Runeberg oli varmaan alan miehiä. ”Vänrikki Stålissa ” Sven
Dufvaa tuskin ainoakaan poliisimies lukee pyyhkäisemättä silmiään kuiviksi ja
urahtamatta: se on niin totta! Samaa kuuluu sanoneen Al Capone nähtyään
elokuvan ”Arpinaama”, joka loi gangsterien kulttimaineen.
Sven Dufva käyttäytyi Koljonsalmen sillalla juuri niin kuin
karvarintainen suomalainen poliisiautoon pantaessa. Puuttui vain karjahdus ”Suomi
on vapaa maa”, koska kuvauksen ja kirjoittamisen aikana Suomi ei ollut vapaa
maa.
Runossa kerrotaan tien korjaamisesta, jossa yksinkertaisena
pidetty päähenkilö oli mukana, ja työnsä tehtyään he lähtitalost’ ottivat, min
irti saivat vaan. Niin, mitähän sieltä saatiin irti? Kysymys ei ole vaikea.
Ainakaan sellaista mielenvikaisuuden muotoa ei ole kuvattu kirjallisuudessa,
että sotamies erehtyisi luulemaan perääntymiskäskyä komennoksi hyökätä ja
syöksyisi kapealle sillalla tappelemaan.
Tässäkin Runeberg on kopsannut vanhan tarinan. Tarina on
liitetty vanhastaan Horatius Coclesiin ja Rooman historiaan, mutta menee se
näinkin – ja humalainen suomalainen tappelee kuin Helsingin rautatieasemalla.
Sandelsin tarina on tyypillinen rattijuoppousjuttu. Kenraali
oln jäänyt ankkuriin pitkälle lounaalle samaisen Koljonvirran lähettyvillä
Partalaan, ja pappikin alkaa hermostua. Aseleporaja on umpeutumassa ja kenraali
sen kuin dokaa. Lisäksi hänellä on humalaisen tyypillinen päähänpisto, että
kello ei muka ole yksi, vaan kaksitoista. Ja kun huolestunut adjutantti tulee
puhuneeksi ihan selvää paskaa, Sandels hyppää Volvon rattiin ja lähtee
kaahaamaan ja käyttäytyy linjoille tultuaan kuin täysi tollo. Niin on miehellä
hattu väärinpäin päässä, ettei osaa varoa edes tarkka-ampujia, mutta hyvin
menee ja Suomi säästyy (tai itse asiassa ei säästy, ruotsalaisten näkökulmasta).
Välillä tulee luetuksi Äänislinan viinasammiosta tai Lapin
sodan Tornion taistelusta, jossa Halstin johtama, Röyttään uskaliaasti hyökännyt
osasto on saanut tehtäväkseen vallata Tornion, mutta valtaakin Tornioin viinakaupan.
Virvokkeiden turvin vallattiin myös pikku Berliini eli saksalaisten
viinavarasto, ja jo alkoivat konepistoolit laulaa.
Halstin kuvaus sisältää mieltä kääntäviä yksityiskohtia. Sotapoliisi
paiskoi hyviä konjakkipulloja sillan kylkeen. Samanlainen muuten oli tilanne
Viipurista paettaessa kesäkuussa 1944. Arvostettu kertojani oli ollut
kaupungissa ”hevosmiehenä” eli siis ratsuväkirykmentin upseerina ja kertoi
kolkkoa tarinaa, miten Alkoa tyhjennettäessä Torkkelinkadulla katuojassa
virtasi selvä viina. Onneksi siellä oli omia kadunmutkan takana alamäessä
ammentamassa antia kypärillään suoraan suuhun. Koskaan ei vihollinen saa viedä
aarteista kalleinta!
Kysymys humalahakuisen juomisen välittömistä vaikutuksista
maailmanhistoriaan on valitettavasti niin laaja ja vaikea, ettei sitä henno
antaa tutkijoille tehtäväksi. On pakko tyytyä yksityiskohtiin.
Rommin vaikutus orjakauppaan, siirtomaiden valloittamiseen
ja meritaisteluihin on tutkittu. Sokeriruoko on hyvä lähtöaine. Kun tietää,
missä sokeriruoko menestyy, ymmärtää mitä varten merirosvot suosivat Karibian
aluetta. Englannin laivasto ei liene vieläkään luopunut rommiryypystä.
Napajäissä seilattaessa ja öljynporauslautoilla kaikki
alkoholi on jyrkästi kielletty ja kieltoa valvotaan. Tämä on ikävä asia ja
mielestäni riittävä syy vastustaa öljynporausta. Epäinhimillistä toimintaa ja
terveydelle vaarallista.
Meillä täällä Kirkkonummella rantarosvous oli ennen suosittu
ammatti. Kun tietää, mitä jopa laivanhylyistä löytyy, ymmärtää etteivät nämä
paikkakuntalaiset olleet olemattomalla asialla.
Tätä nykyä rantarosvous on saanut hienostuneempia muotoja.
Asiaan liittyy kiinteästi kunnan kaavoitusosasto. Hiljan lukemani uutisjutun
mukaan Långvikiin nousee paikkakuntalaisten käsityksen mukaan Pohjois-Euroopan
johtava huvittelu- ja majoituskeskus. Rantojen kaavoitus on kuulemma kunnossa.
Voisin jopa ihmetellä, ellei minulla olisi kokemusta ja
tietoa kunnan toiminnasta. Pidän vantaalaisista. He eivät yleensä edes teeskentele
sivistyneisyyttä eivätkä uskottele ottavansa huomioon yhteisiä arvoja. Espoo
puolestaan ei ole vieläkään toipunut asemastaan Helsingin alusmaana.
Riskiryhmän eli alkoholin liikakäyttäjien ryhmään kuului
tietysti kuningas Erik XIV ja tunnetusti hänestä runoja kirjoittanut Gustaf
Fröding. ”Klunkom Welam Welamson” on mainio laulu, vaikkei sen nimi ole aivan
lyhyt – ”Miten minulla oli hauskaa Welam Welamsonin kanssa Upsalan kartanossa
ja herra Lars ja arkkipiispa Bengt olivat ulkona odottamassa”. Juomana oli ”Malvoisie”,
joka taitaa olla nykisin rypäleen nimitys; muinoin punaviiniä harvoin
kuljetettiin etäälle muuttamatta sen alkoholipitoisuutta. Luultavasti
Erik-kuningas veti lärvit juomalla, joka muistutti nykyistä malagaa tai
madeiraa. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, Islamin lahja Euroopalle eli
tislattu tiukka viina levisi sangen hitaasti.
Kun asuin professoriaikoinani Lappeenrannan Patriassa,
tapaisin luennoida, että tässä paikassa Suomi pelastettiin. Imatran
Valtionhotellin ohella Patria oli monelle kenraalille houkutus. Eräät kenraalit
viihtyivät Patriassa niin että pienemmät viskaalit ehtivät hoitaa rintamalla
ilmenneet kriisit.
Tämä raittiuskilpakirjoitukseni liittyy vaikutelmaan, että
kun tupakka ja tupakoitsevat on saatu aika hyvin kuriin, seuraavaksi ruvetaan
ahdistelemaan kunniallisia juoppoja. Merkit ovat selvät.
Mitä kirjoittaja tarkoittaa tällä, jos mitään? - Ajatusta,
joka on niin isokokoinen, ettei sitä kukaan nieli paljaaltaan.
Fundamentalismi on sisäinen vihollinen. Se minkä olemme
kutsuneet kimppuumme idästä ja etelästä, on oma peilikuvamme, mahdottoman
järjestelmällisyyden ja kurinalaisuuden haamu, mielettömien päämäärien
palvonta, kaikkivaltiuden kultti, jonka edestä saavat väistyä ”toiset”, ympäristö
– kaikki. Kaikkivaltius on tyhjyyden valtiutta. Ihmisenä oleminen on
epätäydellisenä olemista.
On herrojen pulmia tuo. Naurattaa aina juopottelun puolustelu. Tarve on niin absurdi.
VastaaPoistaKännissä ja läpällä, tapahtuu valtakunnan parhaiden poliittiset kannanot ja linjaukset.
VastaaPoistaSuomessa oli muuten sellainenkin aika, että kestikievareiden pitäjät nousivat kapinaan, kun heidän piti mielestänsä polttaa liikaa viinaa.
VastaaPoistaEn enää muista, että kenenkä kuninkaan määräys se oli, mutta varsinkin Suomen puolella monet kestikievarit olivat niin vähän liikennöityjä, että kaikki viina ei mennyt enää kaupaksi ja vilja ei tahtonut riittää enää ruokaan, joten kievareiden pitäjille kiertyi valtavat viinavarastot, mutta ruoan tarjoamisessa oli sitten ongelmia.
Kuten tästäkin huomaamme, niin alkoholipolitiikka on aina ollut ongelmallista. Viinaa ei ilmeisesti ikinä ole ollut sopivasti, vaan aina joko liikaa tai liian vähän.
Kuvassahan on Tahko Pihkala maaottelumarssilla!
VastaaPoistaTahkokos sanoi: "On toki parempi, että Suomen nuoriso urheilee ja ryyppää, kuin että se vain ryyppää..."
PoistaSotilaiden viinakaupan ryöstöistä blogissa mainittujen lisäksi voidaan mainita Kajaanin viinakaupan ryöstö 1942.
VastaaPoistaWikipedia kertoo siitä olennaisen.
Jos Vänrikeistä haluaa hakee oikein suomalaisen miehen perikuvaa, niin ehdotan Hannu Munteria.
VastaaPoistaHän on kuin Tuntemattoman vaiteliaan Määtän esi-isä. Teki hommansa viimeisen päälle hyvin, ei valittanut, ei hopöttänyt, ei ylvästellyt, ryypyn otti siinä missä tarjolla oli. Eikä ollut tyhmä, vaan kun jotain sanoi, se osui naulan kantaan.
Fundamentalismia meillä olisi riittänyt omastakin takaa. Jos juopottelussa on päädytty alkoholismiin asti, niin hoitoa on saatavissa pääosin raivoraittiutta tarjoavilta.Näin on sekä järjestävien organisaatioiden, palkatun henkilöstön että vertaistukijoiden kanta. Julkisella puolella voi olla hiven avarakatseisuutta, mutta pelin henki on pelottelun kyllästämä. Tappava sairaus, joka ei koskaan parane. Vaatii melkoista henkistä kanttia ja itsetunnon kohennusta päästä takaisin tilanteeseen, jossa elämänhallinta riittää ihmisenä olemiseen. jtapio
VastaaPoistaKoljonvirran silta
VastaaPoistahttps://en.wikipedia.org/wiki/Rum_ration
VastaaPoistaSetä levittää vanhaa tietoa. Mutta vanhahan se on setäkin.
Suomessa oli vanhoina hyvinä aikoina luvata raksamiehille pullo viinaa, jos urakka valmistuu etuajassa. Viinalla on ihmeellinen voima.
Naapurin sotaveteraani muisteli, että sodan suurimman menetyksen hän koki Torniossa, jossa joutui jättämään tykistökeskityksessä laatikollisen konjakkia. Kyllä se sitä kirosi...
VastaaPoistaWelam on laulettuna aika hieno. Blomstrom och blommom - vaikka kuolema odottaakin. Frödingin aikana ryypättiin reippaasti, ujostelematta, kuningasta myöten, ja kyllä kai juopot saavat jatkaa Suomessa kaikessa rauhassa, vaikka tavat ovatkin muuttuneet. Klinge kertoo muistelmissaan, kuinka 70-luvulla juotiin grogeja illanistujaisissa, sivistyneesti tietysti, mutta eihän niitä nykyisin "kukaan" juo, viiniä korkeintaan tai olutta/siideriä. Naisten suosikkijuoma alkaa olla alkoholiton kuohuviini, ja monet nuoret eivät käytä alkoholia ollenkaan. Joten kyllä, kehitys käy samaan suuntaan kuin tupakan suhteen. Täydellisyyden tavoittelu on trendikästä kaikessa, vaikkei se onnistuisikaan. Mutta on niitä nyt suurempiakin ongelmia. Ahdasmielisyys ja muiden tuomitseminen on tietenkin ikävää. EG
VastaaPoistaSandels ei ehkä ollut Koljonvirralla niin päissään kuin mitä kerrotaan. Mutta kuukautta myöhemmin varmasti oli, kun hän seurueineen juhli Rantsilassa venäläisten kanssa aselepoa. Hän joi kenraalit Tutskovin ja Aleksejevin pöydän alle, jos Robert Brantbergin hiljan ilmestynyttä Sandelsin elämänkertaa on uskominen.
VastaaPoistaTuossa sanottiin ylempänä että viinapullolla on vaikutusta rakentamistahtiin. Allekirjoitan aksioman. Olen ollut rakennuksilla töissä, ja aina ns. kurahommissa - siis betonikärrärinä. (Se on raskasta duunia mutta siitä maksettiin eniten ja minä olin silloin nuori ja pursuin energiaa kuin Mustanaamio.) Kerran yhtenä perjantaina valettiin yhtä ostoskeskuksen kattoa, se oli pikkufirma missä mä olin töissä, ja se valuuhomma meinas jäädä kesken kun kello rupes tulee 16:00. Mestari hoputti meitä jäämään ylitöihin. Mutta eihän me. Sitten se keksi että "jos mä haen teille kaks pullo viinaa"... Supateltiin vähän aikaa keskenämme - meitä oli kuusi miestä, tai viisi miestä ja minä - ja sanottiin sille: "Ei riitä!" Sanottiin että "Kuusi." No, sen verran se tingas että toi meille vain viisi, kaikki Pöytistä. Ja kyllä me, voi hyvänen Aika sentään, kun välillä aina otettiin ryyppyjä, alettiin valaa sitä holvikattoa. Betooni vaan sinkoili kun sitä niillä lapioilla viskattiin! SUS SIUNAKKOS! Ja mitä enemmän me tultiin känniin, sen enemmän me rehkittiin. Ja katto tuli valetuksi.
VastaaPoistaPs. Maanantaina kun tultiin töihin niin nähtiin... että se katto, ikäänkuin hyppyrimäen nokka, koko ajan vaan meni ylös päin ja ylös päin. Kun onneksi sitten loppu. - Vittu, kun sitä betonia sai piikata kauan, että sen sai tasaiseksi. Monta päivää.
Aloin käyttää alkoholia teininä. Pohjakosketuksia on matkan varrella ollut useita,mutta 55-vuotiaana meinas upota kokonaan. Vaimo sanoi että jos menet hoitoon niin meilläkin voi olla pienenpieni mahdollisuus jatkaa. Vastasin että pystyn lopettamaan yksinkin,johon vaimo:et pysty. Sanoin että kunnon hoito on kallista,ei ne mulle sellaisia summia anna.Yritä edes!Ok,seuraavalla viikolla sossuun ja siitä viikon päästä Minnesota-hoitoon(paitsi että otin vielä viikon aikalisän).Kuukauden myllytys sai ihmeitä aikaan !Viina jäi.Yhteisiä rahoja paloi tuhansia euroja,mutta
VastaaPoistaehkä tulen kuitenkin raittiina halvemmaksi. Nyt olen 60v. ja elämäni kunnossa.