19. marraskuuta 2015

Kännissä


Runeberg oli varmaan alan miehiä. ”Vänrikki Stålissa ” Sven Dufvaa tuskin ainoakaan poliisimies lukee pyyhkäisemättä silmiään kuiviksi ja urahtamatta: se on niin totta! Samaa kuuluu sanoneen Al Capone nähtyään elokuvan ”Arpinaama”, joka loi gangsterien kulttimaineen.

Sven Dufva käyttäytyi Koljonsalmen sillalla juuri niin kuin karvarintainen suomalainen poliisiautoon pantaessa. Puuttui vain karjahdus ”Suomi on vapaa maa”, koska kuvauksen ja kirjoittamisen aikana Suomi ei ollut vapaa maa.

Runossa kerrotaan tien korjaamisesta, jossa yksinkertaisena pidetty päähenkilö oli mukana, ja työnsä tehtyään he lähtitalost’ ottivat, min irti saivat vaan. Niin, mitähän sieltä saatiin irti? Kysymys ei ole vaikea. Ainakaan sellaista mielenvikaisuuden muotoa ei ole kuvattu kirjallisuudessa, että sotamies erehtyisi luulemaan perääntymiskäskyä komennoksi hyökätä ja syöksyisi kapealle sillalla tappelemaan.

Tässäkin Runeberg on kopsannut vanhan tarinan. Tarina on liitetty vanhastaan Horatius Coclesiin ja Rooman historiaan, mutta menee se näinkin – ja humalainen suomalainen tappelee kuin Helsingin rautatieasemalla.

Sandelsin tarina on tyypillinen rattijuoppousjuttu. Kenraali oln jäänyt ankkuriin pitkälle lounaalle samaisen Koljonvirran lähettyvillä Partalaan, ja pappikin alkaa hermostua. Aseleporaja on umpeutumassa ja kenraali sen kuin dokaa. Lisäksi hänellä on humalaisen tyypillinen päähänpisto, että kello ei muka ole yksi, vaan kaksitoista. Ja kun huolestunut adjutantti tulee puhuneeksi ihan selvää paskaa, Sandels hyppää Volvon rattiin ja lähtee kaahaamaan ja käyttäytyy linjoille tultuaan kuin täysi tollo. Niin on miehellä hattu väärinpäin päässä, ettei osaa varoa edes tarkka-ampujia, mutta hyvin menee ja Suomi säästyy (tai itse asiassa ei säästy, ruotsalaisten näkökulmasta).

Välillä tulee luetuksi Äänislinan viinasammiosta tai Lapin sodan Tornion taistelusta, jossa Halstin johtama, Röyttään uskaliaasti hyökännyt osasto on saanut tehtäväkseen vallata Tornion, mutta valtaakin Tornioin viinakaupan. Virvokkeiden turvin vallattiin myös pikku Berliini eli saksalaisten viinavarasto, ja jo alkoivat konepistoolit laulaa.

Halstin kuvaus sisältää mieltä kääntäviä yksityiskohtia. Sotapoliisi paiskoi hyviä konjakkipulloja sillan kylkeen. Samanlainen muuten oli tilanne Viipurista paettaessa kesäkuussa 1944. Arvostettu kertojani oli ollut kaupungissa ”hevosmiehenä” eli siis ratsuväkirykmentin upseerina ja kertoi kolkkoa tarinaa, miten Alkoa tyhjennettäessä Torkkelinkadulla katuojassa virtasi selvä viina. Onneksi siellä oli omia kadunmutkan takana alamäessä ammentamassa antia kypärillään suoraan suuhun. Koskaan ei vihollinen saa viedä aarteista kalleinta!

Kysymys humalahakuisen juomisen välittömistä vaikutuksista maailmanhistoriaan on valitettavasti niin laaja ja vaikea, ettei sitä henno antaa tutkijoille tehtäväksi. On pakko tyytyä yksityiskohtiin.

Rommin vaikutus orjakauppaan, siirtomaiden valloittamiseen ja meritaisteluihin on tutkittu. Sokeriruoko on hyvä lähtöaine. Kun tietää, missä sokeriruoko menestyy, ymmärtää mitä varten merirosvot suosivat Karibian aluetta. Englannin laivasto ei liene vieläkään luopunut rommiryypystä.

Napajäissä seilattaessa ja öljynporauslautoilla kaikki alkoholi on jyrkästi kielletty ja kieltoa valvotaan. Tämä on ikävä asia ja mielestäni riittävä syy vastustaa öljynporausta. Epäinhimillistä toimintaa ja terveydelle vaarallista.

Meillä täällä Kirkkonummella rantarosvous oli ennen suosittu ammatti. Kun tietää, mitä jopa laivanhylyistä löytyy, ymmärtää etteivät nämä paikkakuntalaiset olleet olemattomalla asialla.

Tätä nykyä rantarosvous on saanut hienostuneempia muotoja. Asiaan liittyy kiinteästi kunnan kaavoitusosasto. Hiljan lukemani uutisjutun mukaan Långvikiin nousee paikkakuntalaisten käsityksen mukaan Pohjois-Euroopan johtava huvittelu- ja majoituskeskus. Rantojen kaavoitus on kuulemma kunnossa.

Voisin jopa ihmetellä, ellei minulla olisi kokemusta ja tietoa kunnan toiminnasta. Pidän vantaalaisista. He eivät yleensä edes teeskentele sivistyneisyyttä eivätkä uskottele ottavansa huomioon yhteisiä arvoja. Espoo puolestaan ei ole vieläkään toipunut asemastaan Helsingin alusmaana.

Riskiryhmän eli alkoholin liikakäyttäjien ryhmään kuului tietysti kuningas Erik XIV ja tunnetusti hänestä runoja kirjoittanut Gustaf Fröding. ”Klunkom Welam Welamson” on mainio laulu, vaikkei sen nimi ole aivan lyhyt – ”Miten minulla oli hauskaa Welam Welamsonin kanssa Upsalan kartanossa ja herra Lars ja arkkipiispa Bengt olivat ulkona odottamassa”. Juomana oli ”Malvoisie”, joka taitaa olla nykisin rypäleen nimitys; muinoin punaviiniä harvoin kuljetettiin etäälle muuttamatta sen alkoholipitoisuutta. Luultavasti Erik-kuningas veti lärvit juomalla, joka muistutti nykyistä malagaa tai madeiraa. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, Islamin lahja Euroopalle eli tislattu tiukka viina levisi sangen hitaasti.

Kun asuin professoriaikoinani Lappeenrannan Patriassa, tapaisin luennoida, että tässä paikassa Suomi pelastettiin. Imatran Valtionhotellin ohella Patria oli monelle kenraalille houkutus. Eräät kenraalit viihtyivät Patriassa niin että pienemmät viskaalit ehtivät hoitaa rintamalla ilmenneet kriisit.

Tämä raittiuskilpakirjoitukseni liittyy vaikutelmaan, että kun tupakka ja tupakoitsevat on saatu aika hyvin kuriin, seuraavaksi ruvetaan ahdistelemaan kunniallisia juoppoja. Merkit ovat selvät.

Mitä kirjoittaja tarkoittaa tällä, jos mitään? - Ajatusta, joka on niin isokokoinen, ettei sitä kukaan nieli paljaaltaan.

Fundamentalismi on sisäinen vihollinen. Se minkä olemme kutsuneet kimppuumme idästä ja etelästä, on oma peilikuvamme, mahdottoman järjestelmällisyyden ja kurinalaisuuden haamu, mielettömien päämäärien palvonta, kaikkivaltiuden kultti, jonka edestä saavat väistyä ”toiset”, ympäristö – kaikki. Kaikkivaltius on tyhjyyden valtiutta. Ihmisenä oleminen on epätäydellisenä olemista.

15 kommenttia:

  1. On herrojen pulmia tuo. Naurattaa aina juopottelun puolustelu. Tarve on niin absurdi.

    VastaaPoista
  2. Kännissä ja läpällä, tapahtuu valtakunnan parhaiden poliittiset kannanot ja linjaukset.

    VastaaPoista
  3. Suomessa oli muuten sellainenkin aika, että kestikievareiden pitäjät nousivat kapinaan, kun heidän piti mielestänsä polttaa liikaa viinaa.

    En enää muista, että kenenkä kuninkaan määräys se oli, mutta varsinkin Suomen puolella monet kestikievarit olivat niin vähän liikennöityjä, että kaikki viina ei mennyt enää kaupaksi ja vilja ei tahtonut riittää enää ruokaan, joten kievareiden pitäjille kiertyi valtavat viinavarastot, mutta ruoan tarjoamisessa oli sitten ongelmia.

    Kuten tästäkin huomaamme, niin alkoholipolitiikka on aina ollut ongelmallista. Viinaa ei ilmeisesti ikinä ole ollut sopivasti, vaan aina joko liikaa tai liian vähän.

    VastaaPoista
  4. Kuvassahan on Tahko Pihkala maaottelumarssilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahkokos sanoi: "On toki parempi, että Suomen nuoriso urheilee ja ryyppää, kuin että se vain ryyppää..."

      Poista
  5. Sotilaiden viinakaupan ryöstöistä blogissa mainittujen lisäksi voidaan mainita Kajaanin viinakaupan ryöstö 1942.

    Wikipedia kertoo siitä olennaisen.

    VastaaPoista
  6. Jos Vänrikeistä haluaa hakee oikein suomalaisen miehen perikuvaa, niin ehdotan Hannu Munteria.

    Hän on kuin Tuntemattoman vaiteliaan Määtän esi-isä. Teki hommansa viimeisen päälle hyvin, ei valittanut, ei hopöttänyt, ei ylvästellyt, ryypyn otti siinä missä tarjolla oli. Eikä ollut tyhmä, vaan kun jotain sanoi, se osui naulan kantaan.


    VastaaPoista
  7. Fundamentalismia meillä olisi riittänyt omastakin takaa. Jos juopottelussa on päädytty alkoholismiin asti, niin hoitoa on saatavissa pääosin raivoraittiutta tarjoavilta.Näin on sekä järjestävien organisaatioiden, palkatun henkilöstön että vertaistukijoiden kanta. Julkisella puolella voi olla hiven avarakatseisuutta, mutta pelin henki on pelottelun kyllästämä. Tappava sairaus, joka ei koskaan parane. Vaatii melkoista henkistä kanttia ja itsetunnon kohennusta päästä takaisin tilanteeseen, jossa elämänhallinta riittää ihmisenä olemiseen. jtapio

    VastaaPoista
  8. https://en.wikipedia.org/wiki/Rum_ration

    Setä levittää vanhaa tietoa. Mutta vanhahan se on setäkin.

    Suomessa oli vanhoina hyvinä aikoina luvata raksamiehille pullo viinaa, jos urakka valmistuu etuajassa. Viinalla on ihmeellinen voima.

    VastaaPoista
  9. Naapurin sotaveteraani muisteli, että sodan suurimman menetyksen hän koki Torniossa, jossa joutui jättämään tykistökeskityksessä laatikollisen konjakkia. Kyllä se sitä kirosi...

    VastaaPoista
  10. Welam on laulettuna aika hieno. Blomstrom och blommom - vaikka kuolema odottaakin. Frödingin aikana ryypättiin reippaasti, ujostelematta, kuningasta myöten, ja kyllä kai juopot saavat jatkaa Suomessa kaikessa rauhassa, vaikka tavat ovatkin muuttuneet. Klinge kertoo muistelmissaan, kuinka 70-luvulla juotiin grogeja illanistujaisissa, sivistyneesti tietysti, mutta eihän niitä nykyisin "kukaan" juo, viiniä korkeintaan tai olutta/siideriä. Naisten suosikkijuoma alkaa olla alkoholiton kuohuviini, ja monet nuoret eivät käytä alkoholia ollenkaan. Joten kyllä, kehitys käy samaan suuntaan kuin tupakan suhteen. Täydellisyyden tavoittelu on trendikästä kaikessa, vaikkei se onnistuisikaan. Mutta on niitä nyt suurempiakin ongelmia. Ahdasmielisyys ja muiden tuomitseminen on tietenkin ikävää. EG

    VastaaPoista
  11. Sandels ei ehkä ollut Koljonvirralla niin päissään kuin mitä kerrotaan. Mutta kuukautta myöhemmin varmasti oli, kun hän seurueineen juhli Rantsilassa venäläisten kanssa aselepoa. Hän joi kenraalit Tutskovin ja Aleksejevin pöydän alle, jos Robert Brantbergin hiljan ilmestynyttä Sandelsin elämänkertaa on uskominen.

    VastaaPoista
  12. Tuossa sanottiin ylempänä että viinapullolla on vaikutusta rakentamistahtiin. Allekirjoitan aksioman. Olen ollut rakennuksilla töissä, ja aina ns. kurahommissa - siis betonikärrärinä. (Se on raskasta duunia mutta siitä maksettiin eniten ja minä olin silloin nuori ja pursuin energiaa kuin Mustanaamio.) Kerran yhtenä perjantaina valettiin yhtä ostoskeskuksen kattoa, se oli pikkufirma missä mä olin töissä, ja se valuuhomma meinas jäädä kesken kun kello rupes tulee 16:00. Mestari hoputti meitä jäämään ylitöihin. Mutta eihän me. Sitten se keksi että "jos mä haen teille kaks pullo viinaa"... Supateltiin vähän aikaa keskenämme - meitä oli kuusi miestä, tai viisi miestä ja minä - ja sanottiin sille: "Ei riitä!" Sanottiin että "Kuusi." No, sen verran se tingas että toi meille vain viisi, kaikki Pöytistä. Ja kyllä me, voi hyvänen Aika sentään, kun välillä aina otettiin ryyppyjä, alettiin valaa sitä holvikattoa. Betooni vaan sinkoili kun sitä niillä lapioilla viskattiin! SUS SIUNAKKOS! Ja mitä enemmän me tultiin känniin, sen enemmän me rehkittiin. Ja katto tuli valetuksi.

    Ps. Maanantaina kun tultiin töihin niin nähtiin... että se katto, ikäänkuin hyppyrimäen nokka, koko ajan vaan meni ylös päin ja ylös päin. Kun onneksi sitten loppu. - Vittu, kun sitä betonia sai piikata kauan, että sen sai tasaiseksi. Monta päivää.

    VastaaPoista
  13. Aloin käyttää alkoholia teininä. Pohjakosketuksia on matkan varrella ollut useita,mutta 55-vuotiaana meinas upota kokonaan. Vaimo sanoi että jos menet hoitoon niin meilläkin voi olla pienenpieni mahdollisuus jatkaa. Vastasin että pystyn lopettamaan yksinkin,johon vaimo:et pysty. Sanoin että kunnon hoito on kallista,ei ne mulle sellaisia summia anna.Yritä edes!Ok,seuraavalla viikolla sossuun ja siitä viikon päästä Minnesota-hoitoon(paitsi että otin vielä viikon aikalisän).Kuukauden myllytys sai ihmeitä aikaan !Viina jäi.Yhteisiä rahoja paloi tuhansia euroja,mutta
    ehkä tulen kuitenkin raittiina halvemmaksi. Nyt olen 60v. ja elämäni kunnossa.

    VastaaPoista