Inglehart ja Welzel

Kuva on kirjasta, jonka otsikossa mainitut herrat julkaisivat modernisaatiosta, kulttuurin muutoksesta ynnä muusta. Itse tekstiin voi tutustua osoitteessa

http://books.google.fi/books?id=O4APtKh7JqQC&pg=PA57&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false

Mieleen tulee ristikenttä, jollaisia harrasti etenkin Pierre Bourdieu. Ne ovat kiehtovia. Bourdieu sijoitti suomalaisiksi kulttuuri-ilmiöiksi muuttaen Tekniikan Maailman, Korkeajännityssarjan ja Kanavan lukijat kartalle rahana lasketun pääoman ja kulttuurisen pääoman perusteella. Piimän juojista hän ei kyllä tainnut perustaa. Ajatus oli ilmaista kaaviona ”distinktio” eli erottavat tekijät.

Näiden tutkijoiden akselit ovat survival values – self-expression values (x eli vaaka), ja traditional values – secular-rational values (y eli pysty). Akselit leikkaavat kuvion keskellä, kuten nollista näkyy. Siis hengissä pysymisen arvot vastaan itseilmaisu ja perinteiset arvot vastaan maalliset ja järjelliset arvot.

Kirjassa menetelmiä ja perusteita on käsitelty seikkaperäisesti. Kuvion ryhmät ovat hiukan mielivaltaisia, islam, ortodoksit, kungfutselaiset, Afrikka, Etelä-Aasia, katolinen Eurooppa, Latinalainen Amerikka, Protestanttinen Eurooppa, englantia puhuva maailma.

Havainnollisuus on vaatinut jättämään pois mielenkiintoisimmat kohdat, kuten Kreikan ja Unkarin.

Varallisuuserot on esitetty alhaalta ylös ja lisäksi kuvassa hiukan huonosti erottuvilla murtoviivoilla. Ehkä tekijöiden faktorianalyysi ei ole tulokseton, kun Ruotsi ja Sveitsi ovat noin kaukana toisistaan.

Venäjän ja sen heimovaltioiden kuten Valko—Venäjän sijainti on yhtä mielenkiintoinen kuin Yhdysvaltojen. Puola on oma lukunsa. Sitä on myös Romania.

Lukija aavistaa, että meilläkin suosittu keskustelu suhtautumisesta esimerkiksi abortteihin, homoihin ja maahanmuuttajiin, heijastaa erittäin syviä elämänasenteita. Aivan hyvin niitä voi sanoa arvoiksi. Vastustajat pitävät esimerkiksi Päivi Räsästä ja perussuomalaisia yksinkertaisesti idiootteina, ja onhan se käypä ajatus. Itse en haluaisi olla loukkaava. Poliittiset ravunsyötit ovat toki tarpeellisia tällaisessa maassa.

Mitä on poliittisen kristillisyyden ja poliittisen kansallismielisyyden takana?

Sata vuotta ilmiöitä on perustettu ”protestanttisella etiikalla”. Myös ammattilaiset unohtavat, että Weber ajatteli lähinnä reformoitua kirkkoa ja siis Sveitsin osia ja Hollantia. Luterilaisten erikoispiirre on ihmeteltävä halu vannoa uskollisuutta milloin millekin poliittiselle johdolle (kuten Hitlerille) ja sopeutua kaikkiin kaupallisiin käytäntöihin (kuten USA:ssa) ja hioa opinkappaleet niin liukkaiksi, ettei niistä ole pienintäkään haitta ns. uskovaisille eivätkä ne velvoita yhtään mihinkään.

Tämä opportunismin väittäminen uskonnoksi on erikoisen näkyvä Suomessa, ”maailman luterilaisimmassa maassa”.

Kuvan ryhmittely osaksi uskontojen nimillä oudostuttaa. Jakautuuko Eurooppa todella kolmeen lohkoon, protestanttiseen, katoliseen ja ortodoksiseen?

Olen itse uskonnollinen. Siksi en ymmärrä uskontoa tai kirkkokuntaan kuulumista syynä yhtään mihinkään. Etiikka, esimerkiksi ahkeruus ja ahneus, ei johdu uskonnosta tai uskonnollisesta tunnustuksesta. Sekä ajatussuunta että asenteet johtuvat jostain muusta, mielestäni maantieteestä ja ihmisen sisäeritysjärjestelmästä.

Kun tämä kirjoitus on selvästi vuodenvaihteen saarna, sanonpa sitten selvästi, että ”meidän” näkökulmastamme kaksi suurta ongelmaa ovat Venäjä ja Islam. Olisiko mahdollista, että ne löytäisivät toisensa, kun vihollinen on sama, Yhdysvallat eli Nato eli EU? Molemmissa blokeissa johtomiehet väittävät nykyisin aamusta iltaan, että heillä on parempi, perinteinen järjestelmä kuin tämä meidän rappeutunut maailmankuvamme.

Ero on suuri. Molemmat vastustajiksemme ilmoittautuneet, Venäjä ja Islam, ovat paikkoja, joissa moni on halukas ampumaan itseään jalkaan ja sitten vielä toiseen jalkaan, osoittaakseen perinteisiä arvoja, joiden rinnalla meidän kolea järkeisuskomme ei paina mitään. Toisaalta siellä on poliittisia johtajia ja raharuhtinaita, jotka pitävät huolellisesti silmällä ”rationaalisia” pyrkimyksiämme ja nauravat niille repien persettään.