Walt Disney ja siis Aku Ankka ovat seksistejä, naisvihaajia,
antisemitistejä ja kapitalismin kavalimpia edunajajia.
Tuo kapitalismi on jäänyt viime vuosina vähemmälle. Muita
määreitä on esitetty korkeilta korokkeilta myös kuluvana vuonna.
Psykoanalyysin joutuminen surullisesti maan varjoon näkyy ja
kuuluu. Kauan sitten julkaistiin kansanrunoustieteen laitamilta kirjasessa ”Aika
on aikaa” juttu, jonka nimi oli ”Aku Ankan viides sormi”. Kirjoitin että jos
arvoisa yleisö ottaa ymmärtääkseen, miten linnulla ylimalkaan voi olla kädet,
yksi sormi puuttuu. Tämä on huonosti kätketty vihje siitä, että penis puuttuu.
Asia on tulkittavissa kastraatiokompleksin korostamiseksi. Läheistä sukua olisi
Hoffmannin ”Jörö-Jukka”, jossa räätäli ryntää hissistä katkomaan pikkupojan
sormet saksilla. Sakset viuhuu niks ja naks, peukaloiset riks ja raks.
Ajatus oli peräisin jostain löytämästäni englantilaisesta
kirjasta, jossa oli viiden tai kuuden perinteen käsittein toteutettu analyysi
Nalle Puhista. Kani esimerkiksi kuvattiin riistäjäporvarina, joka toteuttaa
yksilön esineellistämisen käyttämällä aukkoon juuttuneen Nallen jalkoja
pyyheliinan ripustamiseen.
Näitä eritteitä (eikö tämä olisi hyvä suomennos sanasta ”analyysi”)
julkaistiin tuohon aikaan silloin tällöin ja kirjoittajat vaativat itselleen
juhlallista kohtelua.
Eilen parturissa totesin, että autolehdet pitävät pintansa
ja näkyi siellä olevan myös Playboy, mutta koirankorvalle oli luettu Aku Ankan
taskukirja. Hammaslääkäriasemalla, jossa en muista nähneeni nuoria enkä lapsia,
Aku ja Kauppalehti Optio ovat yleisölle tarjolla rinnakkain. Ensin mainittu on
selvästi luetumpi.
Sitten kun joku miettii kansakuvaa kirjaan suomalaisuudesta,
julkisella paikalla tai esimerkiksi kulkuneuvossa Akkaria lukevat keski-ikäinen
kravattimies voisi olla sopiva symboli.
Lehdet väittävät, että pääministerimme alkaa olla pahemmassa
kuin pulassa. Hänellä on levikkiongelma.
Alexander Stubb muistuttaa kovasti Aku Ankkaa. Piirteissä on
paljon samaa. Elekieli ja yleinen meininki ovat niin yksi yhteen, ettei
erehtymisen vaarakaan ole aivan pois suljettu.
Tähän ”kauan-kateissa-ollut-kaksoisveli” –vaikutelmaan on
osa otsikoilla. Aku Stub aitajuoksijana, A.S. ja zombi, Kun taivaalta satoi
rahaa…
Eikö muuten Antti Rinne tuo jotenkin mieleen Teppo Tulpun,
hänet jonka tunnemme Ankan naapurina?
Ei tämä ole pelkkää pelehtimistä. Pilapiirros peittää hahmon
pelottavuuden. Poliitikkojen tavallinen, perinteinen tehtävä on sama kuin
näyttelijän, hahmon luominen. Kekkosella oli monta eri hahmoa ja hänellä oli
vastoinkäymisiä, kun asiakkaat eli äänestäjät eivät oikein uskoneet hyvin
nopealiikkeisen ja aika huonomaineisen ministerin muuttumista vakautta ja
vahvuutta ilmentäväksi valtion päämieheksi. Aikakausia sitten muuan
Mannerheimista kertonut kirja oli nimeltään ”Suuri rooli” (Yrjö Niiniluoto).
Olen muistavinani kiihtynyttä väittelyä siitä, väittikö kirjoittaja
Mannerheimin vain näytelleen, kun hän muka oikeasti oli sellainen miltä näytti.
Niinpä poliittisen roolin tarkkanäköisin tutkielma on
Chaplinin ”Diktaattori”. Koko elokuva kaksoisolentoineen kaikkineen paljastaa,
miten rakennettu suuri poliittinen johtaja on.
Stubbin ongelma on edelleen ADHD. Epäilisin että twiittaus
menee vähä vähältä muodista. Ongelma on aivan selvä. Twiitti on liian vaikea
kirjallisuuden laji. Se on olennaisesti sama kuin epigrammi ja ajoittain sukua
aforismille.
Epigrammeja hakattiin jopa kiveen. Sitä ei tehty niiden
ylimaallisen viisauden takia. Viisaus vaihtuu. Ilmaisun eli kielellisen asun
hakeminen ja löytäminen vain on niin vaikeaa.
Verratkaa tätä vitsiin. Uusia vitsejä ei tiettävästi ole
keksitty kahteen tuhanteen vuoteen. Uusia vitsikkyyden muotoja tulee
jatkuvasti, ja jotkut ovat uskomattoman hyviä. Oikea-aikaisuus ja tietty kierre
ovat välttämättömiä edellytyksiä. Mutta maailmassa, jonka suuri – mahdollisesti
suurin – ympäristöongelma on liika puhe (kirjoitus), twiittaamisen vaihtoehto
eli vaikeneminen ja siihen liittyvä vähäilmeisyys voisi olla ajattelemisen
arvoinen avaus.
Jos puuttuu linnulta sormi, puuttuu se hiireltäkin. Hiiren ja kumppaneiden myöhäisemmässä vaiheessa käsiin ilmestyneet valkoiset säämiskähanskat, joissa on kolme tikkausta selkäpuolella, ovat muistoja minstrelshow-esityksistä, joissa mustiksi naamaltaan maalatut valkoiset artistit, kuten Jolsonin Al, esittivät neekeriä. Käsiä ei tarvinnut maalata, ja niiden elehdintä näkyi selvemmin ramppi- ja parrasvaloissa. Myöhempi tutkimus osoittaa hanskojen symboloivan vapaamuurariusilluminaattijuutalaisuutta ja homoseksuaalisuutta ja muita arveluttavia aatteita. Jopa itse Isä Aurinkoinen painotti valkoisten hanskojen riisumista, kun vallankumousta ryhdytään toteuttamaan.
VastaaPoistaKäsi on helpompi piirtää, kun keskisormi ja nimetön yhdistetään. Klassisessa sarjakuvassa ääriviivat on tehty siveltimellä, jonka jäljen vahvuus vaihtelee ja on joka paikassa huomattavan leveä, jolloin sormet voivat aiheuttaa käden levenemisen liiaksi. Jos otat terävän lyijykynän ja piirrät mallista Aku Ankan, siitä ei tule näköinen, ellet paksunna ääriviivaa.
No nyt löytyivät johtavien poliitikkojen näköishahmot paikalleen. Myös Touho-serkun sukulaisia patsastelee eduskunnan liepeillä runsaasti. Mutta kuka lienee Kemppisen alter ego, sopisiko Pelle Peloton?
VastaaPoista70-luvun edistyksellinen Aku Ankka -tutkimus sai selville mm. miksi Ankkalinnassa on setiä ja veljenpoikia eikä isiä ja poikia: Koska Aku Ankan tehtävä on heikentää luokkatitetoisuutta, siitä on pyritty eliminoimaan kaikki tuotanto, mukaanlukien lasten tuotanto.
VastaaPoistaAku Ankassa ei liene koskaan vietetty häitä. Kaikki vain "deittailevat" keskenään.
PoistaEhkä ne on kaikki homoja?
PoistaPlayboysta muistui mieleen nuoruuden pyylevän parturinaisen vastaanotto, jossa oli lukemisina velipoikiensa Jalluja jne. Nuorelle miesasiakkaalle tuotti vähän hankaluuksia istuutua parturoitavaksi, kun oli odotellessaan katsellut läpikatseltuja seksilehtiä ja tunsi sitten käsivarressaan naisen muodot.
VastaaPoistaKansankuvasta puhuttaessa olen puolestani hahmotellut Länsiterminaaliin jo merelle näkyvää suurta patsasta, jossa keski-ikäinen mies vetää perässään valtavaa olutlavettia, jota hänen kaverinsa työntää. Juomat toki vain omaan käyttöön.
VastaaPoista-osku
-osku
Minusta Rinne on ilmielävä Lurppa.
VastaaPoistaLuin joskus nuorena miehenä teoksen "Kuinka Aku Ankkaa luetaan". Aihe kiinnosti, mutta kirja herätti lähinnä epäuskoa ja hämmennystä. Kirjoittajien retoriikka tuntui kovin suppealta ja yksioikoiselta.
VastaaPoistaSama tunne tulee näissä tulkinnoissa lapsille tarkoitettujen sarjakuvien ja muiden tarinoiden seksuaalisista tulkinnoista. Puuttuva sormiko siis olisi kastroitu penis, ja siinä kaikki? Höh. Tulee mieleen, että kyse on enemmän tulkitsijasta kuin tulkinnan kohteesta?
Kari Rajamäen takavuosien lempinimi eduskunnassa oli Touho-serkku. Hän oli ainoa kansanedustaja, joka sai eduskunnassa itsekseen aikaan ruuhkan. Nyt kun mies jättäytyy ansaitsemilleen syytinkiläisen päiville, niin tämän voi varmaan kertoa.
VastaaPoistaJoskus 90-luvun alussa IEA julkaisi Pisan edetäjän. Mukana oli 31:n maan yhdeksän- ja viisitoistavuotiaat koululaiset. Suomalaiset kolmasluokkaiset olivat ainoat joiden sarjakuvien lukeminen korreloi posiitiivisesti lukutaitoon; mitä enemmän niitä luki, sen parempi oli lukutaito. Eläköön Aku Ankka ja television käännöstekstit.
VastaaPoistaKalevi Kantele
no siis.. Aku-Ankka... hhhmm. Sanoisin herra Ûberwisserille että olemme kaikki aika Aku-Ankkoja jokainen. Katsokaa vaikka peiliin. Ihan ystävällisesti, veliseni
VastaaPoistaKun Donner vertasi Stubbia Leharin operettihahmoon niin kuka tietää mistä kyse ?
VastaaPoistaMutta Aku Ankanhan tuntee kaikki.
"Kun taivaalta satoi rahaa"-juttu ja Se miljardi pullonkorkkia himalajan laaksoon-juttu ovat niin opettavaisia taloustieteestä (inflaatiosta ja tulppaanihullutuksen korkkiversiosta) että oksat pois.
YLEn TV-uutisetkin on käyttänyt taustoittamiseen :D
M
Tiedän Leharin, mutta häpeäkseni en ymmärrä mihin mieshahmoon Jörkka viittaa. Eikö JK voisi avata?
Poista"Alexander Stubb muistuttaa kovasti Aku Ankkaa."
VastaaPoistaNerokas oivallus! Siitä on pakko olla sama mieltä kun tajuaa yhteyden.
Toki taustalla on raskaampaakin politiikkaa: virhe olla haastamatta Rinnettä minihallitusneuvotteluissa, ja sen perusteella ennenaikaiset vaalia teemalla "Nyt on pelastettava Suomi". Tikkataulumaali, jota voi verrata USA:n presidenttiin, joka pani intiaanipäähineen päähänsä. Laura Rädyn sekoilut ("hyi köyhiä sano...") ja liiallinen arvoliberaalius homoavioliittokysymyksessä jne.
Jotenkin Stubbin habitus ei vain nyky-Suomessa (vielä) sovi pääministerille lama-aikana.