Sivun näyttöjä yhteensä

5. lokakuuta 2014

Julmana juuri





Yleissivistävyyden vuoksi mainitsen vielä Niall Fergusonin.

Luin 2003 Hesariin kirjoittamani arvostelun ja yhteenvedon hänen kirjastaan ”Julma sota” (The Pity of War). Kirjoitus oli mielenkiintoinen ja sisälsi monta uutta ajatusta ja näkökohtaa. Tältä siis tuntui eilen.

Toisin sanoen päässäni on suisto. Muistini liettyy vuosikymmenessä niin pahanpäiväiseksi, etten suoralta kädeltä saati seisovilta jaloilta muista asiaa enkä omienkaan ajatusteni kulkua. Muisti ei olekaan kirjasto eikä varasto, ei kuiva eikä lämmitetty. Muisti on eläin. Se kasvaa, rappeutuu ja kuolee.

Tuota Fergusonia kannattaa varoa. Hän on tätä uutta rotua, moitteettomat opinnot Oxfordissa suorittanut, asialliset, suorastaan oivalliset perusjulkaisut (Rotschildien pankkiirisuvusta; ”Paperi ja rauta”, teollisuutta ja kauppaa Hampurissa suuren inflaation aikakaudella), ja sitten professuuri Harvardissa.

Kun tarjolla on tosiasioita eli siis tavallisesti pitkästyttäviä ja hankalasti toisiin tosiasioihin kutoutuvia ilmiöryhmiä, ja hauska mutta perätön letkaus, hän valitsee empimättä jälkimmäisen.

Lisäksi hän on yksi näistä brittien ADHD-professoreista, jotka hyppivät ja mellastavat työkseen televisiossa ja syöksyvät sieltä BBC:n radiopuolelle suoltamaan esitelmän oikeusjärjestelmän murentumisesta.

Sävyni on hyökkäävä. Ehkä syy on se, että meillä Suomessa ei ole vastaavaa. Kun jotkut – ajattelen kumminkin tässä Suomen historiaa – ryhtyvät omintakeisiksi, ajatuksen seuraaminen voi olla päättäväisellekin lukijalle todella vaikeaa.

Mitä Putin nyt suunnittelee? – Tämä on mielestäni erittäin tärkeä kysymys. Kun vastaus saattaa sisältää sellaista, mikä vaikuttaa hyvin monien elämään, hyvin monien pitäisi miettiä sitä. Asiantuntijat, esimerkiksi diplomaatit ja sotilaat, ovat ilmaisseet Suomessa kiitettävän avoimesti, että eivät he tiedä.

Järjenvastaisia ajatuksia tarjoillaan yleisölle joka päivä. Se on hyvä. Jotkut asiat, minulle esimerkiksi Yhdysvaltain sisällissota ja Ensimmäinen maailmansota, ovat syvästi järjenvastaisia tapahtumasarjoja. En lakkaa miettimästä järjellisiä syitä järjettömyyteen. Entä jos kerran keksittäisiin sosiaalinen virus, joka lamauttaa lyhyessä ajassa lukemattomien ajatustoiminnan…?

Fergusonin teeseistä en taida pitää ainuttakaan totena. Niiden pohtiminen on paikallaan, koska ne ovat runollisia. Tällä tarkoitan että Plutarkhoksesta, tai mahdollisesti Thukydideksestä ja Herodotoksesta alkaen taiteellisesta lahjakkaat kirjoittajat ovat saaneet aikaan vaikuttavampia teoksia kuin tutkijat. Suomessa esiemerkiksi Haavikon ja Meren Suomen historiat sisältävät kaikenlaisia päättömyyksiä, mutta niiden lukeminen on ihastuttavaa ja niin virkistävää. Missä muuten viipyvät uudet painokset tai vähintäänkin e-kirjat?

Ferguson ajattelee, ettei keisarillinen saksa ollut erikoisen militaristinen valtio, ainakaan verrattuna Ranskaan ja Englantiin, eikä se liioin aloittanut sotaa eikä tarkoittanut suursotaa. Vika oli oikeastaan Englannin, jolla olisi ollut hyvä syy rauhassa rikastua imperiumistaan ja säästää se neljännes kaikkein kyvykkäimmistä nuorista, jotka nyt kuolivat ennenaikaisesti. Järkevästi toimien Saksa olisi pikku hiljaa perustanut EU:n kaltaisen järjestön eivätkä bolshevismi, natsismi ja fasismi olisi koskaan saaneet kannatusta.

En osannut silloin kymmenen vuotta sitten ottaa Fergusonin ajatusta kopiksi. Eli: tuossa kontrafaktuaalisessa (tosiasioitten vastaisessa) tilanteessa Tanska ja etenkin Ruotsi saksalaisuuden hartaimpina kannattajina olisivat olleet hyvin vahvoilla, eikä Suomenkaan olisi tarvinnut tehdä sitä erehdystä, että itsenäistyi.

Ajatuksilla leikittelyn hyödyttömyys on helppo osoittaa, vaikka vitsi on hyvä. Voi myös korostaa, että Paasikivi, Mannerheim ja Ståhlberg eivät olleet millään muotoa itsenäisyysmiehiä eivätkä puoltaneet esimerkiksi jääkäriliikkeen toimintaa, vaan suhtautuivat, etenkin kaksi ensin mainittua, Ruotsiin hyvinkin lämpimästi.

Viitsi lysähtää kysymykseen kahdesta sekasortoisesta suurvallasta. Itävalta-Unkari ja Venäjä olisivat todennäköisesti romahtaneet omiin, mahdottomiin ongelmiinsa. Tosin Venäjän keisarikunnalla oli valoisiakin näköaloja ja ennen sotaa mainiot taloudelliset kasvunäkymät.

Mutta toisin kuin Ferguson, eräs pelkistetymmin akateeminen tutkija (Geohhrey Wawro) on juuri julkaissut tutkimuksen, jonka keskeinen teema saattaisi olla kuuluisa ”Schlamperei” eli kuninkaallinen ja keisarillinen hälläväliä-tyyli. Sormi osoittaa Itävalta-Unkaria, ja tutkija osoittaa ilkeästi vain englantia lukevalle maailmalle lähes oudon itärintaman mielettömyyden, joka tavallaan ylitti jopa sen, mitä länsirintamalla saatiin aikaan.




10 kommenttia:

  1. Ferguson yhdistyy omassa mielessäni erääseen nykyisin Ruotsissa asuvaan pankkiiriin. Ei tietenkään tieteellisesti mutta jokapaikan viisastelijana ja etenkin maailmankatsomuksellisesti. Molemmat ovat demokratian vastustajia ja molemmat pitävät yhteiskunnan ylivoimaisesti suurimpana ongelmana tulonjakoa.

    VastaaPoista
  2. Eikö nyt olla sitä mieltä, että Kaiser Wilhelm oli häirikkö, joka kadehti mahtavia serkkujaan, tunsi alemmuudentunnetta lievästä vammaisuudestaan? Wilhelm ei tullut koskaan toimeen sukulaistensa kanssa, ei ollut mukana hauskoissa sukujuhlissa. Jo kuningatar Viktoria pohti, että tuosta pojasta tulee vielä ongelmia.

    Ks. myös http://www.bbc.co.uk/history/british/britain_wwone/cousins_at_war_01.shtml#four

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhaahan se on tuollaisia asioita pohtia ja "tutkia" tai olla selvittävinään.

      Poista
  3. Oudosti tuo Fergusonin analyysi ensimmäisestä maailmansodasta muistuttaa B. Russelin ajatuksia 1950-luvulta. En nyt muista nimenomaista julkaisua, mutta Russelin mukaan keisarillista saksaa demonisoitiin aiheetta. Kaikkien vaikeuksien alku ja juuri oli Britannian liittyminen sotaan. Ilman sitä saksa olisi saanut nopean voiton, eurooppa säästynyt sodan tuhoilta, venäjällä tapahtunut vallankumous, mutta vuoden 1917 sekasortoa bolshevikkivallankumouksineen ei olisi tapahtunut, saksa säästynyt nationalistisilta ja ravansistisilta liikkeiltä.
    On väitetty että turkki ostettiin v. 1914 keskusvaltojen puolelle sotaan, kahdella saksan lahjoittamalla sotalaivalla.

    VastaaPoista
  4. "Mitä Putin nyt suunnittelee?" - Hänellähän on 500 miljardin dollarin hankintaohjelma armeijalle. Kun ensin on ostettu Punaisen torin paraatijoukoille uudet kiiltonahkasaappaat ja pussihousut, jää fyrkkaa vielä aika lailla toisarvoisempiin tarkoituksiin kuten ydinohjusjoukkojen, panssarivoimien ja ilmavoimien sekä laivaston uudistamiseen. Ei kai näitä vehkeitä jätetä käyttämättä?

    VastaaPoista
  5. On vaikea sanoa, mitä Itävalta-Unkarista olisi tullut, jos rauha olisi jatkunut. Oma arvioni on, että maa olisi romahtanut sisällissotaan. Unkari oli niin hankala kumppani Itävallalle, että tilanne oli kestämätön. Erityisesti, jos Frans Ferdinandin ajama ajatus slaavikansallisuuksien nostamisesta valtion kolmanneksi pääelementiksi olisi toteutunut, ristiriita keisari- ja kuningaskunnan välillä olisi voinut nousta ylittämättömäksi. Tämä olisi joka tapauksessa aiheuttanut maailmansodan.

    Fergusonin asenne on saksalaismyönteinen, mutta tosiasia on, että sodan perimmäinen syy oli Saksan nopea nousu Euroopan johtavaksi suurvallaksi ja talousmahdiksi. Kansainvälinen järjestelmä ei tarjonnut rauhanomaisia keinoja ratkaista muuttunutta tasapainoa rauhanomaisesti. Kaikki, niin kansa kuin valtiomiehet, olivat koulussa oppineet, että tällaiset ongelmat ratkaistaan sotimalla.

    Nyt tilanne on toinen. Me olemme kasvaneet YK:n ja eurooppalaisen integraation ajattelumalleihin. Putin taas on tuulahdus sadan vuoden takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Oe-U-keisarikunnan ongelmat olivat muualla kuin kahden valtaväestön skismoissa. Rikoskumppaneitahan ne olivat v. 1867 jälkeen. Jos Oe-U olisi liittynyt Ententeen tai edes pysynyt puolueettomana (tietysti mahdotonta Sadowan jälkeen), ei Wilson olisi vaatinut sitä hajotettavaksi "kansojen vankilana". Siellähän useimmat tulivat toimeen, myös kirjallisesti, äidinkielillään (äidinkieliä saattoi olla useampia, ja niitä vaihdettiinkin ihan lennossa; svaabi Franz Herzog oppi unkarin vasta lukiossa ja kirjoitti Ferenc Herczeginä meidän kaikkien toki rakastamat Gyurkovicsit).

      Poista
  6. Bruno Kreisky oli demokraattien demokraatti, jonka sekä itävaltalaisnationalistit että oikeat natsit panivat linnaan ja joka joutui pakenemaan sotaa Skandinaviaan. Hänestä tuli vuonna 1955 itsenäistyneen Itävallan tunnetuin valtiomies.

    Muistelmissaan Bruno Kreisky spekuloi haikeasti sillä, miten rauhallisesti Euroopan kehitys olisi saattanut sujua, jos Itävalta-Unkaria ei olisi erehdytty hajottamaan.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  7. Sosiaalinen virus joka onneksi ei kerralla koko väestön ratsua piiskaa juoksuun. Muistaako IHq sitä nuhaa

    VastaaPoista
  8. Facebookissa eräs englantilainen professori ylläpitää Wittgenstein day-by-day -palstaa, jossa hän siteeraa Wittgensteinin muistiinpanoja sodan aikana. Wittgenstein on jollain jokilaivalla vailla mitään käsitystä siitä, mitä ollaan tekemässä tai mihin ollaan menossa. Samalla hän pyörittelee mielessään Tractatuksen ajatuksia, jotka hän sitten muistaakseni viimeisteli italialaisella sotavankileirillä, mistä teos salakuljetettiin Russelille. Siinä on kummallista sotaa kerrakseen!

    VastaaPoista