Sivun näyttöjä yhteensä

29. syyskuuta 2014

Kaikki valta poliiseille





Vaivihkaa sekä tavallinen että valtiollinen poliisi ovat saamassa merkittävästi lisää oikeuksia urkkia kansalaisia ja kansalaisuudettomia.

Kehityssuunta on oikea. Lainopillinen koulutus ja kokemus panee harmittelemaan oikeuksien epämääräisyyttä ja valvonnan vaisuutta. Syy on kuitenkin auttamaton, käsitteellinen mahdottomuus.

Eräät aseellisiin ääriliikkeisiin kohdistetut keinot menettäisivät merkityksensä, jos ne täsmennettäisiin perinteisin tavoin. Valvonnan tehokkuus vaatii, etteivät kohteet tiedä varmasti, missä puskassa poliisi kyykkii.

Poliisin oikeus selvittää lentomatkoille lähtevien henkilöllisyys ei esimerkiksi ole oikeastaan uutta. Nykyisin on sääntö, että poliisin vaatimuksesta ihmisen on selvitettävä henkilöllisyytensä esimerkiksi liikenneratsiassa. Matkustaminen lakkaa lopullisesti olemasta yksityinen asia. Auton kuljettaminen ei ole sitä ollutkaan.

Sääntöjä muutettaessa yksi ongelma on sama kuin jatkokoulutuksessa. Siellä istuu aina etupenkissä muutama henkilö, jotka eivät todellisuudessa tuota koulutusta enää tarvitsisi, ja poissa ovat ne, joiden tiedoissa ja taidoissa on puutteita. Tämän sanon kokemuksestani. Hakeutuminen liukkaan kelin ajokoulutukseen todistaa vastuullisesta asenteesta. Liikenteessä levottomat kuskit arvioivat olevansa kuljettajina poikkeuksellisen päteviä.

Ei tekisi mieli kirjoittaa tällaisia. Perusoikeudet ovat vuodelta 1999, osittain 1995. Muutos oli silloin niin suuri, ettei sitä oikein käsitetty. Vanhan hallitusmuodon antamista takeista huolimatta uudet ihmisoikeudet olivat aluksi niin autereisia, että mielenkiinto kohdistui heijastumiin. Sellaisia olivat juuri henkilötiedot, joiden suojaamista sekä kiitettiin että kummasteltiin. Laki oli alkaa päälle hyvin epäselvä ja viranomaiskäytäntö antoi aihetta myös kiukkuun ja pään pudisteluun. Eräällä ratkaisulla annettiin poikkeuslupa merkitä valtiokalenteriin virkamiesten syntymäajat, mutta heille myönnettyjä virallisia kunniamerkkejä ei saanut mainita.

Kiersin itse tuohon aikaan selittämässä asiaa. Useimmat kuulijat olivat kummissaan mutta ymmärsivät. Käytin esimerkkinä julmasti Amsterdamin juutalaisväestöä. Saksalaisilta meni sodan aikana vain pari vuorokautta koota ja kuljettaa tuhoamisleireille, koska maassa oli erinomainen väestörekisteri ja kattava osoitetiedosto. Juutalaisuus ei silloin kuten ei nykyisinkään ollut helposti havaittava seikka, koska saksalaisten käsitys perustui hyvinkin etäiseen ”verenperintöön” eikä kieleen, uskontoon tai vastaavaan. Ja henkilötietojen suojaamisen yksi tarkoitus on estää myös viranomaisia kohdistamasta vainoa jollain uudella ja oudolla tavalla valikoituun ryhmään. Ja siksi poliisit tai sairaalat eivät saa listata ihmisiä esimerkiksi sukupuolisten mielitekojen perusteella.

Toinen esimerkki oli kaupallinen. Ei ole luvallista koota täsmämainontaan luottokorttien avulla tietoja esimerkiksi bensiinin ostojen määrästä ja ostopaikoista. En edelleenkään saa kirjeitä Jorvaksen Shelliltä enkä lupauksia alennuksista tai tarmokkaasta tuulilasin pesemisestä.

Firmoilla ei ole yksilöintitietojen suojaa. EU valmistelee sitä vastoin direktiiviä liikesalaisuuksista, ja sikäli kuin olen saanut asiasta selvää, salaisuuden suoja aiotaan piirtää aivan liian laajaksi.

Vanhoissa kirjoituksissani näyttää esiintyvän aika usein sana ”kansantribuuni”. Olen kai muulloinkin ilmaissut sen mielipiteen, ettei laillisuusvalvojiksi ole aihetta etsiä mitään ihmeellisiä arkkienkeleitä. Tavallinen perusjonkka on hyvä ratkaisu.

Alan horjua. Olisiko ”kansantribuuni” sittenkin hyvä ajatus. Valtioneuvoston oikeuskansleri ja Eduskunnan oikeusasiamies ovat eräin kohdin päällekkäisiä virkoja. Niiden haltijat ovat käytännössä luoneet toimivan työnjaon. Mutta jospa oikeusasiamiehen virastoa avattaisiin siihen suuntaan, että valvonta olisi entistä enemmän ”proaktiivista” siis oma-aloitteista, ei pelkästään reagoivaa?

Huumepoliisi Aarnio on tullut tehneeksi suuren palvelun poliisitoimelle. Jo tähän mennessä uskomattomien vaiheiden myötä yleisö on ymmärtänyt, että ainakin eräissä tilanteissa poliisimiestä todella valvotaan surkoilematta.

Tuomioistuinten nykyinen kytkentä erilaisiin hallinnollisiin toimiin on tietenkin tärkeä asia, mutta se ei ole riittävä. Ei tuomiouistuin voi paljon muuta kuin esimerkiksi hyväksyä vangitsemisvaatimuksen tai hylätä sen.

Entä jos oikeusasiamies voisi toden totta iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta, kuin verotarkastaja, kuin Yksinäinen Ratsastaja.

Ja pyssyssä olisi hopealuoti ja perässä hölköttäisi aina uskollinen Tonto?

20 kommenttia:

  1. Kyllä ei ollut järjellinen kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkinukelle liian hapokasta kuten muillekkin Nyyrikin kestotilaajille

      Poista
  2. Niin, entä jos?

    - tarttis vissiin olla ainaki snadi tsto
    - muutama tutkija
    - kenttäjengii kantaan kovalevyjä
    - pari isoo karjuu paijaan poliisin päitä ettei ne tuu kauheen kiukkusiks
    - määrärahatyyppist juttuu
    - paikka x jossa ne sais olla vittuilulta rauhassa ainaki lomalla

    VastaaPoista
  3. "Tuomioistuinten nykyinen kytkentä erilaisiin hallinnollisiin toimiin on tietenkin tärkeä asia, mutta se ei ole riittävä."

    On syytä todeta, että tuomioistuimen kytkeminen jonkinlaiseksi oikeusturvan "ekomerkiksi" ei ole riittävää. Erityisesti ns salaisten pakkokeinojen osalla tuomioistuimilla ei ole minkäänlaista todellista kykyä valvoa kansalaisten oikeusturvaa, koska se toimiin toisen osapuolen yksipuolisesti antamien tietojen varassa, varsinkin kun niitä ei yrityksistä huolimatta ole saatu yksilöityä riittävälle tasolle. Ajatuksellisellisesti tilannetta voisi verrata rikosprosessiin, jossa vain syyttäjä saisi olla läsnä ja esittää todisteita.

    Tuomioistuin on parhaimmillaan tilanteissa, joissa on kaksi tasavahvaa partia (equal arms), joiden ristiriitaisia kantoja ja todisteita punnitaan vastakkain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Erityisesti ns salaisten pakkokeinojen osalla tuomioistuimilla ei ole minkäänlaista todellista kykyä valvoa kansalaisten oikeusturvaa, koska se toimiin toisen osapuolen yksipuolisesti antamien tietojen varassa, varsinkin kun niitä ei yrityksistä huolimatta ole saatu yksilöityä riittävälle tasolle".

      Jos näin on, niin se osoittaa vain tuomareiden lepsuutta ja passiivisuutta. Tuomarin pitää vaatia poliisilta ja syyttäjiltä tarpeellisia tietoja ja huolehtia, että avoimuus ja tasapuolisuus toteutuu prosessissa ja myös pakkokeinojen käsittelyssä.

      Virassaan hampaattomien ja lepsujen tuomareiden pitäisi siirtyä muihin hommiin.

      Poista
    2. "Tuomarin pitää vaatia poliisilta ja syyttäjiltä tarpeellisia tietoja ja huolehtia, että avoimuus ja tasapuolisuus."

      Miten noudatat avoimmuutta jos kyse on salaisista pakkokeinoista. Entä tasapuolisuutta, jos rakenne on järjestytty niin, että vain toista osapuolta kuullaan. Ei kyse ole hampaattomuudesta ja lepsuudesta vaan järjestelmän rakenteista.

      Poista
    3. "Ei kyse ole hampaattomuudesta ja lepsuudesta vaan järjestelmän rakenteista".

      Sanoi lepsu ja hampaaton tuomari.

      Poista
  4. "Olisiko 'kansantribuun'” sittenkin hyvä ajatus."

    Olisi. Suomen ongelma on se, että meillä ei ole kilpailevia valtakeskuksia, jotka vallasta kamppaillessaan samalla valvoisivat toisiaan (check and ballance) . Suomen tuomioistuinlaitoksella on liian pieni arvovalta, jotta se muodostaisi uskottavan hallitus- ja hallintovallan vastapainon. Suurella osalla tuomarikuntaakin on liiaksi pikkuvirkamiehen mentaaliteetti, jossa odotetaan pienehköä palkankorotusta, kunniamerkkiä ja eläkkeelle pääsyä, tuollaiseen tehtävään.

    Yleisistä lainvalvojista ei tuollaiseksi tribuuniksi ole, koska heidän nimityksensä ovat poliittisia, oikeusasiamiehellä avoimestikin.

    VastaaPoista
  5. Edullista ysivitosta, tosin ei taida olla tämän päivän hinta...

    VastaaPoista
  6. Ei kai nyt sentään vaivihkaa, kehityssuunta ei ole oikea. Poliisilla on väkivaltamonopoli, jos puolustusvoimia ei lasketa, mikä on OK. Ei yhtään ylimääräistä valtaa, eikä mutu tuntumalla, sen verran että asialliset hommat hoituvat.

    Ei voinut tulla yllätyksenä sisäisen valvonnan tarpeen kasvattaminen, kun ulkorajojen valvontaa vähennettiin. Poliitikkojen tulisi olla tarkkoina, lisääntyvä tiedonkeruu voi kohdistua jopa heihin itseensä ja sitä voidaan käyttää väärin.

    VastaaPoista
  7. Jos tuomioistuin (yleinen tai erityinen) ei sovellu valvomaan oikeusturvaa (ihan heti en ymmärrä, mitä päätösmahdollisuuksia tulisi lisää, jos käsittely siirrettäisiin jollekin muulle taholle) eikä "kansantribuunia" saa valita poliittisesti voi olla että validit keinot ovat aika vähissä. Ymmärrän kyllä, että kommentoijat itse kukin vuorollaan olisivat omasta mielestään hyviä valintoja oikeusturvan takuumiehiksi, mutta miten saada naapurikin uskomaan tuo seikka?
    Muuten olen kyllä sitä mieltä, että perusoikeudet ja yksityisyydensuoja kaipaavat huolenpitoa enemmän kuin yleisesti näytetään edellyttävän, siis naapurin kohdallakin, ei vain omalla tontilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin valinnan ja nimityksen voisi tehdä sellainen poliittinen taho, joka ei ainakaan ole tasan sama taho kuin valvottava (eduskunnan enemmistön omatoimisesti kokoama hallitus ja sen ainakin nimellisesti komentama lainsäädäntö- ja erityisesti toimeenpanovallan virkamieskoneisto).

      Puhun presidentistä. Jos juuri mitään muuta valtaa ei ole, oikeus vapaasti nimittää joku ihan itse eikä hallituksen esityksestä, vieläpä jos tuo joku pääsisi pompottelemaan hallitusta, kuulostaisi sopivalta tehtävältä. Mandaattikin tulee suoraan kansalta eikä eduskunnan kautta.

      Poista
    2. Fiksun tuntunen idis. Skribenttikään ei oo mikää ugglapuggla iksäkli.

      I. H.

      Poista
  8. Tämä on meidän malli: demokratia muunnetaan autoritaarisesti hallituksi harvainvallaksi.

    Harvainvallan vakiinnuttaminen edellyttää kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden haltuunottoa. Rahapuolue hallitsee poliittisen päätöksentekojärjestelmän lisäksi käytännössä myös oikeuslaitosta ja mediaa. Lisäksi hallitusvallan käyttäjillä on tavallista enemmän vaikutusvaltaa liike-elämään, kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen sektoriin.

    Rahapuoluetta myötäilevä media mustamaalaa ja pelottelee vastustajiaan. Kun asiat esitetään vallanpitäjille myönteisessä valossa, riippumaton tiedonsaanti vaarantuu. Propagandistinen tiedonvälitys luo rinnakkaistodellisuuden.

    Johtajat pitävät kiinni demokratian kulisseista. Vaaleja järjestetään, mutta ne eivät välttämättä ole rehellisiä monipuoluevaaleja.

    VastaaPoista
  9. Johtavat poliitikot eivät ihmettele että jos valta on kielessä - diskursseissa - kuten väitetään, niin miksi sen pitäisi nimenomaan olla enemmistöläisten kielessä? Rkp-läisetkin välttelevät leipäjonoja joissa ei saa omakielistä palvelua.

    VastaaPoista
  10. Amsterdamin juutalaisista ei varmuudella tiedetty olivatko aktionin tapahtuessa kotosalla.
    Taloyhtiömme huoneistoissa on etäluettavat vesi- ja sähkömittarit.
    Viranomaiset saavat tarvittaessa tiedon milloin huoneistossa on mitäkin tehty ja milloin ollaan kotona.
    Omat laskutustiedot saa isännöisijältä pyydettäessä tuntilaskutuksella.
    Suomessa tähän on alistuttu murisematta. Esimerkiksi Saksassa tällaiseen seurantaan ei suostuta.
    Pitäisikö mittari paketoida folioon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teepä lippalakki. Päälle potkuri. Anturin saa tuulimittarista. Heti hoksaa mistä tuulee ja paljonko, hähä!

      I. H.

      Poista
  11. Vai poliisille mahdollisuus urkkia ihmisten asioita, mihin tämä kaikki oikein johtaa. Ulosuttomies voi urkkia pankkitilit ja myydä omaisuuden suosikeilleen. Poliisi voi kuunnella puhelinta ja tarkistaa matkustusasia kirjat aivan milloin vain. Jäteyhtiön autonkuljettajat urkkivat nurkkia ja ilmoittavat puutteista jätelautakunnalle. Mitäs vielä...no tietysti sosiaalitoimiston sosiaalitantat keksii jotain ikävää, jos on vaikka yksinäinen mies jne. Onkohan kukaan miettinyt, miten valtavan riskin viranomaset muodostavat yksilölle. Noilla kaikilla tiedoilla voidaan muodostaa kokonaiskuva ja kohdistaa toimenpiteitä ihmistä vastaan, eikä häntä suojaa mikään eikä kukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Onkohan kukaan miettinyt, miten valtavan riskin viranomaset muodostavat yksilölle."

      Suomen ongelma on se, että valitettavan harvat tarkastelevat asiaa tuosta näkökulmasta. Valtio on aina nähty hyvänä, liekö hegeliläistä perintöä, ja 1960-70-lukujen radikaalitkin omaksuivat nopeasti ajatuksen tavoitteidensa ajamisesta vahvan valtion (hyvinvointivaltio) kautta. Ihmis- ja perusoikeudet jäivät lapsipuolen varjoon. 11/9 hoiti loput.

      Poista
  12. Olen paukuttanut päätä seinään (puu-) turhautuneena tästä pirullisen kepeästä tavasta jolla asia tämä täällä saa uida maaliin uppotukin tavoin.

    Vaadin viranomaisen selitysvelvollisuuden palautettavaksi lakiin. Vaatikaa Tekin.

    I. H.

    VastaaPoista