Sivun näyttöjä yhteensä

3. syyskuuta 2014

Yritä edes



Asiasta keskusteltaessa yksi tosiasia kierretään aina. Perinteiltään ”sosialistisessa” (valtion vahvasti ohjailemassa) Suomessamme yrittäjän kusettaminen on vanha perinne.

Tämän kirjoituksen kuvituksena on esimerkki. Tuon logon eli siis ’elisan’ takana on Helsingin Puhelinyhdistys, joka toimi menestyen iät ajat yhdistyksenä, vaikka lain mukaan yhdistys ei saanut harjoittaa yritystoiintaa.

Kilpailija Sonera on sosialismin lapsi. Se on omaa sukua lennätinlaitos tai Posti- ja lennätinlaitos, valtion oma. Olen soittanut nuorempana puhelimella valtiolle. Ensin veivattiin ja sitten pyydettiin keskuksesta ”valtio”, ja sieltä täti vastasi ”valtio – riks”. Sitten sanottiin:” Saanko Helsinki 31 373, pikana.” Ehkä jo muutaman tunnin kuluttua rouva Nieminen vastasi: ”Asianajotoimisto Borenius et Borenius advokatbyroo.”

Elisan äijä kävi. Kun kuulustelin ovella, hän sanoi olevansa Strampan luokkakaveri. Täällä Kirkkonummella on sellainen pohjalaishenkinen ajattelutapa, että esimerkiksi minä olen viime aikojen tulokkaita, koska olen asunut tässä vasta 42 vuotta.

Verkko ei toimi, koska luultavasti orava on syönyt metrin johtoa. Tällä hetkellä vallitsevan teorian mukaan tihutyö on tehty meidän kylpyhuoneen seinässä. Itse olisin veikannut kattoa. Siellä se orava tapaa rymistellä. Ei siis kuulu Elisalle, joka omistaa piuhan pannuhuoneen jakokaappiin asti. Niinpä Jorvaksen Sähkö kävi jo ja kuulostelen, tuleeko sieltä tuntematon mies vai Viktor. Ellei muu auta, hommataan naapurikylästä Upi, jolla kuuluu olevan ruuvimeisseli teroitettuna.

Tekninen vika saattaa olla sama kuin minussa. Katsoin peiliin Vuosikymmenet ovat hapertaneet liittimiä. Luultavasti otan taas kerran puheeksi valokaapelin. Kerran epätoivon hetkellä tarjouduin maksamaan sen yksin. Kuluvan vuoden aikana mielenkiintoa on vanginnut mainittu Elisa, joka on uhkaillut tuovansa purkin eli tukiaseman tuohon lähelle. Laajakaistaakin huonompi on täällä kännykän kenttä. Henki hapatuksissa saa toivoa tämänkin yhteyden sinnittelevän. Olen verkossa puhelin modemina. Jatkossa arvelen kirjoittavani blogia napaa myöten hangessa tuossa pellolla. Kun siinä on kokonaista kaksi palkkia kenttää, Elisan ja sen kilpailijoiden myyjät soittelevat ja kaupittelevat 4 G:tä, kun siis kolme G ei sekään kuulu kunnolla.

Eli käytössä on ollut vuosia kaikkien Suomessa tunnettujen operaattoreiden puhelimet (Simit) ja nyt olen lähdössä hakemaan taas uutta iPadia ja ostamassa siihen nano-Simmin. Tiedän neuvomatta että olisi aika siirtyä Vols-kotiin ja tuikata lähtiessään talo tuleen. Sopivalla lääkityksellä tietoverkon tarve hellittäisi.

Palautan kirjastoon ”Huoltoasemat”-kirjan (Jukka Vesterinen). Muistelin Teboilla nuoruuteni Shellejä. Shell-huolto Jorvas Anteroinen…

Esittelin ja sitä ennen ajoin parikin oikeusjuttua, joista tulin tietämään valtion ja kuntien harjoittaman yrittäjyys-propagandan kaksinaamaisuuden. Öljy-yhtiöt olivat diilereille aika pahoja. Useimmiten ne omistivat maanalaisen säiliön ja ellei yrittäjä käyttäytynyt kunnolla, ne tulivat kaivinkoneen kanssa ja veivät säiliönsä pois. Tätä väitettiin tuomioistuimen edessä omankäden oikeudeksi. Kieltämättä mieleeni tuli vuokra-asuntoja omistaneiden vakuutusyhtiöiden muinainen tapa käydä keräämässä maksunsa rästiin jättäneen vuokralaisen kämpästä ovet ja ikkunat pihalla pinoon muka remontin takia. Keino oli nopeampi ja halvempi kuin ulosottoviranomaisen toimeenpanema häätö.

Toinen kaikille tuttu yrittäjänä orjuudessa käpristelevien ihmisten joukko oli R-kioskin pitäjät, siis osa heistä. Ärrän eli Rautakirjan asioita päädyin tähystelemään kauan sitten, kun firman takana (Rautatiekirjakauppa) oli vielä kirjankustantajia ja Erkko.

Yritystoiminnasta puhuttaessa ei koskaan tarkoitettu Stockmannia, vaikka sekin on nykyisin vaikeuksissa. Piti muka perustaa kauppaliike tai mikä tahansa koju tai putka. Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti, miten vaikeaksi julkinen valta opn tehnyt yritystoiminnan. Pienelläkään yrittäjällä ei esimerkiksi ole kuluttajansuojaa mutta sitä enemmän velvollisuuksia.

Yritys on suuren firman tai julkisen vallan keino siirtää riski eli tappion vaara mahdollisimman tyynni vähin rahoin toimivalle ihmiselle, joka kai joutaakin konkurssiin.

Haluaisin palauttaa satunnaisen lukijan mieleen, että olen itsekin yritystoiminnan tulos. Isäni oli yrittäjä koko ikänsä ja äidinisäni se vasta yrittäjä oli. Minusta itsestäni on valokuva isoisän sylissä jossain juhlakulkueessa Kauhavan yksityisyrittäjien riveissä noin vuodelta 1946. Sen jälkeen oma yritystoimintani onkin ollut olematonta. Olen toisin sanoen tässäkin asiassa luopio – valtion virkamies, nyt ajoittain eläkkeellä. Asian tekee kipeäksi se, että lapsuuteni Pohjanmaa on niin erikoisen yrittäväistä seutua. Tyypeillä on koko ajan tekeillä jotain, ellei muuta, ainakin konkurssi.

16 kommenttia:

  1. Kylläpä on kirjoittaja saanut mahtumaan pieneen tilaan paljon asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä taitaa olla pieni riviväli.

      Poista
    2. Eiku iso. Sinne mahtuu paljon ajatuksia kirjoittajalta ja lukijoilta.

      Poista
  2. Hei!

    On se kummallista ettei Kirkkonummella ole valokaapelia! Pyhännän kunnan Tavastkengän kylässä, Loukkulan perälläkin sellainen kohta on. Piuhat on vedetty ja kytkentää odottaa koko kylä! Homman hoitaa Siikaverkko.

    VastaaPoista
  3. Ikävä lukea ikääntyneen ihmisen ainaista ruikutusta pääkaupunkiseudulta! Vai nakersi orava kaapelin poikki! Muuta hyvä mies pois sieltä orkkujen parista ja korvesta ihmisten ilmoille. Mene vaikka sinne Pohjanmaalle, jossa sitä ihailemaasi yrittäjyyttä on ilmennyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on ikävä lukea, niin älä lue!

      Poista
  4. Venäjän Karjalassa saa kyllä hyräillä Souvareitten laulua Pariiseja (joka kylää Eiffeltorni koristaa), sillä autioiden kylienkin korkeinta kohtaa jopa useammatkin linkkitornit siellä koristavat.

    Jo Leninin mielestä tärkeintä oli sähköistää koko Venäjä pienintä kylää ja sen kurjinta torppaa myöten ja se on onnistunut täydellisesti (hinta kyllä on ollut hirveä luontoa ajatellen). Nykyjohdon linja on, että yhteyksienkin pitää pelata kaikkialla yhtenäisesti, sekin näyttää olevan lopullisen onnistumisensa kynnyksellä isonveljen valvovaa silmää unohtamatta.

    Itselläni on Sonera (en mainosta) ja luulen (korostan: luulen), että nykyisellä omistuspohjalla ei valtion (tai "sosialismin") kanssa liene tekemistä; muutkin "sosialismin lapset" ovat markkinatalouden nimiin vannovia sipareena toimivaa SKP:n ryhmittymän jäseniä myöten, tai muuttaneet pois maasta.

    Laidastalukien kaikki puhelinoperaattorit joka tapauksessa aiheuttavat inhonväristyksiä jo mainoskampanjoidensa saatanallisuudella. Koko kännykkä- ym. siihen kiinni kasvatettu kulttuuri on itsestään perkeleestä syntynyt turhuuden ilmentymä, joka kelluu jossakin vaaleanpunaisten unien ja sysimustien painajaisen rajamailla ja jonka kanssa oikeasti järkeviäkin ajatteleva ihminen ei haluaisi olla missään tekemisissä jos vain tavalliset puhelunsa ja laskujen maksunsa saisi millä muulla konstilla vanhaan tapaan hoidelluksi; kaikenlaiseen ansaan me ollaan annettu itsemme johtaa!

    https://www.youtube.com/watch?v=ErBmeM9kn98

    VastaaPoista
  5. Työn orjat yrittäjän yöstä nouskaa!
    Lienevät tsaristista perua nuo hankaluudet.
    Ihmeellisellä tavalla kaikenlaista kuonaa luutuu rattaisiin
    eikä sitä saada poistettua, joskus voidaan kaikessa hiljaisuudessa
    panna myssyyn maalaisjärjen voimalla.
    Näistä saattaa toisaalta joku pikkutarkka virkamies saada tarkoituksen elolleen:
    kun ei muuten ole kykyä mielekkääseen yhteiseloon niin
    naidahan pilkkua sitten.
    Puukosta antoi Jussi Vallesmannille, vaan enemmän olisi
    siitä hyötyä saanut koitua.

    VastaaPoista
  6. Lisään kommentin myös tänne asiaa koskien - Keskustelimme asiasta jo puhelimitse. Vaikka kuitusaatavuutta ei vielä osoitteeseesi ollut, niin mobiiliyhteyksiin on tullut parannuksia! Toivottavasti yhteytesi alkaa pelittämään paremmin!

    -Jouni / Elisan Palstatiimi http://palsta.elisa.fi

    VastaaPoista
  7. Kielemme yrittää-sana on hassun monimerkityksinen. Ruotsiksi vastine voi olla joko försöka tai företaga, aivan eri asioita siis. Tämä mahdollistaa kiintoisalla tavalla myös mielleyhtymien tarkoituksellisen siirtämisen, esimerkiksi positiivisuuden liittämisen yritystoimintaan tyyliin "Yritä edes". Ruotsiksi vastaavassa sutkauksessa ei olisi mitään mieltä.

    VastaaPoista
  8. Mainitun telefoniyhdistyksen isä on syntyjään suht liki blogistin tukiasemaa.
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_Wad%C3%A9n
    -timo

    VastaaPoista
  9. Yrittäjällä ei ole vapauksia, on vain velvollisuuksia! Näin kurssikaverini tokaisi kerran yrittäjyyteen suivaantuneena. No se oli vain hetken heikkoutta, yrittäjän taival jatkuu ja on levinnyt Norjan puolellekin.

    VastaaPoista
  10. http://www.areiopagi.fi/2014/09/jarkyttava-totuus-inkvisitiosta/

    Ei liity päivän teemaan, mutta kun Kemppinen on joskus Noitavasarasta kirjoittanut...

    VastaaPoista
  11. . . . pohjalaista yrittäjähenkeä ollaan aina kehumassa, mutta itse olen huomannut, että yrittämistä kyllä löytyy, mutta tulokset ja laatu ovatkin sitten jo toinen asia.

    VastaaPoista
  12. Selvyyden vuoksi: puhdasta liiketoimintaa ei siis voi harjoittaa aatteellisena yhdistyksenä, joita nykyinen yhdistyslaki koskee. Puhelinyhdistyksillä oli keisarillisen enaatin tai vain maaherran, bumagat leimoineen ja muutenkin mitä tarkimmin meno oli lakien mukaista, aina sitä mukaa kun lakeja säädettiin. Esimerkiksi 1989, siis yli sata vuotta HPY:n perustamisesta, säädetty kätevä työväline laki taloudellista toimintaa harjoittavan yhdistyksen muuttamisesta osuuskunnaksi.

    VastaaPoista
  13. En tunne yksityiskohtia. Oli ja ehkä on aatteellisia yhdistyksiä (esim. Kauhavan nuoriseura) ja taloudellisia yhdistyksiä, kuten uittoyhdistykset. HPY oli muistaakseni, nimestään huolimatta juridisesti osuuskunta.

    On helppo haukkua monopolia, kun ennen kännykkäaikaa puhelinlaitos oli ns. luonnollinen monopoli.

    Markku af Heurlin

    VastaaPoista