Sivun näyttöjä yhteensä

8. syyskuuta 2014

Mainontaa



Buffalon langaton bluetooth-kovalevy on mainio. Kytketään kaapelilla PC-tietokoneeseen. Ladataan iPadiin MiniStation, joka on ilmainen apsi. Kuvakkeesta Asetukset todetaan että bluetooth on päällä ja mennään WiFiin. Painetaan vehkeen nappulaa. Se kysyy kohta salasanaa. Salasana on vehkeen pohjassa (key). Huonot puolet: iPadissa selaaminen on vaikeaa. Jos kansiossa on monta sataa tiedostoa, sitä sitten rullataan sormella ylös alas. Kun bluetooth on päällä, verkkoon eli siis nettiin on siirryttävä käsin vaihtamalla asetuksista.

Tunnustus: olen aika huono iPadin käyttäjä. Olen nyt parantanut tapani ja opiskelen käyttöopasta.

Olen sopinut yhden Penan kanssa, että blogikirjani julkaisseen kustantajan puolelta avataan sivu tai sivut, joihin voi laittaa ladattavaa kamaa ja miksei maksullistakin. Kunhan sovin Kaukorannan kanssa, panisin sinne mielelläni luettavaksi ja minun puolestani myös ladattavaksi Sarjakuvat –kirjamme. Pdf-tiedosto on kyllä nykyisellään huomattavan suuri, pari sataa megaa.

Lukija kysyi Jenni-sarjakuvaa. Katsoin itsekin kirjastani (tietokoneesta). Norman Pett, vuodesta 1935, Daily Mail. Suuri erikoisuus: englantilainen sarjakuva. Kirjastojen ”kysy mitä vain” ei tiennyt jonkun kysyessä juuri mitään tästä. Olisivat katsoneet kirjasta. Julkaisijana mainitaan oudosti Suomenmaa. Muistaakseni sen nimi oli Maakansa. Sarja ilmestyi mielestäni Uudessa Suomessa, mutta ehkä muistini pettää. Hesari on toinen vaihtoehto.

Oli niitä brittisarjoja jo varhain, esimerkiksi Bonzo, ja myöhemmin (Lätsä – Andy Capp) mutta hyvin amerikkalainen tämä laji on. Briteillä oli ikään kuin kilpailijana erittäin kauan käytetyt pilapiirrokset, joiden historia ulottuu 1700-luvulle. Ja oli mm. tanskalaisia (moniniminen Ferd’nad).

Tove Janson, joka esiintyy yllättävästi eli muillakin kuin vakioviitatuilla natsivastaisilla Garmin kuvilla ”Sarjatulta” –uutuudessa, on ällistelemisen arvoinen myös Muumi-sarjakuvalla. Jälkikäteen ajatellen on uskomatonta, että Muumi meni nimenomaan sanomalehtistrippinä maailmalle niin varhain, yli puoli vuosisataa sitten. Ja lisäksi se on niin hyvä!

Blogikirjoittajan raha-ansioista maininnut kommentoija oli trolli. On vaikea uskoa, että huomautus olisi ollut vilpitön. Ei kukaan voi olla niin tyhmä.

Blogilla ansaitseminen taitaa olla Suomessa aika vaatimatonta. On aloja, joissa huomaamaton eli epäeettinen markkinointi on tavallaan luonnollista. Jos käsityöblogin pitäjä saa langat firmasta ja mainitsee niiden myyjän, ollaan hyvin vaaleanharmaalla alueella.

En uskoisi, jos väitettäisiin jonkun kirjoittajan saaneen vaikkapa kalliin rannekellon kehuttuaan kirjoituksessaan Omegaa. Blogin peitto on parhaimmillaankin vaatimaton. Jokainen mainostilan ostaja ymmärtää senkin, että valmiiksi käännytetyille ei kannata mainostaa.

Olen kovasti odottanut lahjuksia mutta edes viinapulloa ei ole kuulunut. Edes kustantajat eivät tyrkytä kirjojaan eivätkä kaupat levyjään. Etenkin Otavan kirjakauppaan kannan jatkuvasti rahaa.

Luulen että tuo trollin nyt edustama käsitys on yleinenkin. Ellei ole ollut mukana liiketoiminnassa ja ellei todellisuudessa tiedä siitä juuri mitään, voi luulla hulluja. Kamerani (Panasonic Lumix G 2 – suositellaan) maahantuoja ei inahtaisikaan, vaikka ajattelisi, että lähes päivittäisten, ajoittain onnistuneiden valokuvien näyttäminen ja tuotenimen mainitseminen voisi vaikuttaa ostajiin.

Tämä tuli selväksi viimeistään 15 vuotta sitten, kun tietoverkot olivat alkaneet kehittyä ja kaikissa maailman kauppakorkeakouluissa tiedettiin, miten kaverin mielipide voi vaikuttaa ostoa suunnittelevaan.

Mutta S/M (sosiaalinen media) käännähtikin yritysten ja tuotteiden omiksi naamakirjoiksi. Niissä on tilaisuus sekoittaa hallitusti käyttöohjeita kehumiseen. Lisäksi koppavan kirjoittajan lähestyminen voisi niin sanotusti kusta kouraan. Hän ei ehkä sittenkään olisikaan lahjottavissa.

Ilman rahapalkkiota panen tähän ystävän muistuttaman kesäisen kirjoituksen Sofi Oksanen Putinista Iltalehdessä. Kirjoitus sisältää hyvin painavia avauksia etenkin salaisen poliisin toiminnasta hallituksena ja laajemmin ”sisäisestä miehityksestä”.

Vanhan aivopesun rinnalle on kehitetty aivohuuhtelu ja aivolinkous. Se luulo että Putinin Venäjän harjoittama mainonta ja brändäys olisi alkeellista, on syytä unohtaa nopeasti.




30 kommenttia:

  1. Laitteista puheen ollen. Olen käyttänyt viikon ajan Samsungin note 10.1 2014 editionia ja sen mainiota spen kynää. Harkitsin pitkään sen Surftab 3:n välillä. Keveys ratkaisi. Jotakin näistä sähköisistä vempaimista tiedän. Tämä on toinen tablettini. E-readereitä on myös kertynyt ajan saatossa pari.
    Kynän käyttö vaatii hieman totuttelua, mutta on palkitsevaa.

    Toinen asia. Aamun Hesarissa upseeriliiton pääsihteeri Hannu Sipilä kirjoittaa hatun noston arvoisasti.
    Upseeriksi harvinaisen rohkea.

    VastaaPoista
  2. Putinista tulikin mieleeni NSA:n harjoittama tietoverkkojen vakoilu. Näyttää jääneen Putinin ja kumppaneiden varjoon.

    VastaaPoista
  3. Olisi huviksi ja hyödyksi, jos joku huomattava media keksisi laittaa sofi oksasen ja hänen käsityksiään aika lailla viiltävästikin arvioineen prof timo vihavaisen keskustelemaan keskenään, rauhallisesti, rehellisesti, semanttista hälinää välttäen. idea ei ehkä sovi mainituille henkilöille eikä kai etenkään lööppilogiikaan ahdistamalle medialle, mutta tärkeää se olisi. sekä sofi o että timo v ovat niin taitavia kirjoittajia että vakuuttavat kyllä ainakin tämmöisen hyväntahtoisen hölmön erikseen luettuina kannoilleen, mutta eihän se ihan niin voi mennä? siksi kiireetön ja asiallinen ja mielellään myös hyväntahtoinen argumentointi olisi paikallaan. hyökkäävää kilpalaulantaa en kaipaa, vaan radikaalia,siis juuriin menevää pohdintaa eri suunnista, mm niistä eri suunnista joita sofi o ja timo v vakuuttavan tuntuisest edustavat t. hyväntahtoinen hölmö

    VastaaPoista
  4. Oksasen juttu luettu ja asiahan on selvä, informaatiollapa sitä soditaan. Meillä ei kuitenkaan ole 160 aluksen venäläisen sota-aluksen laivastotukikohtaa joka on ympäri vuoden avoveden äärellä eikä Venäjän energiapolitiikkaan ratkaisevaa vaikutusta. Sekin seikka että emme ole olleet 50 vuotta Neuvostoliiton salaisen poliisin hallitsemina ja suorassa vaikutuspiirissä, siis laskettavissa hallittuun imperiumin alueeseen on jotakin ja huomioon otettava. Länteenhän meitä kovin koitetaan kammeta ja puljata että se on Venäjä itsestään Perkeleestä!
    Siinä ampuaa se toinen sotija, ei ole kovin iso paukku se, vielä. Minne sitä se Naton eteentyönnetty tukikohta laitetaan informaatiosodassa?
    Mainostaisivatten että tietäisi arvella, mainoksen tehtävähän ei ole miellyttää vaan ärsyttää. Piileskelevät molemmat ja kurkkivat tiedotusvälineidensä takaa, se voittaa joka tietää omansa ja ne paremmin hallitsee. Meillä seurataan silmä kovana! Mökille laitellaan puut ja kaivon kansia katsellaan sillä silmällä että saako sieltä vettä käsipelillä... Tämähän on hännänpäähän saakka opittu jo ihmisikä sitten, mitä ne yhdet tohottaa?

    Älykköpuhelimista en sano mitä mietin. Sellainen tarina kuitenkin että olipa kerran kättensä työllä itsensä elättänyt mies jolla ei ollut muita poliittisluonteisia ennakkoluuloja kuin että naapuriin muuttanutta tiedemiestä ei pitänyt kummanakaan mutta sitten kysyi: " Kukas se, krhm, hänelle palkan maksaa? " Johon naapuri että: " Valtiohan se. "
    " Jaa että VALTIO. Krh-krhhm. No se hyvä että jottain tekemistä. "
    Ihan oli oikea tositapahtuma. Ei ollut äijällä facebooktiliä. Ei ollut koko facebookia, miten voi olla mahdollista? Kokonaan eivät tunteneet toisiansa yhtään ja ykskaks pihassa rupesivat tutustumaan kossun avulla. Miten se on muka oikein! Saako niin olla...

    I. H.

    VastaaPoista
  5. Hei trollaati, trollaati, trollaati, trolli…

    Suomalaisten huippubloggaajien huippupalkkioista - ansaitsevat blogeillaan kuulemma yhtä paljon kuin lääkärit - kerrottiin viimeksi pari päivää sitten eli viime viikonvaihteen HS:n lauantailiitteessä
    Katso myös
    http://news.cision.com/fi/viestintatoimisto-manifesto/r/blogibarometri-2013--blogi-on-yha-useamman-ammatti,c9465136

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkinuken trollauksista ei kukaan maksa senttiäkään.

      Poista
    2. Hönön hönytyksistä maksamme maltahia!

      Poista
  6. On toki syytä erottaa ammattibloggaajat harrastelijabloggaajista. Kemppinen kuuluu jälkimmäisiin, jotka eivät joko ymmärrä tai halua ansaita blogijutuillaan. Viikko sitten Kemppinen kuitenkin jossakin blogijutussa mainitsi, että hän on bloggaajana ammatinharjoittaja.

    VastaaPoista
  7. Kuinka olikaan Sofi Oksasen kirjoitus jäänyt kesäaikana silmävarjoon. Tarkkanäköistä, säkenöivän kirkasta tekstiä, olisi ansainnut paremman forumin ja ajoituksen. Mutta hyvä näin ja nyt.

    Kiitän parhaiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sarjakuvatiedoista! Löysin Daily Mailin sarjakuvan, mutta sehän on ihan eri hahmo, ja mäyräkoirakin on erilainen. Asialle täytyy olla jokin selitys: Joko on olemassa toinen versio samaa ideaa tytöstä ja mäyräkoirasta tai sitten "näin" sarjakuvan lapsena erilaisena.

      Poista
  8. "Se luulo että Putinin Venäjän harjoittama mainonta ja brändäys olisi alkeellista, on syytä unohtaa nopeasti."
    Tehokas ja toimiva on usein alkeellista. Jos on hetkeäkään ajatellut minkään olennaisen muuttuneen Venäjällä, tai kuvitellut, etteikö myöskin USA olisi kaiken aikaa käynyt omaa informaatiosotaansa, on itselleen ja ympäristölleen vahingollinen tampio.

    Lännen suuri ongelma on sen välinpitämättömyytensä pseudotieteellisesti perusteleva kulttuurieliitti, joka on ottanut kansallismielisyyden nakertamisen omiin käsiinsä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Ne tekevät sen itse, tuumaa kiinalainen tänään.

    Kuten pääministeri totesi: kaikki on sitä, miltä näyttääkin.

    VastaaPoista
  9. Sarjakuvat-tiedoston koosta -- onko se tehty skannaamalla kirja kuviksi sivu kerrallaan? Sen tiedostokokoa pystyy jossakin määrin pienentämään Adobe Acrobatin Document-valikon komennolla Optimize Scanned PDF, siirtämällä liukusäädintä High Qualitystä kohden Smaller Sizeä. Ja kokeilemalla, mitä eri nimellä tallennetun, optimoidun tiedoston kooksi tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä minäkin suosittelen teksteihin. Kuviin, esimerkiksi värillisiin karttoihin käytettynä optimointi ei tuota hyvää tulosta.

      Mahtaako kukaan tuntea nopeaa keinoa skannatun kirjan aukeaman keskellä olevan varjon (gutter shadow) poistamiseen. Minulla menee käsityöksi.

      Poista
    2. "Mahtaako kukaan tuntea nopeaa keinoa skannatun kirjan aukeaman keskellä olevan varjon (gutter shadow) poistamiseen."

      Ei liene taikasauvaa. Mä tekisin ensin käsin -- valitsisin koko varjoalueen laatikoksi, tarkistaisin että Photoshopin Background Color on valkea ja painaisin Backspacea. Jos siis varjo ei mene painetun alle. Valittu alue muuttuu valkeaksi. Jos skannatussa sivussa on pohjasävyä eikä se ole valkea, poimitaan eyedropperilla kohtuullinen alue (vaikkapa 10x10 pix) puhdasta taustaa ja tehdään siitä Background color vaihtamalla Foreground Backiksi.

      Jos tämä toimii, tehdään sekvenssistä Batch, jolla ajetaan kaikki skannatut -- tai siis varmuudeksi, niiden kopiot. Nyt en tunne viimeisintä Photoshopia joten tuo Batch sekä työvaiheiden tallentaminen on voinut taas muuttua.

      Poista
  10. Kommenttini katoaa koko ajan:

    Mysteeri selvisi. Pett joutui piirtämään siistityn version sarjakuvaansa Amerikkaa varten, jossa brittiversiota ei hyväksytty. Luulen, että amerikkalainen versio tuli Suomeen, se jonka minäkin muistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeatapa oli Jenni-sarjakuvaa löytää. Eikä se ollut edes Jenny vaan Jane. Norman Pett -haulla tuli jotain esiin. Pettin avustajaksi tullut Mike Hubbert taisi sitten tehdä sarjaa itsenäisesti 1848-1959, jolloin sarja lopetettiin.

      50-luvun kesälomilla mummolassa Hesarin sarjakuvat luettiin serkkujen kanssa heti postin tultua ennenkuin aikuiset omivat lehden. Siellä oli Jenni, rohkeisiin tilanteisiin melko paljaspintaisena joutuva neitokainen. Meille kotiin tuli Uusi Suomi eikä siinä Jenniä ollut. Jos olisi ollut niin luulen että tavalla tai toisella se olisi sensuroitu lehden sarjikset ahmivalta tyttäreltä, sen verran rohkea vähäpukeisuudessaan ja mahdollisesti tapahtumiltaan sarja oli. Tai kuvittelen niin, koska kylässäkin katselu tuntui jotenkin luvattomalta. Silti se oli aina ensimmäinen luettava.

      Kuinkahan rohkea se siistimätön versio olisi ollut. Ehkä se oli sota-aikainen, kun 50-luvulla sotilaat tuskin enää olivat esillä, tai sitten en muista, kiinnostus oli vielä Jennissä ei vielä pojissa.

      Poista
    2. Janestä on tehty tutkimus, ja siitä on uusi painos. Voi nähdä alkuperäisen ja siistityn version, joka ei myyynyt yhtä hyvin kuin sensuroimaton, jota varmaankin myytiin halvalla esim. Suomeen. Andy Saunders: Jane: A Pin-up at War.
      Meille ei tullut Hesaria, ja muistan nähneeni Jenni- sarjakuvan jossain aikakauslehdessä. En muista mitään sopimatonta tai rohkeita tilanteita Jennissä. Iloinen ja pirteä tyttö ihanan mäyräkoiransa kanssa. Se oli niin suosittu, että siitä on saattanut ola useitakin versioita.

      Poista
  11. Toinen esimerkki Venäjän informaatiosodasta on Viron sanomalehtien ja forumien kommentit. Niistä suuri osa on nykyään putinistiset. Yleensä oikein viroksi kirjotettuna, mutta tietyt avainsanat ja teemat paljastavat ne aina, minulle ainakin, mutta pelkään että olen tässä mielessä taitavampi kuin muut. Informaatiosota on halpaa, siksi se köyhä milittaristinen valtio harrastaa sitä. Ja tuntuu siltä etää tavalliset venäläiset ovat tietoiset siitä sodasta ja osallistuvat siihen mielellään. Informaatiosodan tulos on aina Venäjän laajentuminen. Muuten raha menee hukkaan ja johtajan henki vaarantuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tuolla Venäjän Karjalan kylillä panin merkille portinpielien ja teidenristauksien ruosteiset postilaatikkorivit (jos niitä missä oli) ja niiden ilmeisen käyttämättömyyden. Eikä niistä moneenkaan esimerkiksi Hesarin kokoinen lehti mahtuisikaan, Bravdasta en tiedä kun en yhdelläkään kaupan-, kahvilan- tai pirtin pöydällä sellaista nähnyt. Nurmoilassa vierailin yhden suomea täydellisesti osaavan Ivanin parakissa ja hän sanoi kuuntelevansa radiota ja lukevansa lehtiä (en nähnyt pöydällä, en lattialla) ja oli lujasti ja vuorenvarmasti sitä mieltä, että länsi (Suomi) vääristelee maailman tapahtumia, Venäjän media on totuus.

      Netit siellä toimivat hitain yhteyksin kun muutamassa paikassa sain seurata. Hipaisunäyttökännykät oli pikkulapsista lähtien melkein jokaisella, mutta jos käsitin oikein, niidenkin avulla (nappikuulokkeilla) vartaloiden hytkynnästä päätellen kuunneltiin pelkästään musiikkia (kuten Suomenkin nuoriso). Pihoissa autojen ovet olivat hyvillä ilmoilla levällään ja stereot soittivat kovaa venäläistä humpppaa; yksi Niva seisoi juhannusaattona Suojärven pääväylien risteyksessä tällä tavalla monta tuntia kuin yleinen kaiutin.

      Radionsoitantaa en kuullut, eli en suomalaiseen tapaan erilaisista ajankohtaisohjelmien olemassaolosta päässyt selville. Televisioita saattoi olla kaupoissa ja muutamassa tienvarren rahtarikahvilassa, mutta isoäänisesti, säröilevin kuvin niistä tulvi asiakastiloihin "Moskovansirkus"-tapaisia hupiohjelmia tai kovanlaista musiikin räminää (niin kuin kaupoissa ja baareissa Suomessakin).

      Niin että mitä on esimerkiksi Suomen rajaseutujen Venäjän puoleisen väestön median taholta tarjotun informaation taso ja perillemenon vaikutus mielipiteisiin laajemmassa merkityksessä, sitä jouduin aprikoimaan ja aprikoin yhä? Välittävätkö kovien viinojen kanssa aamusta iltaan ankarasti seurustelevat nuoret miehet paskaakaan isänmaansa politiikasta ja sen seurauksista? Saatika että globaalin..?

      Osalla maatuskoista ja jotenkin vielä hengissä horjuvilla vanhuksilla päivät kuluvat jonkinlaisen järjestyksen ja ruokahuollon kanssa painiskellessa sen suunnattoman köyhyyden parissa jota Karjalassa esiintyy. Ei siinä jaksa Äiti Venäjää, Amerikkaa, Afrikkaa, Ukrainaa tai Putinia paljoa miettiä: Paskat Moskova! Paskat Kiova! Paskat Kreml! Paskat EU! (mikä viimemainittu edes on?)

      Poista
    2. Puoli kommentistani hävisi kun julkaisin sen. En viitsi toistaa sitä. Siinä kiitin Oksasta ja kirjoitin taas Venäjän televisiopropagandasta jonka kohde on juuri tuo juovuksissa oleva osa venäläisistä. Mutta venäläisiä on paljon, heitä riittää myös nettiin, erityisesti sellaisen pienen maan nettiin kuten Viro. Yhteenveto Viron venäläisistä NLiiton jälkeisenä aikana on suurin piirtein se, että kun tuolloin vain Tarton venäläiset puhuivat viroa, niin nyt viron kielen osaaminen on kasvanut venäläisten keskellä. Mutta. He SILTI ovat suuressa määrin putinistejä ja käyttävät oppimansa kieltä Viron haitaksi. He katsovat Viron television sijasta Putinin kanavia ja toistavat sitä p..kaa itsevarmuudella vironkielisessä netissä. Hyvä esimerkki heistä on Hilden-Järvenpera Suomessa. Suomi on hänelle hieno paikka asumiseksi, mutta silti näyttää odottavan Venäjän panssareita Suomeen ja periaattessa tekee työtä sen eteen. Sellaisia Järvenperiä on Virossa parikymmentä tuhatta kertaa enemmän kuin Suomessa. Se on todellinen nukkuva vieras armeija Virossa. Venäjä ruokkii sitä median kautta ja se virolaistuu siksi hyvin hitaasti. Jos jotain Ukrainan kaltaista tapahtuisi Virossa, niin varmasti paikallisten venäläisten "puolustamiseksi".

      Poista
    3. Täysi informaatiosota on muuten käynnissä mm. Hesarin kommenttipalstalla, ja sama koskee muitakin alueellisia sanomalehtiä. Tämän voi kukin todeta verrattain helposti tutustumalla esim. Ukraina- tai Nato-aiheisiin artikkeleihin. Vain osa mainituista kommentoijista näyttäisi tosin olevan venäläisiä; toimintaa pyörittää todennäköisesti pieni joukko suomalaisia putinisteja usean nimimerkin takaa.

      Oma lukunsa ovat tietysti äärivasemmistolaiseen ajatteluun taipuvat Yhdysvaltain vihaajat sekä kaikenlaiset salaliittoteoreetikot, joille Ukrainan kriisi näemmä on tarjonnut paljonkin pohdittavaa.

      Poista
    4. Katsoin heti Hesarin palstan ja löysin viidessa minuutissa kommentoijan joka täysin varmasti esiintyy myös Viron palstoilla. Kommentien profiili on täysin sama, argumentit kuin käännettyt Postimeiehen palstoilta , tiedän, että hän asuu Suomessa ja on osittain juutalainen (koska itse sanoi näin joskus) . Ja heti huomasin myös kuinka Virosta tuttu FSB-n työ Hesarissa on käymässä. Se tietyssä määrin jopa rauhoittaa minua, koska viittaa siihen, että suora hyökkäys Viroon ei olisikaan sellaisen informaatiohyökkäyksen päämäärä, kun tekevät samaa kaikkialla.

      Poista
    5. Historian kukkanen Valto Ensiolle, olepa hyvä!

      [youtube äijä vähä kännis]

      Tekstitys puuttuu, kovin harmillista.

      I. H.

      Poista
  12. Voiko kukaan enää kuvitella, että Vladimir Putin kutsuttaisiin valtiovierailulle Suomeen?

    VastaaPoista
  13. "Olen kovasti odottanut lahjuksia mutta edes viinapulloa ei ole kuulunut. Edes kustantajat eivät tyrkytä kirjojaan eivätkä kaupat levyjään".

    Niin, ne on osanneet jättää blogistin tekstit ja arvioinnit omaan arvoonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kommentista olen iloinen - näen ettei tämä trolli ole ansainnut palkkaan tutustumalla edes hiukan tähän blogiin. Jos olisi, hän olisi tiennyt viinavitsin sävyn.

      Niinpä jätän nämä tällaiset jatkossa julkaisematta.

      Poista
    2. Yhden huippubloggaajan palkanmaksaja oli Sanoma, toisen Aller. Kolmas taas näkyi olevan Ylen Kuningaskuluttajan spin-off. Näistä Ylen entinen toimittaja myönsi selvästi rahastavan.

      Kun Päivälehti lukee näitä höpinöitä, niin seuraavaksi tarina viestintätoimistoista, kiitos jo etukäteen.

      Poista
  14. Oksasen rinnalle luettavaksi alkaisin nostaa myös tätä:

    http://yle.fi/uutiset/jari_tervo_euroopassa_soditaan/7443808

    M

    VastaaPoista
  15. Onko tosiaan niin, että hyvän ja pahan raja kulkee Suomen ja Venäjän välissä ja jatkuu Venäjän ja Viron välissä? Voisiko Venäjällä olla Putinin politiikan vaihtoehtona länsimainen demokratia. Ei, vaihtoehto olisi sekasorto. Sofi Oksanen moittii Putinia siitä, että P. tekee juuri sen mitä pitääkin. Tämä tuntui ainakin viiko pari sitten vielä oikein järkevältä puheenvuorolta:
    http://www.foreignaffairs.com/articles/141769/john-j-mearsheimer/why-the-ukraine-crisis-is-the-wests-fault
    Hube.

    VastaaPoista
  16. Kemppisen blogikirjan sisällysluettelo voisi olla yhdellä hyperlinkkisivulla. Sieltä sitten pääsisi helpolla klikkauksella katsomaan kirjoituksen kuvat, sekä muut kommentit.

    Stubb näkyy poistaneen vanhat nettikirjoitukset, tai senttauskolumnit..

    VastaaPoista