Neuvoni on
pitää silmällä tähtiä, ei tätiä. Tunnen joukon tätimäisiä miehiä ja voi olla,
että yksi kurkkii peilistäkin. Aikoinaan tiedekunnastamme valmistuneista naisista
osa osti vähittäismaksulla kriminkoipiturkin. He rupesivat tädeiksi. Pohdin
pitäisikö heille nostaa lakkia Aleksanterinkadulla. En sitten ruvennut sellaiseen.
Tuli päähän kylmä. Nuoruus on muutenkin kylmää aikaa.
Ystävällinen
henkilö jätti haltuuni Tähdet ja avaruus –lehden. Se on Ursan julkaisu ja
jäsenetu. Mahtavatko julkaisijat itse tietää sijoittuvansa hyvin taidelehtien
markkinoilla? Tähtisumujen kuvat tuntuvat ihastuttavan hyviltä mielen syvässä
avaruudessa. Lehti näyttää toimivan yhdessä vakavien harrastajien kanssa. Minuun
teki syvän vaikutuksen myös se, että lukijoiden kysymyksiin jaksavat vastata
raskaan sarjan ammattilaiset. Ainakin kosmologia on alue, jossa suomalaisilla
on erinomaisen hyvä palvelu, Kari Enqvistin ja Esko Valtaojan ansiosta.
Sitä en
osaa arvailla, mitä he sanoisivat lehden nyt esittelemästä neliulotteisen
alkuräjähdyksen ja valkoisten aukkojen ajatuksesta.
Tähtitieteen
toinen pää on tunnetusti runous. Vankkamieliset virkamiehet nimittelivät
ainakin ennen meitä, jotka olemme kovia runojen perään ja kuulemme merkityksiä
musiikissa, tähtiin tuijottajiksi tai kuuhun katsojiksi. Taka-ajatus on, ettei
meistä ole vakaviin töihin eikä varsinkaan valtion virkoihin.
Luulen että
nuo ”realistit” ovat kuitenkin lukeneet vähän liikaa horoskooppeja. Lisäksi
tähdet voivat vaarantaa mielenterveytenne! En ollut kuullut puhuttavankaan
planetaarioista ennen kuin näin elokuvan ”Nuori kapinallinen” (Rebel Without a
Cause). James Dean ja Natalie Wood sekä Sal Mineo. Miten samaan elokuvaan
voikin sattua kolme noin traagista näyttelijää. Deanin muistatte, Wood oli silloin
50-luvulla mielestäni ylivoimaisesti maailman kaunein nainen. Hänet ehkä
hakattiin ja hän hukkui Los Angelesin edustalla. Sal Mineo murhattiin.
Elokuvassa nuori ”Plato” saa hepulin, kun koululuokka pakotetaan katsomaan
taivaalta maailmanloppua tai jotain. Ehkä elokuva on erilaisten tähtien
sammumisesta? (Selostan sitä siksikin, että ohjaaja Nicholas Ray oli minustakin
juuri niin suuri – ja ihmisenä sekaisin – kuin ranskalaiset väittävät, ja Party
Girl eli Chicagon yöperhoset väreillä kertomisessa 50 vuotta aikaansa ja
Lynchiä edellä.)
Kuvan
Griffithin observatorio on tutulla paikalla. Lähellä on elokuvien syystä
hehkuttama Mulholland Drive, siellä on Hollywood Bowl ja se maailman
kuuluisimpiin luettu yönäköala, suunnaton suorakulmaisten ruutujen verkko eli
Los Angeles, The Big Nowhere. En aio mennä sinne takaisin.
Antakaa
minulle Savukoski ja tähtilehden kuvaama Suomen pimein paikka. Puhe on
valosaasteen vähyydestä. Ellette aio liittyä Natoon, katsokaa hakukoneen
kuvista ”valosaaste” tai ”light pollution”. Rajan takana ja Kuolassa on
käsittämättömiä valonlähteitä. Arvaisin sotilastukikohtia. Muutaman tiedänkin.
Suomen Lapissa on pimeyttä, jos siis osaa kiertää suositellut kohteet.
Pyyntöni on
retorinen, turha kielikuva. Itse asiassa meillä on Kirkkonummella tähtiä vaikka
mitkä määrät. Luulen ettei kauhean monella ole mahdollisuutta mennä omalta
kuistiltaan (pellon puolelta) skannailemaan tähtikuvioita. Ipadiin on siis
halpa apsi, joka oikeasti auttaa kuvioiden tunnistamista. Ei ole järin vaikeaa
opetella tavanomaisten viiden lisäksi esimerkiksi kymmenen muuta kuvioita. Tai sitten
sata.
Edellä
yritetään varovasti tuoda esiin tähtitaivaan taiteellinen puoli. Hyvin vanhan
ja edelleen käyttökelpoisen selityksen mukaan ”kulttuuri” on tieteet, taiteet
ja uskonto. Itse herätän tässä turhan usein pahaa verta, kun en osaa selvittää
lukijoilleni, että uskonto on ainakin minulle hyvin vahvasti kulttuuri-ilmiö,
samaa lajia ja luokkaa kuin musiikki tai konepajatekniikka. Siksikin suhtaudun
hiukan hämmästyneesti keskusteluihin uskontojen esittämien väitteiden
todenperäisyydestä. Kansanperinteessä laulut, vitsit ja sananparret ovat
viehättäviä. En ole ruvennut miettimään, ovatko ne totta. Ensimmäisenä mietin,
mitä ne kertovat, mitä niistä tulee mieleen.
Olemassaolon
tarkoitus on taide. Tätä yksinkertaista tosiasiaa salaillaan, koska taide on
niin käyttökelpoista itsetehostukseen ja köyhien ihmisten pilkkaamiseen. Elävä
ja kuollut luonto (raja on keinotekoinen) tuodaan yleensä tieteisiin ja
oppeihin. Tähdistä voi kuitenkin myös nauttia aivan typerästi tai sillä
oikeutuksella, että ”ne ovat siellä”.
Luonto on
todistetusti kulttuurisesti pitkälle muokkautunut ja siis vaihteleva käsitys
paikkojen kauneudesta ja rumuudesta mutta myös hyödyllisyydestä ja
hyödyttömyydestä. Hengen salpaavalla seudulla asui ja asuu tunnetusti ihmisiä,
jotka eivät elämänsä päivänä tule ajatelleeksi, että täällä näyttää jotenkin
toiselta. Minulle mieluisin on muuan kivi, jonka elämäkerran kirjoitin ja
julkaisin kerran. Sen päällä istuen on hyvä tähyillä taivaalle eli toimia juuri
samoin kuin muutkin muurahaiset.
Tekstissäsi Natalie Wood. Heti toi mieleen sanoja jostain elokuvasta 60-luvulta, olisikohan voinut olla Elokuva-arkistossa. "… we will grieve not, rather find strength in what remains behind …" Säkeellä googlaten löytyi runo / William Wordsworth ja sitten elokuvan nimi: Splendor in the Grass, vuodelta 1961, suomeksi esitetty näköjään nimellä "Kuumetta veressä".
VastaaPoistaElokuvatähdet ovat mielenkiintoinen ilmiö. Kuvittelen, ja paljon sitä teenkin, asian synnyksi seuraavan. Lähikuvan yleistyessä elokuvakerronnassa ja filmiherkkyyden lisääntyessä sekä pankromaattisen filmin tullessa keksittyä alkoi naispuolisesta näyttäytyjistöstä kuulua "rusheja" eli pikakopioita katsottaessa otospäivän illalla murinaa ja huudahduksia ettei meikkaaja ollut saanut sitä tai tätä piiloon kasvokuvasta. Miehille tietty karkeus kasvoissa oli eduksi mutta naiset, tiedättehän.
VastaaPoistaJotakin oli keksittävä ja taikasana oli softarisuodin linssin eteen. Yksinkertaisinta oli käyttä vaikkapa ohuinta verkkoa (en ole kokeillut toimiiko Täti Tylli, lavastajan unelmakangas). Se maalaa valoa nyppyjen ja ryppyjen ylitse ja saa huippuvalot säteilemään taivaallisesti. Näyttäytyjättäret rakastivat tulosta. Se myöskin sai pistemäisiin ylivalokohtiin aikaan siitä lähtevän tähtimäisen kuvion.
Elokuvan päädiiva vaati ja sai sekä lähikuvan että softarin. Ei aikaakaan kun katsova yleisö ymmärsi kupletin juonen ja alkoi kyselemään kuka tässä elokuvassa semmoisen kohtelun sai. Tähti oli syttynyt, myöskin elokuvan markkinointiin. Ja elokuvan ansioita lueteltaessa oli amerikkalaisen bullet pointin sijasta helppo vaihtaa se pallo tähden muotoiseksi.
Valokuvaajan on helppo muttei ihan halpa kokeilla tuotetta itsekin. Optiikan eteen tarvitaan kirkas lasisuodin (vaikkapa vanha UV). Sen reunoille tuhnataan sormenpäällä ihorasvaa omasta naamasta ympyräksi. Keskelle jätetään kirkas reikä. Linssi suunnataan hyvin valaistuun kohteeseen ja tarkkaillaan mitä himmennettäessä valokohdille tapahtuu.
Tässä esim erkki. Anneli Sari sekä Antero Jakoila.
https://picasaweb.google.com/lh/photo/kMYfd_hvAn7POCLWOyYQOtMTjNZETYmyPJy0liipFm0?feat=directlink
"Yksinkertaisinta oli käyttä vaikkapa ohuinta verkkoa (en ole kokeillut toimiiko Täti Tylli, lavastajan unelmakangas)."
PoistaValkoinen sukkahousu, sanoo Niksi-Pirkka.
Hieno sana "kulttuuriantropolgia" jäi jostakin mieleeni. Eikös tämän tieteen harjoittajat tutki mm erilaisia uskomusjärjestelmiä ja mm uskontoja?
VastaaPoistaUskonto ja konepajatekniikka - tätä täytyy vähän miettiä. Olisiko tämmöisestä jopa väitöskirjan aiheeksi?
Jossakin National Geographicin numerossa, ei kauan sitten, oli kuva puuma-emosta ja kahdesta pennusta. Kuva ei ollut fotoshopattu, etualalla oli emo ja pennut ja yläpuolella ne isot kirjaimet: Hollywood. Siinä oli kyllä kuva jonka olisin valmis äänestämään vuoden kuvaksi.
VastaaPoistaLos Angeles ei ole enkelten kaupunki tietenkään. Mutta Kalifornian pohjoisosissa ja siitä pohjoiseen on vielä suhteellisen koskemattomia alueita. Kannattaa katsoa Koyaanisqatsi, jos Ameriikan kulttuuri kiinnostaa.
"...uskonto on ainakin minulle hyvin vahvasti kulttuuri-ilmiö, samaa lajia ja luokkaa kuin musiikki tai konepajatekniikka"
VastaaPoistaHyvin sanottu iso asia. Musiikissa varmaan ja ehkä konepajatekniikassakin on mukana tarvittava mystinen komponentti myös, jotta niitä kulttuuri-ilmiöön nimeltä uskonto voi verrata.
voi v-ttu kun ihanaa ajatusten tajunnanvirtaa. solisee kuin puro! ja tarkoitan mitä tarkoitan, en muuta!
VastaaPoista4-tietä Jyväskylästä pohjoiseen Äänekosken ja Pihtiputaan mummon seutuville, niin jo viimeistään siellä on pimeää nähdä Linnunradan vyö. Voi tosin olla hyödyksi etääntyä 4-tieltä muutama km sivutielle..
VastaaPoistaKotiplanetaario ilmaiseksi PC:hen? Googlatkaa "Stellarium".
M
Tähtiä, ei tätiä. Mutta entäs täitä?
VastaaPoistaEt ole harkinnut kaukoputken hankkimista, tai edes kiikarien.Kirkkonummella on havaintopaikkaakin ja suhteellisen aktiivinen harrastajaporukka.
VastaaPoistaAloittelijalle kaukoputkea EI pidä ensimmäiseksi ehdottaa. Ennemmin paljaita silmiä ja karttaa/kännykkää. Sitten voi harkita kiikareita. Ennemmin kuin välineitä kannattaa harkita käydä paikallisen kerhon tähtitornin näytöksissä. Jäsenyyttä ei tarvi jos on tippiä.
PoistaM
VastaaPoistaSukulaisuus ja astrologia takoivat järkeä päähän Risto Rydille kun pelasti suomalaiset ihan suuriruhtinaskunnan ajan mallilla, valtion valmistamaa rahaa puunjalostajille ohjaamalla. Siksikö muuten Suomi maksoi velkansa kun poikkesi silloisesta läntisestä raharegimestä eikä kaivannut boikotteja eikä Kansainliiton nyrpistelyä omaperäisyydelleen ?
Rahapolitiikka, spekuloijien strategioista puhumattakaan, lähestyy tähdistä ennustamista -järkiperäistä siihen saakka että auringosta sato riippuu ja kuusta laskuvesi mennä äyriäisiä keräämään. Hienoa selvitystä astrologiasta osui pikkupäähäni Erik IV elämäkerrasta, ja valtionrakentaja-machiavellistin toimintaehtojen ja ideologian henkevästä kuvauksesta joulunpyhinä. Kirja on suomennettu Ingvar Anderssonilta 1954 WSOY. Mistä tällaisia laajan osaamisen jakajia oikein löytyisi lisää,JK itsesi lisäksi ? Ja kertoisiko myös vaikkapa Matti Klinge mitä oikein pitäisi lukea ettei koko ajan osuisi typeryksenä hutaisukirjoihin ?
Jukka Sjöstedt
Huh, harvoin tulee mieleen näin monta yhtymäkohtaa omista kulttuurikokemuksista.
VastaaPoistaMutta, kun ne kaikki on muisteltu, tulee vielä yksi:
Jokseenkin tasan 30 vuotta sitten sivarikaverina oli tähtitieteen assistentti. Hän ei ollut ikinä nähnyt satelliittia omin silmin. Näytimme äijälle sellaisen suomalaisen järven rannalla, muutaman kilometrin päässä lähimmästä tähtitornista.
Siis: olihan sinne satelliittiin matkaa suorastaan kymmeniä kilometrejä, ei monia satoja kuitenkaan. Huh.
Muuten tekisi mieli puhua Natalie Woodista, ja Dennis Hopperistakin. Ehkä myöhemmin.
vuorela, tampere
Kaupungissa asumisen isoin ongelma on se, että ei näe tähtiä. Mutta ei minusta silti enää olisi Kirkkonummella asumaan.
VastaaPoistaKemian ja fysiikan opettajamme kertoi kerran tunnilla - oli kai mielestään jo tarpeeksi opettanut sinä tuntina meille kemiaa - matkastaan Moskovaan. Hän oli saanut kutsun paikalliseen observatorioon. "Ja niinpä minä katselin niitä mm. kahta kuuta jotka kiertävät Mars -planeettaa... mitä ne nyt olikaan nimiltään..." "Phobos ja Deimos", minä huusin pulpetistani, viittaamatta. Hän hätkähti: en ollut mikään mallioppilas. (Oikeastaan olin päinvastoin. Koenumeroni olivat aika kehnoja, suorastaan ala-arvoisia, mutta oli siihen myös syynsä. Olin myynyt oppikirjat syksyllä, niinpä läksyjen lukeminen oli hieman hankalaa, ja tunnilla minulla oli muutakin tekemistä kuin kuunnella opettajien pölinää. Niinpä kokeissa kysymykset tulivat minulle useimmiten "yllätyksellisinä"...)
VastaaPoistaVähän aikaa minua tuijotettuaan Aksu (jonka tekohampaat naksu) sanoi että "Niinpä ne taisivat ollakin..."
Tähtien tiiraaminen ja ns. t'htitiede on aika luuseri hommaa. menisivät oikeisiin töihin vaikka tiskamaan. mitä helvetin hyötyä on tietää arvio galaksien lukumäärästä tai siitä koska maailmankaikeus on sannut alkunsa?
VastaaPoistaNo, sillä tähtitieteellä pääsee sentään Artsi Nybergin kuivaan tv-ohjelmaan.
PoistaEero Raunio: laitoin tänne eilen kommentin elokuvatähtien synnystä, mutta se on tainnut kadota internetin uumeniin, joten kirjoitan uudelleen.
VastaaPoistaElokuvatähdet syntyivät vuonna 1909, viitisentoista vuotta ennen pankromaattisen filmin yleistymistä. Ensimmäinen elokuvatähti oli Cretinetti eli ranskalainen koomikko André Deed, joka kohosi suosionsa huipulle Italiassa tekemällään farssisarjalla. Samaan aikaan nousi esiin elokuvan ensimmäinen diiva, ranskalainen Stacia Napierkowska, jonka sukujuuret olivat Puolassa.
Kohta alkoi johdonmukaisesti omalla nimellään esiintyä koomikko Max Linder, jonka elokuvien nimissä oli kyllä jo joskus käytetty Max-nimeä.
Elokuvissa ei ollut ollut yleensä muuta tekstiä kuin elokuvan ja sen valmistajan nimi. Kun tähtikultti alkoi, tähden nimestä tuli valtti. Ensimmäinen (1910) pohjoismainen filmitähti oli Asta Nielsen.
Yhdysvalloissa oli tullut kuuluisaksi "The Biograph Girl", mutta vasta nyt saatiin tietää, että hänen nimensä oli Florence Lawrence, ja kun Carl Lammle otti hänet (myöhemmin Universal-nimellä tunnetun) yhtiönsä hoteisiin, tapausta pidetään amerikkalaisen filmitähtikultin alkuna (1910).
Ano tiskaile sä ihan keskenäs vaa, saamme susta parhaan hyödyn. Täällä sinä vain tuhlaat arvokasta energiaasi.
VastaaPoistaEhdotit opettelemaan tähtikuvioita, joista Otava - Ison karhun tähdistössä tunnetuin (tähdistöjä 88 kpl). Mittakaavat kartoissa ja kuvissa hankaloittaa oppimista ja sitten vielä oppia näkemään niitä taivaalta (toisto seuraaminen käytännössä opettaa)...
VastaaPoistaUskontojen keskustelut väitteineen ovat kaikki "todellisuutta" - kirjoitettuna, mutta tapahtumat itsessään tietysti poikkeaa kerrotusta (kuten kaikessa muussakin elämässä)...
Blogisi linkki oli Ursan keskustelusivulla; Taivaanvahti / Keskustelufoorumi / Ursan Tähdet ja avaruuslehti 8/13 - lisäksi Ursan etusivulta blogit -keskustelut, jossa mm. uskontoaiheinen; Joulun tähden jäljillä -aihe (kommentoin itsekin).. Hyvää vuotta 2014 (Lasse Reunanen / Salo).
Tähtien ja tätien yhteydestä nousi mieleen takavuosien huvitus, joka alkoi kai jostain painovirheestä, missä oli tähti-sanan sijaan lipsahtanut täti. Alettiin keksiä lisää. Iskelmätäti, elokuvatäti. Täti ja meripoika, tätitaivas, onnellisten tätien alla syntynyt... Tätitieteen harrastajille terveiseni! Tavataan joskus tätitornin portailla.
VastaaPoistaMuumipeikko ja pyrstötäti.
PoistaOlisin halunnut kommentoida nimelläni mutta en osannut tehdä sitä. Kaikki nuo muut profiilit ja niiden käyttö olivat minulle tuntemattomia . Miksi ei voi kommentoida käyttämällä omaa nimeään ilman noita google, FB, jamitähäntävieläon-profiileja?? t. Kaarina Tonteri
VastaaPoistaOnneksi olkoon HS:n palkinnosta! Monesta asiasta innostuneen ja niitä ymmärtävän ajatuksia oli ilahduttava lukea. Näin monipuolisten näkemysten nivoutumista kaipaisin lisää suomalaiseen artikkelikulttuuriin, sähköiseen siinä missä perinteiseen journalismiin.
VastaaPoistaValtterinen vei sanat suustani, eli siis vain onnittelen samoilla sanoilla.
VastaaPoistaMinua miellytti tässä edellä erinomaisen hienosti ilmaistu ajatus uskonnoista kulttuurin osana. Se osui täydellisesti nappiin.