Saksalaisessa kirkossa kuulee hyvin. Kuorolaisen
lähiomaisena päädyin etupenkkiin. Se oli hyvä. Kirkkoon ei jäänyt juuri tyhjää
ja olisi ollut dorkaa seisoa yli tunti. Huomenna on vuorossa rakennus, jota
sanon Suurkirkoksi, vaikka se lienee Tuomiokirkko. Tuo ”tuomio” jotenkin
hirvittää. Sielläkin on kuorossa sukulaisia eikä lippuja ole enää hetkeen
saanut.
Kirkon ovella ei näkynyt sanansaattajia julistamassa: ”Eroa
kirkosta. Jumalaa ei ole olemassa. Säästät selvää rahaa.”
En aio erota edes äidistäni, vaikka minulle on pelkkiä
kustannuksia siitä, että käyn jatkuvasti katsomassa häntä ja vaihtamassa
kuulumisia. Tietäähän ne, vanhojen kuulumiset…
Kuvittelin kirkossa, miten huojentavasti tämä tieto
jumalattomuudesta vapauttaisi. Ihmiset vetäisivät penkissä istuen lätsän tai
pipon päähänsä, sillä lakittomuus loukkaa toki sekä yhteiskunnallista että
sukupuolten välistä tasa-arvoa. Ja ei muuta kuin virvokkeiden ääreen!
Liitän kuvan jouluttomasta tonttulakista. Päähine on kätevä
käyttää ja sillä on perinteitä. Sitä en mene takaamaan, etteikö myös sen
käyttämiseen olisi aikoinaan liittynyt villejä uskomuksia. Muistelen että
molemmissa olisi viime kädessä kysymys lahjoista lapsenmielisille.
Silmiin sattui lehdestä pieni juttu, jossa käskettiin
perustaa kuoroja työpaikoille. Jopa kitara taitaa olla yksinäisten nerojen
ominta aluetta, ja bändeissäkin niitä näkyy olevan kaksi. Soitin on kuulemma
aika vaikea.
Kuorossa on sekin erinomainen puoli, että kuorossa saa
laulaa, vaikka ei osaisi. Tässä maailma on muuttunut. Minä en lahjakkuuden
puutteen takia ole edes yrittänyt kuoroihin, mutta henkilökohtaisista syistä ne
ovat olleet lähellä niin kauan, että muistan hyvin ajat, jolloin sanottiin,
ettei kuorolaulu ole musiikkia. Väitteessä oli perääkin. Suomessa on monia
miesten harrasteita, joiden todellinen motiivi on veruke karata kotoa saman henkisten
seuraan. Metsästys on toinen ja kalastus kolmas. Naisilla oli aikojen alussa ompeluseuroja,
joissa ompelu ei kuulemani mukaan ollut pääasia.
Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat oli nyt yleensä
parempi kuin levyillään, joilla se laulaa erittäin hyvin. Monipuoliseen
ohjelmaan mahtui jopa antifonia. Osa kuoroa kiipesi lehterille. Kaksi kuoroa
huhuili toisilleen aivan kuten kotona Venetsiassa aikojen alussa.
Rahvaanomaisista kappaleista sykähdytti jälleen kerran ”En
etsi valtaa, loistoa”. Se on yksinlaulu ja sellaiseksi sävelletty. Kuorosovitus
a cappella eli siis ilman soittimia oli yksi monista. Oman makuni mukaan tämä
laulu kärsii kruusaamisesta. Täytyisi joskus selvittää Tawaststjernasta, mitä
hyvin nuori Sibelius oli näillä lauluilla – Opus 1 – ajanut takaa. Itse kuulen
lasten joulua. Perheessä oli kenties pieniä lapsia siihen aikaan.
Uskollisena itselleen Sibelius sävelsi sellaisen
sointukulut, ettei sille tule aivan äkkiä mielen vertauskohtaan, ainakaan suosituimmista
joululauluista. Sibeliuksen tuntee orkesteriteoksissa yleensä nopeasti ”käsialasta”.
Hänellä on aivan oma tapansa edetä sävelissä ja henkilökohtainen taipumuksensa
löytää yllättäviä väyliä teemasta toiseen. Tämän joululaulun sointuja en osaa
tai ainakaan viitsi analysoida yksityiskohtaisemmin. Minusta ne ovat aina
kuulostaneet hyvin kummallisilta eli siis odottamattomilta.
Tavallisesti soinnut seisovat kuin patsaat näyttelyssä.
Tietenkin ne vertautuvat toisiinsa, mutta dominantit ja tonikat paistattelevat
oman erinomaisuutensa valossa. Tässä mennään aika paljon murtosointuja ja
tuloksena on ”elokuva” – soinnut liikkuvat.
Katsoin sen verran pianonuotteja, että sointu todella
vaihtuu kolme tai jopa neljäkin kertaa tahdin aikana. Tällaisen luulisi
johtavan ylenpalttisuuden tunteeseen, mutta tulos on juuri päinvastainen,
vähiin riisuttu, liinoihin kääritty, ympäristöään valaiseva soinnin maailma,
jota kuuntele vuodesta toiseen yhtä tyrmistyneenä.
Laulun sanat ovat tuttua Topeliusta eli laihaa velliä. Toisaalta
harrastuneelle lukijalle huomautetaan, että kun Topeliuksen koottuja teoksia
ovat kaikki paikat väärällään, sellaisen satsin voisi ostaakin. Suomennoshan on
loistava, laajalti Juhani Ahon. Alkukieli avaa kuitenkin enemmän, sillä
Topeliuksen runoista, etenkin tilapäärunoista, käy ilmi, ettei tavattoman
paljon nuorempi Eino Leino ollut millään muotoa ensimmäinen, joka osasi
murjaista runon joka rakoon.
Pari viikkoa siitä kun Ranskassa oli keksitty jokin uusi
runouden koulukunta, vaikkapa oivallinen ajatus panna piste. joka. sanan.
perään. ja katkoa rivejä miten sattuu, Topelius julkaisi helsinkiläisessä
sanomalehdessä erinomaisia versioita samasta ajatuksesta. Ja kun hänen
proosakerrontansa juoksee kuin hirvi metsässä!
Kaikitenkin – kehumani kuoro on Spotifyssä. Matkustellessani
Helsingissä löysi kiinnostavia tavaroita mutta teille lukijoille esitän silti
kunnioittavasti, että Spotify Premium on kyllä verraton joululahja. Jotkut
muusikot siitä nurisevat, mutta muuttihan se maailmaa ja maisemaa. Itse
järistyn kerran toisensa jälkeen siitä, että Sibeliuksen joululaulusta löytyy
kymmeniä eri esityksiä mutta niin löytyy myös Anton Webernin kuorolauluista tai
esimerkiksi Schubertin jostain syystä tuntemattomiksi jääneet mieskuorolaulut,
joita on sitten todella paljon. On se runsautta ja ylenpalttisuutta!
Anton Webern.
VastaaPoistaJawohl !
Musiikin ydinfyysikko.
Ajatella, ja vieläkin kirjoittaa! Hämmentävää.
Poista"Kuvittelin kirkossa, miten huojentavasti tämä tieto jumalattomuudesta vapauttaisi."
VastaaPoistaMonet ajattelevat että uskovainen kauhistuisi "tietoa" että Jumalaa ei ole olemassa. Monien kohdalla se onkin toisin päin, kun viimeisen tuomion mahdollisuus poistuisi niin sitähän voisi alkaa todella toteuttaa itseään. Jumalanpelko pitää monia ilkeitä ihmisiä kurissa. Ja hyvä niin.
Asiaa on tutkittu. Pelotevaikutus ei oikeasti toimi. Uskovaiset tekevät ainakin yhtä paljon "syntiä" kuin ateistit. Ja uskovainenhan saa aina synnit anteeksi...
PoistaAnonyymin lähdekö vai anonyymi lähde? Voisi olla ystävällistä yrittää tarkastaa. Uskomus on uskon sukua sanan maailmassa, ei voi elää maailmassa ilman että elää maailmasta mutta kaivonmyrkyttäjän kohtaloa en Herran nimeen toivo kellekään. Sen sijaan kuulin että viisas varas päässee paratiisiin. Tämä oli mielenkiintoinen ajatus; se hymyilytti.
PoistaSeitsemän kuolemansyntiä; näilläkö mennään! Emmehän me vanhalle Aatamille mitään mahda. Eevankehveli, tsk-tsk.
Voin vakuuttaa, että olipa se "tietoa" tai mitä tahansa, että kun päässä ei ole koloa jossa edes epäilys jumalan (jumalien) olemassaolosta sijaitsisi, niin ei elo ole yhtään sen huojentuneempaa kuin teilläkään, joilla toisin on. Samat ahdistukset ja vaivat joka päivää vastassa ovat ja vain joskus iloa pikkiriikkisen jossain vilahtaa. Tietenkin on poissa se jatkuva mielenmöyhennys, että entä jos... entä jos "siellä" joku onkin ja siksi kannattaa sekin kirkollisvero maksaa.
VastaaPoistaJoululauluista, sen enempää kuin kirkoistakaan rakennuksina ei käytännössä voi todella erota vaikka verojen maksuilta välttyisikin. Joka hemmetin kaupassa joululaulujen jollotus nakkipaketin ja maitojen hakureissua ryydittää jo marraskuusta alkaen ja jokaisessa kylässä kirkkorakennukset silmiä hiertävät vaikka toisaalta kuinka arkkitehtuurillisesti katsetta hivelevän komeita olisivatkin (varsinkin ne lähes orjatyövoimalla rakennetut kivikirkot). Ja mieliä ne erityisesti hiertävät tänä markkinatalouden aikana kun tietää, että niidenkin neliöiden tyhjänlämittämiseen käytettävät varat voisi sijoittaa järkevämminkin. Ja ehkä suuntaus tulee olemaankin oikeanlainen maallistumisen myötä. Vaikka mitäs järkeä markkinaväenkään touhuissa on kun sekin pitää jumalanaan yhtälailla absurdeja asioita.
Tuomiokirkon "tuomio" palautuu ruotsin kautta latinan sanaan "domus (sc. dei, ecclesiae)". On tietysti ymmärrettävää, että ruotsin kaksi eri sanaa, dom 'tuomiokirkko' ja dom 'tuomio, päätös', suomessa sekaantuivat.
VastaaPoistaJa venäjän 'dom' = koti, talo.
Poista"Kirkon ovella ei näkynyt sanansaattajia julistamassa: ”Eroa kirkosta. Jumalaa ei ole olemassa. Säästät selvää rahaa.”"
VastaaPoistaJep. Ateisteilla on moraalia toisin kuin hihhuleilla. Hehän tunkevat iholle.
Ateistin moraali ei ole uskon varassa, eikä se elä palkkioajattelusta.
PoistaSulle ei tainnut oikein valjeta mistä tässä edes kirjoitettiin. No, kommentistasi päätellen en ihmettele.
Poista.. .. .. ..
VastaaPoistaIHQ
Höh, Kemppisellä ei näy olevan Spotissa soittolistaa
VastaaPoistaAvainsana epäilemättä "näy" Nimimerkkiä 324 private playlists
Poistamm. saksalaisesta kirkosta puhutaan men pä bilden där finns ryssar.
VastaaPoistaSpotify Premiumin lisäksi musiikkifriikille on paljolti hyötyä ja hupia IMSLP:n public domain nuotistosta, jossa on 252.000 partituuria ja 73.000 teosta, joista stemmat tai partituuri. Se on myös mielenkiintoinen
VastaaPoistaunohdettujen säveltäjien hautausmaa. Ja kaikki tämä veloituksetta.
Mielelläni kuulisin tästä koulukunnasta. Siis, pisteitä laittavasta. Koska. Olen nähnyt ajan, jolloin mainosväki teki. Samaa.
VastaaPoistaTyyli oli pohjoismainen. Toki amiriikasta. Tuojana kai Andersson & Lembke.
Keksijä. David Olgilvy. Mainosmiesten kuningas.
PoistaJa mitä tulee niihin joskus muodissa olleisiin asia-artikkeleiden kaltaisiin mainoksiin, niin koskaan ei ollut tarkoituskaan, että kukaan lukisi niitä mainoksia loppuun. Riitti, että ne antoivat mielikuvan vakavastiotettavuudesta.
Christfrid Ganander: Kivi-piirros luu-karsinan yli, kirkko-kartanolla (1783). Ote:
Sinä. Kuolewa. Ihmisen. Sikiä.
Kattahda. Joskus.
Tännekkin. Luu-Karsinahan.
Älä. Näitä. Ylön. Katto.
Jotka. Tässä. Joukottaisin.
Makaawat.
Sinä. Olet. Itte. Samasta.
Sugusta.
Kerran. Tuletkin.
Samahan. Lukuhun.
(Jatkuu, mutta riittänee esimerkiksi tyylistä.)
tuomiokirkon nimi sopisi palauttaa alkuperäiseen tarkoitukseen kotikirkoksi onhan Roomaan valittu Paavi, joka jakelee köyhille ja halailee vajavaisia.
VastaaPoistaKiitos noista Sibelius -mietteistä. Ilahduttivat!
VastaaPoistaHeipsan K! Tyhjä hali, ie ole kone meil? Sine oota, mine hake!
VastaaPoistaÅåja, mrsss... Noi, otta teme se löytty ku mine laito värkko ranttaa.
Mine laitto se käymä kyll mut sine muista Toi Zen? Sä saa se joka pualel!
Kyll me osata teme homma, hjuu. Ole varovaine ja pane toi T koriste siihe!
Alex W. Bealer The Art of Blacksmithing kuuluu komentooni: Hyllyyn Järestyp!
VastaaPoistaISBN 0-7858-0395-5 Harras luonteenlaatu ja kunnioittava asenne työhön.
Päivätyökseen Madison Avenuen mies mutta kirjoitti itselleen tärkeästä aiheesta.
Mm, aika kivoja jutskiakin asuu ihmisellä sydämessä kun on tykkääväistä sorttiaja tahtoo sen myös näyttää! Minä olen sitä mieltä että jos se sallitaan niin se on hyvä ja myönteinen, iloinen asia, kun kuitenkin on kyse tästä kurjan kelin ajasta.
VastaaPoistaTaiteeni on kuitenkin omani. Eihän loukkaa? Kotimainen hunaja on hurjan hyvää!
Saa hilpeäksi ja kun näkee vanhan tutun nimimerkin niin, no!
Se on jonkun jännän ja mystisen tapahtumaketjun tulos, mahdollisesti elämän.
Mitäpä pidätte, sisälläni on hyvin suurta iloa ja myötätuntoa, pidän sen jakamisesta mutta en tee sitä ansaitakseni, taiteeni pidän puhtaana, kunnioittavimmin.
Iikka Hallantie
Joulunajan rauhaisaa mieltä!
Eroaminen joululauluista olisi kuin eroaisi ominaishajustaan, erikoista ja outoa. Kovin korkealta pudonnut ajatus. Tähän vuodenaikaan moni tekeekin juuri niin.
VastaaPoistaHomma haisee taivaaseen saakka! Puhdetöiden parissa tämä vanha nokialainen on kyllä hyvä kun tuntuma on sopiva ja siihen on tottunut, äänetkään eivät ole huonot. Peukuttelen hillitysti, näin nimipäivän ratoksi.
IH
Kuvassa näkyviä lakkeja kutsutaan Virossa yksimielisesti täitorneiksi
VastaaPoistaTitarit tunnettiin käsialasta.
VastaaPoista"oivallinen ajatus panna piste. joka. sanan. perään."
VastaaPoistaOnpa hienostunut uusi ajatus - kunhan vain maltaa olla menemättä katsomaan muinaisen Rooman muistomerkkien, esim. triumfikaarien päällekirjoituksia.
Ei mitään uutta auringon alla...
"Asiaa on tutkittu. Pelotevaikutus ei oikeasti toimi. Uskovaiset tekevät ainakin yhtä paljon "syntiä" kuin ateistit. Ja uskovainenhan saa aina synnit anteeksi..."
VastaaPoistaJaa, on tutkittu vai ? Minulta ei ainakaan ole kysytty. Ja tuo pelotevaikutus toimii ainakin minun kohdallani. Tekisin vielä enemmän syntiä ilman tuota pelotevaikutusta. Se on varma.