En kirjoittanut eilen, että rikollisuus on lain,
tuomioistuinten ja poliisien vika. Kirjoitin että se on niiden virhe. Vika
tarkoitta ”aiheuttama”. Virhe tarkoittaa laite- tai toimintahäiriötä. Muutamat
olivat lukiessaan tehneet kaksoisvirheen, kuten tenniksessä on tapana sanoa. He
olivat lukeneet ”yhteiskunnan vika”. Juuri tuosta ajatuksesta pyrin
kirjoituksellani pois. Sanoin sen alussa, keskellä ja lopussa ja nyt toisena
päivänä vielä kerran. Vain joissakin tapauksissa ihmisen tekemä rikos on vahvasti
ja oleellisesti yhteiskunnallisista oloista tai yhteiskunnan tai valtiovallan
toimenpiteiden aiheuttama.
Jos siis satukirjoissa esiintyvä läpeensä rehellinen ihminen
joutuu vääryydellä ja omatta syyttään työttömäksi ja varastaa leivän kovaan
nälkäänsä, siinä on tilanne, jossa ilkeän työnantajan lisäksi nurja yhteiskunta
on suorastaan vastuussa.
Suomessa kotirintamalla muuten tuomittiin
nuorisovankilalisän huomioon ottaen alle 18-vuotiaita kahden vuoden vankeusrangaistukseen
leivän varastamisesta. Tiedän erään tapauksen.
Miten rikoksen voisi sanoa olevan tuomioistuimen virhe? –
Olen kyllä itsekin miettinyt tuomarina rikosasiassa toimiessani, kummalla
puolella pöytää nyt mahtaa olla suurempi roisto. Mutta se on Tolstoin ajatus,
enkä ole edes mikään Arvid Järnefelt, joka tuon kaltaisesta syystä jätti
käräjien istumisen kesken ja siirtyi toisiin tehtäviin.
Tuomioistuimen tehtävä ei ole muuttaa maailmaa paremmaksi
eikä edes oikoa koettuja vääryyksiä. Tuomioistuin ja sitä rikosasioissa
avustava poliisi selvittävät käsillä olevissa asioissa lainmukaisuutta.
Tuomarit eivät saa kuljeskella oikomassa vääryyksiä omia aikojaan. He ratkovat
lain määräämin tavoin vireille pantuja asioita toimivaltansa rajoissa. Poliisin
tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen
järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen,
paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen (Poliisilaki 2011).
Poliisilaki jättää avoimeksi, mitä tarkoittaa sana ”rikos”.
Oikeus- tai lakipositivistinen vastaus johtaa hullunkurisiin ajatuksiin. ”Rangaistavaksi
laissa määrätty teko” tarkoittaa siis esimerkiksi kanojen liikamunittamista.
Tai tarkoitti. Tuota esimerkkiä käytettiin ennen. ”Rikoslain rangaistavaksi
määräämä teko” on todellisuutta vastaamaton määritelmiä. Vaikka todellisen
vankeusrangaistuksen vaaran sisältämät teot on pyritty siirtämään rikoslakiin,
hanke on pysyvästi kesken.
Käytännössä poliisin ja siis tuomioistuimen toimintaa ohjaa
myös rikosilmoitus eli tutkintapyyntö. Joku saapastelee poliisikamarille ja
pyytää ”laillista edesvastuuta” selostamansa tapauksen johdosta. Liian
korkeiden tulojen merkitseminen kirjanpitoon lienee kirjanpitorikos. Tietoon ei
ole tullut, että sellaisen johdosta olisi aloitettu tutkintaa tai
oikeudenkäyntiä.
Kommenteissakin todettiin oikein, että vaikeita rikollisia
on vähän ja rikollisuus on vain yksi ongelmista heidän ympärillään. Päivän
lehden mukaan eräästä havaintomateriaalista 4 prosenttia miehistä ja 1
prosentti naisista tekee 50 prosenttia kaikista rikoksista. Tässä on
sosiologisen ja psykologisen asiantuntemuksen paikka. Tuomari tuntee näiden
kanssa pyörittävänsä rukousmyllyä.
Ja se virhe? Lainsäätäjää eli eduskuntaa, tuomioistuimia ja
poliisia ei johda kukaan eikä mikään. Kysymyksessä ovat liian suuressa määrin
pakkotoiminnat, automatiikka.
Kukaan ei kai kuvittele, että eräiden erittäin suurten
valtioiden tuomioistuimet olisivat jotain muuta kuin poliittisen johdon
välikappaleita vailla omaa mieltä ja merkitystä.
Entä jos tämä koskisi tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän, myös parlamentaarisen demokratian maita. Entä jos esimerkiksi EU:n lainsäädännön ja tuomioistuinten toiminnan sekavuus johtuisi osittain näköalattomuudesta?
Kenen edun mukaista on, että menettely paisuu
jättiläismäisen kalliiksi ja kestää puoli ikuisuutta? Varmaan niiden, jotka
eivät halua toimia laillisten eli siis tämän kirjoituksen tarkoituksessa
julkisen ja näkyvän ohjeistuksen puitteissa. Voisi myös sanoa ”rikollisten”.
Kun ajattelen lähinnä talousrikoksia, kilpailua ja ympäristöä, tuo ”rikollinen”
istuu vähän huonosti.
Poliisilla ehkä on Suomessa oma moraalinsa, kesitasoa
korkeampi. Näen viime aikojen kohut enemmän mediatapahtumina kuin poliisin
itsensä aiheuttamina. Tuomarikuntamme on korkeatasoista. Se on kuitenkin
merkillisellä tavalla ajettu erilleen niin sanotun aineellisen totuuden
selvittämisestä. Käsittelyt ovat laajoja ja osin suullisia, mutta tuomareiden
pitäisi istua toimettomina. Kyselyoikeutta korostetaan lähinnä kirjoissa.
Hyvinvointivaltion alamäen ensimmäinen merkki oli
oikeudenkäyntien raju kallistuminen. Riita-asioissa tuomioistuimen ratkaisun
hankkiminen on kovin usein kustannuskysymys. Tähän jouduttiin tätä
tarkoittamatta, kun oikeudenkäyntikulujen korvauksia alettiin tuomita
täysimääräisinä. Oikeudenkäynneistä voisi sanoa, että ne ovat kaiken kaikkiaankin
kaupallistuneet. Oikeusjutuilla ajetaan selkeästi kaupallisia intressejä.
Riittävän vaikeissa asioissa asianajajan taito ja kokemus todella vaikuttavat
menestymisen mahdollisuuksiin.
Toistan taas kerran: hyvä ja rehellinen tuomari on valtion
vihollinen. Tuomarin pitäisi – Mandelan hengessä – tunnustaa se ajatus, että
ainakin sorretuille ja solvatuille asian taitava ja huolellinen käsittely ja
todella tapahtuneen selvittäminen on parantava voima. Tämä on muuta kuin lain
kirjaimen noudattaminen pilkkuja ja pisteitä myöten. Ja poliisilain määritelmässä
tärkein sanan on ”turva”.
"Tuomioistuimen tehtävä ei ole muuttaa maailmaa paremmaksi eikä edes oikoa koettuja vääryyksiä. Tuomioistuin ja sitä rikosasioissa avustava poliisi selvittävät käsillä olevissa asioissa lainmukaisuutta."
VastaaPoistaRohkenen väittää, että 1970-luvulta alkaneen kohtuullisuutta korostaneen lainsäädäntötyön, uuden Perustuslain perusoikeuksien ja Euroopan ihmisoikeusoikeuksien myötä tilanteesta on tullut hieman monivivahteisempi siten, että oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta on tullut osa lainmukaisuutta tai piekkemmin oikeusjärjestystä.
Väitän vielä, että jo vanhaan aikaan taitavat tuomarit muistivat tuomarinohjeiden periaatteen, että mikä ei ole kohtuus ei voi olla lakikaan, koska kohtuuden takia lakia kunnioitetaan.
Tällä en tarkoita sellaista tuomarivaltiota, jossa tuomarit ottavat Eduskunnan syrjäyttäen yhteiskunnan (oikeudellisen) johdon käsiinsä puhumattakaan, että ryhtyisivät durenmattilaisiksi.
"Lainsäätäjää eli eduskuntaa, tuomioistuimia ja poliisia ei johda kukaan eikä mikään."
VastaaPoistaLänsimaista oikeusvaltiota kuvaa se, että yksikään taho ei keskitetysti johda näitä. Eduskuntaa kyllä käytännössä johtaa hallitus esityksillään. Hallitusta ja oikeusministeriöytä taas johtaa oikeusministeriön lainvalmisteluosasto. Siltä kaikki p. tippuu alaspäin.
Valiovatainministeriöhän hallitusta johtaa!
PoistaPROBITAS DURABIT IN AEVUM
VastaaPoistaLääkärikin voi toimia ulkokohtaisesti: hoitosuositusten, hoitoketjujen ja protokollien mukaan Ensisijassa virhettä välttäen. Mutta tällöin lapsi voi oikeasti mennä pesuveden mukana.
VastaaPoistaJos siis varastaa leivän valtiolta niin saako sen syödä?
VastaaPoistaNälkä on kova.
Ei ne huonot kaupan leivät sitä vie,
aina.
Mun on leipäni maailmalla, ja kosket lasken pöllin päällä, tukkipoika aina tunnetaan.
Pitkä on se tie.
Kaikessa hyvä olla suunta selvillä.
"Käsittelyt ovat laajoja ja osin suullisia, mutta tuomareiden pitäisi istua toimettomina. Kyselyoikeutta korostetaan lähinnä kirjoissa."
VastaaPoistaKaikella kunnioituksella tämän on osin väärää tietoa: rikosasioissa tuomareista on tehty tarkoituksella passiivisia ts kyselyoikeutta ei saa käyttää syytetyn vahingoksi, koska syytteen selvittäminen haluttiin siirtää päätoimisen ammattisyyttäjän vastuulle. Tuomarin rooli on toimia menettelyn erotuomarina sekä ratkaista asia: onko syyttäjä näyttänyt toteen syytteensä ja mitä siitä seuraa.
Riita-asioissa kyselyoikeutta on korostettu ja sitä käytetään. Tietenkin siinä on tuomarikohtaisia eroja. Jotkut tuomarit kuvittelevat olevansa puolueettomia ollessaan passiivisia. Todellisuudessa he ovat puolueellisia sen osapuolen vahingoksi, jonka hyväksi (prosessuaalisen) totuuden selvittäminen koituisi. Se on vain vaikeammin havaittavissa.
Näin on! Myötähäpeää tuntien on todettava, miten Kemppinen osoitti tässäkin kohtaa tietämättömyytensä!
PoistaLisäys edelliseen: Viimeksi Jyrki Virolainen blogissaan kirjoitti:
Poista"Siksi, että he ja erototen Santamaa paljastivat "korttinsa" eli Auerin vastaisen asenteensa jo pääkäsittelyn viime vaiheessa ryhtyessään suorastaan tenttaamaan ja kuulustelemaan Aueria koskien tämän antamien lausumien luotettavuutta. Tuomarit ottivat siis selkeästi itselleen myös syyttäjän roolin, mitä tuomari ei saisi rikosjutuissa milloinkaan tehdä! Se oli virhe, johon puolustuksen olisi pitänyt pontevasti puuttua ja kehottaa Aueria olemaan vastaamatta " uusien syyttäjien" kysymyksiin! Tuomarit vaaransivat puolueettomuudesta ja tämä näkyy nyt myös sitten jutun lopputuloksessa."
Niin, että käytäpä siinä kyselyoikeutta rikosjutussa. Mutta kuten sanottu, se on lainsäätäjän tietoinen ja mielestäni perusteltu valinta. Virallinen syyttäjä ei tarvitse pöydän takana olevaan "apusyyttäjää".
Kyselyoikeuden käytöllä on toki aivan erilainen ulottuvuus rikos - ja riita.
Poista-asioissa!
"Riita-asioissa tuomioistuimen ratkaisun hankkiminen on kovin usein kustannuskysymys. Tähän jouduttiin tätä tarkoittamatta, kun oikeudenkäyntikulujen korvauksia alettiin tuomita täysimääräisinä. Oikeudenkäynneistä voisi sanoa, että ne ovat kaiken kaikkiaankin kaupallistuneet. Oikeusjutuilla ajetaan selkeästi kaupallisia intressejä. Riittävän vaikeissa asioissa asianajajan taito ja kokemus todella vaikuttavat menestymisen mahdollisuuksiin."
VastaaPoistaValitettavasti tässä JK iskee naulan kantaan. Koko Suomessa nykyisin pääkäsittelyynRiita-asioissa tuomioistuimen ratkaisun hankkiminen on kovin usein kustannuskysymys. Tähän jouduttiin tätä tarkoittamatta, kun oikeudenkäyntikulujen korvauksia alettiin tuomita täysimääräisinä. Oikeudenkäynneistä voisi sanoa, että ne ovat kaiken kaikkiaankin kaupallistuneet. Oikeusjutuilla ajetaan selkeästi kaupallisia intressejä. Riittävän vaikeissa asioissa asianajajan taito ja kokemus todella vaikuttavat menestymisen mahdollisuuksiin."
Tässä JK valitettavasti iskee naulan kantaan! Nykyisin Suomessa pääkäsittelyyn ts täysimittaiseen oikeudenkäyntiin) päätyy n 3000 juttua vuodessa. Herää kysymys miten tämä suhtautua access of court -periaatteeseen eli ihmisen oikeuteen saattaa riita-asiansa riippumattoman tuomioistuimen käsittelyyn. Tilanne on sama jos terveydenhoidossa sydänleikkaukseen pääsisi VAIN 20.0000 -50.000 euron hinnalla.
"ainakin sorretuille ja solvatuille asian taitava ja huolellinen käsittely ja todella tapahtuneen selvittäminen on parantava voima. Tämä on muuta kuin lain kirjaimen noudattaminen pilkkuja ja pisteitä myöten."
VastaaPoistaRohkenempa todistaa, että useimmille tuomarin uran valinneille tuo on tavoite - jopa muillekin kuin sorretuille ja solvatuille. Kun tuomarit kuitenkin ovat vain ihmisiä ts vajavaisia ja erehtyviä tähän tavoitteeseen ei aina päästä, alioikeustuomari vain 50 %:n asianosaisista mielestä. Loppuosaa varten on hovioikeus.
Ainakaan palkkauksen takia kukaan on tuomarinuraa asianajajan tai yksityissektorin lakimiehen työn sijasta valinnut, semminkin kun ylimääräisenä virkaetuna on ilmaisena kusitolppana oleminen, jos erehtyy somea seuramaan, taikka aiheettomaksi osoittauneisiin kanteluihin vastaaminen.
Luin juuri St. Pepponen blogia.
VastaaPoistaPerehtykää kuinka voi olla mahdollista että hänellä on tavattoman monimutkainen ja vaikeakäyttöinen blogi mutta hänellä on selvästi riittämätön mielenterveyden hoito.
Menkää ja ottakaa selvä. Olkaa niin hyvä, pyydän!
Nyt on niin että en enää ole ollenkaan kärsivällinen.
Mikäli tahtoo puolustella tekojaan tulee ensin olla tekoja.
Rukoilen puolestanne, aivan kuten hänellekin lupasin rukoilla hänen puolestaan.
Nytpä sen näemme onko julkisuudella voimaa.
Uhrautumisellakin tulee olla ja on rajansa jota ei sovi ylittää, on melko selvää että se on Kemppiselle luontevalla tavalla helppo ymmärtää, kuten monelle muullekin.
"Vika" ja "virhe", hm. Onko se lukijan vika vai virhe, että hän lukee blogia, jossa vilisee virheitä ja typeriä mielipiteitä?
VastaaPoistaNyt on kirjoitettuna niin selvää suomea kuin voi olla, todella teräväpiirtotekstiä.
VastaaPoistaKiitos Jukka Kemppinen.
Sen kepeyden vuoksi kommentoin ruohonjuuritasolla näin:
Tottakai se turva. Lait, työpaikat, toimialueet ja selvää työtä se on.
Mitä sitä sitaatteihin, no saa olla koristusta, aivan.
Kun vaikkapa nyt minä, tai saattaapa se joku muukin olla, mutta nyt se minä tässä esimerkissä teen niin saan palkkaa sen mistä sovimme työnantajan kanssa, mikä on sopiva hinta. Korjatkaa jos on erehdystä: järjestyksenvalvojan palkka?
Ennen oli poliiseja portsareina, nyt ei saa poliisi enää tehdä firaabelitöitä eturistiriidan välttämisen vuoksi.
Ettei tulisi erheitä niin en ole p. enkä meinaa tulla p.
Oho? Tulipas hyvä.
Se on hyvä tämä meidän järjestyslakimme, että kepeämmän puoleista ja melko vaaratonta mutta aikaaviepää jalkatyötä on annettu monille eri yrityksille joissa on työssä reippaita plikkoja ja nuoria herroja. Vältyimme rutotsalaisten kesäpoliisi-ongelmalta. Siellä selvitysprosentti romahti eikä se lainkunnioitusta ainakaan lisännyt. Tekivät virheen. Ei poliisilla saa koskaan olla sellaista julkikuvaa että minkälainen poliisi, kesä-, vara-, vai muutenvaanpoliisi.
Se on oltava Poliisi.
Meillä ei ole kaikki paremmin.
Tänäänkin lööppejä, hyh olkonsa.
Pieniä tyttöjäkin pidetään kaapattuina ja ollaan vaan ja lehtiä luetaan, että hui.
Sanonko mikä on oikea hui?
Se että raha näitä ikinä tulisi millään mittaamaan on suuri hui.
Luvat on kunnossa. Saan minä 70 cm vinyylipatukan itekkin ostettua että ei tarvitse harjoitella toisen maksamilla työkalulla, saati että se kuluisi, vähän monimielisemmin sanoinkin nyt näin.
En ole yli satakiloinen mutta en alimittainenkaan ja asennehan sen voimankäyttötilanteen ratkaisee, en minä käsirysyä pelkää kun en muutenkaan pelkää, paitsi on Herranpelkoa mutta ei lasketa kun sitä ei voi laskea.
Siunattu on puheenlahjalla, se käy paljon kevyemmin sillä mutta olen minä harjoitellut kyllä ahkerasti myös.
Puhelin on kätsä olla:+35840 810 83 68 ja se mulla on. Jotkut varmaan arvasivatkin vaikka koitin olla nopea.
Saa soittaa vaikka heti, kunhan on muutakin kuin utelias, sama vaikka jakelisin pusuja jos turhia soittelisitte.
Esivalta on oikea valta, keinoja on ja on tärkeää olla.
Kruunuhan pitää pojistaan aina huolen joten sen voi kätevästi unohtaa tästäkin taas, kumminkin kummittelee mielessä. Se homma kun on sellaista ei-niin vapaaehtoista, yhtään.
Ja tämä! En minä rahasta näyttelemään lähde, turha pyytää. Työväentaloilla on parhaat porukat ja hyvä henki.
Mielipiteellä on merkitystä, minä olen ajatellut että jos on asiakkaan kanssa selvä sopimus että sanoo hän: paneskin paksutellen tuo, tuo ja sitten vaikka vielä nuo, vuorotellen rummuttaen niin maksan ei-mitään ja saat iloisen mielen niin ei kylläkään käy, enpä tee. Minulla on vastakkainen mielipide.
Minäpä aloitekykyä käytän ja ripeästi kipaisen puolen tusinaa paremmin patukoimassa joutessani ja tarjoan sopivaan hintaan niin saisitte nauraa niille.
Olisko se vaikka kympin kipale semmonen sopiva raha?
Ei käy sekään, eipä se laki anna lupaa yhtikäspyhäystä.
Vaan jospa naurettaiskin niille ilman mitään hintakattoja?
Kyllä se varmaankin käy.
Minäpä lähen vähän etsiskelemään, katotaan jos vaikka oikeen pulskia sattuis lymyilemään blogipuskistossa, ne on semmoisia koomisia jo valmiiksi vähän...
Olisiko syytä lainata Erkki Aurejärven kirja Kovaa peliä?
VastaaPoistaArvostelua:
"Oikeuslaitoksen valtaa ei kontrolloi kukaan ja ratkaisujen oikeellisuus lepää ratkaisijoiden moraalin varassa. Se taas puolestaan useimmiten joustaa ja venyy, välillä reippaastikin, ja sallii tahallisetkin vääryydet. Tämä pätee myös oikeuslaitoksen korkeimpiin virkamiehiin. Aurejärvi mainitsee nimeltä useita johtavia virkamiehiä, joiden menettely ei juurikaan kestä päivänvaloa."
"Tuomarien tuomari. Aggressiivinen tyyli vihjaa, että kirjoittaja miltei kerjää kunnianloukkaussyytettä päästäkseen perustelemaan näkemyksiään oikeuteen.
>> Matti Simula, Suomen Kuvalehti 45/2013, 64–65."
Toisaalta lempipoliitikkoni Otto Åkesson sulki kommunistien kirjapainoja kalastuslakiin vedoten. Aivan hurmaavaa.
Ja taasen toisaalta ja nykyajan suurimmista skandaaleista oli munattomien mielipidevaikuttajien
antama perustelematon ja läpeensä mätä tuomio Halla-aholle. Halla-aho oli oikeassa. Kyseessä ei ollut tuomio, vaan pienen piirin omalaatuinen mielipide.
"...sorretuille ja solvatuille...."
VastaaPoistaJa kaikkihan me tuohon ryhmään kuulumme ?
No, ainakin perussuomalaiset.
No toki, uhriutumisen ennätysmiehet.
PoistaJjoojjoo mut rohkeesti vaan se on kato helvetin kylmää; kässääks?
Poista