Joku on tunkeutunut uniini. Joku käytti kommentissaan tuota otsikkoa,
ilmeisesti vallattomuuttaan. Ehkä olen kirjoittanut sittenkin nuo sanat itse
joskus, johonkin.
Näin nimittäin unta vuonna 1994 ja sanoin sitten, toisten kiihkouskovaisten
kanssa kun seurustelin, Tuomo Mannermaalle ja John Vikströmille, että nämähän
ovat poikkeavien bileet. Unessani otsikko oli jatkunut ”areiolaisten ilta”, ja
olin jäänyt miettimään, että eikö semipelagiolaisten ilta olisi ollut osuvampi.
Tämän kirjoituksen kuvassa on jokseenkin kaikki, mikä
nähdäkseni on maailmassa tarpeellista. Siitähän näkyy suoraan sekin, että
aika-avaruus on kaareva ja että ilma ja valo ovat tarpeellisia ihmiselle ja
hänen elämälleen.
Keskustelussa Linnun ja RSO:n tavattoman hienon Verdin ’Requiemin’
televisiolähetyksessä kukaan ei tainnut mainita, että Verdin versiosta puuttuu
loppu ”Paratiisiin”. Se on samalla tavalla hämmästyttävä kuin Bachin passiot,
että siitäkin puuttuu ylösnousemus. Verdi itse oli tuossa asiassa tiettävästi
vähintään kahden vaiheilla. Itse teos ei aluksi tahtonut oikein menestyä
Italiassa, koska sitä arveltiin liian epäuskonnolliseksi. Lisäksi siinä
käytettiin, ehkä ensimmäistä kertaa sielunmessuissa, naisääniä.
”Vihan päivä” (Dies irae) on joka tapauksessa hakuteostenkin
mukaan yhdessä ”Tuba mirum” –osan kanssa meluisinta musiikkia, mitä on koskaan
sävelletty. Partituurissa on sellainen oikeastaan tuntematon merkintä kuin ’ffff’,
siis neljä forte-merkkiä.
Joku lapsistani tapasi sanoa, että soitetaan isä taas sitä
möykkämusiikkia (kun äiti ei ole kotona).
Semipelagiolaisen käsityskannan mukaan ihmisen ja Jumalan
yhteistyö voi tuottaa synergiaetuja. Sana ”synergia” on todella peräisin tästä
asiayhteydestä, ja sitä on käytetty tässä tarkoituksessa ainakin vuodesta 529.
”Oikea” tulkinta, jota poikkeavien bileissä ei hyväksytä,
korostaa perimmäisten ratkaisujen on-off-luonnetta. Joko sitä ollaan tai ei
olla. Poikkeava tulkinta ja synergia tuo ajatteluun differentiaalilaskennan
elementin. Tuo laskenta tosin keksittiin vasta yli tuhat vuotta myöhemmin.
Muutoksen lisäksi huomioon on otettava muutoksen suunta ja nopeus.
Sellaisessa musiikkiteoksessa kuin tämä Verdin sielunmessu,
on mukana syvyysefekti. Putoaminen on muutosta, kiihtyvää muutosta. Kun
rajanopeus (terminal velocity) saavutaan, musiikki lakkaa ja soittajille
maksetaan palkkiot.
Verdin sielunmessu on sävelletty ystävän kuoleman
yksivuotispäiväksi. Ystävä oli runoilija Manzoni, kuuluisuus. Osa tästä oli
sisältynyt aikaisempaan, kauan sitten kuolleeseen säveltäjä Rossinin kuoleman
muistomessuun.
Mihin kirjat menevät, kun ne on luettu, ja sävellykset
sitten kun ne on toimitettu kuuluville ja kuultu?
En jaksa innostua tässä elämässä ja maailman vaiheessa
elämyksistä sikäli kuin puhe on elämysten hankkimisesta. Taide, viihde ja niitä
säestävät kauppatieteen ovat yksimielisiä esitellessään elämysteollisuutta.
Ihmiset yltyvät ajattelemaan, että lähellä, vain taivaanrannan takana,
odottavat uudet, verattomat elämykset.
Soisin niin olevan.
Ajattelen toisin. Se epämääräinen alue, jota nimitetään
taiteeksi ja johon musiikkikin kuuluu, on ilmaista. Se muuttuu muistin
välityksellä muistoksi, ja muistot pitävät ihmisiä hengissä ja voivat hyvinkin
parantaa heidän oloaan, kunhan leipää ja piimää on.
Verdi herättää osittain epämiellyttäviä muistoja.
Kysymyksessä on aina Soltin levyttämä esitys 1960-luvun alusta, tulkintana
parhaita ja muistona keskeinen. Soitin sitä levyä paljon, usein mustalla
mielellä. Sitten se tuli niin tutuksi, että musiikki saattoi aktivoitua omia
aikojaankin.
Viikonlopun aikana tämä pianisti soitti omasta aloitteestaan
muun ohella Sibeliuksen pikkukappaleen, etydin, jolla on minulle aivan
erityinen merkitys.
Muistot saa sullotuksi säkkiin, jos pitää kiirettä. Yksi
ainoa pieni kappale, muistaakseni kaksi – kolme sivua nuotteja, tempaisee
mieleen sellaisen määrän muistikuvia ja ennen kaikkea tunteita, että ne piankin
käyvät päälle, ellei pidä varaansa.
Luulisin että vaikeatajuinen taidekirjoittelu, esimerkkinä
tämä kirjoitus, saavat sävynsä selvästä tarpeesta. Väitetään että kirjoittaja
haluaa selvitellä, analysoida ja tehdä synteesiä asioista, jotka eivät ole
itsestään selviä. Onhan se niinkin. Mutta ennen kaikkea kirjoittaja haluaa
torjua omia tunteitaan ja muistikuviaan. Jos teos on todella pelottava, kuten
Requiem ja Bachin useat pienet preludit, on toimittava päättäväisesti kuin
palokuntalainen. Musiikki on huono isäntä mutta hyvä renki.
Puheena oleva kappale on myös minulle parasta mustan mielen musiikkia. Minulla on Gardinerin versio jota myös pidän hyvänä. Mieleen on jäänyt myös edellinen RSO:n versio joka joskus tarttui c-kasetille. Kuuntelu tosin vaatii sen mustan mielen ja tyhjän asunnon.
VastaaPoistaMyös yksi mielielokuvistani, Taviani-veljesten Tähtikirkas yö, käyttää tätä ainoana musiikkinaan, todella tehoavasti.
AW
Ahaa. No tuossa oli syy siihen, miksi biisin nimi soitti kelloja. Tähtikirkas yö on niitä viime vuosikymmenten hienoimpia elokuva. Oikeastaan se aloitti uusimman uuden aallon 60-luvun jälkeen, siis jotain parikymmentä vuotta myöhemmin, vai milloin se mahtoi olla.
PoistaMinusta elokuva ei ollut musta, eikä musiikkikaan, vaan äärettömän tenhoava.
Jos muistot pitävät ihmistä hengissä, on viisasta pitää muistoja hengissä.
VastaaPoistaVarmaan taide ja musiikki ovat ilmaisia? Herra Linnun Requiem ei tainnut ihan ilmainen olla, luulen, mutta upea esitys. Eikö tämäkin ole mitä suurimmassa määrin elämysteollisuutta? Eniten ihmettelin kosmologian professorin epäsiistiä olemusta, ehkä se oli viesti samoin kuin Linnun asu ja töyhtö.
VastaaPoistaNiin no, digiboksillahan tuo on, Ylestä tallennettuna. Voidaan keskustella filosofisesti termistä "ilmainen", mutta tuota ilmaisemmin ei kukaan kansalainen ole koskaan mitään noin hyvää saanut.
Poistavuorela. tampere
Hyvä kirjoitus muuten mutta huono.
VastaaPoistadokannu liikaa
PoistaTrollaukseksikin vetelä..
PoistaHöpö, poikkea toistekin poikkeaviin!
Poistaei ehi liikaa poikkee poke alkaa kyniin
PoistaJari Tervo kirjoitti nuo sanat romaaniinsa Pohjan Hovi: "Nousen, kerään tupakkani pöydältä ja lähden, mietin kierteisiä portaita alas maksanko portsarille. Se vie vatsansa oviaukon tielle ja ojentaa kätensä. Se on viisikymmentä ja käyttää kiiltoa tukassaan eikä sillä ole huolen häivää. Annan sille neljä markkaa ja kiitän takkini vartioinnista, se pysyi hyvin päälläni yhden kaljan ja kahden tupakan ajan. Se kehottaa minua pitämään pientä taukoa poikkeamisissa. Nää ei oo poikkeavien bileet, se keksii. Kerron, että vitsi täytti sata Arvo Ylpön nuoruudessa, se, että lähde nyt. Sanon, että sen rissat ovat auki mutta se ei katso alas, ei tule epävarman näköiseksi edes. Se on kovaa poikaa. Se on kova poika. Juna ei tule Helsingistä täyteen..."
VastaaPoistaTervo oli Akateemisessa, tuijotteli kanta-asiakkaiden alelaaria (-20%). Ei ollut hänen Esikoisensa graduoitunut sinne vielä. Hotakaisen uusin oli, mutta onhan kyseessä sentään Finlandia-tason kirjailija toisin kuin Tervo.
Olkootten tydyväisiä he ken musiikista synkkinä hetkinä lohtua osaavat saada ja säälikäätten heitä kel ryyppy ainut keino on.
VastaaPoistaTuu Mai Lee Pi
kootut runot vinkalla kii
PoistaT. Lii Mai Lee Pi
Johannes-passion loppukoraali - siinä on ylösnousemus. Matteuspassiossa jäädään hautaan.
VastaaPoista40 Chorale
Ach Herr, laß dein lieb Engelein
Am letzten End die Seele mein
In Abrahams Schoß tragen,
Den Leib in seim Schlafkämmerlein
Gar sanft ohn eigne Qual und Pein
Ruhn bis am jüngsten Tage!
Alsdenn vom Tod erwecke mich,
Daß meine Augen sehen dich
In aller Freud, o Gottes Sohn,
Mein Heiland und Genadenthron!
Herr Jesu Christ, erhöre mich,
Ich will dich preisen ewiglich!
O Lord, send your dear little angels
in my last hour to bear my soul away
to Abraham’s bosom.
Let my body rest in its snug bedchamber,
without any sorrow or pain,
until the Judgment Day!
Then wake me from death,
that my eyes may see you
in great joy, O Son of God,
my Savior and Throne of Grace!
Lord Jesus Christ, grant me this—
I want to praise you evermore!
Ihmistyyppinen eläm~steollinen esikokemus, peludi
VastaaPoistaNälkämaan laulun säkeillä "meidän on luotava uudesti maa" ratkeaisivat monet poikkeavien ongelmat jos Wahlroosin johdolla perustettaisiin suomenruotsalainen Marskinmaa. Siellä Paavo Lipponen saisi vihdoin olla presidenttinä ja Erkki Tuomioja voisi taistella pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta, ilman että tarvitsisi pelätä uppoamista unelmahöttöön.
VastaaPoistaMe muut saisimme kehittää suomenkielistä Suomea osana EU:ta.
Niin,
VastaaPoistaJeesut ja poikkeavien bileet. Poltellaan piippua ja halutaan jotain.
http://www.mikseri.net/artists/jeesut-ja-sateenvarjo/poikkeavat-bileet/33386/
Luigi Cherubini käytti naisääniä Requiemissaan vuonna 1816. Teos oli sävelletty Ludvig XVI:n kuolinpäivän muistoksi. Papit paheksuivat naisia, mutta Beethoven oli tykännyt. Itselleen tarkoittamastaan sielunmessusta hän jätti kuitenkin naisäänet pois.
VastaaPoistaPullossa on ihan Kleinin pullon fiilis.
VastaaPoistaOn mielestäni kolmaskin vaihtoehto jatkuvuuden ja epäjatkuvuuden lisäksi,
se mikä mikä tulee ensin vaikka sitten heikkona,
siis ennen sitä kielellistä jaottelua,
joka menee väistämättä pieleen.
Kiivaammin se tietenin menee pielessä,
jos on menestysten paineissa hukannut ensimmäisen,
kääntänyt lähtö- ja maalijoukot nurin niskoin.
kuten esimerkiksi Dawkins.
Onko hän Dawkins Kleinin pullo ????
de war fläsk....
PoistaTulevat markkinakulutuksen mahtimaat Kiina, Intia ja Japani ovat poikkeavien bileissä kieli pitkällä odottamassa talous"ekumenian" tuomaa synergiaetua. Ne saattavat korvata kolminaisuusopista yhden elementin differentiaalilaskentaan pohjautuen jollakin elämysteollisuuden tuotteella jonka tuottaa joku, niin ikään, aukottomaksi dogmiksi julistetusta kolmiyhteydestä – kommunismi - liberalismi - kapitalismi.
VastaaPoista"Se epämääräinen alue, jota nimitetään taiteeksi ja johon musiikkikin kuuluu, on ilmaista. Se muuttuu muistin välityksellä muistoksi, ja muistot pitävät ihmisiä hengissä ja voivat hyvinkin parantaa heidän oloaan, kunhan leipää ja piimää on."
VastaaPoistaToteamus ei erittele silmin, korvin tai muin astein nautittavaa elämystä, ei sitä onko kokemuksen kohde tuotettu aitouden vai kaupallisin lähtökohdin. Se ei edellytä taloudellista osallisuutta ei ulkoisesti määriteltyä syvyytttä tai laajuutta. Se edellyttää vain henkilökohtaisen kokemuksen.
Musiikki säilyy usein dementoituvan ihmisen viimeisinä elämyskontaktina. Vaikka musiikki siis on keskeinen osa ihmisyyttä, ei oikein tiedetä mitä se on.
VastaaPoistaNykyään on tapana kysyä aivan triviaalinkin asian tai tapahtumasarjan evoluutiohistoriaa, mutta musiikin kohdalla kyllä paikallaan pohtia miksi luonnonvalinta on sitä suosinut. Luulen että korkeamman kulttuurin humanoideillekkin tuottaisi suuria vaikeuksia selvittää meidän musiikkimme olemus.
?viekäÄ meidäT saipppuannE luO¿
Poista