Uusi lehtori järjesti itsensä käden käänteessä epäsuosioon.
Koska ongelma oli ylimielisyys pitäjää ja maakuntaa kohtaan, sana levisi heti. Hän
sanoi tunnilla: ” Älkää viitsikö puhua tuota murretta, kun se on niin rumaakin.”
Kun sitten rehtorin paikka vapautui, hän hävisi kummakseen ja harmikseen
voimistelun opettajalle, joka ei kyllä ollut häävi valinta, mutta maakunnan
miehiä kumminkin.
J.O. Ikola oli Laukkosen elämäkerran mukaankin ehkä huonoin
ja asenteiltaan ilkein poliitikko, mitä eduskunnassa on koskaan nähty. Siis ”Vaasan
Jaakkoo”. Suurin riesa hänestä oli omalle puolueelleen, kokoomukselle.
Laukkosella on ollut käytettävissään Ikola päiväkirjat. Niistä ilmenee, että
Ikola arveli Mannerheimia ponnettomaksi Ruotsin hännystelijäksi, ja Rytiä ja
Paasikiveä ryssän nuolijoiksi. Niinpä hän äänesti syyskuussa 1944
rauhansopimusta vastaan ja istui mukana miettimässä pakolaishallitusta Pallastunturille,
kenraali Rendulicin turvissa siis. Eihän Saksa voinut sotaa hävitä. Ja
heinäkuun 1944 salaliittokin oli hänestä selvästi länsiliittoutuneiden katala
hanke.
Itse hän vielä ihmetteli, ettei päässyt enää1945 vaaleissa
eduskuntaan. Pohjanmaan kokoomus taisi kyllä hiukan auttaa järjestelyissä.
Laukkosen sisäpiirin kuva Lapuan liikkeen kiihkon ajoista on ”kansanjohtajien”
keskinäistä nahistelua. Kun siihen tietää lisätä kovan juopottelun – muutenkin Ikolan
lempiharrastus – jota Laukkonen ei siis mainitse, kuva on lohduttoman selvä.
Jopa Ståhlbergin kyydityksestä Ikola oli sitä mieltä, että asianomainen oli
itse kirjoituksillaan aiheuttanut sen.
On siis vastattava kysymykseen, miten tällainen ihminen
kirjoitti niin mahdottoman hyviä tekstejä.
Nähdäkseni humoristi tai runoilija voi tulla ihmisestä,
jolla on luonteessaan sovittamattomia ristiriitoja. Ikolan nykymaun mukaan
yletön ja kohdin mauton Härmän ja tappeluperinteen ja yleisen mahtailun
ylistely näyttäisi johtuvan siitä, että hänen perheensä poistui paikkakunnalta
häntä koipien välissä. Isä Esa oli poliisini juovuspäissään heilunut puukon
kanssa ja ammuskellut. Kuvernööri erotti, ja isästä tuli kiertävä kauppamies.
Härmän tupansa kauppahinnalla hän sai kohtalaisen talon Vaasasta. Siinä pidettiin
vuokralaisiakin. Ja Jaska pantiin Vaasan lyseoon. Hän osoittautui siellä samoin
kuin maisterin opinnoissaan erittäin hyväpäiseksi. Hänen itsestään rakentamaan kuvaan
rahvaanomaisena ja rumana pidettyä murrettava viljelevänä maakunnan miehenä ei
sovi se, että maisterin paperien mukaan hän osasi venäjää erittäin hyvin (ja
tunsi kirjallisuuden klassikot), ja arvosana Rooman kirjallisuudesta
tarkoittaa, että latinan lisäksi hän pystyi ainakin lukemaan italiaa, espanjaa
ja luultavasti ranskaa. Saksan taidosta on muita tietoja.
Ikola oli kiivas suomalaisuusmies ja osallistui
kielitaisteluun rajusti. Hän osasi ruotsia erittäin hyvin ja lisäksi seudun
ruotsalaismurteita. – Hänen äitinsä oli ruotsinkielinen, Vöyriltä. Eli rähisevä
isäntämies oli todellisuudessa maakunnan sivistynein mies, ja kätki tämän
tarkoin. Julkinen kiistakumppani Artturi Leinonen oli ”vain” kansankoulun
opettaja. Nämä kaksi olivat pitkän linjan mielipidevaikuttajia, mutta Ikola
putosi sodan jälkeen. Ennen kuolemaansa hän kävi tekemässä Antti Tuurille
esityöt kiertämällä 1947 – 1948 melkein vuoden Amerikkaa ja Kanadaa
siirtolaisten keskuudessa. Tuohon aikaan suomalaisten käsitykset
siirtolaisista olivat yhtä hämäriä kuin näiden ”vanhan maan” sukulaisista.
En usko, että Ikolan pakinat ovat enää luettavissa.
Kuunneltavissa ne olisivat, etenkin pienen sanaluettelon kanssa. Ja kannattaisi
kuunnella. Tämä unohdettu kirjailija tuo mieleeni vain yhden vertauskohdan,
joka oli hänkin omituisia mielipiteitä viljellyt lehtimies, Mark Twain, taitava
murteellisuuksien käyttäjä (Huckleberry Finn).
Arvaan, että Ikolalle tapahtui kansalaissodassa jotain hyvin
pahaa – tekijänä tai kokijana. Jutun kuvassa piirrosvinjetit ovat Vaasa-lehden
levittämiä mielikuvan tukia. Luullakseni ylhäällä olevan valokuvan
talousaliupseeri näyttää tuolloin jo
30-vuotiaan miehen todelliset kasvot. Hän oli jääkäriosaston mukana sekä
Tampereella että Viipurissa. Ainakin eräille mukana olleille jäi molemmista
paikoista elinikäisiä kauhuja.
Ehkäpä maakunnan kuvan ja kielen muokkaamine siihen malliin,
joka sillä on tänäkin päivänä, tuntui tarpeelliselta? Ehkä sekin on yksi
kiintopiste, että Ikola oli kuin olikin keikutellut itseään Antti Isotalon, 15
vuotta järjestäytyneen rikollisuuden kärkimiehenä vankilassa istuneen häjyn
pieksunnokassa eli suomeksi saappaan kärjellä. Tämän pojanpoika, heimosoturi ja
jääkäri Antti Isotalo taas olikin Ikolan henkilökohtainen tuttava.
aasan Jaakoon puolukkajuoma:
VastaaPoista12 litraa puolukoita
6 litraa vettä
2½ kg sokeria
60 gr viinihappoa.
Seos saa seisoa 2-3 vrk. Sekoitetaan, siivilöidään vaatteen läpi, vaahto kuoritaan ja mehu pullotetaan.
(Viinihappoa - acid tartar - saa apteekista)
Kuulostaa mielenkiintoiselta, onko kenelläkään kokemusta, miltä maistuu?
PoistaKortesjärven Yliskylästä nuorisoseuralaiset esittivät pohjalaisia eilen Savoy-teatterissa. Lakeus oli poissa. Lavastemaisemaa piikitti kännykkälinkki, ja verhosi leveä voimajohtojen oksahaarasto. Oli padottu niitä jokia kai, tai ne tulivat Olkiluodosta kun niin isovolyymisen näköistä. Heinää oli kuitenkin tehty tai tuorerehua nyhdetty, koskapa muovikäärepaaleja oli rakentamassa tilaa missä
VastaaPoistavanha Pohjalaisia esitettiin. Komea ja asioita kihisevä versio. Kuinka paljon enemmän kuin oopperassa tässä olikaan aineksia, ja miten iso alkuperäinen lieneekään ?
Oli uskonkäpristelijät vastaan toiset, oli vallesmanni vastaan muut, oli ruotsi vastaan muut, oli häijyt vastaan kasakat, oli vapaa rakastuminen vastaan status-tason mukainen aviokumppanuus. Ja mitä kaikkea siihen sisältyikään. Kaikki kliseet ? Onko tällä jykevällä ja sisäisistä vakaumuksistaan ohjautuvuudella mitään jakoa koskaan ollutkaan yhdenkään oikean ihmisen osalta ? Silkkaa fiktiota ! Ja lopun tuplatapot kuittaavatkin iäksi pois tuollaiset periaatejäärät pakottamasta suruttomia mahdottomiin esikuvallisuuksiin.
Jotenkin se jäi askarruttamaan, perinneyhteiskunnan purku koulujen tieltä, niin taisi siellä olla siitäkin kuinka herroiksi kouluttaudutaan, mutta puoliherroiksi jäädään.
Kataloniassa ja Andaluusiassa ja mitä Majorcoja siellä olikaan, prosessi on vähän tuoreempaa eikä pohjalaisen totaalista täystärviötä tulla näkemäänkään. Paikallispankit sielläkin julistetaan pahan juureksi. Globaalit ketjut omine sisäisine rahoineen sen sijaan ovat natoyhtenevien armeijaesivaltojen varjeluksessa. Mutta eivät subsidiariteetti- eli paikallispankit. Ne kaadetaan ja isoja autetaan asentautumaan globaaliin rahaputkistoon. Suomen kohdalta viemäriverkko eli ulosvirtausta (meiltä piisaa, raaka-ainetuotanto eli asuntoluotto/talletus paisuttaminen per asuntoyksikkö isointa maailmassa).
Eilen siis euroryhmästä nahkapäätös kolmen tunnin riitelyn päätteeksi. Nämä "mekanismit" lainaavat ja edelleenlainaavat Espanjan valtion pankkivakuusrahastolle. Tämä sijoittaa rahat omistajapanoksena -kuin osakepääomana- valikoimiinsa pankkeihin. Ensin auditointi,suomeksi kai erikoistilintarkastus. Ja kuka tarkastaa ? KPMG, PwC, Ernst & Young ja Deloitte. Näiden jäljiltä kirjausstandardit antavat kirjavoittoja vaihdettaviksi vähittäiskaupparahaksi. Väärää rahaa ihan yksinkertaisesti sanottuna jolla uusrikkaat kukoistavat.
Muistavat toki vanhojakin omistajapiirejä ammennellessaan paisuntasäiliöistään. Bushin valtiovarainministeri Hank Paulson (Cristian Science) kertoo muistelmisaan mitä hän Goldman Sachsissa teki Kiinan valtion yhtiöiden privatisoinneissa: Länsimaisomisteiseksi reformoitujen yhtiöiden uuskoneistamisen ja jakelu-rorottamisen -Pohjanmaata myöten. Ja rahakin Kiinasta bittijonona länteen ja korttilainoksi kiinalais/länsimaisten firmojen valmistaa, ja minun ostaa, tämäkin näppäimistöni. Tarkemmat tiedustelut pj. Juha Sipilä.
Jukka Sjöstedt
Isoontalon Antin pojanpojasta Antti Isotalosta on puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö kirjoittanut kelvollisen elämäkerran. A. I. jr. jäi eläkkeelle Seinäjoen Alkon johtajan pallilta.
VastaaPoistaSeinäjoen Alko sanottiin "Antin kaupaksi". Muistan miehen hahmonakin. Klanipäinen, tyrniän näköinen äijä.
PoistaSekin olisi kiinnostava tietää, millaiset herrojen suhteet todellisuudessa olivat, mutta isänmaan mies numero yksi Pohjanmaalla oli tietenkin eversti Matti Laurila. Antti Isotalolla ei kansakoulupohjalta ollut oikein uramahdollisuuksia armeijassa. Siksi kai hän oli yhdessä välissä jopa kirvesmiehenä Australiassa (ennen sotia).
Vuonna 1958 hiihdettiin muodissa ollut pitkän matkan hiihto "Lakeuden hiihto", joista jäljellä taitaa olla vain "Pirkka" ja "Finlandia". UKK hiihti sen. Isäni oli silloin S:joen kauppalanvaltuuston pj. Asemansa ja Kekkosen vanhana AKS-toverina hän joutui kutsumaan Kekkosen kotiinsa hiihdon jälkeen kahville.
PoistaMuistan kuinka isäni sanoi, että UKK on vanha juoppo ja sen tähden hänelle täytyy tarjota kaljat. Ongelma oli se, ettei isälläni ollut viinakorttia. Siksi hän soitti Antti I:lle asian ratkaisemiseksi. Vasaus tuli kuulemma salamannopeasti: "Tätä puhelua olen odottanut. Pistän pojan tuomaan". En vieläkään tiedä, kuka oluet maksoi.
UKK:n käyntiin liittyi myös hänen uskomaton viehätysvoimansa.
Vaasan Jaakon puolukkajuoma kuului lapsuuteni saunakokkemuksiin oleellisena osana. Ja hyvästä syystä. Muuten Vaasan Jaakkoo oli turha pohojalaanen uhoilija ja saa puolestani levätä rauhassa ja unohduksessa.
VastaaPoistaVaasan Jaakoosta muistuu mieleeni Ilmari Turja, jonka isä, Jaakkoo hänkin, kustansi Ikolan maisteriopintojen viimeisen vuoden. Varmistuttuaan ensin, ettei tämä viinan kanssa klotraa.
VastaaPoistaJostakin Turjan kertomuksista on jäänyt muistuma, jossa tämä oli treffannut sattumalla Vaasan Jaakoon Ameriikas.
Löysivät yhdessä lukuisia eteläpohjalaisia kirjallisia humoristeja.
Turja ja Jaakkoo tunsivat toisensa kyllä hyvinkin ainakin 30-luvulta. Mielestäni Turja kyllä klenkkasi maalaisliiton suuntaan, mikä oli Ikolalle ylittämätön este.
PoistaTurjan suvun kanssa saa olla tarkkana. Muuan lapualainen Turja oli Lapuan liikkeen suuria nimiä, eikä hän tainnut olla samaa sukukantaa kuin Ilmari t.
Ilmari puolestaan ei pakinoissaan vetänyt vertoja Jaakoolle. Se jokin kiteytys jäi puuttumaan.
Laukkonen ei ollut enää Vaasa-Pohjalaisessa töissä kun minä sen lehden kanssa olin tekemisissä. Mutta se kuva tuli, että on asialtaanen ihminen. Ei mitenkään päin vouhkaaja.
VastaaPoistaToisaalta lehti on hänen aikanaan ollut selvästi kokoomuksen lehti, joten toisessa päässä oli Kansan ääni ja semmoiset. Nyt ei ole kuin puolueeton Pohjalainen, jonka tilaus maksaa yhtä paljon kuin Hesarin.
Vaasan Jaakoosta, Laukkosesta ja muista täällä olleista isoista ihmisistä on jäänyt sellainen kuva, että olisivat sodan aikana ja sen jälkeen olleet vähän ymmällään. Ryssävihaa täällä on. Se on käsittääkseni perua niinkin kaukaa kuin Isonvihan irrallaan kulkevista kasakoista ja kalmukeista (vrt.Kustaa H.J.Vilkuna: Paholaisen sota). Niille venäläisille joukoille Pohjanmaa oli vilja-aitta, ehkä sen jälkeen kun Varsinais-Suomi ja Häme oli syöty ja Ruotsin kuningas ajettu pakoon.
Ryssävihalle on mahdollista perustaa mitä tahansa, vaikka järjestäytynyttä rikollisuutta. Isoo-Antti ei olisi Siperiaan joutunut, ellei rötöslista olisi ollut pitkä. Se oli gangsterikopla. Ja siitä sitten, ja samoilla seuduilla, seurasi IKL, joka on aika kummallinen juttu. Sillä tavalla, että perustuslaki oli vielä nuori ja olisi kuvitellut että laillisuus olisi ollut tärkein asia valtiossa, jota taidettiin kutsua vielä silloin kansakunnaksi.
Suomi ei ole kovin yhtenäinen alue, eri puolilla arvostetaan eri asioita, joten kaipa pohjois-etelä -akselilla on täällä pelattu. Vaasassa on osansa maakunnan ilmeestä antanut ruotsinkielinen Pohjanmaa. Se asia on aika tuntematon minulle.
Pahoittelen: Suomenniemen useista kansakunnista tunnen vähiten myötätuntoa ja yhteenkuuluvaisuutta nimenomaan pohjalaisten kanssa. Syynä lienee se etteivät he halua tuntea myötätuntoa ja yhteenkuuluvaisuutta muun kuin oman väen kanssa.
VastaaPoistaSeikka vielä onnettomasti periytyy suvussa.
Olet oikeassa. Tosin tarkennan - yhteenkuuluvaiseen omaan väkeen kuuluu vain puoli pitäjää tai kylää. Se toinen puoli äänestää väärää puoluetta, ajaa väärän merkkisellä autolla tai muuta madotonta. Ja sukujen välillä verikoston aate elää.
PoistaKaikki yleistykset on vaarallisia,tämäkin.
PoistaTämän palstan lukijoissa ei liene kovin paljon ns. uusavuttomia, mutta täydennetään nyt varmuuden vuoksi tuota puolukkajuoman reseptiä. Lainaus Vaasalaisia.infosta, murre mielestäni hieman ontuu:
VastaaPoistaMarjat puserretahan, vesi ja viinihappo lisätähän (siihen
marjapuurohon) ja niin saa seisoa 2-3 vrk. Sitte se siivilöirähän ja liemeen
lisätähän sokeri, jolloin lientä on hämmennettävä noin 1/2 -1 tiiman ajan. Sitte
kuoritahan vahtu pois ja mehu on valmista pulloihin pantavaksi. Sillälailla ja
sellaasis mittasuhtehis sitä maailman parasta virkistysjuomaa teherähän. Ja
kun sitä tarjotahan, kaaretahan vain noin kynnen verran klasin pohojalle ja
raikasta vettä päälle.
Oon samaa miältä tuasta, notta murres on jotakin outua suupohojalaasen murteen ja Vaasas käytettävän puhekiälen sekootusta. Onko Suupohoja sitten eres Etelä-Pohojanmaata? Asutushistoria on jättäny palio jäläkiä murteesehen...
PoistaNo, onhan sitä joku menny laskemahan, notta maakunnas puhuttaas murretta ainakin kaharellakymmenellä kuurella lailla. En tiärä sitten.
Puolukkajuomasta vielä: Minulle kerrottiin, että jotkut laimentavat sitä tavallisen veden lisäksi myös ilmajokelaisella koskivedellä. Tämänkin yhdistelmän makua kehuttiin.
VastaaPoistaVai sellaisia ovat pohjalaiset. Heitä on ollut tänä viikonloppuna täällä Helsingissä. Vaikuttivat ihan mukavilta. Hienot kansallispuvut, upea lippu. En ole käynyt koskaan Pohjanmaalla. Uskaltaako tuonne enää mennäkään?
VastaaPoistaOdotan nyt kiinnostuksella, mitä herroilla on sanottavaa meistä savolaisista, kun meidän vuoromme tulee.:)
Oli tosiaan riemastuttava viikonloppu, kun Senaatintorilla ja Espalla järjestettiin eteläpohjalaiset "Pikkuusen häjymmät pirot". Oli monenlaista kädentaitajaa, katsottavaa ja kuunneltavaa, syötävää ja juotavaa.
PoistaOli hienoa nähdä kerrankin lähietäisyydeltä mm. Härmän miehen puku. Kaunein näkemäni naisen kansallispuku oli yhdellä tytöllä. Onneksi tuli kysyttyä, minkä paikkakunnan puku se oli: Ilmajoen.
Pohjanmaalla täällä tarkoitetaan siis Etelä-Pohjanmaata, tarkennukseksi savolaisille ja hämäläisille. Omat pohjanmaalaiset juureni ovat ylempää, isoista jokilaaksoista, mutta kun satun äitini puolelta kuulumaan lauriloitten heimoon, niin rohkenen ottaa kantaa.
VastaaPoistaEtelä-Pohjanmaa on todellakin ihmeen yhtenäinen ja erillinen alue, ja koska murrekin on eriytymätön - on vain yksi eteläpohjanmaan murre, ei monia kuten esim. savolais- ja hämäläismurteita - niin mieleen tulee, että kyseessä on siirtokunta, joka on joskus ajanlaskun alkutuhannella seudulle jostakin eksynyt. Marsista?