Ehkä Juice Leskinen oli aikamme merkittävin suomalainen
runoilija. Ehkä vapaa mitta on hiukan liian vaikea sekä kirjoittajalle että
lukijalle.
Ainakin kävi niin, että meiltä melkein jäi osa
maailmankirjallisuutta väliin, kun Otto Mannisen ja Yrjö Jylhän mukana
mitallisen kääntämisen taito meni maan rakoon.
Manninen käänsi Goethen Faustin toisen osan lopun hienon
huipennuksen näin: ”Vain varjo
häilyvä / on kaikki mainen; / tääll’ elo
säilyvä, / täys vajavainen; / nää näit ei lihanne, / ei mahda maa; /
nais-iki-ihanne / meit’ opastaa.” Goethe on tietenkin rennompi: ”Alles
Vergängliche / ist nur ein Gleichnis; / das Unzulängliche / hier ist’s
Ereignis; / das Unbeschreibliche / hier ist’s getan; / das Ewig-Weibliche /
zieht uns hinan.“
Juice julkaisi kerran „Sonetteja laumalle“. Ne kai
sivuutettiin kummallisuutena. Niissä
saattaa kyllä olla loppusointujen Suomen ennätys.
”Ei mikään taasen millään lailla luista. / On kynä kädessäin,
ja järki jäässä. / Ja taitaa, piru, kusta olla päässä. / Tää vaiva on jo melko
vakituista. // Ei edes ranteessani ole ruista, / ja nokkakin kun päivittäin on
räässä, / niin herää ajatus, mä että häässä / oon kasvanut – mut sitäkään en
muista. // Mä runoilemaan pysty en ees kuista, / tai tuulesta tai jaloist’
lehtipuista. / Kai paleltunut lienen talven säässä. // Vain paskapuheet kaikuu
minun suista. / Ei nupissani ennen älykkäässä / lie enää mitään. Toveri, tää
nää sä.”
Kyllä se on laskettu. Käänteissanakirjoja on ja
riimisanakirjoja myös. Suomi lienee köyhä loppusoinnuista jo verrattuna
ruotsiin, saati englantiin. Runomitat aiheuttavat vaikeuksia. Opetan kerralla
lopullisesti nousevan eli jambisen mitan: Maamme-laulu. Ja niin rivit alkavat
luonteensa vuoksi vähäpainoisilla täytesanoilla – oi, soi, ei, kuin, maa, sun,
ja. Kielemme on ”laskeva”, pääpaino on ensimmäisellä tavulla. Ranskasta
suomentaessa viimeiset tavut tuottavat suurta vaivaa – ”Kuolleissa lehdissä” on
tyypillinen meno. Sekä kieli että melodia korostavat samaa viimeistä tavua.
Riimit ja mitat kuluvat. Moni arveli noin vuonna 1950, että
nyt ne ovat kulunet loppuun. Kaarlo Sarkia oli yltänyt melkein mahdottomiin
sodan aikana ja P. Mustapää ja Aaro Hellaakoski olivat viljelleet vahvaa ja
heikommin erottuvaa sidottua mittaa. Mustapää:” Nyt
laulan ikävästä / ja laulan riemusta, / ja ikävä lie punainen, / ja riemu lie
musta.//
Lukijoilta ja monilta arvostelijoilta meni aikaa käsittää,
ettei ”vapaa mitta” tarkoita, että sanoja voisi sijoitella miten sattuu.
Esimerkiksi Dylanin ”Blowin’ in the Wind” ja Beatlesien
parhaat (”Michelle”, ”Yesterday”, ”Lucy in the Sky with Diamonds”) ovat uskomattoman
huonoja tekstejä. Niitä parempia runoja / lauluja ei taida olla monta, siis
viime vuosisadalta.
Olisiko tässä vastausta – runous / runo on aivan liian suuri
sana. Jos vertailemme, emme käytä sanoja ’kirjallisuus’ tai ’musiikki’. Kuka
viitsisi vakavissaan vertailla ’Säkkijärven polkkaa’ Brucknerin 8. Sinfoniaan,
A-duuri? En minä ainakaan, eikä tarvitse puhua taiteesta. Luin lapsena
reportaasin nyrkkeilijän ja painijan ottelusta. Painija voitti heti. Se kertoo
ehkä jotain tekniikoista, mutta kuka haluaisi verrata sylivyöheittoa ja vasenta
suoraa toisiinsa?
Perustelen. Rukouksista ”Isä meidän” on itse asiassa
äärettömän syvällinen. Sitä voi miettiä koko elämänsä. Olen miettinytkin. En
ajattele sitä kirjallisuutena enkä runoutena. Haen siitä merkityksiä, ja niitä
riittää. Sitä vastoin ”Ave Maria” on kuin maakuntalaulu. Se virittää mielialaan
ja tunnelmaan. Sisältöä ja sanottavaa siinä on niukasti.
Laulujen teksteissä, kuten tässä viitatuissa Dylanin ja
Beatlesien, tavoitteenakin on tietty ohuus tai harvuus. Ihmisen kognitiivinen
raja tulee äkkiä vastaan eli astia täytyy, jos sekä musiikki että teksti ovat
samanaikaisesti hyviä. Mielestäni monikin nykyooppera on kaatunut siihen, että
teksti on turhan hyvä. Kuulija pysähtyy miettimään ja sillä välin musiikki
luistaa alta kuin matto.
Eino Leino osasi molemmat, kevyen ja painavan. […]
Hmm, olen omaksunut vasemman suoran aika hyvin, mutta minulla ei ole aikaa pitää sitä teknisesti kunnossa, iskussa, so to say. Mutta kaikki avaimet ovat hallussa.
VastaaPoistaSyvälliseen omaksumiseen auttaa se, että ymmärtää muita kamppailutekniikoita myös. Kokonaiskuva auttaa näkemään yhtenevyydet heitoissa, lyönneissä, potkuissa, iskuissa. Raajat ovat pintaa, kehomekaniikka on käytössä koneisto ja vastaisku jakaantuu selkeisiin vaiheiseen, polkuun, itse käytetystä tekniikasta riippumatta.
Ja vastaiskun ajatus ja idea, heitto tai nyrkinisku tahi joku muu, on se väline, joka valitaan viime hetkellä ja riippuen todella monesta muuttujasta.
Summa summarum, mestarin pitää osata verrata syväsyliheittoa ja vasenta suoraa saumattomasti. Toistan: raajat ovat pintaa.
Mestarit, todelliset Mestarit, ovat sellaisia, että heistä ei tiedetä. Mitään.
PoistaOn, on Van der Graaf Generator: Peter Hammill´n kynäilemä progen mestariteos Pawn Hearts (1971) kokonaisuudessaan, mutta sitten oli myös vähemmän tunettuja rocklyyrikkoja brittejä kuten Alan Hull, Lindisfarne ja Dave Cousins, Strawbs. mutta jotkut jäivät syyttä aliaravostetuiksi Mark Knopfler, ja eritoten John Lees' Barclay James Harvest.
VastaaPoistaMakuja on monenlaisia; Bob Dylan on aivan huippu, entäs Pentti Saarikoski? Ja Pushkin?
VastaaPoistaTäällä kumarretaan toisia jumalia nyt.
PoistaOman kapasiteettini rajallisuuden osoittaa lähes rajaton musiikin kuuntelu.
VastaaPoistaJos melodiat on hyviä, ei tekstiä kuule. Laulaja on vain yksi instrumentti muiden joukossa.
Jos teksti kiinnostaa, ei väliä millaisen jollotuksen joukossa se tulee. Leevi and The Leavings ei melodioilla juhli, mutta Göstan tekstit puree tällaiseen keski-ikäiseen kalapuikkoviiksimieheen, joka katselee tyttöjen tissejä häpeilemättä jos ne on esille asetettu.
nimim: 'vielä elossa'
Osta nokkahuilu.
PoistaBeatleseilla on hyviä yksittäisiä runokuvia.
VastaaPoistaShe's the kind of girl who puts you down when friends are there
tai
Meeting a man from the motor trade
tai
In the middle of the celebrations I break down
Kuvitelkaa kristallikruunujen loisteeseen ja samppanjalasien kilkkeeseen Paul McCartney, joka äkkiä vaipuu lattialle ja ympärille muodostuu kauhistunut puoliympyrä.
Riisu naamarisi.
PoistaInnostuin kouluaikanani Goethesta, ehkä siksi että kirjasto josta luettavaa hain, oli niukka. En ollut saksan opinnoissani kovinkaan pitkällä, kun hämmästyksekseni havaitsin alkukielisen tekstin avautuvan Mannisen hienoja sanamaalailuja helpommin.
VastaaPoistaVanhojen käännösten kukkaiskieli on monesti hämmästyttävän teennäistä ja itserakasta, kun kääntäjä on niin mestaria, että paistattelee tekstin ja tekijän kaulavaltimolla.
Otetaan Arthur Rimbaudin Le Bateau ivre, 1871, onko se Humaltunut venhe, suom. Kaarlo Sarkia, ja vielä: Humaltunut laiva, puhummattakaan "Juopunut pursi", Tuomas Anhavan alaa, Ei. Eivät ole katu-uskottavia ja sisältöä ilmentäviä, koska tässä metaforan idea toimii konnotaationa, ja nimi antaa oikeansuuntaisen vihjeen teoksen sisällöstä.
PoistaSe on Känninen paatti, kuten Einari Aaltonen oivalsi, ja noinhan se ui lähinnä myös opuksen toimivaa engl. nimeä The Drunken Boat.
En tiedä, onnistuiko Aaltonen sitten kaikilta osin ajamukaistuksissaan.
Myös Beatles nojasi parhaissaan katujen kieleen; se elää, kuten edellä noissa Tommi Uschanovin nostamissa riimin pätkissä. Tarvitaan taitoa käyttää sitä lisämaustetta oikein, maualla.
Ole onellinen kun sait elää kouluaikaasi silloin kun vielä innostuttiin.
PoistaEino Leino vaikutti ja vaikuttaa. Aina.
VastaaPoistaEino vaikutti, Juice on vaikku.
PoistaMitenkään aliarvioimatta tai -arvostamatta Leskisen sonettia ja hänen kekseliäitä riimejään, totean vain, että opettivat joskus, että sonetin rakenne on ABBA, ABBA, CDC, DCD.
VastaaPoistaJuicella menee ABBA, ABBA, ABB, AAB. Mutta ei se mitään, naatitaan.
Kun joku aloittaa mitenkään aliarvioimatta, hän aliarvioi.
PoistaPidän Juicea parhaimpana runoilijana.Hector on myös loistava.En ole kyllä runoja kovin paljon lukenut.En tiedä ymmäränkö niitä vain huonosti,ehkäpä.Tartuinpa joskus Haavikon koottuihin,en ymmärtänyt niistä Riitun sanassa pyhhää pölläystä.Ymmärsikö Paavo niitä itsekään? Lauri Viita on ehkä säväyttänyt Leinon ohella eniten näistä varsinaisista runoilijoista.Ja Vänrikki Stoolin tarinat,yksinkertaisuudessaan(?)kaunista.Dylanin kappaleita taas osaavat muut tulkita paremmin kuin hän itse,laulajana ja esiintyjänä hän on heikko.Beatles taas rockyhtyeistä suurin,yhtye jossa oli kolme neroa ja Ringo.Shakespeare tietysti on aivan giganttinen suomennettunakin,kuinkahan hyvä hän onkaan vanhalla englannilla.
VastaaPoistaNene kirkkoon. Papilla on sinulle asiaa.
PoistaKuka ne käänsi ne Shakespearet? Minä olen kasvanut lukemalla niitä mitallisia suomennoksia ja katsomalla niitä näyttämöllä. Semmoisena 10-vuotiaana ja siitä vähän ylikin, ei tuottanut mitään ongelmia ymmärtää mitä sanottiin. Sitten jouduin ihmettelemään, jos luokka vietiin katsomaan Hamletia Tampereen Työväen Teatteriin, että miksi ne väittivät ettei kieltä voinut ymmärtää?
VastaaPoistaKalevalakin luettiin, ja vaikka sanottiin, että ei Hämeessä kukaan tajua karjalaista rytmiä eikä sanoja, niin minä ymmärsin. Nyttemmin olen ihmetellyt että johtuikohan se ymmärrys nimenomaisesti mitallisten tekstien - myös runouden - lukemisesta. Tykkäsin ehkä eniten Läkkiseppa Lindbladista. Se oli niin elävä ihminen, kielikuvat olivat ja mitta.
Minä en muista mitä ne eri eri riiminimet olivat, mutta Kalevalan kielikin on joku.
Olen lukenut runoutta latinaksi, en niinkään saksaksi. Mutta saksan runoudesta ihastuin Herman Hessen mitalliseen runouteen. Isä lausui Goethea jatkuvasti ihan minua huvittaakseen, joten en enää lukenut niitä. Runot pitäisi mahdollisuuksien mukaan lukea alkukielellä aina.
Paavo Cajander on suomentanut nämä minun Shakespearen koottuni. Wsoy 1950 4.p
PoistaPortsarit käänsi sakespearin. Monta kertaa.
PoistaJokaisen tuttavapiirissä on joku Juicen tapainen näsäilijä ja väkisinnaurattaja, jolta haluaisi vartin jälkeen tirvaista kuonon umpeen ihan suoralla kuin suoralla.
VastaaPoistaLapsihan oppii kieltä riimittelemällä ja mutjauttelemalla, mutta siitä on tarkoitus kasvaa pois. Ja oman kaikkivoipaisuuden illuusiokin karisee useimmilta tarhaiässä.
Ei siinä mitään, pitäähän jurpoilla olla hoilattavaa.
Juicehan oli ylimielinen ja hyvin tietoinen omasta lahjakkuudestaan.Kannattaa kuunnella hänen tuotantoaan enemmänkin niin huomaa siellä olevan muutakin kun näsäilyä ja naurattamista.Ja on hyvä muistaa sekin että humoristit ovat yleensä pohjimmiltaan surullisia ihmisiä.
PoistaSinun tuttavapiirissäsi sinä olet appelsiinimehu.
PoistaVoi Sanna, mix muistissas on aukkoja,
VastaaPoistaEt kait vaa sä taas ottanu tötsyjä,
Mix sun lompsas on niin räpsynä,
Vi**u ostitsä taas saamarin tabuja,
En haluu että muistutat Älly makpiilii,
kun sä taas hoitelet suurta diilii,
Oon väsyny seuraan flasbäkkejäs,
Et sä vois lopettaa huumehörhöilyjäs?
-99
Viiden kymmenen vuoden kuluttua sinäkin olet lähtökuopissasi.
PoistaLa Rossa
VastaaPoista(Hammill)
Lacking sleep and food and vision
here I am again, encamped upon your floor,
craving sanctuary and nourishment,
encouragement and sanctity and more
The streets seemed very crowded,
I put on my bravest guise-
I know you know that I am acting,
I can see it in your eyes
In the harsh light of freedom I know
that I cannot deny that I have wasted time,
have frittered it away in idle boasts
of my freedom and fidelity,
when simpler words would have profited me
most
it isn't enough in the end, when I'm looking
for hope
Though the organ-monkey screams
as the pipes begin to spit
still he'll go through the dance routines
just as long as he thinks they'll fit,
just as long as he knows that it's dance, smile-
or quit
Like the monkey I dance to a strange tune
when all of these years I've longed to lie with you,
I've bogged myself down in the web of talk,
quack philosophy and sophistry-
at physiciality I've always baulked,
like the man in the chair who believes it's
beyond him to walk
I've been hiding behind words,
fearing a deeper flame exists,
faintly aware of the passage
of opportunities I have missed
But the nearness and the smell of you,
La Rossa from head to toe
I don't know what I'm telling you,
but I think you ought to know
soon the dam wall will break, soon the water
will flow
Though the organ-monkey groans
as the organ-grinder plays
he's hoping, at the most,
for an end to his dancing days;
still he hops up and down on his perch
in the usual jerky way
Though it might mean an end to all friendship
there's something I'm working up to say
Think of me what you will;
I know that you think you feel my pain-
no matter if that's just the surface
If we made love now would that change all
that ahs gone before?
Of course it would, there's no way it could ever
be the same
one more line crossed,
one more mystery explained
Now I need more than just words, though
the options are plain that lead from all
momentary action
If we make love now it will change all
that is yet to be
never could we agree in the same way again
One more world lost,
one more heaven gained
La Rossa, you know me, you read me as though
I am glass;
though I know it there's no no way in which I can
pass-
though it means that you'll finish my story
at last I'd trade all the clever talk,
the joking, the smoking and the quips,
all the midnight conversations, all the friendship,
all the words and all the trips
for the warmth of your body,
the more vivid touch of your lips
All bridges burning behind me,
all safety beyond reach,
the monkey feels his chains out blindly,
only to find himself released
Take me, take me now and hold me deep
inside your ocean body,
wash me as some flotsam to the shore,
there leave me lying evermore!
Drown me, drown me now and hold me down
before your naked hunger,
burn me at the altar of the night-
give me life!
Sano sama toisella kotimaisella.
PoistaKiitos, onpa tässä ja kommenteissakin pohdittavaa!
VastaaPoistaNiinhän sinä luulet.
PoistaKiinnostavaa pohdiskelua. Mahtaako moni nykyrunoilija edes taitaa kaikki erilaiset mitat. Tuskin, kuten nykytaidemaalari ei osaa maalata realistisesti. Saati ns. muusikot musiikin perusjuttuja. Olen vanhanaikainen ja sitä mieltä, että vanhat, aikanaan syystä määritellyt säännöt olisi hyvä olla hallussa ennen kuin niitä alkaa rikkoa. Tosin, helppo minun on sanoa, koska proosakirjailijana ei ole ihan samankaltaista säädöspalettia.
VastaaPoistaTämän kommentin takia on kannattanut elää tähän päivään asti.
PoistaKoska kirjoitustani - jota muistaakseni en ole tänne lähettänyt - ei ole julkaistu. Niin loukkaannun. (Ja kun loukkaannun, tarkoitan myös sitä.) Tästä lähin en edes ajattele lähettäväni tälle palstalle kirjoituksia joita ei julkaistaisi. Koska minulla on parempaakin tekemistä. - m:kis
VastaaPoistaEi ole aikoihin jätetty mitään julkaisematta. Täälläkin päässä softa reistaa joskus.
PoistaMikis mikshi shinä sihiset kuin vesi hiissi hississä , harjaishit edess hambaitaisshi
PoistaJukka Hyvä, sitä minä Sinussa eniten kunnioitankin. (Että julkaiset kaikki kummalliset höpötyskommentit.) Kirjoitukseni piti olla parodiaa/satiiria jota se olikin. Mutta huonoa sellaista. (Tarkoitin juuri päinvastaista mitä sanoin.) Ps. Olisi minulla ollut parempi nimimerkkikin... esim. "Tätä samaa mieltä on myös naapurini. Vaikka onkin muuten paskiainen."
VastaaPoistatms
M:kis
Ps. Ja eniten minua kiinnostaa sotahistoriallinen filosofia. Siitä aiheesta kirjoitettuja kirjoja luen kuin hullu joka syö puuroa.
Mitaton on neljän pisteen lisäyksellä mitätön.
VastaaPoista(Blogivaeltaja)
Suomennokset ovat mitä ovat. Mutta mieleeni tulee vain Rilken Duinon elegiat, joissa on alkuteksti ja Aila Meriluodon suomennos rinnakkaisilla sivuilla. Miksei tämä voisi olla maan tapa, voisi vertailla ja pohtia. Vai eikö suomentajien kantti kestä?
VastaaPoistaAd Omnia: - Shakespearen kaikkien näytelmien suomentaminen oli Paavo Cajanderin uskomaton suoritus. Vastoin monien väitteitä ne toimivat luettuina mainiosti. Näyttömällä voi olla huonompaa.
VastaaPoistaYrjö Jylhä suomensi osan. Tulos ei ole, tekijä huomioon ottaen, niin hyvä kuin voisi luulla. Mies oli vanha ja sairas. Eeva-Liisa Manner on kääntänyt jotain, Veijo Meri samoin.
Juuri on valmistumassa uusi kokonaissarja. Matti Rossin suomennokset ovat kertakaikkiaasn hienoja, ja muut perässä. Täytyy lisätä, että mielestäni Rossin henkilö ei vaikuta arvioon häne työnsä jäljeestä. - Hänellä on muuten jopa akateemiset taustat tähän vaikeaa tehtävään.
Mitalla tai ilman.
VastaaPoistaEikö pikemminkin mitä. Ja miksi.
Jos taide on pakko naamioida
muotoon jonka voi tavoittaa vain kourallinen
määrä henkilöitä, miksi nähdä se vaiva.
Tukholman Modernin Taiteen Museon eräässä
huoneessa oli pakko todeta:
Tämän rouvan ongelmiin voimme syventyä
sitten kun meillä on siihen aikaa.
Siinäpä oleellinen!
PoistaEi janoinen katso kupin muotoa, kaunista turhuutta väheksymättä.
Brucknerin kasi on c-mollissa. Kutonen A-duurissa. En halua nipottaa, mutta bruckneriaani ei saa rauhaa ennen kuin saa tietää, kumpaan Säkkijärven polkkaa pitäisi tai ei pitäisi verrata. Kielikuva tai ei, mutta nämä ovat tärkeitä asioita!
VastaaPoistaOhhoh. Täne on eksynyt joku näsäviisasteleva anonyymi.
VastaaPoistaViisi- vaiko viisikymmenvuotias, sen kun tietäisi.