Dosentti

Tohtorin tutkinto ei ole sinänsä hieno eikä professoriksi päätyminen vaadi keskinkertaista suurempaa lahjakkuutta.

Itse annan näille arvoa, samoin kuin tietysti dosentuurille. Väitöskirjan tekeminen osoittaa useimmiten kykyä pitkäjännitteiseen ja tarkkaan työskentelyyn, joka on lisäksi suhteellisen itsenäistä.

Niin, dosentti on siis ihminen, joka on julkaissut väitöskirjan jälkeen toisen mokoman tutkimuksia. Tuotannolle nimetään asiantuntija-arvioijat, ja lisäksi on annettava tiedekunnan nimeämien henkilöiden raadille opetusnäyte.

Joku kommentoija innosti minua kirjoittaman väitöskirjaa Tintistä. En voi, koska olen jo filosofian tohtori ja Helsingissä yleisen oikeustieteen ja Turussa kulttuurihistorian dosentti. Oman alani dosentiksi en viitsinyt hakeutua. Sitä tehdään joskus eläkkeelle siirryttäessä. Sarjakuvasta olen luennoinut  yliopistolla yli 20 vuotta.

Oma väitöskirjani ei ollut kovin hyvä. Ne henkilöt, jotka sanovat minua suurten linjojen mieheksi, mikä on hyvin ikävästi sanottu, eivät ole tutustuneet tuohon väitöskirjaan eivätkä sen kakkososaan, joka sisältää runsaasti tilastoja ja täydellisen matrikkelin korkeimman oikeuden tuomareista.

Tuomioistuintilastoa ei enää tunnettu eikä muistettu ja vielä vähemmän sitä, että autonomian aikana tuo tilasto oli valtavan hyvä – niin hienoa aineistoa sosiologeille ja sosiaalihistorian tutkijoille, että kumma kun eivät ole huomanneet. Sotien välisenä aikana julkaisut muuttuivat pääpiirteisiksi, ja saatiin odottaa kauan ennen kuin luotettavaa tietoa alettiin taas painaa.

Tuossa kirjassa on osio, jotka kukaan ei enää muista, eli hyvin yksityiskohtainen selvitys siitä, mitä korkein oikeus on todella tehnyt 1918-1990. Selvitin arkistosta juttumäärät ja niiden jakautumisen eri vuosina erilaisiin asioihin. Tehtävä oli erittäin työläs. Mukana on myös tuomioistuimen työskentelytapa.

Aika yllättävä oli havainto, että syystä parjattu lakikieli on eri Euroopan maissa ollut yllättävän samanlaista. Se kävi ilmi etenkin 1700-luvun oikeustapauskokoelmista, joita julkaistiin etenkin saksaa puhuvissa maissa. Monet kankeudet johtuivat siitä, että sanonnat oli ensin käännetty latinasta huonosti suuriin nykykieliin ja siitä pieniin kieliin – ”on kasottava” = ”patet” jne.

Kun puhutaan nollatutkimuksista – niistä on puhuttu aina – kannattaa katsoa, kuka marisee. Usein äänessä on henkilö, jolla ei ole käsitystä tutkimustyöstä. Toisaalta esimerkiksi oikeustieteessä luulisin osaavani luetella sata suomalaista tutkimusta, joiden taso on heikko ja jotka olivat alunperinkin tarpeettomia. Kirjoittajat ovat tohtoreita, dosentteja ja professoreita. Osaan luetella sata oikeudellista tutkimusta, jotka ovat merkittävästi helpottaneet toisten työskentelyä ja selvittäneet oleellisia asioita.

Eräs tuttavani kirjoitti 847 sivua toimivallasta yhdistyksissä. Se voi kuulostaa oudolta ellei käsitä, että yhdistyksiä ovat tutkimuksissa selvitetyin tavoin mm. puolueet ja ammattiyhdistykset, joiden käytännöllinen merkitys ei ole vähäinen.

Tätä nykyä tietty filistealaisuus on muotia. Se on ollut sitä parinkymmenen vuoden välein lähes kolme tuhatta vuotta. Kouluissa ja yliopistoissa opetetaan muka turhia asioita ja tehdään tarpeettomia tutkimuksia. Olen jo kauan sitten väsynyt väittämään vastaan.

Tutkimuksista valtaosa menee haaskeille. Osittain siksi tieteen menetelmiä kehitellään jatkuvasti.  Joskus hämärä tiede tuottaa odotamatta tuloksia. Tunnen ihmisiä, jotka eivät käytä matkapuhelinta eivätkä sähköpostia. Yhtään sellaista en ole tavannut, jonka huushollissa ei käytettäisi mikroaaltouunia.

Arvaatte varmaan, miten paljon fysiikan perustutkimusta insinööri Spencer tarvitsi keksintöönsä, jonka toimiva osa on fotonisuihku. Käyttäjän epäluuloa voi hälventää tieto, että suuresta taajuudesta (2450 MHz) huolimatta säteily ei ole ionisoivaa eli sukua radioaktiivisuudelle – elektronit eivät karkaile omia aikojaan. Tyypillistä tieteen ja keksintöjen tekemisen erolle on tarina, jonka mukaan Spencer huomasi aivan muita magnetronilla puuhaillessaan, että suklaapatukka suli taskuun. Ensin tutkitaan hapuillen. Lopuksi kukko munii.