Sivun näyttöjä yhteensä

22. lokakuuta 2011

Unto Hämäläisen v---tus


Martti Ahtisaari varmisti nimiinsä himoitun ”Vuoden v---uilu” –palkinnon maininnoillaan Tarja Halosesta ja demarijohdosta. Kaunis kiitos Nobel-palkinnosta oli piste iin päälle – ilman tovereiden ponnistuksia toisen presidenttikauden estämiseksi häneltä olisi jäänyt palkinto saamatta.

Hämäläinen on maan parhaita dzhournalisteja.  Arviossa perjantain lehdessä Ahtisaari-elämäkerrasta häneltä kuitenkin lipsahti sisuskumi näkyviin. Ei sitä olisi tarvinnut lukijoille enää selittää, että kun Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen vakuuttaa vilpittömyyttään, on kiire laskea pöytähopeat.

Siinä Hämäläinen oli oikeassa, että vastusti Ruokasta, joka oli nimitellyt mediaa poliittisen vallan sylikoiriksi. Toimittajat istuvat polvella ja antavat tassua, jos heitä hiukan rapsuttaa.

Voisiko asioita pahemmin vääristellä? Poliitikot ovat median sylikoiria, väitti paljon kärsinyt Matti Vanhanen niin ikään kuluvalla viikolle ilmestyneissä muistelmissaan.

Nyt siis sekä Ahtisaari että Vanhanen ovat kertoneet esimerkein, miten käy sen, joka pahoittaa toimittajan mielen esimerkiksi jättämällä kertomatta heille asioita, jotka heitä kiinnostaisivat.

Lehdistössä raivoavat yt-neuvottelut. Kansainvälisesti Google on imenyt kaikki verkkoalan runsaat mainosrahat. Ei lehdistö pärjää. Hetki sitten olin syöksyä autoon ja lähteä ajamaan renkaat soikeina kaupunkiin, kun Googlen mainos ilmoitti, että eräässä puodissa myydään Hasselbackan perunoiden valmistamiseen sopivia leikkuulautoja. Tällaista sanotaan täsmämainonnaksi. Satun pitämään kovasti Hasselbackan perunoista, etenkin färsin kanssa tarjottuina.

Niinpä tämän jutun kuva esittääkin lehdistön työvälineitä. Tuo leikkuulauta on aitoa muovia, mitoiltaan 2 m x 0,6 m, paksuus 30 cm. Löytynee joka toimituksesta.

Kuulostelen kiinnostuneena kommentteja Ahtisaaresta. Me kaikki muistamme jatkuvat puheet kävelevästä katastrofista, joka on häpeäksi koko maalle. Jotkut pitivät tätä mielikuvaa yllä. Eli Ahtisaaren saavutuksista ja menestyksestä presidenttinä ei ole kysymys, vaan siitä, onko tämä vaappuva mies kasannut päälleen häpeää toimintansa johdosta.

Varmaa vastausta ei voi olla. Kysymys on vain, riittävätkö näytöt. Rauhanpalkinnon on saanut myös Kissinger, mutta palkittujen lista (nobelprize.org) on mielestäni silti vaikuttava. Rauhanneuvottelujen tulokset ovat vaikuttavia.

Kyselen nyt tällaisia, koska paljon puhutaan poliittista vaaleista kauneuskilpailuina. Ahtisaari ei sellaisissa menestyisi.

Muistattehan, että K.J. Ståhlberg oli aikakautensa vihatuimpia miehiä. Hän piti kiinni siitä, että myös huonot ihmiset, kuten työmiehet, saavat äänestää, ja että lakia on noudatettava, ellei lakia ole muutettu. Tämä aiheutti raivoa muun muassa Pohjanmaalla, ja presidenttiä nimitettiin Plootuvuoreksi ja hänet kaapattiin Kulosaaresta autoon ja kuljetettiin kohti itärajaa. Oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että eräät korkeatkin upseerit olivat pitäneet toimenpidettä sinänsä tarpeellisena, mutta todisteet yllytyksestä tai osallisuudesta jäivät vajaiksi. K.M. Walleniuksen asiaa ajoi Boreniuksen asianajotoimisto…

Vanhanen ei sitten vieläkään ollut oppinut, millainen meno vie käräjäoikeuteen. Hän esitti kirjansa julkistamisen yhteydessä joukon omituisia käsitystä ja pari virheellistä väitettä poliitikon yksityisyyden suojasta.  Kirjoitin vuosi tai kaksi sitten, että Vanhanen on hallituksen älykkäin henkilö. Arvio pitää. Viisaus on eri asia. Sitä kertyy kokemuksista ja niistä oppimisesta. Siinä hän on huono, mutta Ahtisaari hyvä.

Näin on. Joskus on aivan pakko kusta housuihin. Viisas mies selviytyy kusemalla jonkun toisen housuihin. Vain älykäs joutuu ehkä ikävissäkin merkeissä vaihtamaan vaatteita ja vaihtaisi varmaan yksin tein nimeäkin, jos se olisi nopeasti mahdollista.

28 kommenttia:

  1. No nyt melkein tulee housuihin...niin on mielenkiintoista luettavaa ja kuultavaa ollut tanaan liikkeella. Nautin Ahtisaaren piikittelyistä..niin sitä pitää. Sitten oli illalla radiossa Matti Vanhasen ja 'median' keskustelu. Ai kuinka kutittavaa. 'Minka seepra rairoillensa voi!!' Ja nyt vielä tämä Kemppisen blogikirjoitus...ihanaa. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Sarkasmi ja inhottavat kommentit pitää esittää just kuten Ahtisaari teki. Fiksun sarkastisesti eika sitten jäädä jauhamaan. Näinhän tämä Kemppionenkin tekee; ja kyllä on nautittavaa! -- Matti Vanhanen oli radiossa vastakkainen esimerkki.

    VastaaPoista
  3. Plootuvuoren kyyditys;

    Kyydityskäskyhan annettiin Walleniuksen (yleisesikunnan päällikön nimissä); sitä vaan ei taittu saada täyteen oliko Wallenius antanut käskyn. Silti Wallenius joutui olemaan Turun kakolassa puoli vuotta, ja menetti virkansa, 'elämänuransa' ja maineensa. Mannerheim häntä käytti, mutta ei arvostanut ja heitti nurkkaan kuin märän rätin Talvisodan päätteeksi, vaikka mies oli pelastanut Lapin meille suomalaisille.

    VastaaPoista
  4. Martti uskalsi viimein sanoa olennaisen: "Happamia ovat pihlajanmarjat!"

    Tarja tunnetusti oli himokas, Sauli joutuu presidentin virkaan suostumaan vain koska ympäristön halajaiminen on ylitsepääsemätön.

    Sauli Niinistöä kun näin pikaisesti ehkä edellytetään kehuttavan, parempaa komiikkaa kuin "Hiljaisten historia", en koskaan ole lukenut.

    Boreniuksista maallikon on vaikea tajuta, kun niitä on niin monta ja liikaakin.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi: - Walleniuksen asema yleisesikunnan päällikkönä kävi kestämättömäksi Mäntsälän kapinan ja Lapuan liikkeen keskushenkilönä toimiisen johdosta. Titääkseni hänet järjesti siviiliin lähinnä Svinhugvud. Talisodassa Wallenius epäonnistui pahasti maaliskuussa Viipurinlahdella.

    VastaaPoista
  6. Kirjan uskottavuutta lisäisi, jos sen kirjoittajien voisi kuvitella edes unissaan äänestävän joskus demareita.

    Ahtisaari on aina ollut johdonmukaisesti ruotsinkielisen eliitin asialla, mikä sekin kiirehtii tarvetta luoda kansankielistä älymystöajattelua.

    VastaaPoista
  7. Ahtisaari edustaa Lipposen ja Halosen kanssa yhtä ja samaa kansallisen sotasosialismin linjaa.

    Poski poskea vasten kilpaa vakuutetaan Lucia-neidolle, ettei idän karhun kielen kanssa flirttailla.

    VastaaPoista
  8. Kirjan nimi, "Matti Vanhanen, Mies joka halusi olla asia" on erittäin osuva ja kertoo kaiken. Hän halusi olla valtiomies ainesta, mutta sisäinen "masa-poika" vei Matti Vanhasta kuin pässiä narussa. Entinen toimittaja halusi median näkevän vain sen "valtiomiehen", ei ihmistä sen takana.

    Kaikkihan muistavat Vanhasen Asem-kokouksen aikaisen esiintymisen, jossa hän hädin tuskin innokkuuttaan pidätellen, kertoili ohjeitaan Putinille ja muille eurooppalaisille johtajille miten heidän pitää laittaa ihmisoikeuskysymykset ja vapaakauppasopimusasiat kuntoon.

    Ei valtiomies, joka on sisäistänyt elämäntyökseen valtion edun ajamisen, aseta lapsiensa tapaamiskertoja tämän tehtävän edelle – eikä juoksentele naisten perässä.

    VastaaPoista
  9. Pressiklubissa 21.10. (TV-2) maan "viisaimmat" eli Ruokanen ja hänen painavampi lähde-versionsa olivat "tutkija" Anne Kantolan kanssa todistamassa, etteivät he enempää oivalla kuin kansa, mutta kärjekkäämmin ja narsistisemmin toki.

    Yksi dshournalistien hankalimmista ja hoitoresisteimmistä piirteistä onkin narsismi (peiliin katsomisen taito).

    Psykiatriassa tosin nyttemmin todetaan, ettei kyse ole taudista vaan merkittävimmästä piirteestä väestössä (40%:lla).

    Tapaan vuosittain odottaa Suomen Kuvalehden journalistipalkinto-kisan avausta voidakseni jälleen kerran lukea aiempien palkinnonsaajien nimet samalla pohtien: "Warum" (Lauantain toitotut, Miliza Korjus).

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoisin tieto Vanhasen kirjassa on ilmanmuuta se että hänellä on edelleen kuitit tallessa siitä lautakasasta. Mies kulkikin monta päivää ne mukanaan taskussaan. Odotti vain että joku olisi kysellyt niiden perään. Mutta kun yksikään toimittaja ei älynnyt kysellä niin jäipä sitten todistamatta koko keissi. Jaahas.

    Mielenkiintoista. Masa olisi halutessaan voinut nöyryyttää sekä Yleä että koko sopulilaumaa muttei jostain syystä tehnyt tätä. Minä olisin kyllä lyönyt kuitit pöytään jossain suorassa TV-lähetyksessä. Olisipa ollut herkullinen tilanne. Mutta kun ei niin ei. Matti "Jalomieli" Vanhanen?

    VastaaPoista
  11. Viela siita muilutuksesta;

    Ei kai Kemppinen tarkoita, että Wallenius ei olisikaan hakeutunut sinne Kosolan talon vinttikamariin Lapualle työnhaun vuoksi? Että olisi johtanut tämän Plootuvuoren muilutuksen jälkeen Lapuan liiketta (ja sittmmin IKL:aa) sekä ollut yleisesikunnan päällikkö, siis johtanut armeijaa Mäntsälän kapinaan sakka??

    Tuo Talvisodan lopun kolmen päivän draama rannikkokaistalla Viipurinlahdella oli tietysti viimeinen niitti ja täytyi ollakin. Wallenius oli avuton juoppo ja siksi täysin epäluotttava korkealle vakanssille. Mutta toisin perin; Ei kai tämä Wallenius itseään täysin selvänä pitänyt Pelkosenniemen ja Joutsijärven aikanakaan? Ja kuitenkin Lapissa olleet pienet joukot tekivat uskomattomia 'temppuja'?

    VastaaPoista
  12. Kemppinen kirjoitti: "paljon puhutaan poliittista vaaleista kauneuskilpailuina. Ahtisaari ei sellaisissa menestyisi."

    Ahtisaari on miellyttävä ihminen. Nykyään hän on hoikka ja ikäisekseen tyylikäs. Pidän Ahtisaaresta. Hän on oikealla tavalla kansainvälinen suomalainen.

    VastaaPoista
  13. Huumorintaju on kuin lauluääni, sitä on tai ei ole. Paha juttu, sillä huumorilla selvitetään asioita, joita muuten on vaikea/mahdoton selvittää. Sitäpaitsi se yhdistää.
    Ja erottaa.

    Pirkko A

    VastaaPoista
  14. Hoikaksi ja miellyttäväksi vanhoilla päivillään á la Ahtisaari!

    Tässäpä elämänohjetta vaikkapa blogisitillekin.

    VastaaPoista
  15. Onko kuvassa siis se leikkuulauta, jolla tehdään kustannus- eli henkilöstöleikkauksia?

    VastaaPoista
  16. Kylläpä se on niin, että aika on ajanut journalismin ja toimittajien ohi, siis sellaisena kun se on opittu tuntemaan. Ennen sähköisiä tietoverkkoja ja sähköpostia sekä kannettavia puhelinkojeita journalistit muodostivat keskenään eräänlaisen neuroverkon. Kovatasoisia tietomiehiä ja osaavia kirjoittajia, joilla oli suhdeverkosto kunnossa. Ja tietoa sai hankkia työajalla vaikka kirjastosta tai pitkällä lounaalla ylimmän desiilin kanssa. Pitkät lounaat loppuivat 90-luvun lamaan ja vapaa tutkiva toimittaminen katosi kun Otaniemi oksensi ensimmäiset tuotantotalouden tuhoojat ulos.

    Toimittamisen tilalle on tullut pinnallinen otsikkojournalismi ja omaa tuotantoa on enää harvoin. Katsokaa lehtiä. Samat uutiset joka lehdessä. Ei ihme, että lehtien tilausmäärät pienenevät.

    VastaaPoista
  17. Henkilö, joka mainitsee Ståhlbergin arvostavassa sävyssä, ei voi olla läpeensä paha. Walleniusta ja Svinhufvudia ei mielellään samassa virkkeessä. Eikä Mannerheimiakaan. Olen usein aitellut, että Ståhlbergialaisuus olisi parhaimmillaan saattanut säästää meidät kolmesta sodasta.

    VastaaPoista
  18. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.

    Mutta sitä ennen on oltava profeetta vieraalla maalla. Mara oli.

    Onko muita?

    VastaaPoista
  19. Parasta luettavaa aikoihin, suoraa puhetta.

    VastaaPoista
  20. Viime päivien tietojen valossa Ahtisaari näyttäytyy surullisen lapsellisena ja pikkumaisena hahmona. Ahtisaari rökitti Sorsan. Vastaavasti Halonen rökitti Ahtisaaren. Onko näiden tapausten välillä jotain olennaista eroa? Minusta se, että istuva tasavallan presidentti "unohdettiin" Ahtisaaren Nobel-juhlasta, jonne pääministeri ja valtiovarainministeri kutsuttiin, kertoo verrattain keskinkertaisesta tyylitajusta. Sen sijaan virkeää oli lukea Eeva Ahtisaaren näkemyksiä miehensä ahneudesta.

    VastaaPoista
  21. Kummatkaan eivät ole toistensa sylikoiria vaan kyse on pienen 5 miljoonan asukkaan savusaunasta, jossa kaikki väkisin tuntevat toisensa. Sisäänlämpiävyyden vastapainoksi media ja eliitti korostaakseen omaa avarakatseisuuttaan syyttämällä meitä sontiaisia ahdasmielisiksi ja nurkkakuntaiseksi.

    VastaaPoista
  22. Anonyymi kirjoitti:

    "Ei valtiomies, joka on sisäistänyt elämäntyökseen valtion edun ajamisen, aseta lapsiensa tapaamiskertoja tämän tehtävän edelle – eikä juoksentele naisten perässä."

    Ai Kekkosella ei muka ollut naisia? Silloin vain lehdet eivät asiasta kirjoittaneet.

    Mitä lasten tapaamiseen tulee, niin siinä Vanhasen arvot olivat kohdallaan. Ei nyt enää eletä aikaa, jolloin vain yksi mies saattoi Suomen asiat hoitaa.

    Aika paljon kyllä epäilen selitystä. Olihan se paljon tyylikkäämpää poistua näin, kuin hävittyjen vaalien jälkeen.

    VastaaPoista
  23. Anonyymi kirjoitti: "Sarkasmi ja inhottavat kommentit pitää esittää just kuten Ahtisaari teki."

    Joo, jos haluaa ehdottomasti paljastaa muille oman narsisminsa ja kaunansa.

    Ahtisaarella oli vaikka kuinka kauan mahdollisuus ilmoittaa, että haluaa jatkaa. Mutta sitä hän ei tehnyt, pelkäsi kai että häviää vaalit. Ja yhä vielä väittää, että joutui "salaliiton" uhriksi.

    Samaten Ahtisaarella oli vuosia aikaa luoda suhteita, joita ilman presidenttikään ei voi asioihin vaikuttaa.

    VastaaPoista
  24. Ahtisaaressa alkaa olla hyvästi karismaa. Enemmän kuin monessa nyt ehdolla olevassa.

    VastaaPoista
  25. Kemppiselle:

    "Talisodassa Wallenius epäonnistui pahasti maaliskuussa Viipurinlahdella."

    Wallenius ei tainnut oikeasti sotia Viipurinlahdella laisinkaan. Hänelle kun sattui "toimintahäiriö". Hänen lentokoneensa nimittäin ei ollutkaan lentokunnossa ja hän joutui matkustamaan autolla Lapista Viipurinlahdelle. Matka kesti monta päivää ja jano yllätti...

    Kun Talvisodan lopulla siirrettiin Sallan ja Lapin taisteluiden sankari, K. M. Wallenius Viipurinlahdelle, hän alkoi juopottelemaan jo matkalla ja sinne saavuttuaankin. Silloin tilalle määrättiin Oesch. Wallenius ei saanut enää minkäänlaista tilaisuutta päästä sotimaan. Jatkosotaan se kuulemma tarjoutui mukaan sotamieheksi, mutta lasten kirjailijaksi oli jäätävä... loppuiäkseen!

    Sattuuhan sitä paremmisssakin piireissä: Laatikaiselle sattui 3 päivän "toimintahäiriö" kesällä 1941 kun hänen piti paikata Oesch:n sairasloma.

    Vuoroin vieraissa sanoo vanha sananlaskukin. Oesch oli tuuraamassa muita ja häntäkin tuurattiin ainakin kerran kesällä 1941.
    Kesällä 1941 Viipurin valtaukseen lähdettäessä Oesch oli niin ylirasitunut, ettei kyennyt enää nukkumaan...

    Martti Sinerman kirjassa Taavetti Laatikainen, sankari jo eläissään, sanotaan kuinka hyökkäysoperaatiota oli valmisteltu niin kiihkeästi, että hyökkäyksen alettua piti Oesch pistää "lepäämään". Kun ei oltu varmoja sairauden laadusta, niin tuo Taavetti pistettiin sijaiseksi. No Taavetti sortui sitten ryyppäämään, ja Valo Nihtilä toteutti valmista suunnitelmaa(nsa) viipurin valtaamiseksi.

    Taavetti Laatikainen veti 3 päivän kännit 1941 elokuun lopulla ja oli kirjaimellisesti sivussa Viipurin valtauksesta.

    Tämä oli alkusoittoa hänen tyrimisten sarjaan, joka huipentui kesän 1944 katastrofiin Kannaksella. Laatikainenhan oli ihan liian varma, ettei mitään suurhyökkäystä ole tulossa ja oli siten pahin tulppa todellisille tiedustelutietojen kululle Päämajan suuntaan.

    Jos Nihtilä olisi ilmoittanut Laatikaisen juopottelusta ylempiin portaisiin, olisi Laatikaisen ura loppunut lyhyeen ja silloin kenties kesän 1944 tapahtumat suomalaisten kannalta olisi olleet hieman toisenlaiset.

    Taavetti Laatikainen, legenda jo eläessään

    Martti Sinerma WSOY 1978 ISBN 951-0-08748-3

    s. 100-111 Laatikainen määrättiin IV AK:n komentajan, Oesch:n, sijaiseksi.

    s. 108 IV AK:n päiväkäsky kertoo, että Laatikainen oli Oesch:n sijaisena 26.-28.8.1941 eli siis 3 vuorokautta.

    s. 108 Niiden kolmen vuorokauden aikana Kenraalimajuri Laatikainen olisi voinut elää ja kokea sotilasuransa korkeimman huipun, mutta niin ei tapahtunut, vaikka asiakirjat kertoivatkin hänen komentaneen IV-AK:aa juuri tuolloin.

    Laatikaisen "toimintahäiriö" kesti putkeen 25.8-28.8 ja Valo Nihtilä johti esikuntapäällikkönä IV AK:n sotatoimia.

    Erikoinen yhteensattuma muuten on se, että kun Laatikainen tuli Oeschin tilalle -41 ja ryyppäsi
    oikein perusteellisesti, niin -44 kesällä taas Oesch kutsuttiin hätiin kun Laatikainen oli muuten "nesteessä".

    Oesch sai käskyn Airolta malliin "Kannaksella on asiat hullusti. Laatikainen on vaikeuksissa. Menet Kannakselle ja otat kaikki joukot siellä komentoosi".

    Laatikaista, ei haluttu suoraan syrjäyttää vaan perustettiin Kannaksen joukkojen komentajan esikunta, KaJoKe, jonka johtoon tuli Oesch. Näin Oeschista tuli vuorostaan Laatikaisen esimies. Silloin Laatikainen ei tainnut enää sortua juopotteluhommiin, ei ainakaan moneksi päiväksi... Vain yöllä ei isoja herroja sotatoimilla saanut häiritä, ei vaikka läpimurto olisi tekeillä Valkeasaaressa... tai Viipuri oli menossa!

    VastaaPoista
  26. Anonyymi kirjoitti:

    "Kyydityskäskyhan annettiin Walleniuksen (yleisesikunnan päällikön nimissä); sitä vaan ei taittu saada täyteen oliko Wallenius antanut käskyn. Silti Wallenius joutui olemaan Turun kakolassa puoli vuotta, ja menetti virkansa, 'elämänuransa' ja maineensa."

    Kyllä esimies vastaa myös siitä, mitä hänen "nimissään" tehdään. Eikä moisista käskyistä dokumentteja jätetä, kyseessä on sana sanaa vastaan, ja oikeus päättää, ketä uskoo.

    Seuraukset eivät olleet mitenkään kohtuuttimat. Korkeissa viroissa on aina niin, että kun luottamus menee, niin henkilöä ei voida käyttää. Tässä tapauksessa siis piti olla luottamus siihen, että yleisesikunnan päällikkö on uskollinen esivallalle.

    VastaaPoista
  27. Kyllä lehdet vielä 50-luvulla kirjoittelivat ihan seiskameiningillä ja ronskimminkin Kekkosen ja muiden toilailuista, tosista ja keksityistä.

    Mutta 60-luvulla ne saatiin ruotuun ja niistä tuli vallan vahtimiehiä... ei kun -koiria tietysti, sori.

    VastaaPoista
  28. K.J. Ståhlberg kyydityksestä:

    Jos nyt en aivan totaalisen väärin muista, niin Lacman, joka esitteli 1.10.2009 Ratakatu 12 kirjan omaa osuuttaan Oulussa Riihisäätiön mainioilla luennoilla, kertoi likipitäen varmaksi tiedoksi K.J. Ståhlberg kyydityksen käynnistyneen Oulusta tulleella puhelinsoitolla. Oulussa asui muuan Riekki niminen mies...


    http://www.riihi.fi/esitelmat.html

    01.10.2009 Prof. Matti Lackman "Ensimmäisen tasavallan" turvallisuuspoliisi 1919-1944

    VastaaPoista