Sivun näyttöjä yhteensä

15. lokakuuta 2011

Tekee itsestään numeroa


Me vanhukset vartuimme oloissa, joissa oli jyrkkä sääntö: lapset eivät saa tehdä itsestään numeroa. Lapset eivät saa näkyä eivätkä kuulua.

Monille meistä tämä on edelleen olemisen perusta. Jos Virtanen on juuri hukkumaisillaan pudottuaan jäihin ja heiluttelee siksi kättään ja huutaa käheällä äänellä, rannalla olijoiden kuuluu todeta: ”Kyllä se on kova tekemään itsestään numeroa. Taaskin oikein kerjää huomiota.”

Asiat ovat onneksi muuttuneet. Kun lapsi kerjää huomiota, sitä pidetään nyt luonnollisena, ja käsitetään myös, että se voi olla merkki, että lapsella on jokin hätä. – Se hätä voi olla pitkäaikainen ja se nimenomaan voi ilmetä ns. huonona käytöksenä.

Tiedän kyllä kokemuspiiristäni tapauksia, joissa henkinen hätä ilmenee ylikiltteytenä tai, mikä on vielä pahempaa, ylisuoriutumisena.

Pidin tuota sanaa aikaisemmin naurettavana. Olisin ostanut Amerikassa itselleni samanlaisen paidan kuin poikani, Bart Simpson ja puhekupla ”olen alisuoriutuja”. Pojallani se ei ollut totta. Omalla kohdallani en ole lainkaan varma. Mutta se asia on jo menettänyt merkityksensä.

Oikeusteoriassa opitaan monia mielenkiintoisia tulkintatapoja. Epämääräisesti positivistiseksi voidaan sanoa tulkintaa, joka tukeutuu kohtalaisen lujasti tulkittaviin sanoihin. Joskus (patenttivaatimuksissa) mennään aivan kirjaimelliseen tulkintaan.

Juristeille ei välttämättä opeteta tärkeintä tulkintatapaa, joka on hyväntahtoinen tulkinta.

Tämä on kyllä vähän liian jyrkkä väite. Korkein oikeus on ratkaissut aikoinaan sellaisenkin kysymyksen, voitiinko otsikolla ”Välikirja” varustettu kirjoitus tulkita testamentiksi. Muistaakseni voitiin. Tulkittava sana tarkoitti ennen vanhaa kansankielessä mitä tahansa asiakirjaa. Sanaa ”sopimus” käytettiin harvoin. Tehtiin esimerkiksi torpankontrahteja. Vuokrasopimuksen tehnyt oli joko hyyryläinen tai huonemies.

Hyväntahtoinen tulkinta on sitä, että ymmärretään, mitä toinen tarkoittaa, ei mitä hän sanoo. Teatterissa käytetään sanaa ”subteksti”. Tshehovin henkilö ehkä sanoo: ”Menen puutarhaan.” Hän tarkoittaa: menen puutarhaan ja ammun itseni.

Katsoin mainostettua draamauutuutta ”Moska”. Tällä hetkellä epäilen, ettei Petelius osaa ohjata eikä Tervo kirjoittaa (kameralle).  Kun näyttelijän ilmeet ja sanat välittävät samaa, kerronta katkeaa ja katselukokemus on kuin ajaisi polkupyörällä kiskojen välissä pitkin ratapölkkyjä. Täristää vallan penteleesti.

Vaikutus on kahta kauheampi kun ohjaaja ja käsikirjoittaja suosivat sketseissä mainioita punch-lineja. Olisikohan tuo suomeksi iskurepliikki? Arvo Salo käytti sanaa ”huuli” ja nykykansa kai ”läppä”.

Mestarini Mika Waltari sijoitti elokuvakäsikirjoituksiinsa keskimäärin yhden avainrepliikin teosta kohti. ”Tähdet kertovat”, sanoi komisario Palmu. Elokuvaa tehtäessä suurin osa katsojista tunnisti Leif Wagerin samannimisen suosikki-iskelmän. Repliikin merkitys avautuu vasta loppuhuipennuksessa. Kysymys ei ollut tähdistä, vaan kaukoputkesta Tähtitorninmäellä.

Loppukohtauksessa puun oksalla istuva iltapäivälehden toimittaja Nopsanen (Pentti Siimes) on ”Moskan” väelle aika ylivoimainen vertailukohta, kuten myös muut elokuvan ajankuvat, kuten puliukko, lättähatut ja pimut. Waltari tekee sen niin kevyesti, kuin ohi mennen. Ja ajoittain kovin kehuttu Kassila sai paljon irti, paitsi mitä nyt hullun majurin (Helge Herala) hahmo menee karkeasti yli.

Kassilan mainitsemien Särkän ja Paasikiven lisäksi Palmun hahmolla oli muita helppoja esikuvia. Kun aloittelin alalla, heitä juoksi sakeanaan Senaatintorilla. Puhe on vanhasta virkamiestyypistä, oikeastaan virkanyrkistä.  Mieleeni tulee esimerkiksi ”kuiskaaja” (H.Herlin – vain etäistä sukua). Lempinimensä hän sai siitä, että kun hän esitti syytteen Katariinankadun kulmatalossa, se kuului ainakin Kluuvikadulle.

11 kommenttia:

  1. Tervo ja Petelius karahti moskan paskassaan heti kiville ja ensijakson näkeminen riitti!

    Taas Jukalta täyttä asiaa..

    VastaaPoista
  2. Mutta oliko hullu majuri (Helge Herala) liioiteltu siihen historialliseen henkilöön verrattuna, joka lienee hahmon esikuva?

    VastaaPoista
  3. Oppilaani lukiossa ovat tehneet improvisaationa parempaa teatteria kuin moska. Onneksi sentään jo kauan sitten todellisuudesta irronnut Kotikatu lopetetaan. Mutta tilalle tulee varmaan moskaakin moskempaa. Luulisi, että näiden ikuisuussarjojen ja moskien hinnalla voisi tuottaa ihan oikeaa tv-teatteria, perustaa televisioteatterin uudestaan.

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi: - minä arvelen, että hullu majuri oli yhdistelmä Hitleriä ja S.O. Lindgreniä. Viimeksi mainittu oli erikoinen henkilö, jossa oli puolensa.

    VastaaPoista
  5. Minusta majuri Wadenblick perheineen on elokuvan parasta antia. Aika roiseja karikatyyrejähän Palmut ovat täynnä, eikä Heralan luomus sikäli hypi silmille, vaan pikemminkin ikkunasta ulos.

    VastaaPoista
  6. Pahinta myötähäpeää tuntee, kun Petelius mainosspoteissa kehuu ja ylistää näyttelijöitään, niitä, jotka yrittävät jotenkin selviytyä tuosta moskasta. Hämmennystä ei yhtään vähennä se että YLE äityi mainostamaan tilaamaansa sarjaa pääuutisiin saakka. Kaikille tuli ymmärrettäväksi, että kysymys on korkeatasoisesta ja syvääluotaavasta analyysistä keltaisesta lehdistöstä.

    Ylelle kävi vähän samanlainen kömmähdys kuin VR:lle lippu-uudistuksessa, alihankkija möhli työn tilaajan maineen. Sopimusta ei voi enää perua, on vaan käveltävä eteenpäin ilmeettömänä, vaikka moskaa turahti vähän omiinkin housuihin.

    VastaaPoista
  7. Helge Herala onnistui roolissaan suorastaan mainiosti. Meni karmaisevalla tavalla sopivasti yli. Heralan maskeeraaja taas epäonnistui viiksissä. Tai myös ohjaaja - olisihan se pitänyt huomata, etteivät viikset pysyneet edes ojennuksessa.

    Pentti Siimeksen roolisuoritus ei sopinut koko leffaan.

    VastaaPoista
  8. Eikös repliikki vaadi aina ensin jonkun pliikin ennen kuin voi vastata re-? Sama koskee muitakin re-alkuisia sanoja. Vastareaktio on yksi maailman typerimmista sanoista. Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä. Paitsi jos on kyse reaktion vasteesta. Ja reaktio on vaste aktioon. Jopa kielenraiskaajaurheiluselostajat ovat oppineet, että ei käytetä sanaa vastarebound. Capisce?

    VastaaPoista
  9. Kemppisen kasvatukselliset näkemykset ovat useimmiten sellaista yhden näkökulman korostamista. Avaimen reiästä tiirataan asiaa, josta miehellä ei ole paljoa omakohtaista kokemusta eikä näkemystä.

    Epäilemättä kukaan ei kaipaa enää "pane paska/=lapsi asialle, ja mene itse"-asennetta, missä symboloituu vanhan polven oireellinen lapsen vähättely.

    Se vain on valitettavaa, että nykypolven vekaroissa on valitettavan paljon pilalle lellittyjä, sääntöihin sopeutumattomia narsisteja, jotka todellakin ovat saaneet huomiota. Kotoinen HUomioannos on ollut sen verran suuri, että siitä luopuminen tuottaa monelle perheen "pikkuprinsille" mökän sekaista tuskaa tuolla lukkarinkoulussa. Sille tielle kun jokaisen on käyminen.

    Lisäksi olen ollut näkevinäni Big Brother-sonnassa ynnä muussa Huuhaa-kilpailuohjelmissa oireen siitä , että nykylasten luonnollinen huomiontarve on muuttumassa patologiseksi ja luonnottomaksi...

    VastaaPoista
  10. Kun tuo alisuoriutuminen tuli mainittua, en malta olla kommentoimatta omaa alisuoriutumistani, joka, käsittääkseni, on tieteelle vielä tuntematonta autismin lajia, joka ilmenee siten, että saatan tuntikausia seurata tapetin kellastumista seinällä ja siinä ohessa pohtia jonkin tekemistä, päätyen lopulta tulokseen, että kokonaisuutena, tarkastellen hankkeen hyviä ja huonoja puolia, tähänkään hankkeeseen ei kannata ryhtyä.
    Ainoa mieltäni vähän liikuttava tekeminen on kirjoittaminen, muuten en edes saisi tietää itsekään, mitä ajattelen.
    Että tämmöinen tappaus.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  11. "Mutta se asia on jo menettänyt merkityksensä."


    Hmm.

    VastaaPoista