Sivun näyttöjä yhteensä

9. lokakuuta 2011

Motala


Jännittävä kirjain Ø osoitti, ettei lukutaitoni ollut alkuunkaan moitteeton. Pikku Jättiläinen avasi tien kirjaimiin, joihin liittyi vuosikymmeniä myöhemmin oppimani sanan mukaan diakriittisiksi sanottuja prikkuja. Suomen kielen nimitys on ”tarke”.

Tuo Ø on peräisin muutaman sukupolven ensimmäisestä aapisesta, joka oli radiovastaanottimen (Helvar, ASA, Salora, Fenno, Telefunken, Philips) lasilevy. Tänäkin päivänä tuntuu vaikealta uskoa, että sellainen paikkakunta kuin Motala on oikeasti olemassa. Kuuluu olevan Ruotsissa. Hilversum osoittautui kaupungiksi Hollannissa. Luxembourg paljasti todellisen merkityksensä teini-iässä. Sana kulki syrjäkyliin asti: hyvää musiikkia. Kuuntelin korvat hörössä ja ajattelin, että selvä, tämä on sitten hyvää musiikkia.

Kalundborg on vielä löytämättä ja Stalino on kadonnut kartalta. Poznan ja Leningrad ovat poissa.

Olen unohtanut kysyä, mikä sai viisaan veljeni villiintymään radioihin. Muistelisin, että hän oli erikoisen kova vääntelemään vastaanottimen nappuloita. Kun radio vinkui, sanoimme enoiltamme oppimallamme tavalla: ryssä häiritsee. Enot olivat olleet sodan aikana pahimmassa koltiaisiässä, ja oma repliikkimme poikkesi surullisesti maan virallisesta ulkopoliittisesta linjasta.

Tuo villiintyminen vei siihen, että veljeni päätyi DX-kuuntelijaksi, radioamatööriksi ja Otaniemen kouluun ja vietti sitten työelämänsä Ylen lähetyspuolella. Me muutkin opimme häneltä hyödyllisiä asioita. Kunnioitan ja ihailen edelleen pesulan rautalangasta muotoiltuja vaateripustimia. Yhden kerran nimittäin matkaradion antenni katkesi kesken Suomi-Ruotsi –maaottelun kuuntelemisen, tai olisivatko kenties olleet Salpausselän kisat. Veljeni valmisti henkarista alle minuutissa antennin, joka oli ainakin yhtä hyvä kuin alkuperäinen.

Ehkä radioiden takia sähkötyksen ääni tuntuu edelleen hienolta. Kävin polkupyörällä hakemassa Ilmasotakoululta varusteet, joiden avulla kummitätini mies otti vastaan ja arvioi meidän partiolaisten taitomerkkikokeita. Siihen maailman aikaan sangen monet keskikoululaiset olivat opetelleet taitaviksi sähköttäjiksi Koululaisen muistikirjaan painettujen Morse-merkkejä käyttäen. Taito oli enemmän kuin tarpeen lunttaamisessa kielten ja matematiikan kokeissa. Lyijykynä pystyssä oli piste ja vaakasuorassa pulpetilla viiva.

Luin kauhukseni jostain poikakirjasta, mahdollisesti Aaro Hongan teoksesta, joita rakastin, että kynällä naputtamalla kokeissa sähköttäneet kaverit olivat muka jossain hienossa kaupungin lyseossa joutuneet avaamaan opettajan kateederilta naputtaman viestin, jossa ilmoitettiin jälki-istuntoon joutumisesta. Kuka sellaiseen olisi osannut varautua, että lehtori oli ollut viestipuolen miehiä?

Kun radiovastaanotinta räpläsi ahkerasti, ymmärsi että maailma oli täynnä sähkötystä, joka tuntui hallitsevat etenkin lyhyitä ja keskipitkiä aaltoja. Markus-setää ja muuta tähdellistä kuunneltiin pitkiltä aalloilta, ja Lahti oli radion viisarin kohdekaupunki.

En tiedä, onko sähkötystä enää olemassa. Tiedän että ainakin kaikki miespuoliset kansalaiset tuntevat systeemin: lännen mies seisoo jumalan hylkäämällä rautatieasemalla ja tiskin takana oleva vanhempi äijä, jolla on vihreä lippa eli varjostin päässä, sähköttää tarmokkaasti

Sotakirjojen lukijat tuntevat suuren suomalaisen keksinnön, Teknillisen korkeakoulun kehittämän sissiradion, jonka nimi oli Kyynel. Kaukopartioissa oli radisti mukana. Tämä viskasi antennilangan kuusen oksalle ja lähetti tai kuunteli sovituin tavoin.

Tänäkin päivänä minulle muuan todistus ihmisen suuruudesta on aikoinaan tuhansille opetettu taito sähköttää myös salakirjoitettua tekstiä eli esimerkiksi viiden kirjaimen ja numeron jonoja päätä huimaavalla vauhdilla ja sitten vastaanottaa ja tulkita toisten viestejä virheettömästi.

Tädin mies sanoi, että vuonna -44 he ilmavoimissa odottivat suurhyökkäystä myös siksi, että Leningradin alueelle oli tullut Jäämeren laivaston radisteja. Sen käsitti järkyttävän nopeasta ja täsmällisestä sähkötyksestä. Mielenkiintoinen johtolanka: huippumiehet asialla – siis nyt on jotain huipputärkeää tekeillä.

15 kommenttia:

  1. Viron (siis Eestin) Lahti on Türi. Kaunis pieni kaupunki jossa on rautatieasema. Jossa, kun aikansa odottaa, voi astua junaan. (Joka vie jompaan kumpaan suuntaan, joko Etelään tai sitten Pohjoiseen.)

    VastaaPoista
  2. Totta on, että tuo putkiradion salaperäinen "valikkotaulu" myyttisine paikannimineen avasi mielikuvitukselle kokonaisia maailmoja.

    Nyt netin kautta kaikki ovat kaikken kanssa kaiken aikaa, mutta missä on tuo lumo ? Some kertoo, että "hyvää ruokaa ja vähän viiniä hienossa seurassa." - so not ? Samaa puuroa ja kohinaa vain.

    Meneekö se todella niin, että kirja on päälle kovempi ja kehittvämpi juttu kuin radio, radio kehittävämpi juttu kuin TV, jne.

    Median logiikka on huumekaupan logiikkaa? Koko ajan kovempaa kamaa ja taju yhä totaalisemmin kankaalle ??? ;)

    Varmaan jo nurkan takana odottaa sivistyksen ja ihmisyyden vastaisku, jolla valtaamme päänuppimme taas takaisin markkiamiehiltä.

    VastaaPoista
  3. Savon mummo sanoi kuuntelevansa ohjelmaa Hirvensalmelta, kun radion viisari oli Hilversumin kohdalla.

    VastaaPoista
  4. Kalundborg löytyy Wikipediasta

    VastaaPoista
  5. Hei,
    tältä näyttää Kemppisen blogi "dynaamisena, vaihtuvana näkymänä", tällä kertaa 'magazine'-näkymänä.:)

    http://kemppinen.blogspot.com//view/magazine

    Lisää täällä tai Bloggerin mallinsuunnittelutyökaluissa "Dynamic Views!"

    VastaaPoista
  6. Olen isävainaalta perimäni Hongat lukenut, enkä muista tuota opettajan sähkötysviestiä. Voi se silti Honkaa olla, ei minulla vissiin ihan kaikkia ole, vaikka faija niitä vielä aikuisenakin divareista kolusi.

    VastaaPoista
  7. Poznan, saksaksi Posen, on yhä olemassa. Stalino on nykyiseltä nimeltään Donetsk. Sinänsä sääli, sillä stal tarkoittaa venäjäksi terästä, ja kaupunki oli Neuvostoliiton yksi tärkeimpiä terästeollisuuden keskuksia.

    Kalundborg puolestaan löytyy Sjellannista Tanskasta.

    VastaaPoista
  8. Tuosta morsetuksesta koululuokassa. Maallikona mietin miten pitkän naputtelun yksi lunttiviesti ottaa. Meinaan, kak opettaja tarmokkaasern naputukseen heräisi vaikkei viestimies olisikaan ollut - tai ehkä jos onkin ollut tykkimies (kuulo mennyt).

    VastaaPoista
  9. Tarkkeista. Suomen kansakoululaisia kiusattiin vuosikymmeniä korealaisen kaupungin Söul-nimellä. Kuten tunnettua, etu- ja takavokaalien käyttö samassa sanassa on hyvin vaikeaa ja useimmilta suomalaisilta menee ns. helpomman kautta. Ärsyttävät 1. sukupolven tv-urheiluselostajat pitivät maneerinaan yrittää ääntää oikein tuollaiset sanat. Näihin sanoihin kuului siis myös Söul ja hekuma huipentui juuri ennen olympia-kisoja 80-luvun lopussa, jolloin joku aiheellisesti huomautti, että kyseessä ei ole ö vaan ö jossa on tarkkeena ¨. Tarkkeen tarkoitus oli osoittaa lähinnä diftongin ääntäminen oikein eli ou eikä uu, kuten se useissa kielissä lausutaan. Olosuhteisiin nähden tilanne korjaantui nopeasti ja Soul-omaksuttiin kaikilla tasoilla. Tämä tarkkeista tällä kertaa

    VastaaPoista
  10. Järjestimme (kauan sitten...) RUK:n kurssijuhlan iltaesiintyjäksi Lasse Mårtenssonin, joka vetikin odotuksia mainiomman ja hauskemman show'n. Alussa jäitä särkiessään ja yleisöä lämmitellessään hän titasi vitsin ja muutama kymmenen kaveria nauroi: Viestin upseerioppilaat ja kouluttajat, mikä olikin helppo arvata. Mårtensson ilahtui ja titasi jatkosutkauksen vielä nopeammin: Vain LJK:n ja rajavartiostojen viestimiehet nauroivat.

    VastaaPoista
  11. Minun nuoruudessani Oulussa toimi lähetin keskipitkillä aalloilla, Lahdessa oli tehokas pitkäaaltoasema ja Porissa lyhytaaltoasema. Taisipa muutama muukin keskipitkillä toimiva apuasema olla siellä täällä Suomessa. Lisäksi suomea kuului Moskovasta, Petroskoista, Tallinasta, Lontoosta, Vatikaanista ja muutamista muistakin paikoista.


    Eikös olekin surkeaa kun Suomen YLE lopetti taannoin, vain jokunen vuosi sitten, LA eli lyhytaaltolähetykset maailmalle muka säästösyistä. Ne LA-lähetykset kantoivat ympäri maailman ja lähtivät Suomen Porista ollen lähes kaikkialla maapallollamme kuultavissa, toki tietyin aikarajoituksin.

    Suomen ainoa keskipitkiä käyttävä radiolähetin on vuokrattu kiinalaisille heidän lähettämäänsä propagandaa varten, joka on tarkoitettu lähinnä Suomen kiinalaisille.

    Kun kerroin kriisviestinnästä vastaavalle henkilölle, jonka nyt satun tuntemaan henkilökohtaisesti, että mitenkäs kriisin sattuessa ympäri maailman oleville suomalaisille tiedotetaan tilanteesta, niin tämä sanoi että nykyään on INTERNETTI ja radio on vanhanaikainen... jessus mikä idiootti... vastauksineen!

    Kysyinki heti, että ENTÄS sitten kun Ameriikan ihmemiehet päättävät sammuttaa Internetin, ihan vain vaikkapa sammuttamalla pari juuripalvelinta? Siihen hänellä ei ollut enään mitään sanottavaa, kuten ei laivojenkaan internetyhteyksiin, jos viestintäsatelliittien toimintoja rajoitetaan kriisiaikoina.

    Toki radioasemia on helppoa perustaa vaikkapa ns. tyhjästä, mutta tehokkaan LA-aseman pystyttäminen vaatii aika lujasti tekniikkaa ja kokemusta. No onhan meillä niitä radioamatöörejä.

    P.S. Vain vuosi-pari sitten Suomeen saatiin Internetin maakohtaisen käytön mahdollistavat varapalvelimet (juuriosoitepalvelimet), jotka jakavat osoitteet, jos niiden jakamisen ulkomailta (USA) estetään.

    VastaaPoista
  12. Meille merenkulkijoille oli todella paha takaisku, että AM-lähetykset lopetettiin. Ula-asemat eivät kuulu avomerelle, ja ainoa tapa saada säätiedotukset on katsoa lännen horisonttiin. [Tai internet-satelliittilinkki, joka on pahuksen kallis.] AM-lähetyksen (lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot) etuna on se, että ne heijastuvat ionosfääristä ja kuuluvat myös avomerellä.

    Ainoa suomenkielinen AM-asema löytyy Vatikaanista. Heiltä ei saa säätiedotuksia.

    VastaaPoista
  13. Suomen YLE lopetti taannoin, vain jokunen vuosi sitten, LA eli lyhytaaltolähetykset maailmalle muka säästösyistä.

    Siksi sillä YLEllä onkin varaa jatkaa ruotsinkielistä pelleilyään, joka vie jopa yli 20% YLEn budjettivaroista. Ruotsinkielisiä lähetyksiä ei seuraa edes se 4%:n rantavahtien lauma, saati nyt sitten muut.

    Törkeyden huippuna ruotsalainen raha ostaa kanava-aikaa YLE:lta pakkoruotsittaakseen kansaa. Outoa toimintaa.

    http://svenska.yle.fi/minmorgon/

    VastaaPoista
  14. Triviaalita asiat paljastavat. Kuulemma pentagonin lähipizzerian tilauskanta on huipussaan juuri ennen suuria koitoksia.

    VastaaPoista
  15. Olipa romantisoitu juttu, mutta kai sitä tyylittelyä. Muuten, sähkötys on edelleen voimissaan harrastajien joukossa (ne amatöörit). Myöskin Poznan löytyy edelleen Puolan kartasta ja ihan oikein maastakin...

    VastaaPoista