Sivun näyttöjä yhteensä

11. lokakuuta 2011

Kantasuomettuminen


Venäläinen tutkija virnisteli Suomen TV-uutisten kameralle, että vaikka Venäjä ilmoittaa investoivansa uusiin aseisiin satoja miljardeja euroa ja vaikka Suomen suuntaan keskitetään erittäin suuria joukkoja, Venäjällä ei ole tässä vaiheessa suunnitelmia Suomen suhteen.

Se oli harvinaisen reippaasti sanottu. Niinpä presidentti Halonen kiiruhti selittelemään, että kysymyksessä on varmaankin tavanomainen aseistuksen uudistaminen.

En vihjaa, että Venäjä oli Suomelle sotilaallinen uhka. Sen sijaan väitän, että Suomi ja Baltia kuuluvat edelleen sotilaallisesti Venäjän intressipiiriin. Pelkään, että Nato ja USA ovat samaa mieltä.

Luuloni tosin on, että Venäjällä suunnitelmat ja toteutus ovat perinteisesti eri asioita ja että tämä aseohjelma liittyy muuttuneeseen maailmantilanteeseen. Maailmassa on nyt kaksi suurvaltaa, USA ja Kiina, jotka ovat kuin veljekset, kuin Kain ja Abel. Venäjällä ei yksipuolisen tuotantorakenteensa kanssa ole mahdollisuuksia kilpailla muiden kuin EU:n kanssa, eikä EU voi nyt hyvin.

Ajattelin myös osallistua keskusteluun historian opetuksesta muutamalla tosiasialla, jotka koskevat Viipurin lääniä. Eräät, kuten Erkki Tuomioja, ovat sitä mieltä, ettei 1944 ollut mikään torjuntavoitto. Perinteisesti on sanottu, että Venäjä tarvitsi joukkonsa muualle, Saksaa vastaan, vaikka sillä ei enää ollut siirtämisen arvoisia joukkoja Suomen rintamilla elokuussa 1944 ja vaikka tie Berliiniin oli sovittu ja selvä ja sinne päästiin noin vuoden kuluttua. Kalustoa kyllä siirrettiin.

Oma selitysehdotukseni on yksinkertainen. On osoitettu aidoin asiakirjoin, että Neuvostoliiton hyökkäystavoite oli 1944 Kymijoen linja. Kun sitten kävi ilmi, että sinne ei päästy suurhyökkäykselläkään, rauha tehtiin syyskuussa Suomen kannalta yllättävän nopeasti ja ongelmattomasti. Miksi?

Entä jos syy oli sama kuin talvisodassa. Neuvostoliitto tarvitsi Enson tehtaat, Rouhialan sähkön sekä muut Viipurin läänissä sijainneet 10 paperi- ja selluloosatehdasta (Lahdenpohja, Läskelä, Waldhof jne.)

Talvisodan rauhanteolla Neuvostoliiton selluloosantuotanto kaksinkertaistui. Selluloosasta tehdään ruutia. Rouhialan voimalaitoksesta, joka sijaitsee Jääskessä hiukan Enson alapuolella, oli vedetty korkeajännitelinja Leningradiin, ja saatiin kolmannes – puolet kaupungin teollisuuden ja väestön sähköntarpeesta.

Juuri Rouhialasta venäläiset olivat niin innostuneita, että nöyrtyivät kutsumaan pian rauhanteon jälkeen kymmenen suomalaista ammattilaista pitämään laitosta käyttökunnossa; itse he eivät osanneet.

Hyökkäys Imatralle ja Kymijoelle olisi tuottanut tulokseksi käytännössä loputkin Suomen energian tuotannosta ja metsäteollisuudesta. Venäjällä riittää metsiä, mutta suomalaiset ovat rakentaneet suuren osan jopa sahakombinaateista. Ei yksi Kostamus mitään. Niitä on Siperiassa asti.

Talvisodan alla esitettyjä puheita suojasta hyökkäystä vastaan en ymmärrä edelleenkään. Keneltä Leningrad oli suojattava? Juuri niinä päivinä Stalin oli hankkinut yhteisen maarajan Saksan kanssa Puolasta.

Sodan jälkeinen aika osoittaa tiettävästi edelleen, ettei Venäjällä ollut mitään järkevää käyttöä Viipurin läänille. Sinne ei ole tehty edes linnoituksia fasistien ja imperialistien yllätyshyökkäyksiä torjumaan, siis silloin ennen, kun kantalinnoittaminen olisi vielä ollut iso asia. Koko maakunta on retuperällä, eikä ihme. Sehän oli suomalaisillakin huonoissa käsissä, kunnes 1930-luvulla alkoi olla kehuttavaksi asti kauppaa ja teollisuutta, ja intohimoisen seuratoiminnan ansiosta järkiperäistä maataloutta.

Venäläinen osaa laskea, onko edullisempaa ostaa vai varastaa. Onneksemme kaupankäynti on ollut jatkuvasti tarpeellista ja yksinkertaista. Silti esitän varmuuden vuoksi kysymyksenä tämän, vanhaa maalaisliittolaista kielikuvaa käyttäen: kenen laariin mahtaa sataa Euroopan eli siis EU:n taloudellisen yhteistyön jarruttaminen? Lukija miettinee oman vastauksensa. Omaa vastaustani ei tarvitse arvailla. – Karjalan vaakuna on vuodelta 1560.

37 kommenttia:

  1. The Wisdom of Crowdstiistaina, 11 lokakuuta, 2011

    Totta on, että EU:n heikkous sataa Venäjän laariin. Ja samalla mm. USA:n ja Kiinan laareihin heidän suhteellisen asemansa parantuessa. Huono juttu EU:lle.

    Suomen on siis järkevää heittää miljardeja ja kymmeniä miljardeja euroja Euroopan palopesäkkeisiin oman etunsa nimissä ?

    Saattaisi olla, jos olisi odotettavissa, että EU toimii. Kuitenkin kokolailla kaikki tähänastinen näyttö viittaa siihen, että se toimii vain hyvän sään aikana, kun kaikilla on kivaa ja lainarahaa riittää.

    Kuinka kauan voi pysyä pystyssä sellainen systeemi, jonka päätöksenteko on läpinäkymätöntä eikä perustu parlamentaariseen vastuuseen (komissio ja nykyisellään "Merkozy"). Systeemi, jossa jatkuvasti tästä ikuisuuteen yhdet maksavat toisten holtittomuutta (= kulttuurierot etelä - pohjoinen, esim. Kreikka ei millään mittarilla ole eurooppalainen valtio, vaan bysanttinen kleptokratia). Systeemi, joka on heti valmis pyyhkimään ahteriaan pyhimmillä perussopimuksillaan (mm. valtionvelan pitäminen alle 60%:ssa BKT:sta, ns. bail out -kielto, EKP:n valtionlainojen osto).

    EU edustaa sosialidemokratian lapsellis-idealistista siipeä, jossa toiveajattelu korvaa tosiasioiden tunnustamisen. Olisihan se kivaa, jos kaikilla olisi kivaa ja kaikki auttaisivat toisiaan.

    Pienille tämmöinen toiveajattelu on aina ollut tyypillistä: Isot pojat varmaan sitten auttavat meitä, kun olemme nyt kilttejä. Mutta kunnioitetulla blogistillamme lienee erityisen laaja näkemys ja kokemus siitä, että näinhän se historia ei mene. Ei meitä ihmeemmin autettu sodassa, ei beilattu pankkikriisissä eikä auteta vastakaan. Meidän apumme kelpaa kyllä esim. Saksalle ja Ranskalle nyt.

    Pitäisikö vain koettaa pitää EU tulliunionina, hoitaa omat asiat ja suhteet muihin mahdollisimman hyvin, pitää omat rahat pääosin itse (kuten Ruotsi) ja tehdä kovasti töitä.

    VastaaPoista
  2. 1) "En vihjaa, että Venäjä oli Suomelle sotilaallinen uhka. Sen sijaan väitän, että Suomi ja Baltia kuuluvat edelleen sotilaallisesti Venäjän intressipiiriin."

    Mikäs uhka tuo on kun iivana on päättänyt määräävänsä meidän asioista (sic).

    Olisiko Suomen intressi kuitenkin olla suvereeni ja vastustaa kuuluvansa naapurimaan intressipiiriin, millään tavalla.


    2)"On osoitettu aidoin asiakirjoin, että Neuvostoliiton hyökkäystavoite oli 1944 Kymijoen linja."

    Unohditko kertoa, että samalla asiakirjalla nimenomaan määrättiin, että suomalaisten joukot so. puolustus on tuhottava kannaksella. Se tarkoittaa ennen Kymijoen linjaa.

    Sotilaallinen toiminta so. tuli - liike ja tavoitteet eroaa poliittisesta toiminnasta ja se oli Suomen kukistaminen ja miehittäminen. Mutta sitä ei sanota sotilaallisessa käskyssä. Se kun ei ole tarpeen, sillä se ei kuulu sotilaille.

    Iivana ei olisi jäänyt Kymijoelle pyykille.

    Tätä edellä kerrottua Kemppisen toiveajattelua voi hyvinkin nimittää kantasuomettumiseksi.

    VastaaPoista
  3. Erastotenes aleksandrialainentiistaina, 11 lokakuuta, 2011

    Jostain syystä Viipurin läänistä harvemmin mainitaan sitä, että Suomen itsenäistyminen oli Kannaksen asukkaille taloudellinen katastrofi.

    Suomen ollessa osa Venäjää Terijoen ympäristö oli Pietarin suurkaupunkialuetta, jonne oli helppo päästä Valtion Rautateiden laadukkailla, aikataulussa kulkevilla junilla. (Pietarin Suomen aseman läpi kulki yli 600 000 matkustajaa vuodessa. Nämä olivat valtaosaltaan lähiliikenteen matkustajia.) Kannas ja Suomenlahden saaret elivät kesäasukkaista ja Pietarin tarvitsemien palveluiden (ruuan, halkojen, pienkäsitöiden) tuotannosta.

    Itsenäistyminen sulki rajan ja vei elannon aika monelta. Lisäksi alueen ahdinkoa pidettiin itseaiheutettuna: Kannaksen palveluyhteiskuntaa muistuttavaa taloutta pidettiin lähinnä moraalisena rappiona, ryssän hännystelynä ja kaupusteluna. Kannaksen asukkaitten tuli palata kunnioittamaan säätyään ja tarttua auran kurkeen uudella tarmolla.

    Pahiten kärsivät Suomenlahden saaret, jotka olivat myyneet kalaa Pietariin. Niiltä meni ainoa elinkeino. Onneksi valtio keksi näille tukiohjelman, joka tunnettiin kieltolain nimellä. Se avasi ihan uusia elantomahdollisuuksia.

    Meillä länsirannikolla asia meni onneksi järkevämmin. Kun Suomi irrotettiin Ruotsista, ei Tukholman-kauppaa kielletty. Se jatkui vielä vuosikymmeniä niin, että Länsi-Suomessa ei muuta kuin Ruotsin rahaa liikkunutkaan.

    VastaaPoista
  4. Kun Suomen ja Neuvostoliiton rajaa piirrettiin talvisodan jälkeen kartalle, vapaalla kädellä hahmotelluissa luonnoksissa Enso jäi Suomen puolelle. Ainakaan kartanpiirtäjillä Enso ei siis päällimmäisenä mielessä pyörinyt. No, vahinko korjattiin pian vetämällä rajaa Enson kohdalla länteen ja Enson alapuolella Saimaan kanavan kohdalla vastaavasti itään, mistä syntyi Nuijamaan mutka. Nuijamaan Konnun kylä sai oman, huomattavasti pienemmän mutkansa jatkosodan jälkeen, jolloin Kukkosen Mari, topakka vanhaemäntä, valitti rajavaltuutetuille, että kaikki oli palanut ja ainut säilynyt rakennus, uusi riihi, oli menossa Neuvostoliittoon. Venäläinen upseeri napsutteli hetken sormiaan ja sanoi sitten: raja siirretään riihen taa. Tarina on tosi, kuten riittävän tarkasta kartasta on helppo havaita.

    VastaaPoista
  5. Venäjä on tällä hetkellä sotilaallisesti "piiritetty" lähes kokonaan. Vain pohjoisessa ja lounaskulmassa on tyhjempää. Siitä on tietysti helpompi lähteä mistä vastus on köykäisin. Mutta löytyykö Itämeren alueista yhtään sen järkevämpää käyttöä kuin Viipurin läänistä, sitä sopii miettiä. Norjalla sentään on jonkinlaista öljyteollisuutta. Jos hieman ajatusleikkiä sallitaan, niin Suomenhan pitäisi käydä kauppaa aseteollisuuden saralla Venäjän kanssa. Markkinat ovat laajat ja myyjällä pysyisi myös ensi käden tieto niin toimivuudesta.
    - kale -

    VastaaPoista
  6. No, venäläinen tutkija tuskin on sen kummempi salattujen asioiden tietäjä kuin suomalainenkaan tutkija - ja aika huimia väitteitä hekin aina esittävät - joten en panisi paljoakaan painoa elekielelle ja sutkautuksille.

    Mutta väität siis, että Natossa olevat Baltian maat Natokin mielestä kuuluvat Venäjän etupiiriin, ihan niin kuin ennen sotiakin?

    Kannattaa kuitenkin muistaa, että esim. Suomi kuului siihen etupiiriin siksi, että Neuvotoliitto ja Saksa niin sopivat. Vähän myöhemmin Saksa perui sopimuksen – ja sen perumisen imagollista laskua maksamme yhä.

    Olen aika varma, että nytkin muutama kommentoija vetoaa siihen.

    VastaaPoista
  7. Torjuntavoitto - havitty sota

    Ei kai Tuomiojakaan esita uudeksi. ilmaukseksi 'torjuntatappiota'? Ymmartaakseni Eki yrittaa sanoa, etta sota havittiin.

    VastaaPoista
  8. Taisit Jukka taannoisessa blogissasi luonnehtia Stalinia maantierosvoksi. Talvisotakin oli siis lähinnä ryöstöretki?

    Olen ihmetellyt tuota jatkosodan loppuvaiheen torjuntavoittoa. Että miten se puna-armeijan suurhyökkäys, joka oli saanut aikaan täyden kaaoksen kesäkuun alussa, saatiinkin heinäkuussa Tali-Ihantalassa pysäytettyä. Olisiko näin ollut koko ajan tarkoituskin? Tarkoitan tällä sitä, että ilman suurhyökkäystä ja katastrofin uhkaa Suomen kansaa (ja Saksaa) olisi ollut vaikea saada hyväksymään samanlaista rauhaa kuin talvisodassa. Piti siis antaa venäläisten hyökätä, joukkojen ajautua kaaokseen koko ajan tietoisena siitä, että kyllä se hyökkäys saadaan sinne Tali-Ihantalan korkeudelle pysäytettyä. Näin saatiin rauha aikaan, ja kansa (ja Saksa) se hyväksymään.

    VastaaPoista
  9. Oliskohan parempi liittya NATOON, noin varmuuden vuoksi?

    VastaaPoista
  10. Kylla Kemppinen ymmartaa...
    Histoaria vuodelta 1941 osoittaa, etta ei edes linja Ensosta Virojoelle ollut riittava Leningradin turva. Oliskohan pitanyt tuolloin sittenkin olla turvavyohyketta Kymijoelle vaiko Tornionjoelle saakka?

    VastaaPoista
  11. Olihan sita taisteluvoimaa Neuobostoliitolla siirrettavaksi Suomen rintamalta.
    4-5 armeijakuntaa oli menettanyt taistelukykynsa, mutta sehan oli pieni osa Sovietin joukoista Suomen rintamalla ja naista jatteista koottiin uudet armeijakunnat taydentamalla. -- Eikos 2. Iskuarmeija ollut paaosin sama kuin Kannaksella taistellut 21 Armeija? Sehan taisteli Sinimaessa heinakuun lopulla 1944.

    VastaaPoista
  12. Ihan pihalta Natokommenttina asiaa vain hetken mietittyäni totean, että jos Suomella olisi paikka Nataossa, Suomi olisi Natossa. Sisään heittotarjouksen houkuttelemana. Liittymistarjousta, josta ei kannata kieltäytyä, ei ole kuitenkaan tehty. Eikä tehdä. Natosta. Ehkä piankin entisöitävästä Varsovanliitosta se saatetaan tehdäkin.
    Siitä ei kannata eikä voi kieltäytyä.
    Realistit tämän jo tietävätkin, eivätkä siksi kurkottele enää edes tähtiin.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  13. Jos laariin sataa, se on vakavaa. Vika löytyy usein pärekatosta, jota ei ole osattu tai välitetty hoitaa. Hyvä olisi pitää perustaidot tallella ja kunniassa!

    VastaaPoista
  14. Esitän salaliittoteorian:
    Kesäkuussa 1944 Päämaja eli Mannerheim tietoisesti jarrutti armeijan vastarintaan ryhtymistä ennen Viipuria. Porttia pidettiin auki läpijuoksulle.
    Syy: Tavoite nro1 oli päästä irti sodasta ja kun rauhaa alettiin tehdä, se oli tehtävä nopeasti. Stalinin ehdot (talvisodan rajat) tiedettiin. Ongelma oli että armeija seisoi vahvana Karjalassa, eikä noin vain suostuisi marssimaan taaksepäin satoja kilometrejä. Ongelmana olivat myös sotaintoinen kansa, eduskunta sekä osa hallituksesta, jotka eivät hyväksyisi rauhaa Stalinin ehdoilla. Armeijaa piti siirtää, vaikka puna-armeijan avustuksella, taaksepäin sekä tarvittiin shokki (Viipurin menetys), mikä kääntäisi päät kotirintamalla. En osaa sanoa kerrottiinko suunnitelmasta venäläisillekin, mutta onhan se toki kummallista ettei Mannerheimiä sittemmin sotkettu mihinkään sotasyyllisyyksiin.
    Ei ole todisteita. Kunhan tuumailen Tannerin ja Linkomiehen muistelmien lomassa.

    VastaaPoista
  15. Hyvä; selluloosa/räjähteet: juuri näin. Ja Petsamo oli saatava nikkelikaivoksen vuoksi, pelkkä satama Jäämerellä olisi ollut Neuvostoliitolle täysin epäkiinnostava. - Hyvä syy kiirehtiä Berliiniin olivat Kaiser Wilhelm - instituutin ydintutkimusvälineet ja pienet uraanierät. Tuolloin NL:n hallinnassa ei ollut vielä tunnettuja uraanivaroja. Tilanne kaiketi parani 40-luvun lopulla, kun Böömissä avattiin avolouhoksia.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia: - pääsy Kymijoelle eli "Kymijoen tasa". En todellakaan luule, eettä venäläiset olisivat jääneet sinne pyykkiä pesemään. Eikös heillä ollut tuo pyykih peseminen muutenkin huonoa?

    Baltian Nato-maiden nykyisestä sijoituksesta intressipiireihin en osaa sanoa, mutta olen valitettavasti samaa mieltä kuin kommentoija, jonka mielestä Natoon ovat jo liittyneet kaikkine, jotka Nato kelpuuttaa.

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia: - Viipurin läänin taloudesta huomenna. Sitä ennen muistutan, että olen asiaa harrastanut siksikin, että koko isän puoleinen sukuni on sieltä kotoisin (Kivennapa ja Inkeri).

    Isäni syntymäpaikka Terijoki oli vuoteen 1918 Suomen toiseksi vilkkain rautatieasema. Sen ympäriltä heidän perheensä koetti elantoaan nyppiä.

    VastaaPoista
  18. "En vihjaa, että Venäjä oli Suomelle sotilaallinen uhka."
    Nykyään sotilaat eivät puhu uhasta - mikä sisältävää poliittisen tahdon - vaan potentiaalista ts kyvystä tehdä sotilaallisesti se, mitä kulloinenkin poliittinen johto haluaa. Tosiasia on, että NATO-maat ja Ruotsi ovat NL:n lakkauttamisen jälkeen kovaa vauhtia laskeneet pitkän aikavälin sotilaallista maasotapotentiaaliaan siirtyen ulkoeuroopalaiseen sodankäyntiin sopivaan, mutta pieniin asevoimiin. Suomikin on Puheloisen myötä sirtymässä samaan malliin. Venäjä sen sijaan on säilyttänyt maasotapotenttiaalinen (= yleisen asevelvollisuuden luoma suuri reservi). Nyt tuolle reserville hankitaan käypä aseistus. Täytyypä siis toivoa, että mikään tuleva Venäjän johto ainakin 30-40 seuraavaan vuoteen ei koe tarvetta käyttää asevoimaa Suomea vastaan legitiimien turvallisuusetujensa puolustamiseksi. (Huom. suurvallat määrittelevät turvallisuusetunsa itse ja ne ovat aina legitiimejä.)
    Joka haluaa ymmärtää, missä sotilaallisessa potentiaalissa mennään lukekoon Erkki Nordbergin uusimman taikka Hultin et al selvityksen.

    VastaaPoista
  19. "...vaikka sillä ei enää ollut siirtämisen arvoisia joukkoja Suomen rintamilla elokuussa 1944"
    Ei tuosta ollut kyse vaan siitä, oliko NL halua siihen lisäpanostukseen, jonka voittomarssi Helsinkiin olisi edellyttänyt. Tuohn liittyy se tunnettu - toisi tai epätosi - Stalin-anedoktti, että sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä.
    "kenen laariin mahtaa sataa Euroopan eli siis EU:n taloudellisen yhteistyön jarruttaminen" Tuota voisi laajentaa Venäjän ja Saksan kaasuputkeen, jota Baltian maat - minusta vanhasta muistista - vastustavat. Itse uskon, että EU:n tai yksittäisten EU-maiden taloudellinen yhteistyö on parasta rauhantyötä.

    VastaaPoista
  20. Jos olisin venäläinen kenraali, niin minusta olisi kiva, jos maan länsiraja ensi alkuun olisi Itämeri- Pohjanlahti (Ahvenanmaa ml) - Pohjanlahti - Pohjoiskalotti Kalix-joelta lähtien. Tanskan kansan ja sen johtajien kanssa Venäjä kansoilla olisi erittäin lämpimät ja rakkaat välit.

    Jos ei sodalla, niin kansojen välisellä ystävyydellä!

    VastaaPoista
  21. Jari ja Veikko V esittävät mukavan salaliittoteorian, jonka mukaan Mannerheim, Stalin ja vissiin Jahve kolmantena päättivät antaa opetuksen Suomen kovapäiselle kansalle, jotta se taipuisi rauhaan.

    No, isäni oli siellä Karjalan vahvassa armeijassa, jänkäjääkärinä Äänisellä, eikä heiltä suinkaan kysytty juhannuksen alla 1944, että suvaitsetteko lähteä marssimaan länttä kohti. Heidät määrättiin liikkeelle ilman, että he edes tiesivät minne olivat matkalla. Kukaan ei pullikoinut vastaan. Vasta Jääsken asemalla selvisi, että Viipuria kohti saatana käännytään. Toki tiedettiin, että siellä oli aika ropina käynnissä.

    Tarkasti se Marski-Koba-Jahve-akseli tilanteen laskeskeli, sillä kun jänkäjääkärit yöllä ehtivät Ihantalaan, niin jo aamutöikseen pysäyttivät puna-armeijan.

    Siihen se sitten jäikin, kiltisti, ihan siis sen salakäsikirjoituksen mukaan.

    VastaaPoista
  22. Aikaikkuna oli
    ja aikaikkuna meni.

    Mutta se olisi yhä olemassa,
    jos vain...

    Mutta, mitäs nämä, yhä vielä
    tukevasti rähmällään olevat.

    VastaaPoista
  23. Heh, heh! Monesko sadas Kemppisen blogijuttu tämä onkaan, jossa jälleen kerran vatvotaan samaa asiaa! Ja aina yhtä tuloksettomasti.

    VastaaPoista
  24. Pakko sanoa, historia on mielenkiintoista. Olen varmaan tämän palstan lukijoista nuorimmasta päästä ja itselle toinen maailman sota talvi- ja jatkosotineen on yhtä kiinnostava kuin esim. 30-vuotinen sota tai Suuri Pohjan sota. Se voi johtua siitä, että en tunne ketään, joka olisi ollut sodassa. Pidän tärkeänä historian tuntemusta, mutta tällainen tunteenomainen spekulointi näiden Suomen viime sotien osalta toivon mukaan uusien sukupolvien myötä vähenee.

    VastaaPoista
  25. "...vatvotaan samaa asiaa! Ja aina yhtä tuloksettomasti."
    Anonyymi ei ole viisiin tajunnut, ettei keskustelun tarkoitus ole tuotaa tulosta - sitä varten on liike-elämä ja tulosjohtaminen - vaan keskustella.

    VastaaPoista
  26. Erastothenes aleksandrialainen:

    "Jostain syystä Viipurin läänistä harvemmin mainitaan sitä, että Suomen itsenäistyminen oli Kannaksen asukkaille taloudellinen katastrofi."

    Katastrofi ei ollut Suomen itsenäistyminen, vaan Venäjän vallankumous. Se sulki rajan. Porvarillisen venäjän kassa olisi ihan hyvin voinut käydä kauppaa ja Neuvosto-Venäjän osaksi jääminen olisi ollut vielä pahempi katastrofi.

    VastaaPoista
  27. 'Suomen itsenäistyminen oli Kannaksen asukkaille taloudellinen katastrofi...Pahiten kärsivät Suomenlahden saaret, jotka olivat myyneet kalaa Pietariin.' (Erastotenes)
    Eiköhän nuo boshevikit olisi tuhonnut palvelutalouden vaikka Suomi ei olisi itsenäistynytkään. Inkeriläisistä muistelmista jäi mieleen tuo sama kalan myynti Pietariin ennen vallankumousta, mutta milläs myyt, jos toisella ei ole millä maksaa.

    VastaaPoista
  28. Keskustelua keskustelun vuoksi!

    Keskustelussa voitaisiin tavoitella jonkinasteista edistymistä ja uusien näkökohtien esiin tuomista. Ei vain toistamaan samoja kuluneita väitteitä, joista on aina ennenkin jankutettu.

    VastaaPoista
  29. A: "Pidän tärkeänä historian tuntemusta, mutta tällainen tunteenomainen spekulointi näiden Suomen viime sotien osalta toivon mukaan uusien sukupolvien myötä vähenee."

    Me puhumme nyt kuitenkin äärimmäisen läheisestä historiasta - sellaisista tapahtumista, joissa mukana olleita on yhä elossa.

    Nuori ihminen (en viittaa nyt tähän nuoreen anonyymiin, enkä hänen kommenttiinsa) on vain sellainen, että kaikki ennen hänen syntymäänsä tapahtunut on kaukaista hämärää historiaa.

    Se on vaarallinen harhapäätelmä. On turha väittää, ettei nykyaikana voi enää mitään sotaa syttyä, kun elossa on ihmisiä, joiden omana tai vanhempien nykyaikana sellainen syttyi.

    Euroopassa retoriikka on siistiytynyt, mutta kuunnelkaapa arabialaista, afrikkalaista, intialaista, pakistanilaista, afganistanilaista, kiinalaista ja korealaista retoriikkaa. Niissä kaikuu sodan kumu.

    Venäjäkin varustautuu kiivaalla tahdilla. Miksi? Mikä sitä muka uhkaa?

    VastaaPoista
  30. Professori Henrik Meinander: Torjuntavoittoa ei ollut!

    Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander sanoo Tasavallan tiellä -kirjassaan: Torjuntavoittoa ei ollut!

    B. O. Alholm kertoo Henrik Meinanderista erikoisen jutun kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä.

    Suomen ruotsalaisen historian oma profeetta, Henrik Meinander, väittää Tasavallan tiellä -kirjassaan, kuinka kesän 1944 Kannaksen karkuunjuoksu ei todellakaan ollut mikään Torjuntavoitto. Meinanderin mielestä tuon jopa aivan perättömän termin Oesch lanseerasi kirjaansa Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944.
    Kirjassa käydään laajasti läpi Suomen historiaa ja sotien osalta tapahtumia käsitellään vain ylimalkaisesti. Kuitenkin valtava Tienhaaran torjuntavoitto, jossa JR 61 löi toistuvasti viholliset, nostetaan esiin.
    Sama juttu toistuu tässäkin kirjassa, Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema, eli JR 61 nimetään Suomen pelastajaksi!
    Tämä mies kirjoittaa jostain kumman syystä erillistä Suomen ruotsalaista historiaa!

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander

    Henrik Meinanderin Tasavallan tiellä -kirjasta poimittuja otteita: "Kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto" Näin siis Suomen ruotsalaisten oma (sota) historian professori Meinander kirjassaan. Miksiköhän muuten aina tarvitaan hurreille oma historian kirjoitus?

    Sivu 233: "Puna-armeijan suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 kolmen päivän kuluttua länsiliittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan. Odotellessaan, miten maihinnousu onnistuisi, Neuvostoliitto iski Saksan puolustusjärjestelmän heikoimpaan kohtaan -Etelä-Suomeen. Heinäkuun puolivälissä 1944 sen hyökkäyksen painopiste siirtyi Baltiaan ja Valko-Venäjälle."

    Sivu 236: "Juhannusaattona 23. kesäkuuta venäläiset olivat yrittäneet sitkeästi päästä sen kapean lahden yli, joka erotti Viipurin Tienhaarasta ja Viipurinlahden länsirannasta, mutta suomenruotsalainen JR 61 -rykmentti oli torjunut kerran toisensa jälkeen."

    Sivu 237: "Nopea vetäytyminen Karjalan kannakselta oli ajoittain jopa paniikinomaista - kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto. Viipurin länsi- ja pohjoispuolella onni kuitenkin kääntyi sitkeiden taisteluiden jälkeen Suomen eduksi."

    Sivu 238: "Niinpä runsaan kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä alettiin puhua torjuntavoitosta. Ilmaisun keksi tiettävästi 1956 kenraaliluutnantti K. L. Oesch, joka oli johtanut operaatioita Kannaksella eikä kaihtanut näitä taisteluja käsittelevän kirjansa jälkisanoissa kutsua lopputulosta "suureksi torjuntavoitoksi". Oesch korosti, että Viipurin pohjois- ja eteläpuolen sitkeä vastarinta oli helpottanut huomattavasti poliittisen johdon yrityksiä päästä solmimaan siedettävä rauha. Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti oikeassa."

    Jutussa mainitut muut kirjat:
    B.O. Ahlholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä, Tammi 2001

    Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
    Otava, 1956, 216 s., 1. painos

    Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.

    Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema. (Finland 1944: Krig, samhälle, känslolandskap, 2009.) Suomentanut Paula Autio. Helsinki: Siltala, 2009. ISBN 978-952-234-003-0.

    VastaaPoista
  31. Miksi Henrik Meinander ei puhu mitään torjunta voitosta?

    Koska Meinander on pätevöitynyt Mannerheim-museossa...

    Mannerheim-museossa pätevöityy Suomen ruotsalaisen sotahistorian professoreita?

    Kummallinen kytky "hurrihistorintutkijoille" on tuo Mannerheim-museon intendentuuri! Sieltä on "valmistunut" jo 2 historian professoria Helsingin yliopistoon.

    Laura Kolbe taitaakin olla todellinen Suomi-hurri. Hänen äiti, Pirkko, oli aikoinaan Hesarin vakiorotkottaja nimimerkillä "Pii".

    http://www.laurakolbe.net/laurakolbe/cv.htm

    Muutakin yhteistä tällä nuoremmalla Kolbella näyttää olevan Henrikin kanssa:

    "Toiminut vastaväittäjänä mm.
    Helsingin yliopisto, historian laitos Henrik Meinanderin historiatieteen väitöskirja:
    Towards Bourgeois Manhood. Boys’ Physical Education in Nordic Secondary Schools 1880-1940 (huhtikuu 1994)"

    1984-1991 Mannerheim-museon intendentti

    Henrik Meinanderkin "kypsyi" professoriksi samaisessa museossa!

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander

    "Meinander on työskennellyt Mannerheim-museon intendenttinä ja Tukholman Suomi-instituutin johtajana. Hän sai nimityksen Helsingin yliopistoon historian professoriksi (ruots.) 2001 ja oli historian laitoksen johtaja 2004–2006."

    Siinäpä meillä on todellinen Helsingin yliopiston "sinikeltaisen historian tutkimustaiotoksen" aisapari!

    VastaaPoista
  32. JR61:n tappioita tarkasteltaessa puheet Kivisalmen tai Tienhaaran "suurtaisteluista" saa erilaisen ja ehkä jopa omituisen käsityksen!

    Miten asiat OIKEASTI MENIKÄÄN?

    Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisisttain SUURTAISTELU... Olihan JR 61 Tienhaarassa Juhannuksesta 1944 elokuun 5. päivään saakka ja tuossa on tappiot:

    Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944

    Tappioista kerrotaan näin s. 43:

    JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat.

    JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa, taisi olla 5.8.1944

    "Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."

    Taitaa olla ihan totta tuo Mannerheim -museossa hankittu pätevyys. Toki sukutausta lienee vähäsen auttanut.

    Meinander -setämies kun oli sota-aikainen rauhanoppositiomies ja tunnettu syväkurkku eli salaisuuksien vuotaja Ruotsin lehdistölle.

    Niinpä tietenkin. Tuo selittääkin JR 61:n jatkuvan esilläpidon.

    http://www.helsinki.fi/historia/dokumenter/meinander/Meinander%20CV.doc

    Hanasaaren kulttuurikeskus
    Member of the Board 2007-

    Svenska kulturfonden
    Member of the Foundation Board 2008-

    VastaaPoista
  33. "Mutta, mitäs nämä, yhä vielä tukevasti rähmällään olevat."

    Niinpä. Natoon haluavat.
    Pitää saada omat tapatettua ulkomailla ja nostaa Suomi maalitauluksi Yhdysvaltain ulkopolitiikan nostattamalle vihalle.

    VastaaPoista
  34. "Sen sijaan väitän, että Suomi ja Baltia kuuluvat edelleen sotilaallisesti Venäjän intressipiiriin. Pelkään, että Nato ja USA ovat samaa mieltä."

    Komppaan Kemppistä. Lisäksi tuohon asiaan ei edes kannata suhtautua hysteerisesti, kuten yleensäkään asiohin joille emme kuitenkaan voi yhtään mitään. Sen kanssa on vain osattava elää.

    VastaaPoista
  35. Vastoin yleistä vasemmistolaisesti värittynyttä käsitystä Ihantalan torjuntavoitto ei ole mikään myytti. Neuvostoliiton tavoitteet Suomen suunnalla kasvoivat menestyksen mukaan kuten ruokahalu syödessä. 23.6.44 ilmoitettiin Moskovasta rauhanehdot: ehdoton antautuminen. Torjuntavoittojen jälkeen Moskova oli valmis tekemään rauhan ehdoilla jotka olivat itseasiassa selvästi paremmat monin osin kuin en jotka esitettiin kevättalvella 1944.

    VastaaPoista
  36. >>JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä<<


    Miten asiat OIKEASTI MENIKÄÄN?

    Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisittain SUURTAISTELU...

    Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944

    Tappioista kerrotaan näin s. 43:

    JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa.
    "Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."

    Pitääkö Koskimaan kirjan lukemat oikeasti paikkaansa? Tarkistetaanpas Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet -tietokannasta
    http://kronos.narc.fi/menehtyneet/

    Joukko-osasto on merkittävä näin: */JR 61


    "JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä."

    Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 11 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 6 ja kuoli haavoittuneena löytyy 5. Yhteensä siis 11.

    http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=24&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=25&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR%2061&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1


    "Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä."

    Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 6 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 1, kuoli 1 ja kuoli haavoittuneena löytyy 4. Yhteensä siis 6.

    http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=26&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=27&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR%2061&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1


    "Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä."

    Näin varmaankin oli sotapäiväkirjojen mukaan, mutta kaatuneitten lopullinen määrä on hieman kasvanut eli nyt löytyy 56 kaatunutta. Nähtävästi haavoittuneiden kuolemat sotasairaaloissa mukaan lukien. Katso kuolinsyy. Kuoli ja siunattiin löytyy 44, kuoli 1 ja kuoli haavoittuneena löytyy 11. Yhteensä siis 56.


    http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=22&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=27&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR%2061&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

    VastaaPoista
  37. Kyllä on historian professorilla sotahistorian tiedot pahasti pielessä!

    Historian professori Jouko Vahtola kirjoittaa Oulussa ilmestyvässä Kalevassa (30.3.) Dragsvikista ja JR61 taisteluista näin:

    "Ruotsista muutti Suomen asumattomille, karuille rannikoille uudisasukkaita 1100-luvulta 1300-luvulle. Ruotsalainen asutus syntyi samoihin aikoihin kuin Savoa ja Pohjois-Suomea asutettiin. Yli 700 vuoden kuluessa tämä väestö on työllään rakentanut ja vaurastuttanut Suomea ja pitänyt sitä isänmaanaan ja viljellyt sitä äidinkielellään Ruotsilla.

    Suurin osan noin 300 000 suomenruotsalaisesta on aivan tavallisia keskivertosuomalaisia, vain pientä murto-osaa koskee puhe "suomenruotsalaisesta päämasta".

    Puhe heidän eduistaan ja etuoikeuksistaan on katteetonta propagandaa. Yliopistolaki edellyttää, että Helsingin yliopisto on osittain ruotsinkielinen ja vastaa riittävästä määrästä ruotsinkielisiä maan tarpeisiin,

    Sekä talvi- että jatkosodassa ruotsinkieliset joukko-osastot taistelivat itsensä lähes viimeiseen mieheen muun muassa Viipurinlahden, Talin ja Ihantalan taisteluissa suomalaisten aseveljiensä rinnalla.

    Yhteinen äidinkielihitsaa joukko-osaston yhtenäiseksi. Se, että suomenruotsalaisilla on oikeus palvella äidinkielellään omissa joukko-osastoissa on osa maanpuolustusta ja sen rakentamista.

    Siihen ei kuulu tippaakaan kielipolitiikkaa, jolla "oinoslainen" oppositio sotkee maanpuolustuksen tarpeita.

    Merivoimiin kuuluva Uudenmaan Prikaati on Suomen ainoa ruotsinkielinen joukko-osasto. Vasusmieskoulutus annetaan Tammisaaren Rannikkopataljoonassa ja Vaasan Rannikkojääkäripataljoonassa Dragsvikin varuskunnassa Tammisaaren (Raasepori) kupeessa. Siinä koulutetaan vuosittain 1500 varusmiestä. Koulutukseen hakeutuu vuosittain noin 15 prosenttia suomenkielisiä, lähinnä oppiakseen ruotsia."

    VastaaPoista