Sivun näyttöjä yhteensä

17. lokakuuta 2011

Saijonmaa


oku sanoi että nimeni oli lehdessä. Kävin hengittämässä peiliin ja helpotuin. Ainakaan kuolinilmoituksesta ei voisi olla kysymys.

Se oli Arja Saijonmaan konserttiarvostelu, muistaakseni ensimmäinen kiittävä HS:ssä kautta aikojen. Sellaista asiaa kuin lavasäteily, joka Arjalla on erittäin vahva, ei ennen ehkä otettu huomioon.

Arjasta oli silloin kauan sitten, kun suomensin hänelle kokonaisen konsertin Oopperaan, kehittymässä chanson-laulaja. Homman sielu oli ruotsalainen Ulf Björlin, hieno muusikko ja täysin oppinut kapellimestari. Hän pani Arjan laulamaan jopa F. Poulencia ja keskiajan ja varhaisen uuden ajan lauluja.

Lauluja tuon konsertin levyltä Bonjour mon coeur on jokin määrä Spotifyssä. Kuuntelin niitä taannoin, ja olivat ne lupaavia.

Edessä olisi ollut paljon työtä. En tiedä mitä kaikkea tapahtui, mutta Ulf kuoli 1993. Arvostelusta päätellen Arja on tehnyt sen työn. Estradiesiintymisessä on sama sääntö kuin kaikessa muussakin taiteessa. Se vaatii hirvittävästi harjoittelua.  Yhteisesti sopimuksesta olemme – me, yleisö – uskovinamme kaikenlaisiin luonnonlahjakkuuksiin. Ei sellaisia ole olemassa kuin käänteisesti. Ilman jonkin sortin peruslahjakkuutta ei pääse tähtiin asti.

Samassa jutussa mainittu Paavo Haavikko uskotteli mielellään, ettei hän muka ollut lukenut suomalaista runoutta eikä kirjallisuutta muutenkaan. Kunhan vain hommasi paperia ja kynän ja kirjoitti esikoiskokoelmansa.

Oli viisasta nyökytellä. Hyvin varhaisessa vaiheessa olin selaillut hänen kirjahyllyään. Hänellä oli erikoinen tapa piirtää risti eli rasti lukemansa runon kohdalle. En tiedä tarkoittiko se kiitosta vai moitetta. Niitä merkkejä oli paljon ja monissa kirjoissa. Samat niteet ovat nyt Hekan takana, mutta yleisöllä ei onneksi ole pääsyä Juholaan, taloon jonka ympärillä ruoho kulottui.

Oli paikallaan, että Arja siis kehaisi konsertissa Haavikon osallistuneen tekstien suomentamiseen. Siinä on siteeksi tottakin. Ylimääräinen hankaluus oli Paavon tottumattomuus musiikkiin. Laulujen suomennoksissa ei ole pahitteeksi, että tavut sopivat sävelmään. ”Kuolleet lehdet” oli erikoisen vaikea, koska se on jambinen. ”Muistathan, Barbara” puolestaan sisältää puhelaulujaksoja, jotka ovat rytmisesti kinkkisiä.

Jotkut vieläkin ällistelevät editointia. Olen seisonut vieressä katsomassa, miten Haavikko pyyhki raskaalla kädellä aikamme johtavien runoilijoiden tekstejä, ja vastaavasti olen käynyt läpi käsikirjoituksia, myös Haavikon, jotka Tuomas Anhavan käsittelystä palanneina muistuttivat pakanamaan karttaa.

Kustannustoimittaja ei saa yleensä kuuluisuutta. Yksi parhaita oli Tammessa työskennellyt Sirkka Kurki-Suonio. Hän oli samaa korkeaa luokkaa kuin nyt Silja Hiidenheimo ja Harri Haanpää ja pari muuta. Näillä ihmisillä on sama ihmeellinen kyky kuin joillakin hierojilla, fysioterapeuteilla ja luuvikojen korjaajilla. He osaavat heti panna sormensa kipeän paikan päälle. Joskus vaiva katoaa tekstistä yhdellä kynän viillolla, ja runoilija poistuu kustannusliikkeestä hyppien ja tanssien kuin sammakko sateen jälkeen. Koin tämän Kurki-Suonion kanssa Tammessa, joka julkaisi runokirjojani. WSOY:n Ville Viksten oli hänkin tavattoman hyvä huomaamaan, että jokin teksti ei toiminut. Mutta Ville oli suuri johtaja, ja itsepäinenkin.

Laulun ja musiikin opettajissa on samanlaisia ihmeotuksia. Se on kuulkaa kunnioitettava taito, että kun itse on hyvä ja osaa, kykenee eläytymään toiseen, joka ei vielä osaa. Kun puute on osoitettu, uhri saattaa älähtää, että noin juuri minä olisin sen heti tehnyt, jos olisin osannut.

En ole tavannut Arja Saijonmaata moniin vuosiin, ja niinpä solisluuni ovat ehjät. Arjan tervehdys ja siihen liittyvä halaus tuo mieleen toisen suuren leidin, Riitta Uosukaisen.

Arja – en vieläkään osaisi suomentaa hyvin niitä kuolleita lehtiä. Katso kun siinä on anapestiä ja jopa peonia ja pitäisi tuottaa oikullisesti mutta johdonmukaisesti lyhyttä ja pitkää tavua, painollista ja painotonta tavalla, jonka Suomessa on osannut vain Pentti Saarikoski  -

”Minä odotan sinua silmät auki – saat viisumin keväästä syksyyn…”

24 kommenttia:

  1. Kuuntelin juuri autossa Barbaraa Les Freres Jacques-tulkintana, ja muistelin sitä suomennosta joka joskus 60-luvulla on levytetty, ja jossa siitä on tehty herttainen rakkauslaulu eikä ollenkaan lauleta siitä että sota on hanurista niin kuin alkuperäisessä. Prevert/Kosma-lauluja on vaikka mitä mainioita suomentamatta. Laulu etanoista jotka menevät hautajaisiin löytyy Tynniltä Tuhat laulujen vuotta - kokoelmasta, mutta suomennos ei minusta ole edes runo saati että sitä voisi laulaa.

    AW

    VastaaPoista
  2. d Anonyymi: - Näin kaks etanaa hautaamaan lähte kuollutta lehteä...

    Suomensin silloin toistakymmentä Prèvertin - Kosman tekstiä. Versioni Barbarasta lienee liikenteessä, koska sanoja on välillä kyselty.

    Hanuri on hakala soitin. "Barbaran" "quelle connerie la guerre" meni minulla muotoon "on sota törkeää". Laajat ranskaa äidinkielenään puhuvat olivat yksimielisiä, että sananmukainen "vittumainen" on liian raju.

    Muistan itse kerrankin metrossa noin kymmenvuotiaan paremman perheen lapsen lapsen, joka osoitti minua sormella ja sanoi äidilleen "quelle con ce mec" ja äiti hymyili ylpeänä.

    Luulisin että sävy olisi "hassun näköinen äijänkäppyrä".

    Spotifyssä on muuten aarrearkku näitäkin chansoneita. Alkuperäisesittäjä Juliette Greco on edelleen esillä. Toisaalta Yves Montand on niin uskomattoman hyvä...

    VastaaPoista
  3. Arja "arkunpäältä näkyy kauas" sai tuon osuvan lisänimen pakkautuessaan "ystävänsä" Olof Palmen hautajaisiin laulamaan.

    Harva enää muistaa mistä hän aloitti uransa... 1960 -luvun poliittisesta (taistolaisesta) laululiikkeestä.


    Rumbala

    (Arja Saijonmaa / san. Antero Byman)

    Viidennen prikaatin maine
    Rumbala, Rumbala, Rumbala
    Viidennen prikaatin maine
    Rumbala, Rumbala, Rumbala

    Kiirinyt on kaikkialle, ai Manuela, ai Manuela
    Kiirinyt on kaikkialle, ai Manuela, ai Manuela

    On vihollisena meillä
    Rumbala, Rumbala, Rumbala
    On vihollisena meillä
    Rumbala, Rumbala, Rumbala

    Fascistien palkkajoukot, ai Manuela, ai Manuela
    Fascistien palkkajoukot, ai Manuela, ai Manuela

    Yacharaman rintamalla
    Rumbala, Rumbala, Rumbala
    Yacharaman rintamalla Rumbala, Rumbala, Rumbala

    Puuttuu meiltä lentokoneet, puuttuu tankit, ai Manuela
    Puuttuu meiltä lentokoneet, puuttuu tankit, ai Manuela

    Pian vie tiemme Espanjasta
    Rumbala, Rumbala, Rumbala
    Pian vie tiemme Espanjasta Rumbala, Rumbala, Rumbala

    Uusille rintamille, ai Manuela, ai Manuela
    Uusille rintamille, ai Manuela, ai Manuela

    Viidennen prikaatin maine
    Rumbala, Rumbala, Rumbala
    Viidennen prikaatin maine
    Rumbala, Rumbala, Rumbala

    Kiirinyt on kaikkialle, ai Manuela, ai Manuela
    Kiirinyt on kaikkialle, ai Manuela, ai Manuela

    VastaaPoista
  4. "On sota perseestä" ei taida täyttää riimin eikä rytmin vaatimuksia?

    Arja Saijonmaa on minulle kouluesimerkki taiteilijasta, jonka ansioita minun on ollut mahdoton tai hyvin vaikea tunnustaa, koska hän on aina ollut minusta syvästi vastenmielinen niin naamaltaan, ääneltään, mielipiteiltään, esiintymistyyliltään (lavalla tai lehtihaastatteluissa), maineeltaan kuin tuotannoltaan. Kun hänestä oli muodostunut minulle miltei bête noire, oli suorastaan järkytys kun kesken kappaleen tajusin, että hänhän loistaa tässä...

    VastaaPoista
  5. Olen alkanut olettaa, että 16 bittinen resoluutio nakertaisi, ainakin kuuntelukokemuksena, jotenkin juuri suomenkielen (sekä mm. ranskan, venäjän..) hienoimpia nyansseja.
    Ei koskaan enää alla 24 bit res. tai alle 100 dB:n dynamiikkaa.

    VastaaPoista
  6. Ad Jukka
    Tuli mieleeni tuosta.
    Minä olin New Yorkin Union Squoren laidalla, pukeutuneeena harmaaseen window panel tweed liveripukuun, kun vastaan tuli kaksi myöhäisteinineitiä, joista toinen sanoi mikkeliksi murtaen "Kato ny minkä näköinen äijä"

    Heidän ilmeitään ajatellen kannatti vastata
    -"Suuressa maailmassa näkee kaikenlaista"

    VastaaPoista
  7. Olin kymmenisen vuotta sitten istumassa iltaa ystäväni ja tämän muusikkoystävän kanssa. Muusikko kertoi jostain keikastaan kuinka juuri kun soitettiin "Uutta Suomea" tapahtui sitä ja sitä.

    Minulta meni melkein ikuisuus, ennen kuin tajusin mistä kappaleesta oli kyse. Olen aina olluty sitä mieltä, että muusikot kertovat parhaat jutut.

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  8. Olisko Arja rusentaessaan Kemppistä sekoittanut tämän jotenkin Mikis Theodorakisiin?

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: - tuo muistelmani oli vuotta 1975. Kommentissa mainitu taistolainen laululiike on väärä tieto. Sen noustessa, Agit-Propi aikaan, Saijonkaa oli Theodorakisin kelkassa maailmalla. Itse näin hänet Ylioppilasteatterin Lapualaisoopperassa.

    Arja ei ollut stallari vaan lähinnä revari, eikä kukaan rinnastanut häntä Kaisa Korhoseen ja Kristiina Halkolaan. En muista, että asiasta olisi pahemmin puhuttu, mutta en usko poliittisten vakaumusten pahemmin askarruttaneen häntä.

    Saijonmaan isä oli rikas mikkeliläinen hammaslääkäri. Saman koulun poikia oli Kalle Holmberg. Poikaystäviä olivat eri vaiheissa ainakin Jörn Donner ja Urho Kekkonen - ystävyyden lajista ja syvyydestä en tiedä.

    VastaaPoista
  10. Yllätys, yllätys, sekä Jukka että Arja ovat molemmat syntyneet joulukuussa -44, löytyyköhän muutakin yhteistä..

    Mistähän mahtaa johtua että Arja on niin tavattoman suosittu Ruotsissa? Siellä hän on lähes ikonin asemassa. Suomessa häntä ei arvosteta juurikaan, ehkä juuri vasemmistoradikaalin taustasta johtuen, Agit Pro jne..

    P.S. Miten joku voi pitää Arjaa vastenmielisen näköisenä? Kaunis ja seksikäs nainen ollut aina, kroppakin yhä kuin 25 vuotiaalla..

    VastaaPoista
  11. Heitähän Jukka jossain vaiheessa viiltoanalyysi tästä uudesta ja uljaasta Musiikkitalosta josta olit niin kovasti vaikuttunut. Paavo Haavikkohan piti koko ajatusta järjettömänä, kuten hyvin tiedät. Ei niinkään että olisi inhonnut musiikkia vaan siksi kun se vie niin paljon resursseja muilta taiteen aloilta, kuten kirjallisuudelta ja teatterilta. Paavo olisi tuskin koskaan astunut jalallaan kyseiseen taloon. Se lienee ainakin selvää.

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoista.
    Voisitteko eritellä, miksi 'Elämää juoksuhaudoissa' on lähes pyhitetty Arja Saijonmaalle? Stallari ei ehkä tällaista laulaisi, mutta 'revari'? Olihan niita stallarilaisittain ajattelevia siellä juoksuhaudoissakin, kai?

    VastaaPoista
  13. Taitaa Wiki olla väärässä jos Kemppistä lie uskominen. ;=(

    Kummallista siis kun vasureihin taipuvaisella systerilläni oli A. Saijonmaan laulamia vasemmistolaisisa lauluja kasetilla 1970 -luvun alussa. Seltä jäi tuo Rumbala eli 5. Prikaatin maine mieleeni.

    Jos A S ei ollut Taistolainen,niin barrikaadeilla oli kovasti ja komukka kuitenkin ajan hengen mukaisesti. Siitä ikuinen häpeä.

    Tuolta sen nimeä ei sentään löydy, mutta onpahan Tarja Halonen kuitenkin "hyvässä seurassa"...

    http://www.punatahdet.com/EEC.html


    Tämä oli toinen A. S:n laulama laulu jonka hyvin muistan:

    Bandiera rosso
    (san. Saaritsa)

    Työkansa rintamaan
    Ja korkealle
    Punainen lippu
    Punainen lippu

    Puolesta punalipun voitokkaan
    Työläiset ryhtykäämme marssimaan
    Puolesta punalipun voitokkaan
    Vapaus ja kommunismi kunniaan!

    Kanuuna laukeaa, työkansa marssii
    Ja vallan vaatii se kansan haltuun
    Kanuuna laukeaa, työkansa marssii
    Ja vallan vaatii se kansan haltuun

    Päämäärämme on vallankumous
    Päämäärämme on vallankumous
    Päämäärämme on vallankumous
    Eläköön kommunismi sekä vapaus!

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Arja_Saijonmaa
    "Saijonmaa nousi julkisuuteen 1960-luvun poliittisesta laululiikkeestä. Hän liittyi vasemmistoradikaaliin Ylioppilasteatteriin vuosikymmenen puolivälissä ja osallistui muun muassa Lapualaisoopperaan kantaesitykseen. Myöhemmin Saijonmaa toimi Ylioppilasteatterin johtajana ja ohjasi sille kaksi näytelmää (Lakko ja Tapaus Suomi v. 1970). Vuonna 1969 Saijonmaa teki ensimmäiset levytyksensä."

    VastaaPoista
  14. Suvaitsevaiset, iloitkaa, he ovat jo täällä keskellämme:

    "Poliisin mukaan 5-6 ilmeisesti ulkomaalaista miestä hyökkäsivät 18-vuotiaan raumalaisnuorukaisen kimpuun Syvärauman sillalla aamuviiden aikaan. Nuorukaista pahoipideltiin mm.potkimalla, ja hän menetti tajuntansa. Pahoinpitelyn lopuksi hänet heitettiin sillalta mereen."

    Ah, tätä kulttuurien rikkautta! Lisää tällaista!

    VastaaPoista
  15. Kyllä blogeja pitäisi saada lukea rauhassa...tiistaina, 18 lokakuuta, 2011

    Hei Anonyymi, joka kirjoitit:"Suvaitsevaiset, iloitkaa, he ovat jo täällä keskellämme:
    "Poliisin mukaan 5-6 ilmeisesti ulkomaalaista miestä hyökkäsivät 18-vuotiaan raumalaisnuorukaisen kimpuun Syvärauman sillalla aamuviiden aikaan. Nuorukaista pahoipideltiin mm.potkimalla, ja hän menetti tajuntansa. Pahoinpitelyn lopuksi hänet heitettiin sillalta mereen." Ah, tätä kulttuurien rikkautta! Lisää tällaista! "


    En tullut tänne lukemaan ahdistuneen ja ahdasmielisen persun asiaan kuulumattomia huokailuja. Tulin lukemaan kommentteja, jotka jotenkin liittyvät Kemppisen kirjoitukseen.

    Voisiko olla hei edes yksi foorumi, jota saisi lukea rauhassa? Vaikka edes vain tämä Kemppisen blogi? Ymmärrän kyllä, että pieniaivoista ahistaa, kun maailma muuttuu, mutta pitääkö siitä avautua ihan joka paikassa?

    VastaaPoista
  16. Anonyymi kirjoitti:

    "Jos A S ei ollut Taistolainen,niin barrikaadeilla oli kovasti ja komukka kuitenkin ajan hengen mukaisesti. Siitä ikuinen häpeä."

    Ei kai kenenkään *vakaumus* (oli se minkälainen hyvänsä) voi sinänsä olla häpeä. Toinen juttu, jos on tullut tehdyksi jotain häpeällistä. Siis henk.koht.

    Kuulin Saijonmaata viimeksi livenä, kun Theodorakis oli Finlandia-talossa. Kyllä ne kreikkalaiset laulajat olivat parempia.

    VastaaPoista
  17. "Ei kai kenenkään *vakaumus* (oli se minkälainen hyvänsä) voi sinänsä olla häpeä."

    Kyllä sellaisia, jotka kaikesta tietämästään ja kokemastaan huolimatta 60-70 -luvulla rypivät "idän ravassa" ja pitivät vielä itseään ÄLYMYSTLÖNÄ, voi hyvällä syyllä heittää kommentilla IKUINEN HÄPEÄ.

    Kaikkein huvittavinta asiassa on se, että he vielä pitävät itseään Suomen ÄLYMYSTÖNÄ, vaikka oikeastihan kyseessä on todellinen Suomen TYHMIMMISTÖ. Vastoin kaikkea tietämystään he ummistivat silmänsä ja korvansa kaikelta, mikä oli jo tiedossa stallaroinnista ja kommunismista. Vain tyhmä toimii vastoin selkeitä faktoja. Ei ihme jos Felix Karasevin Naapurin pojan muistelmissa näitä ruskeakielisiä hyväntahtoisia hölmöjä sanotaankin KAULAPANTATSUHNIKSI!

    VastaaPoista
  18. Kun Saijonmaan juurista puhutaan, niin tässähän tätä - Laulu "Mies" Speden Pohjan Tähteet - elokuvasta 1969:
    http://www.youtube.com/watch?v=WhCqdodx-5s
    Upea luonnonlapsen artikulaatio Arjalla. Myös Esko Linnavallin sävellys ja sovitus ihan ässä

    VastaaPoista
  19. Viis nyt Arja Saionmaasta, mutta hyvä kun kehuit Sirkka Kurki-Suoniota. Ehkä vähiten noteerattu (kirjallisuuden kannalta) ammattikunta kustannustoimittajat ovat. He ovat pelastaneet monia kirjoja, ja tiettävästi monesti saaneet aikaan sen, että kirja ylipäänsä ilmestyy. Suomalaiseen kutyymiin ei koskaan kuulu kiittää kustannustoimittajaa. Mitäpä siitäkään, anglosaksista ylihyvää käytöstä. Muutamat ovat saaneet julkisuutta, ehkä just Hiidenheimo ja Haanpää, mutta on vuosien varrella niin monta, jotka hiljaisesti ovat tehneet hyvää työtä. Pari vuotta sitten yksi esikoiskirjailija kehui, miten kustannustoimittaja oli 60 liuskan jälkeen kannustanut ja potkinut hänet kirjoittamaan lisää. No joo, se lopputulos ei ehkä ollut paras, mutta silti.

    VastaaPoista
  20. JK: "Poikaystäviä olivat eri vaiheissa ainakin Jörn Donner ja Urho Kekkonen..."

    Saijonmaalla oli poikaystävänä myös oikeita runoilijoita, ainakin yksi, oikea älykkö (tiedän, koska tunsin hänet, runoilijan, en Arjaa). Siksi kai olen aina ajatellut Arjaa sympatialla.

    Näin hänen esiintyvän Tukholmassa kauan sitten, enkä voinut olla panematta merkille, että hän oli hyvin näyttävä, isorintainen nainen.

    Siitäkö se kiikastaa? Jos näyttää blondilta bimbolta, täytyy olla blondi bimbo?

    VastaaPoista
  21. Se Barbara-versio jota haukuin, on Neloset-yhtyeen levyttämä vuonna 1961, sanat Erkki Ainamo. Onko Kemppisen versio se, jonka Saijonmaa on levyttänyt 1976, tai Kamariherrat 1989, tai Harri Saksala 1980?

    Con-sana lienee laimennut salonkikelpoisesksi samalla tavalla kuin "hunsvotti" meillä.

    Brassenskin näyttää tuota viljelevän:
    http://www.youtube.com/watch?v=ekAhrX_ckys

    Nyt en enää löydä YouTubesta sellaista pätkää, jossa haastateltavana olevaa iäkästä Montandia pyydetään esittämään Kuolleet Lehdet "yllättäen"-ja sieltä se tulee, ilman säestystä. Tuli vanhalle äijälle tippa linssiin.

    AW

    VastaaPoista
  22. Kun ajelin maanantaina provinssissa, radiosta tuli yllättäen Montandin Kuolleet lehdet. En heti tunnistanut kumpaakaan - esittäjää enkä laulua - mutta siinä oli jotakin, jonka takia jäin sitä hartaudella kuuntelemaan.

    Olisiko ollut taidetta?

    VastaaPoista
  23. Olen kirjoittanut komentajakapteeni-sanoittaja E. Ainamosta POMUS-artikkelin. Käsittääkseni hän ei osannut juurikaan ranskaa, joten hän lienee käyttänyt jonkun ranskantaitoisen suorasanaista suomennosta. Voin toki olla väärässäkin, sillä Ainamosta sanoittajana oli melko vähän aineistoa saatavissa - sen sijaan toiminnasta ELVIS ry:n edeltäjän sihteeri-taloudenhoitajana enemmänkin.

    VastaaPoista
  24. Arjan versiossa lauletaan "Oi Barbara, on sota törkeää, mikä oli kohtalosi, tässä tuli-, rauta-, verisateessa". Turhaan haukutte stalinistiksi demareiden hovilaulajatarta!

    VastaaPoista