Sivun näyttöjä yhteensä

3. lokakuuta 2011

Kirjastokorvaus


Kirjastokorvausapurahat kirjailijoille voisi lopettaa. Samalla valtion taiteilija-apurahat voitaisiin nekin lakkauttaa tai ainakin rajoittaa järjestelmää rajusti. Ne ovat muuten verottomia, nämä julkisuudessa ilmoitetut summat.

Lukija joka hakee edelle kirjoittamastani ilkeilyä ja ironiaa, hakee turhaan. Olen vakavissani. Ellei julkista tukijärjestelmää (verovarat, veikkausvoittovarat) kyetä perustelemaan edes niin hyvin, että puhuja itse voisi arvella olevansa oikeassa, järjestelmällä ei ole perustetta.

Niputtaisin mielelläni jäähallit, potkupalloilupaikat ja urheilukentät samaan  kasaan lopetettavien listalle, koska en ole vakuuttunut niiden hyödyllisyydestä. Nähdäkseni satsaukset valuvat ammattiurheilun alan keinottelijoille. Tarkoitan esimerkiksi olympiakomiteaa ja huomautan, etten vieläkään tiedä, miten joku herra Ecclestone pyörittää puolta maapalloa Formula 1 –autoilla.

Joudun kuitenkin poistamaan urheilupaikat toimenpide-ehdotuksestani, koska käytettävissäni ei ole tietoja kustannuksista ja käyttäjämääristä.

Helsingin Sanomien verkkoliitteessä on linkit kirjastokorvausapurahojen saajiin ja määriin ja lisäksi kirjastojen lainausmääriin. Ensimmäistä kertaa näin nyt sata lainatuinta ja yli 700 vähiten lainattua kirjaa Helmet-kirjastoista. Leena Lehtolainen, ”Henkivartija”, lainauksia vuonna 2010 6169. Silmämääräisesti Suomen suosituin kirjailija näyttää olevan Outi Pakkanen.

En tiedä mutta otan selvää, kuinka suurta osaa Helmet eli Helsingin, Espoon ja Vantaan kirjastot edustavat Suomen aluekirjastoista, ja onko mitään tietoa, onko lainattujen ja lainaamatta jätettyjen kirjojen luettelo alkuunkaan sama täällä etelässä kuin muualla Suomessa.

Kirjastoväki näyttää toimivan vanhaan tapaan. Kaikkein suosituimpia bestsellereitä ostetaan kirjastoihin kitsaasti. Ilkka Remes ja Dan Brown sijoittuvat kirjastojen luetteloihin vaatimattomasti.

Korkeatasoisena pidettyä kirjallisuutta ei lue kukaan. Ei lue ostettuja, lainattuja eikä varastettuja kirjoja. Jos runoudesta poistettaisiin ylioppilaslahjoina kaupitellut antologiat, voisi sanoa, että lyriikka on täydellisen tarpeeton kirjallisuuden ala. Sillä ei ole lainkaan yleisöä.

Päätelmä on kahta pahempi, kun huomaa, että kirjastojen listoilla on suuri määrä lasten kirjoja, etenkin kuvakirjoja. Tältä osin näppituntumani näyttää saavan vahvistusta – äidit ja jotkut isät roudaavat kassikaupalla kuunneltavaa ja katseltavaa leikkikouluikäisille lapsilleen.

En ole vakuuttunut siitä, onko kirjojen lukeminen hyödyllisempää kuin jonkin viattoman pallon ahdisteleminen kentillä ja halleissa. Olen vakuuttunut siitä, että rokki ja poppi ovat välttämätön osa nuoruutta, koska tilaisuuksissa riittää kävijöitä. Samoin: kirkot eivät vedä, mutta lestadiolaisten ja körttiläisten seurat ovat maan suurimpia yhteisötilaisuuksia.

Kirjastokorvaus, oikeastaan kirjastoapuraha, ei ole tekijänoikeudellinen korvaus. Sitä ei makseta ulkomaalaisille. Tunnen järjestelmän. Olin virittämässä sitä 60-luvun lopulla, saamassa apurahoja 70-luvulla ja jakamassa niitä 80-luvulla. En ole hakenut ainakaan 15 vuoteen.

Olen tälläkin hetkellä mukana Suomen Akatemian ja Tekesin apurahoituksessa, mutta tieteen puolella se on niin toista. Olisinkin sitä mieltä, että myös kirjallisuudessa ja taiteessa projektien rahoittaminen julkisista varoista on hyvä asia, ja samoin avustukset ansaitsemiskyvyttömille tekijöille, jotka ovat jääneet vanhuuden tai vaivojen varaan.

Mitä tehdä? Kirjoittaa blogia. Epäilen niiden olevan oikeassa, jotka pitävät etenkin minua mielettömänä, kun tärvään tällaisen määrän aikaa ja vähiä elinvuosiani toimintaan, josta ei saa rahaa. Pidän erittäin paljon kauno- ja tietokirjallisuudesta, ostan kirjoja hullun lailla ja juoksen kirjastoissa jatkuvasti. Ennen luulin, että tällaisia tyhmiä on yksi sadasta, mutta nyt tiedän, että meitä on paljon vähemmän kuin yksi kymmenestä tuhannesta. Mittari olisi ”lukee enemmän kuin yhden kirjan kuukaudessa”. Lukemistutkimukset ovat hankalia siksikin että opiskelijat ja eräät muut ryhmät olisi siivottava saldosta. Kuten arvaatte, [Jatkuu…]

23 kommenttia:

  1. Ihan tuli anoppi mieleen. Silläkin on tapana kertoa sama asia uudelleen.

    VastaaPoista
  2. Laitetaan samaan nippuun myös paikat, joissa kiljutaan korkealta ja kovaa, teatterit, musiikkitalot, sinfoniaorkesterit ja muutkin orkesterit, museot jne.
    Hyötyhän näistä valuu vain raha-ja kulttuurieliitille. Niin ja joko-joko-pallo on urheilun syöpä, johon ei tunnu löytyvän parannuskeinoa kuten arvon blogistin potkupalloilutermin toistaminen osoittaa. E-Pohjanmaalla nuorena saatu kasvatus on lujassa.

    VastaaPoista
  3. Kovaa puhetta.

    Mutta onko niin, että puolet tämän maan himolukijoista ja kirjastossa hyppäävistä (väh. kerran viikossa) on täällä Kemppilän hollituvassa?

    Ja se toinen puoli on hunningolla?

    Nimim. "Ei päivää ilman kosketusta kirjaan"

    VastaaPoista
  4. Ihan hyvä kirjoitus ja asiaa, mutta taas heitto, etteivät kirkot vedä, oli sellainen yleistys, jollaisilla ei ole totuuspohjaa. Eilenkin Myyrmäen kirkko oli ääriään myöten täynnä lapsiperheitä isineen kaikkineen perhekirkossa. Edellisenä sunnuntaina samoin. Kesän aikana on ollut kova työ löytää sunnuntaisin sellainen kirkko, joka ei ole täynnä ripillepääsyn takia. Ihan kohtuullisesti väkeä on kirkossa tavallisena pyhänäkin. On muistettava, että joka sunnuntai yli 200.000 suomalaista kuuntelee radiokirkkoa ja isompi määrä katsoo televisiokirkkoa kun sellainen on, aamu- ja iltahartausten määriä en tiedä nyt. Matti Welling

    VastaaPoista
  5. Kirjastokorvaus on läpimätä systeemi myös siksi, että 90 prosenttia rahoista menee kaunokirjailijoille ja 10 prosenttia tietokirjailijoille, jotka tuottavat välillä varsin hyödyllistäkin luettavaa. Itse olen julkaissut 1980-luvulta lähtien suunnilleen kirjan vuodessa (WSOY:lta, Otavalta jne). Alkuaikoina kirjastokorvaus saattoi olla ruhtinaalliset 12.000 markkaa, mutta suunta on ollut laskeva kuin lehmän häntä. Viime vuosina olen saanut tuoreista tietokirjoista 1.000 euron korvauksen. Koska en ole missään palkkatyössä, toimeentuloni kannalta näilläkin roposilla on tietysti erittäin suuri merkitys. Missään vaiheessa minulle ei ole tosin selvinnyt, maksetaanko hakijalle tehdystä vai tekemättömästä työstä, sillä kirjastokorvausta anotaan muiden apurahojen tapaan aina suunnitteilla olevaan hankkeeseen. Kun rahaa on HS:n mukaan jaeltu ihmisille, joiden kirjallinen työ on täysin pysähdyksissä, herää kysymys, ovatko he silti uskotelleet väsäävänsä maailmaa mullistavaa sanataideteosta?

    VastaaPoista
  6. On lajeja, kuten pikkoformulat, joita ei varmaankaan juuri harrastettaisi ilman ammattilaisversiota. Vakioautoralli on esimerkki vastakohdasta: ihmiset autoilevat ihan muista syistä, vaikka onkin (kuulemma) hauskaa katsoa kun joku tekee sitä nopeammin jne. Juoksut ja palloilulajit ovat siinä välissä. Kiekosta en osaa sanoa.

    Kemppinen kujeilee kun esittää lukemisen ja urheilun vaihtoehtoina. Normaali tapa harrastaa lukemista on kaukana normaalista urheilusta: kuinka moni lapsi käy pari kertaa viikossa varta vasten kuskattuna lukemassa? Ahmimisikäiset vetävät tekstiä yhtä kiivaasti kuin urheiluammattilaiset suorituksia, kuin huumeriippuvaiset. Nuorempien lasten kanssa lukeminen synnyttää aikuisen ja lapsen välille lämpimän taikakehän, ja iltasadun hellä huoma kutsuu tavoilla kuin iltajuoksu ei koskaan (pun intended). Niitä kuvakirjoja kirjastosta kannattaa raahata sillon kun lapsi ne itse valitsee.

    Tuo "kuten arvaatte, jatkuu" on hauska. Suuri osa suosittua proosaa on syntynyt juuri niin: Dumas, Dickens, Topelius...

    VastaaPoista
  7. Lopeta hyvä mies tuo älytön lukeminen ja blogikirjoittelu ja hanki itsellesi elämä!
    Ala käydä vaikka kapakoissa juopottelemassa!

    VastaaPoista
  8. JK kirjoitti:
    Mittari olisi "lukee enemmän kuin yhden kirjan kuukaudessa".

    Vuodelta 2010 tein tilaston: 363 kirjastosta lainattua (ja luettua) kirjaa, siihen päälle muutamia kymmeniä muualta lainattuja ja jopa ostettuja.

    Riittääköhän Jukan mittarissa asteikko?

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: - Lukijoiden määrästä ja addiktoitumisen asteesta ei ole uskottavaa tietoa. Varmistin kirjastosta, että koko maan kattavaa tietoa ei ole.

    VastaaPoista
  10. Ad Anonyymi: - juopottelemaan - asian ytimeen. Olen lapsianikin varoitellut kirjallisuudesta ja taiteesta sekä terveistä elämäntavoista. Kirjat nurkkaan ja kioskille notkumaan! - Mutta eiväthän ne perkeleet usko.

    Ja nyt näyttää siltä, että lapsenlapset (5 poikaa 7 - 12) ovat samalla tiellä.

    VastaaPoista
  11. Ad Matti: - totta. Vertaukseni kirkkoihin oli huono. Lisäksi tiesin asian, kun istuin muutamissa kirkon toimikunnissa.

    VastaaPoista
  12. "Oikeamielisyys, inhimillisyys, ihmisyys ja kaikki sen kaltaiset ylevyydet ovat viime kädessä vain hienostuneita nimityksiä tekopyhälle teeskentelylle, kateudelle, ennakkoluuloisuudelle ja vainoharhaisuudelle - kaikille lopultakin rasistisen asenteen psykologisille tunnusmerkeille. "

    sanoo Rauno Räsänen tänään. Tästä suunnilleen aloitimme silloin 2006 kun pettyneenä (ja syrjäytyneenä, outsiderina) rupesin puhumaan netissä miten nyt sai jotain sanottua: realismi laahasi aivan liian hitaasti perillä ja edelleen jos en tuota ilmaisia tietotaitoja nokialle (?) niin saan ehkä pelätä loppuelämän; tämä kovakourainen firma meni jollain lailla uskomaan, että minä olin syypää heidän huonoon politiikkaan ja pelkurimaiseen tapaan (ennenkuin vaihtoivat johtajiaan). Mutta minä siis edelleen tunnen olevani jonkun sadistisen vallan käsissä ja joudun siis ilmaisemaan asioita facebookissa, että saavat vapaasti oppia koska minusta ei saatu tehdä sitä mitä olen: pedagogi (enkä ole lastenkasvattaja vaan prosessien osaamiseen erikoistunut ihminen, joka toivoi kannustusta eikä päähänhaakkaamista mitä sitten tuli joka suunnasta: syynä , että kolmetoista vuotta jonkun secondhandliikkeen sulkemisen jälkeen saadaan vihdoin (!) selville totuus: Ha; se oli sittenkin nyysinyt sieltä jonkun sukkasen. Evidenssiä on ja moraalikomitea sai mitä etsi: mietin vaan oliko joku menettänyt täysin suhteellisuustajuntansa ja suhteellisuuden ymmärryksen kaiken asian seasta: näin vätys toisensa jälkeen sai tehdä itsestään tärkeän ja minä saan pelätä elämästäni koska en osaa enää uskoa kenenkään ja mieheni sanoo, että olen sanonut asioita, joita en ole: näin siis ihmisten uskottavuudesta tehdään kauppatavaraa. Onpa elämä. Joskus taitaa olla niin, että se, jolla on suurin uskottavuus ei silti ole mitenkään oikeasti osaava ja se, joka minun lailla joutuu puolustautumaan lähes kuolemankrampeista siksi, että täysin käsittämätön maailma pyrkii viisastelemaan jostain, joka ei ole tätä päivää tai on jotain sairaiden ihmisten keittämää vielä sairaampaa soppaa. Miksi Suomi rupeaa heilumaan kuin sokea sätkynukke kaiken idiotismin perään ja kuuntelemaan kun naiset kaikesta päätellen lähes huvikseen lähtivät tappamaan ihmisen mahdollisuuden edetä elämässä ja kun se selviää niin heidän häpeäntunne estää mitään enää tapahtuvan: nyt sitten alkaa uusia tuulia uudelleen koska nyt kollektiivi hoitaa heidän huonoa omatuntoa. Minä en aio: nyt kyllä sanon suoraan.

    Chris K

    VastaaPoista
  13. Kemppisen lukijatilasto taitaa olla vähän liioitellun pieni. Aina kun käyn Porvoon kirjastossa, on siellä kuitenkin useampia ihmisiä paikalla kuin ne kolme muuta, jotka blogisti-tilastollisesti pitäisi. Pornaistenkin kirjastossa, jossa pitäisi siis olla asiakas joka toinen päivä, on joskus lainausjono. Ja jos menee Helsingissä Akateemiseen etsimään vaikka miten eksoottisen aiheen opuksia, aina siinä hyllyn ääressä on joku toinenkin pläräämässä.

    Siinä pääkaupunkiseudun vähiten lainattujen listassa ei kyllä ollut yhtään sellaista kirjaa, jonka valitsisin mukaan autiolle saarelle, jos ei eniten lainattujenkaan. Tästä voi päätellä että en ole kuitenkaan ihan yksin pitämässä niistä kirjoista ja kirjallisuudenlajeista, joista pidän.

    VastaaPoista
  14. Ettäkö rokki ja poppi välttämätön osa nuoruutta? Noin saattoi olla vielä 70-80-luvuilla, mutta tänne asti tultaessa on käytännössä kaikki alle 18-vuotiaiden tanssipaikat laitettu kiinni. Poppia ei lavoilla enää soiteta, mutta vanhemman väen paritanssimusiikkia edelleen.

    Poppilevyjenkin myynti on pudonnut liki puoleen kymmenen vuoden takaisesta. Siitäkin huolimatta, että nuoriso tilaa ilmaisia myynninedistämisnäytteitä internetistä.

    VastaaPoista
  15. JK: "Niputtaisin mielelläni jäähallit, potkupalloilupaikat ja urheilukentät samaan kasaan lopetettavien listalle, koska en ole vakuuttunut niiden hyödyllisyydestä. "

    Nippuun olisi hyvä tunkea hiukan lisää kulttuuripuolta, jota turhaan verovaroin tuentaan. Otettakoon nyt vaikka esimerkeiksi kansallisooppera, jonka jokaista lippua tuetaan pelkästään valtion verovaroin 160 eurolla (2009, HS/C1, 29.11.2010) ja kiinteistöinvestoinnit tähän päälle, tai Radion sinfoniaorkesteri 132 €/lippu.

    Jos lähdetään siitä, ettei korkeakulttuurin harrastaminen edellytä värisemistä lämpiössä pikkusormi törröllään kuohuviinilasi kourassa, vaan kansalle voidaan tarjota sama asia myös cd:nä, kuten Petteri Järvinen jossakin plogissaan mainitsi, niin vähintä mitä voisi vaatia olisi kulttuurilippujen hinnoittelu todellisten kulujen mukaan ja kelan luukulta saisivat anomuksesta ja harkinnan mukaan korvauksen ne, joilla ei ole varaa täyttä hintaa maksaa.

    Samalla tulisi näkyviin onko keisarilla vaatteita eli onko korkeakulttuuri hintansa väärti.

    VastaaPoista
  16. Maan kattavia lainaustilastoja ei varmaankaan ole siksi, että alueelliset järjestelmät eivät ole yhteensopivia. Taloustilastoja sen sijaan on.

    http://tilastot.kirjastot.fi/fi-FI/vuositilastot.aspx

    Pari huomiota mittasuhteista. 1) Vuonna 2010 kirjastoapurahoja jaettiin 2,9 miljoonaa. Samana vuonna itse kirjastolaitokselle tuli toimintakuluja sata kertaa enemmän eli 298,5 miljoonaa, mistä henkilöstökulujen osuus oli noin 55 %. Kirjojen hankintakulujen osuus oli vain 8,6 % eli 25,6 miljoonaa. Johtopäätös: julkinen talous ei ole kaatumassa siksi, että kaikki raha menee runokokoelmiin, joita kukaan ei lainaa, ja niitä kirjoittaville runoilijoille. Päinvastoin, ketään kiinnostamattomat kirjat ovat kirjastoillekin lähes yhdentekevä kuluerä.

    2) Kuulemma peräti isot rahat menevät J.K. Rowlingille Sanaston lainauskorvauksina - 2 senttiä per lainaus. Kirjastokäynnin hinta eli toimintakulut per fyysisten kirjastokäyntien määrä on noin 5 euroa 67 senttiä. Yksittäisen lainauksen hinta samaan tapaan räknättynä on 3 euroa 10 senttiä. Hmm... Kirjastot toki tekevät nykyään paljon muutakin kuin antavat kirjoja lainaksi, ja lainauksista vain 73 % on kirjoja (DVD:n ja Blu-Rayn osuus on 8 % ja musiikkiäänitteiden 7 %), mutta silti voitaneen arvioida, että kirjastolaitoksen kulurakenteessa tekijänoikeuskorvausten tilitykset ovat mittakaavaa pieru Saharassa.

    Moni on Kuukausiliitteen jutun jälkeen ollut huolissaan alkutuottajien eli kirjailijoiden väärästä tulonjaosta ja ansaitsemattomista tienesteistä. Voi tietysti olla, että näistä jaksetaan jauhaa niin paljon siksi, että mittakaavaltaan merkittävämmät asiat kuten maataloustuki ovat paljon monimutkaisempia eikä niihin liity niin paljon julkkiksia. Itse kuitenkin luulen, että perimmäinen syy on paljon yksinkertaisempi: kirjaileminen on huvitus ja siksi on ennen kaikkea moraalisesti väärin, että sellaisesta annetaan rahaa. Vähän niin kuin joku lihoisi karkkia syömällä. Eikun miten se nyt meni.

    VastaaPoista
  17. Yksi asia minua ihmetyttää: kun nuorisoa, etenkin poikia, moititaan, etteivät he lue, vaan istuvat tietokoneen ääressä ja heiluvat somessa, facebookissa etc – niin mitä he siellä tekevät, elleivät nimenomaan viesti toisilleen lukemalla ja kirjoittamalla?

    Skypettämällä ja piirtelemälläkö?

    VastaaPoista
  18. Jep-jep. On se hyödyllistä - siis lukeminen. Itse luin noin 7-15v ikäisenä paikallisen kyläkirjaston suht läpi. Ainakin 75% kun jättää runot yms taiteellisen pois. Tulos. Suomen kieltä en ole teoriassa hallinnut. Esim. äidinkielen numerot 5-6 - lukion loppuu. Sen sijaan ainekirjoitus kulki ja laudatur sivussa.
    Muksut lainaa nykyisin n 10-15 kirjaa viikko (myöhästymissakoista päätellen tuottavaa toimintaa kirjastolle.) - ääntä ja kuvaa paljon mukana. Kirjastoa tarvitaan vieläkin. Apurahat on oma juttunsa.

    VastaaPoista
  19. Huomasin pari noista 700+ vähiten lainatusta lukeneeni (ja jonkun olen tainnut jopa lainata) ja pisti silmään muutama kuriositeetti. Mukana oli mm. yksi teos jonka ilmestymisvuodeksi oli merkitty 2010, vaikka kyseinen teos julkaistiin jo 1985 eikä siitä ole uusintapainoksia. Liekö se yksi nide yksityishenkilöltä saatu lahjoituskappale joka on liitetty kokoelmiin 2010...(Chris Claremontin Ryhmä-X: Taivas palaa, kiinnostuneille)
    Samoin huomio kiinnittyi siihen että listalla näkyi yksi Aku Ankan taskukirjan uusintapainos noin parillakymmenellä lainauskerralla. Jostain syystä saman sarjan muita uusintapainoksia kummitteli lukuisia sillä eniten lainattujen listalla n. 500 lainauskerran kera...eli onko niissä oikeasti noin valtavat erot vai onko kyseessä jonkinlainen glitch.
    Suomalaista sarjakuvaa oli aika paljon, mukana myös pari jotka onkin pitänyt lukea...pitänee käydä lainaamassa :)

    VastaaPoista
  20. Samassa listassa oli myös kirjoja, joita oli hankittu kirjastoon kaksi kappaletta, ja lainattu 24 kertaa. Mahtaako kirja paljon useammin lainattavaksi vuodessa ehtiäkään? Myos Juteinin koottuja oli lainattu paljon määrään nähden.

    AW

    VastaaPoista
  21. @AriHeikkinen - Nyt on pienen (mutta onneksi todellakin vain pienen) niuhotuksen paikka: ainakaan pk-seudulla kirjastot eivät saa myöhästymis- & varausmaksuista senttiäkään itselleen, vaan kaikki tällaiset rahat kulkevat suoraan kaupungin käyttöön. En tiedä, miten systeemi toimii muualla maassa, mutta voisin ainakin kuvitella käytänteen olevan jokseenkin samanlainen.

    VastaaPoista
  22. Mistä moinen Kemppisen äreys? Kirjarovioita on palanut ennenkin ja siinä samassa muutama kirjailijakin otettu hengiltä. Riittäähän niitä kaikenkarvaisia ilveilijöitä kirjailijoidenkin joukossa. Kirjoitetaan laskelmoidusti sitä paskaa, joka uppoaa kansaan. Ja kirjastot tilaavat kirjoja oman harkintansa mukaan. Ei ole pakko tilata ainoatakaan runokirjaa. Kemppinen on runoilija ja kohtuullisen hyvä jopa. Ironiaa on lupa harrastaa, mutta tuskin kukaan kirjailija haluaa nimitettävän itseään apurahakirjailijaksi. Entä Kemppisen mainitsema tieteen rahoitus? Sehän painii ihan eri sarjassa. Silläkin alalla kunnostaudutaan nollatutkimuksilla ja varastamalla toisten graduja. Taidanpa lukaista ja arvostellakin Kemppisen Kootut.

    VastaaPoista