Jos nyt ketään kiinnostaisi, miksi kirjallisuuskiihkoilijana pahamaineinen Kemppinen heittäytyi eilen vastustamaan apurahajärjestelmiä, syy oli pääteltävissä.
Koska asia on niin tärkeä, selvitän ajatukseni tässä niin, että käy mahdolliseksi väittää vastaan.
Kun puhun kirjallisuudesta ja taiteesta, tarkoitan tässä kaikkea kirjallisuutta Trivial Pursuit korteista Suomen Kirjallisuuden Kultaiseen Kirjaan (jota ei tosin ole olemassa). Kun kirjoitan taiteesta, tarkoitan kaikkea, mikä käy taiteesta. Jutun kuvassa on esimerkki – kuva on jonkun pihasta maalla; siellä oli pantu esille muutakin vanhaa tavaraa.
Monien vuosien, vuosikymmenien ajan on toisteltu ja riidelty tekijän oikeudesta korvaukseen. Oma kantani on muuttumaton. Tekijällä on juridinen ja moraalinen oikeus korvaukseen. Hän voi myös jättää korvauksen perimättä, eikä liian myöhäinen mielen muutos auta. Klassinen esimerkki on yleisön osaston kirjoitus. Niistä ei makseta palkkiota.
Kirjailijalla ei ole oikeutta apurahaan. Mielestäni kenelläkään ei ole. Sana ”oikeus” (johonkin) sisältää mahdollisuuden tukeutua viranomaisiin. Apuraha viittaa jo sanana hyvin vahvasti maksajan yksipuoliseen tahdonilmaukseen, Jos joku haluaa testamentata omaisuutensa hyväntekeväisyyteen, se on sitten hänen ratkaisunsa. Jos valtio tai säätiö myöntää apurahoja edistääkseen tätä tai tuota hyvää asiaa, osattomaksi jäänyt ei onnistu, vaikka yrittäisi päästä tuomioistuimessa jaolle mukaan väittäen, että hän täyttää kaikki saajille asetetut ehdot. Säätiö voi joutua vaikeuksiin antamalla väärälle taholle rahaa, ei jättämällä antamatta. Asia taitaa olla ajankohtainen.
Tekijällä ei ole oikeutta hyvään palkkioon. Palkkion suuruus riippuu monesta asiasta, kuten kysynnästä ja tekijän neuvotteluvoimasta. Odottamaton myötäkäyminen ei kuulu tähän asiaan – ns. windfall profit on joskus avannut tekijälle tien vaatia lisää rahaa, mutta tilanne on täysin poikkeuksellinen. Asetelma on yksi esimerkki sopimuksen kohtuullistamisesta, joka siis on sekin poikkeus.
Kirjastoapurahojen kytkeminen kirjastolaitokseen oli 1960-luvun poliittinen temppu. Alkuperäisessä laissa sanottiin jotain tällaista: sen johdosta, että kirjoja lainataan kirjastoista jne. Juristi ymmärtää, ettei tämä tarkoita mitään eikä velvoita mihinkään. Tietokirjailijoille ei annettu vuosikymmeniin mitään. He olivat siitä kovasti käärmeissään. Tietääkseni oppikirjan tekijät eivät edelleenkään pääse käsiksi näihin rahoihin.
Yksi monista nykyjärjestelmän arveluttavista piirteistä on valikoiva kustantajatuki. Vähälevikkisen kirjallisuuden julkaisemista on perusteltu juuri sillä, että saavathan nämä runoilijat ja vastaavat kirjastokorvausta.
Paljon kirjoittavat ja runsaasti lainatut kirjailijat ovat usein sitä mieltä, että heille on maksettava paljon apurahaa. Tälle mielipiteelle ei oikeastaan ole olemassa perustetta, koska kytkentä kirjastoihin on välillinen, ja mukana oli alkujaan myös apurahojen kytkeminen kirjastojen omiin määrärahoihin.
Näkisin mielelläni apurahajärjestelmän, jossa annettaisiin rahaa tekijöille, joiden tuotanto arvioidaan korkeatasoiseksi mutta jotka eivät silti saa kirjoituspaperinsa hintaa palkkioina. Muistaakseni sekä Kianto että Sillanpää sanoivat, että kun heille kuitenkin pystytetään patsas, he ottaisivat rahat mieluummin itse eläessään ja voisivat vaikkapa seisoa sovitut tunnit patsaan jalustalla yleisen ihailun kohteina.
Se on poliittinen kysymys, tarvitsevatko kirjallisuus ja taide tukea – siitä kuuluukin olla eri mielipiteitä. Oma mielipiteeni on, että tarvitsevat ja että nykyinen järjestelmä ei ole ainakaan liian kallis maksajalle. Ongelma on jako.
Jakaminen on poliittinen kysymys. Onko korkeatasoista kirjallisuutta ja taidetta ja onko se tunnistettavissa. Mielipiteeni on että kyllä on ja ettei tehtävä ole ylivoimainen. Arviot eivät tieteellisiä eivätkä kovin hyviä, mutta rehellisten, elitististen ammattilaisten arviot välttävät. Maksaja eli valtiovalta pitänee huolen siitä, että erilaiset katsomukset ovat edustettuina. Runouden tuntija ei taida ymmärtää sarjakuvaa eikä töpselitaiteen harrastaja maaleja ja pensseleitä.
Uskon ettei kantani ole perusteeton, mutta en yritä perustella sitä, tässä.
Olkootpa se sitten vaikka Suomikonepistooli,mutta kovat ovat piipussa. Jutta Urpilainen sanoi että jo riittää. Nimittäin vivutus. Eurovaltioryhmän tukikassaa ei oteta SPV:n ,erityistarkoitusmekanismin, amerikaksi
VastaaPoistaSpecial Purpose Vehiclen peruspääomaksi.
Tim Geithnerin tyrkyttämä uusi kerros lainaa/-valtuuksia tehostaisi hätäkassan sinne 2 biljoonan
korkeuksiin. Sitten markkinamölinä vaimenisi.
Ja "talouselämä" pääsisi kiitämään globaaliradallaan, kvartaalivuosisadan kokemuksen
pohjalta. Työt tehtäisiin latinalais-aasiassa ja
tuotteet kulutettaisiin euro-amerikassa. Yhteenkuuluvuus konkretisoituisi ro-ro siltana,
valokaapeliControllina ja vihdoin saamis-velkomis-Sopimuspapereiden kerrostumisena. Ne ovat
boikottiuhalla rangaistuskelpoisia markkinakurin
turvaajia. Olivat jo 1100-luvulla Champagnen
markkinapaikoilla kuten Troyesissa, Flanderin ja
Lombardian välissä. Siellä pohjoispäässä oli
se Brygge,jonka nimikkoluennon katollinen
Timo Soini juuri piti Englannissa Hesarin mukaan.
Britit toimittivat villaa laidunmailta (lampaat söivät
talonpojat) kanaalin yli kudottavaksi,viimeisteltäväksi Firenzessä ja muuta.
No työtä vieruksuva luonne ja pakkoenglanti tekee
netin avulla mahdolliseksi seurailla finanssien liikkeitä ihan päiväkohtaisesti eikä odotella Braudelia tai Marxia. Vaikka onhan tässä
aikaa. Ilmoitaudu Sinäkin sydämenvaihtojonoon
Kirurgin HUS oy tel. 09- 4321 tai jotain. Minä
puolestäni kinuan yhdenvertaisuusosaani ja hyvinvointivaltioseteliäni geeninvaihtoon. Saapi
liukkaat öljyt -molempiin päihin.Että kuten
piispattaremme huokaa Toivossa on hyvä elää.
Riemukas edistys uhkaa katketa. Havard ja Yale
moninkertaistivat omat säätiönsä yriytysvaltaus ja
eteenpäin -myyntistrategioilla,raaka-ainefutuureilla,
valuuttanvaihtohyrrillä -ja muulla. Matkimiskelpoista. Imitoijit tunnetaan kokardistaan,
MBA. Heitä alakouluineen on kymmenin tuhansin.
Koulutusinvestointi kannattaa. Pomokerros kasvaa
kilvan toimistotornien kanssa ( ja verstaiden sulkemisten kanssa,kotimainen haisee tarkastajahygieenikon nenään,anteeksi analysaattoriin.)
No Euroopan jäärät tekevät tenän. Kriisi olisi
mahdollisuus panna jenkeille hanttiin ! Oireita
viime vuosilta oli Berlusconin Fiat operaatio ja
Alitalia operaatio. Ihan pimeätä musssolinismia !
Mars oikeusistuimeen ! Eikä Italiassa vieläkään saa ottaa/erottaa palkkatyöläistä johdannaisinstrumenttina, laskentaperusteena
kysyntä/tarjonta-värähtelyt. Pöljät Pariisia myöten
suojelevat paikallismurteita,ruokien nostalgia-aromeita ja muita kaupanesteitä !
Ihmiskunnan sielusta otellaan rahan varjolla.
Paavi kävi valamassa uskoa Merkeliin näin sanoen
"markkinoiden ei siedetä estää politiikan päättäjiä toimimasta ihmisten parhaaksi". Eikä ed.paavi
mobilisoinut taivaallisia sotajoukkoja Puolaan,jotta
Thacherin tokaisu "mikä yhteisö,muka" olisi tullut
lihaksi. -Mutta muistaa pitää että jo edeltäjänsä
Jimmyt Callaghan ja Carter olivat tuskastuneina
irrottaneet otteensa sosialidemokratiasta.
Ellei kiristyspeli pääty kaksoistyrmäykseen, niin
sekasorron jokainen päivä on voitto Euroopalle
ja parhaimmistolle. Tappio diilereille Wall Streetilla ja Cityssä -sekä MBA taustapiruilleen Sanghaissa/
Pekingissä. EuroJokeri voisi olla sallia kiinalaisostot
Frankfurtin ja Pariisin ja Milanon pörsseissä.
G 20 kokoontuu marraskuussa Cannesiin Sarkozyn
puheenjohdolla. Siihen mennessä monta temppumarkkinaa ja konstirahaMiljardia huojuu ja
haihtuu. Vahinko vain että voi mennä se kuuluisa
lapsikin pesuveden mukana. Itse olisin kahdenvaiheilla että hyvää vaiko pahaa. Niin ovat
poliitikotkin lukuunottamatta Berlusconia,Schläebea
ja Trichetiä. Nyt jos koskaan Euron pitää panna
kampoihin markkinoiden ylivaltaa vastaan. Siksihän se oltiin perustettukin Herrat ajattelevat.
Jukka Sjöstedt
Kyllähän tuo hurjalta kuulostaa, että vuosikymmeniä on tuettu pelkän vanhan maineen perusteella tyyppejä, joiden ainoa julkaisu tukikaudella on puhelinnumero luettelossa. Luotan tässä Arhinmäkeen. Ei kai pitäisi olla mahdotonta laatia jakoon edes hivenen reilumpia sääntöjä.
VastaaPoistaHeh! Sellaiset kommentoijat, millainen blogisti!
VastaaPoistaKatso Jukka Sjöstedtin kommenttia. Samalla tavalla puuta heinää ja aivan otsikkoteeman vierestä kuin Kemppisen kirjoitukset usein - poikkeuksena tämä kirjastokorvauskirjoitus.
Ei taida kuulua netikettiin kommentoida kommentin kommenttia, mutta kun asia on ollut esillä aiemminkin: Ainakin minä pidän Jukka Sjöstedtin omaäänisistä kommenteista. Hänellä on paljon ajatuksia ja oivalluksia, jotka näyttävät perustuvan mielenkiintoiseen tietovarantoon.
VastaaPoistaTaide on kumma juttu.
VastaaPoistaTaideoppilaitoksissa pannaan suuri paino apurahojen hakemiseen.
Sitä oikein opetetaan.
Samalla näille lapsukaisille opetetaan se taiteilijuuden harha, että taiteilijaksi itsesi nimeämällä olet oikeutettu johonkin rahaan...
...jonka maksaa ... joku!
Jos ei maksa, sitten vaan kadulle porukalla huutamaan ja huitomaan.
Viisikymppisenä erästä kuvanteon lajia pari vuotta opiskellena ja ammattitutkinnon suorittaneena näki myös sitä sorttia.
Vähän kävi sääliksi niitä kymmeniä nuorempia, joista vain kolmesta tuli oikeesti alan ammattilaisia.
Suomenruotsalaisten paremman väen synnynnäistä ylenkatsetta , sen rahavaltaa ja pakkoruotsia karsastavana kiinnitti tässäkin apurahamuodossa huomiotani muissakin, kuten kait kirjastovirkailijana tai yliopisto-opettajana toimineiden r-kielisten hyvä sijoitus: mm. Carpelanin, Steniuksen, Mazzarellan tai Andersonin.
VastaaPoistaJoista viimeksi mainittu ei ministerinä puuttunut tähän jakoon, johon nyt kirkkoherran pojanpoika Arhinmäki samasta puolueesta lupaa puuttua .
Ruotsinkielisen erityisesti siinä mielessä, koska Svenka Kulturfondenin toimitusjohtaja vuosi pari sitten avoimesti myönsi r-kielisten saavan tässä maassa s-kielisiä helpommin kulttuuriapurahoja, s-ruotsalaissäätiöillä kun on mistä jakaa...(re oli Hesarissa)
Kuin opiskelijapaikkoja Helsingin yliopistoista, joista nyt aiheellisen ärtyneesti keskustellaan tänään perussuomalaisen jättämää eduskuntakyselyä myöten
"Kateus on demokratian paras tae " (Bernart Russell)
Esitän puoltoääntä viimeiselle tribuunille: kyllä näin on, Sjöstedt svengaa kuin hirvi.
VastaaPoistaAd Omnia: - en ole kuullut sellaisesta netiketistä, ettei kommentteja saa kommentoida. Sjöstdtin tekstejä arvostan minäkin.
VastaaPoistaJos syntyy rihmastoja (threads), saatan toppuutella tai sitten yhtyä sivujuonteeseen.
Suositan kaikille kommentoijille itse noudattamaani logiikkaa, joko asiasta tai asian vierestä tai vähän kummastakin.
Blogin eräs autuaallisuus lehtiin kirjoittamiseen verrattuna on keskustelunomaisuus. Keskustelu on nautinto, kun se soluu keskustelijoiden mieltä myöten.
Se on siis "keskustelua", kun osa porukasta puhuu ohi teemasta ja ihan omia juttujaan niitä näitä?
VastaaPoistaErinomainen suhtautuminen Kemppisellä keskusteluun, kiitokset siitä!
VastaaPoistaVoisin lyödä vetoa, että tuo yksi kriittinen anonyymi on eräs alkoholisoitunut, putkassakin riehumisesta ollut melkein virkaheitto professori. Tyylin tunnistaa heti välittömästi. On sitten kyse tänne kommentoimisesta tai oman kirjan puffaamisesta omassa blogissa muka anonyyminä. No, kukin tavallaan, mutta se korkki saisi kyllä pysyä kiinni. Jouluna sitten taas, vaikka Skåne Akvavitia fingerporillinen.
VastaaPoistaMinun mielestä minä olen hyvä.
VastaaPoistaVoisin melkein lyödä vetoa, että nimimerkki "Paljastavat valheet" kuuluu entiselle tuomarille, josta tuli valtakunnan tunnetuimpia aisankannattajia ja sittemmin hieman hupsunoloinen professori.
VastaaPoistaHauskaa ja tosi, miten tunnistaa
VastaaPoistasananvalinnoistaan, kirjoituksesta henkilön,
luettuaan kirjoituksiaan ensin tovin.
Tämä nimenomainen ystävä,
emme kutsu häntä toveriksi,
koska varmasti mikään ei anna viitettä siitä,
joka esittää ystävällismielisiä kommentteja
mihin tahansa postaukseen,
hän haluaa ojentaa ystävän käden.
Mutta itse aiheesta.
Tiedän kyllä erään, jolle korvaukset
olivat aivan tarpeeseen, arkeen.
aivan aivan.
VastaaPoistaminullakaan ei ole aavistusta
mistä kynästä voisi olla lähtöisin vaikkapa
"...jos vähän funtsii, niin huomaaa,
että natsaa."
tai
"ei pidä provosoitua vaikka provosoitaisiin."
tai
"saatanan tunarit"
nimim. ymmärtämätön käsitys.
Onkohan nykyisten kirjastokorvausten ongelma siinä, ettei ole kunnolla mietitty, mitä ne ovat:
VastaaPoista- korvauksia lainan aiheuttamasta tulonmenetyksestä (nykyisin on lainauskorvaus erikseen)
- apurahoja nuorille kirjailijanaluille, jotta nämä voivat keskittyä kirjoittamaan
- elämäntyöpalkintoja vanhoille kirjailijoille
Jos tämä mietittäisiin, niin systeemi pystyttäisiin tekemään järkeväksi. Myöskään tietokirjailijoita ja ennenkaikkea tietokirjojen kääntämistä ei saisi unohtaa.