Sivun näyttöjä yhteensä

6. lokakuuta 2011

Ikkunat


”Ikkunat auki Eurooppaan” oli Tulenkantajien iskulause. En oikein ymmärrä sitä. Eikö olisi ollut parempi pestä ikkunat? Holtittomasta tuulettamisesta voi tulla nuha. Tarkemmin ajatellen tulikin, koko Euroopalle.

Kerrostaloissa oli tuuletusparvekkeet ja niihin liittyen julmia kieltoja ja määräyksiä mattojen tamppaamisesta. Sitten 1930-luvulla alettiin rakentaa huoneistoille omia parvekkeita. Ja noin kymmenen vuotta takaperin niitä alettiin lasittaa.

Asuin Kolmannella linjalla sotien jälkeen rakennetussa talossa, jossa olohuoneen ikkunoiden peseminen oli hengenvaarallinen taitotemppu. Ensin tahdottiin talonmieheltä neljä siihen tarkoitukseen lovettua laudan pätkää. Suurikokoiset, ohutta lasia olevat ikkunat oli saranoitu yläreunoistaan ja ne avautuivat sisäänpäin. Porthaninkadun kulmassa pestävää kertyi vähässä ajassa vaativaankin makuun. Parvekkeella vaunuissa nukkunut nykyinen filosofian maisteri oli haettava sisään harjan kanssa. Nokea kertyi jo päikkärin aikana.

Ranskan suuri vallankumous johtui ehkä uuneista. Sama syy saattoi olla Venäjän lokakuun vallankumouksen takana.

Eri puolilla maailmaa – myös Yhdysvalloissa – askarreltiin 1700-luvulla parannettujen lämmityslaitteiden kimpussa. (Benjamin Franklinin keksimäksi väitetty Franklin stove kuuluu olevan jonkun toisen oivallus.) Yhtäältä tulivat valurautaiset kamiinat, meillä pelleillä ja metalliarinalla varustetut uunit, joiden huippu oli Ruotsissa viimeistelty kakluuni, kaakeliuuni.

Uunisepän taito oli kadota, mutta opettajana toiminut henkilö on vannonut minulle, että Espoon ammattikoulu pelasti perityn taidon; kertoja oli oppinut sen isältään, joka oli oppinut sen Pietarissa.

Kun oli käynyt ilmi, että lämmintä sitten riitti talvellakin, seuraus oli ikkunoiden suurentaminen. Sisällä alettiin käyttää valkoisia värejä ja ennen pitkää seinäpapereita. Oli syntynyt kustavilainen tyylisuuntaus, joka jatkui toisella nimellä, empire, kaupunkien puurakennuksissa. Oikeastaan Suomen eli siis Pietarin empire on hyvien saksalaisten arkkitehtien kehittämä sekakertaustyyli, joka kukoisti kauniisti Berliinissä.

Uudenaikaiset uunit lisäsivät tiilien menekkiä. Oma tiilitehdas oli menestyvän paikkakunnan merkki ympäri maata. Tiilet ovat suhteellisen helppoja valmistaa mutta raskaita eli kalliita kuljettaa. Paloheimo repi vähä vähältä markkinaosuutta, ja helsinkiläisen hyvän kahden kiven ulkoseinän keventäminen onnistui juuri ennen sotia reikätiiliä käyttämällä.

Väittävät, asiantuntijat siis, että tiili on edelleen ylittämätön kantavien seinien rakenne, ja savitiili katolla.

Kun oli lämmintä ja kun oli valoa, lukeminen ja nuotinluku alkoivat onnistua. Suomessa se merkitsi pappilakulttuurin syntyä. Keskemmällä Eurooppaa musiikki alkoi siirtyä ylimysten palatseista ja kirkoista matalamman rahvaan huvitukseksi. Mozartin isoista oopperoista useimmat ovat hovioopperoita, mutta Taikahuilu on tarkoitettu rahvaalle. Taikahuiluun on sävelletty sisään valo- ja valaistusefektejä.

Ajatus on yksinkertainen. Salonkikulttuuri edellyttää salonkia. Olen jopa asunut muutaman viikon Pariisissa (Le Marais) aatelistalossa, josta oli värkätty hotelli. Suomessa Sali oli ennennäkemättömän valoisa, kun taas Venäjällä vaikutelmaa vaimennettiin runsaalla plyysillä. Ikkunoiden suora seuraus oli huonekasvien yleistyminen, fiikus kai ensimmäisenä, kun se on niin sitkeähenkinen.

Lukeminen liittyy tähän siten, että kimppakiva eli ääneen lukeminen pysyi sitkeästi tapana. Pöljät sukulaispojat ja vinksahtaneet tädit saivat myös tilaisuuden lukea omia sepustuksiaan – sellaiset kuin Juhani Aho ja Minna Canth. Saksassa tämä tapa on edelleen vallalla, ja kirjailijatkin joutuvat matkustelemaan ääneenlukemassa teoksiaan. Hulluja nuo roomalaiset.

Kuvassa esiintyä kirja, joka tietää kaiken mm. kerrostalojen ikkunoista, on henkeäsalpaavan hyvä. Valitettavasti hinta on yhtä hyvä. Suosittelen silti harkitsemaan, koska graafinen toteutuskin on etevä.

12 kommenttia:

  1. Kumma kun näihin vanhojen talojen asioihin onkin löytynyt muutamia viisaita ihmisiä, kuten tuon kirjan pääsyyllinen Erkki Mäkiö, ja Panu Kaila.

    Parasta puulämmityslaitetta etsittäessä kannattaa katse kääntää ruotsalaisesta kakluunista kotoiseen peltipintaiseen pönttöuuniin. Hyötysuhde ja varauskyky on parempi ja rakenne kestävämpi ja turvallisempi kuin ruotsalaismallisessa kakluunissa vastavirtaperiaatteen ansiosta.

    AW

    VastaaPoista
  2. Tuosta parvekkeiden lasittamisesta tuli mieleeni kuinka olin päätyä miljonääriksi enkä malta olla kertomatta.
    Keväällä 1979 olin vapun tienoilla erään kaupungin puistossa seisoskelemassa porukassa ja tuntui hiljaisen hetken yllättäessä kuin jotain pitäisi sanoa.
    Kun sattumoisin tuijottelin sillä hetkellä viereisen kerrostalon parvekkeita, loihen lausumaan itsellenikin uuden ajatuksen, että "vaan eikö ole kumma kun nuo parvekkeet ovat avonaisia vaikka niissä voisi olla lasitkin?"
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi AW:
    Minunkin havaintojeni mukaan pyöreä suomalainen pönttöuuni on yliveto. Verrattuna samankokoiseen kakluuniin sen lämmitysteho on noin kaksinkertainen. Ja nyt siis puhutaan nykykakluuneista, joiden sisällä ei ole tiiliä vaan valettuja elementtejä. Toki uuni on nopea pystyttää, mutta myös lämpö lähtee siitä nopeasti.

    VastaaPoista
  4. JK: ”Ikkunat auki Eurooppaan” oli Tulenkantajien iskulause. En oikein ymmärrä sitä. Eikö olisi ollut parempi pestä ikkunat? Holtittomasta tuulettamisesta voi tulla nuha. "

    Jetsulleen näin. Professori kiteytti vakuuttavasti persulaisen rajavaltonta- ja maahanmuuttopolitiikan. Turvallisempaa on tillistellä täältä klasin läpi isoa maailmaa. Kannatan.

    Oma tupa, oma lupa.

    VastaaPoista
  5. Ikkunat auki itään! Luotijunalla pääsee Pietariin neljä kertaa päivässä, ja Eteläsataman suositun viisumivapaan risteilyn Helsingin satamalaitos siirtää sivummalle Länsisataman nurkkaan.

    VastaaPoista
  6. Tuulenkantajien parempi pyrkimys toki oli tuuletella omia hajujamme Eurooppaan.

    Elina Vaaran muistan, kun vanhoilla päivillään tapasi käydä paikallisessa kirjastossa, jossa muuten vain luuhailin. Pohdin aina muutaman tunnin mitä lainata ja kun en keksinyt, otin kassin täyteen mitä tahansa.

    Jotkut niistä tuulenkantajista olivat koneromantikkoja, olisivat yhtyneet jopa kerrottuun, että Jobs teki maailmasta paremman paikan. Pakko tosin minunkin siihen on yhtyä, ikäni olen halunnut päästä puhelimen klasia oikein sormella hipelöimään.

    VastaaPoista
  7. ... ja jatkaakseni parvekelasitusteemaa, tarkoitus oli todeta, että jos tuolloin olisi ollut valmiuksia perustaa parvekelasitusyritys, niin ehkäpä ne miljoonat olisin tähän mennessä jo ansainnutkin.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  8. Tapsan toteamus persulaisuudesta on järkyttävä, mutta tosi. 80 % suomalaisista pitäisi vielä etuovenkin auki Eurooppaan, EU:sta en puhu mitään.

    VastaaPoista
  9. Ahdistavimpina koin lapsuuden pikkukylässä ne asujaimet, joista ei koskaan uskallettu maailmaa katsomaan. Pikkuikkunasta sieltä vain tillisteltiin ohitsekulkijoita ja arvuuteltiin niille elämä.

    Kirvesmiehen poikana ja itsekin ammattia harjoittaneena olen kerennyt kitata monet ikkunat korjattavina olleista vanhoista rakennuksista.

    Se kitin tilsiminen ja siloittelu joko temmin lappeella tai sitä varten valmistetulla kapealla teräslastalla ikkunaruudun alalaitaan, johon ei lainkaan "meillä päin" laitettu puuta, vain pienet naulat, oli oma lajinsa. Siihen työhön tarvittiin välineiden ja kitin lisäksi myös lasillinen vettä.

    Tarkkaa työtä oli myös kantikkaalla, puuvartisella pienellä vasaralla niiden nupinaulojen lyöminen. Ei ollut vara tehdä pientäkään säröä lasiin tai alkoi kuulua tupen rapinat. Vasara piti liuúttaa lasia myöten naulan kantaa kohti ja napauttaa lopussa terävästi. Isä osasi tehdä sen kertanäpäytyksellä.

    VastaaPoista
  10. Kalle Päätalo eloukuvassa on unohtumaton uunin tekijä "Satusetä". Taisi olla/on amatöörinäyttelijä.

    VastaaPoista
  11. Sattuneesta syystä, vaimon harrasteen sivussa, olen katsellut taas viime aikoina paljon New Yorkin taloja. Veikeää on ajatella, että kun aikoinaan piti verottaa kaupunkilaisia, oli hyvä verottaa sellaisesta, mitä oli vaikea piilottaa, ja näin sitten verotettiin ikkunoista.
    Ja vaikka ikkunaveroa ei ole ollut enää yli sataan vuoteen, niin edelleen se määrittelee rakentamista New Yorkissa, sen peruna kaava on sellainen, että useille tonteille talo mahtuu vain niin, että talon kummassakin päässä on 1-3 ikkunaa kerrosta kohden.
    Mm. Margaret Meadin ja Gary Grantin entiset asunnot olivat niin kapeita, alle kolme metriä, että pöytä piti siirtää huoneen laidalle pois tieltä ruokailun jälkeen ja ruoka-aikaan ei voinut takassa pitää tulta, koska se olisi kuumottanut ruokailijan persusta liikaa, koko talo oli ahdettu tontille, joka oli mitoiltaan noin 18*3 metriä.
    Tennesee Williamsin New Yorkin asunto oli hieman leveämpi, mutta se olikin entisen presidentin, Martin Van Burenin tarpeisiin rakennettu, ja julkisivu peräti 5,8 metriä.

    VastaaPoista
  12. Ikkunavero oli ilmeisesti yleinen idea. Ainakin Edinburghissa on taloissa edelleen jäljellä monia valeikkunoita. Nistä veroa ei mennyt.

    VastaaPoista