Eläkeikä

Joskus mies yhtä sotaa kaipaa.

Markku Kuisma sai eilen UKK-säätiön palkinnon kirjastaan ”Itsenäisen Suomen synty Sarajevon laukauksista Tarton rauhaan 1914-1920”. Onnittelut. Palkitsemisen perusteeksi esitettiin aivan oikein se, että Kuisma huomauttaa itsenäisyyssenaattorien taustoista – pankkimiehiä, vientiteollisuuden edustajia.

Vapautuminen 1918 on perinteisesti väärennetty talonpoikaiseksi kansannousuksi. Tarton rauha – oikeistolaisimmille ”häpeärauha” – oli se perustus, jolla ulkomaankauppa ja teollisuus rakennettiin. Pankkimiesten ja suurteollisuuden houkutuksen jälkeen torjuma tuki 1929 – 1931 esiintyneelle fasisminluonteiselle liikehdinnälle oli sekin ratkaiseva. Meillä ei käynyt niin kuin Saksassa. Vaikka Kosola oli kapinassa, pääoma valitsi Väinö Tannerin.

Olisin taipuvainen pitämään Mannerheimin maltillisuutta Lapuan liikkeen alusta Mäntsälän kapinan päättymiseen yhtenä hänen suurimmista saavutuksistaan.

Lukekaa tuo Kuisman kirja.

Nokiaa ei nosta suosta helposti edes pioneerikomppania, mutta Henry Tirri ei olisi ruvennut mahdottomaan tehtävään eli Nokian todella isoksi herraksi, ellei hänellä olisi mielessään ja tiedossaan jotain jännittävää. Tunnen miehen. Arvaan mitä jännittävää hän puuhaa, mutta en kerro. Hän veti Nokian tutkimustoimintaa Kaliforniassa useita vuosia.

Tekniset innovaatiot etenevät portaittain. Tällä hetkellä maailman ahkerin patentoija näyttää olevan Philips. Ei ihme. Valaistusjärjestelmät menevät uusiksi. Asiasta taisi mainita Martti Mäntylä, joka on hänkin iso herra toimipaikkanaan EIT Labs eli European Institute for Innovation and Technology. Opetin Martille piipun polttamista ja hän edistyi siinäkin toimessa kiitettävästi.

Mäntylä ja Tirri ovat luokkatovereita SYK:sta ja laitoksemme HIIT:in perustajaisiä, toinen TKK:n ja toinen yliopiston puolelta. Olen tottunut pitämään heitä poikasina, koska herrat ovat toista kymmentä vuotta minua nuorempia.

Tietotekniikan huiput pakkaavat olemaan ainakin joissakin tapauksissa ihmisinä kiitettävän vaikeita tai sitten niin syvälle omaan salaperäiseen maailmaansa uppoutuneita, ettei sieltä ääni kanna. Ei Henry.

Hänen vaimonsa muistutteli 50-vuotispäivilä runsaat viisi vuotta sitten, että häälahjaksi Henry oli ostanut heille molemmille liput uuden James Bond –filmin näytäntöön Lontooseen. Itse olin purskahtaa itkuun, kun sain Henryltä 60 täyttäessäni kalliin aarteen, Outsiderin kirjan ”Kuolema kulkee Äänislinnassa”,  ihan hänen omasta hyllystään.

Eläkeiän nostamisesta puhutaan niin paljon, että on pakko jäädä välillä miettimään. Jos pitäisi nyt edelleen tehdä toden perästä töitä, miten kävisi? Teen työksi laskettavaa askaretta paljonkin, mutta jos työaika olisi 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa? Ja siihen lisäksi matkustaminen. – En jaksaisi. Laiskistuminen ja yleinen tyhmistyminen on kiistatonta.

Oma rootelini, technology transfer, on vaiheessa. Miksi kukaan ei sano ääneen, että parhaillaan loimuava talouskriisi on teknologian ja tietoliikennetekniikan tulos. Liian paljon informaatiota liian varhain. Eräät asiat ovat nyt liian helppoja ja nyt olisi heitettävä santaa rattaisiin.

Talouden käyttövoima ei ole raha (pääoma), vaan velka, sanoo amerikkalainen antropologi David Graeber (Debt: The First 5 000 Years).   Tietoliikennetekniikka on paras keino etsiä huonoja maksajia, ja mitä muuta raha kiihkeämmin haluaisi. Puhe on riskistä, ja riskillä on hinta.

Seuraan Nokiaa kiinnostuneena. Ehkä siellä on ymmärretty, että älypuhelin on sama keksintö kuin luottokortti.

- Tirrin kuva on vuodelta 2003.