Sivun näyttöjä yhteensä

6. kesäkuuta 2010

Vitsi, anekdootti




Anekdoottien suuri nimi oli Tauno Karilas. Karilaan ”Suuri kaskukirja” kuuluu sekä yleissivistykseen että kauniiseen kotikasvatukseen. Tosin sitä on vähän vaikea löytää antikvariaateista. Siitä irrotetut niteet ”Taiteellista väkeä” ja ”Oppineita herroja” sisältävät suunnilleen sen, mitä sopii tietää Sibeliuksesta, Eino Leinosta ja lukemattomista muista.

Oman alansa unohdettu perusteos on Karilaan ”Suuri pakinakirja”.

Anekdootti eli kasku on määritelmän mukaan vitsi, joka ei naurata yhtään. Kirjallisuuden lajina se on halveksittu. Tulin nyt siihen tulokseen, ettei halveksuntaan ole aihetta.

Markku Envall, missä olet? Mies joka on kirjoittanut tutkijana aforismeista ja laatinut niitä myös itse erinomaisella menestyksellä voisi ottaa asiasta vaarin. Aforismi ja kasku näyttävät olevan sama asia. Edellinen on lyyrinen kiteytys, jälkimmäinen novellistinen laajennus. Molemmille on ominaista tiivis muoto, lyhyys. Molemmat pyrkivät tavoittamaan jotain, mikä ei ole oikeastaan tavoitettavissa.

Luon uuden haukkumasanan: vitsikirjat. Niitä on tehtailtu lukutaidoltaan vajaille, tätä nykyä onneksi vähän. Ne ovat samaa lajia kuin television Jokerin useimmat vitsit. Kuulija punastuu häpeästä.

Sanaleikki, englanniksi ”pun”, miellyttää yleensä vain ääliöitä. Silti: runouden metafora ja loppusointu ovat nimenomaan sanaleikkejä. Sanalle annetaan kaiku- ja peiliefektillä lisää merkityksiä, usein myös syvyyttä. ”Kun kirja on luettu, sen lehdet ovat lehtiä.” Kirjat lakastuvat syksyllä ja ovat pian puusta pudonneita.

Hulluuden hämärästä / siis etsi järkeä, / sillä viisauspa turha lie, / vaan hulluus tärkeä.
Papinpojat Tauno ja Yrjö Karilas ovat Suomen suuria unohdettuja. Tauno oli tavattoman tuottelias toimittajana ja julkaisi suuren määrän nuorisonkirjoja ja salapoliisiromaaneja. Hän lienee ollut ennen sotia alan myydyimpiä nimiä.

Yrjä Karilas oli WSOY:n kustannustoimittajana 1918-1940 saamatta sen suurempaa mainetta henkilönä. Sitä on lupa hiukan kummastella, koska Pikku jättiläinen oli kuitenkin vaikeasti käsitettävä saavutus yhden miehen työnä, ja murto-osa hänen tuotannostaan.

WSOY:llä oli silloinkin isoja johtajia, jotka olivat kovia huutamaan – Jäntti, Martti Haavio. Yhtiön valtikkaa ja valtakunnanomenaa kantoivat Koskenniemi ja Maila Talvio.

Karilaan veljekset haluaisin osoittaa nuorille tutkijoille: he ovat esimerkkejä unohdetuista ja vaietuista, koska heillä oli molemmilla samat suuret synnit. He olivat korostetun isänmaallisia ja mikä kauheinta avoimen uskovaisia.

Tauno Karilas oli suojeluskuntien Hakkapeliitta-lehden suuruuden luoja yhdessä sittemmin metsästykseen ja kalastukseen keskittyneen Yrjö Ylänteen kanssa. Tuon lehden maskotti oli Erkki Tantun piirtämä ja Karilaan riimittelemä suojeluskuntavääpeli Rymy-Eetu, sodan aikana Rymy-Eetu – ryssän kauhu ja sotien jälkeen muuten vain kommelluksiin joutuva sankari.

Yrjö Karilas, hänkin veljensä tavoin maisteri, teki myös erittäin pitkän ja ansiokkaan urakan kristillisessä poikatyössä. Hän näyttää siirtyneen – turmiokseen, sanoisin, kristillisen Kuva ja Sana –yhtiön palvelukseen WSOY:ltä arkkipiispa Ensio Lehtosen yllytyksestä.

Tauno Karilas siirtyi Valistuksen palvelukseen; yhtiö oli ainakin periaatteessa opettajien omistama ja siten suurkustantajien nyreyden kohde.

Yksi moinista Yrjö Karilaan tukasta Sörkän hellahuoneista Normaalilyseoon nostamista pikkupojista on isäni Kullervo. Nin tuuheasta tukasta saikin helposti otteen. (Kuva: ylioppilasluokka, Kauhava 1944; mukana lukion tenttimällä suorittanut yksityisoppilas, joka ei omistanut siviilivaatteita oltuaan valtion leivissä alkuvuodesta 1939.)

17 kommenttia:

  1. >"Sanaleikki, englanniksi ”pun”, miellyttää yleensä vain ääliöitä."

    Jopas on kärkevää.

    Ei pidä unohtaa, että esimerkiksi Teknillinen korkeakoulu on yksi iso sanaleikki. Tämän tietää jokainen joka on siellä hetkeäkään opiskellut.
    Ääliökoulu sitten.

    Muutenkin olen havainnut, että nimenomaan astetta fiksummat, jotka ajattelevat vähän muita nopeammin ja paljolti muista eri tavalla, pitävät "puneista".
    Mutta ehkä ymmärsin näin 21h valvoneena koko tekstin väärin.

    VastaaPoista
  2. Eilen Suuressa Marketissa asioidessamme löysimme autolle niin hyvän pysäköintipaikan ihan pääoven edestä, katetun käytän vierestä, että hetken mietin, ääneen, pitäisikö auto jättää siihen ja kävellä kotiin. Tämä nauratti mukana olleita.
    Mutta oliko tämä huumoria, vitsi, tilanne komiikkaa, vaiko jotain muuksi luokiltavaa.

    VastaaPoista
  3. Huomenta, ja kiitos jutusta.
    Meilläkin oli nämä kasku- ja pakinakirjat kotona hyllyssä. Pikkupoikana ihmettelin noita kaskuja, kun mikään ei naurattanut.

    -osku

    VastaaPoista
  4. "esimerkiksi Teknillinen korkeakoulu on yksi iso sanaleikki."

    Entepä Teologinen tiedekunta,
    tai "oikeustiede"
    ?

    VastaaPoista
  5. Sain nuoruudessani kävelevän tietosanakirjan mainetta. Käsittääkseni ansio tästä lankeaa ensisijaisesti Yrjö Karilaan Pikku Jättiläiselle, jota poikasena hartaana opiskelin. Tentin tietysti itselleni myös Pikku Jättiläisen kerhomerkin, jota kaverit kadehtivat. Mainioita kirjoja Karilaan veljekset toimittivat Suomen kansan tiedonnälkään. Mukavaaa, että Kemppinen heidät blogissaan palautti mieleen.

    VastaaPoista
  6. Osuipa moneen mielen akupisteeseen.

    Vitsin ja kaskun eroksi olen ymmärtänyt sen, että edellisessä ensin keksitään hauskuus, joka sitten sommitellaan muka mahdolliseksi tilanteeksi; jälkimmäisessä todellinen tilanne sommitellaan muka vitsikkääksi jutuksi. Tositilanteiden hauskuus on yleensä aivan eri asia kuin irtovitsi, samoin kuin kaunis nainen luonnossa voi olla aivan muuta kuin sitä, mikä pin-up-kuvassa väräyttää.

    Vitsikirja on yksi markettikirjamyynnin eniten myyvä nimike, eräät vaimon suvussa käyttävät niitä lahjojen asemesta lahjapaperin täytteenä.

    Aristoteleen kantapään tyylisessä radiosarjassaan Fry's English Delights (ladattavissa esim Audible-palvelusta) Stephen Fry heti ensimmäisen kauden ensimmäisssä ohjelmassa käsittelee brittien vitsailuperinnettä. Siellähän on naurattamattomien vitsien Christmas cracker -perinne minkä lisäksi jokaisen sivistyneen henkilön oletetaan viljelevän sutkauksia (pun) siinä missä päivystävät dosentit vierassanoja. Ne ilahduttavat ainakin minua vaikkapa The Economistin nokkelissa otsikoissa. Tosin ne ovat usein mekaanisia (jokainen työ on laulua lainaten "a nice job if you can get it" aivan samoin kuin jo Proustin pilkkaamat porvarit eivät voineet mainita Roomaa viittaamatta sen "ikuisuuteen") ja väkinäisiäkin.

    VastaaPoista
  7. Ad Anonyymi et alii: - Teknillinen korkeakoulu jne. - teknisesti kysymyksessä ei ole sanaleikki vaan malapropismi ("kadulla myydään talvella kuumia kastanjetteja").

    VastaaPoista
  8. Itsekin olen hämmästellyt, ettei Pikku Jättiläistä ole tutkimuksessa kummemmin noteerattu, vaikka kyseessä on kuitenkin yksi viime vuosisadan luetuimmista kirjoista Suomessa. Yrjö Karilaastakin löytyy vain hajanaisia mainintoja kirjallisuudessa, mikä on vähän outoa ottaen huomioon tyypin tuotannon ja elämäntyön laajuuden. Niinpä olenkin tekemässä Suomen historian pro gradua kyseisen henkilön tuotannosta ja työstä kristillisen poikatyön kehittäjänä.

    VastaaPoista
  9. Tämä Mustapään runo löytyy näköjään täältä tiedon valtakunnastakin (on mulla se kirjakin):

    KAUNAS
    Sinä likainen juutalainen,
    sinä saastainen elukka.
    Joku jätkä istuu ja kiroaa
    Väinäjoen rannalla.
    Jalat roikkuen vanhaan lotjaan,
    
jota verkkaan lastataan.
    
Hyvä päivä katsoo surullisesti

    suviseen Liettuaan.
    Pater Spielmanis ja minä 

    - me kovasti hikoiltiin,
    
kun tulimme hitaassa pikajunassa
    
Kaunasin kaupunkiin:
    me junassa tutustuimme;

    me saavuimme Puolasta päin;

    Pater Spielmanis kutsui minut
    
ja minä tietysti jäin -
    me pohdimme probleemoita
    
rannalla kulkien

    ja teemme välipäätöksen,
    
että paha on ihminen,
    Ja sitten me janoisina

    lähdemme kapakkaan.
    
Pater Spielmans maistaa ja ryhtyy

    minulle kertomaan.


    "Vanhin sisareni oli käynyt keskikoulun, joka ei jatkunut. Isämme kuoltua hän oli hyvin murheinen. Työtä ei saanut mistään. Hän osasi hyvin saksaa ja sai tuttavaksi saksalaisen perheen jossa kävi ompelemassa ja auttamassa rouvaa. Siivosi iltaisin konttoreita. Puhui minulle saksaa aina ja sain lukea saksalaisia romskuja kun hän ompeli, mutta hänen elämänsä katkesi vuonna 34. Oli vettä keuhkoissa ja sairasti 3 kk. Tuberkuloosi sairaalassa. Kävin joka päivä katsomassa, - vein lehden ja kahvia, kunnes kielsivät käyntini, olinhan altis tartunnalle. Eloni kuitenkin jatkui."

    Äitini muisteli tuota aikaa mm noin....

    * suunnilleen tämän näköinen oli Vonnegutin piirtämä persereiän kuva.

    Arvojen mukana kohtuullisuuden raja häviää helposti, ja määritelmät ymmärretään hyvin helposti väärin. Rakkaus, usko, kaipaus - esimerkiksi. Se tuli mieleen vitsistä, anekdootista. Siis vakavuus. Ja vakavuus väärässä paikassa (- vitsi).

    Elämässä on kaikesta sen vakavuudesta huolimatta ainakin kaksi merkittävää tilaa, jolloin ihminen saattaa tuntea itsensä täydelliseksi, nimittäin uni ja lapsuus.

    VastaaPoista
  10. Arthur Koestler oli kirjailijana vähän Kemppisen tapainen, kirjoitti kaikesta mahdollisesta. Tutki mm. vitsin olemusta.

    Yksi vitsin rakenne on Koestlerin mukaan ajatuksen äkillinen siirto odottamattomalle tasolle tai suunnalle. Tästä siirroksesta ja sen äkillisyydestä syntyy eri suuntiin tai tasoihin kulkevien ajatusten törmäys, se kipinä joka sitten laukaisee vitsin.

    Koestlerin esimerkki tällaisen vitsin rakenteesta oli juttu vanhasta KUK-ajan Wienistä. Oli nuori upseeri, joka oli ihastunut valloittavaan seurapiirinaiseen. Liehitteli tätä parhaan kykynsä mukaan. Turhaan. Daami oli lähinnä vain vaivaantunut ja yritti saada jollain konstia nuoren ihailijansa lopettamaan lähentelypyrkimyksensä. Sanoi sitten lähentelijäupseerille: "Valitettavasti sydämeni on jo varattu!". Tähän upseeri: "En tähdännytkään niin korkealle".

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  11. Kyseinen Suuri kaskukirja on varmaankin teos, jonka olen lukenut useimmin elämässäni. Varmaankin noin 50 kertaa. Tosin viimeisimmästä kerrasta on jo reilusti yli 35 vuotta. Joku sanoi ettei nauranut. Minä muistan nauraneeni. Näin ne huumorit eroavat ja ehkä tajutkin. Ehkäpä tämä selittää miksi kantapöydässä vain melkein kaikki nauravat.

    VastaaPoista
  12. Jos pun on ääliön merkki, niin Kemppinen tuli tuominneeksi esimerkiksi kaiken englantilaisen tv-komedian tekijät ääliöiksi. Inkl. Wodehousen tuotannon tv-sovitukset.

    Tai sit Jukkis-setä huijjaa.

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi: - minulla sattuu olemaan alkuteos. Kolmannen säkeen "jätkä" oli siinä "ryssä".

    VastaaPoista
  14. Ad omnia: - jäin kiinni sanaleikin (pun) huitaisemisesta, koska kirjoitin liian epäselvästi sanaleikin keskeisyyden kaiken kirjallisuuden kannalta, mm. riiminä ja metaforana.

    Täytynee ottaa uusiksi. Sanaleikki on vakava asia. Ei se todellakaan rajoitu esim. ala-asteikäisten harjoittamaan toisten nimien vääntelyyn.

    VastaaPoista
  15. Tuo pun-asia oli nyt kyllä kertakaikkiaan epäonnistunut. Soininvaaralaisittain "koepallo". Ei kannata alkaa selitellä jälkeenpäin, vaikenemalla asia unohtuu nopeasti. Ala-ikäisten harjoittama toisten nimien vääntely on osa kielellistä kehitystä, tosin kaikki sitä eivät osaa eivätkä siihen ymmärräystä laita, mutta jostain kielenkäytön monimutkaistaminen on aloitettava. On eroa onko asia ärsyttävä vai ääliöivä.

    Tarkkuutta jatkossa.

    VastaaPoista
  16. Koulukaverini opetti minulle tähtitieteen alkeita Pikku Jättiläisen tietojen pohjalta. Hänestä, teoreettisesta fyysikosta, tuli Karilaan tavoin opetusneuvos, vai mikä neuvos mahtaa ollakaan.
    Luulisin, että Pikku Jättiläisellä oli merkittävä vaikutus kyseisen koulukaverin elämänvalintojen suhteen.
    Kuvassa näyttäisi olevan tuttuja henkilöitä. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja tutusta kuvasta!

    VastaaPoista
  17. Kirjoitin Yrjö Karilaasta artikkelin, jossa viitataan myös tähän kyseiseen blogikirjoitukseen. Valmistelen Karilaan veljeksistä tällä hetkellä väitöskirjaa.

    http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=634

    -LJ

    VastaaPoista