Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
28. kesäkuuta 2010
Pääministerin alushousut
Puhe on siis edellisestä pääministeristä ja KKO:n ennakkotapauksesta 2010:39 eli ”Susanna R:n” kirjasta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu ei ole erikoisen hyvin kirjoitettu. Rikosoikeudessa laillisuusperiaate vaatii, että asioita määritellään. Se mikä ei sovi määritelmään, jää rankaisematta.
Tässä tapauksessa lakiin sisältyvä sanan ”yksiytyisyys” on aiheuttanut vaikeuksia.
Yksityisyys (”privacy”) tuli oikeudelliseen kielen Louis Brandeisin ja Samuel Warrenin kirjoituksesta, joka ilmestyi Harvard Law Review’ssa vuonna 1890. Tapaus oli aika harvinainen. Kaksi silloin vielä nuorta lakimiestä julkaisee tutkimuksen, ja tuloksena on uusi (vahingonkorvausoikeuden) ala.
Brandeisista tuli sitten USA:n korkeimman oikeuden jäsen. Nykyisessä tutkimuskirjallisuudessa hänen vaikutusvaltaansa on kuvattu liialliseksikin (esim. Bruce Allen Murphy, The Brandeis/Frankfurter Connection: The Secret Political Activities of Two Supreme Court Justices, 1983).
Todellisuudessa yksityisyyden suoja johdetaan nykyisin yhä mutkattomammin amerikkalaisesta käytännöstä, ja se on virhe. Pandektioikeus eli se saksankielinen oikeustiede, jota sovellettiin ennen siviililakikirjaa 1900, alkoi yleensä ”persoonallisuusoikeutta” koskevalla jaksolla. Siinä esiteltiin ihmisen oikeus nimeensä, mutta huomiotta eivät jääneet ne näkökohdat, joita nyt nimitetään ”yksityisyyden suojaksi”.
Saksan ensimmäinen oikeustapaus – tekijä tuomittiin – koski valokuvaajaa. Tämä oli kiivennnyt talon seinää pitkin valokuvaamaan juuri kuolleen ruhtinas Bismarckin ruumiin. Ennen Suomen nykyistä lakia puhuttiin myös intimiteettisuojasta tai integriteettisuojasta. Termien sekavuus osoittaa tietenkin ajattelun sekavuutta.
Korkeimman oikeuden päätöksessä minua häiritsee loukkaavien kohtien etsiminen Susanna R:n kirjasta. Löytyihin niitä, mutta osittain prosessioikeudellisista syistä KKO on sivuuttanut sen perustelujen kannalta vaikean tilanteen, että kirja on kokonaan tai laajasti yksityisyyttä loukkaava.
Tämä olisi tärkeä asia. Sihteerit ja kamaripalvelijat ovat aikojen alusta julkaisseet muistelmiaan, jotka ymmärrettävästi poikkeavat suuresti virallisista. Klassikko oli ehkä Prokopioksen ”Salainen historia”, joka sisältää myös erittäin riittävän annoksen panettelua ja vääristelyä (500-luku, kohdehenkilöinä Justinianus ja Theodora sekä sotapäällikkö Belisarius.
Näin KKO joutuu painottamaan kirjan kohteen sukupuolielämää.
Tämä ei ole asian ydin, vaikka media on tietysti takertunut siihen ja tuomitut selittävät valittavansa ihmisoikeustuomioistuimeen.
Seksi on hiukan huono esimerkki yksityisyyden suojasta. Raidat alushousuissa olisi parempi – pääministeri paskalla.
Toivoni mukaan melkein jokainen ymmärtää, että sellaisen valokuvan julkaiseminen tai toimituksen tarkka kuvailu (montako vessapaperia, pesikö kädet), ”kuuluu yksityisyyden piiriin”. Esimerkki olisi myös siinä mielessä parempi, ettei ruuansulatuksen toiminnoissa tietenkään ole mitään ihmeellistä, mutta erittäin monet ihmiset, lähikulttuureissamme käytännössä kaikki, ovat sitä mieltä, ettei ainakaan oudommilla ole asiaa vessaan ja että oven saa pitää lukossa.
Sukupuoliasioiden vetäminen julkisuuteen on joissakin tapauksissa yleisen edun mukaista ja siten sallittua. Ainakin sotilasvakoilu ja tiettävästi muukin valtiollinen vakoilu on kautta aikojen harrastanut sukupuolista provokaatiota (”Mata Hari”) ja pyrkinyt hankkimaan aineistoa, jota käyttäen kohdetta voisi kiristää.
Siksi poliitikon ja sotilashenkilön sukupuoliset edesottamukset eivät varmasti ja kaikkialla ole yksityisyyden suojaamia.
Vai mitä sanoisitte, jos kävisi ilmi, että esimerkiksi presidentillä on etäpanosuhde esimerkiksi naapurivaltion pääministerin kanssa? Minä sanoisin että asia on maan ulkosuhteiden ja poliittisen luottamushenkilön kannalta äärimmäisen huolestuttava.
Kuvittelen ettei erästä henkilöä lennätetty taannoin ulkoministerin tehtävästä sen takia, että hän menetteli naisasioissa (mielestäni) lapsellisesti ja typerästi. Luulen että ainakin myötävaikuttava syy oli turvallisuusriski – vähintään sellainen, että näin löysä mies voi osoittautua vaaralliseksi muussakin yhteydessä.
Viimeksi kirjoittamani on esimerkki. En tietenkään tiedä mitään Ilkka Kanervan tapauksesta enkä sen taustoista, mutta tiedän jotain viranomaiskäytännöstä. Minulla ei ole tarvetta loukata Kanervaa. Voi olla, että hänen tapauksessaan mokailu riitti. Tapaus olkoon sitten esimerkki siitä, että ulkominiteriltä vaaditaan samaa kuin korkeimman oikeuden jäseneltä – selvästi enemmän kuin muilta kansalaisilta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
".. että kirja on kokonaan tai laajasti yksityisyyttä loukkaava."
VastaaPoistaHöpsistä!
Jälleen kerran fiktio ja fakta sekoittuvat Kemppisen jutustelussa pahemman kerran.
Oliko Mauno Saaren kirja Haavikosta J. Kemppisen yksityisyyttä loukkaava?
Onkohan J.Kemppinen hieman jäävi arvioimaan Pääministerin morsian - kirjan "rikollisuutta."
Apropos vakoilu. Viime viikolla tuli (ja uusintana lauantaina) ohjelma Mennyttä etsimässä: Salainen sotilastie lähteen , jossa käsiteltiin suomalaisten upseerien vehkeilyä läntisen sotilasmahdin kanssa. Eikö tuo laajuus ja kattavuus täytä törkeän maanpetoksen tms. tunnusmerkit? Suomessa on tuomittu vakoilusta kovin kevyin perustein esimerkiksi toimittajia ja virkamiehiä, kunhan vakoilun on katsottu kohdistuneen idän hyväksi. Miksi noita upseereja ei ole vangittu ja syytetty? Törkeä vakoiluhan ei vanhene, eikö?
VastaaPoistaEn sano että olisivat olleet huonolla asialla, mutta ihmetyttää vain kun toiset tuomitaan ja toiset ei.
Ai niin. Se että ei pese käsiään paskalla käytyään, ei ole mitenkään yksityisasia. Ei varsinkaan, jos paskanäppi tulee yhteiseen sosiaali/taukotilaan ja klähmii jääkaapin elintarvikkeita yms. Jos epidemia puhkeaa, niin syyllinen saadaan kyllä selville.
Hyviä huomioita blogistilta: "Kanervan holtiton tekstailu- ja naisseuran hakeminen", kun "presidentillä olisi etäpanosuhden vieraan vallan pääministeriin" tai kun nyt ylipäätään "pääministeri ja euroopan presidentti etsii naisseuraa netistä" ja heittää kun märän rätin käytön jälkeen bussipysäkille, niin nähdäkseni osoittaa pääministerin yksityiselämän hallinnasta sellaisia seikkoja, jotka yleisöllä ja äänestäjillä, sekä turvallisuuspoliisilla tulee olla oikeus tietää!
VastaaPoistaTätä asiaa olisi tutkittava laajemminkin, että ketkä kaikki ovat Vanhas&Ruusus jutussa *panneet* ja jos nyt ei ihan silleen, niin ainakin pannut- ja laittanut koko poliittisen arvovaltansa ym. peliin, että on saatu ratkaisu joka ei selkeydellään säteile?
Matti Vanhanen ei voi esiintyä ikään kuin "voittajana", niin kuin on tehnyt, vaan kyllähän hän on esiintynyt medialle tavalla, joka ei länsimaiseen sivistys- ja oikeusvaltioperiaatteisiin kuulu, että etukäteen esitetään ikään kuin "toiveita tulevasta hovioikeuskäsittelystä" ja vähätellään hovioikeuden ratkaisua merkitykseltään?
Pääministeri esitti perusteenaa valittaa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeudelle sillä perusteella, että "ammattituomari oli hänen linjoillaan".. Tälläinen harkitsematon lausunto olisi esim. naapurissamme Ruotsissa johtanut varmasti mediamyrskyyn ja pääministerin eroon (puuttumisena riippumattoman tuomioistuinlaitoksen työskentelyyn).
Käräjäoikeusvaiheessa ja päätöksen julkiannettuaan 5.3.2008, olin huomaavinani, että perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja J. Södermanilla oli Vanhaselle paljon "puhuttavaa" eduskunnassa. Olihan hän jo alkuvaiheessa julkisesti kertonut "mielellään avustavansa pääministeriä käräjäoikeudessa".. Miten se nyt sitten olisi *sopinut* eduskuntatyön yhteyteen? Oliko Södermanilla jokin henkilökohtainen intressi ajettavanaan? Oli. Siitä on kertonut erkkikin..
Lööppi Ilkama-Sanomissa: Barbara Bumbattawa väittää Ilkka Kanervan suutuspäissään uhanneen päästää hänestä ilmat pihalle.
VastaaPoistaKyllä tuollaista poliitikkoa saa lyödä kuin vierasta sikaa, ja kovempaakin.
Toisaalta: Onhan Suomessa ollut Mannerheimin ajoista tapana pitaa ministereita ja virkamiehia, joitten aikana ei voida/haluta puhua kaikkia tarkeimpia asioita, kun niiden oletettiin/pelattiin vuotavan vieraan vallan tietoon.
VastaaPoista"Korkeimman oikeuden päätöksessä minua häiritsee loukkaavien kohtien etsiminen Susanna R:n kirjasta. Löytyihin niitä, mutta osittain prosessioikeudellisista syistä KKO on sivuuttanut sen perustelujen kannalta vaikean tilanteen, että kirja on kokonaan tai laajasti yksityisyyttä loukkaava."
VastaaPoistaTässä Kempipnen kyllä menee vikaan. Jonkin kirjoituksen yksityisyyttä loukkaava luonne voi syntyä vain selvästi yksilöitävistä tekstikohdista - ei mistään hämärästä kokonaisuudesta. Jos oikeus voisi perustella loukkaavuutta "kokonaisuudella" yksilöimättä loukkaavia seikkoja, oikeus olisi mielivaltaa.
Näin pääsemme onneksemme myös mainiosti näkemään korkeimman oikeuden lukutaidon ja ymmärryksen tason - heikko! Tämän Ruususpäätös on yksi pahimpia pohjakosketuksia KKO:lta aikoihin. Se että jokin toiminta on säälittävää, moraalisesti ala-arvoista ja surkeaa - kuten puheena oleva Ruususen kyhäelmä -ei tee siitä todellakaan rikollista.
Jep, paitsi että Ike olisi voitu ravistella siinä kenkäisyvaiheessa hereille, ja toimia siis muutenkin virkasuhteen kaltaisesti: vakavin varoitus ja hoitoon ohjaus.
VastaaPoistaOngelmineen hänet sysättiin sivuun. missä ne vain tuuppaavat paisua.
Kuvaa tietysti hyvin yleistä suomalaista työilmapiiriä, mutta .
Ad Hintola: - olet väärässä. Joka toinen Hemingwayn novelli olisi yksityisyyttä loukkaava, jos se olisi kerrottu nimetystä, elävästä henkilöstä.
VastaaPoistaPerustelu menisi näin:" Novelli kuvaa NN:n ja hänen naisystävänsä MM:n tapaamista espanjalaisella rautatieasemalla, heidän tunteitaan ja ajatus abortin tekemisestä. Siten koko aihe yksityiskohtineen selostaa NN:n yksityisyyteen kuuluvia tunne-elämän, ajattelutavan ja vaikeiden moraalisten ratkaisujen maailmaa ja on siksi sisällöltään loukkaava."
Tai ota Maupassantin novelli "Rasvapallo" (löytyy useimmista lukion lukukirjoista). "Päähenkilön harjoittama prostituutio ja hänen rinnastamisensa novellissa itseään esimerkillisinä kansalaisina pitäviin matkaseurauksiin sekä haureuden harjoittaminen preussilaisen upseerin kanssa..."
Ad -rh et alii: On tunnettua että asiat, joita esimerkiksi Churchill ja Roosevelt puhuivat toisilleen 1940-1941, olivat myös maanpetoksellisia.
VastaaPoistaKysymys on siitä, oliko heillä oikeus käydä kauppaa valtiosalaisuuksilla. Vastaus on tässä tapauksessa: oli. Heidän sihteereillään ei olisi ollut.
Ad Anonyymi (1 - fakta ja fiktio)KKO: "Valitusten perusteella Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeuden tuomiossa yksilöityjä kirjan kohtia pidettävä rikoslain 24 luvun 8 §:ssä tarkoitetuin tavoin V:n yksityiselämää loukkaavina. V on tyytynyt hovioikeuden tuomioon, eikä syyttäjä ole asiaa Korkeimmassa oikeudessa käsiteltäessä katsonut tarpeelliseksi yksilöidä yksityiselämää loukkaaviksi katsomiaan kirjan kohtia. Korkein oikeus katsoo, että vastaajien oikeus puolustautua asianmukaisesti rangaistusvaatimuksen johdosta edellyttää, että heidän tulee tietää yksilöidysti ne kirjan kohdat, joiden osalta heille vaaditaan rangaistusta. Tässä tilanteessa Korkein oikeus on muutoksenhakemuksissa esitettyjen yksilöintien pohjalta ottanut arviointinsa lähtökohdaksi ne kirjan kohdat, joiden hovioikeuden tuomiossa on katsottu täyttäneen syytteessä tarkoitetun rikostunnusmerkistön."
VastaaPoistaSyytesidonnaisuutta (ROL 11:4) tiukasti - ja oikein - sovellettaessa KKO ei olisi saanut tietenkään ottaa "arviointinsa lähtökohdaksi" edes hovioikeuden tuomiossa mainittuja kirjan kohtia, koska syyttäjä ei ollut yksilöinyt syytettään asianmukaisesti käräjäoikeudessa eikä hovioikeudessa eikä siis vedonnut edes niihin kohtiin, joista HO syytetyt tuomitsi.
VastaaPoistaKKO siis ryhtyi"avittamaan" syyttäjäpuolta (ja pääministeriä), jotta Ruusunen ja kustantaja Ojala saataisiin tuomituksi sentään jostakin ja pääministerin maine pelastetuksi!
Olen sama mieltä kuin Hintola. Kirja "seksikohdissa" ei ollut kerrassaan mitään sellaista, minkä voisi terveellä järjellä arvioiden katsoa voineen olla omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä pääministerille taika häneen kohdistuvaa halveksuntaa siten kun RL:n 24:8:ssä tarkoitetaan.
Totesihan pääministeri välittömästi hovioikeuden tuomion jälkeen tv-haastattelussaan, että kirjan tiedot olivat sinänsä aivan harmittomia.
Pääministeri ärhenteli minulle henkilökohtaisessa myllyviestissään, kun arvostelin HO:n tuomiota. Matti Vanhanen ei puhunut sähköpostiviestissään mitään kirjan seksikohtauksista, vaan ainoastaan siitä tavasta, jolla kirjassa oli kerrottu tietoja hänen lapsistaan.
Mutta yllätys yllätys: KKO katsoi, ettei lasten osalta kirjassa ollut mitään loukkaavaa.
Tästä huolimatta Matti Vanhanen kertoi KKO:n tuomion jälkeen olevansa tuomioon "erittäin tyytyväinen."
Vanhasen tarkoituksena oli siis saada sakot entiselle heililleen ja kirjan kustantajalle. Perusteluista viisi, samoin kuin siitä, mistä kirjan kohdista nuo sakot tulivat.
Jotenkin ihmettelen, että iltapäivälehdissä oli jopa raflaavampia juttuja ja kuvia Vanhasesta ja Ruususesta kuin kirjassa. Tästä ei seurannut muuta kuin Vanhasen närkästys heilaansa kohtaan ja tylyt bänksit Matin aloitteesta.
VastaaPoistaSyyttäjää on moitittu ammattitaidottomaksi. Ehkäpä syyttäjä ei ollutkaan ammattitaidoton vaan ehkäpä hän ei todellakaan löytänyt Pääministerin morsian - kirjasta mitään yksilöidysti syytettävää? Kun kerran oli määrätty syyttäjäksi, niin pitihän vastenmielinenkin pellehomma hoitaa.
Virolainen toteaa edellä hyvin osuvasti sen, ettei pääministerillä ollut kuin ilmeinen "kosto" mielessä ja lapsensa, kotinsa, harrastuksensa oli pääministeri jo vuosia aiemmin tuonut julkisuuteen, joten tältäkään osin hänellä ei ollut "lasten yksityisyys" mielessään, kun sitä ei ollut aiemminkaan!
VastaaPoistaVanhanen hovioikeuden tuomion jälkeen vähätteli itse asiaa, mutta "oli jo oppinut" sen, ettei arvostellut ja ottanut kantaa julkisesti itse ratkaisuun.. Todeten ylimalkaisesti, ettei "hän voi kommentoida keskeneräistä asiaa".
Itselleni tuli mieleen, että pääministeri lähti yleisesti hakemaan yksityiscasellaan päälinjoja - sananvapauden rajoittamiseen yleensä ja eli *toivossa*, että KKO:sta olisi tullut tiukempi ratkaisu minkä HO löi pöytään ja ihmetystä tältäkohdin herättää se, miksi syyttäjä löysistyi?
Ad Omnia: - vielä kerran: en ottanut enkä ota kantaa KKO:n ratkaisun lopputulokseen, koska en tunne asiaa. Käytin tilaisuutta hyväkseni selostaakseni yksityisyyden suojaa siksi että asiasta alkaa olla nyt prejudikaatteja.
VastaaPoistaMiksei kukaan arvoisista keskustelijoista ota esiin kirjan kirjoittajan oikeussuojaa. Kyseessähän ei ollut skandaalilehden reportaasi. Eikö yksityisellä ihmisellä Suomessa todellakaan ole oikeutta kirjoittaa elämänsä kohokohdista muistelmissaan? Pitääkö mainita esimerkiksi "Pääministeri XX" suoran nimen tilalla.
VastaaPoistaKorkein oikeushan on päätöksellään järjestänyt sensuurisäännökset Suomeen. Mitkä ovat sellaisia kohtia tai henkilöitä, joiden mainitseminen Suomen nykyisten sensuurisäännösten mukaan ovat kiellettyjä?
Kyllä me ymmärrämme, Kemppinen!
VastaaPoistaEmeritus ei koskaan - ei milloinkaan - ota kantaa mihinkään konkreettisen oikeustapaukseen, vaikka kertookin, miten asioiden pitäisi todella olla. Tärkeintä tuntuu olevan sanoa, että tiedänhän minäkin näistä asioista yhtä sun toista!
Pienkustantaja oli helpompi maali, sillä isoot pojaat kuten IL tai Sanomat olisi luultavasti vain ryhtynyt "kaivamaan syvemmältä".
VastaaPoistaAd Anonyymi: - professori, emeritus tai ordinarius, ei ole koskaan oikea henkilö ottamaan kantaa oikeudenkäynnin lopputulokseen, koska hän ei ole yleensä lukenut eikä ainakaan kuullut oikeudenkäyntiaineistoa.
VastaaPoistaProfessori arvioi ennakkotapausta eli lähinnä KKO:n ratkaisusta ilmenevää (uutta) oikeussääntöä ja sen ulottuvuutta muihin samankaltaisiin tapauksiin.
Jyrki Virolaisen Matti-kauna jaksaa tuottaa hupia..
VastaaPoista"Ad Hintola: - olet väärässä. Joka toinen Hemingwayn novelli olisi yksityisyyttä loukkaava, jos se olisi kerrottu nimetystä, elävästä henkilöstä." jne
VastaaPoistaToki myönnän että olen pihalla kuin se kuuluisa kylmä ja vaalea ukko tässä kuumuudessa. Etenkn tästä ensimmäisestä perusteluesimerkistä.
"Siten koko aihe yksityiskohtineen selostaa NN:n yksityisyyteen kuuluvia tunne-elämän, ajattelutavan ja vaikeiden moraalisten ratkaisujen maailmaa ja on siksi sisällöltään loukkaava."
En tiedä, olenko nyt eri mieltä itseni kanssa, mutta tässä ei mielestäni ole mitään ristiriitaa edellä sanomani kanssa. Kyllä perusteluissa tulee voida osoittaa eli yksilöidä ne kohdat, joissa selostetaan em. asioita! Jos perusteluissa vain ja ainoastaan todetaan, että kyllä kokonaisuutena arvioiden teoksessa kerrotaan NN:n tunne-elämästä, niin missä se perustelu on?
Ketä sympatiseeraa, sille lähtee hakemaan oikeutta. Ketä antipatiseeraa, sille haluaa löytää rangaistuksen (tietysti ensin todistettava roistoksi). Se, mitä on tapahtunut, on toissijaista (kansalaisten kesken).
VastaaPoistaRuusus-sympatiat ymmärrän, mutta en enää käsitä.
Olennaista tässä on juuri se "yksityisyyden alue", josta Kemppinen juttunsa aloitti. Mikä tai mitä se on, milloin se syntyi - ja onko sen kohdalla tapahtunut muutoksia?
VastaaPoista