Sivun näyttöjä yhteensä

14. maaliskuuta 2010

Minua suomettaa



Ruotsalaisia emme enää ole. Venäläisiksi emme tahtoneet emmekä vieläkään tahdo tulla. Olkaamme siis suomettuneita.

Jukka Lindstedtin ja Stiina Löytömäen selvitys sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä löytyy linkistä verkon osoitteessa
http://www.om.fi/1266333593848

Yllätyin mieluisasti. Lindstedt on viime aikoina ollut kiinnostuneempi todistamaan toisten tutkijoiden olevan väärässä kuin todistamaan toisten tutkimustuloksia vääriksi.

Tämä ei valitettavasti ole tavatonta.

Selvityksessä on kuitenkin yksi aukko, jonka haluan osoittaa tässä.

Selvitys on kuitenkin suhteellisen pätevää työtä ja kriittisissä kohdissa sopivan samea. Juristi tai poliitikko, joka yrittää päättää, olisiko asialle tehtävä jotain, jää selvityksen jälkeen vaille vihjettä. ”Jotain” olisi tehtävä – mutta mitä?

Korkein oikeus on jo katsonut, ettei sillä ole toimivaltaa sotasyyllisyystuomion purkamiseen. Tuomioon ei voinut hakea muutosta. Tuomion purkaminen edellyttää muutoksen hakemista.

Eero Heinäluoma ehdotti eilen, että korkeimmalle oikeudelle myönnettäisiin tämä oikeus. Se tarkoittaa kai lakia – perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Heinäluoman ehdotus on törkeä. Samoihin oikeusperiaatteisiin, joita sotasyyllisyystuomio rikkoi, kuuluu tuomioistuimen riippumattomuus. Antamalla purkuoikeus korkeimmalle oikeudelle poliitikot kehottaisivat korkeinta oikeutta purkamaan tuomiot.

En ole varma, purettaisiinko niitä. Itse tuomarina olisin hyvin epävarma.

Vaikka Suomessa säädettäisiin millainen laki, sotasyyllisyysasian syyllinen oli Neuvostoliitto, jota ei ole enää olemassa. Henkilökohtaisesti syyllinen oli mm. Zdanov, joka on kuollut. En usko, että Medvejev ja Putin ottaisivat tässä vastuun Neuvostoliiton tekemisistä.

Tuomioistuin ja tuomio perustuivat rauhansopimukseen, joka Neuvostoliiton tulkinnan mukaan ylitti minkä tahansa kansallisen lain, myös perustuslain ja oikeusvaltioperiaatteet.

Suomella ja suomalaisella viranomaisella ei edelleenkään ole oikeutta tulkita toisia osapuolia kuulematta rauhansopimusta. Kun Neuvostoliittoa ei enää ole, tulkinnan muuttaminen ei ole mahdollista.

Rauhansopimuksesta voisi sanoutua irti. Se vertautuisi sodanjulistukseen ja avaisi mm. alueluovutukset.

Myös poliittis-juridinen menneisyys on käsiteltävä pelkin puhein. Menneisyyttä ei voi muuttaa. Oikeudellista farssia ei voi paikata uudella farssilla. Toivon että poliitikot tyytyvät leimaamaan rauhansopimuksen väkivallanteoksi ja vertaamaan sitä sotatoimeen. Sitähän se juuri on.

Sitä paitsi kuulemma Kekkosen keksimä ”rauhan estäminen sodan aikana” on ongelmallinen. Juuri niin Ryti ja muut tekivät – torjuivat jatkosodan aikana rauhantunnustelut useaan kertaan. Väkivaltaisen rauhansopimuksen tulkintaan ei vaikuta se, että rauhantunnustelut sisälsivät mahdottomia ehtoja.

Stalinin määräämä Talvisota oli kiistattomasti sotarikos.
Eikö jatkosota todellisuudessa alkanut 13.3.1940?

39 kommenttia:

  1. Eiköhän tuota pandoran lipasta ole melkoisen turha avata. Turha puhista kun paska on jo housuissa.

    Symboliset elkeet eivät asiaa enää miksikään muuta. Juridiselta kannalta en tietenkään osaa asiaan ottaa kantaa, mutta eiköhän kaikilla ole jo tiedossa mitä tuomioiden takana oli.

    Siinä mielessä keskustelu on hyväksi että ne jotka eivät sitä tiedä, ehken nyt saavat siitä tietoa.

    VastaaPoista
  2. Kuvan miehellä on niin ystävälliset ja lempeät kasvot, että voisi olettaa hänessä olevan hyvyys?

    Eero Heinäluoman kannanotto oli suorastaan fasistinen ja tuomittava jyrkästi! Ainut joka korkeista edustajistamme oli jotain järjellistä lausunut oli kerrankin pääministeri "valitettavasti", sillä hän lausui asiaa. Miten jotai "kunniaa voidaan palauttaa, jota ei ole edes menetetty". Tämä on notorinen tosiasia ja näinhän oli asian ilmaissut mm. Risto Rydin jälkeenjääneet..

    VastaaPoista
  3. Osa 2
    Timo Vihavainen kirjoittaa siinä Länsimaiden tuho kirjassa seuraavaa; Kun puhutaan "liittolaisuudesta" on asia aina tarkennettava, ettei synny väärinkäsityksiä. On kiistatonta, että Neuvostoliitto oli toisessa maailmansodassa Yhdysvaltojen ja Englannin liittolainen. Mutta olivatko Yhdysvallat ja Englanti Neuvostoliiton liittolaisia? Näin ei ole tapana sanoa, ja asia johtunee siitä, että tämä muotoilu on omiaan tekemään länsivalloista Neuvostoliiton hyödyllisiä idiootteja, mitä eräät tutkijat ovatkin yrittäneet väittää. Itse asiassa myös Churchill lienee tuntenut epäilyksiä lausahtaessaan pian sodan päättymisen jälkeen:" Taisimme tappaa väärän sian!"

    Josta lauseesta täältä - http://viennanet.info/polemics/churchill - löytyy tuosta;

    Internet if full of misquotations alleged to Churchill by Third Reich revisionists. Churchill never said “We slaughtered the wrong pig.” There is no such idiom in English. Had he expressed that view, he would have said, we fought the wrong enemy. This is purely a figment of revisionist fantasy and wishful thinking.

    Vihavainen kuitenkin jatkaa; Suomen kohdalla asia on toisin. Jos Suomea sanotaan Saksan liittolaiseksi, sorrutaan heti asiavirheeseen, koska liittosopimusta ei ollut. Lisäksi syntyy aivan virheellisiä käsityksiä Suomen sodan päämääristä. Mikäli sen sijaan sanotaan, että Saksa oli Suomen liittolainen, on termi paremmin omiaan aukaisemaan politiikan monimuotoista kudelmaa sillekin, joka ei ole asiaan varsinaisesti perehtynyt.

    Here is what Churchill did say concerning the two totalitarian ideologies: “I will not pretend that if I had to choose between communism and fascism, I would choose communism. I hope not to be called upon to survive in the world of a government of either of those dispensations.”

    Elikkä jos kyse olisikin ollut ns tavallisesta sodasta, siis sellaisesta intiaanisodasta kuten esim USA-Vietnam ottelu, jonka USA hävisi 2-6, niin niitä sotasyyllisiä tuskin olisi etsitty luutnantteja korkeamilta palleilta - ainakaan kovin vakavissaan.

    Haute Cour de Justice sotasyyllisyysoikeudenkäynti-linkissä mainittiin, enemmänkin asiasta ehkä olisi voinut mainita.

    http://www.youtube.com/watch?v=cvqROYG4EKU&feature=related

    Tämän tietysti kaikki muistavat (Wikipedia): Brysselin miehitys päättyi 3. syyskuuta 1944. Tintin seikkailut keskeytyivät vähän ennen Seitsemän kristallipallon loppua, kun Liittoutuneet sulkivat Le Soirin. Ajat olivat vaikeita ja Hergé joutui neljä kertaa pidätetyksi eri ryhmien toimesta. Hergéä syytettiin mm. natsi-sympatioista ja todistusaineistona käytettiin usein hänen piirtämiään sarjakuvia.

    Tämä saatttaa olla parasta mitä ainakin tuona vuonna asiasta kirjoitettiin:
    http://www.inthesetimes.com/article/733/

    VastaaPoista
  4. Osa 1
    Jos jotakuta kiinnostaa niin täältä löytyy Ryti - kuten Pétainkin...
    http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_war_criminals
    ja täällä on jotakin siitä sodankäynnin jalosta taidosta
    http://en.wikipedia.org/wiki/Medina_standard

    Mutta mistä se Ryti sitten tuomittiin. Hän ei ollut tehnyt muodollisia virheitä presidenttinä - rikkeitä ei tiedetä löytyneen, ellei sellaisena haluta pitää kiinnostusta spiritismiin, tai Suomen Pankin johtajana kultakannan puntasidoksesta - joka nosti siihen aikaan ne reaalikorot taivaisiin - siis pakkohuutokaupat yms - siis vaikka tämä: http://www.kirjastovirma.net/nivala/kapina/brecht - taikka tämä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mäntsälän_kapina

    Tasavallan presidenttinä Ryti päätti maan ulkopolitiikasta ja keväällä 1944 hän päätti jatkaa sotaa sitoumuksella taistella loppuun saakka Saksan rinnalla, ja niin ettei hallitus laskisi aseita ennen kuin olisi neuvotellut Saksan kanssa ja saanut sellaiseen Saksan luvan. Siis päätösoikeus rauhasta oli luovutettu Saksalle.

    Näin sen ymmärsin. Jos Saksa olisikin ollut Ranska - siis teoriassa - tai Iso-Britannia, tuomiota tuskin olisi kuitenkaan tullut. Saksa oli demonisoitu venäläisten toimesta (aiheesta, mutta entä sitten).

    A.F. Airo istui kaksi ja puoli vuotta Sörnäisten keskusvankilassa, eikä häntä tuomittu mistään. Ja olihan jutussa se rakkausteemakin, kun se Mannerheimi tapasi sen kreivittärensä Ernst Linderin yllyttämänä.

    Mutta se kommunisti painosti kovasti siihen aikaan (Wikipedia) - Toukokuussa 1948 SKP:n pääsihteeri ja kansanedustaja Ville Pessi matkusti Moskovaan ja kertoi Ždanoville Valpon johdon tiedoista, joiden mukaan oikeisto suunnitteli vallankaappausta YYA-sopimuksen estämiseksi. SKP:n keskuskomitea oli tiedot saatuaan pitänyt välttämättömänä pidättää joitakin näkyvimpiä salaliittolaisia, joita Valpon päällikön mukaan johti itse Paasikivi.

    Sotasyyllisyysoikeudenkäynti-linkistä tämä: "Nürnberg edustaa siis murrosta, jonka jälkeen on katsottu kansainvälisoikeudellisen rikosvastuun olevan voimassa riippumatta siitä, olivatko kansainvälisen oikeuden vastaiset teot kriminalisoituja niiden tekohetkellä kansallisen lainsäädännön perusteella."

    Jotenkin näin sitten varmaan siinä teoriassa: http://www.youtube.com/watch?v=AfJrZSRj-fE

    Siis jos USA olisi hävinnyt sen toisen maailmansodan, mutta pudottanut ne atomipomminsa - niin olisiko se siinä tapauksessa ollut sotarikos?

    VastaaPoista
  5. Jukka, sanot että sotasyyllisyysasian syyllinen oli Neuvostoliitto.

    Hmmm. Sotiemme rauha solmittiin Pariisissa, eikä vain Neuvostoliiton kanssa. Rauhan osapuolina olivat, ottaen suoraan otsikosta, seuraavat:

    "Asetus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Yhdistyneen Kuningaskunnan, Austraalian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tsekkoslovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, Uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan välisen rauhansopimuksen voimaansaattamisesta." (http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470020)

    Tietänet varmaan, että Suomen sotasyyllisyyden kysymys ja järjestelyt olivat yhteneväinen osa muiden natsien kanssa liitossa olleiden kanssa.Tässä yhteydessä liittoutuneet miettivät pitkään tulisiko sotasyyllisyys käsitellä oikeudellisesti vai poliittisesti.

    Miten tahansa, eihän tämä ollut pelkästään Suomen ja Neuvostoliiton välinen asia.

    VastaaPoista
  6. Kemppinen!!

    Jätä huolettomasti tutkimatta miten ja kenen sloitteesta sotasyyllisyysoikeaudenkäynnit Suomessa käytiin.

    Niitä ei käyty Neuvostoliiton vaatimuksesta tai aloitteesta, vaan oikeusministeri Urho Kekkonen otti tämän aloitteen haltuunsa. Kyseessä oli kaukaa viisas toimenpide, sillä rauhansopimusten perusteella voittajavaltioiden vaatimuksesta ajetuissa oikeudenkäynneissä muualla tuomiot olivat kovempia eikä Suomessa kenties olisi voitu tyytyä vankilatuomioihin, kun Saksassa ja muualla hirtetään.

    VastaaPoista
  7. Sosiaalidemokraateilla näyttää olevan erityinen hinku antaa oikeulaitokselle ohjeita ja määräyksiä. Ennen Heinäluomaa ovat mm entinen oikeusministeri Johannes Koskinen ja itse presidentti Mauno Koivisto kunnostautuneet oikeuslaitoksen ohjailussa ja päällepäsmäröinnissä.

    VastaaPoista
  8. JK: "Tuomioon ei voinut hakea muutosta. Tuomion purkaminen edellyttää muutoksen hakemista."

    Kun juristi itse tai tuomioistuimen nimissä kirjoittaa sekavia tai on epävarma, se tarkoittaa, ettei hän itsekään usko siihen mitä hän kirjoittaa tai tekee törö-juristina politiikkaa.

    Itse asiassa tuo Kemppisen argumentti voisi olla paremminkin peruste tuomioiden purkamiselle, kun muutostakaan ei ole voinut hakea. Eikö armoakaan? Mutta sellaisen Paasikivi sitten myönsikin Rytille sairauden vuoksi.


    JK: "Tuomioistuin ja tuomio perustuivat rauhansopimukseen, joka Neuvostoliiton tulkinnan mukaan ylitti minkä tahansa"

    Välirauhan 13 artiklasssa sovittiin sotarikollisten tuomitsemisesta. Ei siellä mitään sotaan syyllisiä etsitty saati niiden rankaisemisesta puhuttu; se kun todettiin itse sopimuksessa!

    Lasse Lehtinen ja H. Rautkallio ovat tutkimuksissaan osoittaneet, että nimenomaan oikeusministeri Kekkonen oli sotasyyllisyysprosessiin alkuun- ja toimeenpaneva taho.

    Zhdanov viittaa Kekkosen aloitteeseen/ ehdotukseen, Kekkonen puolestaan toisin päin = yhteistoiminnassa ja jälkisyntyisesti huomattavasti välirauhan jälkeen.

    Sotasyyllisyysnäytelmä oli yksi suomettumisen alkunäytöksistä. Kekkonen sitoi itsensä sillä vastapuoleen ja sai palkaksi "luottamuksen".

    - - -

    Heinäluoma on huomannut ainoan kelvollisen ratkaisun asiaan. No siksi ehdotus näköjään on joidenlin mielestä törkeä tai "fasistinen":)

    Saa hän kai mielipiteensä ilman, että loukkaa kuvitteellista ja kaukaa haettua tuomioistuimen riippumattomuutta ja joka on tehnyt ratkaisun asiassa.

    Ja muuten OM:n tilaustyö on itsessään varsinainen farssi. Oikeastaan se on jatkoa sotasyyllisyysfarssille, jolle vielä nykyäänkään osata, haluta, uskalleta panna pistettä tuomioiden purkamisella.

    VastaaPoista
  9. TUNNUSTUS SUOMEN KANSALLE

    Lienee aikamoinen tunnustus Suomen kansalle, etta Mannerheimia eivat uskaltaneet vetaa sotasyylliseksi. Mannerheim olisi ilman muuta ollut paasyyllinen, silla hanhan ne jutut viime kadessa kieputti. Pyysipa jopa anteeksi Rytilta, etta joutui kayttamaan Rytia mm. kesalla 1944 epamukavan paperin lahettajana. MUTTA sovietin paattajat katsoivat, etta Manneheim on pidetytava koskemattomana, koska vain han pystyy pitamaan Suomen kansan kurissa ja nuhteessa. JOS nain oli, niin kyllapa Suomen kansa oli kovassa maineessa Kremlissa!

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: Nürnbergiä varten allekirjoitettiin 1945 ns. Lontoon pöytäkirja, jota sovellettiin sitten myös Suomeen.

    Tiedossani ei ole, että länsiliittoutuneet olisivat olleet aktiivisia Suomen asiassa. Eivät ne puuttuneet liioin lopulliseen rauhansopimukseen.

    VastaaPoista
  11. EIKO MANNERHEIM KUUNNELLUT?

    Eilen oli juttua Mannerheimista ja Hitlerista, etta henkilojohtamisessa he eivat kuunnelleet eivatka ottaaneet huomioon alaistensa nakemyksia.

    LIENEEKO Mannerheimin osalta nain? Oliko Mikkelissa montakin alaista, joita olisi ollut aihetta kovasti kuunnella isoissa jutuissa? Onko joku sita mielta, etta esimerkiksi Walden tai Nenonen eivat tulleet kuulluiksi? Minulla on ehka lapsellinen kasitys kenraali Waldenista, etta joka kerta kun hanella oli asiaa han tuli kuulluksi ja asiat keskusteltiin ja funtsittiin.
    Tottakai Mannerheim oli pomo ja Walden teki Mannerheimille hommia, mutta siina henkilojohtajuusjutussa taisi Walden tulla hyvin kuulluksi?

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - aloite sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin on aikamme kalutuimpia kysymyksiä.

    En kajoa siihen. Viralliset asiakirjat osoittavat joka tapauksessa, että Suomessa luultiin aluksi välirauhansopimuksen 13 artiklan tarkoittavan sotarikoksia. Ajatus rikoksista rauhaa vastaan oli uusi ja järkyttävä.

    VastaaPoista
  13. SOTASYYLLISYYSKO EI NEUKKUJEN JUTTU?

    Edella anonyymi toteaa, etta Suomen sotasyyllisyysoikeudenkaynti ei ollut yksinopmaan neukkujen juttu. TOTTA: se oli vain
    99 prosenttisesti neukkujen juttu; joten kylla ystavamme Jukka taas pahasti haksahti!

    VastaaPoista
  14. BRAVO TOIPILA !

    Ystavamme Toipila on terava havainnoitsija. Edella oleva kommentti on aivan "rautaa",
    vaikka en olekaan mikaan sossujen ylin vihamies!

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia: - yrittäkää nyt ymmärtää, arvoisa isänmaan miehet ja naiset, että sotasyyllisyystuomion purkaminen merkitsisi sen tunnustamista.

    Kysymyksessä oli oikeudenkäynnin tapaiseksi naamioitu väkivallanteko. Kai te seuraavaksi ehdotatte, että korkein oikeus purkaa Mainilan laukaukset tai Terijoen hallituksen.

    Hertta Kuusinen ja Eino Pekkala olisi aikoinaan voitu panna syytteeseen lukuisista virkarikoksista sotasyyllisyysoikeuden jäseninä. Kekkosen ja Paasikiven syyttäminen olisi edellyttänyt valtakunnanoikeutta.

    VastaaPoista
  16. Nurembergissa hirtettyjen top 10:n joukossa oli kenraali Jodl, joka myöhemmin todettiin syyttömäksi. Jodlia tuo tieto auttoi tietenkin suunnattomasti.

    Äskettäin oikeusministeri Brax määräsi televisiossa tuomioistuimet antamaan kovempia rangaistuksia tietyistä rikoksista. Asia on todistettavissa tv:n uutisarkistosta. Eikö tuo nyt ole aika TÖRKEÄÄ puuttumista riippumattomien tuomioistuinten toimintaan?

    VastaaPoista
  17. Kuten Kemppinen kirjoittaa on sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aloitteellisista kirjoitettu jo lukemattomissa kirjoissa monilta kanteilta.

    En nyt ehkä kuitenkaan Lehtistä Ja Rautkalliota käyttäisi vahvimpana lähteenä Kekkos-asiaan. Tarkka on oikonut jo tuon kirjan korostunutta Kekkosvetoisuutta.

    VastaaPoista
  18. Eivät kai "sotasyylliset" kuitenkaan olleet täysin viattomia? Ihan itse taidettiin lähteä hyökkäämään ja aloitettiin jatkosota. Ei sillä etteikö NL olisi menetellyt törkeästi hyökätessään 1939. Se, että teko ja tekijän motiivit ovat ymmärrettäviä ei tarkoita sitä, että ne olisi myös hyväksyttäviä (ainakaan juridisesti, moraali on usein toinen asia). Hyökkäys on hyökkäys - molemmin puolin.

    VastaaPoista
  19. Olen samaa mieltä kuin Virolainen.

    http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2008/10/kko-haluton-tutkimaan.html

    " - - sotasyyllisyystuomion purkaminen merkitsisi sen tunnustamista"

    On tämä älynväläys sellainen kehäpäätelmä:)

    VastaaPoista
  20. Itse lähtisin kaivamaan perusteluja sotasyyllisyysoikeudenkäynneille jo Kekkosen "rauhanoppositio-ajoista".
    Ja mitä Kekkosesta sanottiin 27.6.1944 eduskuntaryhmän kokouksessa: "Kekkosen puuhat ja mielipiteet ovat saattaneet antaa ryssälle aihetta moniin toimintoihin ehkä nykyiseen hyökkäykseenkin (Kannaksen läpimurto).

    Matti Lahtela totesi tuolloin: "Kekkonen on valmis myymään Suomen eniten tarjoavalle"

    Kaapro Huittinen: "Kekkosen myyräntyö ja epäisänmaallisuus on maksanut Suomelle paljon nuorta verta ja aselähetysten keskeytymisiä"

    Pohjalaiset kansanedustajat luonnehtivat kokouksessa Kekkosta "vehkeilijäksi, yksimielisyyden hajoittajaksi ja vihollisen asianajajaksi."

    Lisäksi: ..opposition aktivistit saavat merkitä velkatililleen ja vastattavakseen paljon nuorta verta.

    Tästä päästään tilanteeseen, jossa Kekkonen oikeusministerinä päätyi siihen, että Maalaisliiton eduskuntaryhmässä häntä kiivaasti arvostelleet Tyko Reinikka ja Antti Kukkonen joutuivat sotasyyllisinä vankilaan.

    Yksikään Kekkosta tuolloin "haukkunut" ei myöhemmin vaikuttanut politiikassa. Luonnollisesti Kekkonen tuhosi heidän uransa.
    Kun taas rauhanopposition porukat olivat loppuelämänsä korkeissa viroissa.

    Kekkosella oli Alkibiades-oireisto ja juuri hän kehitti, keksi, ehdotti ja junaili sotasyyllisyysoikeudenkäynnit.

    Meidän olisi ennemminkin julkisesti tuomittava Kekkonen, eikä höpistä jostain sotasyyllisyyden purkamisista.

    VastaaPoista
  21. K:
    Juuri niin Ryti ja muut tekivät – torjuivat jatkosodan aikana rauhantunnustelut useaan kertaan. Väkivaltaisen rauhansopimuksen tulkintaan ei vaikuta se, että rauhantunnustelut sisälsivät mahdottomia ehtoja...
    kuten aseveliakselin natsien kanssa purku.
    natsi-Saksaa pystyssä pitäneet eivät ole osattomia sen hirmutekoihin.

    VastaaPoista
  22. Ihan vain muistin virkistämiseksi, voipi "valkosuomalainen" käydä tutustumassa aiheeseen ja teemaan, jota SDP:n Eero Heinäluoman eilinen kannanotto oikeuslaitoksen suuntaan edusti: http://fi.wikipedia.org/wiki/Fasismi ja löytyy siihen täältäkin: erkkikalevilaakso.blogspot.com/

    "Isänmaallisuus on kuollut jo 1995"! Herätys eurooppalaiset isät, äidit, tyttäret ja pojat onko kunnianne varastettu, raiskattu, vain muuten vain "kunniaa vailla"?

    Haluaako joku tai kuka katsella vielä seuraavat 30-50 vuotta tai 100 vuotta "talvisotaa videolta" aina 13.3?

    VastaaPoista
  23. Kemppisen luennolla 1990-luvun alkupuolella tämä asia oli juuri tällä tavoin esillä. Innokkaasti oppia levitin, huomasin että kukaan ei-juristi ei kuunnellut kiihtymättä, ja juristit olivat jo tuolloin, ylioikeuksien tuomareita myöten, täysin intoutumattomia. Ei-juristin ongelma on, että hän pitää paitsi ajatuksiaan, myös sanoja ominaan, ja itse päätelty on totta vaikka premissit olisi otetu katuojasta. Argumentointi muistuttaa siksi aborginaalia syömässä sormin matoa mullasta. Aivan eri asia kuin se kolmen lajin illallinen hopeavälinein, jota tuomioistuinprosessi tarkoittaa.

    VastaaPoista
  24. Ja aiheesta tulevaisuuden suomettuminen. Uskoakseni "Euroopan Oikeus" tullee käsittelemään juttua, jossa edellytetään lehtien kysyvän negatiivisten juttujen kohteilta julkaisulupaa.

    Ai niinkö. Lue täältä:

    http://www.independent.co.uk/news/world/europe/mosley-case-on-privacy-laws-is-being-fasttracked-1911315.html

    Ja miksikö? Lue täältä:

    http://news.yahoo.com/s/ap/20100224/ap_on_hi_te/eu_latvia_hackers

    Uskoakseni myös negatiiviset blogikirjoitukset tullaan kieltämään rangaistuksen uhalla.

    VastaaPoista
  25. Heinäluoma on lähes niin viisas, kun vain sosiaalidemokraatti olla voi.
    Luulee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  26. Oli ilahduttavaa, että raportissa oli käsitelty myös muita poliittisia oikeudenkäyntejä ja oikeudenloukkauksia.

    Miksihän niistä ei ole nostettu haloota? Tasapuolisuushan vaatisi esim. vuoden 1918 punaisten tuomioiden purkamista.

    VastaaPoista
  27. Ad Omnia: - Jukka Tarkka väitteli aiheesta tohtoriksi 1977 ja mm. keräsi keskeiset faktat niin että niiden turvin voi tehdä johtopäätöksiä. Eräiden suomalaisten toimeliaisuus oli silmiinpistävää. Kekkosella ei ollut pahemmin estoja, koska juuri nuo henkilöt + Mannerheim olivat pitäneet hänet paitsiossa kaikki sotavuodet.

    Turvasäilössä eli vangittuina pideettyjen 200 - 300 kommunistin kohtelu oli sekin oikeusvaltioperiaatteen vastaista. Sitä ei kukaan nyt valita. Se kun on esimerkki sota-ajan oudoista oloista.

    VastaaPoista
  28. Ad Omnia: - voisin kaivaa esiin 80-luvun lopussa tästä asiasta Helsingin Sanomiin kirjoittamani. Käytin iskulauseena tätä "Aseiden puhuessa tuomarit vaikenevat".

    Klassinen "inter arma silent leges" väittää lakien vaikenevan aseiden keskellä.

    VastaaPoista
  29. Anonyymin OTSIKKOMIEHEN touhukas ja viime aikoina yltynyt huutelu Kemppisen haksahduksista tuo mieleeni jyvän, joka moittii kanaa likinäköisyydestä. Suosittelen sinulle lääkkeeksi puutarhanhoitoa, ystäväni.

    VastaaPoista
  30. "JarMom" - tuo mainitsemasi tapaus on Euroopan Neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyssä.

    Euroopan unionin tuomioistuin on aivan eri, vaikkakin Lissabonin sopimuksen voimaantultua, unionin tuomioistuimessa perusoikeuskirjan ohella hyväksyttiin primäärioikeudeksi ihmisoikeusyleissopimus sellaisenaan. En usko, esittämääsi *uhkakuvaan* ja itseasiassa, kohtahan se nähdään kun vien Unionin tuomioistuimeen EU-parlamentin ex. oikeusasiamiehen, niin nähtäväksi jää pääsiäisen tienoolla notta, mihin suuntaan heilahtaa ja toimiko testi?

    Itse uskon vielä eurooppaan ja eurooppalaiseen oikeuteen, vaikka luottamus Suomen toimien johdosta on EN IOT:n karissut..

    Outona pidän, ettei yksikään ole ottanut kantaa EU-tuomioistuimen (toimivallan laajentumiskysymykseeni 1.12.2009)??

    VastaaPoista
  31. Anteeksi, nyt lipsahti mainonnan puolelle!

    VastaaPoista
  32. Jyrki Virolaisen kirjoitus kysymykseen. Siinä juridisesti ja historiallisesti pätevä kirjoitus.

    http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2010/03/229-sotasyyllisyystuomiot-purettava.html

    VastaaPoista
  33. JK
    "Nürnbergiä varten allekirjoitettiin 1945 ns. Lontoon pöytäkirja, jota sovellettiin sitten myös Suomeen.
    Tiedossani ei ole, että länsiliittoutuneet olisivat olleet aktiivisia Suomen asiassa. Eivät ne puuttuneet liioin lopulliseen rauhansopimukseen."
    Koska Stalin liittoutuneista halusi hanskata asian itse, ja varmistaa, ettei "vääriä henkilöitä" huudeta syytetyiksi.
    Tietenkin näin jälkeenpäin ajatellen olisi vältetty koko tämä ikuinen kitinä ja rulianssi sotasyyllisyystuomioista, keskittämällä kaikki tuomitseminen Nürnbergiin.
    Mitä siellä mitattiin pikkunilkeille oli linjassa Suomessa jaetun kanssa.

    VastaaPoista
  34. Huvittavaa on, että jos johonkin menneeseen liittyy oikeuden päätös, sen kumoamalla jokin nykyisyydessä muuttuisi.

    Mitäpä jos vaikka kumottaisiin punavankien teloitustuomiot?

    Juu. Mutta Kemppinen, kieli-ihmisenä tiedät, että sotien nimet kirjoitetaan pienellä. Myös talvisodan, vaikka sitä miten arvossa pitäisikin (tai siis isiemme ponnisteluja siinä).

    VastaaPoista
  35. Paljastavaa on se, että kun puhutaan ns. sotaansyyllisiksi tuomituista, monet rönsyilevät puna-vankeihin, kommunistien/ sodan aikaisten vihollisten yhteistoimintamiehien ja ulkomaalaisten turvasäilömiseen/ internoitiin.

    Tai pelotellaan lähettämisellä Moskovaan tai Nürnbergiin.

    Tämähän vain vahvistaa sen, että sotasyyllisinä tuomittujen tuomiot tulee purkaa. Heidän tyrmään passittajiensa ja nykyisten hengenheimolaistensa henki näyttää varsin elinvoimaiselta vieläkin.

    VastaaPoista
  36. Erkki K. Laaksolle:

    Itse en usko Eurooppaan, enkä mihinkään sen jälkijunissa tuleviin demokratioihin. Euroopan sana ei juurikaan vaikuta.

    Pientä osviittaa antaa EVA:n skenaariot tulevasta:

    http://www.eva.fi/files/2432_lehdistotiedote_skenaariot.pdf

    Näiden mukaan oikeuskin elää...

    VastaaPoista
  37. Poliitikot puhuvat asian vierestä kun he puhuvat kunnian palauttamisesta. Eihän siitä ole kysymys vaan oikeusmurhan oikaisusta.
    Miksei - sotasyyllisyyslain tapaan - voitaisi säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä erikoislakia, jossa todetaisiin sotasyyllisyystuomiot mitättömiksi? Niin oikeusmurha oikaistaisiin. Jos sanotaan, että se ei yksipuolisesti kävisi päinsä, tulkitsihan pres. Koivistokin Pariisin rauhasopimuksen aserajoitusehtoja.

    VastaaPoista
  38. "Mitäpä jos vaikka kumottaisiin punavankien teloitustuomiot?"

    Mikä ettei.

    Kun lueskelin nuorena historiaa, törmäsin Neuvostoliitosta kerrottaessa usein outoon sanaan "rehabilitointi". Eikö se juuri tuota ittiään ole?

    VastaaPoista
  39. JarMom - "oikeus toki elää" ja kaikki on liikkeellä. Nyt on Euroopassa sen kenties suurin muutos käynnissä, sitten sen perustamisen "hiilelle ja teräkselle"..

    VastaaPoista