Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
20. lokakuuta 2009
Miljoonavaillinki
Tuon nimistä Mika Waltarin näytelmää esitettiin 50 vuotta ja 2 päivää sitten Kansallisteatterissa. Kaksi vuotta myöhemmin aihe näyttäytyi elokuvana, jonka käsikirjoittaja oli T.J. Särkkä, entinen pankinjohtaja Töölöstä ynnä muuta.
Olen muistavinani, että lehdissä oli kirjoitettu paljon jättiläiskavalluksesta, jonka teki luotettu nainen, kassanhoitaja. Waltari oli nopea napsimaan aiheita. ”Gabriel, tule takaisin” liitetään todelliseen henkilöön, Ruben Oskar Auervaaraan, jonka sukunimi alkoi merkitä naistennarraajaa.
Tänään kirjoitettiin lehdessä syntymäpäivähaastattelussa oivallisesti muun muassa blogeista, joissa haastateltava näki älyllisen keskustelun mahdollisuuden.
Yhdyn onnitteluihin ja totean samalla, että tässä blogissa raksuttava Site Meter meni sitten kolmannelle miljoonalle. Luvut eivät ole vertailukelpoisia eikä niillä ole sanottavaa merkitystä.
En osaa olla lukematta poliittisia henkilöitä eri joukkoon. Esimerkiksi Soininvaara ja Tuomioja kirjoittavat kiinnostavasti ja tuntevat asioita, mutta he haluavat vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen.
Yhä tavallisemmat sisäpiiriläiset, esimerkiksi nykyiset tai entiset urheilijat, ovat verkossa oikeastaan journalisteja. He selvittävät taustoja ja keskittyvät päiväntapahtumiin.
Me harvat villit, jotka kirjoitamme muuten vain, emme sitten tiedä, suoritammeko me tuskallisia eläinkokeita vai olemmeko itse koekaniineja.
Blogin pohja on lukijakunta, sekä kommentoiva että vaikeneva osa. Jotkut haluavat osoittaa olevansa oikeassa. Se on hyvä. Itse en yleensä ole oikeassa. Jotkut haluavat väittää vastaan, kokeeksi tai tosissaan. Se on hyvä.
Meillä on ollut joskus muutaman juristikollegan kanssa tapana yrittää repiä toistemme kirjelmiä kappaleiksi. Se toimii parhaiten silmän korkeudelta. Väittely toimii vain, jos kukaan ei pelkää menettävänsä mahdollista arvovaltaansa, vaan uskaltaa laukoa myös typeryyksiä.
Olen ollut mankelissa sekä telan välissä että kammesta kääntämässä eli toimittajana ja toimitettavana. Se on eri asia. Kerran olin apulaisena ja onnistuin työntämään pikkusormeni mankeliin. Arpi näkyy edelleen. Kunnanlääkäri nosteli metallisia nipistimiä spriistä. Kirveli.
Tämä on kirjoittajalle kallisarvoinen oppi. Jos panee sormensa mankeliin, sattuu.
Tapahtumapaikka oli Nurmen puupäässä. Pilkallista nimitystä käytettiin erotukseksi kivipäästä.
Blogin kirjoittajana muuan suuri virheeni on selostaminen ja saarnaaminen. Kun selaa vanhoja lehtiä, mikään ei ole niin yhdentekevää kuin harras hyminä joutavanpäiväisistä asioista, tai kiihkeä kirjoittelu sonniyhdistyksen tilinpäätöksestä.
Arjen historia on pienuudessaan suurta. Merkittävien poliitikkojen päiväkirjat ja muistelmat tahtovat olla niin läpi valehdeltuja, ettei niitä jaksa lukea. Joidenkin historiankirjoittajien tapa sisällyttää tekstiin aikalaisten kirjeitä tai kaikessa lapsekkuudessa pidettyjä päiväkirjamerkintöjä avaa asioita aivan merkittävästi.
Muista ydinaseisiin liittyvän pohdinnan yhteydessä amerikkalaisen sotamiehen kertomuksen ajatuksistaan, kun asianomainen istui pollarin päässä Seattlessa odottamassa siirtoa Okinawalle ja siitä valloittamaan Japanin mannerta:” Oli vähän helvetin hyvä että Truman tipautti ne pommit.”
Ajatukseen sisältyy tervettä itsekeskeisyyttä ja samalla se tieto, ettei kahden atomipommin tuhovoimasta ja jälkivaikutuksista ollut mitään tietoa – parhailla asiantuntijoillakin hyvin vähän.
Kun ihmisen mielessä tapahtuu isoja asioita, suuria räjähdyksiä, niistä ei kirjoiteta, koska kokija ei kykene ja toiset eivät välitä.
Siksi on kirjoitettava pienistä asioista hiukan niin kuin… Antti Hyry. Tai miksei myös Haanpää. Tai pilkattu keskeislyriikka: nappi putoaa paidasta, ja toinen, ja kolmas.
Tämä on myös 50-vuotistaiteilijajuhla. Aloin kirjoittaa paikallislehteen joka viikko jäljitelmiä lukemistani pakinoista ja poikakirjoista syksyllä 1959. Sitten toisiin lehtiin ja niin poispäin.
Jos joku lääkäri kehtaa kysyä, miten on liikunnan laita, sanon olevani liikunnanohjaaja.
Kannattaa avata aivonsa, vaikka olisi ummetusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sinä olet niin kertakaikkiaan ihana ihminen professori Kemppinen tai sanon siis kuten bruukaan suoraan: Jukka. Mistä keksit niin paljon ja osaamisesi on huikea. Minä olen kiintynyt sinuun vaikka mutta (arvovaltaiset) sinun blogia lukevat pitävät minua häirikkönä ja typeryyden huippuna. Olen trolli luultavasti; sellainen, joka asuu metsässä. Nappi vetoon, että sinä olet niin miettinyt, vaikka samalla minun pitää sanoa, että harva ihminen on tehnyt minusta niin iloisen kesken kaiken nappikaupan mitä täällä ympärillämme tapahtui - kuin sinä. Olit kuin ritari minulle siinä kohtaan kun pää surisi liian monenlaista yhteentörmäystä asioissa ja sanat eivät olleet vielä valmiita. Oli kauhea paikka ja kaikki nauroivat, sairastuin siitä hirvityksestä melkein. Nyt on ihan toinen ääni ja pian on toivottavasti vielä parempi ja sitten laihdun. Ja ostan sinulle rakas Jukka sen alushameen jos saan duunia.
VastaaPoistaVai oliko se förkkeli, jotain niistä.
SYDAMELLISET ONNITTELUT
VastaaPoista50-v taiteilijajuhlan johdosta.
Myos noyra kiitos!
Olenpa sekava tekstissäni - pää on yhtä sekava pelosta ja stressistä, mitä eivät ikinä helpottaneet vaan ajoivat kahta kovemmin kun rupesivat tajuamaan oman osuutensa.
VastaaPoistaOnnea siis. Paljon paljon onnea ja uusi Xantippa sitten kun aika on oikea.
VastaaPoistaSaavutuksia lueteltaessa kolme miljoonaa lukukertaa ei ole vähäinen! Onnittelut!
VastaaPoista50 vuotta kirjallisia saavutuksia - kelpaa se mainita, kele. Vaikka oleellisempaahan päivänsankarin tekemisissä on se tietty jämäkän räväkkä notkeus, jolla hän liikkuu erilaisissa aiheissa, isoissa ja pienissä, tärkeissä ja tyhjänpäiväisissä. Enimmäkseen isoissa ja tärkeissä.
VastaaPoistaJa me kommentoijat syöksähtelemme parvena perässä, kukin oman ominaislaatunsa mukaan: toiset kiittäen, toiset ähkyen.
Suurin osa meistä seuraa varmaan useitakin blogeja ja ottaa niissä erilaisia rooleja.
Naisten blogeissa minäkin olen lempeä ja seestynyt.
Onnistut herättämään ajatuksia päivittäin. Kiitos siitä.
VastaaPoistaTerveisin yksi siitä vaikenevasta osasta,
h.
Jylisevät suosionosoitukset (seisaalleen nousten, jalkoja tömisyttäen)onnittelujen kera myös täältä vähemmän opiskelleelta puolelta.
VastaaPoistaSanoit, että mittari rapsahti kolmannen miljoonan paremmalle puolelle. Entä juttumittarisi? Montako tarinaa olet tähän mennessä iloksemme kirjoittanut?
Onnittelut syvän huumanista ja monipuolisesta teksteistä, joiden lukemisen jälkeen olo on (vähän aika) puhdas ja ylentynyt, sitten arki ja työ vie mennessään...
VastaaPoistaEn tiedä luitko tämän eilen, mutta siis Stephen Fry kirjoitti blogissaan eilen, että
VastaaPoistaI sometimes think that when I die there should be two graves dug: the first would be the usual kind of size, say 2 feet by 7, but the other would be much, much larger. The gravestone should read: ME AND MY BIG MOUTH.
..…. juttu jatkuu - sitähän on melkein 6 sivua… joista suurin osa on sitten juttua Twitteristä….
ainakin iPhone on sen seuraamiseen melkoisen mainio väline…...
http://blog.twitter.com/2008/08/twitter-apps-for-iphone-reviewed.html
http://mashable.com/2009/05/02/twitter-iphone-apps/
mutta siis se Fry'n juttu jatkui….
Here is how Oscar Wilde saw things a hundred and twenty years ago:-
In old days men had the rack. Now they have the press. That is an improvement certainly. But still it is very bad, and wrong, and demoralizing. Somebody — was it Burke? — called journalism the fourth estate. That was true at the time no doubt. But at the present moment it is the only estate. It has eaten up the other three. The Lords Temporal say nothing, the Lords Spiritual have nothing to say, and the House of Commons has nothing to say and says it. We are dominated by Journalism.
The Soul of Man Under Socialism, 1891
Ja sitten linkki ja kehotus lukea kokonaan tuo Wilden kirjoitus.
http://flag.blackened.net/revolt/hist_texts/wilde_soul.html
Seksiä on juuri sopivasti.
VastaaPoistaEilen joku monipuolisessa puutteessa oleva kaipaili sitä enemmänkin, onneksi hänet ohjattiin antavammille sivustoille.
Mutta taisi JK kerran mainita seksiä sivuten siihen suuntaan, että tietyssä iässä kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen alkaa kääntyä kiinnostukseksi sukututkimukseen.
Ainakin tämä teoria näyttää pitävän paikkansa.
_ _ _ _
Onnea ja kiitos bloginpitäjälle!
osku
Voi, paskanperkele!
VastaaPoistaToivoin salaa, että eilinen kommenttini olisi ollut tasan 2.miljoonas. Porissa, kun maineikas ravintola Otava suljettiin keväällä -85, piilouduin valomerkin jälkeen vessaan ja olin varmasti viimeinen asiakas! (K.Bergbom aloitti Suomalaisen teatterin näytännöt samassa paikassa)
Onnea vaan täältäkin, Kemppi!
Tosi on, että hieman tähän on koukkuun jääty...olen toki eläissäni pahempaakin harrastanut, enkä mokomia paheita tänne blogiin lainkaan kaipaa.
pekka s-to.
Onnitteluni Jukka. Alias Penjami P. Kenkku.
VastaaPoistaPaljon olet hioutunut noista päivistä.
Tarkennus -rh:lle.
VastaaPoista1800-luvun lopulla näyttämö sijaitsi juuri hotelli Otavan vessojen paikalla.
(käyppäs vilasemassa www.porinvessat.fi)
pekka s-to.
Kiitokset virikkeistä, Kemppinen!
VastaaPoistaVarsinais-Karjalan taustaiselta sujuu sanankäyttö, ja verkon paikkaamista voi pitää lähtö-oletuksena!
ass: sisämaan villi
Ad Ojalanpoika et alii: - Auschwitzista 3,5 km:n päässä olllutta Buna-tehdasta pommitettiin. Pommittamiskysymyksestä on nykyisin aika laaja asiakirja-aineisto.
VastaaPoistaEsittämiesi tietojen lisäksi: juutalaisten tuhoaminen kiihtyi sodan loppua kohti ja mm. Unkarin yli puoli miljoonaa juutalaista surmattiin vasta 1944.
Pommittamiskysymyksestä kiihkottomasti Sir Martin Gilbert, Auschwitz and the Allies (2001).
http://www.youtube.com/watch?v=r6-df9L0aDI
VastaaPoistaUOTI
VastaaPoistaOnpa hyva kun meilla on tama EU !!
Muutenhan ei taman KKO:n sakin mielivallasta saisi edes valittaa.
Eikos taman gangin voisi panna esim. 36 kuukaudeksi vankilaan, etta saisivat miettia oikeaa ja vaaraa.
"Esimerkiksi Soininvaara ja Tuomioja kirjoittavat kiinnostavasti ja tuntevat asioita, mutta he haluavat vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. "
VastaaPoistaOnnittelut poikkeuksellisilla teksteillä yksityisiin mieliin vaikuttavalle valiobloggaajalle!
Onnea nyt KKO:lle ja Kemppiselle, josko saisi lukaista joskus jonkin poikakirja-arvostelun vuodelta 1960.
VastaaPoistaTosin oudoksuttaa jos Pauliine Koskelolle sanoo naamansa näyttävän ihan Merguksen perseeltä, niin siitä saa 1000 euron sakot,
mutta jos Jumalaa nimittää pedofiiliksi, niin siitä ei saa muuta kuin potkun persuille.
Keitä he luulevat olevansa.
Onneksi kohta siirrytään normaaliaikaan, niin ei tarvi puoleenyöhön uutta blogia odottaa.
Onnittelut ja kaikki tavanomaiset JK, mutta eikö ollut komiaa, kun Hornet veti ylös kello 14 Hietaniemn yllä.
VastaaPoistaNousin ylös ja vedin lippaan Karhialalle.
Koska en ymmärrä laista mitään, esitän tyhmän kysymyksen EUsta, KKOsta & Uotista:
VastaaPoistaOlenko ihan väärässä, kun tulkitsen tapauksen niin, ettei Uotia tässä asiassa mitenkään vähemmän syyttömäksi mihinkään ole todettu,
vaan että kyse on vain siitä, ettei häntä olisi saanut pakottaa tunnustamaan rikollista tekoaan?
En kauheasti hurraisi tällaiselle päätökselle.
Ad Anonyymi Osku:
VastaaPoistaLisäisin myös sotahistorian ja kunnallistekniikan.
Joo Tapsa P, teon kannalta vain juridinen metakyssä, mutta käsittääkseni oik. tri Uoti juuri rakastaa niitä.
VastaaPoista"Porissa, kun maineikas ravintola Otava suljettiin keväällä -85, piilouduin valomerkin jälkeen vessaan ja olin varmasti viimeinen asiakas!"
VastaaPoistaOnhan se mukavaa, että on harrastuksia.
Isoista asioista kirjoittavat pienet ihmiset ja jos hetkessä tosiaankin asuu ikuisuus niin onhan asia myös päinvastoin. Onnitteluni Mr. Kemppinen !
VastaaPoista