Tällaisena päivänä olisi ehkä paras kirjoittaa jostain aivan muusta. Murhenäytelmästä – joka samalla oli suuri rikos – ei pidä sanoa mitään, kun ei mitään tiedä. Omien tunteiden jakaminen on jotenkin turhaa, kun tunne on sama kuin kai kaikille, tyrmistys.
Tässä seurassa ei ole tarpeen huomauttaa Internetin roolista. Ei tanssilavojakaan – suhteellisen myöhäinen keksintö – kielletty, vaikka niiden ympäristössä puukotettiin ja tapeltiin.
Tai ehkä eräät halusivat kieltää, mutta ajatuksen turhanaikaisuus oli ilmeinen.
Yhden nyt jälleen koettuun murhenäytelmään liittyvän ajatuksen haluan silti esittää ja julkaista verkossa.
Viime radio-ohjelmani yhteydessä mietin ja valmisteli kysymystä häpeän ja väkivallan suhteesta toisiinsa, ja kyllä sitä myös lyhyesti sivuttiin keskustelusta.
Asia on tavattoman laaja ja epäselvä.
Siinä yhteydessä päädyin taas kerran Søren Kierkegaardiin, jonka kirjoja olen lukenut ja lueskellut ja pohtinut useita vuosikymmeniä. En ymmärrä niistä paljon mutta väitän, että Kierkegaard kaatoi tuoreeltaan Hegelin ajatusrakennelmat, ennen kaikkea ne hyvin korkean teoreettiset rakennelmat, jotka vaikuttivat vahvasti kovuuden kulttuurien syntymiseen 1900-luvulla – sekä mustaa että punaiseen fasismiin.
Joko oikein tai väärin luettuna Hegel näkee valtion hengen korkeana tai korkeimpana kehitysmuotona. Siitä tulee helposti päätelleeksi, että historiallinen muutos on lainalaista ja että valtio ei voi toimia väärin.
Kierkegaard loi perustan niiden asioiden ymmärrykselle, joita nimitetään nykyisin usein depressioksi – näennäisesti normaalin ihmisen syväksi häiriötilaksi, joka voi johtaa suureen tuhoon.
Hänen kielenkäytössään, teoksessa ”Kuolemansairaus” (Sygedommen til døden), tuon tilan nimi oli epätoivo.
Epätoivo on ihmisen perustila (default). Se syntyy kyvyttömyydestä olla ihminen sanan syvällisessä merkityksessä.
Synnin vastakohta on usko. Kierkegaard tarkoittaa kristinuskoa, mutta ehkä usko ihmiseen tai usko elämää tarkoittaisi samaa. Epätoivon parannus on usko. Tie epätoivosta on toiminta todellisen ihmisyyden suuntaan. Se ilmenee rakkautena – nykyisin sanottaisiin ehkä ”välittämisenä”.
Kirjan nimi (”Sairaus kuoleman asti”) osoittaa, että uhka on monen kuolema.
Kemppisen tanssilavavertaus ei ollut kovin hyvä - eikös se tappaminen tapahtunut nyt koulussa?
VastaaPoistaKemppisen mukaan murhenäytelmästä ei osaa sanoa mitään kun siitä ei mitään tiedä.
Tietoa on kuitenkin saanut siitä pahuksen Internetistä koko päivän, vaikka tekijää ei voidakaan enää kuulla.
Murhenäytelmästä voi myös yrittää oppia jotakin - ettei tulisi uusia sellaisia.
Itse olen yrittänyt blogissani pohtia, miten murhenäytelmä olisi voitu estää - vastaisen varalle.
Onko mitenkään sattumaa, kysyn isteltäni, että hurjat väkivallanteot tapahtuvat oppilaitoksissa kautta koko läntisen maailman (no, ehkä liiottelin, mutta amiriikassa ja Suomessa sekä Saksassa).
VastaaPoistaMissä määrin seikka on yritystä näyttää systeemille, että "minä määrittelen säännöt"?
Ja missä määrin sattumaa?
Ja, vielä, missä määrin seurausta Heikoimmasta Lenkistä?
En ymmärrä. Olen vanha ukko, yli visikymppinen, eikä näin eletty mun Suomessani. Se ei ollut parempi mutta se oli hyvä.
Mutta: mun pitäisi ymmärtää.
Levottomat pienempiin ryhmiin, joissa voi kokea olevansa merkityksellinen. Vähemmän nolaamista, enemmän kannustamista.
VastaaPoistaTekijä on yhtä surullinen tapaus kuin tekonsa seuraukset. Kuinka emme näe tuollaisen vihan kasvua ajoissa.
Tarkkuusammuntaan laseraseet. Oikeat vain sotilaille ja metsämiehille.
Eniten otan osaa tämän poliisimiehen ajatuksiin, joka "päästi" tappajan aseineen jatkamaan harrastustaan. Taitaa poliisi loppuikänsä nähdä ajatuksia ja itsesyytöksiä asiasta. Kuolleet ovat kuolleita.
VastaaPoistaOn varmasti ollut mustaa ja punaista fasismia, joskin nykyisin on demokraattinen fasismi. Nämä kolme eivät toisistaan millään lailla eroa. Demokratian nimissä tehdään yhtä pahaa ja sosialismidemokratian nimissä vielä enemmän. Älä siis ihminen äänestä näissäkään vaaleissa.
Syntiä on nautinto tehdä ja kunnon syntiä ei kukaan tee epätoivoissaan, joten synnin vastakohta on luonnollisesti epätoivo.
Vai kuka määritteli synnin? Epätoivoinen Jeesusko? Ei ainakaan eduskunta.
Joten suurin synti on Jumala, joka sallii kaiken tämän epätoivon.
Unelma on ihmisen perustila (Enter). Usko(nto) on unelman korkein saavutettavissa oleva tila.
Syntisiä unelmia kaikille. Kuolemaan asti.
K:
VastaaPoista"Kirjan nimi (”Sairaus kuoleman asti”) osoittaa, että uhka on monen kuolema."
?
Niin tai sitten se soittaisi että kääntäjä olisi ymmärtänyt Sygedommen til døden -kirjasta harvaisen vähän sen rubriikkia myöten (?).
Kuolemansairaus: Kristillis-psykologinen kehitelmä mielenylennykseksi ja herätykseksi, ilmestyi Suomessa v. 1924, mutta maaperä oli enää vähemmän otollinen millekään muulle kuin sanokaamme, voimistuvalla saksalaisvaikutukselle, vaikka se taas olisi sanottava aivan suoraan, että mille.
Kylläpäs Iines on lukenut vilosohveja.
VastaaPoistaHoups, olin omasta mielestäni äsken vielä I-iineksen sivuilla; hän vetoaa Kirkegaardiin mutta ei ole paljonkaan ollut oikeaa näyttöä sen ahdistuneen miehen käyttäytymisen opeista ja siksi lähetin äsken tuon kommentin; ei siis sovi sinun blogiin; sinä näytät olevan perillä vähän kaikesta!
VastaaPoistaHyvää päivänjatkoa professori hyvä, voisinko saada tilaisuuden puhua mistä on kyse luultavasti (tästä Kauhavan case*sta sillä se liittyy myös siihen kohteluun mitä minä olen saanut; lue Iines tänään).Uskon myös,että alkavat jo uskomaan - sinnikkyys on joskus hyväksi, että saavat todeta omin silmin (mutta nyt ei saa enää tapahtua näitä massamurhauksia mutta itse uskon, että ovat tulossa monellakin lailla: meillä voi olla jopa USA:ta pahempi tilanne sillä meillä ei ole kompetenssia siinä missä heillä ei ole haluja rahan takia).
Olemme alienoittaneet nuorisomme lähes tahallaan olisi minun analyysini (joka pohjaantuu siihen mitä olen yrittänyt kertoa omasta elämästäni ja miten mm rehtorien koulutusta ollaan haluttu hoitaa vuosi vuoden jälkeen ja johto päästää virheet läpi vetoamalla rahaan).
Velvollisuuden tunne yhteisöllisyydessä on vaarallinen hallinta-ase suorituskeskeisessä tehokkuusyhteisössä.
VastaaPoistaOman onnensa seppä ei voi takoa "tarpeetonta" loputtomiin.
Niinpä. Että totuus on menettänyt voimansa meihin nähden. Että tuska ja paha toimivat opettajina, jotta oppisimme sen uudestaan. Että helvetin ikuiset rangaistukset saisivat jälleen takaisin todellisuutensa, jotta ihmiskunta jälleen vakavoituisi.
VastaaPoistaSuunnilleen niin. Eilisestä jäi sekin mieleen, että se oli Sigmund Freudin kuolin päivä. Vuosi oli silloin 1939. Oi sekin aika kuolla.
It is always possible to bind together a considerable number of people in love, so long as there are other people left over to receive the manifestations of their aggression.
— Sigmund Freud siis.
Niin Kierkegaard kirjoitti, että väärinkäytettynä sana voi sekoittaa mielen aivan samalla tavalla kuin musiikki.
Siis että kai Wagneria voi vieläkin kuunnella - jos jaksaa.
Toisaalta usko ei perustu ratkaisuun vaan toimintaan sinänsä. Että kerran Spede Pasaselta kysyttiin, että mikä vie parhaiten janon ja Spede oli siihen vastannut, että vesi.
Eli puute on ihmisen tärkein tarve, että jos ihminen ei tiedä, mikä hän on, niin hän tyytyy siihen mitä hänelle tarjotaan. Siis että jano poistuu ainoastaan Coca Colalla ja että kommunikointi tapahtuu ainoastaan jollain välineellä.
Ja sitähän systeemikin haluaa jatkuvasti vakuuttaa, että puutetta ei ole, ja että sitä puutetta ei myöskään saa olla. Että kaikkea on, ja että siitä kaikesta on tilastotkin.
Puhelimien määrästä, autojen määrästä, tietokoneiden määrästä, asuntojen määrästä, televisioiden määrästä, sukupuoliyhdyntöjen määrästä, blogien määrästä.
Että ihminen ei vain tuntisi puutetta.
Puute on kyky, jolla piirrämme omat inhimilliset ääriviivamme. Ilman sen tuntemista - kokemista, me emme voi olla olemassa ihmisinä.
IK: Ei tanssilavojakaan – suhteellisen myöhäinen keksintö – kielletty, vaikka niiden ympäristössä puukotettiin ja tapeltiin.
VastaaPoistaTäytyy yrittää vääntää samaa tahkoa tällaisenakin tyrmistyksen päivänäkin.
Tanssijat nykyisin ovat juotto-oikeuksin varustettujen tanssilavojen ja –ravintoloiden kauhu. Pistin sattumalla juuri äsken tästä palan tanssinettiin.
JarMom kirjoittaa...
VastaaPoista"...On varmasti ollut mustaa ja punaista fasismia, joskin
nykyisin on demokraattinen fasismi. Nämä kolme eivät
toisistaan millään lailla eroa.
Demokratian nimissä tehdään yhtä pahaa ja sosialismi-
demokratian nimissä vielä enemmän. Älä siis ihminen
äänestä näissäkään vaaleissa."
Niinpä niin. Susi on samaa mieltä. Likimain.
Ennen äänestyspäätöstä lajitoveriemme tulisi miettiä
sitä onko äänestyksen tuloksena saatu demokraattisen
enemmistön diktatuuri jotenkin moraalisesti parempi
kuin se perinteinen diktatuuri jota meidät on neuvottu
ja opetettu vieroksumaan jo koulussa?
Obladii obladaa, nyt kielletään aseet! Siviileiltä. Milloin
sotilailta? Seuraako kurittomista sotilaista vähemmän
ruumiita jos ne nakkaavat aseensa jokeen?
Eero Raunio warhemmin tuolla sanoo lempeästi:
"...eikä näin eletty mun Suomessani. Se ei ollut parempi
mutta se oli hyvä."
Voiko tuohon enää mitään lisätä?
On myöhäistä mennä myllyyn kun akanat on jo säkissä.
Siitä on niin kauna kun olen lukenut Søren Kierkegaardia, mutta se ehkä tunnetuin kohta - "Laula taas pian!" - teki vaikutuksen. Muistatte, juuri kun kertonut miten kestämättömän tuskallista on ilmaista, yleisö taputtaa ja huutaa: - Laula taas pian.
VastaaPoistaMitä voi tehdä tai ajatella, kun vastassa on ymmärtämättömyyttä. Lukea Martin Heideggeria ja ymmärtää niin vähän, että on jo kodikasta - silleen jättäminen ja avoimmuus salaisuudelle - niin kuin olisi lupa vain tarkastella ja ehkä huomata jotakin, mutta ei tarvitse tarvita mitään.
Olenko ainoa, jolle tämäkin blogi on terapeuttinen viesti siitä, että ihmiset yrittää ajatella ja sanoa ja päämääränä ei ole karttuva cv.
Aseenkäyttölupa, rotanmyrkkylääkkeet, mielenterveysongelmat,
...
Armeijassa tappaminen on sankarillista, koska silloin tottelee niitä, jotka haluavat ottaa muutakin kuin hengen esim. maa-alueita.
Kotona kasvatetaan, koulussa opetetaan. Pitäisi.
VastaaPoistaViha syntyy, kun on kohdeltu väärin/epäoikeudenmukaisesti. Kun on jätetty yksin / hyljätty yksin. Petetty.
Minulla on myös myötätunto sitä poliisia kohtaan. Välitilassa näkee paremmin, mutta siinä ei jaksa elää, on löydettävä toivo = usko ja rakkaus.
JarMomia eniten ottaa osaa tämän poliisimiehen ajatuksiin, joka "päästi" tappajan aseineen jatkamaan harrastustaan.
VastaaPoistaNiin, jos komisario olisi tehnyt sen ratkaisun toisin edellisenä päivänä puhuttelussa, peruuttanut sen aseenkantoluvan, olis tää poitsu määrätty tuomaan aseensa viipymättä, tiistaina poliisilaitokselle.
Ehkä hän olisi sitten kuitenkin koukannut koulunsa kautta - matkalla?
Kemppinen lienee osittain oikeassa; tragedian syiden pohtiminen johtaa useimmiten korneihin yksinkertaistuksiin. Etenkin tässä vaiheessa.
VastaaPoistaTosin Internetille mies antoi ripin ja synninpäästön turhan nopeasti. Tosiasia lienee, että ennen nettiä Jokelan ja Kauhajoen murhaajien kaltaiset sekopäät tappoivat korkeintaan itsensä.
Netissä nämä sekopäät löytävät toisensa ja tätä kautta muodostunut yhteisö vahvistaa sekopäisyyttä ja sumentaa näiden pekka-auvisten todellisuuden lopullisesti.
Jotain sairasta on myös nykypäivän nuorten julkisuuden kipeydessä, mistä on osoituksena TV:N sontaohjelmat: BB, Idols, Arskalle morsian etc.
Olisiko Kauhajoki ja Jokela malleja itsetuhoisille ja julkisuuden kipeille sekopäille, jotka tappavat itsensä ja liudan muita viattomia ihmisiä päästäkseen hetkeksi julkisuuteen.
Vaikkakin vain vainajina.
Olipa niin raukkamainen teko ettei mitään väliä!
VastaaPoistaNuorten heitteillejätöstä ja harhailusta, mielenterveyspalvelujen puuttumisesta ja asekontrollista saa tietenkin puhua, mutta tapaus vaikuttaa nk. laajennetulta itsemurhalta.
Motiivi on kevyt: kukapa ei nyt ihmisiä ja yhteiskuntaa oudoksuisi.
Toimintamalli oli suora apinointi.
Kannattaisiko muistaa ensinnäkin, että tämä tragediahan tapahtui ammattikorkeakoulussa, siis collegessa, kuten ulkomaiden uutisissa kerrottiin?
VastaaPoistaNuori aikuinen tarvitsee vielä tukea sekä vanhemmilta että muilta aikuisilta. Murrosikä jatkuu nuorilla miehillä usein yli kahdenkymmenen.
Suomessa ylpeillään kuitenkin siitä, että lapset "itsenäistyvät" jo 16-vuotiaina. He joutuvat elämään usein aivan yksin aikana, jolloin koti tai muu kypsien aikuisten tuki olisi tarpeen.
Iltasella mietin näin: Kierkegaardin jälkeen syntyneessä ns. eksistentialistisessa psykoterapiassa 1900-luvulla yhtä keskeisintä olemassaolon kokemusta luonnehdittiin tyhjyydeksi. Siihen liittyy apaattisuus eli välinpitämättömyys ja tunteiden turtuminen, josta kirjoittaa mm. Rollo May, joka Paul Tillichin johdolla oli saanut vankan filosofis-teologisen koulutuksen.
VastaaPoistaMay tarkoittaa tyhjyyden kokemuksella voimattomuutta vaikuttaa todellisuuteen, jossa henkilö elää. Pettymysten, torjutuksi tulemisen ja turhautumisen myötä ihminen turruttaa tunteensa, koska vain tällä keinoin hän voi kohdata elämän hallitsemattomuuden. Tunteiden turtuminen ja apatia vieraannuttaa maailmasta. Syvästi apaattinen ei rakasta itseään eikä siten muitakaan. Alun perin herkkä ihminen joutuu kovettamaan itselleen panssarin, jotta mikään ei enää tuntuisi miltään. (minusta näin maallikon vinkkelistä psyykenlääkkeen nopeuttavat tätä.)
Sykähdytti, kun lehdessä siteerattiin tekijän kuuntelemaa musiikkia: "Whole life is war and whole life is pain / and you will fight alone in your personal war”
Lopulta väkivallasta tulee keino osoittaa, että omalla olemassaololla on vaikutusta ympäristöön - ja että oma olemassaolo huomataan. Huomatuksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemusten puuttuminen on avainasemassa, jos suinkin May on tässä oikein ymmärretty.
Ja tässä koko roskassa on lukuisasti asteita suuntaan ja toiseen.
Kemppisen Hegeliä ja Kierkegaardia koskeva luonnehdinta on kaunokirjallinen mutta minusta inhottavalla tavalla täsmälleen oikea.
Yksilön epätoivoko on yhteiskunnan vika?
VastaaPoistaEhkäpä näissä punaisen, mustan ja puolikuun fasismin maissa, mutta meillä sellaisen esittäminen on älyllistä epärehellisyyttä.
Jos tekijä on niin tervejärkisen oloinen, että läpäisee poliisin puhettelun juuri ennen massamurhaa, niin miten hänen pahaan oloonsa olisi voinut puuttua?
Toistaiseksi viranomaiset eivät pysty katsomaan päämme sisälle. Toki punaisen fasismin maissa sitä kiitettävästi yritettiin. Meillähän mitään siihen viittaavaakaan ei saa käyttää ammattirikollisia vastaan.
Eikä kannata haikailla entisiä hyviä aikojakaan. 90 vuotta sitten auvisia ja saaria löytyi joka pitäjästä ja uhreja lasketaan edelleen.
Jokelan juttu oli aika kova. Tämäkin oli hautonut jo vuosia. Samalla vaivalla kun ajattelee pimeitä, voi ajatella valoisia. Tällaisenakin päivänä.
VastaaPoistaJK:n tanssilavajuttu oli aivan hyvä vertaus. Sellainen tanssilava kyllä saa lisää järjestysmiehiä, suljetaan, jolla järjestys ei pysy. Mölytöösankin tulee viranomainen hiljentämään, jos aiheuttaa räikeitä ääniä. Netissä möykätään ilman desibelejä.
Jos Suomessa menetetään esim 10 htv:tä vuodessa + korvaukset netin innoittamissa surmissa, niin jokin panos voisi sitä vähentää. Tradeoff. Julmaa.
jos ei ole mitään voitettavaa ei ole mitään menetettävää
VastaaPoista...
rakkaus ja oman itsen arvokkaaksi ja haluttavaksi kokeminen
...
HG: Olemme alienoittaneet nuorisomme lähes tahallaan olisi minun analyysini
VastaaPoistaEi riitä.
Ei pelkästään nuorisoa, jolle jatkuva pettymyksen aihe on paitsi se, ettei maailma ole sellainen kuin sen pitäisi olla, myös se, etteivät aikuiset tai yleensäkin päättävässä asemassa olevat tee asialle mitään vaan päinvastoin tuntuvat edistävän tätä kehitystä.
Älä unohda vanhuksia, jotka on tehokkaasti vieraannutettu elämästä, äläkä työttömiä, opiskelijoita, vaivaisia tai pienituloisia.
Älä myöskään unohda tavallisia ihmisiä. Heidänkin ylitseen on ajettu ja ajetaan jatkuvasti uudestaan.
Meidät kaikki on vieraannutettu elämästä.
Yleensä näistä syiden pohdinnoista aina tulee liian suppeita. Sairas yhteiskunta, sairas nuoriso.
Internetiä tai koulukavereita tai kiusaajia (yleiskäsitteenä, ei tietenkään spesifisesti) tai mitä tahansa pikkuasiaa varmaan taas syytetään.
Kenellekäänkö ei muka tule mieleen, että myös vanhusten huono kohtelu on merkki samasta asiasta? Johtuneeko se Vanhasen ajama rikkaiden joukkopako katumaastureineen maaseudun rauhaan, keskelle ei-mitään, aidatuille asuinalueille, josta on sitten mukava ajella tunnin työmatkoja, kenties ihan vain siitä, etteivät sellaiset ihmiset, joista tuntuu ettei heillä ole mitään hävittävää, ole kauhean mukavia naapureita?
Pahan Internetin vika taas tämäkin tietysti on. Sensuroidaan lisää. Suljetaan tämäkin henkireikä.
Ja poliisi jokaisen olohuoneeseen valvomaan, jookos?
Olemme periferiaa: ei bussit täällä räjähtele yht´äkkiä. Mutta emme me enkeleiden välilaskupaikkakaan ole.. voi hyvä tavaton! Kaikki (tai ainakin minä) tietävät että noin viikon päästä Bagdadissa ja/tai Ismalabadissa kuolee ihmisiä, taas. Miksi emme estä sitä nyt? Tai sitä, että ylihuomenna Suomssalmella/Hyrynsalmella.. tai missä tahansa, toistuu tämä.
VastaaPoistaKuinka vähän me välitämme toisistamme?
"Epätoivo on ihmisen perustila (default). Se syntyy kyvyttömyydestä olla ihminen sanan syvällisessä merkityksessä."
VastaaPoistaTämä ajattelu resonoi hyvin buddhalaisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan ihmisen perustila on kärsimys, tai epätyydyttävyys, joka johtuu koko olemassaolon pysymättömyydestä. Kärsimys aiheuttaa takertumista, joka ilmenee ahneutena, ahneus tuottaa vihaa.
Buddhalainen vastalääke vihaan on myötätunto. Myötätunnon harjoittaminen kaikkia tuntevia olentoja kohtaan on inhimillisen elämän perusta.
Tätä kautta löytyy myös kaikkien uskonnollisten filosofioiden yhteinen perusta, jota ilman on niin kovin vaikea olla ihminen: välittäminen.
Rakasta lähimmäistäsi niinkuin haluaisit itseäsi rakastettavan...
Vaalit tulossa. On tärkeää olla esillä. Jotenkin äärimmäisen iljettävää, kun eräät ministerit ja kansaedustajat surffaavat kansallisen surun ensiaallolla. - Selvyyden vuoksi koskee hallitusvastuussa ja ei hallitusvastuussa olevia.
VastaaPoistaHauska, että joku jaksaa vielä verrata toisiinsa Kierkegaardia ja Hegelismiä, jonka suurin profeetta (tai ylipappi) on ollut se yksi Snellman.
VastaaPoistaSnellman itse tajusi jossain vaiheessa kuinka vaarallinen kaveri Hegeliaani voi olla, ja todisti itse omillakin toimillaan tätä asiaa, esim. nälkävuosien 1867 jne. kyvyttömyyttä toimia on laitettu hänen niskaansa. Jos emme ajattele mitenkään muuten kuin jälkiviisaasti, niin täällä tehtiin siis ensimmäinen Hegelismiin perustuva teko, eli autettiin kansanmurhaa, aiheuttaja oli ehkä kato tai huonot viljelymahdollisuudet jne. mutta siis autettiin sitä. (Tämä on kärjistys ja sellaiseksi tarkoitettu).
Kansakoulussa alettiin opettaa häpeään perustuen, jos et osannut lukea, oi syytä hävetä, jos et osannut laskea, oli syytä hävetä ja jos ei hyväksynyt opetettua asiaa vanhana ja viisaampana oli syytä hävetä, koska opettaja opetti "oikein, täsmällisesti, ilman puolueellisuutta".
90 vuoden takaisten tapahtumien käsittely on perustunut häpeään, hävinnyt osapuoli on laitettu häpeämään tilannetta, ja sama tilanne on edellisen suuren selkkauksen takana, eli siis nuijasodan, kapinallisuus oli häpeällistä ja siitä piti päästä pois mutta tilannetta ei osattu käsitellä. Nyt voimme ymmärtää, että molemmissa tapauksissa kyse oli nimenomaan kansainvälisestä politiikasta ja suomalaisia kannettiin jalkojen maahan osumatta kuin laskiämpäriä konsanaan.
Jatkosodan poliittinen häviö oli hävettävä ja vasta myöhemmin alettiin nähdä se toisin. Tosin on hävettävää että taas meitä vietiin Saksan toimesta rakentamaan heidän haluamaansa järjestelmää, mutta perustuihan se osittain samaan ajatteluun kuin Snellmanin ajattelu, Hegeliin.
Häpeän käsittely on todellinen ongelma edelleen, on hävettävää olla mitenkään erilainen. Jopa johtaminen tapahtuu jossain määrin häpeän avulla.
Aikoinaan ryhmädynamiikan voima perustui häpeään, mutta kun kyse ei ole enää omasta ja toverin elämästä ja herrojen kunniamerkkirivistöjen pituudesta ja painosta, meitä edelleen johdetaan häpeän avulla. On häpeällistä kasvattaa lapsia, on häpeällistä saada huonoja arvosanoja ja on häpeällistä olla mies.
Jyrki Virolainen,
VastaaPoistaen oikeastaan ymmärrä, ketä auttaa tai edes lohduttaa, että sinä ryhdyt tai joku muu ryhtyy juuri nyt pohtimaan, "miten murhenäytelmä olisi voitu estää". Piruko sen tietää, mitä olisi voitu ja miten.
Minun luokassani on 25 oppilasta. Neljän kodissa on ampuma-ase. Kahden väitettiin olevan lukollisessa kaapissa.
Nämä 12-vuotiaat puhuivat tapahtuneesta kokonaan eri tavalla kuin Jokelasta. Yleisin näkemys tuntui olevan se, perkelettäkö siitä pitää kertoa kaikkialla, koko ajan ja niin yksityiskohtaisesti, karttoja myöten. Se vain lietsoo - sekä ahdistusta että uusia tapauksia. Näin siis 12-vuotiaat.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKouluista on poistettu tai vähennetty kädentaito-ja luovat aineet, kerhot on lopetettu, nuorisoseurat eivät järjestä enää toimintaa nuorille,vanhempien ihmisten kunnioitus on kadonnut, samoin hyvä käytös jne.
VastaaPoistaSamaan aikaan on jo monta vuotta syttynyt merkillisiä tulipaloja, joita ei ole kukaan sytyttänyt. Lapset ovat kymmenenkin tuntia päiväkodeissa, kun vanhemmat tienaavat kalliita vuokrarahoja, talonvaltaukset ovat lisääntyneet,
samoin netin terroristisivut.Kunnat liitetään suurempiin yksiköihin, joista vastaa vähempi määrä viranhaltijoi-
ta. Aikaa on enää byrogratiaan. jne.
Miksi? Mihin Suomi pyrkii?
Noin kymmenisen vuotta sitten kävin - omaa päätäni selvittääkseni - läpi moderneina pitämieni kirjailijoiden tekstejä.
VastaaPoistaYllätyin havaitessani, että niissä piireissä joissa tänään puhutaan tragedian keskellä yhteisöllisyyden puolesta, koetaan Camus'n kapinoivan ihmisen sovitukset Suomen oloihin hyvin vaarallisina, esim:
Aina löytyy rohkeita sieluja jotka uskaltavat ottaa uuden askeleen, uskaltavat lausua sanoja joita ei ole ennen kuultu; jotka pelotta ryhtyvät vaatimaan syrjäytyneillekin ihmisarvoa; jotka nousevat ylös ja sanovat että tähän asti kyllä, mutta ei enää tästä eteenpäin; että on olemassa jokin raja jonka yli ei kerta kaikkiaan voi mennä.
Yön pimeydessä nuo rohkeat sielut panevat paperille ajatuksiaan ja aamun koittaessa säpsähtävät yhteiskunnan reaktioita: ethän sopeudu työpaikoillemme; mene metsään senkin pitkäaikaistyötön, ylijäämäihminen!
Silloin ihminen kokee sisällään kapinallisen tunteen, joka syntyy havainnosta että olen saanut tähänastisesta menosta tarpeekseni, että näin ei kannata enää jatkaa. Tähän saakka olen joten kuten täyttänyt annetut määräykset. Olen orjallisesti juossut mukana oravanpyörässä. Nyt pysähdyn ja ehkä käännyn takaisin? Tunnen, että minulla on kaikki syy mennä itseeni.
Kapinassakin olen varma että puolustan kaikille kuuluvia arvoja, jotka kuuluvat sillekin joka minua kiusaa ja vainoaa. Monet tuntuvat sairastuneen moraalisesti; he ovat tottuneet puhumaan yhtä ja tekemään toista. On opittu elämään uskomatta mihinkään, huolehtimaan vain itsestä ottamatta toisia huomioon. Sellaiset sanat kuin vapaus, vastuu, ystävyys, myötätunto, anteeksianto ja rakkaus ovat menettäneet osan syvällisestä arvostaan.
Kansan syvien tuntojen kuunteleminen ja talkoohenki kuullostavat pelkästään psykologisilta kummajaisilta. Luulisi että kylmän sään korvikkeeksi ihmiset kehittäisivät täällä keskinäistä lämpöä ja kuumia tunteita, sen sijaan että karkottavat keskinäistä elämäniloa jäätävän kovilla asenteillaan.
Eläköön. Nyt on saatu kiinni syyllinen ja otettu syy. Syyllinen on poliisi ja syy on pääministeriä myöten *yhteisöllisyyden puute*.
VastaaPoistaPerkele. Mikään asia ei maailmassa ole niin pahaa_tuova kuin yhteisöllisyys. Sen huomaa jo taloyhtiön riitaisiissa tai alistuvissa kokouksissa, että perunkirjoituksissa, jolloin pikkusaatanat loihtivat kasvonsa yhteisöllisyyden takaa esille. Sen huomasin jo jenkkilässä asuessani. Commynity sitä ja community tätä. Aina sai olla varpaillaan ettei jonkun yksityinen yhteisöllisyys mennyt innovaation pahimmalle idiotismi puolelle.
Ja sitten vaaditaan poliisiministerin eroa. Hohhoijaa. Sehän tämänkin ratkaisee.
Jos pohjalaisilla puukkorunkkareilla olisi ollut netti ja pistoolit, olisi jälki ollut samanlaista. Aina löytyy se promille porukkaa populaatiosta, joka pahoissa teoissaan hyödyntää kunkin ajan uusinta tekniikkaa. Sille ei kukaan koskaan mitään mahda.
Eniten minua suututtavat nämä ministerit. Nytkin ovat niin väsyneen näköisiä ja oloisia järkytyksineen. A. Stubidokin matkusti 3 päivää jossain Georgiassa ja oli kuulema henkisesti ihan poikki. Nukkua sai ja syödäkseen kuitenkin.
Kyllä kunnioitus herää näitä mannerheimeja ja paasikiviä kohtaan jotka vuosia jaksoivat päivittäin nurkumatta hoitaa valtion asioita äärimmäisen rankoissa tilanteissa ja kahdeksankymppisinä! Mutta nämä nuoret ministerit... kun hekään eivät jaksa, niin miten ihmeessä nuoret kansalaisetkaan jaksaisivat.
Tässä blogissa on kyl loistavia kirjoituksia...
Suurin rasite on kai luulo, että pitäisi olla jotenkin samanlainen. Ja että pitäisi olla jollekin pompöösille pomolle mielin kielin. Keksin mielummin muuta askaretta.
VastaaPoistaAntti K:
VastaaPoistaEn ota kantaa sinun historiannäkemykseesi mutta häpeän osalta olet oikeassa. Häpeä on ollut kirkon aiheuttama ruoska, minä avulla pidettiin syyllisyydentunne yllä. Se on asia, mitä yritetään poistaa vähän samalla lailla kun lapsille ensin sanotaan, että on joulupukki ja sitten kun on kasvanut niin ruvetaan sanomaan, ettei sitä olekaan.
Häpeä on se oman minuuden tunne siitä, että on pidetty tyhmänä tai että olisi pitänyt itsekin huomata.
Se ei ole sama kuin syyllisyydentunne mihin sinä viittaat; nämä menevät ristiin helposti. Häpeä on aiheesta kun jotain ollaan sovittu mutta loukkaa ja rikkoo minuutta (syvintä identiteettiä, jota ei rakenneta vaan joka on kokemuksemme itseydestämme ja biografiastamme)
tavalla, joka on myös vaarallinen.
Yhteiskunnassa on olemassa ei-kristittyjä tai kristittyjä, joiden kyky hyödyntää häpeää on minulle tuntematonta: se ei vitttaa tekemättä jättämiseen/paremman ymmärryksen puutteeseen vaan on lähinnä häpäisy "olemisesta"; historiasta; isästä ja äidistä; suvusta ja kulttuurista. Ja siihen on todella syytön, avuton ja samalla se ei aiheuta häpeän tunteeseen.
Ihan kuin jonkun kulttuuri olisi toista parempi?
Syyllisyyden tunne on helpompi sillä se liittyy normien vastaisiin tekoihin ja se ei ole mitenkään vaarallinen vaan päinvastoin terveellinen tunne. Koiratkin tietävät milloin ovat tehneet väärin ja sanotaan, että häpeävät mutta se ei ole samaa häpeää kuin tuo ylläoleva.
Kun häpeästä on tullut tapa kulttuurissa nostaa sanoja itse se on twisted tapa osoittaa omaa paremmuutta suhteessa siihen, jonka pitäisi siis hävetä tämän mielestä.
Se on raukkamaista ja ala-arvoista arvostelua sillä asiat pitää kertoa suoraan eikä kuiskata. Koskakohan suomalaiset rupeavat huomaamaan tämän; kenen oikeastaan tulisi HÄVETÄ?
Sitä olen miettinyt, että miksi useammankin Kierkegaard-tutkijan sanotaan menettäneen järkensä luettuaan liikaa kyseisen filosofin teoksia.
VastaaPoistaOlisiko syynä Kierkegaardin taipumus ymmärtää erilaisia näkökantoja ja eläytyä niihin liiallisuuksiin asti? Hänhän mm. kirjoitti salanimellä teoksia, joissa oli eri mieltä itsensä kanssa.
Voisiko olla, että tämä omaan kammioonsa sulkeutunut pohtija ei ollut tarpeeksi tekemisissä elävien ihmisten kanssa, ja korvaukseksi rakensikin vuorovaikutuksen oman mielensä sisään?
Näinhän kirjailijat tietenkin aina tekevät, mutta ehkä Kierkegaard oli jotenkin erityisen intohimoinen ja samalla yksinäinen ihminen.
Kun egoltaan heiveröisempi lukija sitten uppoutuu tähän maailmaan, teksti voikin alkaa tiedostamattomalla tavalla repiä lukijan orastavia sivupersoonia vain kauemmaksi toisistaan.
Liiallinen äly ja eläytymiskyky voisi siis olla uhka persoonan terveelle integraatiolle.
Ja olisiko juuri tämä yhteys toisiin ihmisiin, vuorovaikutus, ihmisen syvimpiä tarpeita - ja tekemisissä toivon, uskon, rakkauden ja vaikkapa eilisen murhenäytelmän kanssa?
Persoonallisuushäiriöinen ei ehkä tietoisesti kaipaa vuorovaikutusta. Mutta kokonaan ihmisen sielua ei voi tappaa, syvät tarpeet elävät edelleen syvällä tiedostamattomassa.
Laajennettu itsemurha voisikin olla tällaiselle ihmiselle alitajuinen unelma juuri vuorovaikutuksesta: yhdessä muiden vainajien kanssa koetusta epätoivosta.
Don Jusalle kiitokset mielenkiintoisesta ja avartavasta näkökulmasta. Selvästi hän on enemmän perillä tästä aiheesta, jota itse yritän tässä vain omalla järjelläni spekuloida.
Mihin Suomi pyrkii? Suomi on myynyt päällystakkinsa, housunsa ja pian kalsarinsa. Pian käännämme pepun kohti isoveljeä joka ottaa kun kerran saa.
VastaaPoistaTyhmettyminen on sitä, ettei älymystö ylläpidä mm oikeita käsitteitä ja katso, että nuoriso saa uuden tiedon avaimet. Nyt parhaimmat kirjat ovat kellareissa, suljetuissa ja poisannetuissa. Niissä mistä selviää miten lukeminen sujuu niin, että ymmärryshorisontti säilyy ja kasvaa. Nyt se pienenee analyyttisyyden hinnalla. Aivotutkijatkin ovat olleet innoissaan, että ovat kehittäneet mageneettikuvia, mistä selviää, että otsalohko on se ns. parempi alue ja näin haettiin juuri niitä sitten ns. tekemään tärkeitä töitä. Mutta kukaan ei kertonut näille ehdollistetuille yksilöille, että heidän hyvyys tai paremmuus (mistä saivat rahaa ja mitaleja) oli haettu esille sen takia, että ulkomailla saisivat sitten nettoa siitä minkä suomalainen puristi paperille ja tekniikkaan. Hyödynsivät ja meillä kyykittiin heti oitis. Oltiin innoissamme, että joku "oikein ulkomailta" pyysi.
Lainalaisuudet, nimet, käsitteet ja etenkin metodit ja siinä myös teorialukutaito (joka ihme kyllä paranee kun tekee myös käsillä eli holistisuus kasvaa kun pohtii ja tekee; akateemisesti se tarkoittaa puhumista kun haluaa pragmaattisesti ns. testata teorioita).
Suomalaisella oli niin kiire vaurastua että rahaa tuli mutta intelligentia (maksavat) kasvoi itse myös johtajuuden osalta, minkä me möimme tietämättämme.
Olemme itsenäisiä teoriassa, käytännössä emme enää - tai läheltä piti. Minä uskon, että olemme tiedon osalta aina manageritasolla eli tuotamme ja he (jotkut) myyvät.
Ostamme siis omat kirjamme kalliilla voisi sanoa.
Nuoriso tajuaa jonkun falskiuden; sitä se voi myös olla. He näkevät, että jokin ei ole oikein suhteessa tekoihin ja sanoihin.
Minä toivon, että tälläisiä päiviä ei enää ikinä tule Suomeen.
VastaaPoistaLausun ennustuksen.
VastaaPoistaNuoruuteen kuuluu idealismi.Viha ihmiskuntaa kohtaan voi olla joillekin korkeinta idealismia.Voi olla, että on olemassa muutaman poikkeusyksilön muodostama yhteisö, jotka ovat yhteydessä toisiinsa netin kautta. He ovat sopineet, että säännöllisin väliajoin pamahtaa jossakin päin Suomea. Seuraava tapahtuu, kun tästä häly haihtuu.
On näitä muissakin kulttuureissa, kuten tiedätte.
Siis mitä nyt pitäisi tehdä?
ad mummo
VastaaPoista"Näin siis 12-vuotiaat."
Näkevät läheltä kauemmas? Oma 15-vuotiaani on jokseenkin haluton keskustelemaan asiasta, vaihtaa kanavaa kun puhuvien päitten tilitys alkaa. Kertoi sentään kuuluvansa kaikkiin netin viharyhmiin...ja varmisti että älytys on ymmärretty.
Matti Juhani halusi murhata. Miksi, mistä saakka, kenet, kenet tahansa, koska, kun.
Virolaisen kommentti oli ehkä aiheellinen: muitakin ja luontevampia vertailuja olisi kuin tanssilava. Koulu on nuorten ainoa näyttämö, jossa on ohjaaja (esivalta); käsikirjoitus (yleensä aina muilden kuin oma); myötänäyttelijät, joiden kanssa kilpailla ja yleisö peilinä. On siksi mielestäni ihan loogista, että siellä rakkaus, viha, ahdistus, häpeä ja se kaikki kuplii. Nyt tosin kyse oli kai ammatti(osin:-korkea-)koululaisista, ei koulu-koulusta kuten ymmärtääkseni näissä kauhistuksissa usein.
VastaaPoistaNetistähän ei kannata tietoja ammentaa, se on kuin yrittäisi muodostaa tuomioharkinnasta kuvaa maleksimalla istuntopäivät istuntosalin ulkopuolella - asianosaisten ja muiden kommenteista ei saa millään kokoon ymmärrettävää kokonaisuutta, joka auttaisi tajuamaan tuomiota.
Mutta Kemppisen tyylissä hätkähdytys kuuluu perusmausteisiin.
Minä nautin JarMomin kommenteista aina, mutta hänen ensimmäinen kommenttinsa tänään oli timantti, esimerkiksi: "Usko(nto) on unelman korkein saavutettavissa oleva tila."
Laulajan (Leinopa tietysti) sanoin:
"Ken uskovi toteen, ken unelmaan
viis siitä, kun täysin sä uskot vaan
Sun uskos se suurin on totuutes,
usko, poikani, unehes!"
Painajaisista ei silti saisi tehdä totta.
"Kierkegaard loi perustan niiden asioiden ymmärrykselle, joita nimitetään nykyisin usein depressioksi – näennäisesti normaalin ihmisen syväksi häiriötilaksi, joka voi johtaa suureen tuhoon.
VastaaPoistaHänen kielenkäytössään, teoksessa ”Kuolemansairaus” (Sygedommen til døden), tuon tilan nimi oli epätoivo.
Epätoivo on ihmisen perustila (default). Se syntyy kyvyttömyydestä olla ihminen sanan syvällisessä merkityksessä.
Synnin vastakohta on usko. Kierkegaard tarkoittaa kristinuskoa, mutta ehkä usko ihmiseen tai usko elämää tarkoittaisi samaa. Epätoivon parannus on usko. Tie epätoivosta on toiminta todellisen ihmisyyden suuntaan. Se ilmenee rakkautena – nykyisin sanottaisiin ehkä ”välittämisenä”.
Kirjan nimi (”Sairaus kuoleman asti”) osoittaa, että uhka on monen kuolema.
lähettänyt Jukka Kemppinen klo 0:00 24.9.2008 "
Depressio todellisena tarkoittaa sitä, että käsi ei kohoa. Ei avaaamaan oven kahvaa sisältä päin. Tuskin ampumaan kunnon kasaa ampumaradalla. Eikä varmasti virittämään videoita kuvaamaan ampumasuoritusta.
ad barbarus
VastaaPoistaSitä on tilapäistä ja kroonistakin tarjolla. Linkin oireet tuntuvat istuvan molempiin surmaajiin.
IRQ -galleriassa kuulemma tunnistettiin tekijä minuutissa kun uutinen tuli. Olisiko mahdollista käyttää tuon keskustelun tuloksia potentiaalisten muiden kartoittamiseen. Trenchcoatmafiaan (columbine high:n ihannoijat) kuuluu pilailijoita ja tosikkoja. Tosikot olisi hyvä tunnistaa nopeasti.
Poliisit surffaavat vapaa-ajallaan. Heidän pitäisi voida käyttää saamaansa tietoa hyödykseen virka-aikana. Vai ylittyisivätkö peitetoiminnan tai televalvonnan rajat, jolloin vaadittaisiin korkeiden kynnysten ylittymisiä ja virallista päätöksentekoa.
Nettivalvonnan pykälistö pitäisi kai saattaa kuntoon ja ehkä höllentää nyörejä - vaikka se ikävältä tuntuukin.
Keskeisiä uutisia muutaman viikon ajalta: paperiteollisuus ilmoittaa tehtaiden sulkemisista ja irtisanomisista, USA:n talous romahtaa, puoluesihteeri ehdottaa palkankorotusten jäädyttämistä, Jorma Ollilan johdolla perustetaan työryhmä luomaan Suomelle myyvempää maabrändiä ja Kauhajoella misantrooppi saa tarpeekseen ja avaa tulen. Siinä pähkinänkuoressa koko maan surullinen jama.
VastaaPoistaLehdet pumppaavat ihmisistä kollektiivisurua ja järkytystä ulos täydellä teholla. Erikoisnumeroita painetaan. Asianosaisten ja heidän omaistensa nimet ja osoitteet on selvitetty. Ne jotka uskovat oman käden oikeuteen, voivat ryhtyä tarpeelliseksi näkemiinsä toimenpiteisiin. Ministerit suunnittelevat rajoituksia elokuva- ja tietokonepeleihin sekä lisävalvontaa nettiin.
Amupuja kuulemma kuului johonkin misantrooppi-nettiyhteisöön. Muistui mieleen Shakespeare, Timon Ateenalainen (käännös Cajander).
VastaaPoistaAlkibiades: Nimesi? Näinkö ihmistä sä vihaat, vaikk´ olet itse ihminen?
Timon: Ma olen Misanthropos ja vihaan ihmiskuntaa. Sa kunpa oisit koira, että voisin sua hiukan rakastaa.
Ampujalla tosin oli kissa.
Nettisensuurista on turhaa kantaa huolta. Se on jo. Poliisi sensuroi itse itseään.
VastaaPoista”Seinäjoen poliisin apulaispoliisipäällikkö Vesa Nyrhinen kertoi aiemmin keskiviikkona, että monilta poliisin työkoneilta on vaikeuksia jäljittää esimerkiksi internetin vihakeskusteluja.
Pääsyä eri sivustoille ei ole estetty, mutta poliisin tietokoneilla käytetyt hakuohjelmat eivät salli oleellisia hakusanoja käytettävän.”
YLE Uutiset
”Atk-laitteistomme mahdollistaa kyllä pääsyn Youtubeen. En ole tekninen asiantuntija, mutta olen tänään viimeksi saanut kuulla, että esimerkiksi tietyillä meitä kiinnostavilla hakusanoilla hakeminen sieltä ei onnistu, vaan videoon täytyy olla tarkka polku, selvitti apulaispoliisipäällikkö ja tiistaisen operaation yleisjohtaja Vesa Nyrhinen.”
Ilta-Sanomat
Poliisi ja tietoyhteiskunta = Google on selain.
Kauanko aikaa irkkaajilla kestikään löytää epäillyn nickki ja kuvat? 14 minuuttia?
tapsa p kirjoitti:
VastaaPoistaJos tekijä on niin tervejärkisen oloinen, että läpäisee poliisin puhettelun juuri ennen massamurhaa, niin miten hänen pahaan oloonsa olisi voinut puuttua?
Tähän hänen tarkoittamaansa en uskalla sanoa mitään, mutta siitä inspiroitui pahuuden ongelmaan kuitenkin yksi vinkkeli.
Pahuutta itseään ei voi osoittaa sormella. Emme tiedä, mistä näkyvä paha tulee.
Tämä on perimmäisiä kysymyksiä, joihin esim. insinööreiltä tai kosmologeilta ei voi odottaa vastausta. Kysymys ei siinä sanan ankarassa merkityksessä ole tieteellinen. Neutraalisti sanoen se on eksistentiaalinen asia.
Pahuus on niin "hienosyisenä" tai "ohuena kaasuna" tässä meidän arkisessa rutiinissamme, ettemme näe tässä yhteiskunnassamme, individualismissamme, kapitalismissamme, tekniikkauskossamme tai missään mitään pahaa ennen kuin sen hedelmä jostain näkyville putkahtaa.
Pitäisi malttaa palata Arendtin The Banality of Eviliin. Eichmann oli psykiatrien mielestä terve - terveempi kuin jotkut psykiatrit. Hänen suhteitaan äitiinsä ja sisariinsa sanottiin ihanteellisiksi. Jos Eichmannia oli vaikea tunnistaa pahaksi, niin... miten joku kauhajokilainen kiltti poliisisetä voi arvata asiain todellisen luonteen päälle. Tämän sanon siinä uskossa, ettei hän vielä nähnyt hurjimpia videoita.
Länsimaisessa esineellistävässä kulttuurissa asiat otetaan pinseteihin. SIksi "tarkastellaan" pahuutta ja annetaan sille kaikenlaisia nimiä ja kasvoja. Sitä ajatellaan, että tietyt ihmiset on pahoja. Nirri pois, ja taas on idyllinen pieni talo preerialla. Vaan kyllä se semmoinen mökki aina palaa uudestaan.
*
ad Barbatus in Spe -- minen oikeasti tiijä mittään.
Kansainvälisissä medioissa Suomi on päässyt paistattelemaan samaan sarjaan Palestiinan, Pakistanin ja USA:n itsemurhapommittajien kanssa.
VastaaPoistaAfganistanissa ja Dagestanissa ovat jopa ajaneet dynamiitilla lastattuja kuormureita koulujen pihaan.
Sellaisesta uutisesta ottaisi HS takasivunsakin epäkaupalliseen käyttöön.
Olin eilen illalla kuuntelemassa Panu Rajalan esitelmää Waltarista - ja siinä käsitellessään Turms Kuolemattoman tematiikkaa hän totesi Kauhajoen tragediasta, että kautta aikojen nuoret miehet ovat haaveilleet kuolemattomuudesta.
VastaaPoistaSitähän nämä Jokelan ja Kauhajoen nuoret eksyneet miehet hakivat. Kuolemattomuutta tappamalla.
Anonyymi kirjoitti...
VastaaPoista"Depressio todellisena tarkoittaa sitä, että käsi ei kohoa. Ei avaaamaan oven kahvaa sisältä päin. Tuskin ampumaan kunnon kasaa ampumaradalla. Eikä varmasti virittämään videoita kuvaamaan ampumasuoritusta."
Paitsi, että se voi konvertoitua, muuntua sellaiseksikin, vastakohtaisuudeksi, muussa kuin aivan akuutissa vaiheessaan.
Voiko se olla niin? Voiko ihmisen pelko olla niin rajua, että kuvitellaan ikuista elämää luomalla kaaosta? Toisaalta huomiotalous on luonut kuvan, ettei elä ellei näy.
VastaaPoistaMeillähän on nyt suomalainen vastinpari Rebille ja Vodkalle (Columbine Highn tappajat). Tämä juttu leviää käsistä. Netistä voi surffailla ja nähdä millainen kultti kyseisten hemmojen ympärille on sukeutunut.
VastaaPoistaInterpol -vetoinen hanke pystyyn ja pakkohoitoa pahimmille kultin jäsenille. Samalla löytyy muita "mukavia" kultteja.
Maailmanlaajuinen viidakko näyttää olevan vaikea valloitettava.
jaa niin - se linkki rebiin ja vodkaan.
VastaaPoistaKorvaani jäi kummittelemaan äsken radiouutisissa haastatellun Supon naispuolisen edustajan tulkinta, että Supo ei voi auttaa Myrmannin, Jokelan tai Kauhajoen tapaisten juttujen tutkinnassa, koska (heidän?) määritelmän mukaan kyse ei ole terrorismista. Terrorismia olisi tämän mukaan vain semmoinen puuha, jolla uhataan valtiota, ei kansalaisia. Huh? Ymmärsinkö nyt ihan väärin?
VastaaPoistaIhmiskäsityksemme ei riitä syiden ymmärtämiseen, olen mieltä, vaan vain johonkin jota voisi verrata laastarin käyttöön vatsahaavassa.
VastaaPoistaKynttilät palavat tuosta taakasta osan oton merkkinä.
Suomessa ollaan eletty kuin Ellun kanat ja silloin en viittaa nuorisoon vaan ns. älymystöön. Ovat jättäneet ajattelematta sitä, miten asioita ja tiedettä ja tulevaisuutta paketoidaan tulevalle postmodernille maailmalle niin, ettei jokaisen sukupolven tarvitse tehdä samaa työtä. Nyt tuntuu siltä, että tiede on myynyt kerman päältä, piilottanut lähteet ja säilyttänyt lämpimän maidon; pyöreät kulmat joita on pyöristetty ja monistettu. Lopulta uusi sukupolvi kohtaa kirjastoissa ja yliopistolla aika konventionaalisen narratiivin; ison uuden metakertomuksen joka piti kävellä Milton Friedmanin politiikan mukaan; Maailmanpankin säestämänä kohti yhdenmukaista onnea ja harmonisoituja markkinoita. Mutta toisin kävi.
VastaaPoistaSen sijaan aisoiden kirkas näkeminen on vaativaa ja vaatii lukemista; Paitsi kunnon kirjoja niin myös kaikenlaisia lainalaisuuksia ihmisluonteesta (minkä juristi saa ikäänkuin työnsä puolesta; sitä eivät kaikki saa ja siksi monella on aivan liian ruusuinen kuva henkilömoraalista noin yleensä).
En usko, että koulusurmat suunniteltiin yhdessä mutta ne voivat kenties olla silti jonkun suunnittelemia. Minä olen miettinyt sitä, voiko nämä pojat olla uhreja eikä tekijöitä vaikka ovat tekijöinä saaneet myös uhrin leiman? Jospa ovat olleet mukana toisenlaisessa draamassa, ja siitä ei voi vaan jälkeenpäin tietää.
VastaaPoistaSurrealistinen arvaus; jotain viittaa siihenkin suuntaan ja kasvomateriaalit ovat niin samanlaisia kuvassa.
Luettuani läpi useamman keskusteluketjun Helsingin Sanomien verkkopalvelusta, voin sanoa olevani huolestunut.
VastaaPoistaSuomi on muuttumassa ahtaammaksi ja ahtaammaksi. Molemmilta puolin poliittista kenttää tulee sellaista kirjoittelua, että hirvittää. Ja nyt on sentään kyse ennakkosensuroidusta palvelusta.
Muutama järjen äänikin joukossa vielä löytyy. Jokunen joka sanoo, että nyt olisi aika yhdistää voimat yhden pienen kansan yhteisen hyvän puolesta.
Terrorismirikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle tai kansainväliselle järjestölle.
VastaaPoistaJokela ja Kauhajoki ovat mielestäni joukkotuhontaa. Siellähän ...rinnastettavan kansanryhmän (koulukaverit ja opettajat) hävittämiseksi kokonaan tai osittain surmattiin ryhmän jäseniä (asteikko 4 v - elinkausi, törkeä 8 v - elinkausi)
Joukkotuhontasuunnitelman valmistaminen on rangaistavaa (4 kk - 4 v).
Jos tietää tuollaisen olevan hankkeilla eikä ajoissa anna siitä tietoa viranomaiselle, saa rangaistuksen (max 4 kk vankeutta)
Jos yrittää estää joukkotuhonnan tekijän saattamista vastuuseen, saa myös rangaistuksen (max 1 v)
Kansan suussakin tuo on joukkomurha. Miksei sovelleta tuota säännöstöä. Murhan valmistelu ei näyttäisi olevan rangaistavaa toisin kuin joukkotuhonnan. Murhan yritys on tietty rangaistavaa.
Onhan tämä nyt ihmeellistä!
VastaaPoistaSarjamurhaaja Dexter tulee telkkarista. Maansuru ja nelonen kuittaa kivalla sarjalla päin näköä.
Anssi ymmärsit ihan oikein. SUPO on ylimpien poliittisten johtajien henkivartiokaarti.
VastaaPoistaOnhan tämä nyt ihmeellistä!
VastaaPoistaNo niin on!
Sarjamurhaaja Dexter tulee telkkarista. Maansuru ja nelonen kuittaa kivalla sarjalla päin näköä.
Eiväthän ne edes liity toisiinsa mitenkään!
Käsittämätöntä että koko Suomi pitäisi pysäyttää ja pakottaa "suremaan". Sama kuin terroriteoissa (tai muussa kohussa) - vatvotaan ja vatvotaan ja nostetaan se tavallisen rikoksen yläpuolelle.
Ilmankos näitä riittää.
Ihmeellistä ahdistelua.
Ja nyt sitten aletaan rakentaa poliisivaltiotakin ihan urakalla. Ihan kuin nykyisessäkin ei olisi jo tarpeeksi kestämistä.
ad anon
VastaaPoistaSarjamurhaajien ympärillä pyörivät sarjat ovat mauttomia. Tulee mieleen lähinnä pikkulapset, jotka leikkivät omalla kakallaan - tuossa kohtaa ajatusten kakalla. Saa leikkiä. Mielestäni se vain on typerää. Ja vaikka olisin mielipiteeni kanssa yksin, olen sitä mieltä edelleenkin.
Trenchcoat mafia userilla on 2258 ystävää
VastaaPoistaJäsenyys alkoi vuonna 2005. Pilaa vai mielenvikaa?
Sarjamurhaajien ympärillä pyörivät sarjat ovat mauttomia. [...] Mielestäni se vain on typerää.
VastaaPoistaJa nyt puhutkin jo eri asiasta.