Sivun näyttöjä yhteensä

6. syyskuuta 2008

Räkäjarrut I



Viiksistä en ole päässyt selvyyteen. Suomen armeijassa ne oli kielletty; kielto ei tainnut koskea Mannerheimia. Tsaarin aikana ne olivat olleet aliupseereille pakolliset ja poliiseille suotavat.
Hitler näkyy nuoruuden kuvissaan tavallisilla viiksillä varustettuna. Hitler-viiksien salaisuus on kaasunaamari. Hitlerhän jopa sai taistelukaasua ensimmäisessä maailmansodassa, ei kuitenkaan tarpeeksi.
Suomen presidenteistä Kallion näävelit jäivät alansa viimeisiksi, mutta muistammehan, että Ryti käytti viiksentapaisia ja Paasikivi pitkään samanlaisia kuin Clark Gable.
Siitä olisi hyvä saada selvä, mikä merkitys sillä viirulla ylähuulessa mahtoi olla.
Joku oppinut lukija voisi kertoa, löytyykö kirkkoisien kirjoituksista tai Raamatusta selitys siihen, miksi juutalaisuus ja suurin osa idän kirkkoa on pitänyt partaa pakollisena, kun taas ainakin viimeksi kuluneet 500 vuotta tai kenties tuhat vuotta sekä protestanttinen että katolinen papisto ja paavi tietysti ovat esiintyneet parrattomina.
Ja miksi Jeesus esitetään aina Kolmen muskettisoturin d’Artagnanin näköisenä?
Tunnen ortodoksijuutalaisten tulkinnan, joka liittyy partaan ja ohimokiharoihin ja olen kuullut, että Kiinassa pujoparran kasvattaminen oli muun ohella yleisölle osoitettu ilmoitus sukupuolisten himojen lakkaamisesta tai ainakin siirtymisestä toisarvoisiksi.
Miksi hiusten leikkaaminen on häpäisemistä? Ennen sotia vangit ja alokkaat kerittiin aika kovaotteisesti mulipäiksi. Se selitys, että näin päästiin syöpäläisistä, ei tunnu oikein vakuuttavalta, koska jopa ”veripää mokkeri” –termi sisältää viittauksen pennalismin orgioihin. Hiukset ajettiin kasarmilla varusmieskouluttajien toimesta ja ainakin joskus menetelmin, jossa ei vältytty avohaavoilta.
Sotien jälkeen sama tehtiin etenkin Ranskassa naisille, jotka olivat seurustelleet nyt yllättäen huonoon huutoon joutuneiden saksalaisten kanssa. Noidilta tai noituudesta epäillyiltä ei tiettävästi ajeltu aina hiuksia, mutta kyllä tämä vivahtaa noitien ja prostituoitujen käsittelyyn.
Miksi kainalokarvoihin suhtaudutaan niin eri tavoin Euroopassa ja Amerikassa? Ei siitä ole pitkä aika kun naisen kainalokarvoja pidettiin mahdottoman ruokottomana näkynä ja siksi niitä ei koskaan näytetty esimerkiksi elokuvissa. Luis Bunuel tuntuu käsittäneen tämän asian etevästi, koska ihokarvoilla on niin keskeinen rooli ”Andalusialaisessa koirassa” – 20-luvun puolella.
Miksi nekin, joiden mielestä karvojen katkominen on yhdentekevää, aika varmasti miettisivät toisenkin kerran ennen suomalaisen uimahallin saunaan menemistä, jos olisivat ajelleet haarovälinsä posliiniksi lääketieteellisestä tai muusta syystä?
Olen niin kesääntynyt, että mitä viisaampi selitys, sitä enemmän se minua epäilyttää. Erilaisiin karvoihin liittyy uskomuksia yhtä paljon tai enemmän kuin muihin ruumiinosiin ja ulokkeisiin.
Riittäisikö perustason sosiaalipsykologia?
Ihmiset haluavat olla periaatteessa saman näköisiä kuin muutkin, mutta käytännössä hiukan paremman näköisiä kuin muut.
Tekniikan merkitys ei ole tässä asiassa sitä luokkaa kuin väitetään. King C. Gillette keksi markkinointikeinon tunnistettuaan tarpeen – parran ajamisen etenkin viiksiä varoen. Oivalluksen nimeksi tuli ”freebie”. Partahöylä – jonka parannettuun versioon Gillette sai patentin – oli pikku juttu verrattuna partakoneen terään, joka sopi vain tuohon partahöylään ja jollaisia piti ostaa uusia elämän kaikiksi päiviksi.
Stanssatun eli lyömällä valmistetun terävän lamellin tuottaminen osoittautui käytännössä erittäin vaikeaksi, ja Gillette sai odottaa menestystään kauan. Itse asiassa partakoneen terät olivatkin monia vuosikymmeniä laadultaan varsin huonoja.
Tekniikkaa ajatellen on sinänsä kiinnostavaa, että partakoneen kaltainen vaihtoteräveitsi tuli kirurgiaan vasta parikymmentä vuotta sitten, ja kauan kesti ennen kuin rehellisessä työssä vaihtoterä (Stanley-veitsi) syrjäytti teroitettavan veitsen.
Tämä antaisi aihetta synkille ajatuksille ja maailmanlopun ennustuksille. En nyt tunne kumpaankaan kutsumusta. Sotien jälkeen metsätyömies sai viilata sahansa joka ilta ja teroittaa kirvestä kumminkin kivellä monta kertaa viikossa. Ja kun hiomakivi ei riitä, sitten on tahkottava. Nykyisiä sahanteriä ei pysty viilaamaan.
Odotan kiinnostuneena, milloin kertakäyttöveitset tulevat keittiöönkin. Todellisuudessa niitä on ollut kauan – halpoja ja teollisesti teroittamiskelvottomia välineitä, jotka ajavat mainiosti asiansa. Silti erikoispuodeissa myydään tavallisia leikkuuveitsiä sadalla eurolla ja kahdella, ja kaupaksi käyvät erilaisine keraamisine teroituspuikkoineen.
Tällä kohdin en tiedä, mitä mieltä olla. Pidän kertakäyttökulttuurista yhä vähemmän ja ihailen vuosikymmeniä taidolla käytettyjä välineitä, kuten työkaluja. En ole varma, onko se vain nostalgiaa. Sen luulen tietäväni, että pokasaha ja kirves ovat yhtä mahdottomia ajatuksia kuin nurmikon ylläpito viikatteella – noiden työkalujen käytön oppiminen kestää ainakin kymmenen vuotta.
(jatkuu…)

30 kommenttia:

  1. Olisko tuo mokkereiden tukanleikkuu jonkinasteista alistamista.

    Toinen vaihtoehto voisi merkitä "lähtöä puhtaalta pöydältä" - kaikki vanha leikataan pois, jos vain voidaan.

    Buddhalaismunkkien paljaat päät voisivat kertoa myös kaiken vanhan taakse jättämisestä.

    Ortodoksi-juutalaiset naiset leikkaavat päänsä kaljuksi heti vihkimisen jälkeen. Kun pitää mennä ulos, on turvauduttava peruukkiin.

    VastaaPoista
  2. Parrasta juteltiin poikani kanssa hiljan.
    Meille kummallekin parta on aina ollut selvä juttu, eli se pidetään, mutta pojan ammatin vuoksi, hänen partansa on varsin hillitty.

    Minusta tämä nykymuotinen pillujen ja kainaloiden ruokkoaminen karvattomaksi on uusmoralismin ja -konservatismin symbolista manifestaatiota, jossa pyritään vertauskuvallisella leikkauksella tekemään ero ihmisen eläimeen; eräänlainen kastraatio.

    Tekisi mieleni jatkaa konservatiivisen ajattelun ja seksuaalisuuden välisestä sairaasta suhteesta, mutta paneudun nyt uniini.

    VastaaPoista
  3. Tosta karvojen poistamisesta: olen kuullut monen nykyihmisen sanovan just, et "eihän me olla mitään apinoita". Sillai itsensä eläimiä korkeammalle kohottaen. Hah!

    Lapsuuteni vietin rakkaiden isovanhempieni luona ja vaarini oli kirvesmies. Hän viilasi sahansa iltaisin siinä keittiön hetekan päällä istuen. Alhaalla liiterissä oli tahko, jolla hän teroitti kirveensä.
    Mulla on vielä käytössä hänen sorvaamansa suttunuija, koivua. Nuija on vanhempi ku mää ja mää en enää oo mikään nuari.

    VastaaPoista
  4. Ad Bubu:

    Muistatko viilan lisäksi myös haritussakset?

    Vaikka en kai itse osaa, ostaisin seinälleni pokasahan (itse veistetty raami, köysi ja palikka). Kirvestä en, koska kunnioitukseni on liian suuri.

    VastaaPoista
  5. Haritussakset..., niilläkö saatiin sahan terä suoraks, siis, miten sen nyt sanois... järjestykseen ne hampaat? Jotain vaari siinä touhus...
    Ja se pokasaha oli itsetehty köysineen ja palikoineen.

    VastaaPoista
  6. Kansakoulun veistonopettajalla oli kova työ pitää veistoluokan työkalusto kunnossa, koska ammattiteroittajat poikkesivat koululla vain satunnaisesti. Jouduin itsekin usein pyörittämään tahkoa teroittajan apulaisena. Terät olivat usein menneet surkeaan kuntoon kansakoulupoikien käsittelyssä.

    Karvojen ajelu posliiniksi asti tuntuu olevan nykyilmiö jopa biologianopiskelijapiireissä. Minä en omana opiskeluaikanani ollut moisesta kuullutkaan. Kauneuden ammattilaiset tienaavat sokerointi-käsittelyistä hyvin, kun toimenpide pitää toistaa tihein välein, jotta tavoiteltu ulkomuoto säilyisi. Nuoria opiskelijatyttöjä voi helposti höynäyttää "kauneuden" varjolla.

    VastaaPoista
  7. Mieltymys karvattomuuteen ei ole mikään uusi juttu. Eräässä Aristofaneen komediassa muuan sutenöörintapainen mainostaa tyttöjään, että karvat on juuri ajellut. Martialista (ja Theognista) lukiessa taas saa helposti sellaisen käsityksen, että karvattomuuden ihailulla olisi jokin yhteys antiikin kreikkalais-roomalainen pedofiilikulttuuriin: miehet halusivat karvattomia poikia, ja varmaan myös tyttöjä. Karvattomuuden suosiminen voi olla ihan vain muoti-ilmiö, siis muotia vain muodin takia (mitä tämä sitten onkaan), mutta voihan sitä aina spekuloida että jos se liittyy jotenkin nuoruuden ihailuun.

    VastaaPoista
  8. Moottorisahaa - sen terää voi viilata - käytetään kyllä monenlaisissa taiteellisissa luomistöissä, mutta että viiksien muotoilemiseen? Eipä ole tullut mieleen edes kokeilla, ei liioin kuvio- tai pistosahaa, pokasahasta nyt puhumattakaan.

    VastaaPoista
  9. Eikös amishien viiksettömyys viittaa juuri tuohon viiksien ja
    sotaväen väliseen yhteyteen.

    VastaaPoista
  10. Vaikka ruuanlaitto on rakkain harastukseni en jaksa lakata ihmetelemästä ihmisiä jotka hankkivat veitsenteroittimen.
    Parhaiten veitsi terottuu kun sitä muutaman kerran vetää toisen teräsveitsen lappeeseen oikeassa kulmassa.

    Tossa liiterissä on kolme pokasahaa ajalta ennen sotia. Alkuperäinen nyörikin on kestänyt säät ja pakaset. Laitetaanko yksi postiin?

    VastaaPoista
  11. Viiksiä on monenlaisia, ja niiden kantajilla on monenlaisia maailmankatsomuksia.

    Katsokaa vaikkapa kuvia maailman parhaista parroista ja viiksistä. On Dali-viiksiä ja Mark Twain -viiksiä. On papin ja anarkistin näköisiä miehiä.

    http://www.handlebarclub.co.uk/wbmcwinners.shtml

    Joillekin viikset kasvavat, ja heistä se saattaa olla hauska asia. Entä jos (vapaaehtoisen) viiksien pitämisen syynä onkin lähinnä arjen piristäminen, ilon lisääminen elämään?

    Parta on ihan luonnollinen asia. Ei maksa mitään. Toiset pitävät parrasta ja viiksistä, toiset eivät.

    Parrakkaan miehen vaimo

    VastaaPoista
  12. Raamatun kuvastoissa on kai aina ollut niin, että Lähi-Idän äijillä on ollut viikset ja kokoparrat ja lännestä tulleilla Rooman miehitysvallan edustajilla ajellut leuat.

    Muistan yhden keskiaikaisen alttarikaapin, jossa kaikilla kärsimyshistorian miehillä oli parta ja viikset (lukuunottamatta roomalaisia sotilaita ja lempiopetuslapsi Johannesta), mutta sitten ristiä kantaneella Simon Kyreneläisellä oli sileä leuka. Mutta Simon olikin lännestä, Kyrenehän oli nykyisen Libyan alueella.

    Ehkäpä paavit ajattelevat edelleenkin olevansa jonkinlaisia Julius Caesarin seuraajia. Heillä ei ole partaa, koska Caesarillakaan ei ollut.

    Vanhoissa kivikuvissa assyrialaisilla ja babylonialaisilla on muhkeita partoja. Jospa he ovat olleet mielipidejohtajia idässä?

    Sittenhän on tämä Väinämöis- ja Gandalf-tyyppi, jossa pitkä parta ilmoittaa viisaudesta ja auktoriteetista. Ehkä silläkin on osansa näissä kuvioissa.

    VastaaPoista
  13. Aika usein tuossa bussissa on vanhahko mies, luullakseni somali, jolla on punaiseksi värjätty parta. Kuvittelen hänet miltei perustellusti muslimiksi ja vieläpä jonkinlaiseksi johtohahmoksi. En tiedä, onko parran hennaus enemmän heimon vai uskonnon tapa. Mutta ei kyllä ole tullut kertaakaan mieleen, että kyseinen punainen parta olisi yleisölle osoitettu ilmoitus sukupuolisten himojen lakkaamisesta. Pikemmin päinvastoin, jos näin sopii sanoa uskonnollisista johtajista.

    Muista karvoista muistan yhden naisen, joka selosti, kuinka pitää kuukautiskiertonsa eri vaiheissa hiuksia eri tavoin: auki, kiinni ja jotenkin siltä väliltä. Olivat kuulemma merkkejä vastaanottavuudesta.

    Kanavan Päätalo-juttusi oli hyvä, muttei siitä nyt. Parnasson Papinniemi näkyy nostaneen aiheen blogiinsa.

    VastaaPoista
  14. Depiction of Jesus Wikipediassa. Se El Grecon ristinkantokuva vaikuttaa Alte Pinakothekissa, kuten toki monet muutkin siellä. Seinillä.

    Lenkkeilijät osaavat arvostaa karvojaan niiden hiertymiä estävän ominaisuuden vuoksi. Aivan kuten hiilihydraattejakin, vaikka ne nykyisin kuulostavat olevan liki saatanasta. Alakarppaus, näetsen.

    Vaan en suosittele tuontivikatteen ostoa. Yhdestäkin missä lie Great Landissa tehdystä katkesi terä tyvestä kesken niiton. Lensi suhahtaen mättääseen pystyyn töröttämään. Onneksi oli mökkitien varsi eikä poroja lähellä.

    VastaaPoista
  15. Myös kenraali Nenosella oli viikset, hän tosin oli näitä "venäläisiä" upseerejamme ja ilmeisesti niitä hyvin harvoja, joita voidaan luontevasti kutsua Mannerheimin ystäviksi. Eli säännöissä oli ehkä samat poikkeukset molemmille.

    Paavi Julius III:lla oli mahtava parta.

    Tapaan myöhemmin tänään erään eksegeettisesti sekä oppineen että opettavan pastorin, kysäisenpä parran teologiasta.

    VastaaPoista
  16. Nythän minä väärän muiston kehitin. Disrobing of Christ on oikea maalaus eikä Christ Carrying the Cross, joka olikin Metissä.

    VastaaPoista
  17. miksi juutalaisuus ja suurin osa idän kirkkoa on pitänyt partaa pakollisena

    sekä protestanttinen että katolinen papisto ja paavi tietysti ovat esiintyneet parrattomina.

    Parta tietysti edustaa keikaroinnin vastakohtaa - piittaamattomuutta maallisista asioista, vaikka säästäähän muhkean parran kanssa paljon aikaa ja se näyttää varsin miehekkäältä ja auktoritääriseltä (vrt. keikarointi, maalliset asiat).

    Parrattomuus taas antaa mielikuvan puhtaudesta ja viattomuudesta ja vaatimattomuudesta ja muista vastaavista hyveistä. Papisto huomasi varmaan että on hyvä näyttää erilaiselta kuin maalliset moukat (=keikarointia). Varsinkin jos muhkeata partaa ei saa kasvatettua..

    Kiva että on harrastuksia.

    VastaaPoista
  18. Olen antanut kertoa itselleni, että naisten karvojen ajelu ja kulmakarvojen nyppiminen tekevät lapsellisemman näköiseksi ja luovat ihmettelevän ilmeen. Uppoaa paremmin miehiin, näin on minulle väietty.

    Roomalaisten parrattomuudella väitettiin olevan yhteyttä kypärään; tosin keskiajalla ritareilla ei ollut vaikeuksia pitkän tukan ja parran kanssa, niin että miten lienee? Joka tapauksesa roomalaisilla oli huomattavia vaikeuksia karvojensa kanssa, koska he joutuivat käyttämään pronssiveitsiä, nyppimistä tai tahnoja tai vahaa.

    Ristiretkien aikaan muslimit paheksuivat syvästi karvaisia länsimaalaisia, jotka karvojensa ansiosta haisivat pahalta. Runciman kertoo anekdootin frankista, joka hankkiutui parturin kästieltäväksi alapäänsä kanssa. Hän riemastui ja toi seuraavana päivänä vaimonsakin ajeltavaksi.

    Niin ikään olen juuri lukenut kirjan, jonka mukaan Persian kuningas hämmästyi kovasti Spartan lähettiläitä (ennen Thermopylaita), koska näillä oli pitkä tukka, ei partaa ja punaiset viitat. Xerxes kysyi virkailijaltaan, keitä nämä naismaiset tyypit oikein ovat. Spartalaisen sotilan tärkein varuste oli pronssipeili, ja ennen Thermopylaita he kuluttivat paljon aikaa hiustensa järjestelyyn ja parranajoon.

    VastaaPoista
  19. OSAATKO KEMPPINEN KERTOA YMPÄRILEIKKAUKSEN TODELLISEN FUNKTION?
    Oppikoulussa meille kerrottiin, että se jotenkin paimentolaisilla ehkäisi hiekan menoa esinahan väliin!
    Itse luulen siinä olevan jonkinmoista "valitun kansan rengastamista", tuomiopäivää varten.
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  20. hiukset jäi karjalaanlauantaina, 06 syyskuuta, 2008

    Jukka kirjoitti:"Ennen sotia vangit ja alokkaat kerittiin aika kovaotteisesti mulipäiksi. Se selitys, että näin päästiin syöpäläisistä, ei tunnu oikein vakuuttavalta, koska jopa ”veripää mokkeri” –termi sisältää viittauksen pennalismin orgioihin. Hiukset ajettiin kasarmilla varusmieskouluttajien toimesta ja ainakin joskus menetelmin, jossa ei vältytty avohaavoilta."

    Olisiko vankien ja sotilaiden päiden keritsemisen syy alkujaan sama kuin miksi molemmilla on selkeät uniformut?

    Ensimmäiseksi ei ehkä sotilaan komeasta uniformusta tule mieleen, että sen avulla on aikanaan pyritty estämään karkuruutta (sen lisäksi tietysti uniformut auttavat erottamaan omat vieraista taistelussa). Taisteluiden ja joukkojen siirtojen aikana saattoi porukasta kadota kymmeniä prosentteja, varsinkin jos liikuttiin peitteisessä maastossa. Kyliin saatettiin sitten lähettää partioita etsimään karkureita, jotka eivät erikoisen pukeutumisensa takia voineet noin vain sulautua muuhun väkeen.

    Jos valtaväellä on hiukset päässä, ei mulipäätä vanki- tai sotilaskarkuria ole vaikea havaita.

    VastaaPoista
  21. Muoti sanelee, miten on. Jos pukeutuisi viimäsen päälle viksusti 30-luvun golfkuoseihin, ja menisi nykyajan naistentansseihin... voi olla, että ainoo joka hakee, on portsari.
    (Tai en tiedä.)

    60-luvun lopulla kasvatin "risuparran" ja pitkän letin, koska niin muutkin (pl. naiset) tekivät. Oli siinä tietysti sitä, että tiesi sen vituttavan vanhempia.

    Siksi en ite sorru kritisoimaan nykynuorten iho/karva/tatsa/tai muita/lävistys jutskuja. Hehän tekevät sitä itselleen.

    VastaaPoista
  22. Sahan terän pitää harittaa, koska muuten ei terä leikkaa. Joka toinen hammas on eri suunnassa. Eli terän suuntaisesti katsottuna terät ovat keskilinjasta vuorottain kummallekin sivulle. Harituksen tarkoitus on vähentää terän lappeen aiheuttamaa kitkaa sahausurassa. Hampaankärkien tulee myös kulkea samoissa urissa (2 eri uraa) eli harituksen on näinollen oltava jokaisessa hampaassa samanlainen. Muussatapauksessa omia uriaan kulkeva hammas (väärä haritus) aiheuttaa kitkaa sahaukseen.

    Hairussaksista en ole kuullutkaan vaan harituspihdeistä kylläkin.

    VastaaPoista
  23. Adolf: asiasta paremmin perillä olevat tahot kyllä kertovat, että niillä ortodoksijuutalaisnaisilla on omatkin hiukset peruukin alla, niitä ei vain esitellä, koska se olisi rivoa.

    1980-luvulla karvojenajelu oli vielä selkeä seksihurjastelijan ja pervon merkki, eikä silloinen ajeltu tyttöystävä uskaltanut edes uimahalliin mennä. Nyt taas kaikki kiltit perhetytötkin vetävät posliinin. Ei tässä kovin montaa vuotta varmaan mene, kun karvojenkasvattajaa pidetään pervona ja hurjastelijana.

    VastaaPoista
  24. Ad Toipila:

    "Haepa kissa", sanoi äidinisäni tarvitessaan harituspihtejä.

    Menneessä maailmassa työkaluista haluttiinkin käyttää ihmeellisiä nimiä.

    VastaaPoista
  25. Eikös amishien viiksettömyys viittaa juuri tuohon viiksien ja
    sotaväen väliseen yhteyteen.


    Ai, eikö niillä olekaan amishviiksiä?

    VastaaPoista
  26. "kertakäyttöiset" l. teroituskelvottomat keittiöveitset ovat jo keskuudessamme; keraamisen veitsen terä on ylivoimainen teräksisiseen. Toki, jos pudotat moisen veitsen lattiaan, sille käy kuin juomalasille...

    VastaaPoista
  27. Sahan harituksen kanssa piti olla tarkka. Olen kuullut, että haritus tarkistettiin liu'uttamalla kynää terää pitkin.

    Roomassa karvamuoti vaihteli. Horatius puhuu "pitkätukkaisista esi-isistämme". Keisariajalla ensimmäinen parrakas keisari oli Hadrianus, joka ilmeisesti halusi näyttää filosofilta (kreikkalaiset parrakkaathan olivat Roomassa yleensä orjia...)

    VastaaPoista
  28. Tuo parrattomuus, viiksettömyys liittyy yleensä johonkin kuuluisaan kansanjohtajaan.
    Aleksanteri Suuri oli kuulemma parraton ja viiksetön, josko siitä muotiin siloisuus, isänsä oli vielä partainen....

    VastaaPoista
  29. KYLMAAR se ol nii et saha haritukses käytetti kyl harituspihdei piikeitte harittamise tekemisse ja kissa ol vissi puukapulast ja naolast teht tyäkalu mil tarkastetti harituksen tasasuus et joka piik o yht pali pois bladin kesk linjast.

    VastaaPoista