Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
1. syyskuuta 2008
Särökieli
Ensimmäinen vahva muistikuvani vastenmielisyydestä väärää kieltä kohtaan oli jonkun aikuisen repliikki, että oli syöty kakkoo. Mieli kiehahti kun luulin, että oli pistelty kakkaa.
Äidin vanhemmat olivat satakuntalaisia, mutta kauppiaan kuuluu virittää korvansa ja kielensä asiakkaan mieliksi. Äidinisän puheessa minua, viisivuotiasta, häiritsi vain kummallinen heikko aste kenkät.
Omanpuheenparren eli murteen keskeinen sisältö, ryhmäidentiteetin vahvistaminen, kulki rinnan kielen ilojen kanssa. Kielimestareitamme olivat paikkakunnan juopot, sillä juoppojen seuraileminen oli suosittua ja kaikin puolin luvallista pikkupoikien hommaa, ja oli siellä tyttöjäkin.
Olen lukenut kernolla korvalla itsekin ihailemieni tekstityöläisten muistelmia ja heistä kirjoitettua. Oudon usein he itsekin viittaavat siihen, että vaikka olisivat niittäneet isompana mainetta ansioituneina suupaltteina, kuunteleminen ja nimenomaan sopimattomien juttujen kuunteleminen oli tärkeä askel.
Olen muistavinani, että jopa Juice olisi viitannut tähän.
Päätalo, joka siis on todella merkittävä humoristi, selittää olleensa ujouttaan ja arkuuttaan todella ahne kuuntelija. Yleisön joukossa on vielä sellaisia, jotka pitävät Päätaloa harvaniitisenä kertojana. Sopisi katsoa, miten usein hän viittaa kielen rekistereihin – puhui leveästi merimaan miesten tapaan (Oulun seudun); - sanoin tekoselkosteni vanhan väen tavoin.
Teemaksi Päätalo nostaa ihmisen sopeutumattomuuden kielen tasolle siirrettynä Tampere-kirjoissaan, joissa vaimo ja anoppi säksättävät vaikeasti käsitettävää Turun seudun kieltään ja etenkin anoppi pyytelee, että Kalle, joka on muutoin mieluinen vävy, lakkaisi käyttämästä ilkeää murrettaan.
Meidän koulussa muuan lehtori menetti mahdollisuutensa kerrasta sanottuaan tunnilla: ”Ette käyttäisi tuota murretta, kun se on niin rumaa.”
Tuo on yksi taitava tapa sanoa, ettei ihmistä aiotakaan hyväksyä sellaisena kuin hän on.
Miksi ”Tuntemattomassa sotilaassa” on niin paljon eri murteita?
Sanokaapa huviksenne!
Miksi sieltä puuttuu Linnan oma murre, joka sitten puhkeaa loistoon ”Pohjantähdessä”? (Koskela tosin, mutta vaivoin havaittavasti.)
Vastaus: se on hyvin taitava tapa kuvata sotaa hirviönä, joka yrittää ensin murskata identiteetin ja vie sen jälkeen hengen. Miksi Vanhalalla ei ole erottuvaa murretta? Koska hän on kuuntelija ja kielellä nautiskelija. Sitähän Linna korostelee. Vanhala hihitteli sekä ontoille fraaseille että lystiltä kuulostaville sanoille (”ylen sankia priha”).
Linnan todellinen sankari, Määttä, on Kalle Päätalon heimoveli, jonka puheen erikoisuus on vähäpuheisuus.
Nostaisin kumminkin oman puhetavan säilyttäjistä esiin vielä yhden joukon, suuresti vaikuttuneena päivän sukulaisretkeilystä, johon viittaa eilisen oven korvannut merkillinen portti. Vihje: paikkakunta on Rauma.
Nimittäin vanhat naiset! Sellaiset kuin Mäkipernaan Isu. Jostain syystä muistan erikoisen elävästi tarinan, jossa hän kertoi kylän akkojen epäilleen, että hän olisi ollut pieniin päin eli kaati korkialla (esiliina pystyssä), vaikka aviomies oli ollut hengettömänä vuosikaudet – ”kun ei meirän tuvas heilu muu kuin tärpäntikkeli”.
Yleiskielinen ”tuppi heiluu” ei tietenkään tarkoita tuppea. Tärpäntikkeli puolestaan on seinäkellon heiluri. Ahkerasta työmiehestä tai kiihkeästä kauppiaasta saatettiin sanoa että ”mies on kuin tärpäntikkeli”.
Luuloni mukaan sana viittaa kukaties ruotsin kautta ranskan sanaan ”perpendiculaire”, pystysuora – heiluri on ”pendule”.
Hm. Ja mitä ovat ne hippulat, jotka vinkuvat?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Alla oleva tieto on varastettu täältä
VastaaPoistaHippulat viittaavat tässä sanonnassa ilmeisesti vanhan aijan ”hippularattaisiin”, sellaisiin ajelurattaisiin, jotka kovaa ajettaessa ilmeisesti jotenkin ”vinkuivat”. Hippulat olivat niissä rattaissa siis jonkilaisia koristeita.
Toisaalta hippulat tarkoittavat murteellisena ilmauksena myös miesten sukuelimiä, joten voihan olla, että ”hippuloiden vinkumista” on leikillisenä ilmauksena käytetty myös tässä yhteydessä. Pohjanmaalta on ainakin peräisin sanonta, että ”saunasta juostihin, että hippulit vinkuu”.
”Olla hippulassa” tarkoittaa jopa humalatilaakin, mutta tämä merkitys ei ilmeisesti liity hippuloiden vinkumiseen, vaikka kunnon kännissä saattaa joskus korvissa vinkuakin.
Jukka kirjoitti:"Olen lukenut kernolla korvalla itsekin ihailemieni tekstityöläisten muistelmia ja heistä kirjoitettua. Oudon usein he itsekin viittaavat siihen, että vaikka olisivat niittäneet isompana mainetta ansioituneina suupaltteina, kuunteleminen ja nimenomaan sopimattomien juttujen kuunteleminen oli tärkeä askel."
VastaaPoistaJopa Jari Tervo, jonka itseilmaisun ja -ihailun tasoa ei tarvinne epäillä antoi ymmärtää olleensa kuuntelijan roolissa Pohjan Hovissa ja muissa paikoissa. Joskus takavuosina Tervo kertoi olleensa Vartiaisen (Pohjan Hovin lukeneet tietävät) hautajaisissa, ja muisteli samassa kuinka seurue ja pöytä, joissa Vartiainen oli ollut, olivat aina olleet Vartiaisen seurue ja pöytä. Eli Tervolle oli osunut kuuntelijan osa.
Assosiatiivisena sideträckinä muistan sen kerran, kun Uutisvuodossa vieraana oli Timo Koivusalo. Pekko Aikamiespoika, joka oli vuosia ansainnut leipänsä mm. heittämällä läppää juopuneille Ruotsinlaivoilla osoittautui tilanteessa aivan ylivoimaiseksi tekstityöläinen Tervolle. Jokaiseen käänteeseen Koivusalo ehti ensin. Tervo suuttui ja ohjelman loppupuolella mökötti.
Olen huomannut elämässäni, että yksi tärkeimmistä ominaisuuksistani on ollut, että olen muuttaessani paikkakunnalta toiselle, omaksunut nopeasti paikallisen puhetavan.
VastaaPoistaManse, Savo, Karstula, Virrat, Härmänmaa.
Puhetapaan liittynee muutakin kuin murresanasto ja ominainen tapa milläkin paikkakunnalla puhua, eli varsinainen murre?
Äänenpainot ja keskustelun aiheet ja tyyli?
Tapa kuunnella?
Kemppinen, haukun Sinut pataluhaksi (siis miksi?),jollet osaa umpimähkään (jaa miten?) vastata, mitä se meinaa se "sunffa raa, sunffa raa.."siinä Oolanninsota-laulussa?
VastaaPoistaPekka S-to.
P.S. Sanovat, että "hippulat" oli pieniä rekikoristeita, jotka kovaa mennessä vinkuivat. Usein Boltin menossa myös "hippulat" vinkuvat, eivätkä niin pienetkään :)
P.S.II
Tärpätä tulkitaan (Kaisa Häkkinen) myös nykimiseksi. Heiluri voi siis olla "nykimistikku".
Nuorena aikuisena en voi olla tuoreesta muistista tähän yhteyteen toteamatta, että usein keskisuuressa kaupungissa ainoa vieras, joka lapseen suhtautui ihmisenä, oli ammatiltaan juoppo. Mitä siitäkin sitten olisi pitänyt oppia puhunnan ja väärän kielen suhteen. Ainakin niihin horinoihin on hyvä palata niinä hetkinä, kun te Kemppistä kommentoivat ja kosiskelevat ystävät, lastunpolttajien hapankerma, olette liiaksi olevinanne.
VastaaPoistaMinullapa on tähänkin varaa, koska olen vielä joitain vuosia kuolematon. Alkon kautta blogiin. Muuten olen sitä mieltä, että hippuloiden kohtaloa on viime aikoina puitu useimpiin vinkumistarpeisiin.
ei sitä voi sanoa onko vielä vuosiakin kuolematon... lähtö voi tulla hippulat vinkuen.
VastaaPoistaVoi hitto: hippulat vinkuvat täälläkin. Johan on viännetty. Kuten savolaisen Haapala, jota kutsuttiin Huopalaksi, meni ja muutti nimensä papereihin sitten
VastaaPoistaHuopalaksi niin eikös kansa ruvennu kutsumaan häntä Haapalaksi!
Lohjan seudulla sitä kuuntelee niimmaar huuli pyöreänä, kun uuden miniän irstautta (reippautta) kehutaan. Vaan voisihan tuo olla vähemmän kehno (ujo) luanteeltans. Ja jos ruaka on tuimaa, nii pan sualaa. (Varsinaissuomalaiset lisäävät kaikkiin terveysruokiin suolaa, koska tuoteselosteessa on selvä kehoitus: - Pan-suola)
VastaaPoistaAd Kariav:
VastaaPoistaSamansuuntainen, sivullisia hairauttanut määritelmä palasi mieleen - Pohjanmaalla sanottiin jostakusta, että on alhainen herra. Tarkoitti kansanomainen, tärkeilemätön - vastaskohta ylhäinen eli korskea.
Homo Garrulus:
VastaaPoistaKotiseudullani Joensuussa kerrottiin juttua Kauppisesta jonka nimi väännettiin "Kaappiseksi". Aikansa kuunneltuaan mies muutti nimensä Kaappiseksi. Tämän jälkeen häntä alettiin kutsua Kuappiseksi.
Mites se Oolannin sota? Ja pataluha ja umpimähkä, Kemppinen?
VastaaPoistaPekka S-to.
Olen syntyjäni huono kuuntelija, silti keskisuuren kaupungin keskikokoisessa koulussa olin ainoita "kirjakielisiä". Yläasteella tätä luokassa ihmeteltiin, mistä maalta oikein olin kotoisin. Kysyjien omaan murteeseen viitaten huomautin huolellisesti kysymyksen olevan esitetty nurinpäin. Suosio ei siitä kasvanut, vaikka joku luokan pj sitten olinkin, kun muut eivät kai jaksaneet tärkeillä ja minä senkin edestä.
VastaaPoistaLapsuuden kesistä isot osat vietin Savossa, pääosin Kuopio-Varkaus-akselilla. Siitä huolimatta kaikki muistamani vuodet olen ollut allerginen paksulle savolle, en kestä sellaisen puhujaa silmiin katsoa, käännän sivuttain kuin puhujalle olisi viikon verran pesemätön suu. Psykiatrilla olisi varmaan tästä mielenkiintoista sanottavaa, jos saisi istunnossa suunvuoron.
Kaakkoismurre (jota virheellisesti karjalan - oikeasti se on oman kielensä nimi - murteeksi) taas tekee mahdottomaksi ottaa puhujaa tosissaan, etenkään aikuista vihaista miestä. "Mie ko en höiän juttuloitaa uso!"
PS Vielä viritetympi versio Homo Garruluksen esittämästä kertoo Kuopioon muuttaneesta Kauppisesta. Kaikki kutsuivat häntä Kaappiseksi, mutta kun vaihtoi siihen nimensä, sanottiinkin Kuappiseksi.
Kirjailija Orvokki Autio oikaisee välittömästi, jos yritän jotain Pohjanmaalla sanottua toistaa. Tottakai minä muistan senkin karjalaisittain - muuhan olisi hyväksytyksi tulemisen kosiskelua.
VastaaPoistaJostain Kemppisen runokirjasta jäi mieleen, ettei Pohjanmaan hahmottaminen niin särötöntä ollut - ihan katsoin julkaisuvuoden ja 80-lukua se oli (ja häneltä kai on julkaistu tuoreeltaan). Se yksilöllinen samaistuminen ja ymmärretyksi tulemisen kokeminen ei perustune tuttuun murteeseen.
Just tuli vastaan Reijo Nikkilän kommentti toisaalla:
Koodi Juri Lotman.
JL sanoi Mukkulassa 1987 strannarilaista:
- ihminen koostuu erilaisista koodeista, joista osa on tiedostettuja ja osa alitajuisia, tiedostamattomia
- ihminen puhuu usein itselleen, jolloin kuulija ja puhuja ovat yhtä
- kommunikaatio on ylipäätään mahdollista vain silloin, kun on olemassa joku samanlainen kuin minä, joka on samalla erilainen kuin minä. Tämä siksi, että ei ole mitään mieltä kommunikoida sellaisen kanssa, joka on täysin identtinen. Eikä täysin erilaisen kanssa kommunikaatiosta tule yhtään mitään, koska tällöin ei ole olemassa yhteisiä koodeja
- on oltava riittävän samanlainen, jotta kommunikaatio olisi ylipäänsä mahdollista ja samalla riittävän erilainen, jotta kommunikaatio saisi sisällön.
Elähäm mittää HG, Kuappine olj enne Kaappine, ko se mänj muuttamaan nimesä siks ku ne se alakuperräestä nimmee, mikä olj Kauppine, eevät osanna sannoo oekee.
VastaaPoistaJees poks, holireit.
Pan-suola. jaa. luulen että alkaa pian kirveleen jos käyttää siihen tarkootukseen.
VastaaPoistaIsoisäni äitee A. oli Raumaalta, myöhemminkin naisliikkeessä muun muassa muuan Minnan kanssa kirjoitti senaattoreille kiikutetun julkilausuman naisten äänioikeudesta, joka jotenkin meni läpi, mm. koska sen ehdottajat olivat konservatiiveja, niin Hän matkusti junalla Lapuan ja Kauhavan välillä: vähän ennen asemaa höyryveturi äkisti pysähtyi, ja matkustajat alkoivat hälistä ja vilkuilla ikkunoista säikähtäneinä. Häijyjä?
VastaaPoistaVaunun oven avasi rauhaisa raumalaiskonnari: "Ei oo mitään hätää, ei tää oo ku verenottopaikka ."
Isoisän mude ei paljon osannut suomea, mutta pärjäsi.
Niin ...
"Verenottopaikasta" tosin tuli myös pienen piirin vitsi, tämän konnarin ansiosta, eri asia. Muunnoksia.
Ad Anonymous: kerro oma selityksesi.
VastaaPoistaPataluha ja umpimähkä selitettiin jo Pikku Jättiläisessä 1943 ja esiintyvät Nykysuomen sanakirjassa. < mähkiä on kai aika selvä.
Sunfarallaasta en ole varma - nyt se kuullaan. Olen arvellut, että se on mikä tahansa ruotsinkielinen rallatus koska esiintyy monissa sikäläisissä lauluissa.
Ad Anonyymi:
VastaaPoistaEn ole koskaan kuullut rattaiden enkä rekien vinkuvan.
Sana voisi viitata kulkusiin, joita käytettiin yleisesti.
Kulkuset taas viittaa sanontaan eli miehen kiveksiin. Niillä on joitakin satoja lempinimiä, joista monet viittaavat muotoon - alkaen palleista ja munista. Palli on kai sama sana kuin pallo.
Ja kiertoilmaushan kiveskin on - kivipaino eli riippa (verkossa).
Ad Anonymous:
VastaaPoistaTunnollisena tasa-arvoihmisenä palautan mieleen sananparren (Sea-Horse, 1964): "Täällähän vetää niin että munasarjat kolisee."
Kun olin pieni, minua oli hoitamassa neljä kaakkoismurretta puhuvaa vanhusta. Viipurista olivat tulleet pääkaupunkiin. Enkä minä tiennyt, miten syvään se puhe meni.
VastaaPoistaKun nimittäin itse sain ensimmäisen lapseni ja sitä kärräilin ja kiikuttelin ja nukuttelin, kuulin äkkiä päästeleväni suustani kaakkoismurteisuuksia. Se oli vähän outoa. Olin kuvitellut puhuvani hyvinkin helsinkiläisesti, vaikken sitä paksua ällää ole koskaan osannutkaan. Kai murteeseen on säilötty paljon sellaista emotionaalista ainesta, jota ei itse tiedä.
Rauman sukulaisen (?) portti on muuten aika makee, niin kuin me helsinkiläiset sanoimme 70-luvulla. Nykyään se olisi ehkä "just paras" tai "eipä siisti". Ainakin Vantaalla.
Rienzi,
kaikkein huonoimmat kuuntelijat eivät itse tiedä olevansa huonoja kuuntelijoita.
ASIA SELVÄ!
VastaaPoistaLisään valtavaa tietoasi, en tuskaasi.
Bomarsund oli linnoitus jota puolustettiin ja kertosäe kuului alunperin: "Sund var bra, sund var bra..." Vaikean laulettavuuden takia se on vuosien saatossa muuntunut.
Pekka S-to.
A Kortelainen: Ja savvoss ajavat Suappia.
VastaaPoistaen jaksa lukea ja katsella
VastaaPoistasaati kuunnella professori kemppisen jaaritteluja
Kuvan portti tuo mieleen toisen portin, eli sellaisen, jossa on seitin kuvana. Mikäköhän se on?
VastaaPoistaKielenkäyttö ja aivojen tutkimus on tärkeä tietopankki, joka luo kuvan siitä, miten oppiminen oikein menee. Sanoin, että voin olla koekaniini (osaan flowta eli itse tiedän milloin käytän ns. korkeampia aivoalueita, joiden aikana on toisenlainen sähkö tai virtafrekvenssi. En saanut vastausta: eivät halua minunlaisia sinne katsomaan mitään).
Sörökieli ja kirjakieli ja muut kielenkäänteet. Suomenkielen murrekieli on muita kieliä rikkaampi, valoisampi, eloisampi, riittoisampi mutta samalla universaalimpi eli ei niin päättäväinen kenties? Täällä mennä lönksötetään ja itkeä pillitetään kun ruotsalainen vain menee tai itkee. Ei paljon kuvailla enää niissä kielissä. Mutta entäs symbolitaso? Mitä sille kuuluu jos kuvataso on noin elävä? Englantilainen kun sen osaa: Its raining cats and dogs jne.
Pedagogiikassa on periaattessa kolme tasoa: konkretia, kuvat ja symbolit. Siitä alkaa lukutaito joka on kuitenkin prässätty pelkkään konkretiaan. Onkohan tämä sitten myös syynä siihen, ettei Piagetin määrittämää viimeistä tasoa (yli 11-v) missä abstraktiot pääsevät kukkimaan milloinkaan oikein ota tuulta purjeisiin?
Hyvä kysymys. Jonkun pitäisi tutkia - mutta vertailu pitäisi olla todella suuri ja monivuotinen. Minä uskon, että suomalaisten oppimista rajoitettiin tieteen tahtoen koska haluttiin "orjakansaa" rumasti sanottu. Kansa, joka on hiljaa ja tekee hommia eikä vaadi palkkaa juurikaan.
Tylsää jos niin on. Minä silti uskon, että jotain sellasita on ollut agendalla. Ovat oppineet miten asiat hoituu mm Trotskijn, Gramscin ja Althusserin oppien mukaan. Katsos kun oppimista sekin, eli miten toisia estää kun itse haluaa olla kunkku.
Elin keelin kott, viipula vaapua vott. Eller hyr var det ny?
Ad Rienzi
VastaaPoistaMinun sukuni kotiseudulla alempi arvoinen on keskustelutilanteessa sivuuttain puhujaan.
Sinun käytöksesi savoa puhuvan edessä olisi tulkittu noyristelyksi.
melko rohkeaa. Olen kuullut tuon ...kolisee hiukan toisessa yhteydessä. Eräs konstaapeli kerran raportoi mitä kohta tuleman pitää, kunhan pääsee kotiinsa. Samassa piirissä toinen konstaapeli muisti kysyä aina tuuraajalta, että miten on, oletko kuitenkin saanut. Mihin kirkasotsainen oik yo aina "tottakai" vaikka melkoinen pula-aika oli valloillaan.
VastaaPoistaAd Omnia:
VastaaPoistaMinua viehättää tuossa portissa myös se, etä kuvio on yhtä palaa.
Salaisuus kuuluu olevan plasmaleikkaus - hitsaamalla ei taitaisi tulla noin siistiä.
Kas, Kemppinen pitää Määttää Päätalon heimolaisena. Osuuhan se aika lähelle, mutta on siinä sellainen pieni heimoraja - siis Kainuun ja Koillismaan välissä.
VastaaPoistaLinnan kielikorva on ihailtava, mutta Määtän vakioalkusanan hän kirjoittaa vähän pitkäksi, siis "vaan". Näinhän Määttä aloittaa lähes joka lauseensa. Kainuussa nuoruuteni asuneena voin vakuuttaa, että näin todella aito kainuulainen puhuukin, mutta lyhyemmin: hän aloittaa virkkeen kuin virkkeen sanalla "van".
"Van sehä onnistuu", "van niihä me tehhään", "van ie uo". Näin ainakin puhuu eteläkainuulainen.
Koskelassa Linna vetää härskisti kotiinpäin: Koskelan suora esikuva oli savolainen Kokkonen!
Koska sukuni on läheltä Oulua, niin ihan hämmästyin kun Päätalo kuvasi sitä puheenpartta leveäksi merimaan murteeksi - hämmästyin koska se oli niin osuvasti sanottu. Juuri niin kaikki sukulaiseni puhuivat - matalasti ja leveästi. Matala tarkoittaa tässä puheen tasaista virtaa.
Oletteko ikinä miettineet, miksi Linna kertoo joidenkin hahmojensa etunimet, mutta ei kaikkien - ei Vanhalan eikä Määtän esimerkiksi.
Kouluni vahtimestaria epäiltiin muuten Määtäksi. Oli niin yksi yhteen samanoloinen mies. Sekin puhuu oletuksen puolesta, ettei meidän "Määttä" ikinä puhunut sodasta mitään. Määtät eivät kehu.
Kakko ei ole pohjalaisena minunkaan makuuni, vaikka olen asunut varsinaisuomalaisessa ympäristössä jo kauan, ja Varsinais-Suomen murretta kuulee jopa kotiväen suusta. Pohjanmaalla eläessä osaksi keskisuomalainen suku ja sen lähellä suomen yleiskieltä oleva murre kai jarrutti pohjalaisilmaisujen omaksumista. Luulisin, että Keski-Suomen murteen kuulemisesta on ollut tiettyä etua kielen käytön kannalta. Matti Kassilahan on hyvä esimerkki sen puhujista. Taas Pohjanmaan suomenkielisellä rannikolla kasvaneena ihmetyttää aina jyrkkä kieliraja suomen- ja ruotsinkielisten kuntien välillä. Sehän näkyy jopa maisemassa; ruotsinkieliset ovat pitäneet perinteisesti parempaa huolta ympäristöstään. Liittyisikö ympäristön hahmottaminen jotenkin kieleen? Sitäkin lienee tutkittu.
VastaaPoistaHippulat ovat ainakin Satakunnassa (josta nytkin kannettavalla kirjoittelen) villasukat. Villasukathan pitävät pientä narinaa esim. lattialla kirmatessa.
VastaaPoistaYmmärtääkseni tämä hippulan merkitys on esiintynyt Virittäjässä tai ainakin jossakin radio-ohjelmassa vertauksen luonnollisimpana selityksenä.
Hipuseksi kuluneet tollukan tahikka muun jalkineen varsiosat saattavat kiireessä hyvinkin alkaa vinkaamaan.
VastaaPoistaKun niitä oli semmosia hippulavartisia, vähän huonoksi jo käyneitä.
Seikka koskee siis jalkinetta, jossa terä on eri tavaraa kuin varsi, joka voi olla vaikka villasukkatavaraa. Semmoinen hiventyy hissuksiin.
Ad Kuulolla:
VastaaPoistaPanetellakseni - muun ikätoverini ja ystäväni mainitsi J. Tervon olleen sivarina tavattoman siivo poika, joka tuhersi tyytyväisenä mutta punastui jos joku puhutteli.
Elän myös sen käsityksen vallassa, että hän olisi kunniallisen lehtoriperheen lapsia eli ainakin kehitysvuosinaan kutakuinkin kaukana näistä Pohjan hoveista elänyt.
En ole ilennyt kysyä, kun joskus on juteltu.
Ad Tapsa P:
VastaaPoistaLisäys - Laineen "Tuntemattomassa" on kehuttu aiheellisesti monia asioita, mutta helsinkiläisen Pentti Siimeksen näyttelijäsuoritus Määttänä on kyllä järisyttävä.
Minä kun pidän uskottavuutta ja koskettavuutta hyvänä näyttelemisenä enkä aina jaksa ihastella Jussi Jurkkaa, Lasse Pöystiä, Esko Salmista jne., jotka mielestäni joskus näyttelevät eli esittelevät enemmänkin itseään.
Kaikenlainen tyhjänpäiväinen länkytys ja itsestäänselvyyksien toistelu murteella särähtää korvaan pahemmin kuin sama yleiskielellä.
VastaaPoistaPortti on komea. Kuvasta ei erota leikkuu jälkeä mutta oletettavasti se on tietokoneohjattuna tehty(CNC). Vapaalla kädellä plasmaleikkuu jälki muistuttaa polttoleikattua eli on epätasaista ja aika rujoa. Muita vaihtoehtoja on laserleikkuu tai vesileikkuu joilla saadan sileä leikkuupinta. Vesileikkuulla vielä ilman lämmön aiheuttamia ongelmia.
Siimes on niin herkkä, hän sopii elokuvaan.
VastaaPoistaJussi Jurkka on kyllä erinomainen Siukola Pohjantähdessä, muistini mukaan. Näyttämöllä en häntä ehtinyt nähdä.
Mutta Pöystin ja Salmisen hyvyyden huomaa teatterissa: he täyttävät näyttämön, vaikkeivat tekisi mitään. Samoin tekee Seela Sella.
Tarmo Manni taas täytti joka tilan, missä liikkui.
Rienzi sanoi...
VastaaPoistaPS Vielä viritetympi versio Homo Garruluksen esittämästä kertoo Kuopioon muuttaneesta Kauppisesta. Kaikki kutsuivat häntä Kaappiseksi, mutta kun vaihtoi siihen nimensä, sanottiinkin Kuappiseksi.
Sitten nimenmuutosketjussa kai seurasi Loutanen (Lootanen?)?
Viäntämisestä ja veäntämisestä vielä sen verran, että mehän teemme sitä virolaisiin verrattuna.
VastaaPoistaAlunperin on ollut tee, töö ja öö, mutta meidän suussamme ne ovat vääntyneet muotoon tie, työ ja yö.
Miksi muuten sanottaisiin työ, mutta töissä jne?
Tärpäntikkeli oli lapsuudessani Kauhavalla käytetty sana nopeasta, joskus hätäisestäkin toiminnasta. Kuitenkin positiivisessa mielessä- Heti ymmärrtävä ja toimintaan alkava.Kissoista voitiin käyttää samaa adjektiivia, jos ne olivat "rätillä".
VastaaPoista