Sivun näyttöjä yhteensä

10. syyskuuta 2008

Tiedon puu



Ilmoituksia niille, jotka ehkä elävät.

Posti toi Neil Gablerin Walt Disney –elämäkerran suomeksi. Saa nähdä tuleeko lasku perässä. Gabler kannattaa ottaa vakavasti. Hän opettaa USC:n kommunikaatiokoulussa. Nautin suuresti hänen kirjastaan, jonka nimi on suomeksi – oma valtakunta – miten juutalaiset keksivät Hollywoodin; samoin elämä elokuvaversiona – miten viihde valloitti todellisuuden.

Posti toi Alex Weismanin kirjan ”Maailma ilman meitä”. Kirjoitin tässä blogissa hyvin innostuneesti, kun alkuteos ilmestyi.

Jos teillä on toiskielisiä tätejä tai seniilejä setiä, tässäpä lahjavihjeitä!

Kaverini Kaitsu mainitsi kirjoituksessaan ylenkatseellisesti ”Juoppohullun päiväkirjan”, mikä on vaivoin anteeksi annettava harhaisku ylikirjastonhoitajalta. Tosin Vuorisen saagan jatko-osat ovat vielä parempia.

Varsinainen aihe ja keskustelu, johon en osallistu, oli kirjastoille ja niin monille muille keskeinen painatteen ja verkkotuotteen asettelu vastakkain.

Siitä asiasta ei ole paljon uutta sanottavissa.

Mutta vanhaa on!

Siitä on jo aikaa, kun muuan nuori oppilaani, joka ei halua nimeään julkisuuteen, oli löytänyt kirpputorilta Alvin Tofflerin kirjan, jota hän piti mielenkiintoisena.
Ei kai kukaan ole lukenut vakavissaan Toffleria 25 vuoteen. Hän julkaisi toissa vuonna vaimonsa kanssa kirjan, joka ei kuulemma (The Economist) ole järin kiinnostava.

Toffler aloitti lyyrikkona ja mietti viestintäteknologiaa sivullisena, joka ei siitä kauhean paljon ymmärtänyt.

Siksi hän kirjoitti 1980: maanviljelyn ja teollisuuden jälkeen tulee kolmas aalto, informaatiotalous, ja silloin mikään yritys ei toimi puolta minuuttia ilman tietokoneita.

Lyyrikkona hän osasi kiinnostua toisesta derivaatasta, joka on insinööreille liian tuttu – muutoksen nopeus.

Minulla on jossain myös McLuhanin ”The Gutenberg Galaxy” (1962), jossa hän inttää, että viestintäteknologia muuttaa ihmisen kognitiivisia kykyjä ja valmiuksia. Tästä on tavallaan puhe, kun puhutaan näyttöpäätteestä ja paperista.

Jouduin miettimään, miten selittäisin ankaruuteni elokuvia kohtaan. En halua katsoa huonoja elokuvia enkä usein hyviäkään. Sitä vastoin rakastan huonoja kirjoja, jotka ovat mielestäni usein parempia kuin hyvät kirjat.

Elokuva on niin vaikea laji! Ei siitä yleensä tahdo tulla mitään.

Sekä Tofflerin että nimenmaan McLuhanin takana on suuri nimi – lähes kaikille jo tuntematon: Harold Innis (1894-1952), McLuhanin tukija ja kollega Toronton yliopistosta.

Innis kirjoitti sotien jälkeen, että median, etenkin sanoma- ja aikakauslehtien vimma tosiaikaisuuteen (present-mindedness) tuhoaa ihmisten mielestä menneen ja tulevan ja siten ihmisen.

Innisin hurja oivallus oli jakaa viestintävälineet aikaa syöviin ja tilaa syöviin. Aikaa syövät radio, elokuva ja Internet. Tilaa syövät kirjoitukset ja painotuotteet.
Nurjamielisyyteni etenkin televisio-ohjelmia kohtaan johtuu siitä, että ne alistavat minut koululaiseksi. Istun ja odottelen, että tapahtuisi jotain. Olen alakoululainen, eikä opettajaa voisi vähempää kiinnostaa, kuunteleeko tai oppiiko kukaan.
Teksti ja etenkin se, mitä sanon kirjallisuudeksi, on dialogia. Lukiessani keskustelen lukemani kanssa eli se vertautuu kokemuksiini, muistoihini ja toiveisiini. Kuva lukitsee mielikuvitusta, teksti avaa.

Innisin mielestä Platonin jutut olivat maailman hienoimpia – esimerkiksi Symposion, jossa keskustelu keskustelee älykkäästi lukijoiden kanssa vuosituhansien takaa.
Ajan kulutus ja paikan kulutus ovat täydellisessä tasapainossa keskenään.

Olen samaa mieltä.

30 kommenttia:

  1. Disney ja Toffler - 1950-luvun Aku Ankassa Hessu Hopo toteaa Mikki Hiirelle "tulevaisuudessa rakettivehkeiden tekevän kaiken työn puolestamme".

    - Seis ja kiinni, kapteeni nukkuu. (Joe-poika Singaporesta)

    VastaaPoista
  2. Jos pyramidi oli viestintäväline, niin se se vasta tilaa vei (ja vie). Vaikka on toi Pietarin kirkkokin suuri. Ja Statue of Liberty, vaikka se ei olekaan suuri sieltä paikanpäältä katsottuna. Se on sitä muuten.

    On muunkinlaisia viestintävälineitä, kuten vaikka;

    Trident II
    ydinpelote
    valmistaja Lockheed Martin Space Systems Co., Sunnyvale, Kalifornia
    hinta 30 miljoonaa dollaria
    propulsiojärjestelmä on kolmivaiheinen ja käyttää kiinteää polttoainetta
    pituus 13,41 m (44 jalkaa)
    paino 58,500 kg (130000 naulaa)
    halkaisija 2,1 m (83 tuumaa)
    kantama yli 7400 km (4600 mailia)
    inertiasuunnistus
    hyötykuorma useita ydinkärkiä (MIRV). Jopa kahdeksan 475 kilotonnin W88-ydinkärkeä (Mark 5) tai kahdeksan 100 kilotonnin W76-ydinkärkeä (Mark 4).
    käyttöönotto vuonna 1990

    Ohjukselle tai lentokoneelle, joita ei voida pysäyttää nollanopeuskorjausta varten, nollanopeuskorjaus voidaan tehdä esimerkiksi mittaamalla niiden nopeus tutkalla ja ilmoittamalla tämä tieto radioitse ohjukselle.

    Aikaisemmin kiihtyvyysanturit vakavoitiin koordinaattiakselien suuntaisiksi nopeasti pyörivien hyrrien eli gyroskooppien avulla, mutta uusissa järjestelmissä hyödynnetään lasergyroskooppeja. Lasergyroskoopissa ei ole liikkuvia osia, vaan mittaukset tehdään tutkimalla valon aallonpituuksien muutoksia aluksen liikkuessa.

    Eikös joku tässä Macissakin mittaa sitä kiihtyvyyttä masiinan pudotessa.

    Nenosta en vieläkään viitsisi asian puitteissa vähätellä, mutta olihan sillä Abloy lukollakin oma tarinansa. Siksi siis pikemminkin Steve Jobs kuin Steve Wozniak.

    Ja siitä tulikin mieleen, että siinä isossa mainostavaratalossa, joka on siinä rautatieaseman lähellä, ei enää kuulemma ole kuin kaksi Maccia ja niistäkin toinen on jollakin tyypillä, joka on jostakin syystä Pekingissä tai jossakin sellaisessa paikassa. Kenelläköhän se toinen on, joku pervo varmaan.

    Niillä ei kuulemma mene oikein hyvin. Esimerkiksi kun se M.F. lähti eläkkeelle, niin eipä tilalle kuulemma enää otettu vakituisen vakanssilla. Niin mulle kerrottiin. Ja sitä ihmettelin, että miten joku uutistoimituksen pomo tai vastaava, joku naikkonen - niin käsitin - voi päättää millä masiinoilla siellä töitä tehdään. Varsinkin kun oli juuri alkanut seurustelemaan jonkun mikkisoftan pomomiehen kanssa.

    Osta hoopee juhallakin on hoopee. Siihen saa viirustutkan ja visvan.

    Sekin tuli silloin mieleen kun joku broidin kaveri oli joskus nähnyt erään tunnetun jahdanneen pikkupoikia siellä idässä - niin se väitti, eikä se ollut yksin. Mutta kuolleista ei saa puhua pahaa.

    Eihän.

    Eikä kirjoittaa, vaikka olenkin käynyt kusella monta kertaa yhtä aikaa ko henkilön kanssa ja vielä vierekkäisissä pisoaareissa ollaan seisty. Sitä en muista, että tehtiinkö koskaan vertailuja. Olin varmaan niin kännissä, kuten nytkin.Toisaalta Mustaa Härkää ei enää ole. Että mitä väliä ja mä oon kyllä ihan hyvin varustettu.

    Vai olenko?

    Mutta sinä vuonna kun faija pimahti, niin se oli yhdessä E:n kanssa erään ihmisen syntymäpäivillä. E oli oikein ostanut kukkia sille sankarille. Joivat kahvia. Juhlakalu täytti 100-vuotta. Oli jakanut lehtiä pikkutytöstä.

    Ja Sibeliuksella se vasta onkin hieno suku, se pitää aina muistaa jos on sitä sukua ja jos ei ole, niin mitä se muille kuuluu. Varsinkaan mulle. Ei sitä viitsi edes duunissa käydä jos ei huvita. Eikä tietenkään syntymäpäivillä.

    Vai mitä?

    Hienoja Volvo mainoksia ne tekee ja muutakin mainontaa ja mainontaa. Ideana mulla olisi niille heittää, että eikö niistä isoista mainoksista, jossa on vain sitä taustaharmaata tai muuta, voisi myydä sitä mainostilaa. Siihen etusivullekin voisi painaa joskus vaikka kolme mainosta. Sitten se joka ostaa sellaisen ison mainoksen, voisi siitä saada vaikka 10% alennuksen. Ja sinne väliin niitä voisi laittaa irtokappaleina vaikka kuinka monta. Ja entä sellainen kolmiulotteinen, että kun sen lehtisen avaa, niin se ponnahtaa sieltä esille sojottamaan.

    Esimerkiksi erotiikkamessujen mainoksena sellainen olisi tosi pirtsakka. Voi jumpe.

    Vai olisiko? Ehkä ne ei mahdu siihen..... Pitäisi varmaan laajentaa.

    Sen mä muistan kuinka eräs.. olikohan se joku Loka.... ei.... ei nyt tule nimeä mieleen.... esitteli mulle uutta kannettavaansa. Se oli silloin uusi masiina. Olisiko siitäkin kaksikymmentä vuotta... ainakin melkein. Siinä oli sellainen peli, siis game, että sellainen mustaharmaa tikku-ukko - no ehkä vähän siistimpi teelmä - yritti löytää tietään bordelliin. Se oli kai hauskaa, että se oli nimenomaan bordelli se minne piti löytää, vaikka luultavasti me molemmat oltiin käyty ihan oikeassakin.

    Vai oltiinko?

    Lukiko kukaan, kun Virolainen kirjoitti niistä seksityöläisistä? Se on hyvä juttu.

    Oliko ne erotiikka messut jo? Mä en huomannut siinä mitään mainosta asiasta. Iltapainoksessa kyllä taisi olla joku video netissä jostakin joka ei tarvinnut viagraa ja joka sanoi sen takia, että kyllä kaverit on siitä kateellisia.

    Kova kaveri. Hyvä että pääsi sen sanomaan ihan videolle!

    Vai oliko?

    Se sama kaveri - siis se jolla oli se uusi jo vanhaksi käynyt masiina, jossa oli se game ja jonka nimeä en saa millään päähäni - oli joskus väittänyt, että ..... enpä laita sitä tähän, mutta mä olin siellä ja ei se niin mennyt.

    Valehteleeko ne siellä?

    Ai niin eihän se ole ollut siellä vuosiin tai kymmeniin.

    Mutta...

    Niin siis se GUI ei vielä ollut niin kehittynyt. Jobs ei ollut vielä vääntänyt sitä niin pitkälle kuin mitä se on nyt.... ai niin, siellä onkin töissä ne keksijät xeroksilta vai mistä ne oli, eihän se ollutkaan Jobs vaan ..... kai se pitäis tietää... ja eikö se Jobs ole aina ajellut Mersulla ja ...... kun se Gates oli niin tavallisen oloinenkin.

    Vai oliko?

    Joka tapauksessa joku broidin kaveri, en nyt tiedä kuka, vääntää Wel... no jossakin siellä... koodia tohon puhelimeen, jonka ostin jokunen päivä sitten ja jonka aion ommella faijan suosikki rotsin sisälle. Se nokialainen, josta ei siksi niin väliä, alkaa sitten ilmoittelemaan aina kun faija lähtee liikkeelle ja metriäkin tarkemmin. Se tarvi vain sen IMEI-koodin ja... Kasvotonta duunia, mutta niin se usein on se työnteko.

    Mutsi kun ei aina sitä huomaa, siis kun faija lähtee. Ei kuule, eikä oikein näekään. Ja sitten se puhelin lähettää mulle tai broidille tekstarin siitä milloin sen akut alkaa olemaan lopussa. Sekin toiminto siihen koodataan. Pitää vain muistaa jättää siihen rotsiin joku reikä, että sen puhelimen saa ladatuksi.

    Ai niin elokuvista mun suosikkeihin on kuuluneet yhtäällä toi Billy Wilderin Etusivu Uusiks' - eli The Front Page ja toisaalla se Alan J. Pakulan All The President's Men. Mä rakastan kumpaakin filmiä.

    Tosin mun mielestä paras all the time on toi The Godfather ja oikeastaan yhtä hyvä on kanssa Apocalypse Now.

    Mä kattelen noita kaikkia melko säännölleen ja olen epähuomiossa oppinut ison osan vuorosanoistakin ulkoa.

    Ja sen uuden Batmanninkin olen jo käynyt katsomassa kolmesti. Mä tykkään Heath Ledgeristä. Harmi että se kuoli. Se on mun sankari, mulla on jo nyt sitä ikävä!

    http://www.youtube.com/watch?v=u8PxG5zvgOM

    VastaaPoista
  3. Olen minäkin plarannut yhden Tofflerin teoksen aikoinaan (Power Shift).

    Paksu oli teos eikä paljon jäänyt mieleen, mutta jotain kuitenkin. Vallan lähteitä on kolme: väkivalta, raha ja tieto. Kolmella fraasilla näitä kuvattiin:
    "Valta voi kasvaa vain kiväärin piipusta." (Mao)
    "Raha puhuu"
    "Tieto on valtaa." (Bacon)
    Mitähän se akkavalta on?

    Oli siellä jotain kiinnostavaakin. Toffler piti epätasa-arvoa jotenkin siedettävänä asiana. Epätasa-arvo nimittäin toimii muutoksen alullepanijana. Täydellinen tasa-arvo lopettaa kehityksen.

    Mitähän tämä tarkoittaa tasa-arvon mallimaassa? No ei kai mitään, koska tasa-arvon mallimaa määrittelee tietenkin tasa-arvon aina eliitilleen sopivalla tavalla.

    VastaaPoista
  4. Kuulen jatkuvasti sopotusta siitä, kuinka helppoa työni on. "Jätkä katselee vain leffoja jalat pöydällä."

    Ala on tietysti vapaa, mutta peesaisin vähän Kemppisen leffapessimismiä.

    Elokuvien katsominen käy työstä, jos niitä työkseen katsoo. Neljä elokuvaa ja ruokatunti saattaa virkamiehen päivän päätökseen. Kahvi siepataan siinä sivussa.

    Kokeilkaapa muutama kuukausi putkeen, viikonloput mukaan lukien.

    Jos katsoo tarkasti ja vähän kirjoittaakin niistä, neljä elokuvaa jää haaveeksi. Hyvä jos kaksi päivässä, huonompana yksi.

    Kirjoitukseen saattaa tarvita monta elokuvaa: nyt kesken olevassa on 99 näytelmäelokuvaa (88 + 10 ennen sotaa ja yksi sodan jälkeen) ja reilut 500 lyhäriä. Katsottu ne on aiemmin.

    Lyhytelokuvat lasketaan pituuden mukaan 1,5 tai kahden tunnin slotteihin. Työajan seurantahan on herrojen - nykyään tosin yhtä usein rouvien - huvi. Varttituntikin löytää sijansa.

    Mutta missä on koodi nokosille, joita aivot tarvitsevat luodakseen. Leffan keskellä otettuja nokosia ei kyllä ole tapana tunnustaa, päin vastoin kuin kyynelien.

    Kirja taitaa olla sittenkin vähän hitaampi mediankulutusmuoto, mutta vain vähän.

    Elokuvien katsominen vie pitkään ja on kuluttavaa. Silmät väsyvät, mieli sotkee pätkät keskenään.

    Pressinäytösten ihmiset eivät näytä superhessuilta ja -iineksiltä ja voi sitä laahustusta näytöksestä toiseen festivaaleilla.

    Mutta kyllä leffoista aineksia saa makoisaan riitelyyn. Semmoiseenkin johon pelkät asiat eivät riitä. Ala on niistä tunnettu. Mutta se taitaa olla kirjankin kohdalla tavallista.

    Yhteenveto: suosittelen elokuvien viihdekäyttöä.

    VastaaPoista
  5. Miksi Internet syö aikaa? Ehkäpä professori palaa siihen ensi kirjoituksessaan?

    Vanhassa IBM:n läppärissä oli muuten DVD:n toisto-ohjelma, jossa oli elokuvanautinnon takaava Peter von Bagh -näppäin. Sitä painamalla kuvan nopeus nousi kaksinkertaiseksi ilman että äänen korkeus muuttui.

    Saisikohan mistään digiboksia jossa olisi samanlainen toiminto?

    VastaaPoista
  6. "Vallan lähteitä on kolme: väkivalta, raha ja tieto." - kirjoitti joku anonyymeistä.
    Miten näkymättömästi ja pian tieto menee puuhun! Jos esim. "Saksassa onkin vaadittu, että EU:n kommissio peruuttaisi päätöksensä myöntää Vilnalle kulttuuripääkaupungin arvon v. 2009. Asiasta on annettu avoin kirje syyskuun alussa Liettuan suurlähettiläälle Berliinissä."
    Nimittäin:
    "Liettuassa on vuoden alusta lähtien ollut omituinen oikeuden tutkinta käynnissä. Siellä yleinen syyttäjä on tutkinut entisten juutalaisten partisaanien toimintaa saksalaismiehitystä vastaan toisen maailmansodan aikana.

    Heitä syytetään partisaanitoiminnan yhteydessä syyllistyneen siviilien surmaamiseen ja siten olevan "murhaajia" ja "terroristeja". Näyttää siltä, että tässä yritetään vallitsevaa venäläisvastaista mielialaa ohjata osittain antisemitistiseen suuntaan.

    Juutalaiset partisaanit olivat aluksi ghettojen vankina, jotka olivat SS:n ja liettualaisten liittolaisten pystyttämiä. Myöhemmin he taistelivat natsivaltaa vastaan joko autonomisissa juutalaisten vastarintaliikkeessä tai osana neuvostopartisaaneja.

    Nyt Liettuan mediassa ilmeisesti käytetään sodan aikaisia stereotypiosta: juutalaiset samaistetaan kommunismiin, neuvostojärjestelmään ja neuvostopartisaaneihin.

    Sitä vastoin Liettuan oikeusviranomaiset eivät tutki niiden liettualaisten toimia, jotka toimivat yhteistyössä natsien kanssa ja osallistuivat vuosina 1941-44 220.000 juutalaisen murhaamiseen.

    Samalla näyttää Liettuassa olevan holocaustin historian uudelleenkirjoitus käynnissä, jossa uhreista tuleekin tekijöitä."

    Kuinka paljon aikaa tarvitaan, että asianosaiset tietävät tilanteen. Onko median näkyvyydellä väliä vai onko viidakkorumpu medioista riippumaton.

    VastaaPoista
  7. Hyvä Jukka,

    olet suomalaisen blogimaailman mentori.

    Olet ollut yksi minunkin blogimentoreistani. Olen saanut arvokkaita neuvoja.

    Tämä on idea, joka on tarkoitettu lainattavaksi. Löysin sen kaukaa blogimaailman toiselta laidalta. Linkki sinne on blogissani. Voit jatkaa ketjua eli antaa kiitoksen mennä niille, jotka ovat olleet blogimentoreitasi tai voit laittaa palkinnon kaappiisi.

    Tämän palkinnon voi antaa kuka hyvänsä mentoreilleen. Ei tarvitse odottaa, että saa sen ensin itse.

    Terveisin
    Blogisisko/anna amnell

    http://blogisisko.blogspot.com/2008/09/blogging-mentor-award-blogimentorini.html

    VastaaPoista
  8. Aikaa syövästä televisiosta... Digi-tv:n tulo mullisti katsomiskokemuksen. Nyt kun voi kätevästi nauhoittaa sen mitä haluaa ja katsoa silloin kun haluaa ja vain sen osan minkä haluaa, on tv:n tuijotus pudonnut murto-osaan aiemmasta.

    Aikaa on jäänyt jopa kirjoille, noille ahneille huomion tavoittelijoille. Puhumattakaan kävelemisestä.

    VastaaPoista
  9. Ad Juha Haataja et alii:

    Samaa mieltä.

    Kun Innes haukkui puoli vuosisataa sitten radiota, hän taisi ajatella myös oopperaa ja näytelmää ja luonnollisesti elokuvaa - ei pikakelausta.

    Yritin selittää samaa aikaa syövillä koneilla.

    Oikeastaan VHS ja DVD tekivät tempun elokuville, mutta minäkin olen sitä mieltä, että käytettävyys on keskeinen asia. VHS:ää oli helppo jatkaa siitä, mihin oli jäänyt, DVD:ssä en ole viitsinyt opetella muuta keinoa kui kohtausluettelo.

    Digiboksissa pikakelausta tulee käyttäneeksi.

    VastaaPoista
  10. Ymmärrän taas tämän päivän aiheen tahallani vähän väärin, koska olen sattumoisin juuri pohdiskellut sitä alkuperäistä tiedon puuta eli Raamatun hyvän- ja pahantiedon puuta.

    Alkukertomusten teemat ja kertomusaineksethan ovat suurelta osin Lähi-Idän yhteistä perintöä.

    Vaikka eroja tietysti oli, paljosta oltiin myös yhtä mieltä. Kuten siitä, että ihminen on kummalla tavalla kaksijakoinen olento. Yhtä aikaa se on osa luontoa ja kuitenkin siinä on myös jotakin, jota muussa luonnossa ei näyttäisi olevan.

    Mitä tämä jokin sitten on? Muinoin nimittivät sitä paremman puutteessa jonkun jumalan osuudeksi asiaan. Atrahasis-eepos esitti, että ihmistä tehtäessä sekoitettiin maan tomua kuolleen jumalan lihaan ja vereen.

    Raamattu versioi samaa teemaa katsomalla, että Jumala loi ihmisen maan tomusta ja puhalsi häneen sitten elämän hengen (toimenpide, jota ei mainita eläinten luomisen yhteydessä).

    Siinä, mikä ihmisen kohtalo maailmassa sitten on, myytit lähtevät kuitenkin eniten eri suuntiin.

    Mesopotamialainen myytti kertoo Adapasta (nimi lienee sukua Raamatun Adamille), joka otettiin taivaaseen, jossa hänelle sitten tarjottiin elämän leipää ja vettä. Adapa älysi kieltäytyä, koska hänen henkilökohtainen jumalansa oli vihjaissut hänelle asiasta etukäteen, ja niin Adapalle kävi hyvin.

    Kun samaa teemaa varioidaan Raamatussa, Adamille ja Eevalle ei käy erityisen hyvin, eikä kenellekään muullekaan.

    Juuri tässä Raamatun alkukertomukset eroavat eniten muun Lähi-Idän aineistosta: Raamatussa ihmisten asiat menevät koko ajan pahemmin päin helvettiä. On veljesmurhaa ja kaikkea. Naurettava Baabelin torni. Viimeisenä pisarana kaameat suhteet jumalien poikien ja ihmisten välillä (1. Moos. 6)

    Juutalais-kristillisen tradition ihmiskäsityksen syvimpiä juonteita onkin tämä epätoivo: ihmiset eivät tule juttuun keskenään. Eivät myöskään suhteessa luontoon eivätkä Jumalaan. Mistään ei tule mitään. Tarvitaan sitä pelastusta.

    Myöhemmin pelastus alettiin sitten projisoida tuonpuoleiseksi tapahtumaksi, mutta se on kokonaan eri juttu.

    Antropologithan ovat muuten huomanneet, että ihmiselle tapahtui jotakin kummaa noin 50 000 vuotta sitten. Sitä ennen ihmispopulaatitoita oli leimannut lähes yksitoikkoinen samankaltaisuus ja muuttumattomuus.

    Muutoksen jälkeen ihmiset alkoivat kuitenkin vaellella ympäri maailmaa, ja kulttuureihin alkoi yhtäkkiä kehittyä loputtomasti paikallisia eroja. Muutos oli dramaattinen (ks. esim. Juha Valste: Apinasta ihmiseksi, wsoy 2004)

    Tietenkään tiedon puusta ei voi eikä pidä jättää syömättä. Molemmat ovat olleet jo niin kauan ennen meitä, sekä tomu että Jumalan henkäys - sekä yritys elää elämää että samalla ymmärtää sitä.

    Tai sittenkin... ehkä niitä ei tarvitsekaan yrittää repiä irti toisistaan. Päivän sanahan oli tänään osoitettu eläville, ja avasi ymmärrystä.

    VastaaPoista
  11. Viitaten Jussiin atomipommi on todellakin myös kelpo viestintäväline. Hiroshiman välähdyskin näkyi kuulemma Jupiteriin saakka. Jos ketkä sen sieltä käsin näkivät, ymmärsivät varmasti, että tuolta kiveltä on syytä pysytellä ulohtalla.

    VastaaPoista
  12. Onpa hauskaa olla niin out että on vähän jo in: kuten Reino-tohvelit: siinähän lämmittää lähinnä eteisen nurkassa kunnes joku keksii, että niistä tulee lämpimät jalat ja voi tepastella kuistilla ilman, että luikastuu.

    http://www.city.fi/antitv/klippi/19201/

    ja koira kun olen (derivaatoja snaijaava ja osaan/osasin myös integroida)

    http://www.city.fi/antitv/klippi/19174/

    VastaaPoista
  13. Mitähän se akkavalta on?

    Väkivallalla uhkailua?

    VHS:ää oli helppo jatkaa siitä, mihin oli jäänyt, DVD:ssä en ole viitsinyt opetella muuta keinoa kui kohtausluettelo.

    Ei taida edes muuten "laillisesti" onnistua. Thanks, MPAA, for pimping up my technology.

    VastaaPoista
  14. Roikkuakseni asian vieressä
    Kovasti arvostamani Otto Romanowski erään kerran duunimiitissä leikki semantiikalla; Demos on kansa, väki ja kratia on valta.
    Näin demokratia on väkivaltaa.
    Tässä on vinhasti totuutta.

    Kun toisaalla demokratia roikkuu feodalismin persiissä sopimusyhteiskuntana, se on toisaalta vaihtoehto väkivallalle. Jos kansalla ei ole periaatteellista mahdollisuutta väkivaltaan, ei demokratia ole kovin tukevalla pohjalla.

    Suomalaisen demokratia osoitti ohkaisuutensa silloin kun säädettiin ns. naamiolakia. Sen sijaan että olisi haettu mahdollisuutta keskustella näitten kuokkavieraiden kanssa ja korruptoida ne osaksi demokraattista prosessia, kiellettiin naamiot.

    Kuten omalla blogillani olen sanonut, demokratian perusta ei ole vallanpitäjien hyväntahtoisuudessa, eivätkä ne tee kansan hyväksi olevia päätöksiä, jos niitten ei ole pakko, pakon asteessa tietysti on variantteja.

    Kun valvontakustannukset ovat tarpeeksi alhaalla, voidaan siirtyä demokratiasta valvontaan.

    VastaaPoista
  15. Ajan ja tilan syömisestä ja siitä, mikä kaikki muuttuu kun siirrytään nettiin, erityisesti sen kakkosversioon, on puhunut havainnollisesti Kansasin yliopiston antropologi Mike Wesch. Pidän erityisesti hänen hankkeistaan tutkia YouTubea antropologian näkökulmasta ja hänen opiskelijajoukkonsa kanssa toteuttamasta osallistuvasta havainnoinnista YouTuben käyttäjäkunnan keskuudessa.

    Hän kiteyttää hyvin myös yliopisto-opetuksen haasteita ja netin mahdollisuuksia.

    Viimeisin luentonsa on pidetty Library of Congressin kutsumana; sen katsomiseen käytetty tunti oli erinomainen aikainvestointi ainakin omasta mielestäni. Löytyy tuolta: http://uk.youtube.com/user/mwesch

    VastaaPoista
  16. Kemppinen kirjoitti:" Innisin hurja oivallus oli jakaa viestintävälineet aikaa syöviin ja tilaa syöviin. Aikaa syövät radio, elokuva ja Internet. Tilaa syövät kirjoitukset ja painotuotteet."

    Hear, hear! Kirjat vievät hurjasti kalliita asuintilan kuutioita, joten - kuten monesti olen todennut - perheellisenä olen rajoittanut kotikirjahankinnat aivan minimiin, sen sijaan lainaan runsain mitoin. Kun varsinin uudemmilla kirjoilla on pitkätkin varausjonot (olen onneksi kehittänyt tekniikan niiden pahimman haitan minimointiin), ei lainaa saa uusituksi, vaan lainakirjaan on tutustuttava määräajassa --> lainakirja syö aikaa.

    Useimmat kirjat - teknisiä manuaaleja, hakemistoja ja sellaisia lukuunottamatta - toimivat mielestäni loistavasti äänikirjoja. Siinä toinen tapa konvertoida kirja aikasyöpöksi.

    Toffler

    Kun 1990-luvulla tuli sattuneesta syystä vietettyä paljon aikaa Kauppakorkeakoulun kirjastossa kellareita myöten, jäi erityisesti mieleen miten isot pinot Tofflereita siellä oli. Ilmeisesti niitä oli joskus hankittu oikein urakalla, mutta eivät tosiaan olleet enää in.

    Kemppinen kirjoitti: "VHS:ää oli helppo jatkaa siitä, mihin oli jäänyt, DVD:ssä en ole viitsinyt opetella muuta keinoa kuin kohtausluettelo. "

    Useimmissa DVD-soittimissa on oletuksena, tai jostain valikosta poimittavissa, toiminto, joka yhdellä stop-näppäimen painalluksella lopettaa, mutta (jopa standby-tilalla käytyään) jatkaa play-näppäimellä samasta kohdasta. Vasta stop-näppäinen toistuva painaminen, levynvaihto tai virran totaalikatkaisu hukkaavat silloin paikan kokonaan.

    Barbatus in spelle:

    En edes yritä saada hepreafonttia tähän: Adam tulee kaiketi heprean ha adamahista eli maata tarkoittavasta sanasta. Adapa taas on sumerilaisesta lähteestä, eli käsittääkseni ei-seemiläisestä kielestä.

    VastaaPoista
  17. Minä en usko, Barbatus in spe, että ymmärrät päivän aihetta yhtään väärin. Minä epäilen, että puhut juuri siitä, mitä tuohon puuhun on kätketty.

    En voi väittää olevani erityinen puu- saati paratiisi-ihminen, mutta eikö niitä puita ollut Adamille ja Eevalle kaksi? Toinen oli elämän puu. Ja jossakin toisaalla, Johanneksen ilmestyksessä ehkä, se sama puu kasvaa keskellä virtaa, jotenkin molemminpuolisesti. Virran haarojen keskellä, molempiin suuntiin kurottautuen. Mutten nyt rohkene ruveta myyttiä tulkitsemaan, kun B.i.s on selvästi oppineempi alalla.

    Elävistä kuvista olen varovaisesti samaa mieltä Kemppisen kanssa: elokuva on tekstiä kuolleempi.

    VastaaPoista
  18. Minusta on jossakin määrin omituista, kun bloginpitäjä kirjoittaa kaksi ruudullista tekstiä ja kommentoija neljä ruudullista. Kannattaisiko perustaa oma blogi, jos on niin paljon sanottavaa?

    VastaaPoista
  19. Walkemisti kirjoitti: "Minusta on jossakin määrin omituista, kun bloginpitäjä kirjoittaa kaksi ruudullista tekstiä ja kommentoija neljä ruudullista."

    "Kirjoitin pitkästi, koska ei ollut aikaa kirjoitta lyhyesti."
    - Blaise Pascal

    VastaaPoista
  20. walkemisti

    oletko tullut ajatelleeksi, että JK ratkaisee ihan itse kuinka pitkiä päästää läpi. Tai siis läpi päättää mitä päästää, mutta JK kuinka paljon siitä pääsee läpi. Nyt puhuin kyllä läpiä päähäni. Tai siis kirjoitin. Minkä kirjoitin ja sitä en muuta. Ei muuta. Soitellaan. Suuta.

    VastaaPoista
  21. Nimim tap tässä terve (ei kiinnosta antaa googlelle anon:ia enempää).

    Walkemistin kommentti oli lopullinen niitti jonkin aikaa orastaneelle ajatukselleni siitä, että tämähän on sfnet.kemppinen. Blogi on siinä määrin suosittu, että sen kommentaarin vakio- ja vierailijajäsenet alkavat noudattaa verkkaisen use/sfnet-ryhmän käyttäymishahmo(j)a. Eritoten minähän tässä toteutan kehittyneen tai ainakin edenneen sfnet-vaiheen mallia kommentoimalla kommettia.

    Mediumin ominaisuudet näköjään toistuvat, vaikka tekstiin ja siksi vahvaan mielikuvaan perustuva keskustelu eli kirjoittelu on saanut värit, asettelun ja fonttinsa ja niin muodoin keskustelunsa fontin oikeellisuudesta. Päätoimitettu sfnet, teeman asemesta henkilön (kirjoitusten) ympärille kietoutuva portaali, suosittu kommentoinnin salliva blogi. Ero oli?

    Aineettomassa maailmassa on vielä todella paljon louhittavaa ja yksinkertaisesti hienointa siinä on se, että tunneleiden risteäminen ei ole riski, vaan toivottu fuusio.

    VastaaPoista
  22. rienzille:

    Totta on, että heprean Adam (Aatami, mies, ihminen, ihmiskunta) ja ha adamah(maa)ovat samaa juurta.

    Raamattu itse esittää, että Adam tulisi adamasta, mutta tämä voi olla ns. kansanetymologia. Onko se myös todellinen etymologia, on kiistanalaista. Jotkin tutkijat kannattavat tätä, mutta mitään konsensusta ei ole.

    Sanaryhmä on vaikeaselkoinen, koska heprean verbijuuri ADM tarkoittaa sananmukaisesti "olla punainen". Joidenkin mielestä sanaryhmä voisi edustaa lainatavaraa sumerista, akkadista tai arabiasta, mutta mitään yleisesti hyväksyttyä etymologiaa ei ole.

    Totta on, että sumeri ei ole seemiläinen kieli. Toisaalta naapurikansat ovat aina lainailleet sanoja toisiltaan, vaikka kielet eivät olisi mitään sukua.

    Myönnän, että "lienee sukua" oli rohkeahkosti sanottu, mutta ainakin nimien samankaltaisuus kannattaa panna merkille.

    mummolle:

    Elämän puu on tosiaan kiehtova teema. Se on näistä kahdesta se, joka tunnetaan muissakin kulttuureissa, lähes universaalisti. Puu, jonka hedelmän syöminen antaa ikuisen elämän, tunnetaan monina variaatioina, yksi niistä on mm. kreikkalaisten ambrosiassa.

    Hyvän- ja pahantiedon puu sen sijaan näyttäisi olevan Raamatun oma idea. Kahden puun merkitys kertomuksessa on tuottanut tutkijoille paljon päänvaivaa.

    Elämän puu mainitaan muutaman kerran Sananlaskuissa ja sitten Raamatun viimeisessä luvussa (Ilm.22), kuten mainitsit. Siellä sen taikavoimaa ei enää korosteta, vaan se näyttäisi symboloivan enemmänkin paratiisin paluuta.

    Muuten olen sitä mieltä, että kaikilla pitää olla jakamaton oikeus tulkita myyttejä, vaikka ei niiden historiaa harrastaisikaan. Mikäli Jung on oikeassa, me tiedämme näistä myyteistä myös paljon sellaista, mitä emme edes tiedä tietävämme.

    VastaaPoista
  23. Ehkä on muitakin kuin minä, joita on pari päivää vaivannut tässä tilaa ja aikaa syövien ilmaisumuotojen jaottelussa se, että se kuulostaa vain uudelta muodikkaammalta keinolta erottaa toisistaan korkea ja matala kulttuuri. Vielä kerran, viimeisellä ponnistuksella, kuin epätoivon vimmalla.

    Luin nimittäin Marco Maurizin esseetä Go Nagain adornolaisesta tarkastelusta. (On sitä ihmisillä huvit!) Kiinnostava artikkeli, ei tietenkään Go Nagain eikä paljon Adornonkaan kannalta, vaan tuon tekstin kanssa keskusteltuani luulen nyt tajunneeni, mistä monet kummaksuttavat käsitykset ovat lähtöisin.

    Maurizi viittaa tutun kuuloiseen hokemaan, että "Auschwitzin jälkeen kulttuuri on roskaa." Kulttuuri on roskaa, jos katsoo että se on epäonnistunut kasvatus- ja valistustehtävässään. Kysymys kuuluu: mikä kasvatus ja valistustehtävä? Kirjoja kirjoittamalla ja lukemallako meistä piti tulla parempia ihmisiä? Onpas, sanoisinko... näppärää.

    Vielä kummallisempi on oletus, joka esitetään esseessä ohimennen kuin selvänä vaikuttavana käsityksenä: kaikki massatuotanto on viheliäistä ja ideologista, siis uhka yksilön autonomialle. Ainoa mahdollisuus on turvautua "suureen taiteeseen", joka kuuluu olevan ainoa turvapaikka ja suoja yhdenmukaistamista ja massoittumista vastaan.

    Väitteen totuudenmukaisuuteen on hyödytöntä ottaa kantaa, koska kysymys on täysin väärin asetettu. Tulin vain kiinnittäneeksi huomiota ajatuksenkulun omituisuuteen. Se kasvatus- ja valistustehtävä, joka kulttuurilla kuulemma oli, keskittyi nimenomaan ”Suureen Taiteeseen”. Ennen Auschwitzia, ennen kuin kulttuurista tuli roskaa, oli tapana laatia yksityiskohtaisia ja tarkkoja listoja suuresta taiteesta ja vielä tarkempia sen vastakohdista. Ja tulokset oli?

    Ilkikurisesti kysyen: Mikä Suuressa Taiteessa on yksilöllistä ja persoonallisuutta puolustavaa ja massakäyttäytymisen vastaista sen jälkeen kun koulun penkeillä vuosikymmenestä toiseen on jokaikiselle paukutettu päähän auktoriteetin vimmalla, että nämä tekijät ja teokset ovat esikuvallisia yli kaiken muun, ja jos et ole samaa mieltä niin olet moukka?

    1970-luvulla uransa aloittaneista suomalaiset ammattikriitikot (siis 95% ammattikunnasta) repii nyt housunsa ja polttaa päreensä, mutta kun nyt vaan on niin, että ei kaupallisuus ole kulttuurille minkäänlainen ongelma eikä uhka, politiikka sen sijaan on.

    Noh, tänä päivänä siis fiksu ihminen käyttää aikansa ja tilansa - yllättävää yllättävää - ei-visuaalisen ilmaisun parissa. En kai suinkaan ole kuullut tämän joskus ennenkin?

    Viite:
    http://www.icce.rug.nl/~soundscapes
    /VOLUME05/Ecce_robot.shtml

    VastaaPoista
  24. Barbatus kirjoitti:

    " Mikäli Jung on oikeassa, me tiedämme näistä myyteistä myös paljon sellaista, mitä emme edes tiedä tietävämme."

    Tulee mieleen William Blake (1757-1827) ja hänen visionsa jotka purkautuivat runoina ja maalauksina.

    VastaaPoista
  25. Kertalaakista "ymmärtävä" oikeastaan halveksii kirjoittajaa. Moni ei päästä noin lähelle ja näin montaa.

    VastaaPoista
  26. Sedis sanoi...

    Kuulen jatkuvasti sopotusta siitä, kuinka helppoa työni on. "Jätkä katselee vain leffoja jalat pöydällä."

    Ala on tietysti vapaa, mutta peesaisin vähän Kemppisen leffapessimismiä.

    Elokuvien katsominen käy työstä, jos niitä työkseen katsoo. Neljä elokuvaa ja ruokatunti saattaa virkamiehen päivän päätökseen. Kahvi siepataan siinä sivussa.

    Kokeilkaapa muutama kuukausi putkeen, viikonloput mukaan lukien.

    Jos katsoo tarkasti ja vähän kirjoittaakin niistä, neljä elokuvaa jää haaveeksi. Hyvä jos kaksi päivässä, huonompana yksi.

    Kirjoitukseen saattaa tarvita monta elokuvaa: nyt kesken olevassa on 99 näytelmäelokuvaa (88 + 10 ennen sotaa ja yksi sodan jälkeen) ja reilut 500 lyhäriä. Katsottu ne on aiemmin.

    Lyhytelokuvat lasketaan pituuden mukaan 1,5 tai kahden tunnin slotteihin. Työajan seurantahan on herrojen - nykyään tosin yhtä usein rouvien - huvi. Varttituntikin löytää sijansa.



    Työterveyslaitoksen tutkija kertoi Taloussanomissa hiljan:

    http://www.taloussanomat.fi/sivu.php?page_id=12&news_id=200823010&rss=13

    "Jos tunnet tyhmistyneesi, kyse voi olla siitä, että sinulla on liikaa ajateltavaa eivätkä aivosi siksi kykene luovuuteen. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kiti Müller sanoo, että työelämäämme vaivaa kollektiivinen vauhtisokeus ja meiltä puuttuu tilaa ajatella."

    "Jos asia tiedostetaan, miksi ei tehdä mitään? Müller miettii, johtuuko se siitä, että vauhti on joka tasolla niin kova, että kenelläkään ei ole aikaa pohtia, miten asiat voitaisiin hoitaa järkevämmin?"

    "– Onko se, että saadaan puristettua prosessi viisi minuuttia lyhyemmäksi tehokasta, jos hintana on, että 10–15 ihmistä joutuu sairaslomalle, hän kysyy?"

    "Monia stressaa se, että enää ei riitä pelkästään ammatinharjoittaminen, vaan nykyisin vaaditaan koko persoonallisuuden panemista likoon. Jokaiselta edellytetään asioiden hallinnan lisäksi esimerkiksi sosiaalisuutta sekä kirjoitus- ja esiintymistaitoja. Müllerin mielestä yksilölliset vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon, eikä vaatia kaikilta kaikkea."

    VastaaPoista
  27. no mutta

    Eihän kaikilta vaadita kaikkea. Ihminen yrittää itse olla kaikkea, koska luulee, että siten menestyy. Eikä menesty.

    Ajattelin kohta ryhtyä vetämään kulmikkaiden henkilöiden työyhteisöä, jossa saa olla sitä mitä on. Kunhan muistaa, että palkka on asiakkaan taskussa ja asiakas on ronkeli. Työnantajahan ei voi maksaa enempää, mitä työntekijä sivukuluineen, infran maksamiseen menevä mukaan lukien tuo taloon. Joka muuta luulee, jättäköön konkurssihakemuksen.

    VastaaPoista
  28. Barbatus kirjoitti:

    " Mikäli Jung on oikeassa, me tiedämme näistä myyteistä myös paljon sellaista, mitä emme edes tiedä tietävämme."

    Freud tyrmäsi Jungin teorian minän/tiedostamattoman "kulttuurikerroksesta";eli ihmisten kollektiivisesta piilotajunnasta aika tylysti.

    Freud totesi Jungin riisuneen tiedemiestakkinsa ja ryhtyneen
    profeetaksi....

    VastaaPoista
  29. Ad Catulux:

    "Freud tyrmäsi Jungin teorian minän/tiedostamattoman "kulttuurikerroksesta";eli ihmisten kollektiivisesta piilotajunnasta aika tylysti."

    Samoin Jung tyrmäsi Freudin teorian unista aika tylysti. Ainakin omat uneni näyttävät kuitenkin tukevan enemmän Jungin kuin Freudin teoriaa.

    Muuten minusta on sivuseikka, millaista takkia kukin kantaa, totuus sinänsä on kiinnostavampaa.

    VastaaPoista
  30. Kiintoisaa poimia professori Kemppisen kirjallisia viittauksia. Tällä kertaa vuorossa mukaelma Voitto Viron Kirjeitä niille, jotka ehkä elävät -kirjan nimestä.

    VastaaPoista