Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
28. syyskuuta 2008
Bailout
Koska olemme ihmisiä, olemme järkyttyneitä, ja koska olemme ihmisiä, meidän on helpompi nähdä ihmisasiat kuin rakenteet ja voimat.
Tapahtumassa on muutakin kuin väkivaltarikoksia.
Keskeinen osa teollisuuttamme näyttää olevan hyvin vaikeissa vaivoissa. Muutkin kuin minä, joka olen kirjoittanut asiasta ja tiedän siitä virkani takia jotain, alkavat puhua, että ainakaan metsäteollisuuden syöksyn pohja ei ole vielä näkyvissä. Yksi syistä on tutkimus- ja kehitystoiminnan kankeus.
Tämä on valitettavasti pientä siihen verrattuna, että Yhdysvallat ei näytä selviytyvän talouskriisistään, koska siellä on vaalit tulossa, ja eräät poliittiset ryhmät harjoittavat kiristystä, jota voi hyvin verrata Hitlerin ja Stalinin menettelytapoihin.
Markkinat on saatava toimimaan ja pankkijärjestelmä on pelastettava. Tämä ei ole uskonkappale, vaan tosiasia. Pankkeja ei voi ruokkia soppakeittiöissä. Jos tämän viikon tilanne jatkuu, ensimmäiset ruoskaniskut saavat selkäänsä kuluttajat eli tavalliset ihmiset. Seuraavat iskut saavat pienyrittäjät.
Palauttaisin mieleen, että nyt myös Wall Street Journal ja Financial Times puhuvat samanlaisia kauheita kuin olen itse puhunut Wahlroosista ja Fortumin johtajista. Nämä kotimaiset mestarit eivät ole vielä epäonnistuneet – toisin kuin metsäteollisuuden kollegansa.
Kokonaisuuden kannalta ei ole taloudellisesti tärkeää, riisutaanko heiltä ruokottomat palkka- ja kannustetulot. Mutta siis myös amerikkalaisia finanssipiirejä alkaa nyt hävettää, että myös yrityksensä ja ties kuinka monien tuhansien ihmisten elämän pilanneet johtajat poistuvat paikalta kultasäkit kilisten palkanlisineen.
Subprime-luottoja sanotaan nyt lehdissä ongelmajätteeksi (toxic waste). Moni suursijoittajat, esimerkiksi Warren Buffet, nimitti jo pari vuotta sitten liian mutkikkaita johdannaisia ”joukkotuhoaseiksi”.
Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että ihmiset ovat menettämäisillään uskonsa markkinoihin eli siis markkinatalouteen. Suuripalkkaisimmat ja ahneimmat asiantuntijat ovat nyt munanneet niin monta kertaa, että eri tahoilla epäillään järjestelmää vialliseksi.
Järjestelmä ei varmaankaan ole hyvä, mutta sille ei ole vaihtoehtoa. Subprime-ongelma syntyi osittain siksi, että poliittiset päättäjät halusivat poliittisista syistä säädellä asuntomarkkinoita luomalla todellisuudessa vakuudettomia lainoja.
Ajatus oli hiukan sama kuin meidän pääministeri Vanhasemme – kaupunkeja kaikille. Kuka ne asunnot maksaa? Yhdysvalloissa pidetään väkisin kiinni omistusasunnoista, joita on runsaasti yli puolet asuntokannasta. Suomalaisessa politiikassa ”omakotitalo” sisältää vähintään vahvan vihjauksen omistusasunnosta – joka siis on rahoitettava asuntolainalla ja jolle tuskin on muuta vakuutta kuin itse asunto ja vanhempien takaus.
Kyllä tässä jos missä yritetään kiinnittää yleisön huomio sivuasiaan, jotta temppu saataisiin tehdyksi ja – vaalit pidetyksi.
En sanoisi sitä edes markkinataloudeksi, saati kapitalismiksi, että asunnosta on maksettava. Jos ostaa yli varojensa, joutuu kärsimään. Ja jos valtio sosialidemokratisoi asuntokantaa, milläs sitten eletään?
Joskus kuvittelen, että ”Laulu tuhannesta yksiöistä”, joka minulla on levyllä, on mainko esimerkki taiteen vaikutuksesta ihmiseen. Tuon laulun soidessa sijoittaminen vuokrattaviin asuntoihin lähti laskemaan romahtaen.
En ole unohtanut, eikä minun olisi sen takia helppo valehdella. Asuin erään sympaattisen tehtailijan omistamassa vuokra-asunnossa Kalliossa kunnes nousin etuoikeutettuun luokkaan 70-luvun alussa ja aloin maksella asuntolainaa, joka tietenkin onnistui negatiivisten korkojen aikana (efektiivinen luottokorko vähemmän kuin inflaatio).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Syvästi arvostamani Herra Visti, joka siihen aikaan taisi olla Helsingin Pörssin yleisesikunnan evertsi tms.hc.hv. ja joka ei syö suolakurkkuja, sanoi että Suomen pörssiosakkeisiin ei kannata sijoittaa, koska Suomen pörssi yhtiöt eivät sijoita tutkimukseen ja tuotekehitykseen, vaan säästäminen nähään ainoana tapana lisätä katetta.
VastaaPoistano niin. päästiin asiaan.
VastaaPoistaJos on 90 % kansalaisista velkaantunut yli varojensa, ei sitä 90 %:a voi päästää konkurssiin. Vähän sama kuin jos 90 % kansasta rikkoo lakia, ei kaikkia voi laittaa vankilaan. Velaton tallettaja kärsii - tough luck. Mutta kun on käytetty omat ja jälkikasvun elinvuodet asuntolainaan, pitäisi pohtia korkotukia. Ensiksi koron vähennysoikeudet takaisin. Sekin on jo negatiivista korkoa a´la isot ikäluokat. Jollei se auta, keskuspankki painakoon rahaa ja lainatkoon sitä pankeille alle torihintojen ja ne alentakoot velallisten maksamaa korkoa. Iso kirja muuten sanoo, että ei saisi kantaa korkoa ollenkaan. Sehän vallitsikin tohtorin mainitsemina hyvinä aikoina. Kovin uskovaista sakkia olivat nuo 70 -luvun demarit.
Niin. Pankkeja, johtajia ja kapitalisteja voidaan syyttää vaikka mistä.
VastaaPoistaMutta entäs nämä ahneet, typerät paskiaiset, jotka jo reilu kymmenen vuotta sitten valittivat kahden asunnon loukusta ja etteivät muka ymmärtäneet mitä ja miten takasivat.
Samanlaiset ahneet typerät paskiaiset saivat ruinaamalla velkansa anteeksi, velkasaneerausta ja muuta humpuukia. Ja nyt nämä UUDET ahneet, typerät paskiaiset yrittävät samaa. Ja veronmaksaja maksaa jälleen yhteiskunnan käskystä.
Eikö kenelläkään ole rohkeutta ja kanttia pistää näitä valittajia kerralla kunnon kuriin ja ruotuun. Nytkin muka korot nousevat ja sellaiseen ei olla varauduttu.
Työpaikkakin pitää näillä ahneilla, typerillä paskiaisilla olla takuutettu eläkeikään asti, korot eivät saisi nousta ja lomia pidellään, kesälomarahoja vaaditaan ja pekkasia pidetään.
Kyllä näille ahneille, typerille paskiaisille on ja olisi ollut kunnollinen elämä pedattuna, mutta mitäs sortuivät ahneuteen.
No, meillähän on keksitty ratkaisuksi tämä poliittinen yhteisöllisyys. Jos vielä kerran kuulen sanan yhteisöllisyys potkin....
Pari sanaa ongelman laajuudesta.
VastaaPoistaTappiot Yhdysvaltain taloudessa arvioidaan 1000-2000 miljardiksi dollariksi. Arvion alaraja alkaa olla yleisesti hyväksytty - myös niiden, jotka vain viikkoja tai kuukausia sitten väittivät taantuman olevan vain "korvien välissä" ja pankkikriisin olevan hallittavissa. Ylemmän arvion takana on henkilöitä, jotka ovat ennustaneet oikein koko prosessin vuosien ajan. Kukaan ei voi asiaa vielä laskea, koska asuntomarkkinoiden hinnanlasku ei ole päättynyt.
Suomalaisilla on sijoituksia investointipankki Lehman Brothersissa ja vakuutusyhtiö AIG:ssa 300 miljoonaa euroa Rahoitustarkastuksen mukaan.
Norjalainen Narvikin kaupunki myi joitakin vuosia sitten sähkölaitoksensa puolikkaan ja sijoitti ulkomaisiin rahastoihin myyntihinnan. Kaupunki menetti 80% rahoistaan, jotka oli sijoitettu subprime-lainoihin. Suomessa Espoon kaupunki myi sähkölaitoksensa ja rahat kaupunki sijoitti eri tavoin, mm. 15% oli mahdollista sijoittaa riskirahastoihin. Kaupungin sijoittamien satojen miljoonien eurojen salkku tuotti kokonaisuudessaan -5% (miinus viisi prosenttia) vuonna 2007. Asia ei ole tietenkään kunnallisvaaliaihe.
Yhdysvaltojen talous on riippuvainen kansainvälisestä rahoituksesta. Maan vaihtotaseen alijäämä on 6% bruttokansantuotteesta. Rahoitusta pönkittävät lähinnä ulkomaiset keskuspankit, joilla on valtavia sijoituksia liittovaltion ja Fannie Maen/Freddie Macin velkakirjoihin. Suurimpia velkojia ovat Kiina, Japani, Brasilia, Venäjä ja Persianlahden maat. Euroopasta sijoitukset julkisbondeihin eivät ole ilmeisesti kovin suuria, eniten niihin sijoitetaan Britanniasta.
Ensimmäistä kertaa historiassa Yhdysvallat ei tue kehitysmaita vaan kehitysmaat tukevat Yhdysvaltoja. Kypsyvät taloudet tukevat läpikypsynyttä.
Liittovaltion luottoluokitus on AAA, paras mahdollinen. Jos amerikkalaiset luottoluokitusyritykset (Moodys, S&P ja Fitch) alentaisivat yllättäen luottoluokitusta, rahan hinta nousisi.
Aina kun jokin menee rikki, etsitään syyllisiä. Kun teknokupla puhkesi ja Enron teki konkurssin, tilille vaadittiin tilintarkastusyrityksiä. Arthur Andersen joutui lopettamaan petoksellisen toimintansa kokonaan.
Kaiken takana on säätelemättömyysideologia ja markkinafundamentalismi, sanovat kriitikot. Sormella osoitetaan läntisten talouksien epäitsenäisintä keskuspankkia, Yhdysvaltojen FED:iä ja sen entistä pääjohtajaa, Alan Greenspania. Keskuspankista pitäisi tehdä aidosti itsenäinen ja regulaation palata toimivaksi, vaaditaan. Tämä edellyttäisi politiikan ja vallankäyttäjien vaihdosta. Yhdet presidentin/kongressivaalit eivät taida riittää.
Kun edellisen kuplan jälkeen tilintarkastus menetti maineensa, niin tällä kertaa kansalaisluottamuksen menettää luottoluokitus. Luottoluokituslaitokset toimivat keskeisessä roolissa, kun luotiin arvopaperistetuille pummilainoille (=subprime-lainoille) markkinoita.
Kukaan sijoittajahan ei voi ymmärtää tai edes arvata, millaisia luottotappioita tai tuottoja syntyy, kun tuhansia velkakirjoja kerätään yhteen nippuun. Sika on säkissä, sika tarvitsee huulipunaa. Säkeille hankittiin luottoluokitus AAA - eli parasta mahdollista luokkaa kuten Kummelit sanoisivat. Temppu tehtiin hankkimalla säkeille luottovakuutus luottovakuutusyrityksiltä (MBIA, AMBAC). Kun vakuutus oli ostettu luottotappioiden varalta, luottoluokituskummelit antoivat AAA-luokituksen ja halpa roska voitiin myydä kalliilla tyhmille sijoittajille. Kaikki toimisi, kunhan asuntojen hinnat jatkaisivat nousuaan.
Ongelma vain on se, että luottovakuutusyhtiöillä ei ole omia pääomia vastaamassa antamistaan vakuutuksista. Omien pääomien ja vakuutusvastuiden suhde on naurettavan pieni. Toimintatapa oli suorastaan petoksellista.
Pankkien luotonanto saattoi kasvaa uusiin mittoihin, koska aiemmin myönnetyt lainat myytiin ulos. Alkoi jahti huonoista asiakkaista, pummaajista, joille ei aiemmin olisi lainaa myönnetty huonon luottohistorian vuoksi. Nythän velkakirjoilla oli jälkimarkkinat ja idioottisijoittajia riitti aina Pohjan perillä. Eihän pummaajan velkakirja meille jää, järkeiltiin amerikkalaispankeissa.
Suuri osa pankkien taseiden ulkopuolelle siirretyistä velkakirjoista palasi kuitenkin pankkeihin takaisin asuntomarkkinoiden romahdettua, kun maine oli vaakalaudalla ja kun sijoittajat hoksasivat oman osansa.
Nyt pankkien vakavaraisuutta parannetaan veronmaksajien pussista. Pankeilta aiotaan ostaa ylihinnalla näitä myrkkyjätteeksi muuttuneita velkakirjoja.
Tällainen oli 2000-luvun menestyksellisin ja tuhoisin rahoitusinnovaatio. Kuluttamisen kulttia ja elintason illuusiota ei haluttu kyseenalaistaa. Kaikki päättyi kuin kananlento kesällä 2007.
Vielä lisäys tuohon pariin sanaani ongelman laajuudesta
VastaaPoistaKai joku näki muutama päivä sitten TV-uutisista, kun pari työeläkejohtajaa oli kommentoimassa sijoituksiaan. Vuorialla kaikki hyvin ja suuret sijoitukset pummi-Jenkkilässä, mutta Kalpala mietti, että olisi hyvä ymmärtää, mihin sijoittaa...
T.
Katteettoman optimismin (höynäytys) ylläpito kasvattaa savijaloilla seisovia yrityksiä. Kunnon romahdus näyttäytyy tekemisen meininkinä. Vielä hetki sitten ylimitoitettu henkilöstökapasiteetti oli epäpätevän johdon moka. Ennakoiva markkinoihin sopeutettu kapasiteetti näyttäytyy "sosiaalisena" sopeutuvuutena.
VastaaPoistaHekuman yltiöpäinen ruokkiminen johtaa turskahtavaan kliimaksiin.
suomessa herättiin yhdessä yössä sijoittamaan työeläkkeitä arvopaperimarkkinoille. Sokea reettakin ymmärtää, että tuloksena on reaalitalouteen perustumaton kurssinousu. Olisi pitänyt aloittaa varovasti ja sijoittaa enimmillään vain sen verran, kun voidaan sijoittaa jatkuvasti. Ja pitää virta tasaisena.
VastaaPoistaAsuntoluototus takaa parhaimmillaan maksimaalisen rahasuonen alemman tulotason ja keskiluokan taskuista. Lopullinen putsaus tapahtuu virran ehdyttyä.
VastaaPoistaVakavaraisuus kestää juuri ja juuri minimaaliset luottotappiot kun roskapankki hoitaa loput.
. . . tuottavaa lisäarvoa!
Anonyymeiltä pyydän anteeksi, että en puhu markkinataloudesta vaan kiinnitän huomioni siihen, että
VastaaPoistaSinä, Kemppinen, olet viime päivinä palaillut kovasti yhteen kuvaan: taloon (Päätalo, House, Voiko talo elää vanhemmaksi kuin ihminen?...). Joskus muistilla oli huoneita, mutta siitä on jo aikaa. Tässä tulkintaviitekehyksessä tänään olisi kyse siitä, millä lailla talomme ja asuntomme ovat meidän omiamme. Joku antaa lainan, joku takaa, joku maksaa lopun elämänsä tai ei pystykään maksamaan. Siellä jossakin keikkuu se oma koti, jonka haaveissaan hallitsee itse kokonaan, sisustaa mieleisekseen.
Ihmiset muuttavat, kuolevat ja romahtavat ennen talojaan. Barbatus in spe puhui pari päivää sitten arkkityypeistä ja elämästä pelkkänä mytologiana (ja minä olisin halunnut sanoa asiasta jotakin, mutten tiennyt mitä): "Koko elämä on unta ja tarinaa, sekin, mitä kutsumme omaksi persoonaksemme, on vain ikiaikaisten myyttisten hahmojen ja arkkityyppien leikkiä."
Että tämmöinen asuntopoliittinen näkemys minulla tänään, näköjään.
Haavikolla on jotenkin keskeinen kysymys se, mikä on maan hinta. Minusta asunnon hinta on vähintään yhtä tärkeä kysymys.
bailout - kipata yli laidan
VastaaPoistaStalin rassasi luteita lipusta ja tiputteli paskoja rattailta; meillä poliitikot joskus puhuvat perälaudan paikasta, toisinaan signaaleista joita käytettäisisiin äärimmäisessä tilanteessa kun kaikki on menetetty ja viimeisiä huudellaan länteen suuntaavaan veneeseen.
Pelastukoot ken voi.
Wau, mut eikös Kiina omista jo enemmän dollareita ku USA?
VastaaPoistaAikas jännää kokee tääkin: USA:n alasmeno ja nähä, miten/jos tää valtio siitä selviää.
ad "ahneet, typerät paskiaiset..."
VastaaPoistaJos lehmät lentäisivät saisin minäkin rivarin meren rannalta ilman työntekovelvollisuutta...
Jotenkin tämä elinkeinorakenne on menossa mäkeen. Kaikki vain naputtelevat tietokoneilla toisilleen selvityksiä ja viihteellisiä sanomia, minkä videoiden katselulta ja digikuvaamiselta ehtivät. Elintarvikkeet ja rakentaminen kallistuvat, kun kukaan ei pian viitsi mennä ulos tekemään duunia, jossa voi tulla hikikin.
Mäkin haluan pankkiiriksi wall streetille... kunhan ne entiset ovat hyppineet ikkunoista jättäen tarpeeksi tilaa. Sit mä pelaan sellaisen värisuoran että voi istua loppuelämän vaikka Tornin baarissa kiskoen veuve clicquetia.
Olisikohan meillä hiukan vääriä ihanteita?
Eilen oli uutisissa väittelijä Oula Silvennoinen väitösasussa eli frakissa. Näytti maisterilla olevan musta solmuke (ja sekin valmissolmulla). Moka, kannanotto vai hautajaisiin menossa?
VastaaPoistaEi liity päivän teemaan mitenkään. Pisti vain silmään.
Itse asiaan siis. Olen ymmärtänyt vajavaisella englannintaidollani, että amerikkalaisen systeemin mukainen talon kiinnelaina toimii niin, että jos asukas joutuu ahdinkoon taloudellisesti, niin vakuutena on talo ja vain talo. Kun avaimet luovuttaa lainan antajalle ja muuttaa pois, niin enempää ei voida vaatia.
Olennainen ero suomalaiseen järjestelmään on tietenkin se, että suomalainen ongelmatilanteessa menettää kodin ja päälle joutuu vielä maksamaan vuositolkulla velkaa kodista jota ei enää ole.
Epävarmuus on olotila josta ei oikein enää näinä päivinä tahdo päästä eroon.
VastaaPoistaSaksassa suolakaivokseen haudatut ydinjätesäiliöt ovat alkaneet vuotamaan ja sikäläisen ympäristöministerin mukaan kyse on siis pahimmasta mahdollisesta varastoinnissa sattuneesta onnettomuudesta.
No hyvä tietää.
Luvut ovat hämääviä 126 300 kahdensadan litran astiaa ydinjätettä. Kipattuna kaivokseen joka on romahtamaisillaan. Että trukit olivat puhkoneet niihin säiliöihin reikiä jo kuljetuksen aikana.
...........................................................................
Paul Krugman kirjoittaa blogissaan (The New York Times)
So is it better to have no plan than a deeply flawed plan? If it was the original Paulson plan, no plan is better. Dodd-Frank-Paulson may just cross the line — let’s see what details we have if and when agreement is reached.
If the plan looks not-awful enough, I’ll be pro. But I won’t be cheering — I’ll be holding my nose.
Siis että USA:n noin 50 000 miljardin dollarin, eli noin 35 000 miljardin euron velkaa alettaisiin hoitamaan 700 miljardin dollarin tukipaketilla. Siitäkö tässä on kysymys? No, ei tietenkään. Vaan siitä, että nuokin rahat menevät pankkiirien pokeripelin rahoittamiseen.
Velkaa siis siellä on 3 x USA:n yhden vuoden bruttokansantuote. Ja muilla kuin liittovaltiolla, sitä velkaa on suunnilleen 2 x yhden vuoden bkt.
Vähän epävarmat näkymät todellakin, vaikka potentiaalia on aika lailla.
Krugman kirjoitti: As a friend said last night, we’ve become a banana republic with nukes.
No halusi herrasmiehenä vähän kärjistää sanottavaansa. Mutta jotakinhan viime vuosien aikana on tapahtunut. Kuten esimerkiksi se, että USA:n dollarin kurssikehitys euron suhteen alkoi muuttua aika jyrkästi Irakin sodan myötä. Esimerkiksi kullan maailmanmarkkinahinta on kiinnittynyt euroon sen seurauksena. USA:n päätettävissä ei kohta enää ole se, että onko dollari maailman reservivaluutta vai ei. Jos siirrytään euroon, niin se on monessakin mielessä the end hyvinkin monelle asialle siellä Amerikassa ja miksei muuallakin.
Esimerkiksi maailmanlaajuinen talouskriisi voi johtaa dollarista luopumiseen. Ja se tapahtuu nopeasti, jos siis tapahtuu. Pelivaraa USA:lla ei ole enää kovin paljoa. Silloin tuo, mitä Krugman kirjoitti banaani tasavallasta on sananmukaisesti totta.
Vai pitäisikö olla Coca Cola tasavalta.
Ja Amerikka on muuttunut. Vaikea uskoa että sieltä löytyisi uusi FDR, tai oikeammin sellainen ilmiö, mikä häneen silloin liittyi. Mitä New Orleansissa on tapahtunut Katrinan jälkeen - siis se oli vuonna 2005.
"Very nice video! I went to NO with my wife on March 18-25 of 2008 and most places you go still look like this Katrina shit just hit them. Very bad that this happened in United states and we still have not fixed the houses for these people. I wonder if Washington would still look bad after 3 years??"
http://www.youtube.com/watch?v=COzTEPiTcJU
Tuds Terkel Touch and Go:
"John Steinbeck might not have written The Grapes of Wrath were it not for the government. Steinbeck went to C.B.Baldwin of the RA and said, "I need somebody to be my guide, someone who can tell me how they lived, what they thought, the pea pickers, the fruit pickers." And so man named Tom Collins was assigned to him.
Beanie Baldwin said, "What I did was probably illegal, but we helped him and Tom Collins with a buck or two." Here's a case where the government helped subsidize one of America's classics.
Steinbeck dedicated the book, not only to his wife, but also to Tom Collins. Steinbeck's wife asked me to write the introduction to the fiftieth anniversary issue of The Grapes of Wrath. While I was working on it, Congressman Joe Kennedy, Bobby Kennedy's son, called me to come visit the farmers of Iowa. Here it is the 1980s, and you've got farmers who are starving. You saw the Depression in the Iowa countryside: the topsoil worn out, dust, towns with FOR SALE signs everywhere. You'd see a mangy little dog running around, the only inhabitant of twenty or thirty streets.
I ran into a farmer named Carroll Nearmyer, who could have been Pa Joad, his despair was so deep. He had a revolver at his side. He was prepaired to kill himself. The circumstance was a replay of the Great Depresson. But never once did you hear the word "Reaganville" in the eighties as you heard "Hooverville" in the thirties."
Entäs nyt sitten? Onko tuo Katrinan jäljiltä oleva Louisiana vain esimakua tulevasta? Siis jos oikeasti paukahtaa?
Mä olen aina välillä leikitellyt ajatuksella, että USA kaatuu. Ei pidä käsittää mua väärin. Siellä on hyvin paljon mulle rakasta. Mutta olen silti leikitellyt sillä ajatuksella. Sillä siellä on myös kaikenlaista paskaa hyvin paljon ja olen usein funtsinut, että miksi se paska on täällä päin niin helvetin moisessa suosiossa. Kun täälläkin näkee tuota "amerikkalaista identiteettiä" niin monenlaisissa asioissa, ja ihmisissä. Että mitenkähän heille ja niille käy, jos kuppi kaatuu? Siis maailmassa muuttuu silloin jotakin muutakin, kuin pelkästään se USA. Ja mitä silloin tulee tilalle? Mies mustissa kaasunaamari viiksissä vai jotakin muuta?
http://www.youtube.com/watch?v=bsMpHHSLSlc
Hei hyvä Jukka Kemppinen et al.,
VastaaPoistaKiitos tärkeistä kirjoituksistasi.
(Uskonnon)sosiologi Max Weber puhuu
Schilleriä lainaten "maailman lumouksen haihtumisesta ( Entzauberung der Welt). Maailma ja elämä menettää salaperäisyytensä, kun ihmiset alkavat analysoida sitä
pikemminkin (luonnon)tieteen kuin
myyttien ja symbolien valossa. Moderni kapitalismi muuttaa kaiken
ennustettavaksi ja kalkyloivaksi tai ainakin niin uskotellaan.
Tuhokapitalismi tai mitä nimitystä nyt sitten käytetäänkin on ateistinen ja antihumaani hanke ja sillä on tuskin mitään tekemistä
perinteisen ja kotoisen yrittäjyyden kanssa.
Vielä palaan viime päivien ikäviin koulusurma-asioihin, joista kuitenkin pitää puhua, vaikka se niin surullista onkin, mitä on tapahtunut.
Tapahtumille on syynsä, mutta niitä on niin lukuisia, että niitä on mahdotonta tässä luetella
ja aina jää varmasti jotain selittämättöntä , salattua.
Paineinen yhteiskunta eetos heijastuu voimakkaimmin juuri lapsiin ja nuoriiin. Jokaisen pitää olla tähti, jos ei muuta, niin
paperitähti, vaikka omassa elämässään olisikin tosiasiassa surullinen ihminen ja sellainen, joka on jäänyt vaille "välittämisen tautia". Mitä aikuiset edellä sitä lapset ja nuoret perässä! Nuoren pitää olla koulu-ja katu-uskottava, muutoin häntä pidetään luuserina tai ainakin itse luulee olevansa sellainen. Pitää olla sitä, pitää olla sellainen ja tällainen, ei kaikki sellaista kestä, kun vielä pitää seurata omien vanhempien ja muiden kasvattajien "identiteetin etsintää" milloin tv-ssä milloin kotona.
Toisaata pitää muistaa, että on ehkä kuitenkin olemassa myös radikaalia pahaa ( radikal Böse, joka on Kantin keksimä käsite), jolla Kant tarkoittaa radikaalia taipumusta ( Hang, propensio) pahaan. Ihmisellä on mahdollista Kantin mukaan valita hyvä, jos hän kovin
ponnistelee. Kantin näkemys muistuttaa kirkkoisä Augustinuksen perisynti- tai alkusynti- tai perussynti -oppia
( peccatum originale), mutta toisin kuin perinteinen kristinoppi Kant painottaa ihmisen henkilökohtaista täydellistä vastuuta radikaalista pahasta ja moraalisesta parannuksesta.
Sen sijaan Hannah Arendt puhuu radikaalista pahasta pahan tyyppinä tai lajina ja hän tarkoittaa jotain Auschwitzin kaltaisia massiivisia ihmisten pahoja tekoja.
Hän siis käyttää radikaalia pahaa
eri merkityksessä kuin Kant.
Sinun, Kemppinen, mainitsemasi Emmanuel Levinas ei lainkaan tematisoi pääkirjoisaan pahaa ( mal), vaikka
toisaalta on relevanttia sanoa niin, että paha heijastuu kaikesta tai lähes kaikessa siinä, mitä hän on kirjoittanut. Levinas toteaa teoksessaan
Totality and Infinity - An Essay on Exteriority ( 1969, alkuperäisteos Totalitè et infini: Essai sur l`extériorité vuodelta 1961) provakatiivisesti ja ajattelua inspiroivasti seuraavasti:
" Everyone will readily agree that it is of the highest importance to know whether we are not duped by morality." ( " On conviendra aisément qui`il importe au plus haut point de savoir si l`on n`est pas le dupe de la morale.").
Myös monet muut filosofit, teologit
ja psykologit ( esim. Freud) ja jopa oikeustieteilijät ovat käsitelleet kiintoisasti pahan ja radikaalin pahan käsitettä ja sen ilmenemistä maailmassa.
Näin lyhyesti.
Ystävällisesti Matti ( Taneli)
http://www.youtube.com/watch?v=SwRFoxgEcHc
VastaaPoistaBird & Fortune How markets really work
Tähän on tultu. Tuloksia ns. vapaasta kilpailusta. Viittasit varmaan jutun otsikolla tähän kuvaan: http://blogs.salon.com/0002007/2008/09/27.html#a2252
VastaaPoistaKäytin viime viikolla pari päivää sen selvittämiseen, mitä USA:ssa oikein tapahtui ja miksi pankit ovat siellä konkurssissa.
VastaaPoistaSuomen tiedotusvälineiden web-versioissa en ole nähnyt asiaa kovin yksityiskohtaisesti selvitetyn. Ennen kuin haukutaan ketään, meidän pitää ymmärtää, mistä on kysymys.
Yksinkertaistettuna kävi niin, että pankki, jonka tase mahdollisti X miljardin lainakannan, myönsi nämä lainat roskalainoina, paketoi lainat CDO:ksi (collateralised debt obligation), myi ne lainapääoman hinnalla plus osalla oletetusta korkotuotosta eteenpäin.
Tämän jälkeen pankki käytti tuon rahan poistamaan taseestaan myöntämänsä lainat ja kuvitteli/toivoi päässeensä niistä eroon pysyvästi. Tase oli taas kunnossa mahdollistaen X miljardin lainojen myöntämisen, paketoimisen, taseen paikkaamisen, uuden X miljardin lainaamisen jne jne jne.
Näin siis asuntolainapankit olivat myöntäneet lainoja 10X tai 50X tai 100X verran, eli siis reippaasti enemmän kuin mihin ne olisivat pystyneet muuten, mutta lainoja ja vastuita ei ollut niiden taseissa.
Pankkien kannalta ongelmaa ei olisi ollutkaan, elleivät ostajat olisi vaatineet noihin CDO-papereihin ns. liquidity put -ehtoa. Tämä tarkoittaa sitä, että huolimatta siitä, kuinka monta kertaa tuo CDO vaihtaa omistajaa, sen liikkeeseen laskenut pankki sitoutuu aina ostamaan sen takaisin alkuperäisellä myyntihinnallaan (miinus erinäköisiä ajan funktioita, mutta yksinkertaisesti näin) jos sen nykyinen haltija haluaa näin tehdä.
Pankeilla ei kuitenkaan ollut mitään tasevarausta näiden CDO:iden palauttamista varten, koska sellaista ei edellyttänyt kukaan ja toimenpide nähtiin epätodennäköisenä.
Kun sitten asuntomarkkina happani ja nuo lainat muuttuivat arvottomiksi, niiden nykyiset haltijat päättivät tietysti toteuttaa tuon optionsa kun sillä pääsi omilleen.
Ja tässä on tietysti ongelma kun pankin maksukyky on X mutta sille palautetaan 42X näitä kuponkeja. Vaikka lainat olisivat olleet hyviäkin, pankin tase ei silti tätä kestäisi, koska raha pitäisi löytyä nyt heti, mutta asuntovelallisilta sen saa takaisin vasta vuosikymmenten kuluessa.
Tietysti voimme syyttää pankkeja kun eivät tehneet näitä tasevarauksia.
Mutta kyllä meidän kuuluu syyttää myös valvovaa viranomaista ja sitä ohjaavaa poliittista järjestelmää, koska pankkibisnes ei aikoihin ole ollut vapaata vaan sangen säänneltyä.
Jos valvoja antaa pankkien rakentaa itselleen valtavan johdannaisvastuun ilman mitään merkintää missään valvojan tutkimassa numerossa, kyllä se kertoo meille siitä, ettei valvoja ole ollut tehtäviensä tasalla.
Ongelma USA:ssa on nyt se, että noiden CDO:iden haltijat tällä hetkellä ovat eläkerahastoja isolta osin. Jos CDO:t muuttuvat arvottomiksi, paska osuu tuulettimeen toista kautta, koska ihmiset menettävät eläkkeitään ja käytännössä valtio joutuisi pelastamaan eläkejärjestelmän.
Kun valtion vastuuta ei täysin voi välttää, on roskapankki noiden CDO:iden palauttamista varten todennäköisesti pienin paha. Jotain pitää maksaa joka tapauksessa, joten se kannattaa tehdä siten, että pankkien omistajat menettävät rahansa eivätkä ne, jotka uskoivat pankkivalvojan olleen tehtäviensä tasalla.
Sinänsä koko asunto- ja kiinteistöbisnes on asia, joka ei täysin ole koskaan markkinatalouden mekanismeilla toimiva. Ja osaltaan tästä syystä kaikki kuplat ja pankkikriisit syntyvät aina kiinteistömarkkinoiden kautta.
Mitenkäs nyt suu menee niin mutrulleen? Eikö sen markkinatalouden pitänyt olla niin joustava ja hieno systeemi, ja markkinamekanismin ratkaista kaikki maailman ongelmat. Annetaan sen nyt toimia, niin koittaa uusi uljas maailma.
VastaaPoistaJotkut tuntuvat nyt puhuvan hieman aiemminkin kuulluilla painotuksille: Niin hieno järjestelmä, mutta kun ahneet ja typerät ihmiset aina pilaavat kaiken.
Köyhäksi jää besserwisser -analyysi. Parempaakaan ei ole keksitty. Hei haloo!
Hyvät ihmiset - inhimillset arjen sankarit - pysyvät piilossa kun etuoikeutetun luokan - lapsesta alkaen miljonäärit ilmoittavat mitä meille muille kuuluu. Wahlroosin arroganssilla ei ole mitään limiittiä eikä ole ollutkaan.
VastaaPoistaToki voidaan tehdä miljonäärejä, mutta ei kai heitä täydy kuunnella.
Ollaanko tässä menossa kuiluun vai huilitaanko taas uuden nousukauden kynnyksellä?
VastaaPoistaLuulisi kuitenkin seurauksena olevan yritysjohdon "pelimerkkien" jakaminen normeerautuu joksikin aikaa realistisemmalle tasolle.
Mutta symbolitaloutta kun eletään, niin pian ollaan taas kierteessä: kun yrityksen X johto saa palkkiotason A, pitää yrityksessä Y panna paremmaksi optiojärjestelyllä B. Jne.
Ad Mummo:
VastaaPoista"Tee tästä runosta minulle talviasuttava, huokea, komerokas,
ja varusta huone sielua varten
ja minä asun tätä riviä hyvin kauan,
runoa joka ei karise,
asuttava ääni, talo.
Minä:
Tämä on neljäs kohtaus ja minä rakennan runoa,
mistä? tyhjästäkö?
lyhyttä runoa puhuttavaksi seisaalta tai makuulla ja yksin,
ja etkö sinä ole talosi?..."
Niin tämä löytyy tästä alla olevasta linkistä;
VastaaPoistaNow it's time to go back to three principles. There are three options:
Do nothing.
Bailout (a la Paulson)
Nationalization (a la Sweden 1992)
http://delong.typepad.com/sdj/2008/09/time-not-for-a.html
Sitä näkee myös muualla sikäläisessä mediassa.
Siis Ruotsin-mallia.
Ja komeroiden ja laatikoiden hinta asunnossa, niidenkin arvon hyvä kiinteistövälittäjä osaa Haavikon mukaan tuoda esiin. Ja hän puhui kokemuksesta. Entä jos muistan väärin.
VastaaPoista"Människor bor i hus
och hus bor i människor
och hus och människor
går om varandra"
...
Vuosikymmeniä ramppaa kuin ovissa runosta toiseen. Esittelypäivä ja muitakin paikalla. Montako tosiostajaa on katsojien joukossa.
Nyt kaikki katsovat alaviistoon. Jos elät vuokralla, saat kumminkin verhot mukaasi.
4-5 vuotias poika kantoi itkevää vauvaa, mottasi voimiensa takaa pientä kasvoihin ja itku loppui ja kerjääminen turisteilta alkoi. Sekin on koti. En sano tontin paikkaa, koska se on pysyvä ja uhkaa kasvaa jalkojesi alle missä oletkin.
Anonyymin kysymykseen
VastaaPoista"Itse asiaan siis. Olen ymmärtänyt vajavaisella englannintaidollani, että amerikkalaisen systeemin mukainen talon kiinnelaina toimii niin, että jos asukas joutuu ahdinkoon taloudellisesti, niin vakuutena on talo ja vain talo. Kun avaimet luovuttaa lainan antajalle ja muuttaa pois, niin enempää ei voida vaatia."
Pitää paikkansa, mutta sääntö on osavaltiokohtainen. Varsin suuressa osassa Yhdysvaltoja pätee.
T.
Erikoista, että rahamarkkinoiden vaappuessa pankit tunkevat yksityisen kukkarolle korottamaan korkoja. Pankkiirien pitäisi hoitaa ammattilaisina asia niin, ettei kadunmies kärsi. Katse keskuspankkiin päin!
VastaaPoistaPankit, jos mitkä saattavat varautua sikasykleihin. Niillä pitäisi olla mittarit ja hälyttimet ihan viran puolesta. Koko kansantaloutta heiluttavat ja yllättävät konjunktuurit ovat pikemminkin kadunmiehelle force majeure sanoa nou can doo. Korot jäädytettäköön tasolle, jossa sikasykli alkaa.
Hannu Vistille
VastaaPoista"Pankkien kannalta ongelmaa ei olisi ollutkaan, elleivät ostajat olisi vaatineet noihin CDO-papereihin ns. liquidity put -ehtoa. Tämä tarkoittaa sitä, että huolimatta siitä, kuinka monta kertaa tuo CDO vaihtaa omistajaa, sen liikkeeseen laskenut pankki sitoutuu aina ostamaan sen takaisin alkuperäisellä myyntihinnallaan (miinus erinäköisiä ajan funktioita, mutta yksinkertaisesti näin) jos sen nykyinen haltija haluaa näin tehdä."
Jos CDO:lle (tai arvopaperistetulle kiinteistölainapaketille) on hankittu luottovakuutus luottovakuutusyhtiöltä, sijoittaja ei luottoriskien toteutuessa käänny pankin vaan luottovakuutusyhtiön puoleen. Luottovakuutusyhtiöt ovat keskeisiä toimijoita, koska niiden takaamia sijoitusinstrumentteja on voinut myydä paljon helpommalla ja parempaan hintaan.
Huonojen sijoituskohteiden meikkaaminen paremmiksi ja myyminen ylihintaan on ollut keskeisiä syitä pankkien ja investointipankkien omistautumiselle näihin instrumentteihin ja koko asuntosektorin räjähdysmäiseen kasvuun 2000-luvulla.
T.
Neljäkymmentä vuottta sitten Kekkonen sai Kasaholmassa Arvosen kanssa 28 kalaa. Kahvit Tor Erik Janssonin luona.
VastaaPoistaJa kuusikymmentä vuotta sitten.. No. Sillon se puhui myös urheilusta.
Miksi kukaan ei puhu rakkaudesta?
Tämä hieno blogi. Missä rakkaus? Paitsi Jussi ja Mummo...
Nyt lainaan,
jotta sinä olisit tietänyt,
kuinka ja miksi he elivät
ja miksi he puurastivat niin hellittämättä
elämän köyhillä teillä,
jotka köyhtyvät yhä, kun kesä kallistuu syksyyn.
Edgar Lee Masters, suom. Uuno "Uuno" Kailas
Selittäkää vähän perusasioita...
VastaaPoistaJoten,
Mitenköhän markkinatalouden olisi Jenkkilässä käynyt mikäli subprime-lainajärjestelmää ei olisi kehitetty?
Tarkoitan, että oliko pakko alkaa lainottamaan persaukisten torppia ja toivoa parasta, koska muutoin rahatalouden rattaat olisivat jumahtaneet jo aikaisemmin. Ts. raha ei olisi mennyt kaupaksi kuin polkuhintaan, koska maksukykyisiä tarvitsioita lainarahalle ei olisi ollut riittävästi?
Ad Epätaloustieteilijä:
VastaaPoistaTästä on muitakin tulkintoja, mutta rajuimmat väittävät rahan tuotto-odotusten vaikuttavan sen kysyntään ratkaisevasti.
Itse en usko sitä.
Siksi pidän teoreettisesti mahdollisena pitää yllä rauhallista sijoitustoimintaa.
Epätaloustieteilijä:
VastaaPoistaEn ole tässä asiassa timantinkovin asiantuntija vaikka rahoitusalalla vaikutankin.
Minulle on tullut sellainen kuva, että tämän(kin) kriisin tapauksessa niin lähellä ampiaispesää, että surina kuuluu loistavasti, ovat eläkeyhtiöt.
Nuo ovat valtavien sijoitussalkkujen veivaajia. Ja koska niillä on kansallista merkitystä, niiden toiminta ja sijoitusmahdollisuudet eivät ole täysin vapaita.
Dilemma eläkeyhtiössä on aina se, miten saadaan hulppeita tuottoja riskittömästi, koska riskejä ei saa ottaa.
Oikea vastaus on "ei mitenkään", ja eläkekassojen tuotto-odotuksia pitäisi reivata alaspäin jos ne ovat kovinkin paljon bondituoton yläpuolella. Mutta koska ne eivät aina ole, eläkerahastot villiintyvät jokaisesta sijoitusinstrumentista, jossa ei mukamas ole riskiä ollenkaan, mutta rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että markkina kummallisille instrumenteille on olemassa. Niin eläke- kuin henkivakuutusyhtiöissäkin.
Ja kun satojen miljardien haltijat ovat valmiita investoimaan, tämä luo tarjontaa. Mistä taas seuraa se, että jos eläkerahojen sijoittamisstrategiaa tai tuotto-odotuksia ei muuteta vastaamaan toisiaan ja mahdollisteta joko pientä tuottoa tai riskin ottamista avoimesti osakemarkkinoilla, 15 vuoden kuluttua meillä on käsissämme seuraava kriisi, jossa ollaan taas otettu etukenoa jossakin.
Muudan bondinveivaaja tuossa sanoi, että tähän mennessä on paketoitu lainoja ja kiinteistöjä, mutta kukaan ei ole keksinyt vielä eläkejohdannaisia ja ennusti, että seuraavat mopon keulinnat nähdään tällä sektorilla.
Epätaloustieteilijälle
VastaaPoistaMonta näkökulmaa.
Kaikki kynnelle kykenevät halusivat lainaa, koska se oli halpaa (keskuspankin ohjaamana). "Asuntojen hinnat nousevat aina" -väittämä houkutteli haluamaan mukaan. Varallisuuden merkitystä kansantaloudelle korostettiin huippujohtoa myöten (Greenspan) ja asuntoja käytettiin "pankkiautomaatteina". Refinance tarkoittaa jo maksetun asunnon uudelleenlainoittamista ja lainarahan käyttämistä normaaliin kulutukseen. Muotia 2000-luvun alkuvuosina.
Rahoituslaitokset näkivät mahdollisuuksia kiinteistöalalla. Oli uusia rahoitusinnovaatioita. Rajoituksia oli purettu. Asuntorakentamista ei voitu viedä Kiinaan kuten teollisuustuotantoa.
Rahoituspalvelut kuten palvelut yleensäkin ovat merkittävä tekijä Yhdysvaltojen taloudessa. Muistelen, että rahoitussektorin _voitot_ muodostivat noin kolmanneksen kaikista yritysvoitoista 2000-luvun puolivälissä. Kaikki halusivat olla myymässä halvalla hankittua rahaa mahdollisimman paljon eteenpäin. Lopulta kaikki kelpasivat pankkien asiakkaiksi, ne pummaajatkin.
Suuri ongelma yhtälössä on se, että rahoituslaitokset tyypillisesti hankkivat oman rahoituksensa lyhytaikaisina lainoina, mutta lainaavat rahan eteenpäin pitkäaikaisina lainoina. Tästä epäsuhdasta syntyy epäluottamuksen aikoina likviditeettikriisi. Pankit eivät saa uusittua omia erääntyviä lainojaan.
Lopuksi rohkenen vielä muistuttaa palkkatulojen paikallaanpolkemisesta vähintäinkin koko 2000-luvun, mutta jossain määrin jo 80-luvulta alkaen (Clintonin kausi oli ainoa palkkojen nousukausi). Jos asuntojen hinnannousu on ainoa mahdollisuus, niin velkaahan pitää saada ja säilyttää illuusio elintason säilymisestä ja muiden mukana pysymisestä.
Talouden rakennemuutos teollisesta tuotannosta palveluiden suuntaan siis osin epäonnistui.
Kuluttaminen oli kultti, jota voitiin pitää yllä vain velkaantumisella. Kaikkea luotonantoa olisi pitänyt rajoittaa, mutta se olisi heikentänyt talouskasvua.
Rahaa (likviditeettiä) oli liikaa ja rahan hinta liian alhainen.
Ahneus.
T.
Englanninkielisestä Wikipediasta löytyy hakusanoilla Tranche ja Securitization yleisesitys siitä miten lainoja on arvopaperistettu.
VastaaPoistaKiinteistölainojen viipalointi on tapahtunut yleensä tyyliin 1-9-25-65, eli kun pankki on antanut lainaa 100 rublaa, pankki pitää siitä itse taseessaan yhden prosentin, myy ilman vakuuksia papereina 9 rublaa, etuoikeutettuna 25 rublaa ja ylietuoikeutettuna AAA-paperina 65 rublaa. Pim ja 99% velasta on hävinnyt pankin taseesta.
Koska korkotuotto on valunut niille B-pahveille, AAA-reitatun pahvin tuotto on ollut hyvin vaatimaton. Tuottoa saa kuitenkin isommaksi velkavivulla, eli pahvit paketoidaan uudelleen. Tässä LSS-järjestelyssä sijoittaja laittaa 10 % AAA-pahvin hinnasta, paketoi pahvin uudelleen ABC-paperina ja ottaa sitä vastaan lyhytaikaista lainaa loput 90 %.
LSS-järjestelyssä on kohtuullinen tuotto, mutta sauma hävitä 10 kertaa alkuperäisen sijoituksen verran rahaa. Sijoittajat eivät ole olleet ihan niin tyhmiä että olisivat päänsä laittaneet sellaiseen silmukkaan, vaan nyt tullaan sitten siihen Vistin mainitsemaan liquidity puttiin. Pankki on luvannut ostaa ABC-pahvit pois niiden nimellishintaan.
Kun homma kusahtaa, LSS-sijoittaja menettää sijoittamansa 6.5 pyb mutta pankki joutuu raapimaan kasaan 57.5 pyb ostaakseen ABC-pahvin. Taseessa on taas yllättäen 60 pyb velkaa jota vastaamassa on ongelmajätettä josta voi hyvällä tuurilla saada 30 pyb. Ehkä.