Ohjeita pääsiäiseksi

Ensin hankitaan hirvi kotipihaan. Tämä taitaa olla errauspoika eli ylivuotinen vasa. Näyttäisi odottelevan naapuria pelaamaan lumisulkapalloa, mutta naapuri oli pääisäisviikolla vielä Saksan Demokraattisessa Tasavallassa. Toivon ettei kukaan kerro hänelle, että tuo ylpeä valtio on nyttemmin lakkautettu.

Jokainen tarvitsee paikan, johon mennä omaan suuntaansa.

Olin järjestänyt männyt ja siirtänyt kalliota. Pilviä oli väisteltävä.

Totta. On se B&O, ja toiseksi isoimmat aktiivikaiuttimet. Talo heiluu, kun ne soivat. Himoitsisin nyt Beosound 3000:ta. Lapseni suunnittelevat nyt jo hakevansa minut holhouksen alle. B&O:n omistaminen oli riittävä näyttö kevytmielisyydestä ja tuhlaavaisuudesta jo siihen aikaan, kun toimin tuomarina. Minulla on maalla mökillä Beomaster 3000 -viritinvahvistin ja skraitta. Ja se Tandbergin kasettisoitin, joita oli Suomen kaikissa kouluissa. Kumpaankaan ei pure halla eikä pohjan pakkaset. Kun neulan pistää sisälle, se soittaa meidän isälle.

Todellisuudessa en siis omista enää vinyylivatkaimia enkä ole koskaan ollut erinomaisen kiinnostunut HiFi-aatteesta. Yleensä iPod ja MP3 ovat valintani, mutta passiot pääsiäisenä on eri asia. Joskus yksin ollessa voi lisäksi kokeilla, lepattavatko housunlahkeet niin kuin Inon linnakkeella 380-millisiä laukaistaessa, kun kuuntelee Verdin Requiemia, esimerkiksi jaksoa Dies Irae. (Soltin levytys 1960-luvulta - se jossa Talvela oli parhaimmassa nousussaan mukana - uskomaton, unohtumaton, samaa tasoa kuin Klempererin Mozartin oopperat ja Matteus-passio.)

Kaikki Matteus-passiot ovat ravistelevia. Aina päädyn Klempereriin. Itse asiassa jopa Fischer-Dieskau vetelee vähän omiaan ja Peter Pears muutaman keran ihan reippaasti. Mutta vain Klempererin versio (EMI, vanha) on riittävän hidas. Harnoncourt II on uskomattoman nopea. Jos ajattelee vaikka amsterdamilaisia, käsittää miten elämänmuotoinen teos tämä on. Sitiä syntyy aina jotain toisenlaista.

On huolehdittava siitä, että lopulla, kohdassa Mache dich mein' Herze rein (tee puhtaaksi sydämeni), muistaa huuhtelun ja linkoamisen ja jättää sielunsa rypistymisen estolle.

On muisteltava Klemetin suomennosta. Ei välttämättä sitä kohtaa, jossa ihmisen poika on ylenannettava (überantwortet werden), vaan "siis uumentes aueta anna sa horna". "Pauanne" tarkoitta siis Kalevalassa ukkosta. Hauska ajatus tämä rumpujen jäljittely "ei pauanne pauhaa". Mutta Bach kyllä ottaa enemmän irti rajuilmasta heittelemällä ympäri kuoroa kysymystä "Sind Blitzen sind Donner in wolken verschwunden..."

Siinä kohdassa, jossa Klemetti kääntää paremmin kuin alkuteksti (Maan matkaltain kun lähden, en lähde peljäten - Wenn ich einmal soll scheiden, so scheide nicht aus mir), on muistettava, ennen kuin ryntää itku kurkussa heittäytymään kasvoilleen sohvalle (kuvassa), ottaa silitysraudan töpseli irti.