My mother's first home. Her father's first car. Crocheted kettle holder. There are several hundreds of these.
Äitini (82 v.) kotitalo hänen itsensä näkemänä ja omin materiaalivalinnoin. Patalappu. Virkattu. Näitä tällaisia on satoja. Mietin kovasti, kuvittaisinko kirjoituksia tällaisilla kuvilla, kun ne ovat mielestäni huvittavia, vai pitäisikö äidille perustaa oma blogi.
Hän ei tee itse enää paljon, mutta hänellä on järkyttävän hyvin järjestetty arkisto omista vanhoista käsityöohjeistaa. Hän teki niitä alan lehtiin ja naistelehtiin - Me Naiset, Käsityö, Anna - monta kymmentä vuotta. Kaikki ovat tallella piirroksineen. Hänen julkaisemansa käsityöohjekirjat tuntuvat hiukan vanhentuneilta.
Käden taidot eivät oikein anna rauhaa. Minulla itselläni ei sellaisia taitoja juuri ole mutta olen kasvanut, aikuistunut ja tullut vanhaksi niiden ilmapiirissä.
Äidinisä kävi vielä 85-vuotiaana pyytämässä lääkäriltä sellaista lääkärintodistusta, että voi rakentaa hirsimökkejä (yksin) mutta ei voi terveydellisistä syistä lähteä Kettusaareen puolukkaan.
Ajokortti häneltä meni hyllylle, kun hän väitti nimismiehelle, ettei lain mukaan suuntamerkkiä tarvitse näyttää, kun kääntyy oman talonsa pihaan.
Tä? Nyt meni hieman yli. Tosin en tuota tekstiä vielä kovinkaan pitkään ole analyseerannut.
VastaaPoistaNo jo selkis...(ihan ilman suomennosta(kin).
VastaaPoistaAika hyvin virkattu. En paremmin sano.
VastaaPoistaMittaamattomia aarteita!
VastaaPoistaHeh. Joo.
VastaaPoistaSuuntamerkki oman mökin eteen käännyttäessä (ainakin keskellä metsää) on nimismiehen ilkeä keksintö ja sellaisenaan pelkkää piruilua....