Alussa oli sana. (Ja sana oli Jumalan tykönä. Ja sana oli Jumala.)
Suomen kielessä on sanoja, jotka ovat alle 0.3 millimetriä pitkiä, ja silti niiden vetolujuus on teräkseen verrattuna viisikymmentäkertainen.
Maailmalla leviää jälleen tuttu kielellinen ilmiö. Sanoilla ja merkityksillä ei ole yhteyttä toisiinsa.
Aika kauan sitten tutkija de Saussure loi semiotiikkaa eli merkitysoppia erottamalla toisistaan merkin ja merkityksen. Merkki oli esimerkiksi puhuttu tai kirjoitettu sana ja merkitys puolestaan muun muassa yhteiskuntatieteiden ja psykologian keinoin ryhmiteltyjä sopimuksia siitä, mihin viitataan esimerkiksi sanoilla “kova” ja “pehmeä”.
Tuo jaottelu ei ole yhdentekevä. Kovuus ja pehmeys käsitetään eri tavoin puhuttaessa kivistä ja puhuttaessa tekstiileistä. Lisäksi on kuvalliset eli vertauskuvalliset käyttötavat. Ihminen on kova tai pehmeä…
En ole käsitykseni mukaan maininnut suoraan ongelmaa, jonka luulen askarruttavan myös lukijoitani. Ovatko Trump ja Putin henkisesti poikkeavia vai ovatko he vain löytäneet uuden, kukaties taidokkaan keinon käsitellä todellisuuden ja kielen suhdetta?
En tosiaan tiedä, mikä on asian laita. Nämä kaksi ja heidän kilpailijansa ovat kovia keksimään niin sanottuja narratiiveja.
Sana on latinaa ja tarkoittaa kertomusta. En ymmärrä, miksi sitä käyteätään suomessa. Meillähän on myös oma “narratiivimme”, suomalainen tarina, joka alkaa esimerkiksi vuonna 1917 ja loppui joskus, minun mielestäni 1992, joidenkin mielestä 2007, toisten käsityksen mukaan jatkuu edelleen.
Tuo tarina esitetään usein Suomen historiana, mikä ei tietenkään voi pitää paikkaansa. Tutkijat ja muut professorit ovat Rankesta alkaen esittäneet ja painattaneet yteenvetoja siitä, mitä tapahtui todella. Juuri koskaan he eivät mainitse kenelle tapahtui.
Suomessa on tällä hetkellä yli 5 miljoonaa historiaa. Olen tuntenut sen ajan eläneitä ihmisiä, jotka eivät tulleet panneeksi Talvisotaa edes merkille. Ja tämänkin “yhteisen koettelemuksen” aikana esimerkiksi Kauhajoella oli kansanedustajia, jotka miettivät, mitä tekisivät, että saisivat aikansa kulumaan. Kaikki eivät keksineet. Useimmat olivat vain tiellä.
Kansalaissotaa eli kertomusten vapaussotaa ei uskottavien lähteiden mukaan kaikin paikoin Koillismaalla ja Lapissa huomattu lainkaan, kun elämä oll sitä sama kurjuutta.
Sain sanat suuhuni, kun tässä blogissa teen propagandaa muun muassa lukemisen puolesta. Melestäni paremman puutteessa voisi lukea vaikka tätä blogia. Ellei lue, ei osaa puhua ihmisille eikä opi ajattelemaan.
No, Ilka Taipale - ikätoveri - sanoi televisiossa muun ohella, että ihmiset ovat nykyisin liian keskittyneitä itseensä ja oloonsa ja liian vähän keskittyneitä toisiin ja heidän oloonsa.
Otin esiin Taipaleen kirjan suomalaisista innovaatioista (kuvassa). Asiat voivat huolimatomasti vilkaisten tuntua arkipäiväisiltä, mutta tuo kirja on alevalan jälkeen Suomen eniten käännetty ja merkitykseltään Maamme-kirjan luokkaa.
Lähes ilmaisen koulutuksen, laajan sosiaaliturvan ja monien periaatteessa hyväksyän tasa-arvon seurassa on saduttaminen.
Asiasta on julkaistu aika paljo tutkimuksia. Yhteisöllisyyttä lisää ja siten mielenterveyttä kohentaa menettelytapa, jonka mukaan jokainen osaa kertoa, myös vanhus ja lapsi. Menetelmässä toinen kirjoittaa sana sanalta muistiin kerrotun, ja lukee sen sitten kertojalle ääneen. Sitten vielä tehdään yhdessä sovittuja muutoksia, laajennuksia ja poistoja. Ja näin ollaan mielikuvien ja kokemusten rajapinnalla, joka on silta ihmisestä toiseen ihmiseen. Sellainen silta monimutkaisessa muodossa on romaani. Yksinkertaisessa muodossa se voi olla “yks hassu juttu”, joka sattui eilenn.
Narratiivista: tässäpä mainio joskin vaikeahko kirjoitus n-sanasta. https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/2-2025/narratiiveja-vastaan
VastaaPoistaTämä oli erinomainen katsaus narratiivin merkitykseen. Onko todella niin, että narratiivin merkitys on meillä laajempi kuin muualla sivistyneessä maailmassa?
PoistaMeillähän se on todellakin hyvin laaja ja hämärä, usein sitä käytetään jopa merkitsemään jotain epäilyttävää tarkoitusperää - esim. putinistien narratiivina kaikessa satuilussaan on ukrainalaisuuden hävittäminen eli venäläistäminen.
Näinhän se epäilemättä onkin eli termi toimii.
Voi olla silti aihetta vähentää sen käyttöä, mutta pelkäänpä ettei se enää onnistu, se on liian käyttökelpoinen tieteellisessä klangissaan ja iskevyydessään.
Narratiiveista ei kannata puhua yhteiselle kansalle. Monet assosioivat sen narraamiseen, paremman puutteessa.
PoistaJos sivultapäin rohkenee puuttua tällaiseen huipputieteelliseen kysymykseen, niin mieli tekisi todeta seuraavaa:
PoistaLieneekö alun perin saksalaista lähtöä olevan vanhan sanonnan mukaan sekavasti sanottu on sekavasti ajateltu. (Tässä tapauksessa adverbiksi sopisi ehkä kuitenkin paremmin sana "veltosti".)
Otan esimerkin. Olen kevään kuluessa lukenut uudelleen vuonna 2022 ilmestyneen kaksiosaisen teoksen Suomalaisen yhteiskunnan historia 1400 - 2000. Etenkin ensiosan kaksi viimeistä päälukua (kattavat ajan 1809 - 2020) viehättävät minua suuresti sekä tulkintojensa selittävyydessä että ilmaisun koruttomassa ja selkeässä tyylikkyydessä. "Tieteellistä klangiakin" on nähdäkseni aivan riittämiin ilman mitään "narratiivin", "kontekstin" tai jopa "resilienssin" yms. toistuvaa hokemista.
Mielestäni ei tarvitse olla mikään 1920- ja 1930-luvun "svetisismejä" (nyk. anglismeja tai latinismeja) jahtaava aitosuomalainen puristi arvostaakseen lukemaansa asiatekstiä juuri siinä mielessä kuin edellä on yritetty kuvata.
Yhdyn Hyvärisen näkemykseen. Vaikea on löytää esimerkki, jossa "kertomus", "näkökulma", "yleistys", "oletus" tai "teoria" ei olisi parempi sana kuin "narratiivi". Eri asioitahan ne ovat.
PoistaNarraaminen on inhimillistä eli narrare est humanum.
PoistaSepä saduttaminen on sitten liki sitä kun sormistansa kivulloinen tai muutoin epäamorfinen iäkäs satuilija teettää sanelukoneeseen tallennetusta epäilyttävästä kertomuksesta kirjallisen version. Lapsitoimittajiahan on kyllälti.
VastaaPoistaTätä blogia lukiessa on kyllä oppinut. Ajattelemaan oppiminen on osin sivuuttanut lukemaan oppimisen mutta ei vielä siihen määrään että jättäisi lukematta tätä tai mitään muuta kuin tätä blogia.
Olipa kerran kauan, kauan sitten keskellä metsäistä mäkeä yliopisto. Professorit yhteisöllisiä, sillä moni heistä sodan koettuaan perusti lähemmä kymmenen aatteellista eri alojen kulttuuriyhdistystä. Asenne näkyi myös heidän yliopistotyössään silloin meidän nyt vanhojen opintovuosina. Opetus, tutkimus ja yhteiskuntasuhteet olivat heille yhtä tärkeitä.
VastaaPoistaJaahas, miten on nyt... Tutkimus täynnä toisten julkaistujen kautta imuroitua viittailua amerikkalaisiin "tutkimuksiin" on julkaisemista toisille tieteentekijöille ns. vertaisarvioiduissa kirjoissa englannin kielellä, jonka joku palkollinen tarkastaa, korjaa ja sujuvoittaa. Mitä opetuksesta lienee jäljellä. Yhteiskuntasuhteista ei paljoakaan, ellei se tarkoita oman naaman pitämistä esillä viihdeohjelmissa.
Professorit ja muut tutkijat ovat eräänlaisia poliitikkoja, jotka psykiatripoliitikon elämänohjetta noudattaen kehuvat itseään tauotta. Poliitikkoja sikälikin, että kaikessa tekemisessä on poliittinen agenda. Vanhoja nämä professorit ja lehtorit halveksivat ja haluaisivat julkaisuistakin pellolle - on trendikästä hankkiutua nuorten taitamattomien kimppaan. Eristyneisyydessäänkin yliopisto, Linna, tarkastelee ja ohjaa kafkalaisittain kylää ja yhteiskuntaa synkässä, synkässä metsässä. Yhteiskuntaa, jota määräilevät ja hallitsevat oppimattomat pikku kandit ihan opetusministerinäkin ja syösten korkeimmin oppineet katuojaan ja kortistoon syljettäviksi.
Itsekkään keskittymisen omiin asioihin ja kilpailuasenteen opettavat nyt jo lapsille vanhemmat, digipakko, media eli kaikkineen roskamedia, opinnot, työelämä, äärimmäisen kilpailullinen ja sairas puoluepolitiikka ja kaveripiiri.
Me sodan jälkimaininkeihin syntyneet opimme lapsina toimimisen joukkoina, keskenämme, elämän monipuolisena harrastamisena ja tekemisenä ja toisten huomioon ottamisena. Opetimme kaikkea tätä eteenpäin, mutta miten lienemme onnistuneet.
Yhteistoimintaan on entistä hankalampi saada ketään mukaan. Jokainen kysyy, mitä siitä maksetaan. Rikkaimmat ja xxx-puolueitten kannattajat eivät välitä maksaa edes pientä jäsenmaksua vaikka liittyisivät järjestöön. Kiinkolahkomainen kaikessa ääriuskonnollisia suuntia muistuttava ajattelu ja toiminta on kaikilla aloilla ainoa hyvä ja arvokas.
Olipa kerran kauan, kauan sitten toisenlainen aika. Se elää vielä meissä vanhoissa, jos tahdomme. Ei kafkalainen vaan järnefeltiläinen aika.
Ajankuva: Tiedekuntien dekaaneja haetaan ulkoisilta työmarkkinoilta vetävillä lehtimainoksilla. Vastaavia on toki ollut rehtoreistakin. Perinteistä itseohjautuvaa yliopistoyhteisöä ei enää ole.
PoistaEipä professoreilla yliopistoissa enää juuri mitään valtaa ole. Eikä avustajia. Eniten työaikaa menee jatkuvaan rahoitushakemusten väsäämiseen.
PoistaJännittäviä aikoja olivat varsinkin Ståhlbergin ajat, valtiomuotoa rakennettaessa ja perustuslakia pohtiessa on mahtanut kulua särvintä, punssia ja torttua. Kahvin määrää ei tohdi edes arvailla. Sekin vähä minkä kehtaa projektin rohkeudesta arvata on epäilemättä ollut reippaasti enemmän kuin keskivaativa työtehtävä. Silloin ratkaistut keskeiset seikat ovat osoittatuneet kestäviksi, häijysti sanoen kaikesta parlamentariikasta huolimatta. Taidan olla retrorepublikaani?
PoistaNyt ei saa eduskuntataloon viedä omia eväitä. Onhan se melko keljua jos on lähdettävä kesken töiden Jaskan Grillille. Sitä miettii että silinterihattuisten arvovaltainen joukko jonottamassa Arbiksen puistossa saattaisi saada kyllä riittävästi huomiota kansainvälisissä tiedotusvälineissä, onhan kyse vakiintuneesta instituutiosta, lähtöään Tapanilasta. Olisiko tässä etevän poliitikon pelikirjaan sievä lisä vai onko pyttipannu jo vakioitu ruokalistalle, läskisoosista tai savusilakoista en tohdi edes esittää kysymystä?
Taas hyvin ajateltuja ja aseteltuja sanoja.
VastaaPoistaHyvää työtä tekevät tontut, yhdistykset ja kirjailijat. Eivät eturyhmät ja niiden periaatteella puolueet, jotka opettavat itsekkyyteen. Kannattaa kirjoittaa blogia ja toimia yhdistyksissä niin oppii keskustelemaan.
VastaaPoistaOnko saduilla tilaa muissa kouluissa kuin Rudolf Steiner -koulussa?
VastaaPoistaOnko tässä blogissa riittävästi retorisia kysymyksiä?
PoistaSteinerilaisuushan on satua jo itsessään, ja humpuukia myös.
PoistaHienosti oivallettu. Kaikki on sanaa, ajatusta ja satua. Ja musiikkia.
PoistaNiinkö! Kuules, kun on sellaisia hometaloja, tiedätkö? No vaihtaisitko sellaisen ihan pirun velkaantuneen perheen toiseen varakkaampaan jonkin tietyn musiikin säestyksellä, vai vain yleensä jonkin tyylisen sinfonisen säveltaideteoksen tai sen semmoisen soidessa taustalla?
PoistaSurumarssit hipsahtavat oitis mieleen.
Voit olla tosiaan oikeassa, olisiko reilua että korvauksia sattuneesta vastoinkäymisestä ja taloudellisesta perikadonomaisesta tilanteesta suoritetaan musiikilla jonka myyjä on säveltänyt, sovittanut ja varsinkin sanoittanut?
Alussa oli ihmisiä. Sitten tiet erosivat. Arvostatko ihmisessä häntä itsessään vai ainoastaan itseäsi hänessä, siis vain jos hän ajattelee samoin kuin sinä ja vain jos voit hyötyä hänestä?
VastaaPoistaJuuja! Virtuaali-ihmisyönti on kivaa. Eihän me ahmita, me maistellaan. Vuf!🫠🦖
PoistaKiinan kieli ja sen sukulaiskielet kirjoitettuna poikkeavat monista kielistä siinä että ne koostuvat merkeistä, joilla on merkitys. Niiden äänneasut saattavat olla yksitavuisia tai hyvin lyhyitä. Kuitenkin käsitesisältö saattaa olla monisyinen ja laaja. Sanan sisältämien huomattavasti poikkeavien merkitysten erottamiseksi ne saatetaan ääntää hiukan eri tavoin. Kiinan kielessä ääntämyserot ovat joskus äärimmäisen pienet ja vaativat suurta tarkkaavaisuutta. Muissa tapauksissa on vain luotettava asiayhteyden paljastamaan tarkoitukseen kuten meidänkin kielessämme.
VastaaPoistaMitä kiinaa tarkoitat niistä monista?
PoistaMandariini lienee Kiinan virallinen kieli eikä murteita siellä enää suvaita. Samaa puhutaan muuallakin. Joskus olen vierestä seurannut kahden kiinaa äidinkielenään puhuvan toistavan samaa lyhyttä lausetta kumpikin. Selvästikin jompi kumpi äänsi hiukan eri tavalla jonkun sanan eikä viesti mennyt perille. Lopulta hoksasivat mikä oli mennyt vikaan. Se oli hieman huvittavaa eikä ainoa kerta siellä käydessäni. Oma Kiinan taitoni on olematon mutta esim. Taiwanissa olen vieraillut useammin.
PoistaJos tiedot ovat noin heikot, ei kannattasi paljon kirjoitella Kiinasta.
PoistaAnonyymi siis kieltää minua kommentoimasta blogin aiheeseen kuuluvia seikkoja?
PoistaVoi älkää chinatko.
PoistaEn kiellä, vaan totesin, ettei noin heikolla asian tuntemuksella kannattaisi esittää mitään kovin varmankuuloista.
PoistaEn esittänyt mitään varmaa tietoa koska asia on paljon monisyisempi. Ja lisäksi mainitsen että olen opiskellut Kiinan kielen alkeita joten en ole tyhjän päällä väitteiden kanssa. Mikä on anonyymin oman kiinan taidon laita? Kiinan kielen täysi hallinta edellyttää että osaa lukea, kirjoittaa, puhua ja ymmärtää puhuttua kieltä, kenties kirjallisuuttakin. Kyse on valtavasta urakasta koska kaikki on täysin erilaista kuin länsimaisissa kielissä.
PoistaSaduttaminen kuulostaa hauskalta menetelmältä vuorovaikutuksen lisäämiseksi ja sopii hyvin esimerkiksi alakouluun, miksei vaikka kotonakin harrastettavaksi. Helsingin uudessa Pohjoismaisessa koulussa/Nordiska skolan sen tapaista metodia on käytetty yksinkertaisimmillaan syksyllä alkaneella ensimmäisellä luokalla ruotsin sanojen opettelussa. Oppilaat toimivat pareittain ja kerralla opetellaan kymmenen sanaa, jotka on kirjoitettu taululle. Toinen sanelee sanan kerrallaan, toinen kirjoittaa sen ja sitten lukee ääneen kaikki kirjoittamansa. Varmaankin ääntämistä on harjoiteltu aikaisemmin yhdessä. Sitten tarkastetaan yhdessä kirjoitusasu ja vaihdetaan vuoroja. Lapset ovat innokkaita oppimaan ruotsia eikä kukaan pitkästy, kun koko ajan puuhataan jotain - ja opitaan melkein huomaamatta. Suosikkisana on kuulemma ödla, lisko. Sanelukirjoitusta, diktamen, ruotsinkielisissä kouluissa on harrastettu paljon, vai lieneekö kynästä ja luovuttu, kun tietokone näyttää kirjoitusvirheet?
VastaaPoistaKaikki opetus käydään aluksi läpi molemmilla kielillä, paitsi suomen tunneilla, myöhemmin enemmän ruotsiksi. Peruskoulun lopussa kaikkien on tarkoitus olla kaksikielisiä. Tällaista koulua on todella kaivattu, kun ruotsinkieliset koulutkaan eivät voi ottaa määrättömästi muunkielisiä oppilaita. Katri Kulmuni kävi muistaakseni Haaparannassa kaksikielisen koulun ja käveli aina aamulla sillan yli Ruotsin puolelle.
Asian sivusta: Järjestämällä ’narratiivi’n kirjaimet saadaan ’rivi-tarina’.
VastaaPoistaKolmen eurosetelin pinon korkeus on 0,3 mm. Vanhemmat viisikymppiset ovat menossa uusiksi, hyvä huomioida jos matrassi pullistelee niistä.
VastaaPoistaKala-allergikosta ei ole kalastajaksi, narraajaksi. Toisin kuin on XXXX:istä.
VastaaPoistaIlkka Taipale on monessa mielessä poikkeushenkilö.
VastaaPoistaLainaan pienen pätkän Suomen Kuvalehden (9.1.2025) haastattelusta:
...Rauhan vaatimuksen lisäksi Taipale on pitänyt esillä vähäosaisten asioita ja uurastanut alkoholistien, asunnottomien, vankien, mielisairaiden ”ja muiden puolustuskyvyttömien eteen”, kuten kirjassa muotoillaan.
”On olemassa kolme yhteiskuntamallia: sorto, sekasorto ja sosiaalipolitiikka”, Taipale kertoo.
”Sorrolla saadaan sekasorto kuriin, sosiaalipolitiikalla sorto.”
Toivon psykiatri Ilkka Taipaleelle voimia ja pitkää ikää, jotta jaksaisi painella eteenpäin valitsemallaan tiellä.
Alussa oli sana. Lopussa on piste.
VastaaPoistaSana ei muuttunut lihaksi, sekös meitä pistelee vihaksi.
Vegaanit voitti, sana muuttuu vegenakeiksi.
PoistaViel' on koittava aika tuo mi' voittavi kulinarsismin.
PoistaMeillä oli kaksi isoa laatikollista Taipaleen kirjoja, ja niitä on vieläkin jäljellä. Myös tuota kuvassa olevaa, jossa on jotakin lievästi sanoen outoa vaikka se on samalla kiinnostavakin. Ne siunaantuivat meille, kun olimme taas kerran toteuttaneet suuren yleisötapahtuman, yhden sadoista. Taipaleen esitelmä veti työväentalon suuren salin täyteen. Silti kukaan ei ostanut hänen kirjojaan. Kun en iljennyt antaa vanhan miehen viedä niitä takaisin junaan ja kotiinsa, ostin kaikki pitkäaikaistyöttömän pennosillani. Moni on sitten saanut niitä lahjaksi. Ehkä loput on kärrättävä paperiroskiin. - Tällaista on kulttuuri- ja yhdistystyö. Silti ja siksi kannatan uusienkin seurojen perustamista ja keskustelua ja kirjoittamista tärkeistä asioista. Loputon ihmisten esillä pito politiikassa ja kulttuurissa kääntyy kohti totalitarismia, koska se estää ajattelun, itsepäivyyden ja itsenäisyyden.
VastaaPoistaTarvitaan ajatuskylpyjä ja kielikylpyjä. Jälkimmäisiä toteutti työssään loistavin tuloksin lähiomaiseni. Sama, joka ei Saksan yliopistossa opiskellessaan millään suostunut medisiinariksi (joita kaikki muut suomalaiset olivat ja jollaiseksi professorit yrittivät hänetkin käännyttää) vaan joka pitäytyi humanistisissa oppiaineissa.
Vappu ja Ilkka Taipaleen aikaansaannokset ovat valtavat. Yhtä asiaa jäi haastattelun jälkeen puntaroimaan. Eläkkeelle pääsyjen rinnalla olisi vähintään yhtä tärkeää tukea työhön pääsyjä.
VastaaPoistaTyö on ihmisoikeus, joka toteutuu vajavaisesti. Kukaan ja mikään ei tosissaan aja työttömien oikeuksia.
Suomi on tilanteessa, joka jokainen pitää kynsin hampain kiinni omista oikeuksistaan ja vaatii niitä itselleen lisää. Suomi on tyhmäin-, itsekkäitten- ja rikkaittenvalta. Totalitarismi, tyhmistyvä ja väkivaltainen. Kaikki hirveydet, joita ennen uutisoitiin itäblokin maista, ovat nyt Suomen ydintä.
Mieleenpainuvin NL-dokumentti kertoi maan suurimmasta kaunokirjailijasta. Häntä ei kirjaimellisesti surmattu, mutta toisessa merkityksessä kylläkin. Hänet suljettiin kotiarestiin, jossa hän ei saanut tehdä muuta kuin oleilla. Hän kertoi, että tämä vankeus ei itsessään ollut kaikkein rankinta. Pahinta oli, että häntä estettiin tekemästä kutsumustyötään.
Suomessa yksi ja toinen kotiarestiin teljetty tekee kutsumustyötään - monipuolista kulttuurityötä - korvauksetta, rahapalkatta, kiitoksetta, julkisuudetta ja rankalla iva- ja haukkumapalkalla kuolemaansa asti. Ikävä kyllä se yritetään eri tavoin estää.
Tällainen asenne ja toiminta on häneltä heikkoutta, eikö niin? Hän ei ole oppinut keskustelemaan ihmisten kanssa, vastaamaan ilkeyksiin ilkeydellä, vaatimaan rahaa, tukea, apua?
Pidän eri syistä erittäin tärkeänä ja oikeastaan välttämättömänä, että perustetaan Jukka Kemppinen -seura tekemään suomalaista ja miksei kansainvälistäkin kirjallisuus- ja kulttuurityötä. Olisin kiitollinen kirjailijan tai hänen omaistensa ja läheistensä kannanotosta tähän, mutta esimerkiksi sähköpostitse eikä tällä kanavalla. Jos he eivät siedä minua, lupaan, ettei nimeäni tarvitse koskaan mainita seuran ja sen synnyn yhteydessä. Olen kuitenkin valmis tarvittaessa auttamaan sanoisiko pimeästi eli kulissien takana, jos se on tarpeen.
Olen tehnyt valtavasti kirjallisuudentutkimusta yms. Joka ainut tutkimuskohde on ollut siitä kiitollinen ja asialle myönteinen. Kaikki ovat itse ja puolisoineen auttaneet vuosien ja tärkeimmät vuosikymmenten ajan kaikessa. Siksi rohkenen pyytää, että saisin sähköpostiini sen lehtiartikkeleista yms. koostuvan aineiston, joka on ollut tässä blogissa mutta jota ei enää löydy. Ennen sain kaiken sellaisen kotiin tulosteina, mutta nykyisin en saa sitä mistään.
Vaikeinta on, jos ei saa tehdä työtä.
Ei korvaushoitoa työhulluille!
PoistaParempi korvaushoidon kielto kuin buprenorfiini ja metadoni.
PoistaTyötä, ei työttömien työllä elä.
PoistaKulttuuri ja sairaat vanhukset elävät orjien työllä.
PoistaValtioneuvoston kanslian omistajaohjauksen päällikkö sanoi juuri A-studiossa täsmälleen: "Finnairin vahva brändi on ollut yksi sen tavaramerkeistä".
VastaaPoistaHehe!
PoistaKiitämme hereästä naurusta. Olin töissä paikassa joka teki noita brändäyksiä, poltinmerkkejä, jotka päästettiin lentoon ja elämään omaa elämäänsä. Huvittavaista ja opettavaista oli se. Nimi asialle on monesti tärkeämpi kuin se asia. Ottakaamme vaikkapa Merita.
PoistaMinä aikanaan peltkäsin/toivoin, että kun Merita ja Nordbanken yhdistyivät, että siitä tulisi Merdea.
PoistaNo eikös se vähän sellainen olekin
PoistaAlussa oli sana. Sitten sana sai jalat ja lähti vilistämään sieltä, missä oli Jumala ja muu käsittämätön. Jumala vähän kiskoi takaisin, mutta sanalla oli hyvä vetolujuus eikä se katkennut. Sana meni metsään. Sitä harmitti, että se ei voinut tarkoittaa mitään käsin kosketettavaa ja kaunista. Se olisi halunnut viitata vihreisiin kesäpuihin, solisevaan puroon tai värikkäisiin perhosiin, jotka lepattelivat ilmassa, mutta ei: koska se viittasi kaikkeen, mistä voi puhua, se ei viitannut mihinkään. Kun sananjalat kukkivat juhannusyönä sinisinä ohikiitävän hetken, tiedättehän, se on satua vain. Blues, tavallaan.
VastaaPoistaHarvinaisia mutta hyväksi ovat ne, jotka ovat keskittyneitä toisiin, kuten oikeaotteiset tutkijat, eivät omaan napaansa, uraansa ja tiliinsä. Yksi tärkeimmistä tutkimuskohteista kirjoitti kirjassaan tai artikkelissaan, että tulee keskittyä tähän asiaan (tutkimiseen ja kohteeseen) yötä päivää, jos mieli saada tulosta aikaan. Silloin ei edes uneksittu tietokoneista, mutta jos niitä olisi ollut, hän ei toki tarkoittanut tunkeutumista seuraamaan kenenkään tietokonetta. Jokaiselle on kehittävää oppia välittämistä ja tajuamista. Vaikka olisi kuinka ihana ego, kuten Sibeliuksella, voi musiikitse ja ymmärryksellä avartaa maailmaa, toisia ja itseään.
VastaaPoistaListaan tähän, mitä tuli tuosta Sibeliuksesta mieleen. Seurasin äskettäisen viulukilpailun finaalin chat-viestintää, ja joillakin keskustelijoilla oli se ongelma, että ei tuntunut miltään, vaikka kuinka jousella raaputeltiin.
PoistaOn olemassa äänite, jossa Sibelius harjoituttaa yhtä orkesteriteostaan. Läpisoiton jälkeen Sibelius toteaa, että muuten hyvä mutta tunne puuttuu. En ole vielä saanut selvää, millä tempulla hän sitä tunnetta rupeaa tekemään.
Kerran näin dokumentin venäläisestä sellonsoittajasta, joka kertoi suunnilleen, että soittajan ei pidä olla tunnevyöryjen vallassa vaan tulee määrätietoisesti toteuttaa teknistä suunnitelmaa, jolla se tunnesisältö rakentuu.
Millainen olisi huono itkuvirsien laulaja? Ehkä saisi yleisön hilpeästi nauramaan.
Luennoidessa osasin puhua ihmisille, koskapa yhteys, aikaansaannos ja palaute oli aina loisteliasta. Täällä en vissiinkään osaa, koskapa palaute on niin monesti haavoittavaa.
VastaaPoistaBlogistin tämänkertaisen aiheen alla sopinee pohtia, missä vaiheessa ihmiskunta on menossa kollektiivisessa tyhmenemisessään kun sitä pohtii Hesarikin saman päivän (1.6.) varsin perusteellisessa artikkelissaan "Ajattelun alasajo".
VastaaPoistaTotlitarismi ei siedä sanan vapautta
VastaaPoistaJa suvi suloinen, ja kristillistä Jumalan siunausta suopi taas lämpö supi-Suomalaisen auringon"
VastaaPoistaOnko supi supisuomalainen vaiko maahanmuuttanut esim. idästä?
PoistaMitä luontaiseen leviämisalueeseen tulee, joku viisas oli lausunut, että sanan kuuluisi normaalisti asua Afrikassa, että enhän minäkään mene syömään sanojen banaaneitansa.
PoistaKauan sitten, viattomalla 1990-luvulla narratologiasta (kertomuksen teoriasta) olivat kiinnostuneita lähinnä kirjallisuustieteilijät ja perinteen tutkijat - jos hekään. Sitten narratiivi tuli ja valloitti Suomen ja nyt joka ikisellä nakkikioskillakin on pakko olla kotisivut ja se oma "tarina".
VastaaPoistaAi niin, mutta eihän enää ole nakkikioskeja.
Idiotiikan ongelmatiikka on suorastaan vitsaus. (kt. Suuri lintukirja - suorastas)
Poista