Kirjoittelu

Häpesin silmät päästäni, kun muistin väittäneeni, ehkä useinkin, että hyviä lauluja sävelletään huonoihin runoihin. Unohdin Friedrich Rückertin. 

Tietysti sivuutin myös monia muita. Kiven “Timon laulu” on valtavan hieno teksti, samaa luokkaa kuin “Sydämeni laulu”, ja molemmista on erinomaisia sävellyksiä. Vkimeksi mainittu ( siis Tuonen lehto…) on suomalaisen ja etten sanoisi eurooppalaisen mieskuoromusiikin kulmakiviä. Mieskuorossa ne tavalliset neljä ääntä eli stemmaa tahtovat olla liian lähellä toisiaan, noin kahden oktaavin alueella. Verratuna esimerkiksi sekakuoroon ei tahdo tulla vigoja. Eli sanokaapa, miksi muun muassa jazzissa ja popo-rockissa on jykevä basso.

Lisäksi satun olemaan sitä mieltä, että runoilijana vähäpätöiseä pidetyn V.E. Törmäsen tunturilaulut, jotka Yrjö Kilpinen sävelsi, ovat mainioita. Sen sijaan itsensä Sibeliuksen “Laulu ristilukista” on Adolf Paulin huono runo, joka on lisäksi salafasistinen. Mitä on ajateltava tekstin “sankarista”, joka yksin ja ainoana voi taistella lukin verkkoja vastaan. Ristilukki on vertauskuva jostain. Ristilukeista tai muista hämähäkeistä ei meillä Pohjois-Euroopassa ole vaaraa muille kuin pienille hyönteisille. 

Puolustan ajatustani lauluista huomauttamalla, että  suurimmat oopperat ja ennen niitä passiot ovat usein teksteiltään keskinkertaisia. Suuri ihanteeni Bachin Johannes-passio perustuu “librettoon”, jonka lienee kirjoittanut eräs humalainen postinkantaja. En pidä siitä, että teksti piehtaroi Kristuksen veressä, vaikka tiedän, että tuo oli barokille ominainen korostus. Kieltämättä Mateus-passion ihana koraali O Häupt voll Blut und Wunden eli Oi rakkain Jeesukseni, piinattu, verinen sisältää samaa, mutta tunelma ei millään muotoa ole kuin makkaratehtaalta.

Vastakohta on sitten da Ponte. Don Giovanni on mukava libretto ja sinänsä corny kivinen patsas, joka herääkin henkiin, on mukava jekku. Sitä vastoin monitoimimies Schikanederin Taikahuilu on tyypillinen sekasotku, jossa on huonoa puskahuumoria ja onttoa mystiikkaa sekaisin. Tietojen mukaan se upposi yleisöön kuin häkä.

Myös Suomessa on usein koettu, että merkityksellinen ja tiheä teksti häiritsee sävellyksen kuulijaa.Ehkä tämän takia Sofi Oksanen kirjoitti tai ainakin esitytti mainion Saariahon oopperan Innocence noin kymmenellä eri kielellä.

Joka tätä epäilee, kysyköön keneltä tahansa, mitä “Finlandiassa” sanotaan. Tai - joskus Suomen lipun nähdessäni ajattelen, etteivät Lippulaulun (Siniristilippumme, sulle valan vannomme kallihin…” tekstin kirjoittajalla olleet kaikki ruuvit paikallaan. Ei sillä, Ranskalla on “Marseljeesi”, jossa toivotaan, että epäpuhdas veri lorisisi pitkin kynnöstä. Se on sairaan mielen tuotetta.

Rückert (1788-1866) oli itämaisten kielten professori. Hän julkaisi suunnattoman määrän runoja ja käännöksiä. Ne olivat sekä suosittuja että hyviä. Hän löysi useita tuhat vuotta vanhoja tekijöitä, jotka ovat nyt jälleen unohtuneet. Joukossa eivät ole tällä hetkellä muistetut.

Oman ajan reaktion näkee siitäkin, että hänen runojaa sävelsivät Mahlerin lisäksi esimerkiksi Schubert ja Schumann. Brahms ja Richard Strauss. Mahlerin lasten kuolinlaulut (Kindertotenlieder) ovat hänen.

Minulla on ollut epäselvää, mitä kautta ja miten viime vuosikmmenet verrattomana pidetty japanilainen ja kiinalainen runous tulivat Eurooppaan. Mahlerin “Da Lied von der Erden” tekstien kääntäjä Hans Bethge on muutoin tuntematon. Joitakin merkkejä on 1700-luvulta, jolloin kiinalaisuus tuli muotiin ehkä ensin posliinien kautta.

Mutta oikea vastaus on Rückert.

Harmittelen että sain kuulla vasta hänen tuotantonsa kuvailusta ajatuksen, joka ei ollut pälkähtänyt päähäni. Hän käänsi muun muassa suuria kiinalaisia klassikkoja, kute t’ang -kauden mestareita, vaikka ei osannut lainkaan kiinaa. Lisäksi hän käänsi runoja, joita ei ole olemassa. 

Kun maine ja Goethen vanavedessä rahakin merkitsivät paljon, tuossa oli oivallus. Kyllä käännöstä helpottaa huomattavasti se, että käännettävän runon voi keksiä itse.

Punoitan häpeästä kun kuitenkin myönnän tietäneeni hyvin tarkoin eräiden laulelmien mahtavien “suomennosten” taustan, kuten “Kolmatta linjaa takaisin” (Beautiful in the Rain).