Lääkepatentti

Tilanne on luistanut sellaiseksi, että vakavasti otettava oikeudellinen kirjallisuus on muutaman kustantajan takana, ja hinnat ova erittäin korkeita.

Siksi tässä on sellainen kummallisuus kuin pari asialliseksi tarkoitettua huomautusta laista ja hinnoista, etenkin patenteista.

Vaikka toimin viimeisen vuosikymmeneni työelämässä teknisten korkeakoulujen piirissä, lääkkeet ja rokotteet olivat erikoisalaani. Ehdin vielä Kalifornian yliopistoissa käydä läpi kysymystä periaatteessa bilogisista prosesseista, joilla oli ja tulee olemaan dramaattisia vaikutuksia. 

Kysymys on hyvin vaikea. Pääsäännön mukaan patentoitavissa oeva keksintö on artefakti eli keinotekoinen. Juuri ,itään suoraan luonnosta otettua ei voi patentoida. Kasvinjalostajan oikeussuoja on kapea poikkeus, jota ei käytännössä juuri tarvita.

Silti: penisilliini on “kasvi”. Tietysti on väärin sanoa yleistävästi siniä kasveiksi, mutta antibioottien lähtökohtana olivat ravintoliuoksilla ruokitetut homesienet. Jopa lääkkeenä niitä vanhempi sulfa sulfonamidit) liittyy nykyisin monin tavoin bakteerien ja mikrobien toimintaan.

Nobelin palkinnon ansainnut Salvarsan oli 120 vuotta sitten kehitetty arseeniyhdiste, joka pystyi ainakin joissakin tapauksessa tappamaan syfiliksen taudinaiheuttajamikrobit niin että mikrobinkantaja jäi henkiin. 

Tällä hetkellä tähtäimessä ovat tietysti syöpätauteja parantavat lääkkeet, jotka ovat hyvin erilaisia kuin solunsalpaajat. Tiettävästi myös diabeteksen eri tyyppejä parantavia valmisteita on, ja patenttiriitoja niistä käydään parhaillaan.

Suomeen kehittyi jyvä lääketeollisuus osittain siksi, että aikaisemmassa patenttilaissamme lääkeaineiden patentti kiellettiin. Niinpä mellä kopioitiin toisista maista tuotuja lääkkeitä, ja alalla vihjailtiin joskus, että Suomesta viedään Neuvostoliittoon Länsi-Euroopassa, Englannissa ja USA:ssa patentoitujen lääkkeiden kopioita eli rinnakkaisvalmisteita, ja että kysyntä on kiihkeää. Vanhemman ajan lääkärit omistivat usein tuhdin määrän lääketehtaiden osakkeita - Medica, Leiras… Orionin yhtiökokouksessa istui usein pienikokoinen mies, Ylppö.

Nämä asiat eivät kuulu yleissivistykseen. Niin se vain meni, että esimerkiksi Saksassa IG Farben omisti filmien ja myöhemmin muovien osaajan Agfan ohella muun muassa lääketehtaan (Bayer). Eräs konsernin osa valmisti nimellä Zyklon B myrkkykaasua, jonka keskeinen käyttöpaikka oli Auschwitz. Aineen herätehaju oli SS-hallinnon pyynnöstä poistettu, ja se suretti IG Farbenia, joka pelkäsi patenttinsa puolesta. Myrkkyihin lisätään usein käyttäjän turvallisuuden takia huomiota herättävä haju tai väri. Siksi kai tenttukin oli aikoinaan sinistä; denaturoimaton sprii oli ja on väritöntä.

Eilen D. Trump ilmoitti laskevansa lääkkeiden hintoja. Jäin miettimään, kuinka moni tuon uskoo. Tunnen sen verran amerikkalaista patenttijärjestelmää, välikaiskieltoja turvaamistoimenpiteitä, että oman arvioni mukaan myös USA:ss presidentti voi tässä asiassa määrätä mitä haluaa. Vaikutusta sillä ei ole.

Varsinkin kun kaikki lääketehtaat tuntevat paremmin kuin hyvin analogiamenetelmät. Hyvin usein on mahdollista valmistaa patentin suojaama aine jollain aivan erilaisella menetelmällä ja toisista lähtökohdista. 

Lisäksi on aineita, jotka ovat yhtä häkellyttävän yksinkertaisia valmistaa kuin eräät design-huumeet.

Tuomioistuimissa on teknisen alan asiantuntija ja asianajajalla on usein patenttijutussa parinaan patenttiasiamies, joka on insinööri, kemisti tai vastaava.

Koska olen ensin ajanut ja sitten käsitellyt patenttijuttuja Suomessa ja muualla yli 60 vuotta, tyydyn tässä vain sanomaan, että tuo yhdistelmä ei aina toimi. Oikeudellisen ja teknisen asiantuntemuksen väliin jää sauma.

Vuonna 1945 Neuvostoliitto vei valtaamastaan Saksasta koneet, mutta USA patenttikirjat taustaselvityksineen. Lääketehtaiden ja lääkepatenttien suurmaa on kuitenkin edelleen Sveitsi. - Kun muinoin tentin oikeustieteellisessä siviili- ja kauppaoikeuden laudaturit, paras ja hienoin teos oli sveitsiläinen, Blum-Pedrazzini. Muutamat suomalaiset asianajajat käyttivät saksalaisia lähdeteoksia, jotka olivat kohtalokkaasti vanhentuneita ja ajoivat ekvivalenssiopin hetteiselle suolle.

Tällä hetkellä sangen suositeltava englanninkielinen yleisesitys - opiskelijatasolle tähdätty - on “Intellectual Property in  the New Technological  Age: 2023  Volume I: Perspectives,  Trade Secrets & Patents.  Peter S. Menell,  UC Berkeley School of Law.  Mark A. Lemley,  Stanford Law School.  Robert P. Merges,  UC Berkeley School of Law.  Shyamkrishna Balganesh,  Columbia Law School.

Kalastus

Lopulta päätin ostaa sen kellon. Nyt vertailen oikean verenpainemittarin ja Garminin kellon antamia tietoja. Ei hullumpaa.

Flimmerin takia lepopulssini on siinä 90. Kun kävelin hallissa parisataa metriä autolle, syke nousi 120:en ja pysyi siinä aikansa. Lääkitys siis on, ja yhteys lääkärin kanssa toimii.

Kelloliikkeessä oli tiskin takana kaveri, jonka kanssa olen asioinut varmaan 15 vuotta. Hän on Raumalta lähtöisin. Ehkä en ole koskaan kertonut, kun ajattelin ostaa melkein korttelin kokoisen puutalon irtaimistoineen kirkon eli ikivanhan luostarin kulmalta.

Tietoni mukaan kaupungin vanhassa osassa ei saa pitää edes anopin kuvaa rullalle käärittynä keittiön kaapissa ilman kahden siihen toimeen halukkaan ja esteettömän henkilön oikeaksi todistamaa Museoviraston lupaa. Ei tosin ollut rahaakaan. Mutta kaupan mukana olisi tullut 32 vai oliko se 64 hengen kristallinen viini- ja viinalasikokoelma. Tosin en juo, paitsi vettä hampaita pestessäni ja yleensä jääteetä ruuan kanssa. 

Lisäksi niillä kulmilla asteli kovissa kauluksissaan A. Kordelinin haamu. Rauman poikia, mutta ei pelannut Lukossa. Luin vihjeen ja kirjan saatuani elämäkertateoksen, jossa kerrottiin, että Hj. Nortamo itse asiassa vihasi Raumaa ja raumalaisuutta ja livahti Poriin lääkäriksi ja joutui siellä hyvin vakaviin kysymyksen rouvansa kanssa, joka menetti henkensä. Raumalla asianajotoimintansa aloittaneen Risto Rytn elämän myöhemmät piirteet tiedetään, tosin virheellisesti. Rouva Gerdan puolen sukulaisen hyvin dokumentoidun kuvauksen mukaan RR oli hyväsydäminen, ihmistä ymmärtävä henkilö, joka satakuntalaiseen tapaan piti tylyn oloista ilmettä mutta toimi hyvin taitavasti jopa sellaisten onttojen miesten kuin Mannerheimin kanssa. Tai ainakin temperamenttinsa vuoksi välillä vaivalloisen kanssa-satakuntalaisen Linkomiehen seurassa. Miten hänkään kesti samalta seudulta ollutta Maila Talviota, se on arvoitus. Muistelen, että yleensä aina mielevän Hannu Tarmion luonnehdinta oli “kammottava akka”.

Kelloliikkeessä katsoin tekstiviestin puhelimestani. Korttinne on suljettu turvallisuussyistä. Kokeilimme kaupan koneella. Ei toiminut. Onneksi tekstarissa oli linkki. Nyt  vain viisi minuuttia pimpelipomia, ja puhelimeen tuli ihminen, joka teki tarpeelliset kysymykset. Pankki oli monitoroinut yityksen ostaa Visallani jotain hintaan 3 euroa 19, Kyproksella.

Puhelimessa todettiin, että verkkotunnukset toimivat. Sanoin p-hising ja sain myöntävän vastauksen. Ihminen, ei AI.

Joka tapauksessa ostos maksettiin kotoa koneella ja tänään kävin hakemassa sen. Uusi kortti tulee viikon kuluessa.

Moninkertainen hyvä onni ja ymmärrys omasta tyhmyydestä: kotona on hyvä olla vähän käteistä, että pääsee esimerkiksi kauppaan. Oli minulla povitaskun pohjalla kahdeksankymppiä.

Vaikka on meillä toimivia kortteja.

Lassi Nummella, joka oli hyvin ystävällinen ja kunnollinen mies, oli Borsalinon tai vastaavan sisään hikinauhan ja kankaan väliin käsin ommeltu tarkoin taiteltu 10 000 markan seteli, jollaista sanottiin Snellmanin kuvaksi, sattuneesta syystä. 

Pitäisi tarkistaa jostain, mikä seteli, vaikka veikkaisin niitä Eliel Saarisen alastonhahmoja. Laulu alkaa “Vallesmanni lakituvass’ kiroili ja hääri, kun hummeripoika lompakosta satasia kääri”. Hurahuhhahhei - siellä Mannakorven mailla, siellä paljon on tiputettu pontikkaa.

Jotenkin trumpilainen kuva. Lakitupa ja lompakko satasineen….

Komposti

Eilen saimme lukea tunkiosta. Tunkio on avokomposti. Toisessa b seassa kovasti ilmaa, toisessa ei. Avainsana on “aerobinen”. Kompostoivaan ulkokäymälään tarvitaan kariketta. Sitä saa vaivattomasti ja varmasti kaupasta.

Jotkut huippukirjoittajat, kuten Philip Ball, pilkkaavat lempeästi biologeja. Sietääkin. Silmääni ei ole sattunut fyysikkojen pilkkaa, vaikka hekin olisivat sen ansainneet.

Juha Seppälä näyttäisi kirjoittaneen tutun epätoivoisesti kirjojen hävittämisestä (“Merille”). Ehkä päähenkilö yrittää kompostoida osan ja säilyttäää maanalaisessa piilovarastossa todella tärkeitä niteitä, kun lukeminen nyt kuitenkin on loppumassa.

Kirjojen ja aikakauslehtien kompostointi ei taida onnistua ainakaan helposti, koska painopaperissa ja nidoksessa on muovia seassa. 

Itse kuulun niihin, joiden mielestä muovi on paholaisen keksintö, vaikka minulla on nytkin kirjoittaessani muovia molemmat kädet ja suu täynnä. Näppäimistö, hiiri ja suussa piippu, jonka suussa pidettävä osa on jotain bakeliittia ja koppa ainakin periaatteessa Korsikalla menestyneen kanervan juurta eli briaria, joka lukemani mukaan on nyt loppumassa. Kotimaiset nysät sorvattiin ennen visakoivusta. Olen kokeillut merenvahapiippuja, joiden imukkeen ainakin väitettiin olevan meripihkaa, joka on fossiloitunuta muinaisten havupuiden pihkaa. Merenvaha taas on magnesiumsilikaatti.

Ei maksa vaivaa.

Kävin valokuvaamassa hiirenkorvia, lahoavia maassa retkottavia runkoja ja näkymätöntä taloa. Tuo Keltaisen talon mäki, jonka joku pontsari voisi ostaa ja rakentaa ihastuttavan silokallion päälle jotain ökyä, kantoi päällään talon lisäksi ulkorakennusta. Sen repimiseen ja tunkion tasoitteluun osallistuin itse lapion kanssa 70-luvulla. Paikat olivat täynnä lasinsirpaleita ja ruostuvia säilykerasioita, joissa luki “Charka” tai “Beef; made in America”. Onhan tämä entistä Porkkalan vuokra-aluetta, jossa hallitsi Neuvostoliitto vuoteen 1955.

Tunkio ja komposti ja metsä ja tuomioistuimen päätöksen luonnokset ja minä itse olemme mielestäni aivan samanlaisia. Olemme osa kiertokulkua, ja molekyylimme ovat meillä vain lainassa.

Björn Wahlroos, joka tunnetusti on ihmisenä hiukan yksinkertainen, sanoo televisio-ohjelman mainoksessa itsetietoisesti hymyillen: sinä siis kysyt minulta, mikä on kaiken tarkoitus. Kaiken tarkoitus on molekyylien palaaminen kiertoon. Eihän tuo Wahlroos tainnut edes palauttaa salkkua ja polkupyörää, kun hän alkoi rikastua Kourin siivellä pankin hankkimilla rahoilla. Muista ajan. Auttelin kustantajaa Pentti Kourin muistelmateoksen viimeistelyssä painokuntoon 1996. Kourin käsin kirjoitettua tekstiä mahtui ehkä kolme sanaa riville ja kuusi riviä sivulle.

Pojat olivat bulvaaneja. Tuo välillistä edustajaa tarkoittava sana tulee venäjän kielestä, jossa “bolvan” tarkoittaa tyhmyriä. Kysymys on oikeustoimien tekemisestä jonkun toisen lukuun. Kun itse olin tuolla lakialalla, tapana oli merkitä kiinteistön kauppakirjaan ostajaksi nimeni lisäyksin “perustettavan yhtiön lukuun”.

Mainitsemani biologien ja fyysikkojen tietty tyhmyys on yliyksinkertaistamista. Einsteinia hämmästeltiin, kun hän kirjoitti 1904 väitöskirjan fysiikasta (Eine neue Bestimmung der Moleküldimensionen). Johtavat fyysikot sanoivat hänelle, että kaikki olennainen fysiikasta on jo keksitty. 

Biologiassa elollisen ja elottoman suhde on kriittinen. Kehitysoppi on kyllä oikea mutta ei tyhjentävä. Lähtöarvojen sattumanvarainen vaihtelu voi näkyä esimerkiksi pässin sarvien muotona. Termiiteillä ei näytä olevan suunnitelmaa eikä tavoitetta, kun ne rakentavat pelkin feromoniärsykkein järkyttävän hienoja, jopa yli viisimetrisiä kekojaan.

Sopeutuvimman (vahvimman) henkiinjääminen on mielestäni esimerkki kehäpäätelmästä. Sopeutuminen tarkoittaa henkiin jäämistä ja “yhtälö” sanoo, että henkiin jäävä jää henkiin.

Tunkio

Hiljan keksin mennä Kauklahteen vanhaa tietä koulun puolelta eli rautatiestä länteen. Joku oli rakentanut 15 kerrostaloa Masalaan. Ennen isommalle tielle kääntymistä on se paikka, joka nimetään keskiaikaiseksi asuinpaikaksi. Itse asiassa se on esihistoriallinen asuinpaikka.

Vaikka tietäisitte, mikä Kehä III:lle ja junaan näkyvistä katoista on Korkmanin talon ulorakennus, älkää menkö sotkemaan paikkoja..

Lähellä oli muuten laituri, johon S/S Adlercreutz purjehti aikoinaan ja jota myös Hvitträskin herrat arkkitehdit käyttivät, sikäli kuin vilkkkaalta sukupuolielämältään kerkisivät. Hörypurresta tunnetun suvun edustajat olivat toimen poikia. Heitä sakotettiin vähän väliä tappelemisesta maantiellä, joka siis on edelleen alinen Viipurin tie tai nykyaikaisemmin Kuninkaantie. Se lienee Suomen toiseksi vanhin maantie, heti Hämeen härkätien jälkeen, ja siitä ajan kauppaan.

Nykyiset tuon nimen kantajat tunnen sävyisinä. Joku ihmettli, ikseivät nämä vaihda nimeään helpommaksi, ja vastauksena muistelin, että Juhana III:n antaman lain mukaan nimensä muuttava aatelismies pitää mestattaman. Suomennos, Kotkaristi, olisi kyllä komea.

Muutaman kerran olen luullut näkeväni tuolla tiellä vilahduksen Kaarle-herttuasta, joka on menossa Raaseporiin herjaamaan Klaus Flemingin ruumista. Katso lähemmin Edelfeltin maalaus. 

Tämä Kirkkonummen seutu oli Viron puolena Paadisten luostarin maita keskiajalla ja kuului luultavasti pitkät ajat sitä ennen sekä ruotsin että balttilaisten kielten ja niiden edeltäjien vaikutuspiiriin.

Sen sijaan puheisiin nahkakansasta eli nykysaamelaisten esi-isistä, joita siis olisi parveillut Suomen sisämaissa niin että Kirkkonummellakin on Lapinkylä, jätän omaan arvoonsa. Pohjanmaalla on Lappajärvi ja Lapua eikä Kyrö kai liity kytösavuihin vaan tarkoittaa kallioista paikkaa.

Hakukoneesta näen että useatkin arkeologit rakastavat tunkioita. Tunkioilta löytää todella paljon ihmisistä, ihmissuhteista, sodasta ja kaupasta kertovaa tavaraa.

Erittäin etevää on nykyisin tutkimus, jota kukaan ei varmaan kadehdi tekoälyltä (AI). Jätevesistä ja jätöksistä eli siis paskan penkomisesta saa hyvin tarkasti selon syödystä, elimistön läpi kulkeneesta aineesta.

Sääli että ihmiset haluavat olla kadehditulta seudulta ja suurta sukua. Kun opetin kulttuurihistoriaa (Turussa) ja tutkin suomalaisia tuomareita ja heidän taustojaan, ymmärsin menetelmäni vääräksi. Ei pitäisi olla niin kiinnostunut merkittävistä ihmisistä tai paikoista, vaan merkityksettömistä.

Sosiaalisesti ja kulttuurisesti “tunkion penkominen” olisi ehkä antoisampaa. Tuo meidän histoirallinen paikkamme, joka on kartassa merkitty vihreällä suojelualueeksi, tuottaa tunnistaa esimerkiksi särkyneitä keskiaikaisia astioita. 

Kivikauden työmaat ovat kiinnostavia toisin kuin yksittäiset esineet. Meillä on vähän ympäri Suomea paikkoja, jotka ovat täynnä pilalle menneitä kivikirveitä ja etenkin iskoksia eli kiviesinettä muokattaessa syntyneitä sirpaleita, ikään kuin kiven “lastuja”. Toiminnan laajuus, suunnitelmallisuus ja tekijöiden taito tulevat vaivatta näkyviin.

Kun tutkin korkeimman oikeuden arkistoa, etsin konsepteista huonojen esittelijöiden papereita, joita oli ennen ratkaisun antamista jouduttu kovasti korjailemaan. Prosessi eli ratkaisun syntyminen oli kiinnostavaa. Valmis ratkaisu oli jotenkin masentavan toisteinen. Esimerkiksi Suomen rakentaminen grynderivuosina 1950-luvulta alkaen näkyy tuomioista. Erilaiset rakentajat yrittivät tietysti välttää vastuu etenkin rakennusvirheistä. Vielä esittelijä toimineet Miettinen ja Leivonen ja pari muuta kehittivät perustelut, joilla lannistettiin esimerkiksi Keskus-Sato, jonka asiamies kyllä oli myöntänyt oikeudessa, että hissikuiluissa oli puolitoista metriä vettä, mutta se oli yhtiön konekirjoittajan vika ja yksin hänen vastuullaan…

Tapana oli silloin ennen merkitä asunto-osakeyhtiön perustajaksi konekirjoittaja-sihteerit, esimerkiksi Ritva ja Raili, tai Terttu ja Marja-Liisa, joka tapauksessa nöyrää väkeä. Rakentajat ja kaupungin insinöörit istuivat Palacen toisen kerroksen ravintolassa ja vetivät viinaa niin että nuppi tutisi.