Munapää (egghead) tarkoittaa siis intellektuellia. Sana on USA:ssa selvästi kielteinen, Ranskassa itse käsite on myönteinen. Puhekielen termi on “intello”.
Suomessa maan viisain mies oli se yrmeä henkilö, jolta oli haettava leima opintokirjaan yliopistolla. Hän oli ollut Mr. X ja nyt (1964) hän kuului Viisasten kerhoon. Hänen oikea nimensä oli Antero Manninen, isä Otto ja äiti Anni, omaa sukuaan Swan.
Valitettavasti en ehtinyt tavata Linkomiestä, joka kuoli vuotta ennen kuin tulin opiskelemaan. Omasta mielestään hän oli se viisain. Hänet tunteneiden mukaan arvioi ei ollut niinkään huono. Tosin hänen sotasyyllisenä vankilassa kirjoittamansa Keisari Augustus ei ole erikoisen hyvä, vaikka parempi kuin Koskenniemen Roomalaisia runoilijoita tai Oksalan Kreikkalaisia kirjailijakuvia. Tässä mainitut henkilöt on muistettava kiitoksin. Antiikin kulttuurin nostaminen esiin suomeksi on suuriarvoinen asia.
Kymmenen vuotta myöhemmin maan viisain mies oli Esko Kivikoski. Nämä erittäin suositut tietokilpailut oli kopioitu Amerikasta. Siellä ne tosin olivat usein vilpillisiä. Sen muuten näkee monista Aku Ankka -tarinoista. Ja “munapään” perikuva oli Pelle Peloton, Gyro Gearloose, eli siis henkilö jolla oli ruuvi irti eli päässä vikaa. Ja Sudenpentujen oppaassa oli kaikki tieto. Akun veljenpojat löysivät sieltä vastaukset mitä merkillisimpiin kysymyksiin.
Yrjö Karilaan Pikku Jättiläinen sisälsi sekin kaiken tiedon. Olen vieläkin ylpeä, että sekä äidilläni että isälläni oli Pikku Jättiläisen kerhon merkki. Sen saadakseen joutui kyllä lukemaan koko kirjan läpi. Ja Karilas oli siis NMKY:n ja kaiken poikatyön perustajia maassamme ja sen henkilö, joka toimitti lahjakkaaksi arvioimansa mutta köyhän isäni Sörnäisten Kristikaan.
En osaa sanoa, mitä perua on ymmärtämisen sekoittaminen hajatietoihin. Edellä kuvattu “viisaus” on juuri sitä, minkä Wikipedia ja Google ovat tehneet tarpeettomaksi.
Luin Viisasten kerhon kirjat läpi. Niitä ilmestyi aikoinaan useita. Arvelin että isäni, joka silloin makasi jo sairaalassa, kiinnostuisi vanhan armeijakaverinsa Tauno Rautiaisen aineistosta. Hänellä oli itsellään niin hyvät yleistiedot, että hän aikoi pari kertaa ilmoittautua Ota tai jätä -kilpailuun. Ei hän kuitenkaan ollut vanhana enää niin kiinnostunut. Mutta Markku Kivekäs aloitti loisteliaan uransa Akkarin toimittajana voittamalla tietokilpailun pääpalkinnon - aiheesta Aku Ankka. Ja omaan muistiini on takertunut television tietokilpailu, jossa koulupoika Erkki Tuomioja loisti aiheena Lähi-Itä. Oikea vastaus oli Abba Eban. Kysymystä en muista. Ehkä Israelin ulkoministeri.
Suomen ensimmäinen intellektuelli oli Matti Kurjensaari. Hän itse sanoi niin, mutta antoi myös ymmärtää, että hänen ihailemansa Olavi Paavolainen oli vielä intellektuellimpi. Olen selvittänyt tässä blogissa monta kertaa, että Kurjensaarta “kuului” naureskella jostain minulle tuntemattomata syystä. Hänen laajoja haastatteluelämäkertoja sisältävät kirjansa ovat mainiota luettavaa edelleen, ja hän tapasi tehdä kovasti työtä kirjoitustensa kanssa ja selvittää asioita. Luulen että kevyen sarjan miehen maine on peräisin kavereilta, sota-ajan TK-miehiltä, jotka määrittelivät toistensa yhteiskunnallisen arvon jokseenkin pysyvästi, ja Kekkoselta, jonka henki leijui Stockmannin yläkerran ravintolassa kokoontuneen ns. kesäyliopiston yllä.
Väittäisin että vielä kymmenen vuotta sitten kaikissa kafeterioissa tehtiin Ilta-Sanomien “Kymmentä kysymystä”.
“Viisaus” ja “tieto” käsitettiin maassamme sinänsä yhdentekevinä ja irrallisina tosiasioina. Kuinka monta nupukiveä on senaatintorilla? Sankari hän, joka sen tiesi.
Kävin läpi huomion ansaitsevaa tekstiä, jossa selviteltiin ranskalaisia intellektuelleja alkaen Sartresta, joka minulle on paha-paha ja lisäksi huijari.
Mukana olivat meillä vähän tunnetut Attali, Delors ja Raymond Aron.
Listan ääressä totesin, että suuret nimet olivat johdonmukaisesti julkaisseet turhia kirjoja ja kilpailleet keksiäkseen aiheita, joilla ei ollut tekemistä todella tapahtuvan kanssa. Postmodernismin suhde jälkistrukturalismiin, hyvin vaikeasti esitettynä. Kielen syvärakenne (jollaista ei liene olemasa). Mitä Marx olisi tarkoittanut jos olisi huomannut. Paradigmanmuutos kielellisenä konstruktiona…
Eilen ja myös tänään jutussani esiintyvä kivi muuten ei ole siirtokivilohkare. Kokeiltiin putkiremontin aikana kaivinkoneen kauhalla, ja tutkin tarkkaan vanhat ja nykyiset maaperäkartat.
Tämä kotimaamme, kuusi hehtaaria, on tietenkin Suomenlahden rantaa, aikaisemmin ulkoluotoa. Mutta kuvassa on peruskallion nurkka. Tuossa 100 metrin päässä se kallio on sileänä pinnassa kaikkine jään uurtamine juomuineen niin ettei asiasta voi erehtyä.
Kuka panee paremmaksi? Omistan nurkan peruskalliota!
Tämäpä oli mainio teksti!
VastaaPoistaAika hyvä oli sanan lainpäät viljelijä.
VastaaPoistaBlogia lukiessa nousee usein esille, että ei ole vain sodan, yhteiskunnan, talouden, kulttuurin jne. historiaa. Ihmisen psyyke, ajattelu ja olemus muuttuu polvesta polveen, vaikka aikuinen yrittää pakottaa (kuparityön käsite) lapsen kaltaisekseen. Tätä historioista kiehtovinta voi lukea vanhoista valokuvistakin. Hyvä jos lapsi on enemmän itsensä kuin vanhempiensa näköinen ja täysin erilainen kuin he. Tämä historian laji ei noudata kronologiaa vaan on viisasta ja postmodernistista. Onhan aikakin näennäistä ja elämä ja tajunta tekstimäistä.
VastaaPoistaElämänlukutaito oli ennen oppiaine elämänkoulussa, ei apinointi eikä teeskentely. Kuka tahansa tiesi ja osasi mm. sanoa ytimekkäästi ja tiesi miten elää elämäänsä. Sitten tuli kouluoppi joka kaatoi ojaan, tietämättömyyteen. Viimeisenkin koulun purkamisen soisi näkevänsä, ja ihmisen uudestisyntymän.
VastaaPoistaUmpipuinen tai kiinalaisittain metallinen pää on monta vertaa parempi kuin ruuvien tiukentama.
VastaaPoistaNe nyt olivat sen ajan sirkushuvia meille massoille, Kankkulan kaivon hieman hienostuneempi variantti.
VastaaPoista1950-luvun jälkijaksolla, jolloin vielä ponnistelin läpäistäkseni sen ja sen kunnan x:n piirin varsinaisen kansakoulun ensiluokan, meidänkin perhe kovasti jännitti "Mannisen perheen" puolesta jossain yhteispohjoismaisessa radiovisassa. Eihän meillä todellisuudessa ollut mitään yhteistä "Mannisten" kanssa, mutta niin vain se "kuviteltu yhteisö" vielä siihen aikaan tempaisi kansaa tenhopiiriinsä.
Myös Rautiaista kuunneltiin ("mänköön nyt!"), mutta paremmin muistan 1960-luvun puolivälistä eversti Teppo J. Suonperän, tuon kesällä 1973 ammutun, vetämät sitsit: "Öö, öö, öö, öö...", johon Suonperä: "Eiköhän sitten panna tähän kohtaan rasti."
Koominen kyllääntymispiste Suomen ja muun maailman tietoviisaisiin saavutettiin, kun Kivikoski alkoi otella toiselle puolen maapalloa jonkun Australian- Barryn kanssa: "Eskou, nimeä se...", pani "spiikkeri" (ajan muotitermi Suomessa) yhtenään.
Harry Martinson tietää mitä on Karjala ja sanojen todellisuus. Mutta kukapa Aniaraa muistamaan sen kaikessa postmodernistisuudessa. Karu leipä ja köyhyys on viisautta, tietää Martinson. On maamme köyhä ja siksi jääköön. Siksi hän taisteli Suomen puolesta aattein, miekoin, miettehin.
VastaaPoistaTekopäiden munat ovat yhdessä korissa ja rikottava omelettia varten. Äiti ja omaishoitaja tekevät ruokaa, tekopäät eivät. Suussa tekarit, päässä tekotukan alla tekoajatuksia. Tekolonkalla eivät he kauas pötki.
VastaaPoistaMainittu tv:n tietokilpailu oli Kirsti Rautiaisen (Tauno vaimo) Tupla tai kuitti joka tuli Mainos-tv:ltä.
VastaaPoistaMuistaakseni miehensä kuitenkin sen aloitti ennenkuin yhtäkkiä kuoli.
PoistaKyllä se Tauno ehti sitä pitää ihan kunnon tovin.
Poista"Ota tai jätä" oli radiossa, ""Tupla tai kuitti" näköradiossa. Ja vaikka ohjelman idea oli Taunon, kyllä vaimo Kirsti Rautiainen oli juontajana ihan alusta asti (1958).
PoistaNäinhän se oli. Ohjelmien erona oli se, että Ota tai jätä -radiotietokilpailussa kysymykset olivat miltä alalta vaan, mutta Tuplassa tai kuitissa aihepiiri oli kilpailijan ennalta ehdottama.
PoistaEmme tienneet eidän olevan perussuomalaisia.
VastaaPoistaPerinteiseen tietämykseen on kuulunut sietää kysymys:
VastaaPoista- Mikä on viisaampi kuin insinööri?
- Se on saksanpaimenkoira jolla on sama koulutus.
Eikö juuri Tauno Rautiainen puhunut kuin Gunhild Pula-aho?
Lipputanko ei toimi.
VastaaPoistaMitähän hän mahtoi sillä tarkoittaa?
Piakkoin toimimaan pannaan ellei asia järjesty.
Niin.
Omistan noin litran juomakelpoista vettä.
En tiedä, onko oikein, tai millä perusteella, puhua peruskallion "omistamisesta" ja että minkä merkityksen siitä elämäänsä kenties vielä kerkeisi kyhäellä, mutta ainakin minun mökkipalstallani (8,3 ha) on pitkälti peruskalliota näkyvillä sen mäntyisellä kohoumalla mökin nurkkijuuresta lännen suuntaan.
VastaaPoistaJa sitäpaitsi vaikka peruskallio olisi kilometrien syvyydessä jokaisen maata ahneesti omistelevan jalkojen alla, niin eikö samalla logiikalla kaikki siis voi sanoa omistavansa myös sen kivimassan siellä alhaalla aina maan tulista ydintä myöten? Vai onko maan omistussuhteella syvyys/korkeus kattorajat?
Ei ainakaan jos kaivosyhtiöiden loputonta mineraalien etsintävimmaa ja avaruuden valloitukseen kiimaisina kirmaavien muskien toimia jos tarkastelee.
Edellämainittujen jäljiltä kivetkin itkevät.
VEK
Kuinka syvälle se peruskallion nurkan omistaminen ulottuu?
VastaaPoistaEi kai nyt sentään Kiinaan asti tai puoliväliin siitä?
Suomen vastapuolella on Uusi-Seelanti, ei Kiina. Tarkkaan ottaen tyhjää merta ja lähin maapläntti on Ranskan.
PoistaNyt vasta hoksasin katsoa kuvaa tarkemmin. Järeä kuusi kasvaa peruskallion nurkan päällä. Noin järeä ja komea kuusi on suuressa vaarassa kaatua vähänkin kovemmassa tuulessa läheisten rakennusten päälle. Muutenkin valtaosa kuusen juurista sijaitsee aivan maan pinnassa 5–10 sentin syvyydessä. Kuusella pystyssä pysymisen pitolujuus on selvästi heikompi kuin männyllä.
VastaaPoistaRohkenen ehdottaa, että kuusi nurin moottorisahalla. Muuten jossain vaiheessa luonto kaataa kuusen sattumanvaraiseen suuntaan.
Tietovisaosaamisen ja todellisen tietämisen ero taitaa olla suurin piirtein samanlainen kuin älykkyyden ja viisauden?
VastaaPoistaPeruskallio tai siis kivenmurikka on tässä tapauksessa yksityisomaisuutta ja yksityisasia, ellei asunto ole vuokralla. Yksityisasioistahan profesori ei viisasta kyllä kirjoita. Haavikolla niistä käy ilmi, ketä henkilö ei ole lopettanut lyömästä, mutta Haavikko onkin Haavikko. Maata taas ei voi omistaa, jos Järnefelt ja Tolstoi ovat mitä ovat.
VastaaPoistaOllaan peruskysymysten äärellä.
VastaaPoistaPeruskalliolle perustavat perussuomalaiset perusasioihin perustuvan perustuksen perustuslailliseen perunateatteriin, jossa perulainen peruna-nimi perutaan perustuslain perusteella - se on pottu, porhana, eikä enää potuta.
PoistaPeruna-sana ei tule Perusta, vaikka peruna onkin peräisin sieltä päin. Peruna on samaa juurta kuin päärynä.
PoistaJordpäron, Erdbirne (Erdapfel), pärun jossain suomenruotsin murteessa.
PoistaOnpa knubu. Jos se on pikkuinen hiidenkirnu nurinpäin?
VastaaPoistaEdvin Linkomiehen kirjoittamaa muistelmateosta "Vaikea aika" pidän kyllä oikein hyvänä. Myös Matti Kurjensaaren henkilömuotokuvat olivat kyllä hyviä ja Kurjensaari näki ihmisestä sen olennaisen.
VastaaPoistaTupla&Kuitti kilpailuun oli kerran ilmoittautunut mies aiheenaan "Vironkatu 8 sähkötyöt" . Ehkä joku teknikko tai insinööri mutta häntä ei oltu kelpuutettu.
Niinpä onkin rikollista, että latinan, Rooman kirjallisuuden ja kreikan kielen samoin kuin Suomen kirjallisuuden vähiä virkoja on lopetettu. Yliopisto on vastuussa opiskelijoiden ja koululaisten lukutaidosta mutta se on hoitanut ala-arvoisesti sille kuuluvan tärkeän tehtävän. Toisiaan mustaten ja röyhkeästi taistellen ovat professorit tehneet tämän.
PoistaTriste auditu, tämä blogi täyttää ja ylittää kaikki pomon eli postmodernismin tunnukset. Vaikka ymmärtäväisistä on se vain myönteistä, kuten loistavasta Klingestä.
VastaaPoistaMuna-Reeta
PoistaTorin kulmassa tyynnä hän istui,
oli pyylevä muodoltaan,
hymyhuulinen, veitikkasilmä,
munat parhaat vakkasessaan.
Hänen luoksensa rouvat ja piiat
ne tunkivat kilpaillen;
rahat helkkivät, eukko laski
ja kiitteli niiaten.
Lumituisku kun kasvoja pieksi,
vilun ärtyä kärsivät muut,
hän reipasna leikkiä haastoi,
sai nauruhun yrmeät suut.
„Hän on tottunut kylmään jatuuleen",
niin tuumivat ostajat,
ja turkkia käärien kiinni
kodin lämpöhän kiiruhtivat.
Vaan Reeta, hän istuu, istuu
kädet kuntassa, hytkyttäen,
hymy huulilla kauppaa varten,
sydän rinnassa poltteinen.
„Miten voinee Maijuni pieni,
paha yskäkö ahdistaa?
Joko lienee markkoja kyllin,
jotta Ilmari saappaat saa?
Ja Villelle uusi taulu
ja Toivolle rukkaset . .
ja kohtahan varmaan loppuu
taas Maijunkin lääkkehet . .
Oven kunhan ne lapset sulki
ja hoiteli valkeaa . . .
Huh, kuinka nyt pakkanen pistää!
Ihan kauppakin seisahtaa."
Hän viittoo rouvia luokseen,
kehuskellen myytäviään,
käsivarsia huitoen haastaa,
tai laskevi pennejään.
Vaan pakkanen kiihtyy, kiihtyy,
käsi Reetan on niinkuin jää;
hän myypi, hän ci sitä huomaa
sydän äidin se lämmittää . . .
Hilja Hahnsson (Haahti)
Olisipa hienoa, jos esimerkkinä D:llä alkavasta intellektuellista olisi aina Delors eikä Deleuze.
VastaaPoistaTällaisen postauksen lukemiseen menee tunti, perhana, kun ensin pitää pysähtyä miettimään kaikkia Professorin juttuja ja syöttöjä, ja sitten toinen mokoma kommentoijien vastaavia.
VastaaPoistaSiirrynkin siksi Karjalaan. Lueskelin illalla aikani ratoksi erästä vanhaa blogia, johon sain kimmokkeen Lönnrotin julistamisesta ”kolonialistiksi” ja hänen patsaan töhrimisestä. Etsin tekijöiltä vähän perusteita provokaatiolleen.
Vakavaa asiaahan sieltä löytyi, mutta heidän väitteensä, että Lönnrot ”varasti” Kalevalan runot karjalaisilta on tietysti suurta väärinymmärtämistä.
Toivoisinpa, että Professori tarttuisi tähän asiaan. Ja varmaan tarttuukin.
Eivätkö "munapäät" ole klassisesti yleensä vastarinnassa vallitseviin pääajatussuuntiin?
VastaaPoistaSuomessa heillä kaikilla ovat samat arvot ja samat huolenaiheet kuin muullakin keskiluokalla ja Ylellä ja Hesarilla: mitään häiritsevää intellojen suunnasta ei ole koskaan odotettavissa.
Menee jopa niin tässä maassa, että putoaa haastateltavien älypäiden joukosta pois jos ei laulaa nuotilleen samaa laulua suuresta kaikennielevästä yhteishyvästä - ja huolesta.
Janne Saarikiven Hankalissa sanoissa oli yritystä, mutta ei mitään liian rajua. Sen voi lukea punavihrekuplalainenkin. Kirvelee vain vähän. Keskisarja yrittää myös mutta kukaan ei sitä kuuntele enää kun se persu. On pari muutakin, mutta en lisää heidän mainehaittaansa jonka ovat saaneet olemalla vähän eri mieltä mainitsemalla tässä. Mutta sata muuta b-luokan donneria kiihkoilee yhtä arvattavasti kuin yläasteen parhaan ainekirjoituspalkinnon saanut arvoihannekoululainen ja mallisuorittaja.
Sinulla tuntuu olevan hieman rajoittunut maailman kuva.
PoistaHavaitsemme siis PV:n nipistelyntunteen ilmauksen.
Poista"Rohkauden historiaa ei tunneta, ei liioin raukkamaisuuden, ei uskollisuuden eikä petollisuuden." Näin professori kirjoittaa kirjassa Keskusteluja professorin kanssa (1993). Tämän päivän blogikeskusteluun niveltyvä teksti sukelsi esille kansiosta ihan muuta etsiessä. Ilmestysipä artikkeleita uudelleen, kokoelmana tai sellaisten sarjana, sen verran hyvä oli tämä näyte.
VastaaPoistaMistä tietää tulleensa kärpäsen kylään?
VastaaPoistaKuulee Karjalan murretta ja ikkunat likaiset.
PoistaOmistan palan vanhaa perusmetsää. Arvelen että uusiutuessaan se elää kauemmin kuin monet peruskallion siivut jotka räjäytetään.
VastaaPoista