Munapäät

Eräs ystäväni jatkaa näinä viikkoina munapäiden kartoittamista. Se on ollut meillä muotia näinä aikoina. Esimerkiksi Haavikko ja Donner ovat saaneet kirjansa. En ollut niihin viaton, koska ystävällisesti eri keskusteluissa mietin huolellisesti, mitä kaikkea jätän kertomatta. Kohta puheeksi tulevasta Klingestä kerroin kirjan kirjoittajalle, että lähdeluetteloiden je välitettyjen tietojen perusteella arvioiden vainajan tiedot Ranskan historiasta ja oloista olivat varsin heikot. Asianomainen itse teki tiettäväksi, että englannin kielellä julkaistua kirjallisuutta hän ei pitänyt tutustumisen arvoisena, ja siitä oltiin selvillä, että vaikka hänen professuurinsa oli ruotsinkielinen, Ruotsin ihmeen laaja ja suurella vaivalla koottu tutkimustieto ei juurikaan siirtynyt hänen kirjoituksiinsa.

Olen itse sitä vähälahjaista lajia, vaikka kuulemma vilahtelen alviitteissä oikeista intellektuelleista kirjoitettaessa. Toisin sanoen olen pysyvästi luonnontieteen hurmoksessa. Se mikä on löydetty kaiverruksina tai maalauksina ja ajoitettu, mielellään luminisenssimenetelmällä, tuntuu faktalta, ja paleoantropologian perintötekijöiden sekvensointiin eli nähdäkseni kiistattomaan kemiaan perustuva tutkimus on mielestäni totta.

Tätä ei pidä käsittää moitteeksi. Historian tunnuslause, L. Ranken “miten se todellisuudessa tapahtui” on kauan tiedetty hupsuksi. Kas, kun emme tiedä, emmekä tule tietämään.

Esimerkkini on valittu sellaiseksi, ettei se kiinnosta teitä, lukijat. Se osaamisen alue, josta sain vuosikymmeniä valtiolta palkkaa, oli siviilioikeuden osa, etenkin tekijänoikeus ja patenttioikeus. Ja siitä minulla on paperit, maan parhaina pidettyjen asiantuntijoden kirjallinen lausunto kiistattomasta pätevyydestäni. Ja kirja, josta kukaan teistä ei ole kuullutkaan, “Digitaaliongelma: kirjoitus oikeudesta ja ympäristöstä”, 492 sivua, 2006.

Olen tutkinut vuosikymmeniä keskiajan oikeutta, ennen kaikkea kauppiaidem sääntökokoelmia Hansakaupungeista, Barcelonasta, Italiasta. Luennoin tästä UC Berkeleyssä. Tietääkseni käytännössä kukaan muu ei ole yhdistänyt näitä kahta, joten pääsen hyvin harvoin keskustelemaan ajatuksestani, että juuri tekijänoikeus, joka on tekoälyn takia äärimmäisen tärkeä ja valtavia rahoja sitova kysymys juuri nyt, on kytketty hyvin heikoin perustein roomalaiseen oikeuteen. Syypäitä ovat etenkin saksalaiset pandektistit, etunenässä von Savigny, Windscheid ja Jhering. Taustalla vaikuttaa I. Kantin jokseenkin alkeellinen filosofia ja G. Hegelin jokseenkin sekasortoinen oppi.

Antiikki ei tuntenut ajatusta oikeudesta esimerkiksi runoon tai proosaan eikä etsinyt tai palkinnut keksijöitä. Päinvastoin on tapana aina sanoa, että kreikkalais-roomalainen antiikki ja Persia ja Intia ja itse asiassa myös olteekit ja muut) oli kummastuttavan välinpitämätön etenkin mekaanisia laitteita kohtaan. Alkemistit yrittivät keksiä kultaa, mutta keksivätkin vahingossa muun muassa alkoholin tislaamisen, mikä vaikutti sitten laajalti ja kauas, ja laudanumin kautta opiaatit, joiden käytännön merktystä ei ole syytä väheksyä. Ruutia sanotaan Kiinassa keksityksi, mutta Itä-Rooman “kreikkalainen tuli” lienee ollut paikallinen keksintö.

Oppikirjoissa toistetaan aina, että tekijänoikeus tuli tarpeelliseksi kirjapainon keksimisen vuoksi 1400 luvulla. Hieman vähemmän korostetaan, että näin ajatellen kysymys ei ollut tekijän, vaan kirjapainon oikeudesta. Samoissa kirjoissa huomautetaan, että patenttioikeus konstruoitiin etenkin synteettisen kemian (väriaineet) vuoksi, ja että rautatiet tarvitsivat ja käyttivät patentteja kilvan, etenkin Yhdysvalloissa. Kaupallisen keksinnön suureksi symboliksi jäi hehkulamppu. T. Edison oli suurenmoinen kauppamies. Hän yritti pitää yksinoikeutenaan myös elokuvakammeran, jota hän ei ollut keksinyt, kuten ei elokuvaakaan. Ja maailmaa mullistaneista oivalluksista vaille lisenssimaksuja jäivät ottomoottori (polttomoottori) ja lentokone.

Minulla on oma hypoteesini. Kirjapainon, patentit, tvaramerkit ja toiminimet aiheutti rutto, Musta surma. Euroopan talous mullistui. Ainakin kolmannes työikäisestä väestöstä kuoli muuttamassa viikossa. Pandemia alkoi Venetsiassa 1347. Pian sen jälkeen alkoi “pieni jääkausi”, jonka vaikutukset olivat tavattoman suuria. Ilmastollisen tekijät olivat Amerikan mantereilla tuhonneet mayojen ja inkojen kulttuurin ytimen, ja rahallisesti ja teknisesti maailman valloitukseen kyennyt Kiina lopetti laajenemisen ja rajoitti voimakkaasti kaikkea kaukokauppaa.

Muuten - kulttuurimme ylivoimaiesti merkityksellisin lakikokolema Corpus Juris Civili syntyi keskellä Justinianuksen ruttoa 500-luvun lopun Bysantissa…

Teesini on selkeä: ei oivallus, vaan jakelu eli kauppa. Teesi näyttäisi olevan totta tänäkin päivänä.