Ryteikössä
Ryonosuke Akutagawa (1892-1927)
Puunhakkaajan todistajankertomus poliisipäällikölle
Kyllä. Ruumiin löysin minä. Lähdin aamulla niin kuin aina kaatamaan päivän setrit ja löysin ruumiin vuorikurun ryteiköstä. Niin paikka? Siinä 150 metriä Yamashinan postitiestä. Siinä on sellainen ryteikkö bambua ja setriä.
Ruumis oli selällään sinisessä silkkikimonossa ja Kioton tyylinen hattu oli rutistunut. Rinta oli puhkaistu yhdellä miekan pistolla. Siinä oli bambun lehdillä verisiä kukkia. Ei, verta ei enää vuotanut. Kai se haava oli kuivunut. Siihen oli takertunut paarma, joka ei minusta häiriintynyt.
Ettäkö miekkaa tai sellaista?
Ei mitään, herra päällikkö. Köysi vain siinä setrin juurella. Ja… köyden lisäksi löysin kamman. Ei muuta. Murhattu mies oli varmasti tapellut vastaan, koska bambun lehdet olivat tallaantuneet jalkoihin.
”Että hevosta lähistöllä?”
Ei. Hankala siihen ryteikköön on mennä miehenkin, saati hevosen.
Vaeltavan buddhalaismunkin todistajankertomus poliisipäällikölle
Ajankohta? Varmaan eilen puolen päivän aikaan, herra päällikkö. Onneton mies oli matkalla Sekiyamasta Yamashinaan. Hän käveli Sekiyaman suuntaan ja hevosella ratsasti nainen, joka kuulemma oli hänen vaimonsa. Naisella oli päässä huivi niin että kasvoja en nähnyt. Näin vain vaatteiden värin, vaaleanpunainen. Hevonen oli ruskea ja sillä oli tuuhea harja. Naisen pituus? Jotain metri neljäkymmentä. Olen buddhalainen pappi enkä siis katsonut tarkemmin. Mutta miehellä oli aseet, miekka, jousi ja nuolia. Ja sen muistan, että nuolia oli viinessä parikymmentä.
En olisi uskonut, että hänen käy sillä tavalla. Totisesti ihmisen elämä on katoavaa kuin aamun kaste tai salaman välähdys. Sanat eivät riitä kuvaamaan tunteitani tapahtuneen johdosta.
Poliisimiehen todistajankertomus poliisipäällikölle
Pidättämäni mies? Pahamaineinen ryöväri, jonka nimi oli Tajomaru. Pidätin hänet, kun hän oli pudonnut hevosen selästä. Hän voihki Awataguchin sillalla. Ajankohta? Eilen illansuussa. Haluaisin merkittäväksi asiakirjoihin, että yritin joitakin päiviä sitten saada hänet kiinni, mutta hän pääsi valitettavasti pakoon. Hänellä oli tummansininen kimono ja koristelematon miekka. Ja hän oli siis saanut jostain jousen ja nuolia. Siis että ne ovat samanlaisia kuin murhatun miehen? Sitten Tajomaru on kyllä murhaaja. Jousi oli vahvistettu nahkaremmillä, viini lakattu mustaksi, seitsemäntoista nuolta, haukan sulat – nämä tavattiin tietääkseni häneltä. Kyllä herra poliisipäällikkö, hevonen oli ruskea ja tuuheaharjainen. Vähän matkan päästä sillasta hevonen söi ruohoa tien poskessa suitset maassa. Siinä kyllä kohtalo puuttui peliin, kun Tajomaru putosi hevosen selästä.
Kioton seudun rosvoista tämä Tajomaru on ollut naisille kaikkein vaarallisin. Viime syksynä täällä vuorella murhattiin nainen, joka oli tulossa tiettävästi Toriben temppelistä yhdessä tyttärensä kanssa. Tajomaru kuului epäiltyihin. Jos se roisto murhasi miehen, herra päällikkö varmaan selvittää, mitä hän teki miehen vaimolle.
Vanhan naisen todistajankertomus poliisipäällikölle
Kyllä herra poliisipäällikkö, tunnen ruumiin. Hän on mies, joka meni naimisiin tyttäreni kanssa. Hän ei ole Kiotosta. Hän oli Wakasan maakunnan Kokufusta ja samurai. Hänen nimensä oli Kanazawa no Takehiko ja ikä kaksikymmentäkuusi. Hän oli hyvätapainen niin että varmasti hän ei ärsyttänyt toisia.
Tyttäreni? Hänen nimensä on Masago, yhdeksäntoista vuotta. Hän on pirteä ja iloinen tyttö mutta olen varma, että ennen Takehikoa hänellä ei ole ollut tekemistä miesten kanssa. Hän on kasvoiltaan pieni ja tumma ja kasvojen muoto on soikea. Vasemman silmän vieressä on luomi.
Eilen Takehiko lähti Wakasaan tyttäreni kanssa. Murheen päivä. Että piti käydä niin kuin kävi! Missä tyttäreni nyt on? Olen käsittänyt, että vävyäni en saa takaisin, mutta tyttärestäni olen niin huolissani, että sairastun. Älkää jättäkö kiveä kääntämättä, kun etsitte häntä. Minä vihaan sitä rosvoa, Tajomarua vai mikä hänen nimensä oli. Sekä vävy että tyttäreni… (Ääni sortuu itkuun.)
Tajomarun tunnustus
Tapoin miehen mutta naista en. Että missä nainen on nyt? En tiedä. Hetkinen, hetkinen! Ei minua saa kiduttamalla tunnustamaan sellaista, mitä en tiedä. Kun nyt tässä ollaan, minä kerron aivan kaiken.
Eilen vähän jälkeen puolenpäivän tapasin tuon pariskunnan. Tuli tuulenpuuska, joka kohotti hänen huiviaan niin että näin kasvot vilaukselta. Enempää en nähnyt. Ehkä se oli syy. Hän oli kuin valaistunut jumalatar. Siitä paikasta päätin saada hänet valtaani, vaikka joutuisin tappamaan miehen.
Miksi? Ei tappaminen ole minulle niin merkillinen asia kuin te ehkä luulette. Kun sieppaa naisen, joutuu joka tapauksessa tappamaan miehen. Tappaessani käytän miekkaa, jota kannan kupeellani. Minäkö vain tapan ihmisiä? Te ette käytä miekkaa. Te tapatte ihmisiä vallalla, rahalla. Joskus tapatte ihmisiä muka heidän omaksi hyväkseen. Ei heistä veri vuoda. He ovat terveitä mutta silti te olette tappaneet heidät. Vaikea sanoa, kuka meistä on suurin rikollinen. (Ivallinen hymy.)
Mutta olisi silti hyvä kaapata nainen tappamatta miestä. Päätin siis saada naisen valtaani mutta varoa murhaamasta miestä. Mutta Yamashinan postitiellä se on turha haave. Siksi houkuttelin heidän vuorelle.
Ei se ollut vaikeaa. Rupesin heille matkaseuraksi ja kerroin, että vuoressa on vanha kumpu, jonka oli kaivanut auki ja löytänyt peilejä ja miekkoja. Selitin sitten, että olin piilottanut ne ryteikköön vuoren rinteeseen ja voisin myydä ne halvalla kenelle tahansa halukkaalle. Sitten… eikö olekin ahneus kauhea ominaisuus? Hän alkoi innostua jutustani ennen kuin arvasikaan. Siihen ei mennyt kuin puoli tuntia, kun he käänsivät hevosen vuorelle, ja minä perässä.
Kun tulimme ryteikköön, sanoin että kalleudet on kuopattu sinne, ja pyysin heitä katsomaan. Miehellä ei ollut mitään sitä vastaan – hän oli sokea ahneudessaan. Nainen sanoi odottavansa hevosen selässä. Se oli luonnollista, koska ryteikkö on niin sankka. Totta puhuen suunnitelmani toteutui juuri niin kuin olin ajatellut, joten menin ryteikköön miehen kanssa ja jätin naisen odottamaan yksin.
Ryteikössä on ensin vain bambua. Noin viidenkymmenen metrin päässä on setripuita. Se oli minulle sopiva paikka. Tunkeuduin ryteikköön ja valehtelin miehelle uskottavasti, että tavarat on haudattu setrien alle. Kun hän kuuli tämän, hän tunkeutui hankalasti kohti hoikkaa setriä, joka näkyy kauas. Sitten bambua on harvemmassa ja tulimme paikkaan, jossa kasvaa setrejä rivissä. Heti kun olimme siinä, kävin kimppuun takaapäin. Hänhän oli vahva, hyvin harjoitellut miekkamies, mutta kun pääsin yllättämään, hänellä ei ollut mahdollisuuksia. Kohta sidoin hänet setrin juuren. Mistä köysi? Taivaalle kiitos, että minulla oli köysi mukanani, sillä kun olen rosvo, voin joutua kiipeilemään muureilla milloin tahansa. Tietysti hänet oli helppo pitää hiljaisena työntämällä suu täyteen pudonneita bambun lehtiä.
Kun oli hoidellut hänet, menin naisen luokse ja pyysin häntä katsomaan miestä ja sanoin, että hän oli saanut jonkin kohtauksen. Turha sanoakaan, että tämäkin tehosi heti. Nainen otti leveän hatun päästään ja tuli syvälle ryteikköön, ja minä vedin kädestä. Kun hän näki miehensä, hän kiskaisi heti esiin pienen miekan. En ole ikinä nähnyt niin rajua naista. Ellen olisi varonut, olisin saanut miekasta kylkeeni. Väistin, mutta hän huitoi minua hurjasti. Hän olisi voinut iskeä minuun pahan haavan tai tappaa minut. Mutta minä olen Tajomaru. Onnistuin iskemään häneltä pienen miekan kädestä paljastamatta omaani. Rohkeinkin nainen on avuton ilman asetta. Näin pystyin tyydyttämään haluni hänen kanssaan tappamatta miestä.
Totta… Tappamatta miestä. En halunnut ottaa häntä hengiltä. Olin lähdössä ryteiköstä ja nainen itki, kun hän tarttuikin minua kiivaasti käsivarresta. Hänen puheensa meni sikin sokin, mutta hän sanoi, että joko aviomiehen tai minun oli kuoltava. Kun kaksi miestä tiesi hänen häpeänsä, se oli kuolemaan isompi asia. Hän henkäisi, että olisi kumman tahansa vaimo, kumpi vain jäi henkiin. Silloin minuun iski hurja halu tappaa mies. (Synkkää kiihtymystä.)
Kun kerron tämän näin, luulette minua varmaan julmemmaksi kuin olenkaan. Mutta te ette nähneet hänen kasvojaan. Ette nähneet, miten hänen silmänsä leiskuivat. Minä näin hänen katseensa ja halusin hänet vaimokseni, vaikka sitten salama tappaisi. Halusin hänet vaimokseni… Mielessäni ei ollut mitään muuta. Ei se ollut vain himoa, vaikka te ehkä luulette niin. Jos mielessäni olisi ollut vain himoa, niin sellaisella hetkellä olisin mielelläni lyönyt hänet tainnoksiin ja juossut pois. En olisi tahrannut miekkaani miehen vereen. Mutta kun katsoin hänen kasvojaan siellä pimeässä ryteikössä, päätin että en lähde ennen kuin olen surmannut miehen.
Mutta siinä asiassa en halunnut olla halpamainen. Päästin hänet siteistä ja haastoin hänet miekkailemaan. (Setrin juurelta löydetty köysi oli se, jolla olin sitonut hänet.) Hän kiskaisi umpi raivoissaan ison miekkansa esiin. Nopeasti kuin ajatus hän kävi kimppuuni hurjana, sanaa sanomatta. Minun ei tarvitse kertoa, miten siinä kävi. Kahdeskymmeneskolmas miekanisku… Muistattehan tämän. Olen edelleen melkein mykistynyt. Kukaan auringon alla ei ole ennen onnistunut iskemään minun miekkaani kahtakymmentä kertaa. (Iloinen hymy.)
Kun olin selvinnyt miehestä, käännyin naisen päin ja laskin verisen miekkani. Mutta hämmästyin, kun naista ei näkynyt missään. Ihmettelin mihin hän oli juossut. Etsin häntä setrien keskeltä. Kuuntelin mutta kuolevan korina oli ainoa ääni.
Ehkä hän lähti juosten ryteikön läpi hakemaan apua heti kun me aloimme miekkailla. Siitä ymmärsin, että tässä oli kysymys elämästä tai kuolemasta. Vein mieheltä miekan, jousen ja nuolet ja juoksin vuoritielle. Siellä naisen hevonen söi rauhassa ruohoa. En hukkaa aikaa yksityiskohtiin, mutta ennen kaupunkiin tuloa olin jo hankkiutunut miekasta eroon. Siinä oli tunnustukseni. Tiedän menettäväni pääni joka tapauksessa niin että antaa tulla kovin mahdollinen rangaistus. (Uhmakkaasti.)
Shimizun temppeliin tulleen naisen tunnustus
Mies, jonka kimono oli sinistä silkkiä, nauroi pilkallisesti sidotulle miehelleni tehtyään minulle väkivaltaa. Se mahtoi olla kauhistuttava kokemus! Mutta vaikka hän rimpuili tuskissaan, köysi vain pureutui yhä kireämmäksi. Itseäni ajattelematta juoksin kompastellen hänen vierelleen. Tai siis yritin juosta, koska rosvo löi minut samassa maahan. Juuri sillä hetkellä näin aviomieheni silmissä valon, jota ei voi kuvata. Jotain johon sanat eivät riitä… Nytkin vapisuttaa. Tuo pikainen katse mieheltä, joka ei voinut puhua, kertoi mitä hänen sydämessään liikkui. Hänen silmiensä väläys ei ollut vihaa eikä surua… vain kylmää valoa, vain inhoa. Tuo katse satutti minua pahemmin kuin ryövärin isku, ja kaaduin tajuttomana maahan.
Tulin sitten tajuihini ja näin, että sinisiin pukeutunut mies oli poissa. Näin vain mieheni, joka oli edelleen köytettynä setriin. Nousin ponnistaen bambun lehdiltä ja katsoin häntä, mutta ilme oli edelleen sama.
Hänen kylmän halveksuntansa alla oli vihaa. Häpeää, surua ja vihaa… En osaa sanoa, mitä minun mielessäni liikkui sillä hetkellä. Pääsin jaloilleni ja menin mieheni eteen.
”Takejiro”, sanoin hänelle, ”kun näin on käynyt, en voi elää sinun kanssasi. Minun on nyt kuoltava… mutta sinun on kuoltava myös. Näit häpeäni. Sen jälkeen en anna sinun elää.”
Muuta en saanut sanotuksi. Silti hän tuijotti minua inhoten ja halveksien. Sydämeni oli murtua. Etsin hänen miekkaansa. Ryöväri oli varmaan vienyt sen. Miekkaa, jousta tai nuolia ei näkynyt ryteikössä. Mutta onneksi oma pieni miekkani oli maassa. Kohotin sen ja sanoin uudestaan:” Nyt otan sinulta hengen. Tulen itse perässä.”
Kun hän kuuli tämän, hän liikutti hankalasti huuliaan. Hänen suunsa oli täynnä lehtiä niin että ääntä ei tietenkään tullut. Mutta ymmärsin yhdellä katseella, mitä hän halusi sanoa. Hän halveksi minua ja sanoi vain: ”Tapa.” En ollut tunnoissani enkä tunnoton, kun työnsin pienen miekan hänen rintaansa vaaleanpunaisen kimonon läpi.
Siinä vaiheessa menetin varmaan uudestaan tajuntani. Kun sain jälleen hänet silmiini, hän oli jo vetänyt viimeisen henkäyksensä – edelleen köysissä. Aurinko alkoi laskea ja valokiila lankesi setrien ja bambujen välistä hänen kalpeille kasvoilleen. Nielin nyyhkytykseni ja irrotin köyden hänen kuolleen ruumiinsa ympäriltä. Ja… En enää jaksa kertoa, mitä minulle on tapahtunut sen jälkeen. Mutta minulla ei siis ollut voimia kuolla. Työnsi pienen miekkani omaan kurkkuuni, heittäydyin laaksossa lammikkoon ja yritin monella tavalla tappaa itseni. Kun se ei onnistunut, elän edelleen kunniattomasti. (Yksinäinen hymy.) Olen arvoton ja armollisinkin jumala on minut hylännyt, kun tapoin oman mieheni. Rosvo makasi minut väkisin. Mitä minä voin tehdä. Mitä minä…Mitä…(Yhä rajumpaa nyyhkytystä.)
Murhatun miehen kertomus meedion välittämänä
Tehtyään väkivaltaa vaimolleni ryöväri istui maassa ja alkoi puhua hänelle lohduttavasti. Itse en tietenkään voinut puhua. Minut oli sidottu setrin juureen. Mutta silti yritin monta kertaa ilmeelläni sanoa hänelle:” Älä uskoa rosvoa.” Jotain sellaista halusin hänelle sanoa. Mutta vaimoni istui onnettomana bambun lehtien päällä ja tuijotti vain syliinsä. Nähtävästi hän kuunteli rosvon puheita. Olin tuskainen mustasukkaisuudesta. Mutta rosvo jatkoi sujuvasti puhuen milloin mistäkin asiasta. Lopuksi hän teki röyhkeän ehdotuksen:” Kun kunniasi on nyt mennyttä, et kyllä tule toimeen miehesi kanssa, niin että jos rupeatkin minulle vaimoksi? Rakkaudesta sinuun minä tulin väkivaltaiseksi.”
Rikollinen puhui, ja vaimoni kohotti päätään kuin horroksessa. Hän ei ollut koskaan ennen näyttänyt niin kauniilta kuin tuolla hetkellä. Mitä kaunis vaimoni vastasi, kun minä makasin sidottuna siinä? Minä olen nyt autiudessa, mutta aina kun ajattelen hänen vastaustaan, viha ja mustasukkaisuus polttaa minua. Hän nimittäin todella sanoi… ”Ota sitten minut mukaasi ja mennään minne sinä haluat.”
Tässä ei ole vielä hänen koko rikoksensa. Jos se olisikin jäänyt siihen, kärsimykseni täällä hämärässä ei olisi niin kauhea. Kun hän oli menossa pois ryteiköstä kuin horroksessa, käsi ryövärin kädessä, hän äkkiä kalpeni, osoitti minua köysissäni setrin juuressa ja sanoi:” Tapa hänet!” Niin hän huusi monta kertaa kuin hullu. Nytkin nuo sanat ovat viedä minut suin päin pimeyden pohjaan. Onko ihmisen suusta koskaan kuultu mitään niin kauhistuttavaa? Onko kukaan milloinkaan kuullut korvillaan näin kirottuja sanoja? Milloinkaan niin… (Äkillinen ivan huuto.) Tuon kuultuaan ryövärikin kalpeni. ”Tapa hänet”, vaimoni huusi ja tarttui häntä käsivarresta. Ryöväri katsoi häntä pitkään eikä sanonut kyllä eikä ei… mutta en ehtinyt edes odottaa, mitä hän sanoisi, kun hän iski vaimoni maahan bambun lehdille. (Toinen ivan huuto.) Hän risti kätensä äänettä, katsoi minua ja sanoi:” Mitä teen hänelle? Tapanko vai säästänkö? Riittää kun nyökkäät. Tapanko hänet?” Pelkästään näiden sanojen takia hänet pitäisi armahtaa rangaistuksesta.
Minä emmin mutta vaimoni kirkaisi ja juoksi syvälle ryteikköön. Ryöväri yritti siepata hänet kiinni mutta ei saanut otetta edes hihasta.
Kun vaimoni oli mennyt, rosvo otti miekkani, jousen ja nuolet. Hän katkaisi köyden yhdellä iskulla. Muistan että hän sanoi hiljaa: ”Seuraavaksi on minun vuoroni.” Sitten hän katosi ryteiköstä. Sen jälkeen ei kuulunut mitään. Ei, itkua kuulin. Päästelin loputkin köydestä irti ja kuuntelin tarkkaan ja käsitin, että itse minä siinä itkin. (Pitkä hiljaisuus.)
Ponnistin uupuneen ruumiini setrin juurilta. Edessäni maassa kiilsi pieni miekka, joka oli pudonnut vaimoltani. Otin sen ja työnsin sen rintaani. Suuhuni nousi veri mutta kipua en tuntenut. Rintani kylmeni ja kaikki oli yhtä hiljaista kuin kuolleet haudoissaan. Se hiljaisuus oli syvä! Taivaalta ei kuulunut ainuttakaan linnun liverrystä tähän vuorikurussa olevaan hautaan. Sammuva valo viipyi vuoren setreissä. Valo heikkeni vähä vähältä ja sitten setrejä ja bambuja ei enää erottanut. Siinä maatessani ympärilleni kietoutui syvä hiljaisuus.
Sitten joku ryömi luokseni. Yritin nähdä, kuka se oli. Mutta pimeys oli jo kiertynyt ympärilleni. Joku… joku veti pienen miekan rinnastani näkymättömin käsin. Silloin veri tulvahti uudestaan suuhuni ja minä vaivuin lopullisesti autioon pimeyteen.
(./. Jukka Kemppinen useista englanninnoksista ja muista käännöksistä.)
On sanottu, että tarina on meille länsimaisille ihmisille hankala, me kun uskomme, että totuus ennemmin tai myöhemmin paljastuu. Kurosawalta itseltään kysyttiin miten hän ratkaisisi mysteerin. Hän vain nauroi, ettei tiedä, eihän se silloin olisi mysteeri.
VastaaPoistaToinen hankala tarina on Seitsemän Samuraita, siinä kun voiton avain ovat talonpojat, jotka ymmärtävät kollektiivisen taistelun voiman. Niin kuin vanha samurai asian elokuvan lopussa ilmaisee, me samurait häviämme, talonpojat voittavat aina. Sortajat vaihtuvat, sorretut pysyvät.
Miltä keleen kurosavalta. Minä kysyn vaan.
PoistaNoh, tämä keleen kurosava teki aikoinaan elokuvan, joka perustui osittain em. novelliin. Mutta emme tietenkään voi kysyä keleen kurosavaltakaan enää yhtään mitään, koska myös hän on jo vahvasti edesmennyt suuruus (k. 1998).
PoistaMielenkiintoinen, upea! Kemppinen, kerro lisää, mikä tämä on (sivistymättömyyttäni pyydän anteeksi)... mikä tausta tällä on, elokuva, kirja, näytelmä, proosaa? Kuka tehnyt alunperin.
VastaaPoistaNäkyypä olevan idän maillakin vallassa tämä vanhakantainen ajatus, että vieras mies pilaa naisen, vaikka kyseessä olisi raiskaus.
VastaaPoistaMuistelen, että suomalaisessa (kansan)runoudessa olisi vastaava tapaus, mutta jossa mies käyttäytyy jalomielisemmi.eli tervejärkisemmin. Raiskaus kun on miehen synti, ei se naista pilaa.
Eskimot joita oli ammoin sanoivat kuusikymmenluvulla että ei nainen ole kuin saippua, vieras on hyvä vaan. Geenipoolin laidat leveämmäksi, terveyttä ja tarpeellista.
PoistaSyyllisyydentunne ja raiskaus on vaikea yhdistelmä. Ryteikössäkin. Raiskattu ei ns. sivistyneessä länsimaassa saisi tuntea syyllisyyttä tapahtuneesta, mutta saako hän tuntea, että on ollut osallinen, vaikuttanut tavalla tai toisella siihen, mitä on tapahtunut? Harva raiskaus on tuntemattoman puskahyökkäys. Jos raiskatulle vain hoetaan, että hän oli objekti eikä voinut mitään, edistääkö se toipumista?
PoistaTäällä lienee lakimimehiä, jotka lonkalta osaavat kertoa, missä kulkee raiskauksen raja. Katsoo väkisin silmiin - ei varmaan vielä raiskaus. Väkisinpitelee kättä? Väkisinkoskee poskea? Väkisinsuutelee? Väkisinpuristelee pakaroita? Vai tarvitaanko raiskaukseen aina genitaaleja, edes toiselta? Yksilön väkivaltaisuus tiettävästi tuppaa enenemään. En ehkä täysin kykene samastumaan raiskaajan mielenliikkeisiin, mutta intuitiivisesti kuvittelen, että on vaikeahkoa heti ensimmäisellä kerralla penetroida uhri, jos ei ole aiemmin millään lailla väkisinkoskenut ketään.
Ehkä joku kommentoija on jo ilmoittautunut syypääksi. Syyllisyys, syyttömyys, katumus, sisäinen vapautuminen ja muu sellainen ovat hyvin monisyisiä asioita ja kokemuksia. Merkillistä, että jotkut tunnustavat toisten tekosia vaikka suurin osa ei edes omiaan.
VastaaPoistaKenen puhe lienee uskottavinta tässä novellissa. Ehkä murhaajan.
Menetämme loputtoman määrän ymmärrystä, vivahteikkuutta ja kykyä nähdä tapahtumia eri kannoilta, jos paras kirjallisuus (symbolismi, postmodernismi) jää historiaksi eikä luku- ja kirjoitustaidolla ole tulevaisuutta.
Kammottava oli ylioppilaskirjoitusten äidinkielen koe. Paitsi että se oli järjen ja abiturienttien kohtelun osalta oikeustajun vastainen, se on osoitus äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen ja ylioppilaskokeista vastaavien ryvettyneisyydestä ja ryteikköisyydestä.
On rikos, että kirjoittamisen harrastus ja narratologia monen muun suuntauksen lisäksi veivät kirjallisuuden ja lukemisen takapajulle. Syylliset esiin ja kertokaapa mitä hyödyitte. Sitten voimme kaivaa esille Paavo Haavikon, Hannu Taanilan, Lassi Nummen ja tuhansien heidän kaltaistensa viisaitten kannan.
Kiitos päivityksestä. Kyllä on hieno teksti ja käännös. Tällaista ei taida ilmestyä missään lehdessä eikä missään muussa blogissa.
On silti väärin, että nautiskelemme kirjallisia herkkuja emmekä tee mitään lasten ja nuorten menetettyä entisenlaisen luku- ja kirjoitustaidon.
J’accuse…!
Sopisikohan tämän kertaisen kertomuksen ja siitä käytävän keskustelun lisukkeeksi pohtia yleistä luulouskoa ihmisen vapaasta tahdosta.
VastaaPoistaHesarissa (11.7.24) on Mikko Puttonen-nimisen toimittajan essee "Jäähyväiset vapaalle tahdolle" ja sehän sopii aiheeseen kuin nyrlkki silimmään ja tikari kylykiluitten välliin.
Puttosen kirjoitus on ihan asiallinen ja selventävä, mutta hänen päätelmänsä ettei vapaata tahtoa ole olemassa, on yksioikoinen. Esitetyillä ilmiöillä se ei todistu.
PoistaVoinhan tehdä valintani vaikka heittämällä kolikkoa. Päätän juuri ennen heittoa ihan vapaasta tahdostani mitä merkitsee kruuna, mitä klaava.
Sitten toimin sen mukaan.
Viime aikoina on eri foorumeissa kovasti puhistu juuri ihmisen vapaan tahdon olemattomuudesta. Ei ole vielä osunut silmiin ainoatakaan todistusta asiasta, vain hypoteesien esittelyä.
VastaaPoistaKeksikää jokin ajatuskoe tai todellinen koe jolla absoluuttisesti asia varmistetaan. Siihen asti jatkan omia pähkäilyjäni oman pääni mukaan.
Eihän toi Puttosen essee mitään puhinaa ole, hyvin perusteltua asiakirjoitusta.
PoistaJokaisen "omaan päähän" ne pähkäilytkin tahtovat tulla muiden omien päiden pähkäilystä. Jos ei täydellisinä kopioina, niin ainakin johdannaismurusina.
Kun pukkaudut maailmaan äitisi kohdusta pää tyhjänä, niin omilla tarpeillasiko sen muka täytät ilman jo täällä olleiden vaikutusta? Miten ne omat pähkäilysi salakuljetit tänne maailmaan tullessasi?
"Omat pähkäilyt" on jo niin moni tuhanteen kertaan pähkäillyt eikä hulllua hurskaammaksi maailma siitä ole tullut. Hullua hullummaksi vain.
En ole viitannut kehenkään Puttoseen enkä tiedä kenestä on kyse. Maailmalla keskustellaan fysiikan piireissä asiasta, ehkä täällä kotimaassakin jotain mutta niihin en ole perehtynyt.
PoistaOlet siis sitä mieltä että ihmisillä ei ole mitään omintakeisia ajatuksia, oivalluksia ja keksintöjä vaan kaikki olisikin ulkopuolelta tullutta? En sulata sellaista ajatusta eikä se vastaa omia kokemuksiani.
Muistan tämän kertomuksen blogista puolenkymmenen vuoden takaa mutta taas luin sen jännittyneenä, varsinkin, kun itselläkin on vaaleanpunainen japanilainen silkkikimono! Käännöksen lakoninen kieli sopii hyvin kertomuksen toteavaan "japanilaiseen" tyyliin, tekee siitä jotenkin jylhän. Elokuvan lisäksi kertomuksen pohjalta on tehty myös ooppera.
PoistaAnonyymi kyseli lisätietoja, ja niitähän löytyy kirjailijan nimellä Wikipediasta tai vaikkapa Britannicalta. Ryunosuke Akutakawaa pidetään japanilaisen novellin isänä. Hän kirjoitti 150 merkittävää kertomusta, vaikka eli vain 35 vuotiaaksi, kun herkkätunteisena masentui liikaa ja lopetti elämänsä perinnöllistä mielitautia peläten. Aiheensa hän otti Japanin historian tapahtumista, jostain 1200-luvulta. Tämäkin "Ryteikössä", vuorilla bambumetsikössä, tuntuu hyvin myyttiseltä, ja syyllisyyteen kietoutuu myös jonkinlainen kunniantunto, jonka voisi kuvitella olevan tyypillistä japanilaisille.
Akutakawa oli käynyt Tanizakin kanssa väittelyä novellin muodosta ja sisällöstä. Hänen mielestään rakenne oli tärkeämpi kuin sisältö tai juoni, Tanizaki taas vastakkaista mieltä. Se rakenne on tässäkin kertomuksessa päällimmäisenä virkistävällä tavalla.
Hämmästyin taannoin kun akatemiaprofessori Kai Kaila totesi lakonisesti, että "vapaa tahto on olemassa, koska me puhumme siitä". Kaivoin seuraavan katkelman hänen laajemmasta kirjoituksestaan filosofi Jyri Puhakaiselle tämän kritisoitua Kailan aiempaa kirjoitusta. Olen Kailan puolella. Kenties tähdet ovat sen määränneet. Tämä on siis osa viisi vastineesta.
Poista"5. Vapaa tahto ja tajunta.
On uskomaton väärinkäsitys, että neurobiologit (siis ammattikuntana, kollektiivisesti) kiistäisivät vapaan tahdon ja tajunnan. Tietenkin on olemassa neurofilosofeja, jotka eivät onnistu liittämään vapaan tahdon akteja selitysmalleihinsa – mutta "filosofinen" argumentointi joka kaataa tästä seuraukset koko ammattikunnalle on ... ehkä hieman yliammuttu.
Tunnen henkilökohtaisesti kymmeniä neurobiologeja (suomalaisia, ulkomaisia, johtavia, rivitutkijoita), eikä yksikään heistä ole ponnekkaasti esittänyt argumentteja vapaan tahdon olemattomuuden puolesta. Kävin 80-luvun alussa G. H. von Wrightin kanssa lyhyen, mutta oman ajatteluni kannalta inspiroivan kirjeenvaihdon vapaan tahdon ongelmasta. Näkemykseni oli, ja on edelleen, että "vapaa tahto" on wittgensteinilainen looginen säiliö, jonka epäileminen (siis akti "epäillä") jo edellyttää (ollakseen mielekäs) vapaan tahdon postulointia. Kysymyksessä ei siten ole empiirisesti havaittava ilmiö. Tosin vapaan tahdon ilmenemistä voidaan tutkia, ja olen siitä kirjoittanut toisaalla."
Tahdon vapaasti että vähemmän palstaa änkyröille ja enempi Pihtiputaalle et mummoille.
Poista”… vapaan tahdon olemattomuudesta. Ei ole vielä osunut silmiin ainoatakaan todistusta asiasta …”
PoistaKannattaa määritellä asia, ennen kuin väittää jotain. Mitä tarkoitat vapaalla tahdolla?
Sanotko, että minä voin vapaasti valita kahdesta vaihtoehdosta? Ei pidä paikkaansa. Minä en voi mennä ja tappaa naapurin pihalla leikkivää viisivuotiasta tyttöä. En mitenkään. Tuo ”vapaa tahto” on tässä pelkästään naiivi, teoreettinen vaihtoehto.
Entä syönkö nyt aamusella kaurapuuron vai kinkkuvoileivän? Riippuu fiiliksestä eli fysiologisesta tilastani. Vaihteeksi kaurapuuro voisi maistua hyvältä, siis se.
Toisaalta, jos sanot, että minulla ei ole vapaata tahdota, näytän sinulle ja syönkin päinvastoin kinkkuvoileivän. Johtuiko päätökseni siis vapaasta tahdostani vai ulkopuolisesta tekijästä, siis siitä, että sinä ärsytit minua?
Vapaan tahdon määrittely on konstikasta. Otetaan esimerkki aiheesta tehdystä kokeesta.
PoistaKoehenkilöllä on päähän kiinnitetty sensorit, jotka mittaavat aivojen sähköistä toimintaa. Tämä henkilö pelaa vanhaa peliä: on kaksi nappia, joita toista henkilön on painettava valintansa mukaan. Kokeessa tutkittiin, voidaan koehenkilön päätös nähdä aivojen sähköisestä toiminnasta, ennen kuin henkilö on painanut nappia.
Tulos: kyllä voitiin. Mitä se merkitsee?
Onko napin painaminen alkujaan aivojen oman sähköisen toiminnan tulosta, jonka ihminen sitten ymmärtää omana päätöksenään?
Vai onko kyse siitä, että ihmisen ”sielu”, se ”vapaa tahto”, teki päätöksen, joka sitten ilmenee aivojen sähköisenä toimintakäskynä?
Jos jälkimmäinen on totta, niin selitäpä, mikä tämä vapaa tahto oikein on? Aivan, ymmärrän, se on se ihmisen vapaa tahto.
Eräs koe tähän vielä, joka ei ole täysin asiassa (vapaa tahto), mutta kertoo tahdon ja hermoston yhteydestä. Kyse on Elon Muskin Neuralinkistä. Tämän vuoden alkupuolella Musk sai luvan soveltaa menetelmää ihmiseen.
PoistaKyse on aivotoiminnan käyttämisestä liikkeiden koordinointiin. Esimerkissä apina pelaa bing bong -peliä aivoimpulsseilla, ei käsin. Kyseessä on siis mielen, ajatuksen, päätöksen valjastamisesta ulkoiseen toimintaan.
Itse asiassa kysehän on ajatusten lukemisesta. Jos ajatus, tahto, on aivojen sähköistä toimintaa, niin mitä tarkoittaa, että meillä ihmisillä on vapaa tahto?
Tässä videolinkki: https://youtu.be/2rXrGH52aoM. Ajasta 2:15 näette pelin pelaamista ajatuksen voimalla.
Sekä vapaa tahto että minuus ovat ikuisia riippoja. Italialainen fyysikko Carlo Rovelli on kiteyttänyt jotain oleellista noista kummajaisista kirjassaan ”Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta”:
Poista”Olemme hämmästyksen aihe omissa silmissämme. Aivoissamme on sata miljardia neuronia, yhtä paljon kuin tähtiä galaksissa. Niiden välisiä yhteyksiä ja mahdollisia vuorovaikutusyhdistelmiä on vielä tähtitieteellisempi määrä. Emme vain ole tietoisia siitä. ”Me” olemme tämä koko monimutkainen prosessi, emme vain se pieni osa, josta olemme tietoisia.
Päätöksiä tekevä ”minä” on sama ”minä”, joka muodostuu itsensä reflektiosta (tavalla, joka ei ole lähestulkoonkaan selvää mutta josta alamme saada aavistuksia); itsensä representaatioista maailmassa; itsensä ymmärtämisestä vaihtuviksi näkökulmiksi suhteessa maailmaan; ihmeellisestä rakennelmasta, joka käsittelee tietoa ja rakentaa representaatioita eli esityksiä aivoistamme. Olemme täysin oikeassa, kun tunnemme, että se, joka päättää, ”olen minä”. Kuka muukaan?"
Olen yhtä kuin kehoni ja se mitä tapahtuu aivoissani ja sydämessäni niiden mahtavassa ja minulle selittämättömässä monimutkaisuudessa, kuten Spinoza totesi.”
Bender perjantaina, 12 heinäkuuta, 2024:
Poista”… Olemme täysin oikeassa, kun tunnemme, että se, joka päättää, ”olen minä” …”
Tietenkin me TUNNEMME juuri näin. Mutta miten on laita vapaan tahdon; se on täysin eri asia.
On tehty koe – valitan, en muista linkkiä – jossa koehenkilön päähän oli laitettu anturit, joilla voitiin ärsyttää tiettyä liikekeskuksen aivoaluetta. Istuvaa koehenkilöä pyydettiin liikuttamaan jalkaansa joko vasemmalle tai oikealle, oman päätänsä mukaan ja kertomaan aikeensa etukäteen.
Kävi niin, että kun koehenkilö oli päättänyt liikuttaa jalkaansa vasemmalle, annettiin impulssi, ja jalka liikahti vastakkaiseen suuntaan, oikealle. Tässä ei ollut mitään ihmeellistä. Sen sijaan koehenkilön kommentti oli mielenkiintoinen. Hän kertoi, että hän tosin oli aikonut liikuttaa jalkaansa vasemmalle, mutta muuttikin viime hetkellä mielensä ja siirsikin sitä oikealle. Tämä ”viime hetki” oli se hetki, jolloin impulssi annettiin.
Tällaiset kokeet panevat miettimään juuri sitä, mikä on ihmisen vapaan tahdon mahti ja mitä sillä oikein tarkoitetaan. Jos ihmisellä todella on vapaa tahto, tulisi hänellä olla ylimaallinen, fyysisestä ruumiistaan erillinen sielu.
”… ”Me” olemme tämä koko monimutkainen prosessi, emme vain se pieni osa, josta olemme tietoisia …”
Tästä olen aivan samaa mieltä.
Kaikki edellä oleva keskustelu oli pakko lukea. Ei tehnyt mieli ja siis vapaata tahtoa ei ole. Olin jo varma että ei tee mieli enkä lue mutta vapaa tahto tuli väliin ja luetutti kaiken.
PoistaKoska niitä Neurolinkin apuneuvoja saa ja onko ne julman tyyriitä? Sitä mielellään pelaisi sitten ihan vain telkkaripingistä, ainakin niin ehkä luulen. Voiko niillä katsoa fudista? En osta jos ei voi. On sitä sen verran sitä vapaata tahtoa vielä jäljellä.
Minä on koko asian ydin. Jos ensin miettii eroa tekemisen ja tapahtumisen välillä, käteen joko ässä tai musta pekka. Vaikka päätökseni tehdä jotain ei aina ole tietoisuudessa, olen se kuitenkin minä joka tein päätöksen. Vapaus on autonomiaa, sano Mersun omistaja.
PoistaKimmokkeeni Puttos-esseestä ja pähkäilyjen turhuudesta taisi kilkautella monien tahtonsa aisoissa pitävien aivoja mukavasti.
PoistaT: Aiheesta ekaksi kirjoittanut vapaan tahdon olemassaolon kyseenalaistaja
No ei tartte keksiä. Eräs harras ja totinen mies rukoili niin maan perusteellisesti kun sille oli työ tuttua ja vaikeudet voittamista varten, se vaan rukoili ja rukoili eikä muuta tehny. Mitä nyt välillä joi koussilla sankosta vettä. No kolme päivää sillä meni ja taju katoili välillä mutta se painoi menemään kuin ryskäpolkassa ja ykskaks siile tuli olo! Se olo oli aivan kauhean voimakas ja se tunsi miten se täytti koko kropan. Sitten se oli kuulevinaan äänen: Käy siellä pihan perällä, se on se paskahuussi vapaa.
PoistaPerjantaina 12.7.2024 koemme senkin ihmeen, että ns rajalaki kaatuu eduskunnassa.
VastaaPoistaMitäs sitten tehdään? Ulkoministerimmekin sanoi kysyttäessä, ettei mistään B-suunnitelmasta voida nyt edes keskustella.
Veikkaan, että toimitaan melko rivakasti seuraavasti:
Tietenkin toimitaan siten, että Suomi ilmoittaa, että olemme sodassa Venäjän kanssa, koska Venäjä on hyökännyt Suomeen hybridivaikuttamisen keinoin, jatkuvin ilmatilaloukkauksin, katkaisemalla merikaapeleita ja suorittamalla jatkuvaa GPS-häirintää.
Varmaan löytyy paljon muutakin sotaa muistuttavaa toimintaa, josta saamme kuulla jälkeenpäin.
Siis Suomessa sotatilan lait astuvat voimaan. Miten sitten käy ihmisoikeuksien ja siinä samalla kaikenlaisten hyvän ihmisen syndromaa kokevien parempien ihmisten henkiselle hyvinvoinnille? Sorry nyt sitten siitä...
Mikä siis muuttuu, sotahan täällä on ainainen ihmisten mielissä , monikko tarkoituksella.
PoistaKoko tässä hommassa ei vieläkään ole saavutettu olennaista, ei mediassakaan eikä telkassakaan tänään aamulla. Kritiikin vakavimmin otettava osa perustuu EU-oikeuden etusijaan eli siihen todennäköisyyteen, että lain soveltaminen kaatuu suomalaisessa tuomioistuimessa, joka vakiintuneesti joutuu soveltamaan unionin oikeutta ohi minkä tahansa kotimaisen lain. Ja epäselvässä tilanteessa hankkimaan EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun. Siihen ei esimerkiksi komissiokaan voi vaikuttaa.
PoistaTämä kritiikki on riippumaton siitä, mitä lain sisällöstä sinänsä ajattelee.
Noo, onhan asialla valoisampikin puoli: enemmistö "meistä" taitaa saada sen, mitä on pyytänytkin. Kuten "pastori Luttinenkin" sen sanoi: "Sitähän sä kysyit."
PoistaJoku Erkki tosin taisi keväällä 2022 varoittaa viholliseksi vasiten ryhtymästä. Tuuleen huusi, ja "hoitoa" tarjottiin.
Entisaikaan oli vanha sanonta: "Puola kesti kaksi viikkoa, saa nähdä miten kauan ryssä kestää." Siinä toivossa.
Laitatko Toipila vähän jäitä lippalakkiisi. Ei pidä eskaloida sellaista mitä ei pidä eskaloida, hedelmät ovat siitä sopasta huonot.
PoistaSiihen mitä seuraavaksi tapahtuu ei tuolla lailla ole hölkäsen pölähtävää merkitystä. Jos se hyväksytään Venäjä tulee lähettämään rajalle tiedotusvälineiden lamppujen paisteessa porukan osoittamaan kuinka täällä ihmisoikeuksia loukataan, ja jos se hylätään tekee se saman ihan kiusan vuoksi.
PoistaMikseivät ne Venäjän ihmissalakuljettajien kanssa haalimat ihmismassat hae turvapaikkaa Venäjältä?
PoistaAivan mutta Putinin toimet eivät meitä heikennä vaan päinvastoin. Tätä taas Putin ei lainkaan käsitä. Sama tapahtuu Ukrainassa kun Putin pommittaa lastensairaaloita. Ukrainalaiset eivät siitä heikkene vaan taistelevat entistä raivokkaammin.
PoistaEn jaksa tarkistaa, mutta eikö tämä teksti ollut blogissa aiemminkin?
VastaaPoistaTuntuu tutulta.
Äijä ei oo vastuussa teoistaan. Vastausta turha oottaa sillä. Sen tahto on niin sidottu niin sidottu.
PoistaSe on aivoista kiinni.
PoistaKatso alaspäin yläluokkaa. Anna vakavaraisten opportunistien porskuttaa toisten työn varassa heitä pilkalla raadellen. Köyhällä on ylpeytensä vuosikymmenet haukkumapalkalla ja lomitta mutta kyräillen kytättynä tehdystä raatotyöstä elikkä raadannasta. Tuule tuuli leppeämmin missä köyhä raataa, lauloi isä. Hyvä muisto siunatkoon työmiehen haudan. Kuole hymy suussa, koska sinulla ei ole katumista eikä häpeämistä.
PoistaTämä olikin ns. dejavuu-teksti. Idea kopsattu Yleltä.
PoistaEikös pm Purra katso että keskustelua on huuto nyrkki ja riisto.
VastaaPoistaWou! Kiva Riikka, kiltti Riikka... koska eräs merimahti. Näetsen kas siellä rommi, ruoska ja sodomia. Eikä edes aurinko laskenut sen alueilla.
PoistaMutta mikä on totuus? Onko se aina näin vaikeaselkoinen ja monitahoinen? Miten todistajien havainnot ja muisti vaikuttavat heidän kertomukseensa? Valehtelevatko he tarkoituksella ja miksi? Muistuttaa päivän politiikkaa.
VastaaPoistaRajalaki menikin läpi eduskunnassa äänin 167 jaa sekä äänin 31 ei. Pieni ihme.
VastaaPoistaEduskunta lähtee nyt lomalle ja kokoontuu seuraavan kerran 3.9.2024.
Se ”pieni ihme” on nimeltään suomalainen konsessus. Tehdään tarvittava järkevä päätös, mutta sallitaan poliittisista syistä erimielisten harata uskottavuutensa takia riittävästi vastaan.
PoistaKaikki ovat tyytyväisiä.
Konsensusta ei voita mikään paitsi ostettu nonsensus.
PoistaFanitan kertomuksen puunhakkaajaa. Hän on aistillinen esteetikko, joka huomaa yksityiskohdat. Hän näkee veriset kukat bambun lehdellä ja haavan, joka on kuivunut ja johon paarma on takertunut. Paarma ei häiriinny puunhakkaajasta. Kuva on yhtaikaa inhottava ja kaunis.
VastaaPoistaBuddhalaismunkin havainnointi sen sijaan on hupaisaa ja epäilyttävää. Hän kertoo naisen olleen "jotain metri neljäkymmentä" ja heti perään sanoo olevansa buddhalainen pappi, joten ei katsonut tarkemmin. Kyllä kai nyt hyvän tovin saa tuijottaa, että osaa noinkin tarkkaan sanoa toisen ihmisen pituudesta. Mutta ehkä buddhalainen munkki korostaa pappeuttaan, ettei tarvitsisi antaa arviota naisen ruumiin muista ulottuvuuksista.
Kysyisin vain yhtä asiaa, mitä tekemistä näillä kommenteilla on blogitekstin kanssa?
VastaaPoistaMitä tekemistä blogitekstillä on minkään kanssa?
PoistaKysytkö todella vai esitätkö näkemyksen, että keskustelun tulisi pysytellä aidatulla alueella? Vai toivotko eksplisiittisiä nuoliselosteita, mistä blogitekstin kohdasta päädytään mihinkin?
PoistaNo, esimerkiksi:
a) Vapaa tahto
Voiko sanoa, että novellin henkilöillä on vapaa tahto? Näetkö heidät omien valintojensa seurauksena, jumalten pelinappuloina vai ympäröivän maailman indoktrinoimina? Missä kohtaa olisi pitänyt valita toisin ja kenen, että tapahtumat olisivat menneet toisin?
b) Raiskaus
Käsitteleekö novelli raiskausta, vai onko raiskaus vain väline syyllisyyden ongelman käsittelyyn? Jokainen osallinen tuntuu olevan syyllinen. Totuutta tapahtumista ei osata kertoa, sillä sitä ei ole. On vain syyllisyys, jokaisen oma, vaikka se ei kohdistu.
c) Totuus
Katso kohta b.
d) Venäjän ihmissalakuljettajien kanssa haalimat ihmismassat
Katso kohta b.
Juuri tätä Venäjä toivoi. Siellä media heti eilen kieli pitkällä odotti, että raja-asemat avataan jo tänään. Eipä se täkäläisen touhun kiistelyn suunta ja kiihko ole ollenkaan kelvollinen mittari idän uhille.
VastaaPoistaTäällä ei pitäisi lainkaan melskata tästä asiasta vaan kylmän viileästi hoitaa kysymys vähin äänin. Se tehoaa parhaiten kun kaikkea ei kerrota.
PoistaTässä saattaa vielä ilmetä idästä päin, että lain vastustajat olivatkin oikeassa.
PoistaEnnusteeni: kohkattua poikkeuslakia ei koskaan tulla ottamaan käyttöön. Merkkaan muistiin.
PoistaEt sinä sitten pääsekään kun menit kertomaan? Näinikkää se käy juu.
PoistaNatolankaa rajalle!
PoistaRyyniruiskut törröttämään joka räppänästä, sankko pois kaivolta ja lipputankon naru lukkoon. Airot naulataan veneen laitaan ja kotkataan kunnolla ulkopuolelta. Tulis vaan niin näkis.
Vaatihan miehiä taistelukin saati sorsanmetsästys.
Tää ei voi, ei saa mennä taas mynkään. Joka kerran jotain, ei sitä kertaa ettei jotain...
Niillä on siellä Baba Jaga luupuutarhassa. Se syö miehet ja vallankin naiset eikä ehkä säästä lapsiakaan. Pelottaa.
PoistaRauha on vastuu tunnottomassa kädessä.
VastaaPoistaSotapeli pelaa itselleen sääntöjä ohi yleisön sillä ei ole yleisöä säännöllle enää.
Säilykäämme me! Huudetaan useaa kieltä puhuen ja enustajat huutavat hekin
lauserakenteen hurmiossa pysähtymättä ajattelemaan sillä nyt on kilpavarustelun tilipäiväja ruma raha
kiertää pankista pankkiin korkoja kasaamassa ja me katsomme ulkopuolelta me tavalliset
peliä suut auki silmät korvat kiinni jo
kädet ristissä ja väliajalla elämme katkeruuden maku suussa
niin kuin pitäisi meidän kaikki elämät
kerralla elää kuin olisi tietoa tietääksemme, että meille elämä ei jää kostamaan
kolmanteen ja neljänteen syyttömille
vaan katselee meitä kässi nyrkissään meitä jotka uskoimme kranaatia puristaen kuin märkää rukkasta.
(Blogivaeltaja)
Akira Kurosawan elokuva "Rashamon, Paholaisen Temppeli", joka perustuu vanhaan japanilaiseen kertomukseen ( Jukka Kemppisen hienosti kääntämänä) on hankala elokuva. Elokuvassa pyritään romuttamaan kaksi myyttiä, jotka muodostavat ison osan länsimaisen ihmisen (miehen) maailmankuvaa. Ensinnäkin totuuden esille saamisen vaikeus, usein mahdottomuus. Monestihan totuudeksi julistetaankin tarina, jonka kertojalla on suuremmat lihakset. Toiseksi, tarinan neljästä eri versiosta kolme ensimmäistä , samurain, hänen vaimonsa ja rosvon versiot ovat kukin omalla tavallaan hyvin uskottavia ottaen huomioon ajan ja paikan eli kulttuurikehyksen. Neljäs eli puunhakkaajan tarina on oudoin ja miehisen sankarimyytin kannalta nolo. Molemmat sekä samurai että rosvo paljastuvat pelkureiksi. Miehet helposti vakuuttavat puolustavansa naisensa kunniaa vaikka kuolemaan asti, mutta mitenköhän lienee tosi tilanteessa. Se että häväisty nainen tämän pelkuruuden paljastuttua estottomasti pilkkaa kumpaakin miestä tuo tilanteeseen oman herkullisen lisäkierteen. Mestari Kurosawa ei päästä katsojaa helpolla muissakaan elokuvissaan,
VastaaPoista