Sivun näyttöjä yhteensä

31. maaliskuuta 2024

Ympäristö


 



Ehkä olen väärässä. 

Ajattelen ettei lahjakkuus riitä ihmiselle, jos hänellä on huono luonne. 

Siitä pidän kiinni, että epätavallinen lahjakkuus on käsikranaatti, josta on sokka irrotettu. Se on siis sekä hyvin tehokas että hyvin vaarallinen, myös käyttäjälleen. Juuri hänelle.

Kuten sanottu, minulla on ollut hyvä onni tavata ainakin 10 pyörryttävän lahjakasta ihmistä. Esimerkiksi Linus Torvalds oli aika hiljainen, ja hänen oivallustaan on jälkeenpäin kuvailtu huokeaksi, mutta eipä se taida olla totta. Yksi oli kotiapulaisen tilapäine poikaystävä, jolle sai viedä pahvilaatikollisen ruuveja, muttereita ja jousia ja hän sanoi että ai, kaksikurkkuinen Weber-kaasutin, en ole ennen nähnyt, pyysi linkkaria lainaksi ja kokosi sen muutamassa minuutissa. Myöhemmin kuulin, että esimerkiksi Solexiin verrattuna tuo laite vaati yleensä kokenutta ammattimiestä ja enemmän aikaa. Tietääkseni tämä nerokas nuorukainen joutui nopeasti hunningolle. Kerran kysyin nuorelta tohtorilta, joka oli itsekin todella fiksu, että tulikos siitä mitään siitä kaveristasi, jonka kanssa teillä oli tapana painia tyhjässä uima-altaassa. Tuli. Kvanttimekaniikan professori.

Joku on täysi aiheellisesti kaikkien huulilla 25-vuotiaana, arvion mukaan koko kansakunnan ylpeys ja toivo, mutta sen jälkeen hänestä ei kuulla enää koskaan mitään. Ei kyllä pahaakaan. Ja sitten on muutamia, jotka opettavat etevästi akateemikkoja ja ministereitä ja miljonäärejä 35-vuotiaina ja tulevat siitä nousujohteelta alas kuin tikkanuoli. Aina takana eivät ole viina tai huumeet. 

Aivan kuin ihmisillä ja ilmiöillä olisi leimahduspisteen lisäksi sammahtamispiste.

Rakkaassa 1920-luvun Kansallisessa elämäkerrastossa, jonka suorapuheisuutta ei nykymaailmassa voi kuvitellakaan, mainitaan eräskin piispan poika, joka “harjoitti aikansa jumaluusopin opintoja Turun akatemiassa, mutta palasi kohta kotiseudulleen, jossa vaipui entiseen vähäpätöisyyteensä”. Ja eräs toinen, joka Anajalan liiton aikoina “sekoitettuaan omat ja toisten asiat pakeni vihollisen puolelle Viipuriin, jossa päätti päivänsä lukuisista häväistysutuistaan kuuluisana nurkka-advokaattina”.

Siirrän tuon jälkimmäisen näkökohdan tällä erää syrjään vetoamalla itse näkemääni ja lukemaani. Hämmästyttävän lahjakas ihminen on joskus kuin pulsari, joka pyörii käsittämättömän nopeasti ja luhistuu oman painovoimansa alle. 

Opetan nyt itseäni viisaampia: älykkyys, lahjakkuus ja menestys eivät ole mitattavia asioita, koska ne ovat yhteisön eli ympäristön tuotetta. Yksilöllä eli yksittäisellä ihmisellä ei ole niiden kanssa kovin paljon tekemistä, ja perimä eli geenit ovat nekin vain lähtökohta.

Tämän takia meillä on kilpaurheilu, shakki ja ylioppilaskirjoitukset. Ne ovat keinotekoisia järjestelmiä, joilla on pohjaltaan mielivaltaiset säännöt. Ne ovat myös suljettuja niin että esimerkiksi revolveri ei kuulu shakissa lopputulokseen virallisesti vaikuttaviin välineisiin 

Muistaakseni on tosiaan niin, että vaikka ylioppilaaksi paahdetaan neljä plus kahdeksan vuotta, tulos jota sanottiin ennen puoltoääniksi (laudaturit ja sen sellaiset) ei näy tilastollisesti myöhemmässä elämässä. Meillä on ollut presidentteinä sekä kuuden (ennen viiden) että ei yhdenkään laudaturin ylioppilaita. Ahti Karjalainen ja muistaakseni Johannes Virolainen olivat muistaakseni molemmat niin hurjan hyviä koulussa, että heidän saavutuksiaan muisteltiin vuodesta toiseen.

Minä mittaisin menestystä esimerkiksi “luonut niin ja niin monta pysyvää työpaikkaa”, mutta myös Fermat’n viimeisen teoreeman ratkaisu herättää kunnioitusta. Sillä ei kai ollut välitöntä merkitystä, mutta se mullisti matematiikkaa. Tai “toimi Oulun kuuromykkien koulun opettajana 1904-1935. Suoriti myös puuseppämestarin tutkinnon”.

Itse uskon, että melkein kaikki ihmisiin liittyvät historialliset käänteet melkein eivät tapahtuneet. 

Nautin tästä blogista, koska voin kirjoittaa asia vierestä harkintani tai harkitsemattomuuteni mukaan. “Ihantala” oli ajan henkeä, ja heinäkuun alun taistelut -44 ovat sopiva jutustelun aihe suunnilleen saman mielisessä seurassa. Mutta peitän näkyvistä ongelman, jota en osaa ratkaista: miksi Mannerheim mokasi. Siis eteneminen Äänisen taakse valtavin uhrauksin on täysi arvoitus, koska saksalaidetkin tiesivät, ettei sillä edulla ole edes heinäseipäitä. Mutta varustautumattomuus suurhyökkäykseen ja tiedustelutietojen huomiotta jättäminen? Sieltähän tuli päivässä silmille tasan kymmenen kertaa enemmän väkeä ja voimaa kuin me olimme arvioineet Neuvostoliitolla olevan edes käytettävissä sillä suunnalla.

Kieltämättä pitää paikkansa, että pakoon juoksevaa armeijaa on vaikea tuhota, mutta kun sitä on lähes mahdoton koota uudelleen taistelukuntoiseksi, niin tämäkään selitys ei oikein päde. Paasonen, Nihtilä ja Airo ovat kukin epämääräisiä tässä asiassa ja Mannerheimin muistelmat ovat tältä osin fuulaa. Mestarini joka oli syventynyt asiaan ja ollut itse haavoittumassa Viipuria puolustaessaan, näytti minulle venäläisen käskyn ja kartan, johon oli merkitty helppo tavoite: ennen heinäkuuta Kouvolassa ja yli Kymijoen. Samanlainen käsky on jossain arkistossa piilossa Perkjärvellä kaatuneen venäläisen panssarieverstin karttalaukusta otettuna. 

Päädyn kaikkie Jouko-nimisten kiusana olevaan sanontaan, joukossa tyhmyys tiivistyy. Luonne ja ajattelu- ja menettelytavat vaihtelee seurasta seuraan. Ehkä en oikein tunne veljiäni, koska olen nähnyt vain, miten he toimivat veljensä kanssa, siis minun. Kerran näin ja kuulin hetken, kun isäni ajoi asiaa raastuvassa. Oli tullut asiaa haatemiehille, ja kuuntelin ja urkin hetken oven raosta. Vieras ihminen. Tuiki tuntematon.


137 kommenttia:

  1. Kummastuttavinta tässä blogissa on parantumaton vallan ja aseman palvonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mitenkäs sitten tätä blogia tulisi parantaa?

      Poista
  2. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/katriinakajannes/sivistys-vai-rahakeskeinen-yliopisto-timeo-danaos-et-dona-ferentes/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahakeskinen tietenkin. Olipa helppo ellei tarpeeton kysymys.

      Poista
  3. ”… Siis eteneminen Äänisen taakse valtavin uhrauksin on täysi arvoitus …”.

    Missä mielessä se oli arvoitus? Olihan sodan tavoite suuresta Suomesta julistettu kovaan ääneen. Mannerheim ilmoitti asian päiväkäskyssään heinäkuussa 1941 kuuluttaessaan Itä-Karjalan vapauttamista: ”Karjalan vapautus ja suuri Suomi”. Kenraali Paavo Talvela viittaa vuosisatojen takaiseen Kustaa II Aadolfin virheeseen, jakaessaan ”Suomen heimon” kahtia.

    Perustelut ja oikeutukset tavoitteelle olivat kirjaan kirjoitetut parhaiden suomalaisten tutkijoiden kynistä: ”Finnlands Lebensraum”.

    Ihmettely sen sijaan herättää se, että kun eteläinen osatavoite oli saavutettu (pohjoinen Suomihan oli saksan sotilashallinnon alaisuudessa tuolloin), jäätiin istumaan yli kahdeksi vuodeksi ja vuoleskelemaan puhdetöitä.

    Uuden Suomen alueen uutta siviilihallintoahan tosin kehitettiin ja luotiin, kuten Ragnar Nordstöm on paikallisena siviilijohtajana kertonut. Alueelta myös vietiin halukkaita nuorukaisia Suomeen koulutukseen.

    Täysi arvoitushan asia ei siis ollut, ei edes pelkkä arvoitus. Hieno tavoitehan se oli, joka kuitenkin kaatui Neuvostoliiton voimien väärään arviointiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannerhaim oli liikaa päivä ja yökäskyttäjä. Mitternacht.

      Poista
    2. Sankaruus näemmä on monien tappamista. Mutta montako Mannerheim itse tappoi, sillä hänet on mitattava ja kevyeksi punnittava.

      Poista
    3. Rooman tavaratalot ovat nyt täynnä maailman suurimpia suklaamunia. Pääsiäisherkuksi blogiporukalle suosittelen italialaisia dolceja nimeltä papa elikkä paavi. Ne on mehevästi ja reilusti kasteltu alkomahoolilla. Hirveän hyviä ja muotoonleivottuja.

      Poista
    4. No nytpähän syövät. Muutaman vuoden päästä suklaalla mässäys todennäköisesti loppuu. Tätä voidaan persukielellä sanoa viherpiiperrykseksi, mutta vallitsevan kansainvälisen näkemyksen mukaan ilmastollinen uhka kaakaonviljelylle on nyt hyvin todellinen.

      Poista
  4. Aivan arca ihmisparcasunnuntai, 31 maaliskuuta, 2024

    Tiedätkö, Kemppinen, mikä sinussa on erityisen kivaa? Et. Hulvattomat tittelit, joilla naputat tarinan henkilön näennäiseen luokkaan ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen. "Kotiapulaisen tilapäinen poikaystävä" on varmasti vähäpätöisempi ihmisosa kuin kartanonomistajan vakituinen erikoisrakastaja.

    Siis pidän siitä ironiastasi, jolla kepeästi ilmaiset ihmisasemien mielivaltaisuuden. Sinulla vähäpätöiset ovat yleensä sangen taitavia, neroja suorastaan. (Lisäksi pidän sammahtamispisteestä ja elämäkerrastosta, mutta ne pitämiset eivät liity tähän aiheeseen, joten ei niistä enempää.)

    Täällä blogissakin käy usein mielessä, miten jonkun hahmon suurenmoisuus rakennetaan yhteisöllisesti. Tai jonninjoutavuus. Erastotenes Aleksandrialainen on epäpätevän ja kouluttamattoman laskutapani mukaan saanut eniten ääniä suurenmoiseksi älyköksi. Voi hän ollakin, en minä sitä, ja tietysti on, kun niin on sovittu.

    Sitten täällä on niitä, jotka huomauttelevat, jos joku on synkkä tai sekava, ja minusta se kuulostaa sellaiselta moralisoinnilta, että täällä tulisi olla aurinkoinen ja selkeä tai ainakin yhteisömyönteinen. En sitten tiedä, mihin joutomaalle synkkien ja sekavien tulisi mennä. Ehkä perustan eläkepäivilläni Synkkien ja sekavien blogin. Anonyymit ovat syvästi tervetulleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni filosofi ellei jok ikinen on synkkä ja sekava. Minne heidän olisi mentävä paitsi itseensä.

      Poista
    2. Olet kai lukenut moniakin?

      Poista
    3. Jos ao. henkilö oli kotiapulaisen tilapäinen poikaystävä, niin mikä noi sanomisessa mättää?

      Poista
    4. Kotiapulainen kulki iltahämärissä kotiinpäin kun kuuli takaansa römeän miesäänen sanovan; nyt annat, tai muuten käy kuin Kittilässä. No, kotiapulainen teki kuten määrättiin ja kysyi teon jälkeen; miten siellä Kittilässä sitten kävi? Mies vastasi, että siellä mä en saanut. Tässä oli esimerkki logiikasta.

      Poista
    5. Mätöt: Kotiapulainen on toki sukupuolineutraali ilmaus, mutta on kai menneessä maailmassa vähän alentavaa, jos mies määritellään beibinsä kautta. Sekin asema kerrotaan väliaikaiseksi tai kokeiluluontoiseksi. Tokko on tyypillä ikääkään, kun on poikaystävä eikä mikään mies. Olisi edes huushollerskan äijä tai paras pano tai mieluiten omajalkainen Kokkonen tai Räyhämö tai muu rehvakas sukunimiolento.

      Ei ihme, että nuorukainen joutui nopeasti hunningolle. Pitäkää kiinni nimestänne, ihmispolot. Niin nerot kuin hiukan pöljemmätkin.

      Poista
    6. Tuo ilmaisu "kotiapulaisen tilapäinen poikaystävä" on loppujen lopuksi aika ymmärtäväinen ja inhimillinen. Pitää muistaa, että yleensä kotiapulaiseksi mentiin aika nuorena tyttönä, heti kansakoulun jälkeen. Kemppisen nuoruudessa kansakoulu oli kahdeksanvuotinen, joten kotiapulainen saattoi olla jossain 15-17 vuoden hujakoilla. Sitten siitä hiljakseen siirryttiin paremmin palkattuihin töihin.

      Monellako teinillä on pysyvä, siis myöhemmäksi aviopuolisoksi muodostuva tai edes vuosia kestävä, seurustelukumppani? Tunnen kyllä pari tällaista tapausta, joissa nuoruusvuosina tavattu kumppani on muodostunut elinikäiseksi ihan ilman lapsista aiheutuvaa pakkoa, mutta kyllä tuollainen "tilapäinen" on enemmän sääntö kuin poikkeus, kun kyse on teineistä.

      Poista
    7. Siksi emme yleensä kutsukaan teinilemmittyjämme "tilapäisiksi" poikaystäviksi, tyttöystäviksi tai muiksi kumppaneiksi - se on lähtökohtaoletus. Kun Kemppinen kutsuu, nimityksen koomisuus korostuu. Kuulen kaikuja Gogolista, Saramagosta tai sellaisista irvi-ihmisistä. Tittelöityjä ihmissuhteita.

      Poista
    8. Tai sitten blogi-isäntämme on erilainen kuin sinä. Kaikilla ei näet edes ole "teinilemmittyjä", näitä tilapäisiä. Hyvän kasvatuksen saanut poika ei sellaisia hanki, sillä kunnon mies seurustelee vain kunniallisin aikein, ajatuksella mennä naimisiin tyttöystävän kanssa. Epäilisin Kemppisen kuuluvan tähän ryhmään. Hänhän on kirjoittanut tänne blogiinsa elämänkertansa. Siihen tuntuu kuuluvan harvoja naisia, mutta sitäkin merkityksellisempiä.

      Poista
    9. Niin, on otettava huomioon sekin mahdollisuus, että joku on erilainen kuin minä. Elämäkerroistakaan niin tiedä, kieltä kun ovat. Kemppisen blogeista voisi olla kiinnostavaa pitää pöytäkirjaa. Vuorotellen jokainen meistä kirjaisi, mitä sanottiin. Sitten muut esittäisivät lisäykset ja poistot. Kyllä sieltä totuus varmaan nousisi esiin.

      Poista
  5. Tämä postaus on hyvä esimerkki siitä, miksi minäkin näitä kemppisiä luen ja joskus kommentoinkin. Otsikkona on ympäri pyöreä ympäristö, kuvana Fermatin teoreema postimerkissä, aiheena koukkaus lahjakkuuden kautta Mannerheimin metsään menoon.

    Isäni oli sekä Äänisellä että Ihantalassa, jonne tultiinkin kiireellä, ja sotapäiväkirjoissaan tämä pohjalaisen kyläsepän poika ihmettelee hieman Kemppisen tavoin touhuamisen järkeä. Hän suhtautui kaikenlaiseen kekkalointiin suurella ylenkatseella ja rohkeni epäillä jopa Mannerheimin kykyä ja ymmärrystä.

    Siinä mielessä Linna antaa näistä purnarisankareistaan osuvan kuvan. Siksi kirja saikin niin suuren suosion, vaikka tietysti sitäkin rohjettiin arvostella… ei se noin mennyt…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Viime kuun alussa tulimme tänne Jandeballe Syvärin eteläpuolelle. Ei tämä hullummat paikat ole ja rauhallinen lohko muuten, harmina on vain sotahullut upseerit.
      Syvärillä, 6 p:nä kesäk. 1944"
      Lainaus isäni kirjeestä veljelleen jonnekin Kannakselle. Valtiorikosoikeudessa tuomitun suutarin poika Hämeestä, alikersantti
      tykistössä.

      Päiväyksen aikaan olin vajaa kolmiviikkoinen.

      Poista
    2. Kotini ei ole Linna. Eiköhän Linna ja Mannerheim ole loppuun kaluttuja. Kaluaa kuin koira mitä se taas oli mitä sotasankari isäni sanoikaan sen kaluavan.

      Poista
    3. Linna ja Mannerheim tulevat elämään suomalaisten kansallisessa tietoisuudessa niin kauan kuin meitä suomalaisia on. Jokainen ase kädessä isänmaata puolustanut oli sotasankari - siitä muistona meillä on edelleen sankarihaudat.

      Poista
    4. Jaa vainnih. Että semmoiset monttuun kaivetut ja haudatut jälleen rakennusalan ukkelit sankarihaudoissa ja koulujen kivitauluilla ovatkin sitten se syy ja seuraus, kaiken a ja o ja klooria klooria hallelujaa.

      Oiskoon syytä käydä vähäsen vaikka metsässä kävelyllä. Linnukki karju kiimasena ja kesää tehdään urakalla, karhut tekee kar- eiku pentunalleja ja puput munia vai miten se oli mutta otappa kuule Marja Kossu Alkon hyllystä ja juoppas se siellä rytökärpänmpesässäs missä nyt ikinä viitsit sitte, päättärillä Espoossa tai Kuhmossa valtionmailla ja heittelee hän pikkukillä oravia kunnes alkaa helpottaa.

      Poista
  6. Ihmiset joilla on todella suuri lahjakkuus ja äly, eivät niistä enempiä muille kerskaile vaan toimivat. Eihän sekään takaa pitkäkestoista suoritusta, vaaroja matkalla on kovin monia.

    Arvelen, että eräs syy Mannerheimille hyökätä Aunuksen taakse ja toisaalta Äänisen länsirannalle Karhumäkeen asti johtui siitä että hän ei halunnut vähimmässäkään määrin osallistua Leningradin piiritykseen tai tuhoamiseen. Mannerheim inhosi saksalaisia eikä suostunut heidän kanssaan mihinkään poliittisiin eikä sotilaallisiin sopimuksiin. Hänelle riitti että sieltä tuli aseapua ja ruokaa kansalaisille ja silloin pystyi jotenkin puolustamaan maata ja ottamaan takaisin menetetyt alueet. Lapin alue annettiin saksalaisille puolustettavaksi. Mannerheim tiesi että saksalaiset halusivat edetä Murmanniin asti ja katkaista radan tavaraliikenne sekä ottaa alueen luonnonvaroja itselleen. Suomalaiset hyvin tiesivät ettei sinne noin vaan marssita ja siksi mielellään jätti sen osuuden kokonaan heille. Alueen maasto oli pahimmasta päästä, soista ja kovaa kivikkoista, suojatonta tunturia jossa vihollinen kykeni kilometrien päästä tykistöllä pysäyttämään ja tuhoamaan hyökkääjät. Siksi oli parempi painua rajattomiin korpiin sotimaan ja jättää natsit hoitamaan omat sotansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut, että Airo sai Mannerheimilta sodan alussa tehtäväkseen tutkia Lapin tilanteen ja maaston mm. Muurmanskiin etenemiseksi.

      Airon arvio oli ytimekäs: Ei mene saksalainen, ei tule ryssä.

      Poista
    2. M oli lahjakas tapattajana ja koulukiusaajana ja eräänlaisena ratsastajana joten pääsi nukketeatterin henkilöksi. Kukaan arvostelukykyinen ei arvosta häntä muissa suhteissa.

      Poista
    3. Minkä Anuksen taakse hän hyökkäsi niinkuin nukkenäytelmässäkin?

      Buona pasqua

      Poista
    4. Mielenkiintoista logiikkaa, Henrik Stenlund.

      ”… Mannerheim inhosi saksalaisia eikä suostunut heidän kanssaan mihinkään poliittisiin eikä sotilaallisiin sopimuksiin …”

      Mutta Mannerheim teki sopimuksen saksalaisten kanssa, jossa antoi Pohjois-Suomen heidän hallintaansa ja hyökkäyspohjaksi Neuvostoliittoon.

      ”… Arvelen, että eräs syy Mannerheimille hyökätä Aunuksen taakse ja toisaalta Äänisen länsirannalle Karhumäkeen asti johtui siitä että hän ei halunnut vähimmässäkään määrin osallistua Leningradin piiritykseen tai tuhoamiseen …”

      Tuon logiikan mukaan: Siis jos sinä et halua piestä mamuja, niin sinä mätkit mustalaisia, niinkö? Vaikea ymmärtää tätä logiikkaa.

      ”… Lapin alue annettiin saksalaisille puolustettavaksi…”

      Suomi antoi siis Lapin saksalaisille, jotta nämä hyvää hyvyyttään puolustaisivat Suomea, puhtaasti ihmisystävällisyydestä, ilman suomalaisten vastavuoroisuutta; niinkö?

      ”… Suomalaiset hyvin tiesivät ettei sinne (Muurmannin rata) noin vaan marssita ja siksi mielellään jätti sen osuuden kokonaan heille…”

      Suomalaiset kieltäytyivät katkaisemasta Muurmannin rataa, koska Yhdysvallat vaati sitä Suomelta. Sellaista sotasankaruutta suomalaisilta.

      Poista
    5. Miten meille olisi käynyt 1944 ilman Mannerheimia? Noin ihan neutraalina kysymyksenä.

      Poista
    6. Lappiin ei laskettu sakuja heidän ihmisystävällisyytensä takia, vaan koska he olivat meille paljon pienempi paha kuin venäläiset.

      Niin on nytkin. Nato ja USA on meille pienempi uhka kuin venäläiset. Muuta uhkaa meillä ei ikinä ole ollutkaan.

      Poista
    7. Valtavaa yhteispeliä se sodankäynti on. Miten meidän olisi käynyt ilman A.F. Airoa ja Valo Nihtilää sekä montaa muuta soturia sekä esikunnissa että rintamalla...

      Poista
    8. Esitin mielipiteeni ja perusteluni. Jos eivät kelpaa niin voi veikkonen, tyytyminen siihen.

      Poista
    9. "Mielenkiintoista.." Olisi suuri sensaatio jos jostain löytyisi poliittisen tai sotilaallisen yhteistyön sopimuspaperi suomalaisten ja natsien välillä ja allekirjoittajina olisi Mannerheim, joku silloinen ministeri tai kenraali.

      Täydentävinä detaljeina mainitaan:

      Kysymys oli siitä että suomalaisilla ja saksalaisilla oli yhteinen vihollinen ja suomalaiset sallivat saksalaisten marssia Lappiin. Sitä ennen 1940 oli läpimarssi sallittu heille Norjaan, samaan aikaan jouduttiin myöntymään siihen että NL halusi myös läpimarssin aivan Helsingin vierestä Hankoon, pitkäkestoisesti.

      1944 syyskuussa suomalaiset sallivat rauhansopimuksen tultua jo voimaan sallia NL:n joukkojen osallistuminen saksalaisten karkottamiseen Itä-Lapissa ja Inarin alueella. Sieltä tuli pari pataljoonaa tätä suorittamaan ja poistuivat sitten pyydettäessä.

      Suomalaiset sallivat myös ruotsalaisen lentolaivueen sijoittua Lappiin sitä puolustamaan 1939-1940. Eivät hekään tänne jääneet vaivoiksi vaan suorittivat ensiluokkaisesti tehtävänsä.

      Poista
    10. Lapissa saksalaiset kokivat hirvittävät tappiot juuri sanotun kivikkoisen tunturimaaston takia. Saksalaiset eivät osanneet kaivautua eikä se usein ollut mahdollistakaan. Heidän tappionsa monissa hyökkäyksissä olivat 70% luokkaa. Venäläiset niittivät heitä maahan ilman mainittavia omia tappioita, kranaateilla ja tykistöllä. Kivikossa sellaiset aseet ovat äärimmäisen tuhoisia.

      Poista
    11. "Kysy Airolta."

      Kysyin Melalta kun niitä ei ole veneessä kuin yksi, mutta kauhoo tarpeen mukaan sekä vasemman että oikean puolen vettä sekaisin.

      Poista
    12. "Se oli Airo joka johti sotaa, Mannerheim oli vain keulakuva", sanoi päämajassa toimineen Karjalan kartoituksen pomon leski minulle monet kerrat.

      Poista
    13. Höpö höpö. Mannerheim johti sotaa ylimmällä strategisella tasolla ja Airo hoiti merkittävät alemmat tehtävät. Mannerheim oli joka hetki tarkoin perillä mitä rintamilla tapahtuu lukien kaikki raportit ja kuunnellen selostukset alaisiltaan. Oli kriittisen tärkeätä ettei sodan johtoa hajautettu kuten monessa valtiossa tehtiin. Se johtaisi siihen että kokonaiskuvaa ei ole kelläkään ja vaikka olisi, hän ei saa asioista päättää. Silloin on parempi mahdollisuus toimia oikein.

      Poista
    14. Ei ole kummempaa kuultu kuin väite sodankäynnistä yhteispelinä. Sitäköhän Hitlerin maailman- ja juutalaistentuho parhaastaan oli. Yhteispeliään kirkkokuntien kanssa hän tosin saa kiittää vallastaan.

      Poista

    15. - General! Kuka tätä sotaa johtaa.
      - Te johdatte sotaa, minä johdan sotatoimia.

      Poista
  7. Lahjakkuudem takana on jotakin, esim. älykkyys. Mitähän sen luonteen takana mahtaa olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyjään älykkyyttä ja luonnetta ei ole.

      Poista
    2. Otaksunko oikein, jtapio kysynee mitä on ihmisen lahjakkuuden, ihmisen älykkyyden ja ihmisen luonteen takana?

      Miksi kysyt?

      Poista
  8. Miten on mahdollista, että sillä tavalla huippuälykkäissä ihmisissä - jotka pääsevät mm vaativistakin tenteistä helposti läpi - on joukossa melkoinen määrä kommunisteja? Sitä olen usein äimistellyt.

    Vasemmalla laidalla on vielä lahjakkaita kirjoittajia, runoilijoita ja vetävien laulujen sanoittajia ja säveltäjiä.

    Yhtenä esimerkkinä tulee tässä mieleen maailman kuuluisin työväenlaulu Kansainvälinen, joka on samalla maailman seksikkäin marssi.

    Kun Kansainvälistä soitetaan, niin kaikki mulkut nousevat seisomaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä noita kommareita nyt sitten luuraa? Sosialisoimisia ei tietääkseni kukaan ole enää vuosikymmeniin vaatinut. Vai käytätkö sanaa samassa itsesi kanssa toisin ajattelevan merkityksessä kuin Trumppi?

      Poista
    2. Lustraatio jäi Suomessa kokonaan suorittamatta. Kommunistihenkiset sosialistit politiikassa ja valtionhallinnossa alkavat kohta olla kaikki jo eläkkeella ja osa jo kuolleet. Vasemman laidan pahalle haiseva henkinen ilmapiiri vallitsee sitkeästi vielä mm tiedotusvälineissä ja vähän muuallakin.

      Poista
    3. Suomessa on päällänsä oikeiston pahanhajuinen ilmapiiri lehdistössä ja kommenteissa. Jos uusi sota tulee, sitäkin voi nimittää Erkon sodaksi.

      Poista
    4. Einsteinkin pyöri kommunistipiireissä. Kehuipa kerran Staliniakin "kunnon mieheksi" fyysikkotoverilleen Max Bornille.

      Poista
    5. Vasemmistolaisuus oli trendikästä 1920-1930-luvulla natsismin vastapainona maailmalla. Kun stalinismin naamiot oli riisuttu, väki väheni niissä piireissä. Ei Einsteinkaan 1940-luvulla mikään kommunisti ollut. Hän oli rauhan asialla ydinaseen käyttöönoton jälkeen katuen sitä että oli asiaan mitenkään osallistunut. Ase olisi joka tapauksessa kehitetty ilman häntäkin. Stalin puolestaan varasti amerikkalaisilta ydinsalaisuudet, ensin uraanipommin, sitten vetypommin. Kaksi vakoilijaa joutui sitten sähkötuoliin sen takia. SIlloin olivat kovat piipussa puolin ja toisin ja tilanne oli äärimmäisen jännittynyt. Sota ei suinkaan ollut loppunut.

      Poista
    6. Shona Laing - I'm glad I'm not a Kennedy.

      Poista
  9. Noista Kalifornian lämmössä aivan tunnistamattomiksi öykkäreiksi muuttuneista suuruuksista, miljonääreistä, ajattelen, että he ovat tutustuneet siellä nenään pistettäviin juttuihin.

    VastaaPoista
  10. "Venäjän ortodoksisen kirkon eli Moskovan patriarkaatin johto julkaisi tällä viikolla asiakirjan, jossa se kuvailee hyökkäyssotaa Ukrainassa ”pyhäksi sodaksi” ja vaatii koko Ukrainan alistamista Venäjän vaikutuspiiriin."
    Kyllä tällaisten päästöjen joukkiot pitäisi julistaa yhteiskuntahaitallisiksi ja määrätä maksamaan sakkoa kuin kusirakkoa...

    VastaaPoista
  11. Onko täällä muita lahjakkaita hyväluonteisia kuin minä, tuskin.

    VastaaPoista
  12. Miks ei Mannerhaim olisi mokannut? Taukki mikä taukki yhden asian mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin chevalierkaartin upseeri eli tsarinnan mies. Leidit liidaa.

      Poista
  13. Ennen epäilin joskus blogistin sitaatteja ja viittauksia. Tänä vuonna en ole luottanut niihin enää ainoassakaan tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko pyhäinhäväistys epäillä isien sotapäiväkirjojen aitoutta? Että kyllä varmaan fiktiota väänsivät, ainakin isien lapset täällä. En provoile vaan mietin, olemmeko taipuvaisia pitämään sotapäiväkirjoja totena siksi, että ne ovat päiväkirjoja, vai siksi, että sodalla ei pelleillä.

      Lisäksi tänään kummastuttaa se varmuus, jolla blogin lukijakunta kertoo, mitä Mannerheim tai muu nukkehahmo milloinkin ajatteli, tunsi ja mistä piti. Historia on tietysti niin kuin sen ottaa haltuun. Kunpa osaisi.

      Poista
    2. Isäni sotapäiväkirjat ovat aitoja siinä mielessä kuin päiväkirjat ylipäätään ovat: ne on kirjoitettu tapahtumahetkellä, niissä ei ole jälkiviisautta, ne ovat subjektiivisia. Ja tuossa ne nököttävät vieressäni.

      Kun isäni kirjoittaa, että käsiala on nyt hieman kehno, sillä istun poterossa kirjoittamassa ja venäläiskoneet pörrää ja pommittaa yläpuolella, joten maa tärähtelee - niin ei minulla isäni tuntien ole syytä epäillä, että juuri näin olisi ollut.

      Siinä myönnän kyllä Jokisen arveluissa olevan perää, että isäni päiväkirjojen yleissävy on (kuten olen täällä toisaalla kertonutkin) paljon kriittisempi omien herrojemme touhuihin, Mannerheim mukaan luettuna, kuin omani nyt.

      Isäni oli demari ja jämerä aatteen mies: ennen sotia hän taisteli suomalaisia herroja ja kommunisteja vastaan, sodassa hän taisteli venäläisiä ja kommunismia vastaan, sodan jälkeen hän taisteli porvareita ja kommunisteja vastaan.

      (”Varmuus” jonkun ajattelusta on tietysti vain oma tulkinta, jota pitää oikeana. Niinhän politiikassakin toimitaan tänäkin päivänä. Vastustajan kierot tarkoitusperät tunnetaan tarkasti, sanoo yhtä, tarkoittaa toista. Pitää osata lukea.)

      Poista
    3. Jos koskaan olet itse päiväkirjaa pitänyt, huomaat kyllä nopeasti, ettei se mitenkään voi olla fiktiota. Ei kellään riitä kyky kirjoittaa päivästä päivään kuviteltua tekstiä. Kaunisteltu päiväkirja kyllä voi olla, jos kirjoittaja ajattelee jonkun lukevan sen joskus myöhemmin. Silti tekstillä on totuuspohja, koska se perustuu kirjoittajan todellisee tilanteeseen ja mielenmaisemaan.

      Yksikköjen sotapäiväkirjat ovat samantapaisia. Niissä ei varmasti ole kaikkea, mutta se, mitä on, on kirjoitettu muistiin siksi, että se on nähty kirjoittamisen arvoiseksi.

      Poista
    4. Yksiköiden sotapäiväkirjat olivat tarpellisia jotta sotatapahtumat saadaan tarkasti dokumentoitua kaiken varalta. Niistä voi jälkeenpäin oppia virheistä ja samalla ne tarjovat oikeusturvaa toimia suorittaneille. Käskythän tulivat esikunnista pataljoonatasolle ja edelleen komppanioiden päälliköt jakoivat alemman tason käskyt joukkueenjohtajille. Siinä vaiheessa esikuntien yleisluonteiset käskyt oli purettava pienempiin osiin jotta suunnitelmat voisivat realistisesti toteutua. Alimmalla tasolla joukkueet ja pienemmät yksiköt pyrkivät täyttämään käskyt, hetkittäin improvisoiden koska tilanteet muuttuivat koko ajan ja vihollinen liikkui ja toimi samoin. Kaikki pyriittiin kirjaamaan ja sitä pidettiin tärkeänä. Sotahistorian kannalta nämä lähteet ovat kullan arvoisia ja erittäin luotettavia.

      Poista
    5. EA, lienee kyse todellisuuskäsitysten erosta. Minulle benderiläinen (ks. alempaa) todellisuus tuntuu tutummalta kuin tuo sinun muotoilusi, jossa tekstillä on totuuspohja ja kirjoittajalla todellinen tilanne.

      Päiväkirjaa olen pitänyt. En tiedä, mistä huomaisin, ettei se voi olla fiktiota. Kuvittelenhan joka tapauksessa kaiken kirjoittamani, päivästä toiseen.

      Poista
    6. "Kuvittelenhan joka tapauksessa..."

      Päiväkirjan kirjoittajana arvelisin, ettei Jokisen viittaus kuvittelemiseen ole enää päiväkirjan kirjoittamista vaan fiktiivisen tekstin tuottamista tarkoituksella. Toisaalta voihan se olla hauskaakin kirjoittaa sen toisen persoonansa puolesta. Sillä voipi olla hyvinkin tapahtumarikkaampi elämä.

      "Sepitteestä" on kyllä ollut mediakohupölytystä ilmassa ihan nokko. Ätshii...

      V-EK

      Poista
    7. Benderin todellisuuskäsitys on luonteeltaan sillä lailla solipsistinen, että se kieltää yhteisen, jaetun todellisuuden. Tämä on moraalisesti kestämätön ajatus, koska sen loogisena seurauksena on hindulaisuuteen vivahtava ajatus kaiken perimmäisestä epätodellisuudesta. Jos sellaiseen uskoo, ei ole enää konkreettista syytä työskennellä paremman maailman ja lähimmäisten hädän poistamisen puolesta. Ovathan ne tavallaan epäolennaisia asioita.

      Jaetun, yhteisen todellisuuden hyväksyminen on edellytys sille, että voimme yhdessä kehittää oikeudenmukaista, kansanvaltaista yhteiskuntaa. Tämä näkyy hyvin siitä, miten naapurimaassamme vaallitseva fasistinen diktatuuri pyrkii levittämään ennen kaikkea nihilismiä: millään ei ole väliä, kaikki valehtelevat, kaikki pettävät, kehenkään ei voi luottaa. Kansalle tarjotaan mediassa ana vain villimpiä salaliittoteorioita. Sellaisesta ajatusmaailmasta kasvaa putinilainen diktatuuri.

      Sen sijaan tosiasioiden tunnustaminen avaa tien paremman yhteiskunnan rakentamiseen: ilmastonmuutos tappaa jo nyt eikä se ole sosiaalinen tai psykologinen konstruktio. Ukrainassa käydään raakaa hyökkäyssotaa, ja se on objektiivinen tosiasia. Nämä ovat tosiasioita, joihin voidaan puuttua vain yhteisillä, konkreettisilla toimenpiteillä.

      Poista
    8. Onpa. Erään plikkalapsen nimeksi annettiin Tiibetissä Maailmanloppu. Rutiinia siellä päin.,

      Poista
  14. Blogin seuran samanmielisyydestä ja sen syistä voi olla monta mieltä, joista yksi on oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kemppisen blogin hienous parhaimmillaan on se että ihmiset vovat olla hyvinkin eri mieltä mutta eivät käy toistensa kurkkuun vaan koettavat asiallisesti perustella näkemyksensä ja kenties väitellä asiasta. Asiallinen väittely on se joka puuttuu tästä maasta. Kiihkoilijat tahtovat mennä heti solvausten ja ilkeiden puheiden tielle joka katkaisee keskustelun.

      Poista
    2. Milloin keskustelu tässä blogissa on ollunna asiallista?

      Poista
    3. Oots ny.. enny ihan muista mutta oiskoon tuo ollu 2007 tai kahdeksan... Sieltä kannattaa kurkata.,

      Poista
  15. Yksin pukki on lahjakas jos on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue sotahistoriaa, tutkimuksia ja erilaisten sen ajan vaikuttajien päiväkirjoja ja muistelmia. Mannerheim oli kaikkea muuta kuin yhden asian mies.

      Poista
    2. Marski petti tsarinnaa suomineidon kanssa.,

      Poista
  16. Noista Ihantalan ihmeistä ja Äänisen takuisista riittää inttämistä.

    Mannerheimkaan ei millään ilveellä halunnut koskea Leningradiin, mitä nyt sentään vyörytti Karjalan Armeijan pilanpäiten Syvärille odottamaan natsien pohjoista armeijaryhmää, jotta Leningradin ulompi piiritysrengaskin olisi saatu suljetuksi ja nälkäsaarto täydelliseksi. Sisempihän oli jo sodan alussa suljettu, pohjoisessa Suomen armeija Valkeasaaren linjalla, koska siitä eteenpäin olisi tainnut tyssätä puna-armeijan kantalinnoitettuja asemia vastaan. Ja olihan yksi johtavasta kolmikosta (Mannerheim - Ryti - Tanner), nimittäin viimeksi mainittu, jo kesäkuun 1941 kriittisinä päivinä kiihkoillut toistuvasti eduskuntapiireissä siitä, että Leningrad oli "hävitettävä maan tasalle".

    Parhaiten kokonaisuuden on tiivistänyt professori Osmo Jussila vuonna 2007:

    " - - mikä ihmeen [torjunta]voitto? Eikö tarkoitus ollutkaan tehdä Suur-Suomea ja siirtää raja Vienanlahdesta Laatokkaan? Jos oli, niin ei uusi Pietari Suuren raja ja Porkkalan tukikohta juuri voitolta näytä."

    Luulisi, että tuon nyt jo edesmenneen professorin tiivistyksessä olisi "sapienti sat" myös meille tavallisille pulliaisille, tannerilaiset "syntymädemarit" mukaan luettuina. Mutta mitä vielä. Enpä erehtyne, jos kuoro alkaa levottomana liikehtiä ja äännellä orkhestralla: etevyydestään huolimatta tuo historioitsija, mitenkäpä sattuikin, juuri tässä nimenomaisessa kysymyksessä sattui iskemään kirveensä pahasti kiveen? Toisin oli laita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”… Enpä erehtyne, jos kuoro alkaa levottomana liikehtiä ja äännellä orkhestralla …”

      Tottahan se tuon tekee, sydämen ja sielun alkaessa pullistua. Muistattehan Välskärin kertomukset ja Breitenfeldin taistelun ja sen riemukkaan uhon. Kohta poikamme taas astuvat Euroopan tannerta kohti ryssää.

      Nykymaailman mausteilla se tapahtuu nymfin johdolla, ulkomisterimme vaalean tukan hulmutessa. Jo kuuluu hänen kutsunsa: Suomen pojat Ukrainan maille, peitsi ryssää kohden.

      Poista
    2. Suomalaiset ottivat Terijoen alueen takaisin eikä sitä voida pitää missään tapauksessa Leningradin piirityksenä. Mannerheim jyrkästi kieltäytyi piirityksestä vaikka saksalaiset toistuvasti sitä vaativat.

      Syväri puolestaan on hyvin kaukana Leningradista eikä voida oikein mitenkään pitää piirityksenä sitäkään. Sinne mennessään suomalaiset ottivat takaisin Laatokan pohjoisrannan alueita ja Aunuksen alueesta osan. Siellä venäläisten vastarinta oli todella kovaa eikä paikalle saapunut saksalaisten yksikkö kyennyt etenemään sieltäkään. Suomalaiset kieltäytyivät etenemästä Syvärin etelärannalta etelämmäksi ja rintamat pysähtyivät siihen sodan loppuvaiheisiin saakka.

      Poista
    3. Jussila oli hyvä historioitsija, mutta tuossa tiivistyksessä tulee pieni huti, pakkohan se on sanoa,

      Jos sodan alussa 1941 oli tarkoitus Saksan peesissä ottaa omat takaisin korkojen kanssa, niin kesällä 1944 tilanne oli muuttunut niin totaalisesti, että tavoitteena oli enää säilyttää itsenäisyys ja estää Suomen miehitys.

      Sitä tarkoittaa torjuntavoitto. Ymmärsin tämän jo 15-vuotiaana.

      PS. Jos ja kun kokonaisuutta katsotaan, niin muistetaan sitten myös Talvisota.

      Poista
    4. Hassu väite että viisaalle jokin riittäisi.

      Poista
    5. "Ymmärsin tämän jo..."

      Todistappa tuo.

      Poista
    6. Tapsa: ”… Sitä tarkoittaa torjuntavoitto …”

      Tuolla määritelmällä kaikkien sotien hävinneet olisivat saaneet torjuntavoiton.

      Suomihan antautui, kun ei muuta voinut. Sitten Neuvostoliitto ja Britannia pääsivät keskenään yhteisymmärrykseen siitä, mitkä rauhanehdot Suomelle sanellaan – saneluhan se oli – ja aselepo (ns. välirauha) alkoi. Rauhahan tehtiin Pariisissa 1947.

      Poista
    7. ”Sat sapienti” tarkoittaakin, että viisas huomaa ajoissa, ettei kannata enää yrittää tehdä jotain, vaan antaa olla. Pätenee mm. poliittisiin lakkoihin.

      Poista
    8. "Suomalaiset ottivat Terijoen alueen takaisin eikä sitä voida pitää missään tapauksessa Leningradin piirityksenä."

      "Syväri puolestaan on hyvin kaukana Leningradista eikä voida oikein mitenkään pitää piirityksenä sitäkään."

      Tällaisia suorastaan koomisia meriselityksiä siis tietynlainen "isänmaallinen" kommentoijatyyppi keksii loputtomasti, vuodesta toiseen - ja heitä on paljon. (Lainausmerkit edellä ironisessa merkityksessä, sillä ei historian väärentämistä eikä nationalistista puolustelua voi missään oloissa pitää isänmaallisuuden osoituksena.)

      Kuittaan lyhyesti lainaamalla sotahistorian arvostetun spesialistin, professori Pekka Visurin tekstiä (2020):

      "Osallistumisesta Saksan kanssa Leningradin saartoon tuli Suomelle joka tapauksessa suuri poliittinen rasite, jonka hintaa maksettiin, kun sota aikanaan päättyi Saksan häviöön."

      Poista
    9. Faktana säilyy että Mannerheim ei missään tapauksessa halunnut osallistua Leningradin piiritykseen, sanovat tutkijat mitä lystäävät. Suomalaiset olisivat voineet lähettää joukkoja Leningradin piiritystaisteluihin tai pommittaa sitä lentokoneilla ja kenties tykistöllä jos sellaisia olisi saatu lähelle. Näitä sotatoimia ei tehty. Samaan aikaan NL pommitti Suomen pääkaupunkia. Ajoittain sieltä lähti pahimmillaan kaksi tuhatta pommituslentoa yhdessä hyökkäysaallossa ja tuhoa saivat aikaan. Olisi ollut oikeutettua maksaa samalla mitalla, sodan lakien mukaan, rikkomatta mitään kansainvälisiä sopimuksia.

      Sotilaallisesti Leningradin tuhoamisessa ei ollut mitään järkeä. Tätä ei Hitler ymmärtänyt vaan pyrki sen tuhoamaan mutta epäonnistui. Mannerheim käsitti varsin hyvin että Venäjä on aina siinä rajan takana ja että Leningrad / Pietari oli heille kallis, olihan Mannerheim itse ollut aikanaan tsaarin upseeri ja palvellut siellä pitkään. On täysin selvää että rauhanneuvotteluissa tämä menettely oli maallemme eduksi ja Stalin kunnioitti Mannerheimia. Ei tarvita suuria henkisiä kykyjä kuvittelemaan mitä olisi tapahtunut jos Mannerheim olisi toisin päättänyt.

      Poista
    10. "Faktana säilyy että Mannerheim ei missään tapauksessa halunnut osallistua Leningradin piiritykseen, sanovat tutkijat mitä lystäävät."

      Myönnän toki, että se säilyy "faktana". - Nimittäin sinulle ja kaltaisillesi.

      Poista
    11. Rupesin miettimään, miten monenlaiset luku- ja ymmärrystavat sapienti sat / sat sapienti mahdollistaa, ja yllätyin.

      Poista
    12. ”Torjuntavoitto” on hyvin kuvaava termi. Se tarkoittaa, että vaikka Suomi hävisi, niin a) Suomea ei miehitetty ja b) itsenäisyys säilyi.

      Vaikka Suomi joutuikin taiteilemaan ja myötäilemään venäläisten vaatimusten ja pyrkimysten kanssa, niin takalaita piti: kun tilaisuus tuli, otimme hatkat.

      Nyt olemme Natossa. Väärin pelastuttu?

      Poista
    13. Täällä pyörii paljon päivystäviä putinisteja tai sitten se ainoa on kovin ahkera.

      Poista
    14. Tapsa: ”Torjuntavoitto on hyvin kuvaava termi”.

      Sitähän se on, mutta tähän kohtaan se ei satu. Sana ”torjunta” tarkoittaa aktiivista toimintaa, kuten vaikka potkupallossa maalivahdin torjuessa pallon.

      Suomi ei kuitenkaan torjunut mitään, vaan antautui. Suomen rauhanehdot oli jo alustavasti suunniteltu Teheranin konferenssissa vuonna 1943. Neuvostoliitto, Britannia ja USA kaavailivat nämä aselevon ehdot.

      Sitten viimein Suomi antautui 1944. Suomelle esitettiin aselevon ehdoksi jo Teheranissa kaavaillut rauhanehdot, joita Neuvostoliitto ja Britannia nyt vielä vähän muokkasivat. Lopulliset rauhanehdot annettiin Suomen hyväksyttäväksi Pariisin rauhanneuvottelussa 1947.

      Suomi pantiin pakolla mukautumaan liittoutuneiden päätöksiin. Suomelle kerrottiin, että jos ehdot eivät miellytä, sota jatkuu. Suomi ei torjunut ehtoja eikä liittoutuneiden joukkoja.

      Se siitä torjuntavoitosta. Mutta ei Suomen toimintaa tule halveksi tai hävetä.

      Poista
    15. Putinistitiheys on täällä tosiaan poikkeuksellisen suuri. Osoittanee, että idän vaikuttamiskoneisto arvostaa blogia.

      Poista
    16. "Torjuntavoitto on hyvin kuvaava termi."

      Ahaa. Asianlaita olikin siis niin, että kun Suomi natsi-Saksan kylkiäisenä kesällä 1941 lähti Suur-Suomea tekemään ja "bolševismia luhistamaan" kuten aikalaistermi kuului, niin todellisena, vuosien yli kurottavana tavoitteena olikin miehitykseltä ja itsenäisyyden menetykseltä välttyminen.

      Tuohan olikin todellista korkeimman valtioviisautta, kun sen nyt oivaltaa, enkä enää lainkaan ihmettele, että professori Osmo Jussilallekin sattui asian ymmärtämisessä " pieni huti".



      Poista
    17. "Suomi ei kuitenkaan torjunut mitään, ..."

      Tuosta voi kyllä olla suhteellisen perustellusti olla toistakin mieltä.

      Eiköhän siellä Tali-Ihantalassa ihan oikeasti torjuttu yhtä sun toista ihan pyssyjen ja tykkien kanssa. Sieltä ei tultu läpi ja Neovostoliiton hyökkäys pysähtyi siihen. Pidemmälle oli heillä pyrkimys sillä kertaa.

      Poista
    18. Trollille tiedoksi: Suomi ei antautunut, Suomea ei miehitetty, Suomen johtajia ei teloitettu eikä maan laillista demokraattista järjestystä kumottu. Päinvastoin, Suomi lähti kovaan nousuun aselevon ja rauhansopimuksen jälkeen. Suomi oli Manner-Euroopan ainoa sotaan joutunut valtio jota ei sodan aikana tai sen jälkeen miehitetty. Ainoa myönnytys jonka suomalaiset joutuivat sotasyyllisyysoikeudenkäyntien ja sotakorvausten lisäksi tekemään oli myöhemmin liittyminen YYA-sopimukseen joka ei kuitenkaan koskaan käytännössä tarkoittanut yhtään mitään.

      Liittoutuneiden joukkoja ei tänne tuotu eikä niitä edes pakolla oltaisi otettu vastaan. Sota olisi jatkunut. Siihen ei Stalinilla ollut enää halua eikä varaa joten hän halusi mieluummin rauhanteon jotta voisi mellastaa kaikessa rauhassa Puolassa ja Saksassa. Molotov halusi Suomelle lopun mutta hänen painoarvonsa politiikassa heikkeni koko ajan.

      Poista
    19. Urputan vielä: ”torjuntavoitto” viittaa loppukesän 1944 taisteluihin, joissa venäläiset eivät saaneet aikaan läpimurtoa. Monin paikoin suomalaiset sotilaat marssivat päiväkausia takaisin päin niille rajoille, jotka meille sitten määrättiin.

      Jos venäläiset olisivat päässeet Helsinkiin ja Tornioon asti, olisi rauhakin tehty ihan eri pohjalta. Ei vallatusta maasta venäläinen niin vain lähde. Ilman ”torjuntavoittoa” meillä olisi ehkä 1,5 miljoonan venäläisen vähemmistö (vertasin Viroon).

      Myönnän: voimme keksiä tapahtumalle minkä tahansa nimen, mutta fakta on, etteivät venäläiset kyenneet taistelussa lyömään Suomen armeijaa.

      Poista
    20. Matias: ”… Eiköhän siellä Tali-Ihantalassa ihan oikeasti torjuttu yhtä sun toista …”

      Voisit, Matias, aloittaa tiedon lisäämisen vaikkapa Wikipediasta Tali-Ihantalaan liittyen: ”Teheranin konferenssissa 1943 Neuvostoliitto oli sitoutunut lisäämään sotilaallista painetta Saksaa vastaan erityisesti juuri Normandian maihinnousun tapahduttua.”

      Koko Saksan itärintamalla aloitettiin voimakkaat sotatoimet Saksan joukkojen sitomiseksi, jotta näitä joukkoja ei voitaisi käyttää Normandiassa. Näin tapahtui myös Suomen eteläisellä rintamalla, jossa taisteli saksalaisia maajoukkoja.

      Erityisen merkittävä oli Saksan ilmavoiminien ratkaiseva osuus, josta Suomi häveliäästi melkein vaikenee. Voit lisätä tietoasi ja katsoa Ylen jutun aiheesta: https://areena.yle.fi/1-3245121.

      Ja lopuksi: Jos Suomi voitti ja pysäytti Neuvostoliiton joukot, niin miksi voittaja Suomi sitten sai niskaansa tolkuttoman ankarat rauhanehdot, jotka oli pääpiirteissään sovittu jo paljon aikaisemin? Eihän Tali-Ihantala muuttanut ehtoja mitenkään.

      Poista
    21. Tapsa: ”… Urputan vielä …”

      Kaikin mokomin, pohdinta on viisauden isoäiti.

      ”… Jos venäläiset olisivat päässeet Helsinkiin ja Tornioon asti, olisi rauhakin tehty ihan eri pohjalta …”

      Tämä on siis sinun ikioma ajatuksesi ja olettamuksesi.

      ”… etteivät venäläiset kyenneet taistelussa lyömään Suomen armeijaa …”.

      Sanopa, miksi näin olisi pitänyt tehdä. Miksi Neuvostoliitto olisi tapattanut sotilaitaan turhan päiten, kun Suomi oli lyöty jo Teheranissa liittoutuneiden neuvottelussa – Suomen kohtalo ja rauhanehdot sovittiin pääpiirteissään jo siellä.

      Poista
    22. Neuvostoliitto tapatti sotilaitaan tuhansittain mm. Tali-Ihantalassa yrittäessään läpimurtoa kesällä 44. Se on fakta.

      Miksi se sen teki? Selitä sinä se minulle.

      PS. Hyvä että vihdoinkin tunnustetaan, että Suomea vastassa oli mahtavan Neuvostoliiton apureina myös yhtä mahtavat Iso-Britannia ja USA!

      Ja jumalauta, isoisämme pärjäsivät! Aika velikultia.

      Poista
    23. Kaikki hävisivät nuokin sodat. Ihan kaikki.

      Poista
    24. "fakta on, etteivät venäläiset kyenneet taistelussa lyömään Suomen armeijaa"

      Entäs kelpaisiko poliittisen historian professori Kimmo Rentola? Vuoden 2001 merkittävässä tutkimusartikkelissaan hän totesi suunnilleen, siis muistinvaraisesti, näin:

      - Suomi oli Moskovasta katsottuna saari. Jos tätä kautta olisi [kesällä 1944] päässyt ajamaan panssarivaunulla Berliiniin, tästä olisi tultu.

      Summaan: Olen nyt viitannut säikeessä seuraaviin erittäin korkealle arvostettuihin tutkijoihin: Pekka Visuri, Osmo Jussila, Kimmo Rentola. Lisääkin olisi, mutta turhaa mikä turhaa.

      Ei siis kelpaa. Ja "argumentitkin" ovat järeää luokkaa: "sanokoot tutkijat mitä tahansa"; "sattui pieni huti" jne.

      Ja kun noita uusimpaan tutkimukseen nojaavia näkemyksiä tuo esille, alkaa taas uusi kierros (joka ei siis ollutkaan "loppu nyt", vaikka blogin isäntä noin taannoin ärähti): "putinisti", "trolli"; "Venäjä-mielinen" jne. - aivan kuin oltaisiin Helsingin suurten roskalehtien kommenttipalstoilla, joilla moinen joukkio suvereenisti ruhtinoi.

      Herääkin kysymys, tarvitaanko Suomessa enää lainkaan ns. vakavaa historiantutkimusta. Tai ainakin: kannattaako tässä blogissa, niin kauan kuin se vielä jatkuu, lainkaan puuttua historian kysymyksiin?

      Sallittakoon lopuksi oma näkemykseni tuosta nykyään jo kaikkialle leviävästä huutosakista: "Vallan viisasta väkeä, laskevat kopalla ja kontilla mäkeä" (cit. Kemppinen).



      Poista
    25. Sanopa sinä vuorostasi, miksi venäläiset sitten tapattivat sotilaitaan kesän 44 suurhyökkäyksissään, kun kaikki kerran oli jo Teheranissa sovittu?

      On todella lapsellista kuvitella, että venäläiset olisivat pitäneet mitään Teheranissa sopimaansa, jos Suomi olisi sotilaallisesti lyöty.

      Poista
    26. "On todella lapsellista kuvitella, että venäläiset olisivat pitäneet mitään Teheranissa sopimaansa, jos Suomi olisi sotilaallisesti lyöty. "

      Tasan noin. Torjuntavoitto, mikä torjuntavoitto.

      Mutta ei sentään niin, että Suomi yksin olisi totaalisesti voittanut sekä NL:n että USA:n yhdistetyn sotakoneen yhtäaikaa koko sodan tasolla. :)

      Tässä taitaa taas olla pelissä semantiikka, jolla asiaa sotketaan.

      Torjuntavoitto tarkoittaa torjuntataistelun voittoa. Se tarkoita koko sodan voittamista.

      Torjuntavoiton Suomi Tali-Ihnatalassa aivan kiistatta sai. Siinä hyökkääjä ei päässyt tavoitteisiinsa - siis niihin maantieteellisiin kohteisiin, joihin se väkeään massiivisesti tapattamalla kovasti pyrki. Ja tuohon torjuntavoittoon käytännössä kokonaan loppui NL:n hyökkäys Suomea vastaan tuolloin.

      Poista
    27. Tapsa: ”… Selitä sinä se minulle …”. Mutta sehän on jo selitetty sinulle!

      ”… Sanopa sinä vuorostasi, miksi venäläiset sitten tapattivat sotilaitaan kesän 44 suurhyökkäyksissään, kun kaikki kerran oli jo Teheranissa sovittu? ...”

      Teheranissahan juuri sovittiin, että NEUVOSTOLIITTO OLI SITOUTUNUT LISÄÄMÄÄN SOTILAALLISTA PAINETTA SAKSAA VASTAAN erityisesti juuri Normandian maihinnousun tapahduttua. Selkokielellä tämä tarkoittaa Saksan omien sotilaiden ”tapattamista” muualla tapahtuvissa taistelussa, jotta Saksa ei voi siirtää omia joukkojaan sieltä Normandiaan.

      Tämä toteutettiin kaikkialla Saksan itärintamalla, mukaan lukien myös Suomen alueella oleva Saksan itärintama. Tähän lukeutuivat saksan maa- ja ilmavoimat, myös alueella Tali-Ihantala. Tällä alueella Saksan ilmavoimat olivat voiton avain, eivät Suomen ilma- tai maavoimat.

      Ymmärsitkö nyt?

      Poista
    28. Kovaa mutta sitkeää jankutusta. ;)

      Sitkeän jankuttajan omin sanoin:

      "Sana ”torjunta” tarkoittaa aktiivista toimintaa, kuten vaikka potkupallossa maalivahdin torjuessa pallon. "

      Kunka se nyt on, päästikö Suomi läpi hyökkääjän erittäin ponnekkaan yrityksen tulla läpi vai torjuivatko Tali-Ihantalan maalivahdit pallon?

      Tämä jauhmaminen on naurettavaa viisastelua sanan "toruntavoitto" semantiikan ympärillä.

      Sitkeälle anonyymille tuntuu jostakin syystä (=?) olevan kovasti tärkeää, että suomalaiset eivät kokisi tiettyä pientä ylpeyttä siitä, että ryssä ei pääsyt läpi, ei kyennyt murtamaan puolutusvoimiamme, ei kansan puolustustahtoa eikä niinmuodoin pitämään Helsingissä sitä miehittäjän voitonmarssia, jota se marraskuusta 1939 saakka oli niin kovasti ja hirvittävillä uhrauksilla tavoitellut.

      Tavallaan ymmärrettävää, että turhauttaahan tuollainen vielä näin jälkikäteenkin.

      (Muutama Stuka hetken poissa Normandian suunnalta - ei tosiaankaan mitään merkitystä kokonaisuudessa eikä mikään NL:n suurhyökkäyksen motiivi.)

      Poista
    29. Ymmärrän näkökantasi täydellisesti, siitä ei ole kyse.

      Kyse on siitä, että en usko enkä luota venäläisten puheisiin, lupauksiin ja sopimuksiin. En silloin, enkä nyt. He valehtelevat ja vääristelevät asioita aina ja sujuvasti - lupauksensa he pitävät vain silloin, kun se heitä hyödyttää.

      Näemmehän me kaikki (sinäkin) minkälaista propagandaa ja valheita Venäjä syytää silmät ja korvat täyteen hyökättyään nyt Ukrainaan.

      Tiedän siis kyllä, että Venäjä lupasi Teheranin sopimuksessa lisätä painetta pohjoisella rintamalla - mutta samalla se yritti käyttää tilaisuutta lyödäkseen Suomen suurhyökkäykselläään polvilleen. Se ei onnistunut.

      Pieni kertaus:

      Vuonna 1939 jakoivat Venäjä ja Saksa sulassa sovussa Puolan. Heti sen jälkeen Venäjä yritti vallata Suomen, se epäonnistui. Sen jälkeen Venäjä aneli Saksalta lupaa saattaa valtaus päätökseen. Sitä ei tullut, koska Saksa päättikin hyökätä Venäjälle. Suomi lähti siihen mukaan. Kesällä 1944, kun Saksa oli jo häviämässä, yritti Venäjä vielä kerran vallata Suomen. Aika loppui kesken, koska tuli kiire Saksaan saaliin jakoon.

      Tämä on se iso kuva, jota puheet ja paperille kirjoitetut sopimukset eivät muuta. Venäläisten luotettavuuden todistamme nyt Ukrainassa.

      Poista
    30. Kyllä minä ymmärrän teidän tunteenne, Matias ja Toipila. Kyllä sitä sielua riipii, kun unelmat Suur-Suomesta romuttuivat; natsi-Saksan vasallinen tosin. Kun kymmenen liittoutunutta valtiota sanelivat tuskalliset rauhanehdot meille natsi-Saksan liittolaisille, maailman hylkiöille.

      Ei siinä tuomiossa arvostettu Suomen ”torjuntavoittoa” tippaakaan. Armoa annettiin hitunen siitä syystä, että Suomi lopulta petti oman liittolaisensa, tämän natsi-Saksan.

      Poista
  17. Seura tekee kaltaisekseen. Voidakseen olla omat itsensä kannattaa liikkua useissa ympäristöissä. Veli, ihminen on monta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilaa Apu jos Seura vituttaa.

      Poista
    2. Tuo on Kemppisen osuvimpia laukauksia, että ihminen on monta. Se on itsariaiheisessa päivityksessä.

      Poista
  18. Maaginen teatteri on ympäristö. A susi näkee siellä jokaisen itsensä ja eri ajat. Sofokles

    VastaaPoista
  19. Niin se suomalaisten rynniminen Vienaan, Aunukseen ja Syväristäkin yli oli, ei suinkaan hyökkäyssota, vaan ’erikoisoperaatio’.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryssät matkii meitä!

      Keksisivät nyt joskus itekin jotain…

      Poista
    2. Onhan siellä pieniä somia kalinkaa laulavia puna-armeijan kuoron solisteja. Onko meillä, ja miksei, perhana kun ne on sitte somia otuksia. Ihan liikkiksiä.

      Poista
  20. Aprillin sietämiseksi

    Kirjoitin aiemmin: "Looginen filosofia käyttää termejä 'todellisuus', 'maailma' ja 'fenomeeni' ristiriitaisesti." Haluan perustella väitteeni.

    Kun luemme, ettemme voi selittää miten maalauksen suhde sen kuvaamaan todellisuuteen on toteutunut, on selvää, ettemme voi myöskään selittää miten kirjoittajan "maailmani" (fenomeeni) suhteutuu maailmaan. Kun suljemme kaiken mahdollisen kielemme kaikkeuden kuplaan, ovat "maailmani", maailma ja olio/ilmiö-pari täsmälleen samaa todellisuutta. Sana "maailma" voi siis tarkoittaa maailmaa jossain jollekin, avaruudellista kaikkeutta, tai vain suurta ilmiöjoukkoa.

    Itse pidän lähtökohtanani maailmaa, joukkojen joukkoa, jolla ei ole ulkopuolta. Kieli ja oma puheeni ovat aina maailman sisäpuolta. Kukaan tai mikään ei pääse maailman ulkopuolelle, vaikka siitä on tehty liikuttava laulukin: "Seis maailma - tahdon ulos." Omaa erillistä maailmaa minulla ei ole. Todellisuudesta tiedän kaiken, minkä voin tietää, oppimani ja kokemukseni kautta. Kokemustani ei voi täydellisesti toistaa eikä tyhjentää kielen avulla. Selvennän sanomaani: "Se ei käy." (Lapinlahden Linnut)

    Jos pidämme todellisuutta vain ulkopuolisena, aistittavana ilmiö- ja oliojoukkona, saamme uuden ongelman selittäessämme "aivoja vadilla" (minuus), ynnä sen aistimuksia, tietoa, harhoja, jälkikuvia, haamusärkyjä, jne.

    Haluan siis sanoa myös, ja sanonkin, että persoonapronominien erottelemat fyysiset oliot ovat todellisuutta kaikkine harhoineen, tietoineen ja filosofioineen. Se tästä vielä puuttui. Todellisuus on maailma. "Maailma on totta" (Moottoritie on kuuma, Pelle Miljoona).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on Bachia, paitsi DDT Eh La Ban sillä juhlalevyllä. Amazing Grace on uskomaton, unisonovibrato jossa vaski- ja puupuhallin... Otroligt.,

      Poista
  21. Ajatusta kaikkien samasta arvosta ei bloggari liene koskaan kirjoittanut. Nota bene. Eriarvoisuuden apostoleja riittää. Ikävä kyllä.

    VastaaPoista
  22. Parhaita kommentteja ei julkaista mutta ne ovat olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eriarvoisuudesta kirjoitta ranskalainen Thomas Piketty juuri suomennetussa jättiteoksessaan Pääoma ja Ideologia. Siinä käsitellään niin Eurooppaan kuin muutakin maailmaa, niin ennen kuin tänäänkin. Ehdottoman tärkeä teos, jossa on myös taloudellista ajattelua, joskin vain osana yhteiskuntaa.

      Poista
    2. Sehän on kommarikirja, emme suostu lukemaan, sanonee hallitus.

      Poista
    3. Älä kiroo, hallituksen hallitus...

      On se ollu äitis tissi koko ponteva ku ei ruaka maita, meinaan että et kyllä syö samalla suulla ku tuallaasia puhuut.,

      Poista
  23. Jukan huomio siitä, miten koulussa pärjääminen ei varmista elämässä pärjäämistä, on osuva ja saa itsenikin miettimään? Miksi en ole jo pääjohtaja, ministeri tai muussa näkyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, kun minua täälläkin tituleerataan näkyväksi älyköksi?

    Omalla kohdallani syy on tietyssä laiskuudessa: pyrkkiminen yhteiskunnan ylimpiin tehtäviin edelyttäisi kahta asiaa:
    a) asumista pääkaupunkiseudulla
    b) perhe-elämän mukavuuden uhraamista.

    Minusta on itse asiassa aika mukavaa asustella maakunnassa, tehdä siellä sinänsä mielenkiintoista ja älyllisesti vaativaa työtä sekä nauttia kohtuullisen elintason tuottavaa palkkaa ja ammattiveljieni kunnioitusta. Lapsia on mukava Enempää en tarvitse, enkä v

    VastaaPoista
  24. Anteeksi: kosketusnäytöllä painoin vahingossa liian aikaisin: julkaise-nappia.

    Tarkoitus oli jatkaa kohdan "--ammattiveljien kunnioitusta" jälkeen:

    Lapsia on mukava kasvattaa, kun on väljää ja runsaasti luontoa lähellä, ja pienellä paikkakunnalla on tyytyväisempi, kun ei ole paljoakaan ihmisiä, joita tulisi kadehdittua. Tällaiseen vähäpätöisyyteen on hyvä vajota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti miellyttävää "vähäpätöisyyttä". Luin juuri Paavo Rintalan 60-luvulla kirjoittaman kirjan "Keskusteluja lasten kanssa", jossa hän kertoo luonnonläheisestä elämästään vaimon ja kolmen pienen tyttären kanssa Kirkkonummella meren äärellä, metsän reunassa. Keskusteluja käydään milloin avaruudesta tai valtameristä, milloin Lutherista, Bachista tai Brueghelistä, sitten taas lähempää sodasta, joka teki isästä orvon. Välillä tervataan venettä, käydään kalassa tai jänismetsällä. Ja isän on luettava iltasatuja, samoja aina uudelleen tai keksittävä omia. Tuntui ihanteelliselta kasvuympäristöltä lapsille ja isä sai välillä rauhassa omistautua Keski-Euroopan historialle ja kirjoittamiselleen. Lukijallekin tuli hyvä olo. Eikä se ollut liian kaunisteltua tekstiä. Välillä lapset sanoivat, "nyt sinä puhut täyttä pötyä", tai "älä nyt suutu". Hyviä väittelijöitä heistä kehittyi.

      Poista
  25. Ad Omnia: Vahinko että JR 7:n sotapäiväkirjat ovat eräässä kaivossa Siiranmäen ja Äyräpään välissä. Katso lähemmin Aake Jermo, Siiranmäe iehet. (Kirjoittaja oli toimittaja mutta tiedot ja mahtava kieliasu rykemntin valistusupseerina toimineen Matti Kuusen.

    VastaaPoista
  26. Keskustelua sivusta seuranneena vaikuttaa siltä, että täällä kiistelee kaksi puoluetta - suomimieliset vastaan venäjämieliset.

    Suomimieliset selittävät Suomen lähtökohtien 30-40-luvuilla olleen muualla määrättyjä, jolloin valinnat olivat pakon sanelemia ja ratkaisut taiteilua ruton ja koleran välillä.

    Venäjämieliset taas näkevät Suomen tieten tahtoen liittoutuneen natsien kanssa ja itse asiassa jopa houkutelleen Venäjän hyökkäämään 1939, vähän samaan tyyliin kuin länsi nyt pakotti Venäjän hyökkäämään Ukrainaan.

    Vapaassa maassa molempia kantoja saa puolustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaaan sivullisen näkemystä voimakkaasti.

      Sitä, mihin se toinen valinta tuolloin 1939/1941 olisi johtanut, emme valitettavasti enää pääse näkemään.

      Mutta on mahdollista, että on parempi niin monessakin mielessä.

      Poista
    2. Jep, mutta vain toinen niistä vastaa todellisuutta, toisen ollessa ikivanhaa homehtunutta propagandaa jota Molotov ja Stalin jauhoivat jo 1930-luvulla oikeuttaakseen jotenkin hyökkäykset Suomea ja Baltian maita vastaan.

      Poista
    3. Miksi jauhat vanhaa propagandaa?

      Poista
    4. Siksi, että Putin käyttää sitä yhä.

      Poista
    5. Kahdesta pahasta ei saa yhtä hyvää.

      Poista
    6. Sivullinen ja Matias: ”Venäjämieliset taas näkevät Suomen tieten tahtoen liittoutuneet natsien kanssa.”

      Olipa poikkeuksellisesti kehuttu venäjämielisiä; hämmentävää älykkyyttä noilta kavereilta. ”Venäjämielisyys” siis edustaa historian tosiasioiden hyväksymistä eikä homehtunutta ajattelua.

      Suomihan kiistatta liittoutui natsien kanssa. Antoipa natsien hallintaan koko Pohjois-Suomen ja määräsi Suomen siellä olevat sotilaan natsien alaisuuteen.

      Muuten pidän tuota määrittely ”venäjämielisyydestä” kirjoittajan vajaamielisyytenä.

      Poista
    7. Alkaa olla jo väsynyttä jauhamista, mutta jos blogisti suo, totean vain sen, että kannattaa yrittää miettä, mitkä olivat Suomen realistiset vaihtoehdot vuonna 1941.

      Suursota Saksan ja Neuvosotoliiton välillä oli ilmiselvästi puhkeamassa. Saksa oli jo valloittanut Norjan Atlantin ja pohjoisen merireittien hallitsemiseksi. Itämeri ja Suomenlahti tulisivat olemaan aivan keskellä Saksan ja NL:n sotaa. Suomessa oli pulaa jopa viljasta, jota Saksalla oli tarjota osana diiliä. Britannia tai Ranska eivät todellakaan olleet valmiit turvaamaan Suomea. USA ei sodasta välittänyt tuossa vaiheessa tuon taivaallista. Siitä ei Suomen tueksi ollut.

      Itse ajatelen niin, että tuossa tilanteessa oli selvää, että joku Suomen ottaa. Joko NL:n tai Saksan olisi pakko ottaa, koska Suomi oli niin keskeinen osa tulevan suursodan näyttämöä.

      Pidän suorastaan lapsellisena sitä ajatusta, että tuossa tilanteessa Suomi olisi jäänyt vain kiltisiti kädet ristissä istumaan yksin aidalle ja odottamaan, että kuka tulee ja vie. Ruotsin valinta ei ollut mitenkään mahdollinen meille - ja Ruostillekin vain siksi, että me valitsimme niin kuin valitsimme.

      Kysyisinkin nyt tältä väärämielisesti venäjämieliseksi syytetyltä, minkä valinnan hän olisi vuoden 1941 tiedoin ilman jäkiviisautta tuossa tilanteessa tehnyt - Saksa vai Neuvostoliitto? Jokin valinta oli nimittäin pakko tehdä ja tekemättä jättäminenkin olisi ollut teko.

      Itse arvelen, että se tehty valinta oli kuitenkin parempi kuin se, että olisimme NL:n valinneet.

      Poista
    8. Matias: ”… Alkaa olla jo väsynyttä jauhamista …”

      Totta haastat, lopetetaan tämä nyt tähän. Vielä viimeiseksi seuraavaa.

      ”… minkä valinnan hän olisi vuoden 1941 tiedoin ilman jäkiviisautta tuossa tilanteessa tehnyt …”

      Suomi lähti tekemään omasta tahdostaan Suur-Suomea, siitä ei nykyisin tiedoin ole mitään epäselvyyttä. Suomi valtasi alueita Itä-Karjalasta, joita ei Suomella eikä Ruotsilla olleet koskaan kuuluneet ja aloitti näiden alueiden suomettamisen. Suur-Suomi olisi toteutunut vain Saksan tuella. En olisi valinnut tätä vaihtoehtoa.

      Ruotsi valitsi puolensa viisaasti. Se antoi erittäin runsaasti myönnytyksiä Saksalle ja jopa omia alueitaan Saksan käyttöön, mutta ei lähtenyt mukaan valloitussotaan. Viisas linjaus.

      Lopuksi Suomen kannanotto Saksan liittolaisuudesta, joka annettiin vähän ennen liittoutuneiden (Englannin) sodanjulistusta.

      Suomen Tukholman-lähettiläs Wasastjerna:

      “Towards end of long conversation Wasastjerna at last admitted that Finland’s action vis-à-vis Great Britain and United States was conditioned largely by attitude of Berlin. He said it was quite impossible for his Government to formulate a reply which would please British and American Governments without arousing anger in Germany, and seemed to share prevalent view in Government circles that enmity of a comparatively distant Great Britain and United States was to be preferred to that of a closer neighbor, Germany.”

      Poista
    9. Arvelet siis, että Suomi olisi voinut valita samoin kuin Ruotsi ja siten säilyä ilman NL:n tai Saksan valloituista? Siis jäädä vain kädet ristissä aidalla istumaan.

      Oma arvioni on, että tuossa tilanteessa olisi tullut Saksan ja NL:n kilpajuoksu tänne ja vielä niin, että emmme tietenkään olisi saaneet mitään ase- tai muutakaan apua mistään. Suomen sijainti oli liian keskeinen Saksa -NL -sodan näyttämöllä, jotta se olisi voinut jäädä valtaamatta.

      Ruotsikin saattoi kekkuloida muka puoleettomana vain, koska Suomi tulppasi Venäjää idässä - rooli joka Suomella on aina ollut ja on edelleen.

      Toinen asia on se, että tottakai Saksan tuella oli hintansa. Ei mitään anneta sinisten silmien tähden, vaan Saksa tietenkin edellytti vastikkeeksi pontevia sotatoimia NL:aa vastaan. Ei Saksan kannattanut minkään velttoilun vastineeksi tänne aseita, miehiä, muonaa ja muuta tukea NL:aa vastaan antaa.

      Kolmas pointti: tavallaan ymmärrän anonymmin ehkä vähän lliankin kiihkeän "fasistivihan", joka taitaa kummuta enemmän tämän päivän ideologoista, kuin tuon ajan päättäjien käytössä olleista todellisista valintavahoehdoista. Tuntuu hyvältä vähän sivaltaa Mannerheimia ja nykyporvaria Suur-Suomella, jos illmaus sallitaan. ;)

      Toki jatkosodan alkuvaiheessa oli olemassa hörhöporukka (AKS ja IKL:n perllliset), jotka todella kuvittelivat suuria Suur-Suomesta. Mutta minun käsitykseni mukaan tuo porukka oli lopulta pieni ja niin vastuulliset päättäjät kuin kuin tavalliset sotaan lähetevät isännät, rengit ja työläiset lähtivät kyllä hakemaan vääryydellä otettua takaisin mutta ilman maailmanvalloituskuvitelmia. Näin , vaikka se höyrypää kansakoulunopettaja (IKL) niistä kovasti vaahtosikin.

      Poista
    10. Matias, eikös meidän pitänyt lopettaa tämä tarinointimme minun vastaukseeni sinun kysymykseesi?

      ”… Oma arvioni on, että tuossa tilanteessa olisi tullut Saksan ja NL:n kilpajuoksu tänne … Ruotsikin saattoi kekkuloida muka puoleettomana vain …”

      Sinä esität usein omia arviointiasi, mutta et perustele niitä.

      Saksa sai käyttää Ruotsia läpikulkumaana ja osti Ruotsista rautamalmia. No, valloittiko Saksa Ruotsin? Miksi ihmeessä niin olisi tapahtunut? Mitä valloittamisella olisi saavutettu?

      Miksi Saksa olisi valloittanut Suomen? Saksa sai muutoinkin Suomelta läpikulkuoikeuden ja Petsamon malmia, samalla periaatteella kuin Ruotsissa.

      ”… olemassa hörhöporukka (AKS ja IKL:n perllliset), jotka todella kuvittelivat suuria Suur-Suomesta ... mutta ilman maailmanvalloituskuvitelmia …”

      Voi hyvä tavaton! Suomi oikeasti meni ja aloitti sodan ja valloitti alueita kaukaa Neuvostoliitosta, alueita, jotka eivät koskaan olleet kuuluneet Suomeen tai Ruotsiin, mutta se ei ollut muka maailmanvalloitusta. Vieläpä perustelivat oikeuttaan Suomen eliitin kirjoittamalla teoksella ”Finnlands Lebensraum (Suomen elintila)”.

      ”… anonymmin ehkä vähän lliankin kiihkeän "fasistivihan" …”

      Älä mies taas ala höpöttämään ja pistämään omia ajatuksiasi muiden päähän.

      Lopetetaan jo, Matias.

      Poista
    11. No, vähän epäilinkin, että argumenttini siitä, että aidalla istuminen kädet ristissä tekemättä mitään valintaa Saksan ja NL:n välillä ei ao. ajan geopoliittisen asetelman ja alkavan Saksa - NL suursodan oloissa ei ollut Suomelle mikään vaihoehto, ei sinulle kelpaa. Niin kovin yksiniitisesti olet asenteesi tähän valinnut.

      Mielestäni kyllä perustelin käsitykseni selkeästi.

      Väitteekseni siis jää: sitä vaihtoehtoa, jota esität, ei tuona aikana ollut olemassa. Jompikumpi suursodan osapuoli olisi ottanut Suomenlahden rannat ja Pietarin portit haltuunsa. Valinta oli vain se, kumman kanssa mennään.

      Kannattaa muistaa sekin, että aivan sodan lopulla, kun Suomi oli jo irtautumassa sodasta, Saksa yritti vielä vallata Suursaarta em. straegisista syistä. Rannikko oli vielä silloinkin Saksalle välttämättä hallussapidettävä.

      Ruotsin valinta ei ollut Suomelle mahdollinen siksi, että Ruotsi ei ollut Suomenlahden vartija/ sulkija eikä Pietarin - siis Saksan keskeisen tavoitteen, Leningradin - portti. Ruotsia ei kumpikan tarvinnut sotatantereeksi. Riitti, että malmi ja kuulalaakerit virtasivat sujuvasti.

      Siinä olet tietenkin oikeassa, että kun Suomi valitsi pakon edessä kahdesta pahasta toisen, Saksan, sen oli myös lähdettävä täysillä jatkamaan sitä sotaa NL:aa vastaan, jonka NL/ Stalin oli käynnistänyt yrittämällä vallata Suomen 1939. Nähtiin tilaisuus ottaa omat takaisin. Se, että edettiin sitten pitkälle vanhan rajan yli Laatokan taakse, oli osa sitä kauppaa, jolla Saksalta saatiin turva ja tuki NL:aa vastaan. Toki siinä oli mukana myös tuota AKS/IKL -ylilyöntiä alkuun.

      Paremminen en tässä formaatissa asiaa nyt voi perustella. Ymmärrät kyllä, jos vain haluat.

      Poista
    12. Ja vielä siis jatkat. Mutta mitään todellisia perusteluja et vieläkään esitä.

      ”… Saksa yritti vielä vallata Suursaarta em. straegisista syistä. Rannikko oli vielä silloinkin Saksalle välttämättä hallussapidettävä …”

      Puhut siis saksalaisten operaatio Tanne Ost:sta. Mutta ei Suomenlahden rannikko ollut – kuten väität – Saksalle tärkeä, vaan tärkeää oli estää Neuvostoliiton laivaston pääsy Itämerelle.

      Ja juuri siksi Suursaari, keskisellä Suomenlahdella, oli tärkeä ja juuri siksi Suursaari oli siirtynyt Neuvostoliitolle jo talvisodan rauhassa. Tämä saari oli siis puhumasi ”Pietarin portti”. Mutta kyse ei siis ollut Suomen valloittamisen tarpeesta. Jatkosodan rauhassa riitti toiseksi portin puolikkaaksi Porkkala, joka sekin saatiin takaisin etuajassa.

      Ja sitten tämä sinulta: ”… pitkälle vanhan rajan yli Laatokan taakse, oli osa sitä kauppaa, jolla Saksalta saatiin turva ja tuki …”. Mitä puhut! Siis Saksa muka toivoi Suomen hyökkäävään pitkälle itään, kuvaannollisesti Siperian tyhjille aroille.

      Älä nyt houri. Saksa toivoi Suomen muun muassa katkaisevan Muurmannin radan, koska rata oli elintärkeä liittoutuneille. USA painosti Suomea, eikä rataa katkaistu. Mielenkiintoinen sotastrategia Suomelta.

      Poista
    13. Jatkuu aina vain, vaikka kukaan muu ei lue. :)

      Sanot. "... tärkeää oli estää Neuvostoliiton laivaston pääsy Itämerelle." Niin oli, juuri niin.

      Siksi Suomen rannikko kokonaisuudessan oli tärkeä sekä Saksalle että NL:lle.

      Suursaari ei toisiaankaan ollut Pietarin portti. Kannas puolestaan todellakin oli. Sen halusivat sekä Saksa että NL omaan reviiriinsä. Eteneminen Syvärille oli osa diiliä Leningradin saartamiseksi. Suomi oli tärkeä sekä Saksalle että NL:lle myös pohjoisen osalta: Petsamion malmi ja Muurmanskin rata.

      Suomen tilanne ja merkitys sekä Saksalle että NL:lle oli siis todellakin aivan toinen kuin Ruotsin. Jommankumman oli pakko Suomi ottaa.

      Itse ajattelen, että lopputuloksen kannalta liittoutuminen Saksan kanssa oli parempi vaihtoehto kuin liittouminen NL:n kanssa.

      Ja ainoastaan lopputuloksella on merkitystä. Suomi säästyi Baltian kurjalta kohtalolta NL:n saappaan alla.

      Todetaan nyt vielä sekin, että raivokkaina natseina pitämäsi Suomen johto pidättäytyi hyökkäämästä Leningradiin eikä edennyt Syväriltä saksalaisia vastaan. Tämäkin oli osa taiteilua ja tasapainoilua Saksan ja NL.n välissä. Hyvin se meni.

      Kiitän keskustelusta.

      Poista
    14. ”… Suursaari ei toisiaankaan ollut Pietarin portti. Kannas puolestaan todellakin oli”…

      Emme taida puhua samasta asiasta. Kannas oli Leningradin portti – tietysti – tästä olemme yksimielisiä. Mutta Suomenlahden pohjoisrannikolla (so. Suomi) ei Leningradin suhteen ollut juuri mitään merkitystä sen enempää saksalaisille kuin venäläisillekään.

      Suursaarella tosin oli pienehkö merkitystä. Alueelta suoritettiin ainakin kolme venäläisten hyökkäystä (jäätä pitkin) tarkoituksena saada sidottua suomalaisjoukkoja merialueen taisteluihin pois Kannaksen suuntimilta. Mutta tarkoitus ei siis ollut vallata Suomen mannerta, eikä niillä venäläisten pienillä joukoilla olisi siihen mitenkään pystyttykään.

      Leningradin piiritys on tässä yhteydessä ihan toinen ja tuttu juttu; kyse oli maavoimista. Kuten tiedämme, Saksa saartoi Leningradin etelästä, ulottaen maavoimansa etelästä sekä Suomenlahteen että Laatokkaan. Suomi torppasi Leningradin pohjoisesta, siis Laatokan länsipuolelta. Näillä toimin Leningrad oli saarrettu, ei siihen Syväriä tarvittu, etenkään kun saksalaiset eivät sinne päässeet.

      Merivoimat olivat kuitenkin pienessä osassa Leningradin saartamista, sillä kesällä venäläiset saattoivat käyttää Laatokkaa elämäntienä. Tämän estämiseksi Laatokalle tuotiin suomalaisten, italialaisten ja saksalaisten toimesta muun muassa moottoritorpedoveneitä. Laatokan eteläosan matalauuden vuoksi niillä ei kuitenkaan ollut juurikaan käyttöä.

      ”… Suomen johto pidättäytyi hyökkäämästä Leningradiin …”

      Eihän sinne hyökännyt Saksakaan. Kuten Hitler on todennut ja mikä on itsestäänkin selvää, ei Saksa olisi pystynyt ruokkikaan miljoonakaupungin siviilejä. Siksi taistelun sijaan Suomi ja Saksa yhdessä näännyttivät saarrollaan 700 000 – 1,5 miljoonaa siviiliä nälkään. Kätevä konsti taistelun sijaan.

      ” … eikä [Suomi] edennyt Syväriltä saksalaisia vastaan …”

      Eihän se ollut tarkoituskaan. Idea oli, että Saksa olisi edennyt sinne Syvärille, vaan ei kyennyt. Mutta miten Suomenlahden pohjoisrannikko tähän kuuluu?

      ”… Jommankumman (Saksa, Neuvotoliitto) oli pakko Suomi ottaa …”

      Keskustelumme pohjalta et ole esittänyt tähän mitään näyttöä. Vieläkään.

      Vieläkö jatkamme turinaamme? Mielenkiintoista on ollut, tattista vaan.

      Poista
  27. Tätä mokaamiseen tulevaa, tai viittaavaa jälkiviisauden viimeistelyviilausta ei pitkään miettinyt meikäläisyydestään kiinni pitävä taho vaan kertoo sen tässä, Marski itse piti Puolan aikoja everstin arvoinen ollessaan sotilasuransa, suorituskykynsä huippuna.,

    VastaaPoista