Siihen aikaan, kun isä lampun osti…. Tuon Juhani Ahon kaikissa koulun lukukirjoissa julkaistun kertomuksen ihme on öljylamppu, jonka isä kiikuttaa kaupungista kotiin. Moni paheksuu turhaa uudenaikaisuutta.
Siihen aikaan, kun isä sähkölaskun maksoi…
Nyt kokonaan kuollut minua edeltänyt sukupolvi kulki huoneissa napsuttelemassa valoja pois päältä. Itse tyydyn toteamaan, että muistan, miten tiilitaloihin rakennettiin uima-altaita, ja sitten myöhemmin sähkösaunan joka kodin osana. Joku jälkeläinen on jaksanut kuunnella, miten kerrostalojen kellarissa oli sauna ja ihmisillä oli saunavuorot. Koska hupsu täti oli sekin osa elämää, olen katkaissut kymmeniä keskusteluja lankapuhelimessa sanomalla, että oisi muka kiva jatkaa, mutta kuin on saunavuoro.
Kasarit muistelevat tietokoneihmeitä. Jouluna 1984 Commodore 64 maksoi Suomessa 2 500 markkaa. Se on noin 1 000 euroa nykyrahaa.
”Mikro” lienee yhtä kuollut sana kuin ”puolikenkä”. Kun etsin nahkaisia puvun kenkiäni, sain kuulla, ettei sellaisia puolikenkiä enää tunneta sanana, vaikka tennarit eivät edelleenkään kuulu täysi-ikäisen miehen tummaan pukuun. että Toin ”mikron” työpaikaltani kotiin maaliskuun toisella viikolla 1989, ja mukana oli nippu lerppuja eli noin 8 x 6 tuuman ohuita levykkeitä, joiden sijalle tulivat piankin ”korput”, kovakuoriset 3 ½ tuuman levykkeet (360 kilotavua).
Onko teillä mikro? Otaksu että tuo sana tarkoittaa nykyisin uunia, mutta ennen se tarkoitti huonetiloissa toimivaa tietokonetta, ja ”MikroMikko” oli kuuluisa merkki.
Elisan miellyttävä myyjä yritti kaupita tänään 5 G -modemin, mutta uskoi ennen pitkää, kun vakuutin ettei 5 G kuulu meillä. Eli että varmaan hyvä laite, mutta ei toimi, ainakaan ilman lipputangon mittaista antennipylvästä.
Muistelin miten saimme modemin toimimaan puhelinpistokkeesta erään Upin kanssa vuonna 1990 – ja voi miten se vikisi, uikutti ja valitti. Siis modemi, ei Upi.
Verkkoyhteys on ollut huono jo yli 30 vuotta. Se on kodikasta. Muun muassa Otaniemessä minulla oli maan paras verkkoyhteys. Oli mihin verrata.
Olen niin vanha, että minulle Commodore oli joutava lelu, jollaisilla ei ollut tulevaisuutta. Myös pelikonsolit näyttivät kummallisilta. Tietokoneen tulostamaa haitariksi taipuvaa paperia toin kotiin, jotta lapset saisivat piirtää. Ei ollut myöskään pankkisiirtolomaketta (itsekopioivaa myrkkypaperia). Sitä vastoin olen tietoisesti tallettanut kalkkeeripaperia ja kourallisen kosmoskyniä. Ne olivat arvokkaita, koska sellaisia käytettiin postissa ja verotoimistossa. Pankissa oli Ballograf-kuulakärkikynä ketjulla kiinni telineessä.
Muistelin, miten mentiin puolikengät jalassa pankkiin maksamaan laskuja ja kassalle nostamaan käteistä. Oli veromerkkejä ja verokirjoja. Oli ruskeita paperisia palkkapusseja. Minäkin paheksuin, että asiakkaat tuovat pankkiin vain hiekkaa lattialle. Kyllähän kalossit piti osata pyyhkiä ulko-ovella kulmaraudasta nikkaroituun ralliin. Miestä joka olisi riisunut kengät kylään tullessaan, olisi pidetty tärähtäneenä.
Tähän voisin kehua asuvani talossa, jossa on kellarisauna, mutta siinä on käynyt niin että asukkaiden vaihtuessa saunojien määrä on romahtanut eikä saunaa lämmitetä kuin kahtena iltana viikossa. No, taloyhtiön sähkölaskuhan siitä pienenee.
VastaaPoistaMutta erot tavoissa siinä ottavatko vieraat sisään tultuaan kengät pois jalasta (tai vaihtavatko ulkokengät sisäkenkiin) vai ei ovat aika jänniä.
Omassa kasvuympäristössä, helsinkiläisessä lähiössä perheesssä jota ei voi kuvata keskiluokkaan kuuluvaksi, oli itsestään selvää että matoille ei kävellä kenkineen ja että vieraat saavat olla kuin kotonaan.
Vähän vartuttuani opin että paremmissa perheissä ja eurooppalaisten sivistysmaiden tapoja noudattamaan pyrkivät pitivät minulle tuttua ja luonnolliselta tuntunutta tapaa kovin rahvaanomaisena.
Kenties juuri siksi muistan lehtijutun, jossa ruotsalainen lehtimies joka salakuljetti "Vankileirien saariston" käsikirjoituksen kertoi miten hän tuli saaneeksi Solženitsynin luottamuksen: vieraillessaan tämän asunnossa hän oli ensi töikseen riisunut eteisessä kengät jalastaan...
Ostovoimapariteetilla laskien Commodore taisi kyllä olla kalliimpi. 2500 mk taisi olla aika lähellä suomalaisten mediaanikuukausipalkkaa, brutto.
VastaaPoistaValtion työsuhteisten keskipalkka lokakuussa 1984 oli 5 339 mk/kk. Sairaanhoitajan tilastopalkka oli 5 722 markkaa brutto.
PoistaOlisi pitänyt tarkistaa, muistelin joitain vuosia varhaisempia aikoja.
PoistaJuhani Aho ei ole oikein luotettava lähde. Hän kirjoitti Rautatie-tarinansa Lapinlahdella kulkevasta Liisaa ja Mattia kuljettavasta junasta aikana, jolloin Kuopiosta pohjoiseen kohden Lapinlahtea ei vielä ollut yhtään ratapölkkyä tai kiskoa topparoikka asentanut.
VastaaPoistaApple 2e oli ihan hyvä, mutta MacIntosh meni jo yli ymmärrykseni.
Juhani Aho taisi olla aikaansa edellä monessa. Vuosia sitten selailin lehteä joka oli painettu Saksassa 1912. Siinä oli laaja haastattelu hänestä kuvien kanssa. Saksalaiset näyttivät pitävän häntä arvossa joka on harvinaista siellä. Havaintojeni mukaan saksalaiset eivät juurikaan ulkomaisia tekijöitä arvosta, vain omia tekijöitään.
PoistaMikro muussa kuin uunin merkityksessä on elänyt pitempään termissä mikrotukihenkilö. Mutta liekö sellaisiakaan enää...
VastaaPoistaMainiossa vuosientakaisessa Viivi ja Wagner -stripissä hölmönnäköinen mikrotukihenkilö seisoi keittiössä mikrouunin vieressä valmiina opastamaan sen käytössä.
PoistaPresidentti Koivisto tosiaan vei mikropäätteen puutetta kummastelleen vierailijan etuhuoneen keittiösyvennykseen uunia katsomaan, että toki on.
PoistaNo ei ole! Entiset tukihenkilöt ovat nykyään "advisereita", usein vielä epiteetillä "senior" vahvisteittuina (tuonnee lisää uskottavuutta? "senior adviser"). Eräässä työpaikassa jopa welhoja: "senior it wizard". - Siinäpä titteliä kerrakseen.
PoistaLähdin viemään kookasta epidiaskooppia kierrätykseen. Hississä huoltomies kysyi: "Mikä tuo on?" Selostin, että nämä olivat kouluissa aika tavallisia laitteita aikoinaan.
VastaaPoistaLuovuin myös 50-lukulaisesta Visual-merkkisestä diaprojektorista, jonka aika modernin näköinen valometallirunko jäähdytysripoineen on kotimaista tekoa, optiikka saksalaista.
Jossain museossa olen nähnyt myös Valmet-merkkisen episkoopin.
Ensimmäinen tietokoneeni oli 80-luvun kannettava Olivetti Quaderno, jota en ostanut siksi, että formulakuski Häkkinen sitä mainosti, vaan siksi, että oli poistomyynnissä halvalla. Pian hölmölle selvisi sekin, että data pitäisi saada liikkumaan laitteen ja ulkomaailman välillä. Siispä ostin lisävarusteen, yli tuhat markkaa maksaneen ulkoisen korppuaseman. Myöhemmin, kun sillä nettiin pääsi, niin aika pian haittaohjelmat saivat sen ihan juntturaan.
Kerro nyt vielä, mikä kinneri on, kiitos!
VastaaPoistaAjelin lapsena paljon sukulaisen tekemällä kinnerillä eli polkuautolla, jonka nokassa oli jostain saatu vanhanmallinen Fordin logo.
PoistaKinnereistä on nykyaikaisiakin malleja, joissakin jopa sähkömoottori.
Poljettava kulkuneuvo tai mäkiauto (rakennusohjeita Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirjassa sekä Poikien Askartelukirjassa)
Poistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Kinneri
Heittämällä veikkaan että joko E. A. tai H. S. pidättäyttyy lujimmin vastaamasta että Kurkkaa Vaan Googlesta vaikka se on jalat menosuuntaan osoittaen selinmakuulta poljettava polkupyörä jolla pääsee aivan liian lujaa, useimmiten.
PoistaKysyjä ei selvästikään ole Kauhavalta eikä myöskään naapuripitäjistä, kun ei tunne kulkuneuvoa. Suomenkielinen wikipediakin tiesi mikä se on.
Poistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Kinneri
Mielestäni, jos en aivan väärin muista, kyse on 1950-luvulla suositusta itse rakennetusta ajoneuvosta jossa oli vanerikuoret ja sisällä jonkinlainen polkulaitteisto, siis polkupyörä kuorilla. Se mahtoi olla peräisin ulkomailta ideana ja piirustukset tulivat sieltä. Vastaavia edelleen näkee maanteillä mutta ovat tyylikkään näköisiä menijöitä ja kaksipyöräisiä. Kinnerissä taisi olla kolme pyörää.
PoistaKVG
PoistaMeilläpäin puhuttiin pelkästään polkuautosta.
PoistaNykyajan kinnerikuskit puhuvat toki keskenään ajopelistään myös kinnerinä, mutta muuten se on velomobiili. Kaikki, joilla oikeasti ajetaan liikenteessä, ovat kolmipyöräisiä ja normaaliin fillariin verrattuna mitättömän ilmanvastuksensa takia helkutin nopeita, mutta painonsa takia ikäviä poljettavia yhtään jyrkemmässä ylämäessä.
PoistaKaksipyöräisiäkin on olemassa, mutta ne ovat puhtaasti suljetulla radalla ajettaviin aika-ajoihin tarkoitettuja tai uniikkeja ennätysyrityksiin suuniteltuja.
Parasta velomobiileissa on että semmoisen ensi kerran nähtyään useimmat ihmiset ovat ensin äimän käkenä ja sitten naama iloisessa tai pikkaisen huvittuneessa virneessä!
Juuei kyllä kaksipyöräisiä on, tavallisia tehtaantekemiä ne on Mamlin torilla näin ja Oodin luona Kansalaispuiston ohitse ajoi ja Pirkkolan skutsissa eikä ollut sama hemmo ja pyöräkin oli eri. Ettäs tiedotan täten. Alvariinsa eristä kiinnostun ja yritän puhuttaa että onpas siinä eto vekotin paljon maksava varmaankin ja merkkikin on missä hitsattu ja Taiwan on se yleensä paitsi yks oli Ranska ja toinenkin oli Tanska.
PoistaKinneri oli tekniikan ihme - itse polkupyörän osista ja vanerista koottu polkuauto. Tuskin oli nuoren miehen silmissä mitään surenmoisempaa.
VastaaPoistaOnko palkkaturvalain kiertäminen asiakaskohtaisia palvelusopimuksia pusaillen tarkoituksenmukaista kansakunnan lainkunnioituksen kannalta tarkasteltuna? Pankithan saivat nuo palkkakuoret silloin -70 luvun alussa itselleen pontevalla ehdolla. Nyt on vaikeutettu rikosilmoituksen tekeminen ilman pankkitunnuksia.
VastaaPoistaHiljaa hivuttaen, huomiota kiinnittämättä se käy. Tarkatkaapa!
Näpit irti duunarin liksasta.
Tiedoksi: sienestys, marjanpoiminta, lemmikkien poi´itus ja matokalastus ynnä pilkkionginta ovat verosta vapaat.
Pannaanko litrahinta järvivesihuikalle?
1970-luvulla käyttelin eri oppilaitosten tietokoneita jotka olivat nykypäivän mitalla kivikautisia ja tehottomia ja tavattoman hankalia käyttää. Ohjelmat piti ensin kirjoittaa paperille ja koettaa valmiiksi tehdä ne virheettömiksi jotta korjauskierroksia olisi minimaalisesti. Sitten Fortran IV-ohjelma piti naputella reikäkorttikoneella pahvikorteille joita syntyi nippu. Mukaan tulivat ohjelman kryptiset ajo-ohjeet ja lähtödatatiedosto kortteina. Ohjelmat luettiin kortinlukijalla ja samalla lähtivät 110 baudin modemilla tietokoneelle kun oli ensin jutellut vastaanottavan operaattorin kanssa, "että sopiihan tämä tämä väliin?". Tulokset ohjelmasta putkahtivat rivikirjoittimelle joka paukutti paperia kuin konekivääri. Minulle ne olivat vain välineitä itse asian toteuttamiseen ja tuloksien hankkimiseen. Ohjelmointi ja ajot olivat vain pieni osa varsinaista opinnäytetyötä. Itse ohjelmointi oli vaivalloista mutta hauskaa ja samalla tuli kehiteltyä uusia algoritmeja jotta ajoaikaa säästyisi koska koneet olivat voimattomia, nykyisen taskulaskimen luokkaa.
VastaaPoistaEräällä opiskelutoverilla oli käyttöoikeus terminaaliin jolla kykeni suoraan asioimaan tietokoneen kanssa Pascal-kielisiä ohjelmia laatien. Se oli huippua silloin.
Oman tietokoneen hankin vasta 1985 koska en mielellään halunnut haaskata rahoja koneisiin joiden tiesin vanhenevan todella nopeasti. Siitä PC:stä oli kuitenkin tavattoman suuri hyöty ja paljon Kayprolla tuli töitä tehtyä usean vuoden aikana.
Reikänauhaa käytettiin kun oltiin pieniä, serpentiininä vappuna. Nauhoja oli eri värisiä, ainakin sinisiä, punaisia, keltaisia. Reikäkorteista rakensimme taloja. Niistä myös sai lisäksi paperinkeräyksessä korkeamman hinnan kuin tavallisesta paperista. Ehtaa aikaa.
PoistaOlen myös käyttänyt näitä tositoimissa eli tietojenkäsittelyssä..
Vinha lelu oli myös käsin veivattava välityksillä varistettu pöydän reunaan ruuvattava reikänauhan rullaus laite, vähän kuin entisajan lyijykynän teroitin, jolla rullattiin reikänauha rullalle. Sitä kun veivasi (usein ilman reikänauhaa), niin johan pyöri (ja värisi) se isompi pyörä. Reikänauhan muovista sisusrengasta käytettiin "rannerenkaana". Mulla on muuten edelleen perhossyötteinä(!) Otaniemen laskentakeskukseen hankitun oliko se nyt HP1000 (vai 2000?) Access tietokoneen puisesta kuljetuslaatikosta (kun se tuotiin Amerikasta!) pehmuste superloneja.
Omia yliopistomuistoja: Harjoitustyönä piti tehdä tietokoneohjelma Donald E. Knuth:in kehittämällä MIX konekielellä vai oliko se MIXAL (symbolinen konekieli). En ollut sitä aloittanut, vaikka viimeinen jättöpäivä oli lähellä. Yhtenä iltana tartuin hommaan ja kirjoitin ohjelman paperille yhdellä istumalla. Seuraavana päivänä menin yliopistolle lävistämään ohjelman reikäkorteille. Homma kysyi erityis kärsivällisyyttä, koska laite ruttasi suunnilleen joka viidennen kortin. Homman jälkeen vein korttipakan eräajoon, ojentaen sen asianomaisesta luukusta sisään, jotta operaattori voi sen noutaa ja ajaa kunhan ehtii ja jaksaa. Puolitoista tuntia kesti odottaa tuloksia eli sitä rivikirjoitin listaa. Listaus ilmoitti, että yksi käsky, kortti, oli väärin kirjoitettu. Olin vahingossa kirjoittanut ORIQ kun piti lukea ORIG. kirjoitin kyseisen kortin uudestaan ja sitten taas ajoon. Tämän jälkeen ohjelma toimi ja harjoitustyö oli valmis,koska kommentit ja data-aineistotkin olivat mukana. Pidin suoritustani melko kovana. Ohjelmassa oli n. 120 riviä. Se laski mielivaltaisen monikulmion pinta-alan ja luulen että turhia rivejä tai rakenteita kooddissa ei juuri ollut. Osaan ikään kuin ajaa ohjelmia pääsäni pystyen todistamaan mielessäni että kirjoitetun "ohjelman on pakko toimia".
Tuohon mainittuun HP tietokoneeseen oltiin yhteydessä etänä (jos ei käyty paikan päällä) puhelinverkon kautta Texas Instrumentsin kannettavalla salkkumaisella tietokonepäättellä johon laitettiin puhelinluuri kumituteilla kiinni. Päätteessä oli rulla lämpöpaperia "näyttönä" ja se kasaantui lattialle pöydän taakse. Teletype oli myös klassinen vekotin. Kieli oli Basic, joka "pilaa aivot". -Pientietokoneisiin hyppäsin vasta 286 vaiheessa. Silloin pelasin viikon tietokonepelejäkin joita koneen mukana tuli, jonka jälkeen muutaman menetetyn yöunen jälkeen totesin, että nyt riitti. Ikääkin oli jo jonkin verran.
Minäkin aloitin juuri tuolla HP-koneella ja reikänauhoilla Yliopiston harjoitustöitä tehdessä. Pieni lukulaite kytkettiin modemiin ja sitten laitettiin pörisemään.
PoistaBlogistin vaivoja säästääkseni: se on polkuauto. Muistaakseni.
VastaaPoista
VastaaPoistaCharles I ryösti oman linnansa London towerin kullat. Kauppiaat olivat ne sinne kuninkaan taakse ja omille nimilleen tallessapitoon toimittaneet. Kun parlamentti ei myöntänyt veroja, niin Charles otti harkot pakkolainaksi.
Tämä shokki teki sen että kauppamiehet panivat vasta aarteensa jemmaan Kultaseppien holvisuojiin. Saivat kuitit -tallettamastaan ja kun kuitit alkoivat kiertää Cityssä, olikin nykyaikainen pankkitoimi syntymässä. (Ja oli siellä heti alkemiaakin ; viipurilaisten mustaa tervaa kullaksi loihdittuna. Ehkä Amsterdamin kautta jos liikarunollista. Johdannaisuniperit ne vasta unta ovatkin että älä meikälle naputa.
Puuttui vain että Kultasepät panivat katteettomia (ilman kenenkään tallettamaa ja vain hihastaan pudottamia tekokuitteja ensin tutuille ja sitten kaikille. Kun ensimmäiset maksoivat toisille paperilla. Nykyaikainen liikepankki oli syntynyt. Sellainen joka perustuu pankinpitäjän leimapaperin ja nimikirjoituksen nauttimaan luottamukseen nojaavien kuittiseteleiden siirtyä maksuna kädestä seuraavaan vaikka koko kultaa ei olisi missään. Siis oli, mutta luuloteltua vähemmän. Tästä on edetty jonkin matkaa.
Mitä kysynee Charles III. Hän nousi toisinajattelista ja jo establishmentin(sä) jos missä omahyväisyys edistyskorskeudessa alastomaksi, ellei peräti tuhoisaksi osoittaneena, maajalkaisena miehenä useankin loanheittäjäradikaalin lohduksi ja kummajaisvisonääriksi. Hän, prinssi. Ettå oikeassa oli. (Toinen koulupinkojen typerysten kiiihkeästi parjaama on Kalle Kustaa.) Kuninkaaksi Charles tuli juuri kun länsi on edistynyt Kantorakettimiesten kuten Boriksen ja Teslaraketti Muskin nostamana aivan uudelle korkeuskäyrälle.
Rapatessa roiskuu mutta luomisen draama jatkuu. Välillä hupsista vaan, kuinkas tässä näin kävi ? Tätähän Elisabeth II kysäisi vierailulla London School of Businessissä crachin 2008 jälkeen. Lupasivat vastata kirjallisesti kun ei heti tullut mielleen.
Mutta sitten tuli liikaakin. Sama vika meikällä ja vielä omenasatoa pantava talteen talven varalle. Ja fillaroida tietysti.JS
Muistetaanko Kaypro:n 10, matkalaukkumalli?
VastaaPoistaMinulla oli Kaypro16 joka oli eräänlainen kannettava.
PoistaSehän se olikin, helvetin kuustoista. (Sjutton också -1) Käyttökapine joka riemastui Trantorin 1 Mtavun ulkoisesta kovalevymuistista, se oli runsauden paljoutta.
PoistaMietin aikaa ennen Mobiraa.
Saloran ARP oli Kayproa kevyempi ja laukku hyvää nahkatyötä, kannettavaksi sitäkin olisi voinut sanoa mutta kyllä se oli raahattava. 25 W lähetysteho joita ei käynyt kiistäminen, piti vain varoa ettei lopsauttanut antennin magneettijalkaa laitekotelon kylkeen, siitä seurasi kenkkua.
Mikroaaltouunien magnetronit ne vaan eivät kehtaa olla muuta kuin 2450 MHz:n taajuudella kiljuvia iljetyksiä. Massakin niillä on alarajaa hipova, koko vekotintakaan ei oikein käy kutistaminen.