Tämä on ivamukaelma eli parodia:
Ne tahtovat kaataa mun koivuni
kotipeltoni veräjänsuusta,
alan maahan mahlat sen juoksuttaa
ja tuohet kiskoa puusta.
Ne tahtovat häijysti hävittää
mun ritvani rakkahimman,
jonka juurella käkeä kuunnellut oon,
keväthetkeni herttaisimman.
Tuossa on alku maan poliittista tilannetta tarkoittavaan Ilmari Kiannon runoon vuodelta 1899.
On vaikea kuvitella, että Kianto, josta tuli Venäjän kielen maisteri ja joka esitteli vielä vanhuksena keskinkertaista latinan taitoaan, olisi tunteut George Pope Morrisin englanninkielisen runon vuodelta 1830. Se alkaa
Woodman, spare that tree!
Touch not a single bough!
In youth it sheltered me,
And I'll protect it now.
'Twas my forefather's hand
That placed it near his cot:…
There, woodman, let it stand,
Thy axe shall harm it not!
Todellisuudessa vika oli minun. Koivukaan ei ollut viaton. Kun se on nyt pölkkyinä, lehtineestä latvasta huolimatta se oli puolivälistä ylöspäin sisältä laho.
Jos sama havainto koskee minua itseänikin, se on eri asia, josta ei ole nyt puhe.
Kysymyksessä oli vaara talolle ja talossa oleskeleville. Siksi turvauduttiin vahvemman oikeuteen, ja puu meni.
Vielä tässä on puita ympärillä, puhumattakaan risuista, ja vähän kurottaen voi poimia marjan maasta poistumatta talostaan.
Järjestyi sirkustemppu. Ei ole ongelmatonta kiivetä korkealle puuhun ja sitten sahata sokeasti runko poikki, siis saha ja terä näkymättömissä puun rungon takana.
Oikeasti en ymmärrä, miten joku osaa. Mielestäni on kohtalaisen vaativaa sahata oikeaan paikkaan oikeankokoinen kiila vierestäkin. Ettei käy niin kuin samaisen Kiannon Ryysyrannan Joosepille, joka näki kuolinunensa kaatamansa puun alla.
Konkelolle kaataminen ja tyven potku on tappanut tottuneita tekijöitä. Tässä ei ollut vaaraa. Mutta näky oli komea.
Minun kokemukseni koivuista on että jos niiden juurien päältä vaikkapa ajetaan autolla tai joku rakennelma katkoo niitä, ne lähtevät lahoamaan tyvestä. Meiltä kaadettiin vastaavasta paikasta lähes metrin halkaisijaltaan ollut koivu (pituuttakin siinä riitti!). Siististi kävi mutta en uskaltanut olla katsomassa.
VastaaPoistaIsot puut lähellä rakennuksia - vaikka olisivat terveitäkin - ovat vaaraksi aina.
VastaaPoistaSyksyllä noin 20 vuotta sitten mulle kävi landella niin, että ilmeisesti pitkälle yli 100 vuotias todella järeä lehtikuusi kaatui yhden ulkorakenuksen katolle, kun kerrankin tuuli pohjoisesta päin aika haipakkaa. Sähkötkin olivat poikki noin kymmenen päivää eikä tullut vettä huusholliin. Pepulissa päin alkoi tuntua jo epämääräistä kutinaa. Lopultakin sain sähköyhtiön asentajat paikalle. Heillä oli myrskyn jälkeistä korjausurakkaa jäljellä vaikka kuinka paljon.
Koivu siis matkusti maskitta. Turtiainen. Kai professori kuitenkin halasi hyvästiksi.
VastaaPoistaTuolla vasemmalla lienee jotain, joka estää kaatamasta koivua suoraan sinne? Kuvan perusteella kun sen voisi rojauttaa sinne ihan tuosta vaan – koivukin näyttää olevan sinne päin kallellaan.
VastaaPoistaHermojen rauhoitukseksi pieni veto vaan siihen suuntaan. Siinä nimittäin tuntee kosmista yksinäisyyttä, kun tuonkin kokoinen puu alkaa kaatua. Mitään ei voi enää tehdä.
No, minulla on kaatotunkki, jonka hankkiminen oli järkevin tekoni sitten naimisiin menon.
Konkeloita kannattaakin pelätä. Vaikka ymmärtääkin jotain voimista ja niiden suunnista, niin usein ne yllättävät.
Ad Omnia: siellä on pellolla Carunan ilmakaapeli etäisyydellä 2/3 tämä koivun korkeudesta.
VastaaPoistaHavaintojeni mukaan keski-ikäiset ja vanhemmat naiset vihaavat puita. Kaatohalukkuuden vimmaisuudesta olenkin päätellyt sen olevan jotain psykologista taustaltaan ja kysyessäni asiaa taloyhtiöni isännöitsijältä, jolla on kokemusta monista taloyhtiöistä, hän vahvisti havaintoni oikeaksi.
VastaaPoistaNeito nuorena puunhalaaja, akka vanhana puunvihaaja?
PoistaHavaintojeni mukaan mukaan keski-ikäiset ja vanhemmat miehet vihaavat naisia. Meidän laajaa kokemusta omaava isännöitsijä vahvisti havaintoni oikeaksi.
PoistaBlogissa oli 7.2 2021 kuva isosta kuusesta.
VastaaPoistaVanhat kuusetkin ovat joskus lahoja sisältä.
Tosiaan, huomion arvoinen seikka. Kunto on todettavissa näytekairalla, huoli pois. Onttokin kuusi on vielä luja mutta lähellä taloa yksinään häijy ukkosenjohdatin. Taitaa olla niin että tässä talonvierusasiassa vain tammi ja räkämänty pärjäävät.
PoistaMikä lienee tuon tuulikellon sointu!
VastaaPoistaKuulolla Kunnaksen Ilkka
Rivitalon pihalta kaadettiin tai oikeastaan poistettiin vanha vaahtera. Kaatojoukkoon kuului brasilialainen nuorimies, joka tolppakengillä kiipesi puuhun, katkoi isommat oksat ja sitten rungon. Siinä oli vanhemmalla rouvalle silmänruokaa ja huokailemisen aihetta, kuin komea poika sai ison puun palasiksi.
VastaaPoistaOlisi niitä puita saanut useampikin olla...
Kianto kyllä taisi riimittelyn ja muunkin suomen kielen käytön.
VastaaPoistaLehtipuilla on nyt graafinen ilme. Niitä on tuolla rantapuistossa ainakin kahtakymmenta lajia, haavasta ja tervalepästä tammeen ja saarniin, tummat rungot hienon näköisiä talvitaivasta vasten, jokaisella oma muotonsa. Disainattuja.
Kottarainenkin siellä jo tepasteli, toissapäivänä tuli joen joutsenpari. Se on sitten kevät, sanoisin, taas kerran, lumet melkein häipyneet. Kiurun kun vielä kuulisi.
Helvi Juvonen
VastaaPoistaPuukristus
Oli puu, ohikulkija jokainen
riipi maljoihin sormia sen.
Käsivarret siltä silvottiin,
kyljen haavoista elämän nesteet juoksi.
Ja alaston runko kaadettiin
joka ihmisen vuoksi.
Myös: Paavo Haavikko, "Puut, kaikki heidän vihreytensä"
PoistaYhden pojan perheessä juoksuttavat keväisin mahlaa kanistereihin. Miniä kävi luonto-opaskurssin ja yhdessäkin olivat jollain luonnonkasveista ruoaksi -viikonloppukurssilla. Miniän mielestä kasvimaata ei nyt paljon tarvitsekaan. Ihmiset ovat vain etääntyneet luonnosta.
VastaaPoista