Illan ”Tuntematon sotilas” televisiossa antaa aiheen
huomautukseen. Puhe ei ole siitä, että se on kolmas versio ja maailmaa, joka on
melkein kaikille katsojille nyt vieras.
Huomautus on, että Linnan romaani on historiallisesti,
totuuden kannalta ongelmallinen.
Suomi kokee suuria kärsimyksiä. Ihmiset ylittävät itsensä –
useimmat – ja elokuvan lopussa kärvistellään tappion tunnelmissa.
Linnan versio on siis puhtaasti yya-henkinen. Suomi oli
saksalaisten fasistien rosvoretkellä ja pääsi siihen nähden yllättävän vähällä.
Sitä ei sanota, mutta syy oli kaiketi Stalinin hyväntahtoisuus.
Myös näissä blogeissa olen joskus sanaillut ystäväni Erkki
Tuomiojan kanssa, joka ei hyväksy sanaa ”torjuntavoitto”. Suomi kerta kaikkiaan
hävisi ja joutui sitten opettelemaan, miten Neuvostoliiton kanssa eletään.
Ikätoveriemme tulkinta on, että Stalin tarvitsi joukkonsa ja
aseensa heinäkuussa 1944 hyökätäkseen Berliiniin. Se ei ole totta. Suomea
vastaan lähetetyt armeijat olivat jauhautuneet aika vähiin, ja saksalainen SS-divisioona
piti puoliaan vielä Virossa. Berliinissä oltiin vasta yli 10 kuukautta myöhemmin,
eikkä sinnekään ollut kovaa kiirettä, koska länsiliittoutuneet eivät
osoittaneet suurta mielenkiintoa. Amerikkalaisillakin oli sota Japania vastaan
vielä kesken.
Linna korostaa, että Suomessa oli sama 12 prosenttia
edesvastuuttomia kiihkoilijoita kuin nytkin. Osalla heistä oli naurettavia
ajatuksia ”heimokansojen” vapauttamisesta, mutta heimokansat eivät halunneet
tulla suomalaisten vapauttamiksi yhtä vähän kuin suomalaiset 1939
neuvostoliittolaisten ”vapauttamiksi”.
Muun muassa Akateemisen Karjala-Seuran heimoaate, joka alkoi
1920-luvun alussa, oli surkea sarja jatkuvia epäonnistumisia. Nyt esille tuodut
tutkimukset tuon ajan Aunuksen ja Viron retkistä ovat surullista
luettavaa. Viisaimmat, kuten esimerkiksi
Kekkonen, irtautuivat tuosta ajattelusta varhain.
Hyvin suuri osa suoalaisista tahtoi tosissaan hyvitystä
Talvisodan menetyksistä, mutta hyökkäyksen jakaminen täysin vieraalle maalle
kohti Petroskoita alkoi herättää ongelmia. Järkevää selitystä, miksi niin kauas
edettiin suurin tappion – suuremmin kuin kesäkuun 1944 taisteluissa – on edelleen
esittämättä.
Oma selitykseni on Hitlerin käsky ja Ruotsin rahoitus.
Mannerheimin tähdentämä uusi helpommin puolustettava raja ei ole vakuuttava. Ja
samaa kysymykseen kytkeytyy armeijamme täydellinen velttous kesän 44 suurhyökkäyksen
alla. Sanotaan että Mannerheim ei uskonut sellaiseen. Olisikohan tuo tottakaan?
Itse pidän totean, että Neuvostoliitto yritti silloinkin
valloittaa Suomen ainakin Kymijokeen asti mutta ei onnistunut. Maa säilytti
jonkinlaisen itsemääräämisoikeuden ja alkoi vaurastua. Talvisotaa ei haluta
muistella tai sitten venäläiset väittävät, että se li syystä tai toisesta
välttämätön.
Suoritus oli Suomen historian onnistuneimpia, ja sen toteuttajia
esitellään elokuvassa, jonka todellinen sisältö on kuitenkin toinen. Tavallaan
Linna itsekin muutti sitä Pohjantähden kolmannessa osassa. Suuri kansallinen
kertomuksemme on siis osittain epäpuoli. Eikä tarkistettua versiota voi tehdä.
Kunnia suuren isänmaallisen sotamme sankareille.
Kesäkuun 1944 hyökkäys Suomen rintamalla saattoi liittyä vain tukitoimiin Normandian maihinnousulle. Väinö Linnan kuvaamat sotilaiden mielipiteet, eivät välttämättä vastanneet hänen omiaan.
VastaaPoistaEräänlainen tukitoimihan se oli: irroittaa Suomen mittainen pätkä rintamaa sodasta ja eristää Pohjoiseen Norjaan 150 000 saksalaista sotilasta. Mutta Stalin oli sopinut lännen kanssa myös samanaikaisista toimista kauan odotetun maihinnousun kanssa, joten kaksi kärpästä. Lisäksi toiminta vapautti Itämeren laivaston motistaan Suomenlahden pohjukassa. Bonus olisi ollut murtautuminen Kymijoen linjan tasalle, mutta se ei onnistunut. Kannas oli liian kapea.
PoistaNiin. Ja olihan siinä kirjasse se Rokkakin, joka nimenomaan korostetusti tappeli talvisodassa menetettämänsä kodin takaisin saamiseksi ja pitämiseksi.
PoistaElokuvan alkupuolella oli muuten outo kohtaus, kun Rokka sai kortitaloonsa palveluun astumiskutsun. Periaatteessa mahdollista, mutta ilmeisimmin olisi ollut siinä vaiheessa vielä evakkona muualla Suomessa ja perheineen hätämajoitettuna jonkin maatalon huoneeseen.
"... alkupuolella oli muuten outo kohtaus, kun Rokka sai kortitaloonsa palveluun astumiskutsun."
PoistaYksi holtiton kohtaus, joka ei juonna historiaan.
Johnson-perämoottori oli leikattu pois, ja klaffivirheitä vähennetty ennen tv-esitystä. Vahva, uskottava suomi-elokuva kaikesta em. huolimatta.
Vaihdoin Game of Thronen loppujaksoon - ei yhtään klaffivirhettä!
Eipä tässä muuta voi kuin pyöritellä päätään ja vähin naureskellakin professorin ekstremistiselle uusvanhatulkinnalle "suuresta isänmaallisesta sodastamme" Suur-Saksan nerokkaan johtajan mahtavien sotavoimien rinnalla.
VastaaPoistaTämäkö muka on ainoa vaihtoehtoinen tulkinta?
PoistaPäätään pyöritellessään ja naureskellessaan voi helposti unohtaa sen että pyörittelemällä päätään ja naureskelemalla ihan omille tulkinnoilleen siitä mitä joku on sanonut tai kirjoittanut lähinnä vain paljastaa sen mitä joskus kauan sitten sanottiin henkiseksi keskenkasvuisuudeksi.
PoistaTärkeä ja arvokas kehitysvaihe sekin on, muttei siihen jäämisellä ole aina tavattu ylpeillä.
"Tämäkö muka on ainoa vaihtoehtoinen tulkinta?"
PoistaEn esittänyt mitään "vaihtoehtoista tulkintaa". Luotan siihen, mitä järkevän tuntuiset ja kiihkottomat historiantutkijat ovat aiheesta Suomi toisessa maailmansodassa muutaman viime vuosikymmenen aikana esittäneet. Sen sijaan ilmaisen suoranaisen inhoni sitä fanaattista, kiihkonationalistista ja ennen muuta menneisyyttä karkeasti vääristelevää hurmahenkisyyttä vastaan, josta nytkin oli kyse, tämä "henkisestä keskenkasvuisuudesta" sormellaan "opettava" typerys mukaan luettuna.
Pistäpä lähteeseen perustuva esimerkki "kiihkonationalistisesta" ja "karkeasti vääristelevästä hurmahenkisyydestä" historian tulkinnasta. Oliko isäsi sodassa, siis Suomen puolella?
PoistaMillä tavalla Kemppisen tulkinta poikkeaa niistä lukemistasi "kiihkottomien historiantutkijoiden" näkemyksistä?
PoistaEnkä oikein löydä Kemppisen tekstistään vastinetta herjallesi ""suuresta isänmaallisesta sodastamme" Suur-Saksan nerokkaan johtajan mahtavien sotavoimien rinnalla".
Avaisit vähän. Edes sen, miksi lainasit ja sovitit meille Venäjällä edelleen erittäin kuranttia tulkintaa "suuresta isänmaallisesta sodasta"?
Onko se esimerkki kiihkonationalismista?
Minulla on vähän eri käsitys siitä, kuka on se sormellaan opettava typerys.
PoistaEdellisiin: mitäpä tuollaisten kanssa maksaa vaivaa. Raivotkaa nyt keskenänne oikein iloksenne, te "isänmaalliset" [= historiaa vääristelevät] id.. siis "idealistit", niin kuin joku Tapsa teikäläisiä lempeästi luonnehti.
PoistaJa teikäläisiähän tämä Tapsa luonnehti hilpeästi "viidennen kolonnan veteraaneiksi" = bäckmannilaisiksi paskiaisiksi.
PoistaNiinhän tuo teki. Erona toki kuitenkin se, että tuo Tapsa kun on vähän väärä vastapuolta luonnehtimaan, kun itse tuntuu monien kommenttiensa perusteella kuuluvan nimenomaan itse noihin "isänmaallis"-oikeistolaisiin historianvääristelijämulkkuihin.
PoistaHuomautan kunnioittavasti, etten ole oikeistolainen enkä porvari, vaan työväenluokasta lähtöisin oleva demaritaustainen puolueeton tarkkailija.
PoistaRetoriikkani voi olla joskus kärkevää, mutta jos löydät argumenteistani tai päättelystäni virheitä, niin voisit ystävällisesti osoittaa ja oikasta ne, mielellään perustellen tai jopa lähteet mainiten.
Nytkin kiista oli siitä, onko Tuomioja oikeassa tässä ns. torjuntavoitto-keississä - että onko termi osuva vai puuta heinää? Minusta se on erittäin osuva, enkä oikein näe miten kantani vääristelisi historiaa?
Eiköhän ne Suomen natsikiihkoväitteet vääristele vähän enemmän?
Minusta vain tuntuu lievästi sanoen kummalliselta, että Hitlerin Saksan liittolaisena suurellisesti aloitettu ristiretki "bolsevismin tuhoamiseksi", "Leningradin hävittämiseksi maan tasalla" ja valtavien maa-alueiden (jopa Kuola in spe) anastamiseksi sitten päättyikin Tynkä-Suomen "loistavaan torjuntavoittoon". Mutta kaikkihan voidaan sanoilla meriselittää parhain päin. En yhtään epäile, ettei niin tule tapahtumaan tälläkin kertaa.
PoistaMuuten, Tapsa: ihan kuin kerran olisit tämän blogin kommenteissa väittänyt Antti Hietalahden kirjan Talvisodan salainen strategia olevan peräisin "Putinin trollitehtaasta". Et kuitenkaan ole nyt kertomasi mukaan kirjaa lukenut. Mistä siis sait tuon varman tiedon?
Olin jo väittämässä, etten takuulla ole... mutta kun googlasin vähän, niin löysin kuin löysinkin sellaisen herjani täältä:
Poistahttp://kemppinen.blogspot.com/2017/09/kenraalit.html
Kyse oli siis vastauksesta kommenttiin, jossa esitettiin, että "Saksa tarvitsi Petsamon nikkelin juuri venäjälle hyökkäykseen, ja sen vuoksi Suomen kumppanikseen. Sinisten silmiemme tähden emme joutuneet myötäsotijoiksi. Kuinka kauas kontrahti ulottuu talvisodan aikaan on debatoitavaa, mutta vuonna 1941 se ainakin oli selkeää. Ja Suomea vietiin kuin litran mittaa."
Kritisoin tuota nikkeliteoriaa, eikä siinä vieläkään mielestäni ole juuri järkeä. Siksi en ole katsonut kirjaakaan tarpeelliseksi lukea - luin ja näin siitä kyllä aikoinaan moniakin arvioita.
Varmaan hieman ajattelemattomasti liitin tämän nikkelikeissin niihin "uusiin tulkintoihin", joita siihen aikaan sikisi kuin sieniä sateella - ja joiden ainoa tarkoitus näytti olevan osoittaa Suomi syylliseksi myös talvisotaan.
Siksi kirjoitin, että "PS. Hiukan enemmän johdonmukaisuutta kaipaisin raflaaviinkiin teorioihin. Epäilen että tämänkin teorian juuret johtavat Putinin trollitehtaaseen."
Kyse ei siis ollut "varmasta tiedosta", vaan retoriikasta. Hietalahden kirja voi hyvinkin olla tehty vilpittömässä mielessä.
Mitä tulee Putinin trollitehtaaseen, niin sehän jauhaa puutaheinää täydellä höyryllä yhä. Tehdas tuotti mm. solkenaan valeteorioita siitä, mikä pudotti ukranainalaisen koneen - kunnes hölmön rehelliset persialaiset menivät ja tunnustivat!
PoistaMutta yön yli nukuttuani lupaan lukea Hietalahden kirjan. Voihan olla, että kritiikeissä annettiin väärä kuva.
Leningradin saartaminen ja Muurmannin radan katkaisu taisivat olla päällimmäiset syyt sille että edettiin minne edettiin, tosiaankin hra H:n käskystä. Se että myöskään hra H. ei saanut pidetyksi omaa osaansa diilistä lienee jo aika varhain vakuuttanut vaikkapa Mannerheimin siitä että lopussa ei kiitos seiso.
VastaaPoistaJuuripa noin tuo taitaa olla.
PoistaStalin, Churchill ja Roosevelt sopivat Teheranissa 1.12.1943 rauhanehdot Suomen tapauksessa, jotka toteutuivat melkein tarkasti (Porkkala):
VastaaPoista"Stalin: Meidän ehtoihimme rauhan aikaansaamiseksi Suomen kanssa kuuluu Neuvostoliiton ja Suomen välisen rauhansopimuksen 1940 palauttaminen voimaan. Siinä yhteydessä olemme valmiit - jos suomalaiset niin haluavat - luopumaan Hangosta ja sen sijaan palauttamaan hallintaamme aikoinaan luovuttamamme Petsamon alueen. Me pyrimme myös vaatimaan tavaratoimituksina korvauksen, joka vastaa puolta suomalaisten meille tässä sodassa aiheuttamasta vahingosta. Lisäksi suomalaisten on karkotettava saksalaiset maastaan ja katkaistava suhteet Saksaan sekä täytettävä eräitä muita ehtoja."
Suurhyökkäyksen kulku on mielenkiintoinen. Taktiikkansa mukaisesti se aloitettiin suurella paikallisella tulivoimalla ja pyrittiin suorittamaan läpimurto sekä sen jälkeen tilanteen jähmetyttyä jääminen siiliasemaan odottamaan että Suomi alkaa kuluttamaan reservejään sitä vastaan -- taktiikka jota venäläiset käyttivät koko itärintaman mitalla. Mutta samaan aikaan kaukopartiot ilmoittivat myös jatkuvista joukkojensiirroista rintamalta pois. Ehkä Stalin katsoi lopulta sovittujen rauhantavoitteiden täyttyneen. Neuvottelut aloitettiinkin välittömästi.
Mitä itse sotaanliittymiseen tulee, kyse on Englannin aloittamasta Suomen eristämisestä tuonnin suhteen (navicerts), joka ajoi Suomen Saksan turviin -- Saksa taas tarvitsi ehdottomasti Suomen Petsamon nikkelin sekä kuparia muualta Suomesta sotahommiin. Se ajoi Saksan liittoon Suomen kanssa hoitamaan pitkän pätkän Neuvostoliiton vastaista rajaa suomalaisella sotaväellä. Saksa taas vartioi Kolosjokea ja nikkeliä sadalla viidelläkymmenellä tuhannella miehellä eikä pystynyt etenemään yhtään kohti Murmanskia. Suomalaiset saivat valloittaa pätkän Muurmannin rataa mutta eivät venäjäntuonnin tärkeää rautatieristeystä, seikka joka mahdollisti Neuvostoliiton sotakone- ja elintarvikehuollon läntisen avun.
Ja sitten Suomen armeija ei tehnyt muuta kuin puhdetöitä.
Koko välirauhan aika oli riidelty englantilaisten nikkelinkaivu-oikeuksista Petsamossa, pääosin Saksan ja Neuvostoliiton kesken käyttäen Suomea juoksupoikana. Suomen tapa kaivatuttaa muilla malmit maistaan on edelleen vähintään omituinen.
Kemppisenkin älyköksi kohottama Wolf Halsti tuli analyysissään siihen tulokseen että Stalin ei halunnut vallata Suomea . Syy tähän oli että jos Suomi olisi liitetty Neuvostoliittoon Ruotsi olisi tietenkin hakenut turvaa lännestä j a sen avulla aseistautunut hampaisiin asti. Tällöin N-liitto olisi joutunut vastaamaan samalla mitalla ja ne resurssit olisivat olleet pois paljon tärkeämmiltä ilmansuunnilta. Stalinin ajattelussa parempi oli että Ruotsi pysyisi puolueettomana ja Suomi "puolueettomana".
VastaaPoista"Suomi oli saksalaisten fasistien rosvoretkellä ja pääsi siihen nähden yllättävän vähällä .."
VastaaPoista"Talvisotaa ei haluta muistella tai sitten venäläiset väittävät, että se oli syystä tai toisesta välttämätön."
myös tällä puolen rajaa elää tuo käsitys. Vaikka tosi asiassa Stalin ei olisi neuvotellut saari kerrallaan maan vaihdosta, jos se halusi muuta, ottaa.
H'nelle vittuilu johti siihen että kanuuna puhui mainilassa: me amumme tykillä, ja suomalaiset laskevat alleen
nämähän on Lasse Lehtien liukkaasti selittänyt parhain päin Ylellä Hengen asein -sarjassa. Puuttui vain joku sana tupakanpolton terveellisyydestä.
Niin, tupakanpolton terveellisyydestä tai nyt myöhemmin samalla otteella ilmastonmuuutoksen olemattomuudesta. Kummankin kampanjoinnin menetelmät ja rahoituskuviothan ovat samanlaiset.
Poista"Mannerheimin tähdentämä uusi helpommin puolustettava raja ei ole vakuuttava."
VastaaPoistaEi niinkään helpommin puolustettava raja, vaan rintamalinja. Rajahan määräytyisi vasta rauhanneuvottelussa.
Saksalaisten kanssa oli sovittu kolmen kannaksen linja, jossa suomalaiset siirtävät rintamalinjan Kannakselle ja Laatokalta Ääniselle, saksalaiset Äänisen ja Vienanmeren välille. Saksalaisten piti myös tulla Laatokka kiertäen Syvärille. Tämä olisikin ollut suomalaisten kannalta mainio linja, helpommin puolustettava ja enempi miehiä olisi voitu päästää lomakiertoon.
Jos neukkujen hyökkäys kesällä 1944 olisi alkanut vanhalta rajalta, olisivat kenties päässeet kiertämään Laatokan ja uhkaamaan Kannaksen puolustajien selustaa. Puskurivyöhykkeestä oli suuresti etua.
Tuomiojalla lienee sitten vastaus myös siihen, miksei Suomea miehitetty ja tehty kansandemokratiaksi? Missä muualla Stalin ja venäläiset osoittivat vastaavaa laupeutta?
VastaaPoistaTaidanpa pitäytyä kannassani, että Suomen kohtalon ratkaisivat isäni ja muut suomalaissotilaat, ensin Ihantalassa suurhyökkäyksen pysäyttämällä ja sitten muualla vastaavilla uroteoilla. Syy Neuvostoliiton hyökkäysinnon loppumiseen ei ollut divisioonien tarve Berliinissä, vaan se että Kannakselle olisi tarvittu uusia tuoreita divisioonia.
Olisihan niitä tietysti riittänyt, mutta Generalissimus oli järkimiehiä. Sat sapienti. Ja tämä samanhan hän totesi myös suomalaisneuvottelijoille 40-luvun lopussa Moskovassa.
PS. Tämä on aihe, joka saa takuuvarmasti liikkeelle ja napit vastakkain meidät isänmaalliset idealistit sekä viidennen kolonnan veteraanit!
Tapsalle ei taida olla muita kuin hänenlaisensa virallista ’totuutta’ toistavat ja ne ’viideskolonnalaiset’. Kuitenkin välissä on paljon henkilöitä, jotka puntaroivat ko. asiaa kertyvän asiatiedon pohjalta vailla lukkoonlyötyä asennetta.
PoistaEdustaako näkemykseni virallista totuutta? Luojan kiitos, vihdoinkin olemme päässeet irti suomettumisesta!
PoistaHeh, aika hyvin heitetty. Mutta ei ne sotaselitykset 70-luvullakaan juuri muuttuneet aiemmasta. Kekkonen taisi kyllä kerran jossain haastattelussa vähän vaimeasti sanoa jotain siihen suuntaan, että ajopuuteoria joutaisi jo mennä.
Poista. . . nuorten miesten miesten tapattamisessa pitäisi olla erittäin tarkkana, ettei sitten tarvitse vuosikymmeniä jälkeenpäin selitellä (ja peitellä) asioita.
VastaaPoistaItä-Karjalan valtaukselle 1941 ei varmaankaan ole yhtä selkeää syytä. Heimoaatteella oli todennäköisesti jotain vaikutusta, tai ainakin se oli helpompi esittää kansalle perusteluksi samoin kuin paremmin puolustettavien rajojen saaminen. Sodan lopputulos ei tietenkään ollut vielä syyskesällä 1941 nähtävissä, ja se riippui viime kädessä saksalaisten menestyksestä, joten heidän operaatioidensa tukemikseksi Suomen oli syytä jatkaa hyökkäystä; tavoitteenahan oli "kädenlyönti Syvärillä". Olen joskus pohtinut, että missä määrin Itä-Karjalan valtaus toimi "korvikkeena" osallisumiselle hyökkäykseen Leningradiin, mihin suomalaiset eivät halunneet ryhtyä. Ts. saksalaisten tukemiseksi ja pitämiseksi tyytyväisinä hyökkäystä oli jatkettava vanhojen rajojen yli, mutta suomalaisten kannalta siedettävämpi vaihtoehto oli tehdä se Itä-Karjalassa eikä Leningradissa.
VastaaPoistaSaksalaisten sijasta käyttäisin termiä natsit.
PoistaJenkithän paljon käyttävät sota-ajan saksalaisista natsi-sanaa. Samalla logiikalla Neuvostoliiton joukkoja pitäisi sanoa kommunisteiksi, suomalaisia ja länsiliittoutuneita demokraateiksi.
PoistaKaikki saksalaiset eivät olleet natseja.
PoistaEdellinen puhuja on oikeassa, kaikki saksalaiset eivät suinkaan olleet natseja ja loukkaantuivat jos heitä sellaisiksi nimitettiin. Lapissa taisteli normaalien armeijan joukko-osastojen lisäksi SS-joukkoja jotka olivat nimenomaan natsimielisiä. Heidän piti esiintyä mallikelpoisina natseina ja taistella urheasti mutta käytäntö oli toinen. Onneksi heitä oli suhteellisen vähän eivätkä saaneet arvostusta muilta saksalaisilta. Pääosa saksalaisista oli vain tuotu näyttämölle joko kuolemaan tai kärsimään, muita vaihtoehtoja ei ollut. Kuri oli tiukka ja saksalaisten sodanjohdon hyökkäysmetodit eivät toimineet Lapin maaperällä maaston taki. Suorissa rintamahyökköyksissä saksalaisia kaatui runsaasti, jopa 50% joukoista. He eivät yksinkertaisesti osanneet suojautua eikä käyttää maastoa hyväkseen ja rintamahyökkäys oli typerintä mitä saattoi tehdä.
PoistaSyväri sinänsä olisi sopinut suomalaisten ja saksalaisten joukkojen luontevaksi rajaksi. Sen pohjoispuolella kun ei ollut mitään saksalaisia kiinnostavaa. Vain metsävarat, jotka olisi saatu tavanomaisessa vaihdossa. Asiasta on voitu hyvinkin sopia sotilaitten kesken keväällä 1941.
VastaaPoistaPietari on kuitenkin kiinnostavampi kysymys. Ettäkö Himmler olisi käynyt keväällä 1942 Suomessa ensisijaisesti hermolomalla? Tuskinpa vaan. Samaan aikaan kun piti tuhoamistoiminta Puolassa ajaa ylös. Pietari t. Leningrad oli näet vihdoin tarkoitus vallata 1942, tätä varten Mansteinin armeija siirtyi Krimin valtauksen jälkeen pohjoiseen. Ongelma oli vain väestö, sen Hitler halusi tuhota, mutta ei rasittaa armeijan joukkoja tästä seuraavalla moraalisella ongelmalla. Mitä luultavammin Himmler kysyi suomalaisilta, josko tälle väestölle olisi tarvetta tai käyttöä. Sai varmaankin kieltävän vastauksen. Tämä varmasti vähensi hyökkäyshaluja. Toki myös venäläiset tulivat aktiivisemmaksi lähikuukausina; Pohjoisen armeijaryhmän (Saksa) joukot sitoutuivat puolustukseen.
Yleensä historian tapahtumilla on useita selittäviä tekijöitä. Itä-Karjalan miehityksellä oli aika laaja tuki, ja sen perustana oli pitkälti heimoaate, joka ei suinkaan ollut äärioikeiston yksinoikeus. Päinvastoin: maalaisliitto oli ollut 1918 kaikkein heimohenkisin puolue, ja jopa SDP:ssä oli heimoaatetta kannattava, Voionmaan ympärille muodostunut vähemmistö.
VastaaPoistaUlkopoliittisesti Itä-Karjalaan mentiin, koska jotenkin Saksalle oli maksettava avusta. Mannerheim ei ollut valmis tapattamaan armeijaa Leningradin linnoitusvyöhykkeeseen ja katutaisteluihin, joten vaihtoehdoksi jäi sisäpoliittisesti keveämpi Itä-Karjala. Se, että hyökkäys olisi keskeytetty vanhalle rajalle, olisi tuhonnut suhteet Saksaan.
Kolmantena seikkana oli sitten se "panttiargumentti". Kuka siihen uskoi? Kyse oli toiveajattelusta, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä rauha konferenssissa alueiden tosiasiallisella hallinnalla oli paljon painoa. Ennen kaikkea pääsi järjestämään kansanäänestyksen, jonka tulos oli yleensä miehittäjän tahdon mukainen. Kyllä Itä-Karjalalla olisi voinut jotakin ostaa, jos olisi tullut sovintorauha. Edellisellä kerralla Petsamo maksettiin Repolalla ja Porajärvellä.
Tässä on muuten järkeä.
Poista"Ulkopoliittisesti Itä-Karjalaan mentiin, koska jotenkin Saksalle oli maksettava avusta. Mannerheim ei ollut valmis tapattamaan armeijaa Leningradin linnoitusvyöhykkeeseen ja katutaisteluihin, joten vaihtoehdoksi jäi sisäpoliittisesti keveämpi Itä-Karjala. Se, että hyökkäys olisi keskeytetty vanhalle rajalle, olisi tuhonnut suhteet Saksaan."
Siirrymme miettimään sitä, miksi saatiin osa Muurmannin rataa mutta ei menty ja vallattu risteysasema Sorokkaa, joka olisi katkaissut oikoradan jota pitkin huoltoliikenne hengitti. Kuvittelemme, että Mannerheim katsoi sodan lopputulosta varovaisella silmällä ja halusi pitää suhteet kunnossa tulevaan Englantiin mutta vielä paremmin Yhdysvaltoihin. Joka maksoi ne tavarat jotka Murmanskista rintamalle saapuivat.
Mielestäni Mauno Jokipii teoksessaan Jatkosodan synty selittää etenemisen Syvärille alkuperäislähteisiin nojaten niin, että asiassa ei ole erityisempää tarvetta jossittelulle. Ennen jatkosotaa suomalainen delekaatio muistaakseni Heinrichin johdolla kävi keskustelun Saksan maavoimien esikunnassa Haiderin ja muiden Saksan armeijan johtajien kanssa. Tässä yhteydessä Suomelle tarjottiin Saksan suojelusta, hintana osallistuminen Saksan tulevaan hyökkäykseen. Suomalaisille paljastettiin Barbarossa-suunnitelmasta välttämättömin: karkea aikataulu ja pohjoisen armeijaryhmän etenemissuunnitelmat. Tarkoitus oli saartaa Leningrad Laatokka kiertämällä. Suomalaisten joukkojen oli tarkoitus olla pihtiliikkeen pohjoinen osa ja joukkojen oli tarkoitus kohdata Syvärillä. Ei tämä käsky ollut, vaan sopimus. Saksan suojelulla oli tietenkin hintansa, Saksa halusi suojella Suomea Neuvostoliitolta juurikin suunnittelemansa hyökkäyksen vuoksi. Oli sitten Mannerheimin oma päätös edetä myös pohjoissuuntaan, vallata Petroskoi ja Karhumäki. Ehkä tässä kohtaa jo oli ajatus puolustettavasta linjasta, mutta sen reunaehtona oli väistämättä se, että oli sovittu kohdata saksalaiset Syvärillä.
VastaaPoistaKesä 1944 menee tietenkin jo spekuloinniksi, mutta arvaan, että Suomen ylin johto, tai ainakin Mannerheim oli liian informoitu, eli hänellä ehkä yhdessä Paasosen kanssa oli summittainen tieto Normandian maihinnoususta ja sen ajasta. Tämän tiedon valossa oli tietenkin loogista olettaa, että Puna-armeija tekisi vähän ennen maihinnousua isomman offensiivin, joka sitoisi mahdollisimman paljon saksalaisia joukkoja. On vaikea olla ajattelematta, että tässä kohtaa Stalin teki länsivalloille oharit. Tätä ajatusta tukee vahva jako Suomen ylimmässä sotilasjohdossa: osa, keskeisimmät ja ehkäpä luotetuimmat upseerit olivat täysin huolettomia, muut taas todella huolestuneita suurhyökkäyksen uhasta.
Arvelen että jatkosodan alkuhankauksen jälkeinen menestys hyökkäyksissä oli rohkaisemassa laajempiin hyökkäyksiin. Tämä siitäkin huolimatta että itäraja oli venäläisten melko vahvasti miehittämä ja syvälle. Mannerheim kuitenkin tajusi että miehiä helposti alkaa kaatua liiaksi ja pyrki koko ajan säästämään heitä. Suomen miesjoukot olivat todella vähäiset verrattuna itänaapurin väestövarantoihin.
VastaaPoistaHeimoaatekiihkoilijat olivat jostain syystä saaneet hetkellistä painoarvoa hallituksessa. Kun sitten Itä-Karjalaan lopulta päästiin, ei oikein heti keksitty mitä siellä tehtäisiin. Ei oltu laadittu kovin paljoa suunnitelmia paikalliselle väestölle (jota ei sitten enää ollut laajemmin jäljellä evakuointien takia). Väestöä kuitenkin pyrittiin kohtelemaan hyvin. Käsittääkseni heimoaate alkoi hiipua asemasodan aikana kun ei vieläkään oikein tiedetty mitä niille heimolaisille oikein pitäisi tarjota.
Tarkkaan monia sotapäiväkirjoja ja kuvauksia luettuani olen tullut siihen järkähtämättömään käsitykseen, että suomalainen sotilas taisteli raivokkaasti maata puolustaakseen. Monesti kävi tilanne sellaiseksi että tilanne oli epätoivoinen ja oli taisteltava viimeiseen mieheen. Monesti oli tapeltava pelkkä puukko kourassa kun ei muuta enää ollut. Suomalaiset miehet joutuivat hirvittävän koville rintamilla. Taistelua saattoi kestää yhtäjaksoisesti vuorokausia peräkkäin ilman lepoa, ilman ruokaa, ilman suojaa säiltä, ilman haavoittuneiden hoitoa tai poiskuljetusta, joskus lumihangessa nukkuen. Aina ihmettelen sitä sisua jota osoitettiin. Vastaavasti venäläiset joutuivat aivan yhtä koville ja he myös taistelivat hyvin usein viimeiseen mieheen koska muita vaihtoehtoja ei heille annettu. Heidän kohtaloistaan ei ylemmillä tasoilla suuremmin piitattu, he olivat vain miinanpolkijoita ja tykinruokaa aivan kirjaimellisesti. Väärään ilmansuuntaan ei kannattanut kääntyillä hyökkäyksen kestäessä koska politrukki tai upseeri kulki perässä ja säälittä ampui ne jotka erehtyivät ilmansuunnasta. Haavoittuneet työnnettiin suohon koska olivat muulle joukolle painolastia.
Oliko kenraali ja komentaja Qassem Suleimani Iranin "Mannerheim" (tai vain "Törni")?
VastaaPoistaJos kyllä niin siihen nähden hänen tappamisensa synnyttämät tuliset tunteet tulevat paremmin ymmärrettävämmiksi.
MMM...
Vallankumousankari Suleimani oli pikemminkin Iranin kenraali Kaljunen. Se selittää kaiken.
PoistaJos Suomi olisi yksiselitteisesti hävinnyt, niinkuin Tuomioja jaksaa inttää, olisimme joutuneet opettelemaan miten Neuvostoliitossa (!) eletään. Neuvostoliiton kanssa (!) elämistä joutuivat opettelemaan nekin, jotka voittivat yhdessä sen kanssa.
VastaaPoistaTorjuntavoitto kuvaa parhaiten sodan lopputulosta meidän kannaltamme. Millaisessa mielenmaisemassa olisimmekaan olleet sodasta toipumassa, jos joku "tuomioja" olisi onnistunut iskostamaan tappion päähämme? Turha taistelu, tarpeettomat uhrit...
Molotovilla ja Stalinilla olivat suunnitelmat valmiina siihen mitä suomalaisille olisi tehty jos Suomi olisi saatu miehitettyä, joko 1939 tai jatkosodan loppupuolella. Ei ole kivaa luettavaa.
PoistaJäi sanomatta.
VastaaPoistaKimmo Rentolan kirjan (Stalin ja Suomen kohtalo) vaikutuksesta ja maapallon elämän käänteistä lukeneena olen tullut siihen tulokseen että sekä elämä maan päällä että Suomen välttyminen Stalinilta oli ollut niin useasti hilkulla että meidät on pelastanut:
Julmatun hyvä tuuri.
Ja Talebanin lukeneena olen oppinut että sattuma on aliarvostettu tekijä.
MMM...
Tässä Louhimiehen ”Tuntemattomassa” näyttivät muutamien näyttelijöiden hampaat olevan kuin sähköhammasharjan ja pepsodentin jäljiltä. Epookki on elokuvan teossa kallista, mutta huomiokykyiselle lavastajalle joskus halpaakin. Vähän väriä hampaisiin ei maksa paljon. – Puhe oli paikoin epäselvää. Vai oliko vika äänityksessä? Onko näyttelijäkoulutuksessa puheilmaisun opetus riittämätöntä? Vai korostetaanko liikaa näyttämöpuheen ja elokuvapuheen eroa? Vai onko kuuloni huonontunut? Ainakin esityssali oli digituliterä. Televisiosta en ole elokuvaa katsonut. – JRi.
VastaaPoistaKatsoin televisiosta. Monesta repliikistä en saanut selvää. Puhe hiljaista ja muun touhun seassa ohimennen lausuttua, taustalla hälyääniä, ja sitten vielä idioottimaisesti tungettu taustamusiikkia päälle.
Poista