Eliakselle

Onnea toivotan ja samalla voivotan kosteana poski.

Kyllähän se koski, että synttäreille en pääse, sinne teille.

Ei tahdo kunto kestää. Se tulemisen estää.

Juhli sinä kunnolla, tiedolla ja tunnolla

koulupojan taidolla, ilolla aidolla.

Tämän seitsenvuotispäivän onnittelukirjoituksen voisit laittaa tavalla tai toisella talteen.

Valokuva on erikoinen. Se on otettu melkein sata vuotta sitten. Tuossa talossa asui kuvanottohetkellä muun muassa isoäitisi äiti. Hän on siis sama Laila-mummo, joka on nyt palvelutalossa 96-vuotiaana.

Kuvan alkuperä on hiukan epävarma. Hahmoista päätellen minun isoisäni on tuo pukumies lierihattuineen. Hän laittaa polkupyörää telineeseen kellokaupan edessä. Vasemmalta kurkistaa talon nurkan takaa nainen, joka sopisi hyvin olemmaan isoäitini, ja nuo kaksi lasta saattavat sitten olla äitini sisaruksia, kaksoset Vieno ja Lauri.

Kuva on otettu hiukan yläviistoon. Arvaisin että palkkikamera jalustoineen on ollut kuorma-auton lavalla. Itse kuvauspaikan tiedän metrilleen. Ajankohdan näkee autosta – sanoisin 1929. Auton vieressä tuleva nainen on hiukan ylipukeutunut maaseudun arkipäivään.  Saattaa olla kouluun opettajaksi tullut maiseri Anna Väyrynen, josta tuli 1944 toinen kummini. Se varsinainen kummitäti oli tuo Vieno.

Oikealla näkyvän, rähjäiseltä vaikuttavan talon omisti Matti Lauttamus eli Uiton Matti. Hänet minäkin muistan lapsuudestani, sillä hän eli hyvin vanhaksi. Tuo mies oli syntynyt ennen 1800-luvun nälkävuosia eli 1860-luvun alussa.

Voi olla, että kuvassa myös näkyvä lapsi on Uiton Lempin Vilho, joka sitten kuoli sodassa.

Kuvan aika muuten oli samaa aikaa, jolloin tätäkin tietä tallasivat lauluista kaikille tutut häjyt. Heidät pani aisoihin senaattori J.V. Snellman, joka tämän saman maakunnan miehenä tiesi tilanteen ja antoi käskyn muuttaa tilanne ”keinolla millä tahansa”. Keino oli nimismies, Hägglund, laulujen ”Kauhavan ruma vallesmanni”.

”Ruma” muuten tarkoitti murteessa myös rotevaa ja kovaotteista. ’”Katsos rumaista”, sanottiin hevosesta, joka potki ja vikuroi.

Joku voisi kysyä, että mitä tekemistä tällaisilla asioilla on lapsen seitsenvotispäivillä. Vastaus on helppo Jos sinä osaisit katsoa peiliin yliluonnollisen tarkasti, näkisit tämän kaiken. Nyt peilistä näkee vain tämän hetken, ihon ja hiukset ja silmät. Mutta kun sieltä peilistä katsoo ihminen, vaikka pieni vielä, niin se ihminen on osa maailmaa.

On sellainen sanonta, että ei kaikki ole totta, mikä todelta näyttää. Se on aika tyhmästi sanottu. Sinulle sanoisin, ettei kaikki näy, mikä on totta ja tärkeää. Hyvin paljon jää tutkittavaksi ja mietittäväksi ja myös arvattavaksi ja kuviteltavaksi. Myös syntymäpäivänä ne tärkeät lahjat ovat sellaisia, joita ei heti näe: koko ajan kertyy uutta. - Isoisä