Sivun näyttöjä yhteensä

11. helmikuuta 2019

Onko Belgiaa olemassa?



René Magritten keskeinen ominaisuus ei näy Amos Rexin näyttelyssä. Tauluista on vaikea päästä eroon. Ne ovat kuin humalaisen perheenjäsenen puhelinsoittoja. Eräs, aika kauan sitten kuollut, jätti sanavalintoihini jäljen. Hän lupasi vähän väliä kertoa nyt ”koko pitkän ja surullisen elämäntarinansa”. Samaa luokkaa kuin Nerudan kirjan nimi, kaksikymmentä laulua rakkaudesta ja yksi epätoivosta. 

Sitä elämäntarinaa ei koskaan tullut. Nyt olisin kiinnostunut niitä saatuani vihiä, että eräät johtivat asioiden outoihin käänteisin. Miksi vaari lähti kesken kaiken Amerikkaan ja löi siellä itseään kirveellä päähän?

Belgian historia vaikka vain Wikipedian hyvin lyhyenä versiona on kuin painajaisuni. Se kyllä osin selittää, miten kirkkaasti näkyvillä Euroopassa on valtio, joka on jo vuosikymmeniä kiemurrellut mielettömissä kieliriidoissa ja osoittanut muuten mallia yhteisöllisyyden epäonnistumisesta ja saanut kai siksi yhteisöllisyydestäkin oirehtivan Euroopan unionin kimppakaverikseen.

Mahdottoman mielen kuvaajista yksi on Magritte ja toinen hiukan vähemmän tunnettu pinttymien maalari Paul Delvaux. Kolmas todella kuuluisa belgialainen on Tintti ja neljäs on Georges Simenon. Komisario Maigretin syvä pariisilaisuus on samaa kuin tavallisesti, ulkopuolisuutta.

Napoleonista Staliniin (ja tavallaan Mannerheimiin) suuret kansalliset sankarit eivät ole ongelmattoman kansallisia.

Ja näistä kolmesta viides on Hercule Poirot, monen muunkin kuin Agatha Christien mielestä sietämätön pikku mies, uskottavien tietojen mukaan virasta ehkä sotavamman vuoksi luopunut Belgian rikospoliisin entinen korkea virkamies, jonka hahmossa pikkumaisuus kehitettiin hyveeksi ja sitten ehkä taiteeksi.

Belgian kammottavuuden nosti maailman tietoisuuteen englantilainen Joseph Conrad, joka oli ranskaksi ajatellut puolalainen. ”Pimeyden sydän” on Kongolla, jossain siellä päin. Vain vähän vähemmän taitava novelli samasta aiheesta on ”Outpost of Progress”, edistyksen etuvartio, jossa siinäkin länsimainen sivistys esitetään mielisairauden harvinaisen vaarallisena muotona.

Kongo oli aika pitkään Belgian kuninkaan henkilökohtainen siirtomaa, joka siirtyi valtion vastuulle vasta käsittämättömien vaiheiden jälkeen. Siirtomaavallan höyryävä helvetti taas oli totta. Kuningas Leopold varmaan kiljuu helvetissä, mutta sitä ennen miljoonat kongolaiset kiljuivat kaivoksissa ja viljelmillä, joissa suoran surmaamisen vaihtoehto oli raajojen amputointi pakolla.

Brueghel oli belgialainen eli siis Flaamilainen. Bosch puolestaan oli hollantilainen eli ”alankomaalainen”. Ja tuon alueen panos Eurooppalaiseen kuvan ja musiikin kulttuuriin on käsittämättömän suuri. Vielä van Gogh ja Cézanne maalasivat kuin vimmatut Burgundin maisemaa, ja Burgundi jota oli siellä etelässä ja sitten myöhemmän Belgian paikkeilla pohjoisessa oli maailma sinänsä. Claudio Monteverdin ihailijoita voi kiusoitella sanomalla, että burgundilainen Josquin des Prés oli säveltänyt tuon kaiken jo sata vuotta aikaisemmin, yhdessä Johannes Ockeghemin kanssa.

Tässä on Suomelle tulevaisuusohjelma. Sekä taloudessa että kulttuurissa kitkapinta näyttää olevän tärkeä, ellei tärkein Ruotsalaisetkin rikastuivat valmistamalla hienoja laakereita.

24 kommenttia:

  1. Sen takia varmaan eliitti pistää kansalaiset niin vaikeaan rakoon että eivät meinaa tulla toimeen, että heille tulisi enemmän tuota tärkeää kitkapintaa joka tekisi heistä parempia ihmisiä.

    On yksi asia tietoisesti hankkia omaan elämään lisää kitkapintaa, mutta kokonaan toinen juttu on lisätä sitä kitkapintaa muille vastoin heidän tahtoa.

    VastaaPoista
  2. Freudin mukaan hauskuus on sitä että aivojen lokerot fuskaavat ja kontrollin ylijännite purkautuu niin että hengityskin katkeilee. Aamulehdessä julkaistuihin kommentteihin viitaten: Magritte ei ole pelkästään hauska. Hän purkaa myös esimerkiksi yön ja päivän, kuulo- ja näköaistin, ja durkheimilaisen "pyhän ja profaanin" aitaukset.

    "Kuulemisen huone" ei ole interiööri vaan eksteriööri, ja katselemme Isoa Omenaa ulkoapäin. Omenan valtava massa on hiljaisuuden massaa, ja aistimme tämän massan. Se aistitaan siis korvilla, kuuloaistilla. Maalauksella voisi korvata sosiologian oppikirjat.

    Voi myös kysyä, miksi Magritten omenat ovat vihreitä. Siihen on hyvä syy: punaisella on mahdoton maalata perpektiiviä. Punainen on aina etualan väri. Näin maalauksiin sisältyy myös Spengler. Historian oppikirjat out.

    Perspektiivin ja ajan taju ovat yksi ja sama kognitio. "Minä" on tajunnan fokusoitumisen alusta, mutta "minä" ei ole maailman alkupiste. Persoonapronominien oikean järjestys on: sinä, minä, hän, me. Ja yksikön ja monikon raja kulkee minän ja hänen välissä.

    Jaa, no se on jo oikeastaan toinen juttu.

    VastaaPoista
  3. Poirot on tyypillinen peruspurjekorvien nenäpystyssä kehittämä pilakuva ei-englantia puhuvista oman erinomaisuutensa korostamiseksi.

    VastaaPoista
  4. Gabinilla ei ole päässä knallia mutta taitaa silti olla eniten Maigretin näköinen Maigret. Mistähän se knalli tuli ja siirtyi sitten Joel Rinteenkin päähän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Maigret on kyllä enemmän Bruno Cremerin näköinen, vastaa enemmän myös kirjan kuvausta isosta hieman "tyhmän" ja kömpelön oloisesta miehestä. Knalli (chapeu melon) tuli ensimmäisistä 1930 -luvun kirjoista:
      "Il décrocha son veston, l'endossa, revêtit un lourd pardessus noir et mit sur sa tête un chapeau melon." (Pietr-le-Letton).

      Poista
  5. Belgia on ilmeisesti olemassa koska flanderilaiset eivät halua osaksi Hollantia eivätkä vallonit Ranskaa. Mutta sisällissotaa ei ikuinen kieliriita kuitenkaan ole saanut aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa maan itsenäistyessä 1830-luvulla ja vielä sen jälkeenkin aika monet flaaminkieliset olisivat ihan suosiolla jääneet osaksi Alankomaita. Kieli oli käytännössä yhteinen, sille oli lopultakin annettu virallisen kielen asema. uskonto tietenkin erotti, mutta orangismilla (Yhteisen Alankomaiden kuningaskunnan ja sen kuningashuoneen kannnatuksella) oli aitoa suosiota flaamien parissa. Ranskankielinen vähemmistö vain katsoi olevansa hienompaa väkeä ja Ranska aktiivisesti tuki separatisteja. Syntynyt Belgia olikin pitkään virallisesti yksikielisesti ranskalainen. Oikeastaan Belgian synty oli hyvin epädemokraattinen hanke. On muistettava, että esimerkiksi Brysselistä tehtiin yksikielisesti ranskalainen, vaikka väestöstä maan itsenäistyessä 85% puhui flaamia.

      Poista
  6. Myös Edgar Rice Burroughs, joka tunnetusti ei kai ikinä edes käynyt Afrikassa, tuntui tuntevan belgialaisten maineen. Sillä ei liene sattumaa, että jokainen Tarzaneissa esiintyvä valkoinen paatunut roisto on belgialainen.

    VastaaPoista
  7. Belgia on kai liian lähellä, sillä muuten on vaikea ymmärtää, ettei sen mykistävä esimerkki uppoa meikäläisen eliitin kalloon: jos monikulttuurisuus ei toimi edes keskellä sivistynyttä Eurooppaa ranskan- ja hollanninkielisten kesken, niin miten helvetiassa se onnistuisi täysin erilaisista kulttuureista tulleiden kesken!

    Kysyn vaan, ei tarvitse vastata. Ajatelkaa mieluummin hetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Belgiahan on esimerkki siitä että monikulttuurisuus toimii. Ei tarvitse rakastaa toista mutta voi sietää. Riidoisssakin voi olla ja silti jakaa samaa tilaa. Jos ei toimisi, maan osat olisi kauan sitten liitetty Ranskaan ja Hollantiin.

      Poista
    2. Kuitenkin moni teikäläinen ihailee ja jopa palvoo Yhdysvaltoja... pientä ristiriitaa.

      Poista
    3. Toimiiko monikulttuurisuus muka USAssa? Eivätköhän kaikki sen sisäiset ongelmat kumpua juuri monikulttuurisuuden toimimattomuudesta. Ulkoinen menestys johtuu puolestaan kapitalismista, anteeksi vaan kauheasti.

      Poista
    4. Kekkosen aikana eläneenä sanoisin ettei se monokulttuurisuuskaan toimi. Hiihtokengät kun eivät sovi kaikkien jalkaan ja maataloudessakin sen ylläpito vaatii melkoiset myrkyt.

      Poista
    5. Sen sijaan homokulttuurisuus kukoistaa.

      Poista
  8. Onko Belgian pelkistäminen komisario Maigretiksi ja Leopold II:ksi vähän sama juttu, kuin jos Suomi kuvattaisiin komisario Palmuksi ja marsalkka Mannerheimiksi? Vai olisiko Suomessa tuo henkilöpari mieluummin rikostarkastaja Olavi Susikoski ja presidentti Kekkonen, vai sittenkin rikoskonstaapeli Timo Harjunpää ja presidentti Koivisto?

    VastaaPoista
  9. "René Magritten keskeinen ominaisuus ei näy Amos Rexin näyttelyssä. Tauluista on vaikea päästä eroon." Se se taitaa olla syvin merkitys.

    Ja vielä sillä terästyksellä, ettei niitä tarvitse luonnossa nähdäkään. Idea erottuu jollakin kummalla sisuskalulla. Kun niin harvalle, niin kai sitten sököillä sellaisilla. Siellä se taitaa sijaita koko todellisuuskin, sur-rur-rul surreality. Rodunjalostuksen huippu, kaunotar veritahra ohimollaan liki koruna -ainakin postmodernina käy- vie ajatuksen sinne minne kuuluukin, valtojen väkivaltaan.

    Siihenkin vastataan. Suomessakin joskus. Kainuun tervarosvot viimeksi kohtaamistamina ilahduttivat isosti. Oikeastaan sysäys näille järvisisseille tuli Pietarin hyväntahtoisilta, rautaruukkihankkeen jätettyä -teollisuuspolitiikkaa +Ruotsivierotusta- miehet eräälläkin kotikoskella suopohjamalmeineen heitteille ja poljetuiksi suonsilmään.

    Visuaalisia vastalauseita taidemuseossa. Niistähän näkee ajatuksen vaikka sanomalehtipaperilta. Samaa hanttiinpanemista kuin kirkonmäillä ja markkinapyllistelyillä aina, siis tota keltaliivi-kyrpiintymistä. Rohkeasti sanottu meikäpelkurilta, en pane tikkua ristiin katuelämässä oikeasti. Aina silti sen läskin nuorennaisen puolelle asetun. Eikä mielleeni edes pujahda auttaa (=loukata neuvomalla). Olenpa oppinut jopa vertaisuutta huokuvan ilmeirvistyksen ja elekielen. Se useasti kommunikoituu. Minkä taunopalon maailma minussa menettikään.

    Juha Varto jota piraattina kuuntelin Taikissa ja Teakissa taiteelle ja tieteelle kalloni halkaisi. Kroonistuin siitä ihmisiäksi. Olisi parempi ollut joutua neurologinerojen käsiin kuin joutua heitteille tähän uteliaisuuteen, tänäänkin alkaa ja kaiken viikkoa kestää Kino Lokakuu, Venäjän uutta leffaa.

    Belgiassahan koittivat kansan eteen. Alankomaissa syttyi vallankumous jo ennen 1789. Elinkeinofilosofit sitten pölyn laskeuduttua ja sotilassoittokunnan pitäessä kokolailla tarkalleen satavuotista keikkataukoa, yllyttivät tehtaita nostattamaan ja rautateitä venyttämään. Kajaaniinkin ennen seuraavaa sotilasmarssia. Taisivat olla asialla Paloheimo&Veljet@Kansallispankki. Näkihän sen pallokartalta että joet viettivät etelään, Kotkaan tarkemmin sanottuna.

    Sittemmin ei niin olla joista riippuvaisia, ilmasilta nosti lentolääkärit vaikka minne kun oli metsäteollisuutta mitä myydä. Tai mitä uikutan, osakkeitahan ne vaan oli. Ovat. Siitä missä, kerron kun tiedän.

    Hätäisimmille suosittelen Capitalism in America sankarirunoelmaa, etenkin lukua 3, jossa maa pannaan viheriöimään ja laardia syötetään saippuatehtaisiin, ja Suomeen saakka piisaa punaisille ja paleville. Greenspan on toinen tekijä, tuo Reaganin rahamies 1987 alkaen ja eläkkeelle 2006 usean aavistellessa kuinka hänen traderisotilaidensa hermot pitävät kautta maailman, ehkä hän itsekin ja hommasi Fediin Bernanken, joka tiesi 30-luvulta mitä hurjimuksia on vahdittavakseen pantu.

    Eleettömästi hän kaitsi tätä Masters of Universum adhl-porukkaansa hukuttautumasta vaikka parhaansa koittivat keskinäispelossaan, kun opetettu oli juuri toisin, elää osuuskuntana, MoneyUN. Kellä muutakin on kuin Mensaa, meinaan bensaa suonissaan kyllä snajuaa että jäätyään kartturitta kuskit tekivät mitä taisivat, löivät jarrut pohjaan. Bernanke päästi krampista ja Draghikin rimpuili vihdoin irti päällystakeistaan.

    Nyt on taas uudet metkut, mutta vain hullu luulee huomisen tietävänsä. Eivät tiedä tekijät itsekään, puhdasotsaiset. Siksiköhän sivistykseen ei kuulu yliopistoissa tai sellaisissa ruveta todellisuuden tutkimuslaitoksiksi? Eihän siitä mitään tulisi, sellaisia serkkuja.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  10. I love your writing style genuinely loving this
    site.

    VastaaPoista
  11. Otsikon kysymys, onko Belgiaa olemassa?, on tyypillistä professori Kemppisen filodoksiaa.

    Kysymyksestä pääsee loputtomaan väittelyyn siitä, mitä "olla olemassa" merkitsee, ja kaikenlaisiin määritelmiin ja näennäisiin ristiriitoihin määritelmissä, josta nämä filodoksit sitten päättelevät että kansallisvaltiota ei voi olla olemassa.

    Jos professori Kemppinen argumentoi, että Belgiaa ei ole olemassa, hänen tulee ensin näyttää toteen, että hänen määritelmällään yhtään mitään on olemassa. Koska yleensä he jotka tukeutuvat tuohon laiskaan ajatteluun ovat opportunistisia relativisteja, he vaativat kansallisvaltion määritelmältä jotain sellaista mitä he eivät vaadi omilta lempiasioiltaan.

    Kuka tahansa voi kuitenkin tavata torilla MM-kiekkokullan jälkeen ja vakuuttua itse siitä että kansallistunne eli yhteenkuuluvaisuus on todellinen ilmiö. Ja jos ei ole psykopaatti, tuntea myös omassa sisimmässään jonkinlaisen läikähdyksen.

    VastaaPoista
  12. Paul Delvauxin näyttely oli esillä Tallinnan Kumussa vajaa kaksi vuotta sitten. Siis Helsingin lähialueella. Mielenkiintoinen ja hauska näyttely, kuten J. K. Paasikivi olisi todennut tapahtumasta. Muuten ahkera näyttelyissä vierailija. Kumun näyttelykalenterin seuraaminen kannattaa ilman muuta. Vierailu tietysti myös pelkästään perusnäyttelyn vuoksi.

    VastaaPoista
  13. Kuuluisien fiktiivisten pollareiden lisäksi Belgiasta löytyy Euroopan pahin konna.

    Maan  painajaismaista historiaa on omalta   osaltaan kirjoittanut heppu nimeltä Marc Dutroux.

    Pahanolon tunnetta  ei voinut välttää, kun hänen rikoksiaan ja oikeudenkäyntejä uutisoitiin täällä meilläkin. Lasten sieppaukset ja murhat olivat hänen käsittämättömän pitkän rikosrekisterinsä  pahinta osaa. Yksityiskohtaisempia  kuvauksia lukiessa tulee väkisinkin stoppi. Ei pysty.

    Poliisin ja oikeuslaitoksen toiminta rikosten selvittelyssä oli niin kelvotonta luokkaa, että se sai ihmiset raivoihinsa niin  Belgiassa kuin muuallakin. Jopa rikosten  peittelystä puhuttiin.

    Monen vuoden ajan, kun kuulin mainittavan Belgian, en osannut ajatella muuta kuin näitä rikoksia ja niiden häpeällistä selvittelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti tuo ei jää Belgiaan.

      Kaikki merkit viittaavat siihen Yhdysvalloissa on osin paljastunut ja osin paljastumassa laaja korruptioverkosto, jota ylläpidetään pedofilian avulla. Mitä synkeämpiä salaisuuksia ihmisistä tiedetään, sitä pahempiin uusiin rikoksiin heitä voidaan kiristää. Pedofilia on systemaattinen keino luoda ja ylläpitää korruptiota. Esimerkiksi korkeisiin asemiin nostetaan nimenomaan ihmisiä joita voidaan kiristää tämäntyyppisillä salaisuuksilla.

      Toivon vain, että Suomessa ei ole samanlaista systemaattista pedofiliaa. Haluaisin ajatella, että jotkut tapahtumat ovat vain sattumaa. Kun kuitenkin katsoo asioita laajemmassa mittakaavassa (esim. Yhdysvaltain tapahtumat) sekä historiallista perspektiiviä, asiat alkavat näyttää Suomessakin hälyttäviltä.

      Esim. Oulussa maahanmuuttajia on systemaattisesti viety tutustumaan päiväkohteiihn ja kouluihin ESKOTI-hankkeen puitteissa. Samoin, aiemmin selvästi täysi-ikäisiä aikuisia ihmisiä majoitettiin lasten kanssa samoihin tiloihin, ja laitettiin kouluihin pelkästään siksi että he väittivät olevansa lapsia. HS yritti hiljentää tämän vaikenemisyrityksen. Merkkejä on jatkuvasti ilmassa.

      Poista
    2. Oulunseutu on ollut kautta aikain tunnettu myös "omista" ääriuskontokunnistamme joiden joukoissa seksuaalista hyväksikäyttöä ei ole vielä päästy kunnolla kohistelemaan. Eivätkä puhtoisin paperein selviäisi luterilaiset riparileiritkään. Monella on niihinkin pimeyksien ytimiin ikäviä kokemuksia kautta vuosikymmenten.

      Ja parahin M kun, korostat jokapaikan yksisilmäisenä kommentaattorina maahanmuuttajien osuutta näihin törkeyksiin, niin muista huomioida vertailuna, että kärjessä silti ovat ihan "omat" namusetämme ja -tätimme silläkin saralla (lue tutkimustilastoja esim.). Ja he ovat historiassamme todella yliedustettuna siinäkin, kuinka vähän niitä on tuomiolle taluteltu. Yksi Jammusetä ei kesää ole tehnyt.

      Poista
  14. Joidenkin mielestä paras Maigret-näyttelijä on Gino Cervi. Suorituksia voi tarkistaa YouTubesta.

    VastaaPoista