Sivun näyttöjä yhteensä

22. helmikuuta 2019

Kaljama




Hevosen lanta puuttuu.

Täällä on edelleen suuri apu potkukelkasta. Rautakaupoissa myydään sellaisia edelleen ja merkki on ollut muistini ajan Velsa. Sellaisella kävimme talvella koulussa, ellemme kelin salliessa hiihtäneet.

Pohjanmaalta tuli ennen Mietoa hiihtokilpailijoita vai vähän. Yksi syy oli karjanhoito. Meiltä keskuskoululle pääsi suoraan mutta kun niitä peltoja pidettiin myös laitumina, kaikki paikat olivat täynnä piikkilankaa. Lumeen hautautunut piikkilanka osuu sopivasti suksen kärjen alle. Ja terässään olevan piikkilangan ylittäminen sukset jalassa ei ole ongelmatonta edes notkealle lapselle.

Sellaista ylellisyyttä kuin valmiiksi tehty latu ei ollut aina tarjolla edes hiihtokilpailuissa. Maakuntaviesti oli suuri uutistapahtuma. Kunta kilpaili kuntaa vastaan. Ja kisa hiihdettiin maantiellä ja päättyi esimerkiksi Seinäjoelle. Vimpeliläiset ja lappajärveläiset olivat kovia voittamaan. He lykkivät tasatahtia niin että nousivat työntovaiheessa puoli metriä ilmaan. Joka toisen hyvän hiihtäjän sukunimi oli Tampio.

Ensimmäinen kilpailumuoto eli tasamaahiihto tapahtui kai yleensä meren jäällä. Piti kiertää jokin kari tai saari.. Ainakin kerran myöhempi presidentti Kyösti Kallio sijoittui ja sai ajan tavan mukaisen rahapalkinnon Oulun hiihdoista.

Väitän lukeneeni, eettä hiihdon ensimmäiset supersankarit Tapani Niku ja Anders Collin tekivät 50 kilometrin hiihdon aikana tulet ja joivat kahvit. Voittajan kuorma oli raskas. Piti avata latua. Ja ennen oli paljon niitä risuaitoja, ja näillä mestareilla oli jo eräänlaiset kiintositeet suksissaan.

Ennen kun maalla keskikylällä mentiin kauppaan kaljamalla, tuo hevosenlanta oli hyvä asia. Rekiä se ei paljon jarrutellut, ja autoja oli vähän, korkeintaan meijerillä ja meillä. Kun myöskään kenkien kumipohjia ei oikein ollut eikä kaikilla kumiteräsaappaita, tällaisilla keleillä näki hienoja kaatumisia.

Maailman ensimmäiset talvirenkaat autoihin keksittiin Suomessa Suomen Gummitehtaan Nokian tehtaalla, ja Hakkapeliitta tuli myyntiin 1936. Kun puhutaan Saksan sodankäynnin vastoinkäymisistä, muistetaan kyllä, että muuleja oli liikaa ja autoja liian vähän, mutta ei heillä ollut talvirenkaitakaan. Wolf Halstin muistelmissa on maininta hänen autonkuljettajansa äkillisestä repliikistä Kiestingin tiellä, jossa korkea SS-upseeri yritti saada auto lumihangesta huutamalla – ”Doitsland nicht yyper alles”.

Jouduin perehtymään syvällisesti hokkirenkaiden tekniikkaan. Korkein oikeus ratkaisi patenttijutun Komet-nastarenkaista. Innovaatio oli hieno, mutta patenttijutun jälkeen renkaan varustaminen nastoilla oli sallittua kaikille. Uutuuden esteitä löytyi. Oikeudellisesti pahin oli Karbialla käytetty järjestely lyödä jumalattomia nauloja sokeriruokoa koottaessa käytetyn traktorin tapaisen umpikumirenkaisiin.

Kyllä sitä korkein oikeus mietti. Raja vedettiin siihen, että patentti ei suojannut sinänsä vaikeaa tekniikkaa ampua lamelleilla varustettu nasta renkaaseen niin että se pysyi. Patentti koski vain tiettyä nastan muotoa, ja se oli helppo kiertää. Ja seuraavaksi me pojat tuhosimme peltisepän hienon patentin, Lokari-sisälokasuojan, jollaisen saattoi laittaa autoon jälkikäteen. Muistaakseni keksijä oli raumalainen.

28 kommenttia:

  1. Tunnustus on sielullinen lääkintätoimi.

    VastaaPoista
  2. Lokari-Laine, Rauman mlk:n Vermuntilan kylästä. Myös veljestään Muistosta tuli yrittäjä ja yritysjohtaja.

    VastaaPoista
  3. https://fi.wikipedia.org/wiki/Eetu_Niska

    VastaaPoista
  4. Alkuaikoina hiihtokilpailut pidettiin järven tai meren jäällä. Etenkin jos se meri tai järvi oli jo ehtinyt jäätyä. Vain hullut tai puolihullut hiihtelivät muualla, esim. metsissä, joissa seisoi puita joka paikassa. Ja muutenkin oli töyssyjä ja epätasaista. Minäkin muistan lukeneeni yhden jutun ammoisista SM-tason hiihtokilpailusta jossa latu kulki mm. piikkilanka-aidan yli. Tai siis ali. Kilpahiihtäjät joutuivat tosiaan siis vekslaamaan sillä kohdalla, ettei tulisi pistoksia pyllyyn. Tosin siihenaikaan ei kilpahiihdossakaan niin hirvee kiire ollut kun valmiissa maailmassa elettiin. Ykskin konkari kertoi että hän 50 kymmenen kilometrin maratoonimatkalla joi välillä rauhassa - suksetkin otti pois jalasta - kupillisen kaffetta. Koska se piristi. Ja Maaliin/MÅL ehti silti ihan hyvissä ajoin.

    Ps. Muistan maakuntaviestit. Ne oli aivan hirveitä! Minulla on vaikka kuinka paljon hiihtokisoista saatuja alpakka- ja hopealusikoita, joilla ei tee mitään. Kunhan vaan patinoituvat. Mutta maakuntaviestit olivat hirveitä! Siis vaikka hiihti kuinka lujaa tahansa niin takaa aina tuli joku höyryjuna joka puhisi että "latua, latua". Arvaa vituttiko? No, täytyihän sitä siirtyä sivuraiteille. (kuin resiina) Ja jos suksi meni katki, läkkipeltiseppä paikkas sen.

    Luistelemaan en ikinä oppinut vaikka mulla oli hokkarit. Aina kun yritin tehdä piruetin, lensin perseelleni. Voi minkä teemuselänteen maailma minussa onkaan menettänyt! Pihapeleissä olin sovinnolla maalivahti, panin vaan sanomalehtiä housunlahkeisiin ja pipon päähän ja pesäpalloräpylän käteen, ja ohoh, kiekkoja satelisi sieltä sun täältä. Mutta jotkut sain kiinnikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mites varttihullut, jäi kaivelemaan? Nähny niitä katoppa nin melkein joka raksalla. Ne on et: huopaa! Ja että: kyproslevyäh! Ja: tilaa! Ja kaikki tarttis saada jotain, vituaks siinä pomoa pyytään tai puhumaan rupeet, ekkönää pöliä ymmärrä että tää on sotää jossa kaikki on toistensa leivästä haukkaamassa ja urakat vaan kusee...

      Kilparakentamisen kyykytyskyky.

      Tästä mä sen tiedän et kuin meil menee, oikeastaan sen et kuin HUONOsti meil tulee meneen.

      Riistäjät, ruoskansa, selkävaivat, soittureiden liksat, vastustajakuvat (työttömyys on pelkkä fabrikoitu uhkakuva, ns. pelote), valkoinen mafia (lääkäriltä aseluvat? Eijjumakkauta mielialalääkkeitä ku parapellumiin mä tarttisin luvat, ekkönää typy tajua mikä on tyäelämä?), työarmeija, työsota, työsankari, työhengenpelastusmitali, työperhe-elämä, yötyöuni, työhulluus...

      Hisisä on vitu.

      Poista
    2. Älä sekoile, IIHOO, se ei auta yhtään.

      Otat kupin kahvia ja alat tekeen niitä hommia vaan, yksi kerrallaan. Kynä ja paperia käsille, niin laitat ylös aina kun homma jää kesken kun et saa jotain tarvittavaa kiinni, että muistat iltapäivällä tai huomenna palata asiaan. Ja jatkat seuraavaan.

      Ei ne toiset kuse sun urakkaasi, kun et sinä kuse hermoilemalla toisten urakoita. Hoidat hommasi hyvin etkä vittuile muille, niin ei tartte kuunnella muidenkaan vittuilua.

      Katselet välillä selkääsi oikaistessa, kun talitintti ärhentää harakalle ja aurinko paistaa.

      Sinä mitään parabellumia tartte.

      Sitä se työelämä on. Ei siihen itseään tai muita tappaa tartte. Helpompaa tää on kuin ukin hommat 79 vuotta sitten.

      Poista
    3. Merkkiä kotimaista, muuten olen ollut kultakatriinan kannalla jo kolmattakymmentä vuotta.

      Ei ole olemassa erikseen elämää, erikseen työttömyyttä, erikseen työtöntä. Elämätön työ - höh? Työ ootta aivan väärääs...

      Aseeton turvatyö. Timanttimuodostelma. Mikä mätiä ja kuka ketiä turvaisi kun lasket kustannukset jotka lisääntyvät poliittisessa pimeydessä keskenään. Hulppeat 150 maahanmuutto-apulaista tittelöivät likaiset puuhansa kädet kansan kassassa, moraalis-eettisesti huippusilein otsin.

      Valevihapuheella ja positiivisella kieroilulla on yhteinen nimittäjä, kamarineitojen ei ole tarpeen tästä saada ymmärrettyä yhtään, hovimestari tietää tarpeellisen.



      Tuki- ja liikuntaelin (mikä, missä kohtaa sijaitsee se?) sairaudet ovat aikeissa hankkia porukkaa ketoon. Apuvälineitä on oltava. Niitä mietin, sähköasentajan lupalaput vielä, ja tässä pitsakaaviossa on potentiaalia tarvittava parikymmentä prosenttia lisää. Keksiminen on hauskaa.

      Missä ne jumalatkin ennen istui, no -
      ja hyvinhän se luomistyö onnistui - (Perkoilammikko, meinaan osaa)

      N. 1500 kaveria ilman kynää ja paperia - saati muita hilpeitä kilkkeitä - on urakoituna. Musta ei tule kuuluisaa, tai tulkoot jos, mutta ansaintalogiikkana vaurastuminen on sivutuote. Korostunut hyvän omantunnon tavoittelu vaivaa jonkin verran, eikä huono parane iksäkli pelkällä rukoilulla.

      P 08 on surkea. Kelvoton kampirauta. Siksi se on esimerkkipurnaukseen sopiva. STI, USP, mikä hyvänsä/tahansa muu, jopa TT-33 olisi kätevämpi mikäli jokin olisi tarpeen olla, sanoisin karhumetsällä olevan .500 S&W:n aivan asiapaukauttimen. Se niistä ja nenäliina.

      Mainiota että viitsit rohkaista, kiitokseni.

      Isoisä ei puhunut sodanajan asioita. Hän sanoi ettei se olisi millään tavoin ylösrakentavaa.

      Poista
    4. ei sitten verkkareissatiistaina, 26 helmikuuta, 2019

      Ja jos et viittis sotkea aina pätevämmin, ei tää niin helppoa oo tää virtuaalipyykkikoneen korjaaminen.

      I. H.

      P. S.

      2 stidiä ja skeglu.

      Poista
  5. Tiedoksi.
    ESLA potkukelkka.
    Valmistaja E.S.Lahtinen Oy, Nurmoon Koura
    https://www.esla.fi/tuoteryhma/potkukelkat/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esla-merkkisiä ne potkukelkat olivat Savossakin 40 vuotta sitten. Lienevät nykyäänkin.

      Poista
  6. Kivoja muistoja kaljamakeleistä. Potkukelkka vaan ei ollut Velsa, (joka oli ajokalutehdas Kurikassa) vaan Esla, joka tekee potkukelkkojaan Nurmoos tänäkin päivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla on kuvamuisti ja siellä kuva pienestä punaisesta potkukelkasta jossa luki Velsa. Ja netistä löytyy kuva jossa kerrotaan, että valmistuspaikka on Kurikka.

      Poista
    2. Minulla oli nimenomaan Velsa Kurikasta.

      Poista
  7. Ehkä tuhositte patentin. Tuote ja sen varaan perustettu yritys Leo Laine Oy toimii ja voi hyvin edelleen Raumalla. Ehkä se patentti ei aina olekaan "patenttiratkaisu" uusiin keksintöihin. Linkkinä Satakunnan Kansassa yrityksen 50 vuotistaipaleen merkeissä julkaistusta jutusta.
    https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/sisalokasuojat-nostivat-satakuntalaisen-autotallipajan-tehtaaksi-lokarit-50-vuoden-kestomenestyja-200355398
    PT, Satakunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kovin totta. Patentti on nykypäivänä kaksiteräinen miekka, sillä sen hankkiminen, hoito ja puolustaminen vaativat hirveästi työtä ja ammattitaitoa.

      Melkein näkisin, ettei yhdellä patentilla tee oikein mitään. Enintään sen voi lisensioida. Yhden patentin firman varat eivät riitä puolustamaan patenttia oikeudessa eikä myöskään patenttiloukkauksiin voi puuttua. Helpompaa on julkaista teknologiasta kuvaus jossain marginaalisessa julkaisussa, mikä antaa itselle suojan vihamielisiä patentteja vastaan aivan yhtä hyvin ja pitää todennäköisyyden teknologian paljastumisesta minimaalisena. Joku "The Svalbard Journal of Miscellaneous Technology" kelpaa oikein hyvin.

      Patenteista on hyötyä vasta isolle firmalle, joka voi käyttää patenttisalkkua sekä taktisesti että strategisesti ja jolla on tähän tarvittava vakavaraisuus.

      Poista
    2. Tosiaan. Taisin hankkia lokarit omana autooni. Uusissa vakiona.-Patenttisuoja kestää korkeintaan 20 vuotta. Ja liike porskuttaa edelleen.Liikevaihto siinä 4,4 me ja voito 192.000 e. Onnitteluni.

      Poista
  8. Prhn, pitäskö ne generaalimuistelmat lukaista. Alkanu vähän tekeen mieli tota parempaa fiktiota. Mikäs, ei oikeen oo mitään muutakaan touhunpuolta pötkölläolon jatkeeks. Mähän en paljon pötköttele mutta sklabbit on sevverta klesat et toi maiharimarssi ei enää me ni noita kimpaleita riiputellessa pää sauhuu ja epoletit ritisee. Vissiin staattista sotilasarvoa? Noh, Sandiksen saunaan tai vaiks johki telttaan kiuas, loppuu se kitinä.

    Lately I have been eating mostly youghurt. (kts. the Fast Show, Jesse's diet)

    Myös monet homejuustot ovat olleet pätevät ja pikkusikaritilanne tyydyttävä. Sigge fleggaan ja suutarille.

    Tarpeellista täydentävää tekemistä olen harjoittanut välttämällä sitä.

    Lukulasit ovat olleet edullisimmin € € 3,80/pari, vahvuus -1 dioptriaa. Kahdet on siis saanut tuohon rahaan jolla ei saa edes olutta tuopissa tai no, saa mutta ei tahdo juoda paikassa jossa saa. Ne vessat, ohhoh voivoi ja pissaampa puskaan niinpä teenkin. Työmies saa hajahtaa mutta jotain rajaa.

    Ilmastotekoja nyt!

    VastaaPoista
  9. "Kaisan kaljamat, Liisan liukkaat", kuuluu vanha kansa sanoneen.

    - Liisan liukkaat, khi-hi ("Vanhala", leikisti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niemelä sanoisi: Meidän tarttis nyt tehdä semmonen juttu että saadaan haulit himaan, meillä kun on meinaan ennen ollu. Krrhm.

      Hietanen: Kai maar mee kumminki oteta mallisuoja?

      Poista
    2. Tulee vasta marraskuussa, Liisa 19.11. ja Kaisa 25.11. Pitänyt paikkansa varsin usein, noin vaan muistinvaraisesti. Joskus, ehkä 1954, mummulasta tullessa käytiin ryppypeppu Renulla pellon puolella Loimijokivarressa Vampulassa ja niistä ajoista alkaen sanonta on jäänyt mieleeni. Ei käynyt pahemmin, jäätyneeltä kynnökseltä ajeltiin kylätien liittymään ja siitä jatkettiin matkaa!

      PT, Satakunta.

      Poista
  10. Vasen Järviseni oli 60-luvulla Saludo. Kahvipurkista sai oivallista värkkiä kärjenkinkamastaan katkenneen sivakan ehjäämiseen. Naskalilla reiät pläkkiin ja nupinauloilla kiinni. Aivan fiini.

    Kai nämä kilvansuksaamisen Norja-asetelmatkin olivat vähän toisin vanhattain. Kalle Jalkanen hiihti vuoden -36 ölumpijaviestissä ankkurina Ivarsenin kiinni puolimatkassa melkein puolentoista minuutin takamatkalta, mutta sylkäistessä alamäessä lensivät kalliit tekaritkin, joita hakemaan. Uus pinnistys ja maalissa Kallella oli kuusi sekkaa kaulaa normanniin.

    VastaaPoista
  11. Kansakoulussa yläluokkien opettaja, sodan käynyt luutnanttimies, halusi edistää meidän  hiihtoharrastuneisuuttamme.  Hän julisti kilpailun:  Kuka useimmin talven aikana tulee  hiihtäen kouluun. Tukkimiehen kirjanpito luokan seinällä päivitettiin aamuisin.   Minkäänlaisia palkintoja hän ei luvannut, koska eihän kisa niin kovin tasapuolinen  ollut.

    Jouduin lähtemään kilpailuun takamatkalta, sillä sain sukset vasta jouluna.

    Meiltä oli koululle parisen kilometriä ja matka  hiihdettiin peltojen poikki, piikkilankojen yli ja joenkin yli.

    Kisan voitto ei tullut helpolla. Ei ollut sellaista pyryä, pakkasta, räntäsadetta etten olisi hiihtäen mennyt. Viimeisten kertojen aikaan lunta ei ollut enää juuri muualla  kuin ojien pohjalla, jos sielläkään. Laidunmaan kohdalla ei ollut ongelmaa, mutta kynnöspellon ylityksessä saveentuivat  sukset, sauvat, monot ja housun puntit ihan  perusteellisesti. Helpompi olisi ollut ottaa sukset kainaloon, mutta ymmärsin, että se ei olisi ollut reilun pelin hengen mukaista.

    Kotona ei siivottomasta hiihtelystäni tykätty. "Johan tuolle ihmisetkin nauraa".  Opettajakin jo loppuvaiheessa toppuutteli, että tämähän oli vaan tällainen leikkimielinen kilpailu. Ehdotteli tasapeliä sen yhden Ollin kanssa, joka viimeisenä hangotteli vastaan. Mutta pakko sen oli taas aamulla vetää viiva kirjanpitoon, kun näki sukset koulun seinustalla. Saattoi olla, että Ollin kotiväki ei enää päästänyt häntä suksilla kouluun.

    Voitto oli paras saavutukseni
    kouluajan hiihtoaiheisissa kilpailuissa.

    VastaaPoista
  12. Mä sanon sen nyt makso mitä makso

    Jos tahdot työn

    valmistaudu sotaan


    Moti kohillaan?


    Hähä!

    Siino. Henkeeperkeletässävielä herroille saatana tyäelämään hankkimaan.
    Kuolkoot. Sitä seon se talvisota. Saa sanoo sitte ku on tarpeeks, mä keitän tätä sotarokkaa/rokkia ainaski kuustuhatta kuutiota. Alkupaloiks saa kuivaa näkkäriä paketin, sen ku syö minuutissa ja vielä pystyy vislaan porilaisten marssin ni pääsee porukkaan, ha-ha-ha, onpaha oma...

    VastaaPoista
  13. Kiirunanvaara kuuluu suomalaisilletiistaina, 26 helmikuuta, 2019

    Auttaisikohan tuota yhtä kommentoijaa - sama ihminen hän on eri nimimerkeillä ja välillä Anonyymina - jos neuvottelisi lääkärinsä kanssa lääkityksensä vaihtamisesta? Tai jos suostuisi jossain Kylpylä-Parantolassa ottaa parin amppeerin ja parinkymmenen voltin sähköshokkitäräyksen..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virkistykääpä t. I. H.keskiviikkona, 27 helmikuuta, 2019

      Tähän pikkuisen voisin kohteliaana vakuuttaa seuraavaa: Olen aikeissa opiskella automaatiotekniikkaa, mekatroniikkaa ja säköasentajaksi. Tervetuloa vastaanotolle, olkaa hyvä.

      Saako koskaan olla riittävän ennakkoluuloinen?

      P. S.

      Älkää, olkaa niin ystävällinen, yrittäkö olla älykkäitä. Tyhmää voi teeskennellä ja harjoittaa yksinkertaisia sanaleikkejä mutta NLP ei toimi minuun. En ole etuuksien tai omanvoiton pyyteinen. Maine ei merkitse minulle vähintäkään. Huorat ei hurmaa eikä linna pelota, sanoo hän joka lahjomattomuuteni erityisen laadun hoksaa.

      Aa aa tee koo pee...

      Pee aa äs koo oo oo... tai jtn.

      Poista
    2. Pieni pistokoe?

      1. Mikä on alkoholin nauttimisen ensimmäiseksi ilmaantuvan vaikutuksen merkittävin seuraus?

      2. Kuinka suuri osuus 18 - 69 vuotiaista työllisistä käyttää mielialaan vaikuttavia lääkkeitä?

      3. Kuinka moni heistä addiktoituu?

      4. Mikä on ekshaustio ja mikä on sen käypä hoito?


      Harjoittakaa kaikin mokomin pillerinpyörittämistä ja toteuttakaa itseänne sydämenne kyllyydestä, en katso voivani kieltää keltäään kieltämisen iloa mutta mitä tulee asiatietoihin on heiveröistä argumentaatiota dementoida arvotonta, yhdentekevää ja mistään piittaamatonta henkilöä ellei esilletuotu asia miellytä.

      Pakkotyöelämä on, elämä off.

      Poista