Sivun näyttöjä yhteensä

10. helmikuuta 2019

John Simon



Siitä tulee pian kaksi vuotta, kun mainitsin tässä blogissa John Simonin kirjasta Mahdoton sota. Silloin se oli juuri ilmestynyt. Nyt se on ajankohtainen.

Luultavasti osalle sitä yleisöä, johon luen teidät, lukijanne, yllättyi tutkijoiden suomalaisiin SS-miehiin liittyvistä lausumista. Heitä oli hiukan yli tuhat. He sotivat Saksan armeijassa. Nyt tehdyn tutkimuksen mukaan on todennäköistä, että he osallistuivat siviilien surmaamiseen itärintamalla.

Blogiani ajatellen oma syyni. Olen tiennyt vuosikymmeniä sen, minkä tutkimus nyt vahvisti. En ole ottanut asiaa esiin, enkä liioin suomalaista vankileirihallintoa 1941-1944. Syy on ollut sama, kelvollisen tiedon puute. 

Nyt esitetty tieto riittää. Se ei ole verrattavissa tuomioistuimen ratkaisuun. Kuka, mitä ja missä jää auki. En usko, että tarkempaa tietoa enää saadaan. Saksalaiset olivat yllättävän tarkkoja sensuuriasioissa, ja myös holokaustin faktat salattiin.

Hyvin monilla saksalaisilla, puhumattakaan suomalaisista, oli sitten sodan jälkeen mahdollisuus väittää, ettei asiasta tiedetty. Saksassa ”tietämättömiksi” ilmoittautuivat myös monet kaasukammioilla itse työskennelleet. Kylmän sodan tilanteessa Saksa, Englanti ja Yhdysvallat lopettivat kaikki selvittelyt 1940-luvun lopulla.

Tässä yhteydessä ei yleensä mainita, että esimerkiksi Itä-Saksassa tilanne ei ollut sen kummempi. Kysymys Neuvostoliito tekemistä sotarikoksista oli liian lähellä, ja juuri juutalaisten vainoaminen oli Stalinin ohjelmassa vielä 1950-luvulla. Saksassa ja Suomessa pidettiin yllä käsitystä, jonka mukaan ”tavalliset sotilaat” olivat yleensä syyttömiä. Minullekin opetettiin, että armeija kävi sotaa, mutta SS teki hirmutöitä, ja Waffen-SS oli muka kuin muukin armeija. Tämä on historian väärentämistä.

Suomessa täysin käypä kommentti on ollut, että meillä oli niin vähän juutalaisia, jonkin verran yli tuhat, ja ne noin kymmenen Saksalle luovutettua olivat poikkeustapaus, josta tehtiin heti loppu korkeimman tahon määräyksestä. 

John Simon on kerännyt erittäin merkittävän aineiston ja esittää sen luettavan kertomuksen muodossa. Tuloksena on totisesti ”toisenlainen Suomi”. Sodan ajasta on edelleen aihe ihmetellä, miten Suomen juutalaiset päätyivät Suomen armeijaan ja miten armeija otti heidät heti vastaan niin kuin muutkin Suomen kansalaiset. Skurnikin tapaus eli kunnostautuminen rintamalääkärinä Kiestingissä myös saksalaisia sotilaita hoitaen, ja rautaristi siitä juutalaisuuttaan mitenkään salaamattomalle miehelle, on tietenkin uskomattomuudessaan omaa luokkaansa. Mutta oli heitä muuallakin. 

Jäin miettimään tätä aihepiiriä Tony Judtin vuoksi. Hän – itse britti ja juutalainen – on selvittänyt kaikille kiinnostuneille senkin, miten härskisti Israelin valtio pelaa edelleen holokausti-kortilla uskotellen, että heidän arvostelemisessa on antisemitismiä ja sukua kansanmurhalle. Ja Trumpin toiminnassa näkyy edelleen hyvin vaikutusvaltaisen USA:n juutalaismielisen painostusryhmän jälki.

Tunsin useita suomalaisia entisiä SS-miehiä ja minulla oli harvinainen ilo puhua 1970-luvulla useita kertoja sotien jälkeen lääkäriksi valmistuneen miehen kanssa, joka kertoi minulle uskottavasti ja luultavasti liioittelematta tuntemuksistaan, kun hän SS-miehenä ensimmäisinä rintamaviikkoina joutui ensin näkemään ja sitten tekemään kuvittelukyvyn täysin ylittäneitä asioita. 



42 kommenttia:

  1. Adolf Molnar: Suuri ilveily.

    VastaaPoista
  2. Suomen juutalaisia ei luovutettu ainoatakaan. Ne 8 luovutettua olivat Suomessa oleskelleita pakolaisia, lisäksi luovutettiin sotavangeiksi saatuja poliittisia upseereita, joiden joukossa oli juutalaisia. Se, että ne 8 luovutettiin, on ollut ihan julkista tietoa aina, mutta silti Elina Sana (silloin Suominen) onnistui 40 vuotta sitten luomaan itselleen pysyvän maineen, niikuin olisi paljastanut jonkinlaisen salaisuuden.

    VastaaPoista
  3. Kuten olen usein kertonutkin, myös minulla oli kunnia tuntea kaksi suomalaista SS-Wikingissä palvellutta miestä, toinen oli naapurini, toinen appiukkoni.

    Kun näistä asioista nykyisin puhutaan, moni asia hämärtyy. Esim. sisällissodastamme, jossa teloitettiin vankeja ja jopa siviilejä pikatuomioilla tuhansittain, oli kulunut vain 20 vuotta - tähän aikaan sijoitettuna siis vähän ennen kuin Kemppinen bloginsa aloitti.

    Saksan joukoissa tapahtuneet suomalaisten tekemiset kannattaa rinnastaa jatkosodassa tapahtuneisiin. Senkin aikana teloitettiin ihmisiä - esimerkiksi vakoilusta tavatut "siviilit" eli siviilivaatteissa meidän puolellamme kulkeneet viholliset tai sellaisiksi uskotut ammuttiin. Venäläiset "partisaanit" hyökkäsivät siviiliemme kimppuun ja teurastivat lapsia ja naisia minkä ehtivät.

    Tämä kaikki on raakaa faktaa, ei "todennäköisesti" tapahtunutta.

    Sota on julmaa ja taatusti se oli sitä Saksan joukoissakin, mutta silti on epähistoriallista jälkiviisautta leimata suomalaisen panttipataljoonan nuoret sotilaat sotarikollisiksi.

    Vaikka tutkijat ja muut asiaa tuntevat eivät sitä tekisikään, niin ala-arvoinen media ja sen juoksuttamat tuulihatut tekevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. missä saksan?
      Keisarillinen sellainen, Weimarin tasavalta vai natsi-Saksa, vai mikä?
      Yksi osa tabua, "saksa", jonka kanssa Suomi on ollut tekemisissä - ja ajanut itsensä historiansa kuseen.

      Poista
    2. Tainnut jäädä omat tabut ottamatta?

      Poista
    3. Mahtavaa, eihän natseja koskaan ole ollut olemassakaan.
      Sellaiseen kummaan viittaaminen on "natsikortin heiluttelua".

      Poista
    4. "Tainnut jäädä omat tabut ottamatta?"
      Ai
      Siis Anonyymi on esittänyt ns. väärän kysymyksen, ja tarvitsisi siksi lääkitystä?

      Poista
    5. Saksa on Saksa ihan samalla tavalla kuin Venäjä on Venäjä vaikka voissa paistaisi. Ei niissä maissa kansat vaihdu sen mukaan, mikä suuntaus on vallassa.

      Suomen kaltaisissa pienissä maissa kansa sen sijaan voi väärien valintojen takia äkkiä vaihtuakin.

      Poista
  4. Hienoa, että professori uskaltaa tarttua muutamaan kontroversiaaliin aiheeseen. Onhan sitä kaksinaismoralismia näissä asioissa vaikka kuinka paljon. Eräs on se, että holokaustiin liittyvät.

    Olen aina ihmetellyt, että kun kerran SS-joukot olivat niin saatanallisia kuin professori tässä toteaa (itselläni on samanlainen käsitys), niin miksi siitä ei noussut kohua, että NASA:n ylin johto miehitettiin SS-miehillä?

    Tai miksi siitä ei puhuta, että jenkit estivät japanilaisten Kiinassa Unit 731:ssä tekemien hirvittävien ihmiskokeiden syyllisten tuomitsemisen ja palkkasivat heidät töihin Yhdysvaltoihin. Wikipedian mukaan siellä mm. esimerkiksi pakotettiin naisia raskaaksi, ja käytettiin vastasyntyneitä erilaisissa kivuliaissa tarttuvien tautien kokeissa. (Venäläiset eivät olleet paljon parempia, vaan tuomitsivat syylliset vuodeksi vankileirille, jonka jälkeen he pääsivät palaamaan kotimaahansa.) Molempien motiiviksi kerrotaan vaihtokaupan, jossa "tiedemiehet" ovat päässeet vapaaksi ja saaneet jopa jatkaa työtä, kunhan vain tulokset annetaan valtion käyttöön.

    Koska näitä asioita ei ole jenkeissäkään pengottu, se tarkoittaa että näitä juttuja on siellä yhä meneillään. Tällaisten valtioiden vasalleiksi Suomen eliitti haluaa meidät pakottaa. Ei ihme jos kansalaiset vähän kapinoivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisella vuodatustyylillä on nimikin, whataboutismiksi sitä hienosti kutsutaan.

      Poista
    2. Vihervasemmistolaiseen narsismiin kuuluu projektio, syytetään muita omista virheistä.

      Kun joku kyseenalaistaa vihervasemmistolaisen kuplan kaksinaismoralismia, kyse on muka "whataboutismista".

      Jos joku lukee tätä, kannattaa tutkia millaisen mediapropagandan tuloksena tuo termi on tullut yleiseen tietoisuuteen.

      Onko sulla yhtään omaa ajatusta vai toistatko vain Yhdysvaltalaisen median virallisia puheenaiheita?

      Poista
  5. Vähän matematiikkaakin opiskelleena tiedän, että todennäköinen ei ole sama asia kuin varma. Jos blogistilla kerran on tietoa asiaan osallistuneen tunnustuksista, olisi mielestäni asiallisempaa kertoa tietonsa. Ei kai edesmennyt henkilö, jonka teot ovat "täysin ylittäneet" kuvittelukyvyn, tarvitse intimiteettisuojaa tai mitään muutakaan suojaa?

    VastaaPoista
  6. En ihmettelisi tuota, että juutalaiset päätyivät Suomen armeijaan. Hehän olivat kansalaisia ja asevelvollisia, kun lakiin ei ollut säädetty erillistä poikkeusta. Tältä osin Suomen armeija oli - ja on - erittäin tasa-arvoinen. Kaikki alokkaat ovat samassa asemassa. (Tuolloin toki sikäli eri asemassa, että ylioppilaat olivat upseeriainesta. Nykyään tätäkään erottelua ei enää ole.)

    Aivan samalla tavalla armeijan koneisto imi kaikki muutkin vähemmistökansallisuudet: saamelaiset, tataarit ja romanit. Kaikilla oli varmaan omat vaikeutensa. Yrjö Kokko sivuaa asiaa joissain kirjoissaan ja tuo esille, että monelle saamelaiselle armeijaan sopeutuminen oli vaikeaa.

    Tunnen muuten erään Skurnikin jälkeläisen. Hyvä ja isänmaallinen reserviupseeri hänkin.

    VastaaPoista
  7. Toinen bloggaava professori, Timo Vihavainen, kiteyttää ja suhteuttaa tämän SS-miesjutun mielestäni erinomaisesti kahdessa jutussaan:

    http://timo-vihavainen.blogspot.com/2019/02/ss-miesten-sota.html ja

    http://timo-vihavainen.blogspot.com/2019/02/kekkosen-synti.html

    Tuo jälkimmäinen juttu antaa erinomaisen suhteuksen (mukanaolleiden ikä ja tilanne).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiko Vihavaisenkaan mielipiteitä muuna pitää kuin jossittelujen jatkoina? Hänen blogikirjoituksensa moderoimattomissa kommenteissa on natsejakin liikkeellä "jutkutteluineen"; kammottavaa.

      Minun katsantokannassani, sodan käyneen isäni hengessä, kaikki, jotka aseeseen tarttuvat ampuakseen niillä toista ihmistä, ovat murhaajia. Puolustuapuheet ovat turhia, sanoi isäni johon tappaminen teki muitakin arpia kuin kuulannurat selässä.

      Kaiken tappamishistoriamme ja toistemme teurastukselle luomiemme koneistojen hirvittävyyden käsittäneenä voi vain huokaista alistuneena, minkäs lajimme luonteelle teet. Rajatkin se planeettaamme kuutioimaan raivasi ihmispopulaatioiden välille siksi, että saisi käydä "kunniakkaita" sotia ja että muutamat mielenlaatunsa surkeudessa "suuret" sotapäälliköt saisivat nimensä historiankirjoihin. Ja loput prenikoita rintapieliinsä kilisemään. Patsaita kiasmojen edustoille.

      Murheellista, ettei ihmisestä massoina ole samaan kuin totaalikieltäytyjä Arnd Pekurisesta.

      Ilman massojen myötäjuoksuja ei Hitlerin Saksaa olisi koskaan syntynyt eikä siten SS-murhaajiakaan.

      Jotka Suomesta, kutsun kuullessaan, ilmoittautuivat valintaprosessiin ja lopulta SS-hirveyksiin ja juniin noustessaan natsitervehdysten kera mukaan lähtivät, eivätkä ottannet takapakkia kun totuus syvemmällä rintamalla alkoi näyttäytyä, niin ovat syyllisiä. Selittelyillä ja jossitteluilla ei ole enää sen jälkeen ollut tilausta.

      Mikä piti turvat tukossa reissun jälkeen niilläkin kriittisillä, joilla olisi kynä kädessä pysynyt? Sotariksotuomioistuimeen joutumisen pelotko? Hirveimmistäkin kokemuksista on totuuksia kirjoittamalla ilmiannettu.

      Swandströmin kirja Hakaristin ritarit on kiihkoton ja paras selitys tähänastisista.

      "Käskyjen täyttäjän elämäntehtävä on käskyjen täyttäminen. Hän on eräänlainen kone. Häntä tarvitaan kaikkialla. Ilman häntä eivät taivaalliset eivätkä maalliset uskontunnustukset olisi minkään arvoisia. ilman häntä eivät kaasukammiot olisi toimineet, eivätkä kidutuskoulut saisi yhtään oppilasta. Ilman häntä ei tästä kilvasta tulisi mitään." (Samuli Paronen)

      Poista
    2. AD Valto Ensio

      Ei kai tässä kukaan sotaa ihannoi.

      Kyse on siitä, minkälaisiin tilanteisiin siellä tässä tapauksessa hyvin nuoret ja kokemattomat ihmiset joutuvat (kuten vaikka Kekkonen nuorukaisena aikanaan).

      Jo toinen kysymys, johon selvitykset eivät anna vastausta, on, minkälaisiin tilanteisiin suomalaiset tuolla aikanaan pantiin. Haluttiinko heitä käyttää teloituksiin. ym. vai ei.

      Kaikella kunnoituksella, kuka voi olla varma sitä, miten noissa oloissa itse olisi toiminut. Turvalliselta kotisohvalta nykyisessä pullamössö-Suomessa ilman mitään varaa ja jälkiviisaana on helppo pitää moraali korkealla ja nykynormien mukaisena ja oma kilpi niin puhtoisena että.

      Oikea elämä oikeassa maailmassa tuohon aikaan olikin sitten jo aivan eri juttu, kuten isiemmekin kokemukset osoittavat.

      Poista
    3. En arvostele muuten, pikemminkin olen pasifismista samaa mieltä (sodan jälkeen saimme sellaisen jopa puolustusministeriksi), mutta ehkäpä kiivaassa jälkiviisaudessamme tuomitsemme 20-vuotiaat pojankossit liian kovalla kädellä?

      Kun he "kutsun kuullessaan" eli keväällä 1941 lähtivät sotilasoppia saamaan (ja seikkailemaan), niin takana oli tyrmistyttävä talvisota, joka opetti kovakalloisimmallekin, että jos suurvalta hyökkää niin se hyökkää vaikka vastassa olisi miljoona vakaumuksellista pasifistia.

      Lisäksi natsien hirmutyöt olivat vielä edessäpäin ja Saksa ja Neuvostoliitto vankasti liittolaisia ja ylimpiä ystäviä. Puola oli yhdessä jaettu, Neuvostoliitto oli napannut Baltian maat sopimuksen mukaan, ainoastaan Suomi pyristeli vielä vastaan...

      Ehkäpä suomalaisnuorukaisten mielessä kangasteli jokin tällainenkin ajatus?

      Poista
    4. Valto Ensio kysyy näin:

      "Mikä piti turvat tukossa reissun jälkeen niilläkin kriittisillä, joilla olisi kynä kädessä pysynyt? Sotariksotuomioistuimeen joutumisen pelotko? Hirveimmistäkin kokemuksista on totuuksia kirjoittamalla ilmiannettu."

      Yleensä oikea vastaus on se yksinkertaisin ja ilmeisin. Harmi vain, ettei se sovi meidän nykyisiin ennakkoluuloihimme.

      Poista
  8. Partisaanisota oli hyvin laajaa ja rajua tuolloin. Ymmärtääkseni (ase kädessäkin) kiinnisaatujen partisaanien teloittaminen oli myös tuollakin sallittu ja laillista.

    VastaaPoista
  9. eräs toinen taas kertoi, kuinka Valpo oli kuulustellut häntä osien vaihduttua: lakikirja se kuulustelijan pöydällä, lopulta, hakkaamisen ja valvomisen seurauksena oli näyttänyt paksulta kuin oisi ollut joku hirsinen rakennelma.

    VastaaPoista
  10. Itse en osaa yllättyä,vaikken erityisemmin ole aiheeseen perehtynytkään. Toisaalta en koskaan ole ruvennut keskusteluissa SS-miehiä puolustelemaan - sen kummemmin kuin että silloin ja siinä tilanteessa ei kaikkien vapaaehtoiseksi pyrkineiden tai päässeiden välttämättä tarvinnut olla mitenkään natsimielisiä saatikka antisemitistisiä - joten minulla ei ole myöskään ollut tarvetta puolustella joskus mahdollisesti vähäisemmillä tiedoilla omaksumaani näkemystä ja kantaa asiassa.

    Selvitykseen tuskin jaksan itse tutustua, joten kysyisin oliko sen mukaan merkittävää eroa suomalaispataljoonassa (joka siis siirtyi rintamalle vasta myöhemmässä vaiheessa) ja sen ulkopuolella divisioonassa palvelleiden kokemuksissa (tai osallisuudessa)?

    Mauno Jokipiin tekstistähän saattoi päätellä että vaikka hänkään ei osannut todella uskoa divisioonan miesten kuin ihmeen kaupalla onnistuneen kiertämään juutalaisiin tai muuhun siviiliväestöön kohdistuneet hirmuteot ja sotarikokset, hän piti mahdollisena että saksalaiset eivät halunneet suomalaispataljoonaa sellaisiin käyttää ja että "meidän SS-miehemme" olisivat sen vuoksi ainakin pahimmalta säästyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Docent André Swanströms bok Hakaristin ritarit - Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset stämmer inte överens med den bild som professor Mauno Jokipii beskrev för 50 år sedan.
      I Jokipiis verk Panttipataljoona: suomalaisen SS-pataljoonan historia känns Jokipii inte vid att de finländska SS-männen skulle ha deltagit i några krigsförbrytelser.
      Brev och dokument rörande de 1400 finländska SS-männen som Swanström bekantat sig med tyder på det motsatta. De finska SS-männens gärningar på östfronten har både tystats ner och förskönats i långa tider.

      Poista
    2. Jag fattar inte riktigt varför du har svarat mig! Var din uppfattning verkligen att jag har läst Jokipiis böcker okritiskt eller att jag har på något underligt sätt lyckats undgå vad Swanström har skrivit om Jokipii? Att jag inte känner till hans verk?

      Är du månne en sån där bot?

      Poista
  11. Jo vuonna 1942 nuorelle sotilaalle Jaakko Valtaselle, myöh. puolustusvoimain komentajalle, valkeni mitä tapahtui juutalaisille Itä-Euroopassa:

    VALTANEN tapasi Virossa saksalaisen sotilaan, joka oli palvellut Latviassa. Hän kertoi asioita, joista ei Suomessa kukaan ollut puhunut mitään.

    – Hän oli joutunut osallistumaan juutalaisten ampumiseen. Hänet oli sotilaana komennettu tehtävään. Se oli jättänyt häneen tavattoman syvän ja järkyttävän muiston.

    – Hän kertoi hyvin avoimesti, mikä siellä oli ollut tilanne ja mitä esimies oli käskenyt tekemään. Hän oli nuori sotilas, samoja ikiä kuin minä. Voin kuvitella, millaisiin sieluntuskiin tuollaisen tehtävän jälkeen joutuu.

    - https://www.is.fi/suomi100/art-2000005496087.html

    VastaaPoista
  12. Mossadille viestiä...

    VastaaPoista
  13. Eipä voi kuin ihmetellä sitä valkopesevän puolustelun, vähättelyn ja kieron selittelyn määrä, joka taas kerran tulvahti esiin, kun Kansallisarkiston puolueeton ("hyvin todennäköisesti osallistuneet juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamiseen) selvitys oli julkaistu. Mutta selitelkööt ilokseen. SE tuntuu taas tekevän hyvin kauppansa Suomessa.

    VastaaPoista
  14. Löysin vihdoin etsimäni Ylioppilaslehdestä, jossa kerrotaan mikä tosiasiallisesti on nykyinen Weisenthal-keskus.

    https://ylioppilaslehti.fi/2004/01/outo-wiesenthal-keskus/

    VastaaPoista
  15. Mikäs se onkaan se valemedia?

    http://mediacrisis.info/

    VastaaPoista
  16. Isäni palveli kesällä 1941 konepistoolimiehenä kevytosastossa, joka metsien kautta eteni Korpiselästä Syvärille asti. Osaston lyhyestä historiasta on laadittu yksityiskohtainen kirja. Laskin, että etenemisvaiheessa otettiin vangiksi joko haavoittuneita tai antautuneita venäläisiä sotilaita noin 850. Heidän kohtalostaan kirja ei kerro, mutta ainakaan heitä ei ollut mukana, kun kevytosasto tuli Syvärille. Mietin, mitä konepistoolimies oli joutunut kokemaan Itä-Karjalan korvessa. Kevytosaston omat tappiot kaatuneina ja haavottuneina olivat liki puolet miehistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Setäni oli "menestynyt" sodassa rokkamaisen luonteensa takia ja kertoi paljon sotajuttuja, joita ei tullut kuitenkaan tallennettua. Vanhana, saatuaan jo lääkäriltä tietää suunnilleen kuolinviikkonsa, hän kerran sanoi, että paljon sodassa tehtiin hirveyksiä, mutta ei häntä sieltä oikeastaan muu kaduta kuin se vankien ampuminen, kun ei kehdattu lähteä kuljettamaan komentopaikalle vaan vietiin lähimmän mäen taakse ja sanottiin, että se yritti karata. Ja että kyllä hän nyt ymmärtää, että jos olisi viety, vanki olisi voinut säästyä, sillä samanlaisia poikiaha ne olivat ja niillä oli perhe jossain, joka odotti niitä.
      Tuntemattomassahan tämä tulee esille ja Kujalan Vankisurmissa, jossa määräksi arvioidaan ainakin 3000.

      Poista
    2. Ei tainnut olla osaston mukana enää omia haavoittuneitakaan kun se tuli Syvärille. Ei tainnut osasto kulkea ihan koko taivalta ilman huoltoa ja huoltoyhteyksiä.

      Poista
    3. Korjaan tuota Antti Kujajaln Vankisurmat -tutkimuksesta sanomaani. 3000 oli ennen vangiksi rekisteröitymistä kuolleiden kiinniotettujen arvioitu määrä. Sen sijaan rintamatilanteissa väittömästi surmattujen antautuneiden määrästä ei edes yritetä tehdä arviota, vaikka heidät teoksessa mainitaan.

      Poista
  17. Taistolaisen kurssikaverini ensimmäinen työnantaja oli entinen ss-mies
    70-luvulla. Varmaankin mielenkiintoisia keskusteluja pienen arkkitehtitoimiston kahvipöydässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisella heistä ei ole edelleenkään mitään hävettävää-

      Poista
    2. Menit sitten, kakkosanonyymi, paljastamaan älysi rajallisuuden.

      Poista
  18. Mikähän siinä on, että jos suomalaisten sotarikoksia otetaan esille, niin heti ilmaantuu henkilöitä, jotka vaivoin kiukkuaan peitellen antavat ymmärtää, ettei niistä asioista pidä puhua. Ja jos puhutaankin, niin selitetään kaiken menneen olennaisilta osin oikein.
    Saksan itärintamalla muuten sotilas sai kieltäytyä siviilien tappamisesta ilman rangaistusta. Porukan ja esimiehen ivaa ehkä joutui kärsimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka puhumisen muka kieltää?

      Tietysti puhua saa mistä tahansa, mutta oma kiukkuni nousee ainoastaan siitä, että asiaa tuntemattomat torvelot heittelevät katteettomia syytöksiä "sotarikoksista",vaikka niistä ei ole yhtäkään oikeaa todistetta - vedotaan ainoastaan "todennäköisyyteen".

      Tällainen julkinen teloitus sopii diktatuuriin, mutta ei demokratiaan.

      Poista
    2. Tältäkin torvijäkälältä on jäänyt ymmärtämättä, että historiantutkimuksessa joudutaan operoimaan hyvin usein todennäköisyyksillä, indiiseillä. Ja taas kerran: kyse oli historiaa koskevasta selvityksestä, ei syytekirjelmästä.

      Poista
    3. Aivan. Justiinsa. Kerropa se myös uustaistolaiselle toimittajakunnallemme.

      Poista