Kehu Ekholmille

(Orion)

Anteeksi etten päässyt tilaisuuksiin, joita Kansalliskirjastossa järjestettiin jäädessäsi eläkkeelle. Olen ollut vähän kipeänä.

Helsingin uuden Oodin ansiosta kirjastot ovat esillä. Yliopiton kirjasto eli siis nykyisin Kansalliskirjasto on erilainen. Ennen sanottiin, että se on kirjamuseo. Lainaajat olivat hiukan ylimääräinen haitta. Tehtävä oli koota ja tallettaa visusti kaikki suomenkieliset tai Suomea koskevat julkaisut ja hiukan päälle. 

Tavallisessa kirjastossa joutuu aiheellisesti selvittelemään, onko kirjastolla ollut varaa ostaa jokin kirja ja malttia pitää se tallessa. Kansalliskirjasto ja joukko muita saavat lain mukaan vapaakappaleina kirjansa. Ne oat ilmaisia. Siksi niillä on kaikki.

Luin kuuluisasta kommunistista. Kysymyksessä saattoi olla Tuomas Hyrskymurto. Hän oli 20-luvulla pitänyt tapanaan kantaa omin käsin kirjastoon maananalaista kiihotuskirjallisuutta. Se oli otettu kiitollisuudella vastaan, kysymyksiä esittämättä.

Siellä lukusalissa sain itsekin ensi oppini lukemalla vihkosta ”Väinö Tannerin puolustuspuhe”. Tanneria sakotettiin julkisen viranomaisen julkisesta halventamisesta joskus vuonna 1919 tai 1920, kun hän oli sanonut, että punaisia ammuttiin ja paljon menehtyi nälkään ja tauteihin. Voi olla että Jaakko Paavolainen sai herätteen käänteentekevään vankileirit Suomessa -sarjaansa tästä. Teksti on verkossa. Se sisältää kolkkoja tosiasioita. 

Ekholm teki aikoinaan väitöskirjan ns. kielletyistä kirjoista, joita sotien jälkeen ei siis kielletty virallisesti, vaan todettiin vähemmän suotaviksi. Suurissa kirjastoissa oli niin sanottu myrkkykaappi, jossa tällaiset painatteet olivat lukon takana.

Itse ostin kappaleeni kiellettyjä kirjoja antikvariaateista (Vastavakoilu iskee, Neuvostovakoilun varjossa jne.). Tässäkin asiassa Mika Waltari ja Örnulf Tigerstedt olivat toisia parempia. Tigerstedt lienee ollut todellinen äärioikeistolainen. Waltari taas oli ammattilainen ja sopi esivallan kanssa, että kun elämä oli tiedotuskomppaniassa ikävää ja vaarallistakin, hän suorittaisi osuutensa maan puolustamisesta kirjoittamalla haluttujen ohjeiden mukaiset kirjat. Sen hän teki ja sai keskittyä Tunturikadulla rauhassa egyptiläisiinsä. Lähikortteleissa toimi ilmavalvontatehtävissä tohtori Aaro Hellaakoski, ikänsäkin takia taistelutehtäviin liian vanha. 

En tiedä, mitä mieltä olette, mutta Hellaakoski oli silti parempi kirjailija kuin kuvittelette. Hänen myöhäisten tekstiensä koruttomuus koristaa lukijan.

Ekholm sai todella paljon aikaan kirjastossa. Se on kansallinen ylpeyden aihe. Sieti antaa miehelle kunniamerkki.

Toivoisin, että Oodi ja Kansalliskirjasto kääntyisivät sopivan kirjapainon puoleen ja painattaisivat kävijöille muistutukseksi kortteja. Molemmat kannattaa nähdä. Vertaamisessa ei ole mieltä, mutta Kansalliskirjaston restauroidut salit ovat julkisen Suomen hienoin paikka.

Kannattaa vihjata ulkomaalaisille. Kannattaa pistäytyä itsekin. Ja kannattaa varoa. Kirjoista viisaus voi tarttua, eikä rokotusta ole.